GREATEST SHITS: ÄÄNESTYS

Kun blogini täytti kymmenen vuotta, ajattelin laittaa pystyyn äänestyksen suurimmasta hölmöntölväyksestä blogin toiminta-ajalta eli vuodesta 2007 (kun Viha oli vielä nuori) nykypäivään vuoteen 2017 (kun Viha oli jo kypsemmässä iässä). Huomasin, että asetelmassa oli selvä ongelma, eli kyseisen kymmenen vuoden aikana esille nousi muutama niin suuri tyräys ohi muiden, että äänestys olisi jäänyt tylsäksi. Luonnollisesti kyseistä aikaa tarkkaillessa esille tuli valtava määrä ehdokkaita mutta ne olivat kuitenkin pääosin yksittäisten tiedostavaisten ihmisten aivopieruja jotka kuuluvat kuitenkin niihin aika ajoin julkaistaviin Epistola-juttuihin. Tokihan ne säännöllisesti olivat sitä ns. triple facepalm-osastoa, mutta eivät yltäneet valtakunnallisen tason emähölmöilyihin.

Otin siis hieman toisen linjan, vähän laajemman aikahaitarin ja laitan äänestykseen niitä ehdokkaita, joita voi sanoa valtiollisen tason lähihistorian eeppisiksi munauksiksi. Lukija voi sitten äänestää kaikkein eeppisintä munausta ja koska kilpailu on varmasti kova, niin tällä kertaa lukija voi äänestää useampaa kuin yhtä vaihtoehtoa. Kuljemme aikajärjestyksessä historiasta nykypäivään ja ensimmäinen ehdokas on niinkin kaukaa kuin vielä Suuren ja Mahtavan aikakaudelta. Aloitetaan.

1987: Konsensus

Konsensus kuulostaa sinänsä varsin viattomalta sanalta ja voi herättää myös positiivisia mielleyhtymiä. Tässä tapauksessa kuitenkin tarkoitetaan Suomen lähihistoriassa harjoitettua konsensuspolitiikkaa, joka vei politiikan pois politiikasta ja samalla myös äänestäjiltä tosiasialliset vaihtoehdot. Samalla kun konsensuspolitiikkaan siirryttiin, se tarkoitti lopullista siirtymistä pois valtiomiesten aikakaudelta broileripoliitikkojen aikakauteen. Puoluekoneistot kouluttavat vanhojen johtajien tilalle uusia johtajakokelaita jotka ovat mieltäneet politiikan urana ja ammattina sekä suhtautuvat toisten puolueitten edustajiin puhtaasti samassa liigassa pelaavina kollegoina.

Tämä tarkoitti siirtymistä vaalikauden kestäviin hallituksiin ja järjestelmään jossa kaksi suurta oli ”hallituksessa” ja kolmas suuri lepovuorossa ”oppositiossa” kunnes seuraavissa vaaleissa lepovuoroon siirtyi joku ”hallituksesta”. Järjestelmä sai särön vuonna 2011 perussuomalaisten jytkyn myötä, tai näin ainakin luultiin sillä persut ovat tällä hetkellä kesytetty yhdeksi konsensuspuolueista. Se, mitä persujen kohdalla tapahtuu vuoden 2017 kesällä jää nähtäväksi mutta tällä hetkellä konsensuspolitiikka on edelleen voimissaan ja valtakunta etenee konsensuspuolueitten hyväksi näkemällä yleisafrikkalaisella linjalla.

Konsensuksen alun vuosiluvusta voi kiistellä, mutta itse valitsin vuoden 1987 siksi, että silloin aloitti toimintansa Harri Holkerin hallitus, jossa kokoomus pääsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mukaan. Sitä ennenhän ne ns. yleiset syyt olivat pitäneet sen oppositiossa (jossa se oli silloin jopa jonkun sortin oppositiopuolue). Joka tapauksessa kyseinen konsensuspolitiikka on saanut aikaan sellaisen poliitikkojen sukupolven, jolle tärkeintä ei ole kansalaisten hyvinvointi vaan lähinnä oma ura ja mielellään liittovaltioportaassa.

1990: Somali-invaasio

Eli kyseisen vuoden lopulla meille alkoi tulla huomattava määrä somaleita. Ei suinkaan pakolaisleireiltä eikä edes Somaliasta, vaan Moskovasta, johtuen pääosin siitä, että Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton tarjoama toverirahoitus oli loppumassa ja silloiset tulijat olivat Mohamed Siad Barren hallintoa. On vieläkin selvittämättä  se, kuinka paljon tietyt suomalaiset järjestöt olivat mukana kyseisessä somali-invaasiossa mutta jotain osuutta niillä epäilemättä on ollut.

On muistutettava, että silloinen presidentti Mauno Koivisto vastusti voimakkaasti somaleitten tuloa ja hallituksella oli valmiina toimintaohje siitä, että niitten tulo tyssättäisiin. Mutta sitten Holkerin hallitus teki yhden lähihistoriamme eeppisimmistä mokista ja aukaisi rajat. Samalla luotiin ennakkotapaus muillekin elätettäväksi tulijoille. Somaleista tuli hämmästyttävän nopeasti kaiken arvostelun ulkopuolella olevia käveleviä solidaarisuuspokaaleita.

