LEIVÄNMURUJA VAALIVIIKOLLE

Mietitäänpä sellaista tilannetta, että vuonna 1989 olisi puolue X sisällyttänyt puolueohjelmaansa seuraavat asiat:

- Puolueemme pyrkii voimakkaasti vaikuttamaan siihen, että vuodesta 1990 alkaen Suomeen ryhdytään siirtämään mahdollisimman paljon ulkomaalaisväestöä sillä perusteella, että Suomeen täytyy siirtää mahdollisimman paljon ulkomaalaisväestöä.

- Siirrettäväksi väestöksi ei kelpaa minkä tahansa kansakuntien edustajat, vaan väestöpoliittisessa hankkeessamme keskitytään nimenomaan Afrikasta ja Lähi-idästä maahan siirrettäviin, kieli- luku- ja ammattitaidottomiin ihmisiin joitten tulee kulttuuriltaan edustaa suomalaiseen kulttuuriin nähden mahdollisimman kaukaista ja vierasta kulttuuria joka suhtautuu suomalaiseen ja yleensä länsimaiseen kulttuuriin vihamielisesti. Kuitenkin tämän kulttuurin edustajille tulee antaa pysyvä oleskeluoikeus vaikka siihen ei olisi perusteita sekä kantaväestön takaama jatkuva elatus.

- Tätä jatkuvasti kasvavaa siirtolaismäärää ei ole tarkoitettu Suomeen varsinaisesti työmarkkinoitten käytettäväksi koska sillä ei ole nettoverotuloja tuottavalle työmarkkinoille minkäänlaista käyttöä, vaan tämä väestömassa siirretään suoraan nettoveronmaksajien elätettäväksi.

- Kyseisessä maahanmuutossa suositaan sellaisten kulttuurien edustajia, jotka pitävät suomalaista kulttuuria omaansa huonompana, eivätkä halua sopeutua. Puolueohjelmamme mukaan tätä integroitumishaluttomuutta on yhteiskunnan puolelta tuettava niin taloudellisesti, henkisesti, kuin asettamalla tätä integroitumishaluttomuutta tukemaan jatkuvasti kasvava määrä valtion ja kunnallishallinnon virkamiehiä. Tätä toimintaa kuvaamaan on keksittävä joku mahdollisimman typerä ja kantaväestössä närkästystä herättävä termi. Puolueemme esittää, että termi voisi olla ”kotouttaminen”.

- Kyseisille maahanmuuttoryhmille on annettava etuoikeus asuntojonoissa erityisesti asuntopulasta kärsivässä Helsingissä. Samoin on räätälöitävä julkisia suojatyöpaikkoja näitten ryhmien edustajille. Puolueemme näkemyksen mukaan suojatyöpaikoissa voitaisiin keskittyä sekä tulkkipalveluihin että erilaisiin sovittelutehtäviin, sillä erilaisia ristiriitoja ja vastakkainasetteluja ilman muuta esiintyy, kun länsimaiseen kulttuuriin tuodaan väkisin sille vastakkaisen kulttuurin edustajia, ja heidän kulttuurinsa nostetaan jalustalle. Näitä suojatöitä tekeviä maahanmuuttajia täytyy säännöllisesti nostaa ”kotouttamisen sankareiksi” median toimesta.

- Aina viiden vuoden välein puolueemme asettaa tarkkailukomitean, joka toteaa kyseisen politiikan aiheuttaneen Suomelle ja suomalaisille taloudellista ja inhimillistä haittaa. Tarkkailukomitean tulee raportissaan esittää, että tätä taloudellista ja inhimillistä haittaa aiheuttavaa politiikkaa tullaan jatkamaan ja kiihdyttämään jokaisen seuraavan viisivuotissuunnitelman aikana.

- Mikäli Suomi liittyy johonkin suurempaan valtioliittoutumaan ja se liittoutuma vaatii sanotaanko vaikka 25 vuoden kuluttua, että kyseistä haittamaahanmuuttoa on moninkertaistettava, puolueemme suostuu siihen ilman muuta ja millään tavoin asiaa kyseenalaistamatta.

- Mikäli Suomessa esiintyy tahoja, joitten mielestä tämä Suomelle ja suomalaisille jatkuvasti kasvavaa taloudellista ja inhimillistä kärsimystä aiheuttava politiikka aiheuttaa Suomelle ja suomalaisille jatkuvasti kasvavaa taloudellista ja inhimillistä kärsimystä ja he ilmoittavat mielipiteensä julkisesti, heidät on pyrittävä hiljentämään joko tekemällä naurunalaiseksi, demonisoimalla ja julkisesta keskustelusta eristämällä.

Kuinka moni tämän blogin lukijoista äänestäisi tällaista puoluetta? Kuinka moni edes hitusen ajatteleva ihminen äänestäisi tällaista puoluetta? Tällaista puolueohjelmaa ei näillä sanamuodoilla ole kirjoitettuna yhdelläkään puolueella. Sillä ei ole merkitystä. Käytännöllä on merkitystä. Sillä eduskuntapuolueistamme Vasemmistoliitto, Vihreät, Sosialidemokraatit, Keskusta, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus ovat käytännön politiikassaan sitoutuneet tuohon ohjelmaan. Eikä niillä ole minkäänlaista tarkoitusta muuttaa tuota ohjelmaa seuraavankaan eduskunnan aikana.

Suuresti arvostamani Jaska Brown totesi hiljattain kirjoituksessaan, että hyvin monella vaalien kynnyskysymyksellä voidaan huonosti hoidettuna saada aikaan suomalaisille suuria vaikeuksia, mutta ne voidaan ajan myötä myös korjata, sillä lopullista tuhoa niillä ei aikaan saada. Sama koskee jopa maanpuolustusta, sillä sen suurin ongelma ei ole suomalainen politiikka, vaan se, hyökkääkö Venäjä, eikä se kysy siinä suomalaisten mielipidettä. Tätä ei pidä tulkita niin, että hotellin respassa suhtauduttaisiin maanpuolustuskykyyn kevytmielisesti. Se ei ole poliittinen kysymys, se on itsestäänselvyys ja kansallinen henkivakuutus. Mutta Venäjä päättää aina, vihelletäänkö pilliin.

Olen samaa mieltä Jaskan kanssa. Samoin olen samaa mieltä siitä Jaskan esittämästä asiasta, että näissä vaaleissa valitettavan marginaaliin jäänyt maahanmuuttokysymys on kysymys, jolla kokonainen yhteiskunta voidaan muuttaa peruuttamattomasti huonommaksi tai jopa tuhota. Se on näitten vaalien tärkein kysymys. Meillä on länsirajan takana aikakone, joka kertoo siitä, mitä  kyseisessä asiassa väärin toimimalla saadaan aikaiseksi. Ruotsi on tullut siihen pisteeseen, että sillä on tulevaisuudessa mahdollista korjata tilanteensa vain ampumalla. Tai sitten se hyväksyy sen tosiasian, että ruotsalainen kansakunta näivettyy ja taantuu anarkistisen kehitysmaan tasolle muuttuen yhdestä maailman rikkaimmista kansakunnista yhdeksi maailman perslävistä.

Vasemmistoliitto, Vihreät, Sosialidemokraatit, Keskusta, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus eivät kohota sormeakaan estääkseen tuota kehitystä, joka saadaan tällä menolla aikaan Suomessakin. Tekevätkö ne sen tieten tahtoen, tyhmyyttään tai säilyttääkseen kasvonsa on kysymyksenä merkityksetön. Vain lopputuloksella on merkitystä. Noitten puolueitten maahanmuuttopoliittisen ohjelman määritteli puolue X vuonna 1989.

Entä perussuomalaiset? Tekevätkö perussuomalaiset tarpeeksi estääkseen tämän kehityksen?

Valitettavasti voi todeta, että Timo Soinin näköiselle perussuomalaiselle puolueelle kysymys on marginaalinen. Se ei ymmärrä sitä. Mutta perussuomalaisten riveissä on ihmisiä, joille se sitä ei ole, ja jotka ymmärtävät asiaan liittyvän vaaran. Ja heitä on mahdollisuus saada eduskuntaan. Mitä enemmän, sen parempi. Minkään muun puolueen kautta heitä ei näissä vaaleissa saada läpi. Vuonna 2019 tilanne voi olla toinen, mutta nyt eletään vuotta 2015 eikä meillä ole neljää vuotta aikaa odottaa, sillä Vasemmistoliitto, Vihreät, Sosialidemokraatit, Keskusta, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus noudattavat orjallisesti Puolue X:n vuonna 1989 tekemää maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Myös Nukkuvien Puolue sitoutuu Puolue X:n ohjelmaan.

Hotellin respasta toivotaan, että äänestäjät muistuttaisivat Timo Soinia siitä, mikä nosti persut jytkypuolueeksi ja äänestäisivät vaikkapa seuraavia ehdokkaita. Lista pohjautuu pitkälti Jussi Halla-ahon suosituksiin:

HELSINKI:

Sampo Terho 176

Nuutti Hyttinen 160

UUSIMAA:

Teemu Lahtinen 64

Pauli Vahtera 88

Simon Elo 56

VARSINAIS-SUOMI:

Vilhelm Junnila 76

Maria Lohela 80

HÄME:

Jari Ronkainen 43

PIRKANMAA:

Heikki Luoto 123

SATAKUNTA:

Laura Huhtasaari 11

KESKI-SUOMI:

Teuvo Hakkarainen 61

Ja tämä on hotellin respan ihan oma valinta. Ihan muistutukseksi. Todellisuus ei ole Sanomatalon lasipalatsissa. Todellisuus ei ole yliopistolla. Todellisuus on Veijo Essolla. Teuvo tietää sen. Ja jos ruvetaan laskemaan sitä niin muodikasta kehitysapua, niin kuinka moni ehdokas on henkilökohtaisesti tehnyt sitä enemmän kuin Teuvo?

VAASA:

Juha Mäenpää 74

Ja muistutan, että edesmennyt Tapio Tuuri tuki voimakkaasti Mäenpäätä. Jos pohojalaaset haluavat sytyttää pienen etäkynttilän Tapion haudalle, ja hänen muistonsa kunniaksi, se käy parhaiten piirtämällä lappuun numeron 74.

KAAKKOIS-SUOMI:

Juho Eerola 106

SAVO-KARJALA:

Jussi Wihonen 17

OULU:

Olli Immonen 116

LAPPI:

Hanna Mäntylä 41

Tämän blogin mahdollisuus vaikuttaa asiaan on äärimmäisen pieni, mutta leipää ne on murutkin. Ennakkoäänestystä on jäljellä vielä pari päivää ja varsinaiset vaalit ovat sunnuntaina. Käykääpä heittämässä oma murunne yhteiseen leipään. Jos äänestätte jotakin muuta, ja teillä on valittavananne kaksi ehdokasta, joitten välillä ette osaa päättää, äänestäkää sitä, joka hymyilee kuvassa vähemmän. Hän on todennäköisesti rehellisempi.