Muistutetaan vielä niistä presidentti Koiviston kommenteista, joita hän esitti asian tiimoilta:

"Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä pysäytetä, miten sitten muitakaan." (Kommentissaan 29.11.1990 sisäministeri Jarmo Rantaselle ja ministeriön kansliapäällikkö Juhani Perttuselle.)

"Tulisi määritellä raja, johon asti annetaan tulla ja sitten poikki. Jottei tulisi tarpeettomia hankaluuksia, pakolaisia ei tulisi sijoittaa paikkakunnille, joilla on tuntuvaa vastustusta." (Muistiinpanossaan 7.1.1991)

"Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä." (Kommentti Suomen harjoittamasta pakolaispolitiikasta Ilta-Sanomien haastattelussa 10.1.1991)

Hän oli oikeassa ja häntä olisi tullut kuunnella. Erityisesti hän ennusti naulan kantaan sen ylimielisen eliitin syntymisen. Ehkä hänkään ei tosin osannut ennustaa, kuinka suureksi  ja röyhkeäksi se lopulta turposi.

1991: Suuri Lama

1990-luvun suuri lama kesti itse asiassa paljon lyhyemmän aikaa verrattuna tähän nykyiseen lamaan mutta nykyinen lama tuli meille automaattisesti siksi, että se jylläsi muuallakin maailmassa ja eteni sieltä meille. 1990-luvun lama taas saatiin aikaan pääosin ihan ikiomin voimin niin pankki- kuin asuntokuplan ylisuureksi puhaltamisen sekä vahvan markan politiikan vuoksi. Osaltaan tietysti vaikutti Neuvostoliiton kanssa käydyn bilateraalisen kaupan loppuminen.

Joka tapauksessa kyseinen lama tuhosi valtavan määrän suomalaisia yrityksiä, särki perheitä ja tuhosi ihmiselämiä. Lisäksi sen myötä ajatus siitä, että maassa on satoja tuhansia työttömiä ei enää ole kriisi, vaan siitä on tullut pysyvä normaali. Muistutettakoon, että Kekkonen runnoi vuonna 1975 kasaan hätätilahallituksen juuri työttömyyden vuoksi ja silloin työttömiä oli muistin mukaan tuollainen 70.000. Tuon laman myötä suomalaisille ihmisille epävarmuus tulevasta muuttui pysyväksi olotilaksi.

1994: EU-kansanäänestys

Hotellin respassa äänestettiin EU-jäsenyyttä vastaan. Pääasiallinen syy äänestyspäätökseen oli pelko siitä, että jäsenyyden myötä Suomi muuttuu itsenäisestä ja itsestään huolta pitävästä valtioyksiköstä Euroopan Takahikiän Perähikiäksi nollavaikutusvallalla. Ja juuri näinhän siinä sitten pääsikin käymään.

56,9 % äänestäneistä äänesti kuitenkin liittymisen puolesta. On tietysti tavallaan epäreilua sanoa, että he tekivät eeppisen munauksen. Sillä eihän heillä ollut aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti. Hehän kuvittelivat äänestävänsä sen puolesta että Suomi liittyy jonkunlaiseen valtioitten liittoon, jonka kautta he saavat keveämmän verotuksen, halpaa ruokaa, halpaa viinaa, halpoja autoja ja jonkunlaisen kuvitellun turvan Venäjää vastaan. Lisäksi heitä kohtaan harjoitettiin painostusta, sillä oltiinhan valtiovallan ja median taholta tehty selväksi että Suomella on kaksi vaihtoehtoa. Joko se liittyy Euroopan Unioniin tai sitten se joutuu tsuhnien helvettiin.

Tästä vinkkelistä ajateltuna äänestystulos oli ymmärrettävä. Mutta yhtä kaikki, se avasi tien sille kehitykselle jonka lopputuloksena Suomea voi nykyisin verrata lähinnä Liittovaltion munakarvoissa elävän satiaisen munakarvoissa elävään kutiaiseen.

1995: Median pravdoittuminen

Eli tällähän tarkoitetaan sitä, että suomalainen valtamedia on muuttunut viimeisen noin kahdenkymmenen vuoden aikana punavihreää ideologiaa suoltavaksi propagandakoneistoksi. Valitsin vuosiluvuksi 1995 sillä silloin aloitti toimintansa Helsingin Sanomien Nyt-liite, jossa tulevan kehityksen merkit näkyivät hyvin selkeänä. Siitä kehitys levisi muihinkin lehtiin sekä valtiollisiin tiedotusvälineisiin näin jälkeenpäin ajatellen oikeastaan hämmästyttävän suurella nopeudella. Seurauksena oli kehitys, jossa media muuttui ensin vallan vahtikoirasta sen verikoiraksi ja lopulta itse vallanpitäjäksi joka ei millään tavalla pyri peittelemään nykyaikaista lähetyskäskyään. Muistutetaan, että valtamedia on nykyisin yksi niistä aktiivisimmista tekijöistä jotka vaativat sananvapauden rajoittamista ja väärinajattelun hiljentämistä. Eli toistetaan: valtamedia vaatii sensuuria.