Hotellin respassa on tullut tavaksi laittaa musiikillista vaaliboostia ajalta, jolloin soittajat olivat rumia ja karvaisia, ja jolloin musiikissa oli vielä melodia. Tällä kertaa vauhtia antaa folk-rockyhtye Lindisfarne vuodelta 1971 kappaleellaan Meet Me On The Corner.

ANTERO LÄRVÄNEN JA TAISTELEVA FEMINISTI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen tällä kertaa täältä Huitsinnevadan lähetysstudiosta. Olemme saaneet kuuntelijapalautetta rouva Tillikkahempstiina Jäpikkä-Jönssöseltä ja hän on ollut varsin kitkerällä mielellä siitä, ettei Huitsinnevadan paikallisradiossa ole juurikaan ollut esillä feminististä näkökulmaa käsiteltyihin yhteiskunnallisiin asioihin. Myöntää täytyy, ei näissä lähetyksissä juurikaan ole feminististä näkökulmaa tarjottu. Mutta koska tavoitteenamme on tarjota kuuntelijoillemme vain parasta, niin olemme päättäneet korjata asian ja tarttua rohkeasti tankkia telaketjuista kiinni. Niinpä olemme hankkineet paikalle feminismin rautaisen ammattilaisen, selitteläätiön ja feministisen yleistuomitsevan joukkorääkymisen tohtorin sekä naisten viikkolehti Kanttura-Liisan vakituisen kolumnistin Aila-Uilikki Nillittälä-Blönnblomin. Tohtori Nillittälä-Blönnblum, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitos, Antero, ja lämpimät feministiterveiseni kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuuntelijoille.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, kuinka valitsitte itsellenne taistelevan telaketjufeminismin sekä elämänideologiaksenne sekä ammatilliseksi uraksenne?

- Niin minähän olen jo teinitytöstä alkaen halunnut esittää ihmisoikeustaistelijaa ja olen nauttinut marttyyriuden tunteesta. Lisäksi olen aina halunnut saada itselleni enemmän arvostusta kuin mihin varsinainen substanssini olisi riittänyt. Ja olen tietysti aina tykännyt katsella ihmisiä nenänvartta pitkin. Ylemmyyden tunne on aina jotenkin niin inspiroivaa. Ei siihen oikeastaan muuta tarvittu. Kyllä valinta oli kohdallani hyvin helppo.

- Niin. Feministithän mielellään kertovat olevansa juuri ihmisoikeuksien asialla, ja niihin liittyen haluaisin, että katsoisimme vähän materiaalia tuolta islamilaisesta maailmasta ja…

- Hetkinen, hetkinen. Muistutan, että minä olen herkkä ihminen ja minulle tulee helposti akateemis-feministinen painetila.

- Kuinkas tämä painetila esiintyy?

- Siten, että poistun paikalta, otan yhteyttä mediaan ja kerron, että sähköpostiini on tullut vihaviestejä. Ja niitä on muuten ihan oikeasti tullutkin.

- Minkäslaisia nämä vihaviestit ovat olleet?

- Niissä on oltu minun kanssani eri mieltä. Vielä perustellusti. Minulle on naureskeltukin. Kyllä se pistää niin vihaksi. Onhan ihmisillä toki oikeuksiakin, mutta eivät ne saa mennä minun tunteitteni yli.

- Epäilemättä juu. Joku roti sentään pitää olla tuossa totuuden puhumisessakin. Hei pojat, laittakaas se kivitysmateriaali kumminkin pois ja pankaa se toinen pätkä tilalle. No niin, jos katsomme lyhyen pätkän tässä välissä. Nettiradiomme aktiivinen kuuntelija Herra Becker Ruotsista, tarkemmin sanoen Absurdistanin kaupungista on lähettänyt meille tämän videon. Siinähän on kadulla polvillaan puolustuskyvytön burkhaan pukeutunut nainen, jonka vieressä islamilainen parranpäristäjä jodlaa ahlanawallahilallatiqusallahawallaata. Sen jälkeen toinen islamilainen häiskä joka näyttää siltä, kuin olisi karannut Charles Mansonin perheestä ampuu naista kylmän viileästi pistoolilla päähän. Tämä tämmönen on naisten valitettavaa arkipäivää islamilaisessa maailmassa. Naisen ihmisarvo siellä on nollan ja olemattoman puolessavälissä. Eikö kaltaistenne feminististen ihmisoikeusaktivistien tulisi kaikin keinoin toimia nimenomaan tämän hirvittävän epäkohdan korjaamiseksi?

- No eihän nyt helvetissä! Nuohan ovat ihan oikeasti vaarallisia ihmisiä! Etkö sinä Antero kuullut, mitä minä äsken sanoin? Haluan esittää ihmisoikeustaistelijaa ja nautin marttyyriuden tunteesta. En kai minä nyt hitto soikoon lähde oikeasti nassujani kärventämään? Mieluummin etsin ja tarvittaessa keksin turvallisella tavalla epäkohtia ja sukupuolisen syrjinnän muotoja tästä suomalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi minä en ymmärrä, miksi teillä on aina halu esittää islamin huonoja puolia. Monikulttuurisuus on rikkaus.

- Tuo asenteenne on kieltämättä hieman ristiriitainen. Te haluatte täydellistä sukupuolten tasa-arvoa tai ehkä ennemminkin naisten ylivaltaa, ja toisaalta haluatte tänne Suomeen aina vain enemmän ihmisiä, joille nainen on lähinnä televisioon verrattavaa irtainta omaisuutta sillä erolla, että televisio on vakuutettu mutta nainen ei.