2000: Tarja Halonen presidentiksi

Tästä vuoden 2000 eeppisestä hölmöntölväyksestä voi pääosin kiittää suomalaisia naisia, joille silloin iski kummallinen hysteria päälle. Oli kerta kaikkiaan pakko saada naispresidentti kun oli pakko saada naispresidentti ja kun mukavasti pravdoittunut valtamediakin tuki kovasti Halosta niin näin Suomi sai presidentikseen vasemmistososialistisen ”arvopresidentin” jonka mädätystyö niin hallinnossa, virkakoneistossa kuin maanpuolustuksessa näkyy vielä kauan aikaa. Koska valtamedia piti yllä mielikuvaa ”meidän kaikkien rakastama muumimamma”, niin hölmöntölväys uusittiin vuonna 2006.

Lähinnä täytyy olla kiitollinen siitä, että kun presidentin valinta siirtyi suoraan kansanvaaliin, niin samalla presidentin valtaa olennaisesti kavennettiin. Ajatus siitä, että Halosella olisi ollut Kekkosen valta on suorastaan karmaiseva. Toisaalta Halosen valta ei olisi silti noussut Kekkosen absoluuttiselle tasolle, sillä Kekkosella oli karisma ja Halosella antikarisma.

2002: Euro

Euro oli niitä asioita, joita ei otettu ensinkään esille EU-kansanäänestyksessä eikä sitä kyselty kansalta sen jälkeenkään. Miksi oltaisiin kysytty, pikkujuttuhan se oli. Eihän se meinannut muuta kuin taloudellisen itsenäisyyden menettämistä, devalvointimahdollisuuden poistumista ja Suomen talouden kytkemistä johonkin, jota ei oltu tehty taloudellisin, vaan poliittisin periaattein ja päämäärin.

2009: Sananvapaustuomiot

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tunnetusti blankolaki jota on käytetty puhtaasti poliittisiin tarkoituksiin. Kun lähestyttiin kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppua tätä pykälää alettiin sitten hyödyntää käytännössä. Hotellin respan rajallisen muistin mukaan ensimmäinen tuomion saanut oli nimimerkillä Tomashot toiminut henkilö joka sai sakkorangaistuksen koska oli levittänyt yleisön keskuuteen maahanmuuttajia ym. etnisiä vähemmistöjä ”panettelevia ja solvaavia” lausuntoja, sekä luoneen itse osan lausunnoista. Hotellin respassa muistetaan kyseinen sivusto ja se sisälsi kylläkin vain mediasta kopioituja uutisleikkeitä maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Tuomio tuli siltä pohjalta joten periaatteessa suomalaiset sanomalehdetkin olisi pitänyt panna tuomiolle sen vuoksi että ne olivat uutisoineet siitä, mitä oli tapahtunut.

Ehkä kuuluisin sananvapaustuomio oli luonnollisesti tapaus Jussi Halla-aho jonka tuomiossa oli kyse puhtaasti Mika Illmanin henkilökohtaisesta kostosta josta häiskä totesi itsekin, että ”on hyvä, että lain tulkitsijat nyt ovat saaneet ennakkotapauksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan sille, kuinka pitkälle se, joka arvostelee valtaapitäviä, saa provosoida ja liioitella.” Siis sama suomennettuna että valtaapitäviä ei saa arvostella vaikka siihen olisi perusteetkin sillä sitä niitten ego ei kestä.

Vuosi 2009 valikoitui tämän hölmöntölväyksen vuosiluvuksi erityisesti Seppo Lehdon tuomion vuoksi. Seppohan harrasti koko lailla törkeää bloggaustoimintaa jossa hänen virkakoneistoa kohtaan osoittama arvostelu meni kiistatta mauttoman puolelle. Siitä huolimatta Sepon saama kahden vuoden ja viiden kuukauden ehdoton vankeustuomio oli täydellinen poliittinen oikeusmurha sillä samaan aikaan (niin kuin nykyisinkin) esmes törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista saa pääosin ehdollisia tuomioita. Keräsin silloin hieman tuomioita vertaukseksi ja laitetaan yksi muistutukseksi:

Eräs vantaalaismies:

- törkeä pahoinpitely

- lyönyt ja potkinut maassa makaavaa uhriaan ylävartaloon ja päähän

- aiheuttanut aivovamman

- hovioikeuden mukaan pahoinpitely oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä

Tuomio: Yksi vuosi ja kaksi kuukautta ehdollista vankeutta

Seppo ei lyönyt ketään, ei raiskannut ketään, ei laittanut kenenkään piimäpurkkiin rotanmyrkkyä, eikä niin pöllinyt kuin hajoittanut kenenkään kiinteää tai irtainta omaisuutta. Seppo kirjoitti. Ja sai siitä 2 v 5 kk ehdotonta. Tulee muistaa, että Lehdon tuomiota voi käyttää ennakkotapauksena. Se mahdollistaa sen, että väärinajattelijalle voidaan lasauttaa vaikkapa kahdeksan kuukautta ehdotonta ja todeta, että verrattuna case Lehtoon tuomio oli kumminkin pieni. Niin että älä rasisti valita.