- Ei siinä ole mitään ristiriitaista. Kun toimin Suomessa feministinä, keskityn suomalaisten naisten syrjintään. Kun taas kyse on islamilaisista, silloin toimin rasismin vastaisena yleisaktivistina. Ne ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä voi verrata keskenään. Kyllä ihmisellä on oikeus tehdä eri asioista erilaiset johtopäätökset ja valita erilaiset menettelytavat. Ja on tietysti muitakin syitä, miksi en voi tuomita tuolla videolla nähtyjä islamilaisten parranpäristäjien väkivallantekoja.

- Mitähän ne syyt mahtavat olla?

- No ensinnäkin tietysti se, että niin sinä, äänimiehesi Hösse ja Pertta, samoin kuin se tuttavanne, se hirvittävä hotellinpitäjä, minä en nyt muista sitä nimeä ja kaiken lisäksi likimain koko miespuolinen ihmiskunta noita islamilaisia lukuunottamatta pitävät noita tekoja tuomittavina ja vastenmielisinä. Ja en kai minä, Jumaläiti nähköön, voi olla samaa mieltä valkoisten heteromiesten kanssa? Mitäs feminismiä se semmonen olisi?

- Kieltämättä tuossa on kyllä lievää suurempi ongelma. Mitä ne Kristiina-instituutissakin sanoisivat? Vaan oliko niitä syitä muitakin?

- No sittenhän on tämä akateeminen syy. Minähän olen tutkija. Minun, ja nimenomaan minun tehtäväni on määritellä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Tuo videossasi oleva esimerkki on sellainen, että senhän tajuaa jopa joku rymättyläläinen perunanviljelijäkin. Silloin kyseinen ongelma ei ole tieteellisesti merkityksellinen. Ongelmien etsimiseen, löytämiseen ja määrittelyyn tarvitaan uskottavaa akateemista osaamista. Ei siihen mitkään joutavat lentojätkät kykene, eikä niillä ole edes oikeutta yrittää. Kyllä se täytyy varata pelkästään tohtorikoulutetuille naisille.

- Ja kun ongelmia etsitään uskottavalla akateemisella osaamisella, niitä löytyy sieltäkin, mistä joutava lentojätkä ei olisi ikinä osannut kuvitellutkaan. Niin kuin esmes tuolla Ruotsissa, jossa joutojätkät nostelivat satoja vuosia pystyyn niitä juhannussalkojaan, kunnes tieteellisesti uskottavat feministit hoksasivat sen olevan naista sortava fallossymboli, ja nyt siellä sitten viritellään tilalle niitä juhannusvittuja.

- Juuri näin! Juuri näin! Sinä alat hoksata! Ruotsalainen feministinen tutkimus on muutenkin meitä huomattavasti edellä. Pisti ihan kateudeksi kun ne hoksasivat, että katujen nimissä on paljon enemmän miehiä ja ne miesten mukaan nimetyt kadut ovat vielä kaiken lisäksi pidempiäkin. Meillä Suomessa tuota räikeää epäkohtaa ei edes tajuttu, ennen kuin siihen Ruotsissa puututtiin.

- No eikö teidän sitten kannattaisi panna suomalaiset kadut sitten lukulaskuun ja vähän äkkiä sittenkin?

- Nääh. Et sinä kuitenkaan hoksaa suurempaa kuvaa ihan kokonaan. Enhän minä voi tehdä niin, kun enhän minä ole sitä ideaa alun perin keksinyt. Minähän olisin silloin vain keksijän varjo. Kappaleen cover-version esittäjä. Ei se ruoki egoa tarpeeksi. Minä haluan tietenkin keksiä omissa nimissäni jotain uutta ja omaperäistä. Jotain suurta. Jotain uraauurtavaa. Jotain, mistä minut muistetaan. Koska minusta ja minun egostanihan tässä on kyse. Niin feminismissäni kuin akateemisessa urassani.

- No onkos teittillä jotain siihen suuntaavaa kehitteillä? Onko löytynyt joku vielä huomaamaton ongelma, joka suorastaan huutaa feminististä ratkaisua?

- Itse asiassa on. Yksinkertainen asia, jota ei olla vielä osattu ajatella feministisestä näkökulmasta. On nimittäin niin, että parisuhteissa harrastettava heteroseksi perustuu – vielä nykyisinkin – puhtaasti perinteisiin ja vanhentuneisiin sukupuolirooleihin. Ja tämähän syrjii ja alistaa naista. Ei voi olla niin, että vaikka muilla yhteiskunnan alueilla tasa-arvo etenee, niin näinkin olennainen asia junnaa täysin vanhoilla, päivittämättömiin sukupuolirooleihin perustuvilla asenteilla.

- Jaa… mutta tota noin… eikös tuo heteroseksin idea vähän niin kuin perustu ajatukseen miehestä ja naisesta? Mitenkäs sitä oikein muuttaakaan voisi?

- Muistetaanpas Antero tässä, että minä olen meistä se tutkija, minä olen tohtori ja minä määrittelen sen, mikä on idea ja mikä taas ei.

- Juu, pääsi taas hetkeksi unohtumaan. Mutta koska itse kärsin aika pahoista peräpukamista, niin en välttämättä halua kuulla, kuinka olette ajatelleet tätä perinteistä ja vanhentunutta roolitusta muuttaa. Kysyn sen sijaan muuta heterosuhteisiin liittyvää. Te olette kuitenkin ihan heteroseksuaalisissa naimisissa miehen kanssa. Eikö olisi yhteiskunnallis-vaginaalispoliittisesti uskottavampaa elää lesbosuhteessa?