2011: Suomi EU-maakunnaksi

Eduskunta sitten meni ja päätti syyskuussa 2011 lopettaa vapaaehtoisesti Suomen lopunkin itsenäisyyden kirjaamalla perustuslakiin muutoksen että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Euroopan unioni on puolestaan menossa koko ajan enemmän liittovaltion suuntaan eikä sitä millään muotoa edes yritä peitellä. Lukijalle ei liene epäselvää kuinka helppoa Suomen perustuslakia on muuttaa ja paljonko kansanedustajia tarvittaisiin, että kyseinen pykälä saataisiin pois.

Tuohon eduskunnan päätökseen sisältyy melkoinen paradoksi. Sillä laki törkeästä maanpetoksesta sanoo näin:

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka

2. muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

Tuolla vuoden 2011 päätöksellähän eduskunta ei pelkästään aiheuttanut vaaraa vaan kokonaisuudessaan saattoi koko valtakunnan vieraan vallan alaiseksi. Jos lakia oltaisiin noudatettu niin eikös suurimman osan silloisesta eduskunnasta pitäisi olla istumassa pitkiä vankeustuomioita?

2011: Jalkaväkimiinakielto

Saman vuoden marraskuussa eduskunta sitten liitti Suomen Ottawan sopimukseen jonka perusteella Suomelta on tähän päivään mennessä tuhottu niin sakara- kuin putkimiinatkin. Sopimusta voi pitää tiedostavien alaleuanväpättäjien (joitten eturintamassa oli arvopresidenttimme Tarja Halonen) suurvoittona. Varastossa olleet suomalaiset jalkaväkimiinat eivät olleet silponeet yhdenkään angolalaislapsen jalkaa ennen marraskuuta 2011 jolloin päätös tuli voimaan. Mutta kyseinen päätös voi maksaa jossain vaiheessa hyvin paljon suomalaista verta.

Mainittakoon Ottawan sopimuksesta vielä eräs, no, hieman ihmeellinen seikka. Wikipedian mukaan sopimuksen voi irtisanoa kuudessa kuukaudessa ilmoittamalla siitä sopimuksen tallettaneille Yhdistyneille kansakunnille. Miinakielto kuitenkin jatkuu irtisanomisaikana syntyneen sodan loppuun saakka, mikäli sota alkaa irtisanomisaikana.

Eli kuinkas tää menikään? Siis jos Suomi ja, no, se yks valtio alkavat valtioitten välisen ottaanlyöntikilpailun, niin Suomi ei saa pikapuoliin alkaa valmistaa miinoja (niitähän voisi kyllä tehdä huomattavia määriä huomattavassa ajassa) koska Ottawan sopimus vaatii odottamaan että sota loppuu ensiksi? Minkälaiset utopistit tuon sopimuksen oikeastaan ovat laatineet?

Pornoa

Taidetta

2012: Homohypetys

No joo, kyseinen hypetys alkoi toki jo ennen vuotta 2012 mutta hotellin respa valitsi vuoden silloin käytyjen presidentinvaalien perusteella. Silloinhan Pekka Haavistosta piti ehdottomasti saada presidentti ja nimenomaan siitä syystä että hän oli homo. Sittenhän homohypetykseen tuli mukaan tämä tolkuton Tom of Finland-buumi vaikka jätkän tuotannossa ei loppujen lopuksi ole kyse muusta kuin hinteille tehdystä runkkausmateriaalista.

Nuo kaksi seikkaa olisi sinänsä kestänyt ilman että olisi laittanut tätä asiaa greatest shits-äänestykseen mutta kun homohypetys on kääntynyt viime aikoina LGBTQTiiTyy-hypetykseksi jossa sukupuolen (tai ne noin 35 sukumoniota) voi valita ihan puhtaalla fiilispohjalla ja asiaa aletaan aivan tosimielessä vaatia kouluihinkin opetettavaksi. LGBTQTiiTyyn myötä näyttää myös siltä, että aikaisemmin koviin tieteisiin kuulunut biologia on siirtynyt - ainakin feministien mielestä - selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan alalajiksi:

Olemme siirtymässä aikaan jossa pervo on normaalia, normaali pervoa ja kokonaisuus määritellään promillen puoliskon sen hetkisen fiiliksen mukaan eikä sitä tällainen aikuinen mies tahdo kestää.

Hetkinen. Did I just assume my gender?

2015: Invaasio 2015

Se surullisenkuuluisa syksy. Maahan saapui pääosin Ruotsin puolelta tommonen 35.000 pääosin arabitaustaista jätkää jotka olivat siis tulleet seitsemän sotaakäymättömän maan läpi hakemaan ”turvapaikkaa”. Itsenäinen valtio olisi pistänyt Tornionjoelle sotilaat asemaan ja tyssänneet tulemisen ankarimman jälkeen. Mitä teki EU-maakunta Suomi? No, pisti myös sotilaat asialle, tosin  laittoi varusmiehet kantamaan turvapaikkahuilailijoitten kapsäkkejä.