- Kieltämättä olisi. Tai edes niin, että kävisin välillä muodikkaasti biipahtamassa. Ja on tätä kuule aikanaan yritettykin. Mutta kun ei se naisen toosa vaan saa aikaan värinää. Ei niin millään. Minun on pakko tunnustaa, että olen seksuaalisesti hieman vajaa, eli puhdas hetero. Mutta sen voin sanoa, että ei meidän avioliittomme mitään patriarkaalisen yhteiskunnan protomallia ole. Minun mieheni kun on niin kertakaikkinen lapanen, että usko huviksesi Antero, minä osaan tehdä sen häiskän elämästä yhtä helvettiä. Jos minä löydän tyhjän nillittämistä kokonaisesta yhteiskunnasta, niin arvaapa huviksesi, paljonko minä löydän sitä kotoani.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, olisiko teillä vielä jotain erityistä sanottavaa miespuolisille kuuntelijoillemme?

- Antakaa feminismille mahdollisuus. Pyrkikää keskustelemaan feministisesti. Jos ette siihen suoraan kykene, niin aloittakaa keskustelunne vaikka jostain perinteisen miehisestä asiasta, jatkakaa keskustelua ja katsokaa, löytäisittekö siihen feministisen näkökulman. Yrittäkää edes. Se on varmasti palkitsevaa.

- Tohtori Nillittälä-Blönnblom, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Nyt ei muuta kuin Lällävedelle ja saunaan. Kamoja ei tarttekaan roudata, kun ollaan valmiiksi studiossa. Transitti on vuosihuollossa, mutta Ykä lupasi hakea meidät hotellin UAZ:illa. Ykä tulee myös saunomaan.

myöhemmin, saunassa Lällävedellä

kiuas: tsöss

5 x oluttölkki: knirsk

Ykä: Niin muuten, mitenkäs teillä meni se radiolähetys sen kantturan kanssa, vai mikä Liisa se nyt olikaan?

Antero: No sehän meni mukavasti. Ja niin, sehän kehotti meitä puhumaan miehiä kiinnostavista asioista ja etsimään siihen sitten feministisiä näkökulmia. Sanoi vielä, kannattaa ainakin yrittää, ja että se on palkitsevaa.

Ykä: Jaa. No, jos minä aloitan. Mulla on nimittäin semmonen haisu, että Nashville Predators on kova sana tämän vuoden Stanley Cupissa. Varsinkin jos Rinne pysyy ehjänä. Toisaalta Vancouver Canucks voi olla musta hevonen. Niillä on neljä vahvaa kenttää ja ratkaisija voi tulla mistä tahansa niistä.

Hösse: Minä laittaisin roponi tällä kertaa Montreal Canadiensille. Joukkue on kovassa iskussa muutenkin ja sekä kassari Carey Price että pakki P.K. Subban ovat molemmat Conn Smythe-ainesta.

Pertta: Olishan se kyllä mukava, jos kanadalaisbändikin vaihteeksi voittaisi sen kannun. Vaan unohdattekos te nyt kumminkin New York Rangersin? Se voitti kumminkin runkosarjan.

Antero: Voitti niin, mutta sai samalla päälleen sen runkosarjan voittajan kirouksen. Ne kun harvemmin kannua vie. Mutta ei pidä unohtaa Anaheim Ducksia, ja minulla on taas jotenkin semmonen kutina, että Tampa Bay Lightning menee tällä kertaa pitkälle. Mutta en minä kyllä oikein osaa löytää tähän keskusteluun sitä feminististä näkökulmaa.

Hösse: Helppo juttu. Puhe on Stanley Cupista. Ja siitä tulee mieleen kun me käytiin tänne tullessa Veijo Essolla tankkaamassa ja juomassa lällänlierut. Sillä uudella kassatytöllä oli kyllä uskomattoman hyvät munkit. Tommoset täydelliset d-kupit.

Ykä: Joo, niin muuten oli. Sai vanhankin nuoreksi. Nyt kun vielä muistais että minkä takia.

Pertta: Kyllä ne puolipallot sai uskomaan korkeampiin voimiin. Ne kun meinaan voitti painovoimankin.

Antero: Mitäs tässä selvässä asiassa valehtelemaan. Mutta minä en ole ihan varma siitä, onko tämä just sitä feminististä näkökulmaa, mitä se tohtori tarkoitti.

Ykä: No on se ainakin sinne päin. Stanley Cup tai d-cup. Ei noissa niin iso ero ole. Ja yritettiinhän me sentään. Ei kai sitä kukaan ole feministi syntyessään? Se vaatii harjoitusta ja paljon ajatuksellista kieltäytymystä.

Hösse: Joo, ja niin kuin se tohtori sanoi, niin kyllä ihmisellä on oikeus tehdä eri asioista erilaiset johtopäätökset ja valita erilaiset menettelytavat

Pertta: Ja kun tämä kerran on palkitsevaa, niin eiköhän siirrytä sille palkintopuolelle?

Kaikki: Ja se on viisautta…

kiuas: tsöss

5 x oluttölkki: knirsk

Tarinan feministinen kertojaääni: Ilta alkoi hämärtyä keväisellä Lällävedellä. Järven selällä oleva, jo haperoituva jääpeite tuntui huokailevan. Aivan kuin se miettisi, antaisiko jo periksi ahnaasti etevälle keväälle, vai palvelisiko vielä hetken talven hyytävää herraa. Kontrastina kauniille järvimaisemalle olivat nuo mökin kuistilla istuvat viisi rujoa miestä. Heidän porsaanpunaiseksi saunassa vihtomansa vastenmieliset ruhonsa höyrysivät häpeämättä ja heidän epätiedostavien juttujensa kirvoittama nauru kuulosti aivan kuin julmalta sirkkelin kirskumiselta.

Mökin yli lensi hanhiparvi. Nuo vastenmieliset miehet eivät osanneet katsoa noita uljaita lintuja ajatellen luonnon käsitteellistä kauneutta, niin kuin Helsingin Kalliossa asuva yhteiskuntatieteitten opiskelija osaisi katsellessaan parvea televisiostaan. Sen sijaan nuo kiiluvasilmäiset ihmispedot katsoivat hanhia vain mahdollisena ammuttavana riistana.

Paria tuntia aikaisemmin heillä olisi ollut mahdollisuus kohdata jotain kaunista. Löytää itsestään puolia, joita ilman he eivät koskaan olisi kokonaisia ihmisiä. Mutta he hylkäsivät sen nauraen ja halveksuen. Ja jatkoivat oluen- ja saunanhöyryistä iltaansa, unohtaen feministisen haasteen aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, ja päättivät jatkaa sovinistista elämäänsä pelkkinä ihmisen kuorina. Hukattuina sieluina. Esteenä kehitykselle. Kirottuja olkoot nuo viisi miestä. Kirottu olkoon Lällävesi ja sen Persaukistenniemi. Ja tuhannesti kirottu olkoon tuo sauna, mikä keräsi kaikkialta maailmasta sovinistista maasäteilyä, vahvisti sen ja levitti edelleen myrkyttämään ihmisten mieliä…

YHTEISTYÖTÄ JA AVUNANTOA

Tänään olisi se päivä. Suuri päivä. Päivien päivä. Tänään vääräuskoiset saisivat tuntea Allahin vihan täällä pohjoisessakin. Nuo suomalaiset vääräuskoiset, jotka pitivät ihmisoikeutenaan profeetta Muhammedin pilkkaamista ja jotka eivät ymmärtäneet edes hävetä. Koirat. Siat. Tämän päivän jälkeen he ymmärtäisivät, että he eivät olisi turvassa uskonsotureilta missään. Eivät edes kotonaan.

Näin tuumivat kuusi miestä, jotka aukaisivat Vantaalaisen kerrostaloasunnon oven ja siirtyivät ulkona odottavaan pakettiautoon. Heidän johtajansa oli Faaruq Haji Ahmed, joka oli nuoremman veljensä Ashkirin kanssa Al-Shabaabin kouluttamia taistelijoita. Heidän lisäksi ryhmään kuului neljä paikallista uussuomalaista, joilla kahdella oli Suomen kansalaisuus. He kantoivat mukanaan raskaita putkikasseja, joissa oli konetuliaseita ja räjähteitä. Faaruq ja Ashkir olivat tulleet Suomeen kahden Somaliassa lomailevan uskonveljensä papereilla. Uskomatonta hyväuskoisuutta, tuumi Faaruq. Antavat turvapaikan, koska maassa on turvatonta ja laskevat sinne sitten lomailemaan. Ja maksavat vielä viulut. Kuinka näin typerä kansakunta on saanut rakennettua itselleen näinkin suuren hyvinvoinnin?

Heidän tarkoituksenaan oli toteuttaa samanlaista terroritaktiikkaa, mitä Al-Shabaab oli käyttänyt menestyksekkäästi Keniassakin. Iskun kohteena olisi Kehä kolmosen varrella oleva suuri ostoskeskus. Isku oli ajoitettu tapahtuvaksi kello seitsemäntoista, jolloin paikka olisi mahdollisimman täynnä suomalaisia vääräuskoisia. Taktiikka olisi varsin yksinkertainen. He marssisivat sisään ostoskeskukseen ja alkaisivat lahtaamaan kaikkia suomalaisia. Tarkoitus olisi saada aikaan mahdollisimman paljon tuhoa, kauhua ja hävitystä ennen kuin suomalaiset viranomaiset saapuisivat paikalle. Syntyneessä kaaoksessa he saattaisivat jopa pystyä pakenemaan paikalta. Mikäli toisin kävisi, odottaisi heitä paikka paratiisissa.

Iskua oltiin suunniteltu varoen, joskin Faaruq oli varma, että laiskat suomalaiset viranomaiset eivät olisi saaneet siitä minkäänlaista hajua. Al-Shabaab oli toiminut vasta Afrikassa, ja rauhalliset ja yltäkylläisyydessään rypevät pohjoismaat olivat saaneet olla rauhassa. Nyt he saisivat rangaistuksen rikoksestaan. Olihan selvä rikos, että tällainen rietas ja Allahin sanan kieltävä  yhteiskunta sai elää näin suuressa yltäkylläisyydessä, vaikka se kuuluisi oikeauskoisille. Tämä oli Saatanasta ja tämän oli loputtava. Suomessa asuvat iskuryhmän jäsenet olivat kertoneet, että suomalaiset olivat kansana heikkoja ja alistuvia, eivätkä pystyneet vastaamaan toimintaan tehokkaasti. Jäsenet olivat kertoneet, että oikeauskoiset saivat mennä pieksämään vääräuskoisia ja siitä huolimatta vääräuskoisten pervessi yhteiskunta yritti keksiä syitä, miten se saattoi syyttää itseään siihen kohdistuvasta silmittömästä väkivallasta.