Asian tekee vielä häpeällisemmäksi se, että niin nykyinen kuin sitä edeltävä hallitus tiesi invaasiosta jo kauan ennen kuin se alkoi. Jo maaliskuussa 2015 sisäministeriö kartoitti kunnilta majoituspaikkoja. Silloin luku oli 11.400 paikkaa. Saman vuoden toukokuussa luku oli jo 80.000.

Tilannehan olisi vaatinut kovia keinoja. Niitä oltiin valmiita käyttämäänkin. Nimittäin suomalaisia kohtaan. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg meni ja uhkasi kuntia:

Jos kunnat eivät vapaaehtoisesti tarjoa sopivia tiloja, ne voidaan määrätä valtioneuvoston asetuksella luovuttamaan tilat vastaanottokeskuskäyttöön tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Valtio maksaa vastaanottokeskuksen kustannukset ja tilavuokran.

Tavallinen ihminen on tupannut ajattelemaan, että valmiuslain valtuuksia käytettäisiin silloin jos maata uhkaa ulkopuolinen tunkeutuja joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta. Ei ollut juolahtanut mieleenkään, että niitä käytettäisiin auttamaan ulkopuolista tunkeilijaa joka uhkaa suomalaisten turvallisuutta.

2016: Poliittinen poliisi

Eli viime vuonna poliisimme otti hyvän askeleen kohti punavihreää valpoa. Kyseisestä askeleesta se käytti nimitystä ”suunnitelma vihapuheen ja -rikosten torjunnan tehostamiseksi.” Kyseinen suunnitelma sisälsi viidenkymmenen (myöhemmin tuli tieto määrän nostamisesta kahteensataan eikä tätä tietoa olla peruttu) viharikostutkijan toimen perustamisen. Eli resurssipulassa oleva poliisi priorisoi resurssinsa siihen, että tyypit tutkivat työkseen nettiä etsiäkseen vääriä mielipiteitä.

Erityisen tärkeä osuus suunnitelmassa oli tämä:

Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.

Niin kuin aikaisemmin tuli kirjoitettua, tavalliselle lainkuuliaiselle ihmisille joutuminen poliisin tutkinnan kohteeksi on jo itsessään ankara rangaistus. Jonka rangaistuksen kautta hänellä on hyvinkin suuri mahdollisuus menettää työpaikkansa. Vaikka syyttäjä toteaisi esitutkinnan jälkeen että  asia ei ylitä syytekynnystä ei tutkinnan kohteena ollut ihminen saa työpaikkaansa enää takaisin.

Rangaistus toisinajattelusta on silloin joka tapauksessa jo annettu ja on ihan turha yrittää väittää, etteikö tämä olisi käytännön taka-ajatuksena. Lisäksi kyseinen käytäntö antaa sekopäille tyyliin Rasmus mahdollisuuden suoranaiseen ihmisten terrorisoimiseen rikosilmoituksia tehtailemalla. Poliisihallitus voi olla varma että siitä suunnasta alkaa tulla rikosilmoituksia parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

Poliittinen poliisi aloitti myös aktiivisen propagandan tuottamisen joka tosin meni hieman ns. reisille, niin kuin lukija tästä videosta muistaa. Mistähän mahtaa johtua, että kommentointimahdollisuutta ei videolla ollut?

2017: Punavihreä kirkko

Hotellin respassa ei olla millään muotoa uskonnollisia, mutta siitä huolimatta voi todeta, että pitkässä historian juoksussa Suomen evankelis-luterilainen kirkko ansaitsee suuren tunnustuksen. Se on ollut kuitenkin pitkään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa kantavana ja koossapitävänä voimana. Sitä suurempi on se suru mitä kokee kun katsoo kyseisen kirkon nykyistä alennustilaa. Kirkko on keskittynyt lähinnä puolustamaan islamia ja (ressukka) kuvittelee että islam vastaa samanlaisella pyyteettömällä rakkaudella.

Samoin kirkon bravuurina on (lakia uhmaten) pyrkiä säilyttämään maassamme pysyvän elatusautomaatin piirissä joka ainoa elintasopakolainen joka tänne vaan sorkkansa saa survottua. Luonnollisesti kirkon prioriteettinä on kaikenlainen perversioiden tukeminen, mistä yhtenä osoituksena oli piispa Irja Askolan jakama vuoden homo-palkinto alaikäiselle häiskälle. Tämän tuoreimman punapääpastorin edesottamukset ovat oma luku sinänsä.

Kirkon piirissä on varmasti paljon pappeja, joita nykymeno ei miellytä. Mutta he ovat samassa asemassa kuin me muutkin kansallismieliset. Jos aukaiset suusi julkisesti, niin kuinka käy työpaikan? Joku salaliittoihin uskova voisi ajatella, että kirkko on salakavalien kulttuurimarxilaisten miehittämä mutta hotellin respassa puolestaan uskotaan, että kyse on yksinkertaisesti vain osittain itseään hoidattavista ihmisistä ja osittain hyväuskoisista hölmöistä jotka eivät ansaitse veronmaksajien elatusta levittääkseen typeryytensä epistolaa. Tehkööt sen omalla kustannuksellaan. Kirkosta voi erota tuossa osoitteessa. Kirkollisveroa ei ole pakko maksaa.

Ei liene sattumaa, että kirkon alasajo jonkunlaiseksi maallisen laitoksen ja huonon vitsin yhdistelmäksi on alkanut sen jälkeen kun naispappeus sallittiin. Iso Kirja totesi, että ”nainen vaietkoon seurakunnassa” ja ehkä se oli siinä oikeassa. Täällä Pohjantähden Alla-kirjassa puolestaan punapäällikkö Hellberg totesi että ”kirkkoherran kannattaisi keskittyä evankeliumin julistamiseen ja jättää politiikka muille”.

Siinä hän oli aivan varmasti oikeassa. Ainakin kun nykytilannetta ajattelee.

*

Ja tässähän nämä Greatest Shits-ehdokkaat olivat. Ei muuta kuin äänestämään. Valinta lienee vaikea, sillä tässä monta kovaa koettelee keskenään. Vaikka lukija voi äänestää useampaa vaihtoehtoa, niin toivoisin, että pitäytyisitte kolmessa.

Ennen äänestystä vielä pari muuta asiaa.

1. Blogista: Nyt tägeihin on lisätty kohdat ”Pitkät Tarinat” eli nämä novellityyppiset kirjoitelmani sekä kohta ”Radanvarsikaupunki”. Siihen liittyviä kirjoituksia on jo sen verran paljon, että sen voi laittaa oman täginsä alle.

2. Ennen äänestämistä tarjotaan vielä lukijalle kulttuurinautintoa. Tämä hiljattain youtubeen ilmestynyt, vuonna 1974 tehty lyhyt finnwestern ”Kostaja” on alansa ehdotonta huippua. Sen minimalistinen kerrontatyyli, tarinan saumaton yhdistyminen elokuvan musiikkiin ja näyttelijöitten loistava keskenään käymä käymätön dialogi nostavat Kostajan lännenelokuvan klassikoitten rinnalle ja ehkä jopa hieman ylikin.

XXVIII YMMÄRRYSHARJOITUS

Eli tiedostava toivo, usko ja käsky

Tulipa törmättyä Hommaforumin kautta Helsingin Sanomien juttuun, jossa kaikkiaan kuusitoista tutkijaa on tehnyt jonkunlaisen tulevaisuutta ennustavan potpurrin. On tietysti mahdollista että kyseisen jutun kirjoittanut toimittaja Touko Kauppinen on tehnyt tutkijoitten näkemyksistä copy/paste-menetelmällä itselleen ja ideologialleen sopivan kokonaisuuden. Kun ollaan tekemisissä Helsingin Sanomien kanssa niin se vaihtoehto on aina otettava huomioon.

No, joka tapauksessa kyseinen tulevaisuusennuste näyttää jonkunlaiselta utopiasosialismilta tai sen sukulaiselta ja sen hyväuskoisuus käy kieltämättä hieman hymyilyttämään. Ennusteessa eletään vuotta 2042 ja sen mukaan Suomi on koko lailla muuttunut. Käydään nopeasti läpi ennustuksen olennaisia yksityiskohtia:

-  Suomessa asuu vuonna 2042 jopa useampi miljoona ihmistä enemmän kuin vuonna 2017. Suomalaiset eivät itse ole ryhtyneet naimatalkoisiin vaan väestönkasvu johtuu pääosin Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä tulleista maahanmuuttajista. Sitä, millä nämä maahanmuuttajat elätetään ei tässä visiossa mietitä. Visiossa todetaan, että kansainvaellukset ovat panneet koko Euroopan maahanmuuttopolitiikan uusiksi ja sitä hotellin respassa hieman ihmetellään, että mitä uutta siinä on kun kerran nytkin rajat ovat auki kaikkien halukkaitten tulla elatusautomaatin piiriin ja asiaa pidetään tiedostavassa ihmisryhmässä itseisarvona jo nykyisinkin?

- Seuraavaksi todetaan, että monet keskikokoiset suomalaiskaupungit ovat joutuneet yhdistymään, jotta ne pärjäisivät paremmin esimerkiksi kilpailussa työpaikoista. Lause on kyllä jokseenkin epäselvä. Tarkoittaako se sitä, että viisimiljoonaisesta noin kahdeksanmiljoonaiseksi turvonnut Suomi kärsii edelleenkin työvoimapulasta? Vai ymmärsinkö asian jotenkin väärin?

- Suurissa kaupungeissa voi bussimatkalla kuulla kymmeniä kieliä. Pitääköhän toimittaja tai tutkijat tätä jonkunlaisena rikkautena ja tavoiteltavana olotilana?