Faaruq ei ollut alkuun uskoa korviaan, mutta hänen iskuryhmän uskonveljet olivat saaneet vakuutettua hänelle, että tämä oli todellakin totta. Tämä oli nenästävedettävien typerysten maa, joka oli tehnyt typeryydestään itseisarvon. Se sai Faaruqin entistä vakuuttuneemmaksi iskun oikeutuksesta. Nämä heikot matelijat saisivat pian kokea sitä silmitöntä väkivaltaa. Uskonsoturit opettaisivat heille, mitä on pelko.

Pakettiauto lähti liikkeelle, kääntyi kerrostalon parkkitalon kulmalta kahden kerrostalon välissä olevalle kadulle, jota pitkin pääsisi maantielle. Yllättäen kuski huomasi kääntyessään kahden pakettiauton tukkivan heidän reittinsä. Kauhukseen Faaruq tajusi, että heidän autonsa ympärillä oli aseistettuja univormupukuisia miehiä. Samalla hetkellä pakettiauton ikkunat lensivät sisään ja Faaruqin tajunta sammui valtavaan ääneen ja aurinkoa kirkkaampaan valoon.

Faaruq havahtui tainnutuskranaatin aiheuttamaan jyskyttävään päänsärkyyn ja tunteeseen, ettei hän nähnyt mitään eikä pystynyt liikkumaan. Hetken hän epäili, että oliko hän kuollut, mutta tajusi sitten olevansa sekä käsi- että jalkaraudoissa ja hänen päänsä yli oltiin vedetty musta huppu. Hän ymmärsi olevansa auton lattialla. Hän yritti liikkua, mutta hänen kylkeensä mäjähtänyt raskas saapas kehotti häntä olemaan paikallaan huomattavasti paremmin kuin ne sanat, joita potkaisija sanoi. Eihän hän niitä ymmärtänytkään. Potkaisija puhui sitä käsittämätöntä suomen kieltään.

Hetken kuluttua auto pysähtyi, Faaruq kuuli, kuinka sivuovi aukeni ja kaksi miestä nosti hänet hartioista ylös. Miehet tuntuivat olevan varsin voimakkaita, sillä Faaruqilla ei kuljetettaessa jalat paljon maata tavanneet. Aikansa retuutettuaan miehet löivät hänet tuoliin ja ottivat hupun päästä. Faaruqin edessä oli pöytä, ja sen toisella puolella istui suomalainen mies. Faaruq alkoi puhua hänelle englanniksi:

- Jos sinä koira kuvittelet, että puhun sinulle jotain, niin siinä olet väärässä. Etkä pysty kaivamaan minusta mitään irti. Tiedän, että heikossa maassanne viranomaiset eivät saa kiduttaa pidätettyjä. Te ette mahda minulle mitään.

Suomalainen mies katseli häntä pää hieman kallellaan. Faaruq tajusi, että mies ei ollut poliisi, vaan sotilas. Mies oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:

- Jos meinaa, ettei puhu, niin silloinhan kannattaa pitää turpa kiinni alun perinkin ja pysyä tuppisuuna. Mutta sinähän höpötät kuin ämmät markkinoilla. Ja tämä meille riittikin, sillä saimme äänesi koneelle analysoitavaksi. Nyt voitkin sitten tukkia kuonosi. Ei minulla ole sinulta mitään kysyttävää. Siksi toiseksi, ei sinua ole pidätetty. Sinua ei ole olemassakaan.

Tämän jälkeen sotilaat skannasivat hänen sormenjälkensä ja kuvasivat väkisin hänen silmänsä. Sitten suomalainen sotilas nyökkäsi huoneessa oleville toisille sotilaille ja huppu lyötiin takaisin Faaruqin päähän. Seuraavat kaksi vuorokautta hän odotti sellissä. Oviaukosta hän sai ruokaa ja juomaa, mutta häntä ei viety enää kuulusteluihin. Mitä helvettiä oikein oli tapahtumassa? Tämä ei ollut ensinkään sen mukaista, mitä hänelle oltiin suomalaisista kerrottu. Vai yrittivätkö he kypsyttää häntä pitämällä häntä muutaman päivän sellissä. Naurettavaa. Hänen ryhmänsä jäsenet olivat sanoneet, että ei Suomessa voinut pitää pidätettynä kolmea päivää pidempää ilman vangitsemisoikeudenkäyntiä. Ja sen kolme päivää hän kestäisi kevyesti.

Kaksi vuorokautta myöhemmin sotilaat tulivat selliin, löivät hänet uudestaan käsirautoihin ja iskivät jälleen hupun päähän. Seurasi taas kolmen miehen suorittama suomalainen seuratanssi, jossa kaksi vei ja yksi vikisi. Hänet heitettiin auton lattialle ja auto läksi liikkeelle. Matka kesti noin puoli tuntia, ja sen jälkeen häntä vietiin jälleen. Häntä kuljetettiin ylöspäin vievää ramppia ja sen jälkeen hän ymmärsi olevansa laivassa. Tämän jälkeen häntä talutettiin alaspäin ja hän ymmärsi, että hän oli matkalla ruumaan. Uskonsoturin oli ollut tarkoitus opettaa suomalaisille, mitä pelko on, mutta hän huomasi oppivansa siitä itse hetki hetkeltä enemmän.