- Sitten todetaan, että  suomalaisten talojen ulkoseinissä käytetään rohkeammin värejä. Se on ulkomaalaisten arkkitehtien ansiota. Mahtavatkohan muuten suomalaiset olla jatkossa niinkin varakkaita, että omakotitalotkin piirrätetään arkkitehdillä? Ei muuten kannata, sillä käsittääkseni arkkitehdin piirtämään taloon ei saa tehdä muutoksia ilman arkkitehdin lupaa. Lisäksi todetaan että uusien asuntojen huoneratkaisut tehdään eri lailla kuin nykyään ja tämähän johtuu siitä, että voitaisiin toteuttaa uusia tapoja ja uskontoja. Eli nähtävästi islamilaisille suurperheille rakennellaan kahdeksan huoneen suurkämppiä, eikä vieläkään sanota, millä koko monimiljoonainen uuslysti kustannetaan.

- Polttomoottorit ovat liki kokonaan hävinneet ja yksityisautoilu vähentynyt voimakkaasti. Liekö sitten haja-asutusalueen väestö pakkosiirretty kuutioasuntoihin sillä selkosilla ei ilman omaa autoa pärjää.

- Todetaanpa vielä että muuttoliike Suomeen mullistaa myös Suomen ikärakenteen. Uudet maahanmuuttajat ovat suurimmaksi osaksi työikäisiä, ja he myös lisääntyvät Suomessa syntyneitä nopeammin. Suomen ikärakenne nuortuu. Vieläkään ei tosin todeta sitä faktaa, että työikäinen ei välttämättä tarkoita työssäkäyvää. Ei se tarkoita nytkään. Haittamaahanmuuttaja on elätettävä nyt ja elätettävä häntä on tulevaisuudessa. Voihan hän päästä johonkin julkisen sektorin hommaan jolle ei olisi mitään tarvetta ilman haittamaahanmuuttajien invaasiota ja selvää on, että sellaisiin hommiin päässeistä tyypeistä media tekee Suuria Uussuomalaisia Menestystarinoita.

- Onpahan tässä visiossa myös lihansyönti voimakkaasti vähentynyt verotuksellisista syistä ja sekä kasvis- että hyönteisruokavalion suosio on kovasti lisääntynyt. Hyönteisruokavalion? Ovatpa etunimetkin muuttuneet kovasti sukupuolineutraaliksi ja sellaiset nimet kuin Pii, Puro ja Kinos ovat käytössä sillä ”se sopii yhteiskuntaan, jossa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä piirteitä kohtaan ollaan vuosi vuodelta sallivampia”.

Ja kaikki tämä 25:ssä vuodessa.

Lukija saattaa tietysti (ja varsin perustellusti) todeta, että pistettiinköhän tässä vähän mutkia suoriksi ja esitetty omia toiveita tulevana kehityksenä. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Omasta mielestäni merkitystä on sillä, että tämä HS:n tulevaisuusfiktio kertoo enemmän fiktion tekijöistä (samoin kuin jutun kirjoittaneesta toimittajasta ja ehkä pääosin juuri hänestä) kuin tulevaisuudesta. Olen pyrkinyt näissä ymmärrysharjoituksissani hahmottamaan mielessäni sitä, miten suvaitsevais-tiedostavan ihmisen ajattelurakenne toimii. Täysin totuuden lähteille en varmaan koskaan pääse, sillä silloin minun pitäisi itseni muuttua suvaitsevais-tiedostavaksi ihmiseksi eikä se onnistu, ellei minulle tule aivokasvain joka kuulemma saattaa muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja ajattelua hyvin radikaalisti.

Mutta tämä (ja moni muukin) juttu antaa viitteitä tästä ajattelun rakenteesta. Vaikuttaa siltä, että suvaitsevais-tiedostavan ihmisen ajattelutapa perustuu eräänlaiseen ajattelun pyhään kolminaisuuteen jota tämä kyseinen tulevaisuusfiktio osoittaa hyvin.

Pyhän kolminaisuuden ensimmäinen osa on toivo. Tiedostava ihminen toivoo kovasti, niin kovasti, että tietynlainen tulevaisuus toteutuu. Hän pitäisi siitä niin kovasti ja hän voisi silloin sanoa, että olinhan minä oikeassa koko ajan. Faktojen kanssahan sillä toiveella ei ole juurikaan tekemistä mutta tässä onkin kyse palavasta tahdosta. Ei siitä, voidaanko tahto toteuttaa.

Seuraavaksi tulee usko. Koska hän niin kovasti toivoo jotakin tapahtuvan, hän myös luonnollisesti uskoo näin tapahtuvan. Vaikka historiaa hiemankin tarkastelleena voi todeta, että hänen toivomansa utopia tulee mitä varmimmin olemaan dystopia.