Lopulta retuuttaminen loppui, huppu vedettiin pois ja hänen henkensä salpaantui. Hänen edessään seisoi tuimailmeinen afrikkalainen mies. Se, mikä varsinaisesti salpasi hänen hengityksensä, oli miehen päällä oleva Kenian armeijan univormu, minkä Faaruq kyllä oikein hyvin tunnisti. Kenialainen sotilas katsoi hetken Faaruqia ja sanoi sitten:

- Olen majuri Joseph Kibet Kenian armeijan tiedustelupalvelusta. Ja sinua, Faaruq, me olemme kovasti kaivanneet. Meillä kun on jäänyt vähän hampaankoloon. Itse asiassa aika paljonkin. Tervetuloa Kenian kauppalaivaston alus Kikowanille. Me tarjoamme sinulle ja viidelle kumppanillesi laivamatkan Keniaan. Ja maksuksi matkasta sinä Faaruq, kerrot meille kaiken, aivan kaiken minkä tiedät Al-Shabaabin toiminnasta.

Kun Faaruq näki kenialaisen upseerin katseen ja hänen silmistään hohtavan kylmän vihan, hän tiesi kertovansa kaiken. Aivan kaiken.

Kenialaiset sotilaat veivät Faaruqin ja hänen jossain vaiheessa Atlantin pohjaan päätyvän ryhmänsä laivan tyrmään. Suomalainen puolustusvoimien tiedustelulaitoksen everstiluutnantti sanoi majuri Kibetille:

- Olemme teille äärimmäisen kiitollisia välittämästänne varoituksesta ja tiedusteluaineistosta yleensäkin. Teidän ansiostanne onnistuimme estämään hirvittävän verilöylyn. Ja ehkäpä tämä, no, meille hieman epäortodoksimainen tapa toimia poliisihallinnon ulkopuolella antaa teillekin korvauksen avusta.

Majuri Kibet hymyili ja vastasi:

- Uskon, että noista tyypeistä pian repimämme tiedot hyödyttävät meitä jopa vielä enemmän. Ja uskon, että sotilastiedustelujemme yhteistyö kantaa jatkossakin hedelmää. Vihollisemme on yhteinen. Se on hirvittävä, se on sulkenut itsensä ihmisyyden ulkopuolelle, eikä se ansaitse armoa. Yhteistä operaatiotamme voi sanoa kauniin ja välttämättömän kumppanuuden ensimmäiseksi askeleeksi. On tietysti ikävää, ettei kansakunnillemme voida julkisesti kertoa, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Mutta siihen on tietysti ymmärrettävät syyt.

Everstiluutnantti vastasi:

- Ymmärrettävät syyt. Mutta vaikka me emme virallisesti ole koskaan tavanneet, eikä tätä keskustelua ole koskaan käyty, tulemme varmasti tapaamaan yhteistyön merkeissä.

Kibet kätteli everstiluutnanttia ja hänen mukanaan ollutta suomalaista erikoisjääkäreitten kapteenia. He poistuivat laivasta, ja katsoivat rannalta, kun kenialainen kauppalaiva m/s Kikowan irrottautui ankkurista. Virallisesti laiva oli saapunut Mombasasta lastinaan kahvia, ananasta ja sisalia ja se oli lähtöselvityksen mukaan palaamassa Mombasaan lastinaan koneen osia ja hieman kappaletavaraa. Erikoisjääkäreitten kapteeni totesi:

- Myö saatii selkävoitto. Sääntöi myö taijettiin siin vähä rikkoo.

- No niinhä myö rikottii. Vaan mitäpä tilalle? Siirtää asia poliisille, antaa sen munia niin kauan, että nuo terroristit olisivat ehtineet ostoskeskukseen ennen kuin Karhu olisi ehtinyt paikalle. Ja entäs jos isku oltaisiin onnistuttu estämään? Mitäs sitten? Edessä olisi ollut Suomen kaikkien aikojen kallein oikeudenkäynti, jonka lopputulemana nuo tyypit olisivat saaneet huonoimmalla tuurilla hieman ehdollista vankeutta aselakien rikkomisesta. Plus noille kahdelle jannulle vielä lisää luvattomasta maahantulosta. Parempi oli panna erikoisjääkärit asialle, hoitaa asia tällä tavalla ja pitää turvat kiinni.

- Näinpä kyllä. Ja kun r-kortti olisi vielä nostettu, ei terrori-iskun suunnittelua olisi edes välttämättä saanut toteen näytetyksi. Ja nuo kaksi pahinta paskaa olisivat tuomionsa jälkeen voineet anoa, ja kiistatta vielä saaneetkin turvapaikan. Kyllä näin oli viisainta. Tällä tavalla saatiin myös jätettyä huomioimatta se pikkuseikka, että niillä kahdella oli jonain hölmöntölmäyksenä myönnetty Suomen kansalaisuus. Ja siks toiseks, noilla Kenian pojilla on ehkä hieman luovemmat mahdollisuudet kuulustella noita tyyppejä, ja tiedot hyödyttävät meitäkin.

- Ja näin ollen Suomessa elettiin tylsä uutispäivä, jolloin mitään mainittavaa ei tapahtunut. Ja jos joku kysyy, niin pari päivää sitten erikoisjääkärit suorittivat Vantaalla onnistuneen panttivankien pelastusharjoituksen. Siitäkään ei suuria otsikoita revitä, eikä se ketään pahemmin ole kiinnostanutkaan. Siinä lähiössä kun muutenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Media ei ole edes kysellyt perään. Eiköhän lähdetä ottamaan tuopit Suomen ja Kenian ystävyyden, yhteistyön ja avunannon kunniaksi?

- Lähdetään vaan. Tämmönen YYA-toiminta on jotenkin tasapuolisempaa verrattuna siihen aikaisempaan versioon.