Jolloin siirrytään kolmanteen pyhän ajattelun kohtaan eli käskyyn. Nykyinen yhteiskuntamme on valitettavasti siinä mielessä hyvin sairas, että oikean ja hyväksyttävän ajattelun määrittely on sertifikoitu juuri näille suvaitsevais-tiedostaville ihmisille. Jonka perusteella he mieltävät että heillä on oikeus käskeä muitakin ihmisiä uskomaan siihen että se, mitä he toivovat tapahtuvan tulee oikeasti tapahtumaan joten joka ainoan tavallisen kansalaisen tulee toimia heidän haluamansa tulevaisuuden puolesta. Uskoi siihen tai ei.

Luonnollisesti tuo pyhä kolmikanta-ajattelutapa on itsessään niin voimakas, että se pystyy hylkäämään ajattelutapaa kyseenalaistavat faktat epärelevantteina tai ainakin tuomittavina. Voidaanhan esmes tältä hotellin respasta heittää tuohon jutussamme mainittuun tulevaisuusfiktioon joitain kysymyksiä. Esmes tällaisia:

Teillä nyt unohtui selittää eräs oleellinen seikka tuossa teidän tulevaisuusutopiassanne. Olette näemmä saaneet tänne noin kolme miljoonaa köijättyä haittamaahanmuuttajaa muuttumaan työteliäiksi, tuottaviksi ja lainkuuliaisiksi ihmisiksi. Ehkä heistä on jopa tullut meidän suomalaisten kaltaisia lällydemareita jotka uskovat siihen maallistuneeseen islamiin johon tähän mennessä ovat uskoneet lähinnä länsimaiset tiedostavat ihmiset, jotka sen itse asiassa ovat keksineetkin. Tuohan on suorastaan loistava saavutus. Sen lisäksi te olette onnistuneet löytämään tälle miljoonaporukalle tarpeelliset työpaikat. Kuinka ihmeessä te olette onnistuneet tekemään sen, mikä ei ole onnistunut missään, koskaan, milloinkaan? Varsinkin kun utopiassanne nämä muualta tuodut muodostavat jo tommosen 35 - 40 prosenttia Suomen väkiluvusta mikä on jo eurooppalaisessakin mittapuussa ennätys.

Kuuluuko tähän utopiaan tieto, että jostain Pohjanlahdelta on löydetty valtava öljykenttä, Etelä-Savosta on puolestaan löydetty maailman rikkain timanttiesiintymä ja Suomeen on lisäksi tullut kuusitoista kappaletta Nokian tasoisia uusia vientiyrityksiä? Miksi ette ole kertoneet meille tästä?

Suvaitsevais-tiedostava ihminen voi tietysti todeta noihin kysymyksiin, että ne ovat sinänsä faktapohjalta sekä insinööritodellisuuden näkökulmasta katsottuna aivan aiheellisia eikä suvaitsevais-tiedostavalla ihmisellä ole niihin vastauksia. Mutta hän voi myös todeta, että koska kysymyksien perusasetelma pyrkii loukkaamaan suvaitsevais-tiedostavan ihmisen toivoa ja uskoa sekä kysymyksen voi myös tulkita rasistiseksi, niin se loukkaa pyhää ajattelun kolminaisuutta joten kysymyksen voi yksinkertaisesti mitätöidä ja jatkaa hyväksi havaitulla yleistoivovalla linjalla ja vaatia että toivomus todetaan faktaksi.

Yhdellä jos toisella keskusteluforumilla on todettu, että vastapuolten tulisi pyrkiä löytämään keskusteluyhteys keskenään.

Hotellin respassa todetaan, että miksi ihmeessä nähdä vaivaa? Kuinka opettaa sokealle värejä? Jos ei se niitä halua oppia.

Vuoden 2042 suomalaisten grillijuhlien pääeväs? Saako Tsuhnan Kostoa juoda kumminkin? Olivatko grillauksesta vastuussa henkilöt nimeltä Lää Kosonen, Risu Räisänen, Pulipuli Mustonen, Huokaus Penttinen ja Ptruitzapa Mämänen? Kun ne sukupuolitetut etunimet eivät ole enää niin muodissa.

EPÄILYKSEN PIRU JA PELOTON POLIITIKKO

Elettiin vuonna 2017 erästä huhtikuista iltaa eräässä viihtyisässä helsinkiläisessä neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa joka tarkemmin sanottuna sijaitsi Helsingin Kalliossa, siinä kaupunginosassa joka oli aikanaan täynnä työläisiä ja nykyisin ihmisiä jotka lähinnä puhuvat työläisistä mutta pyrkivät välttämään heidän varsinaista seuraansa. Yksi asunnon huoneista oli työhuone, jonka työpöydän ääressä istui eräs noin nelikymppinen nainen, joka katsoi tietokoneensa näyttöä ja naukkaili samalla hieman punaviiniä. Hänen miehensä oli mennyt hieman aikaisemmin nukkumaan.

Kyseinen nainen oli Imeliä Placeboinen-Knääkkä, kansanedustaja Yleisestä Vasemmistoliberaalista Puolueesta, Suomessa absoluuttista valtaa pitävästä puolueesta joka antoi kuitenkin ulospäin  vaikutelman monipuoluedemokratiasta jakautumalla useisiin erinimisiin alaosastoihin. Placeboinen-Knääkkä kuului YVLP:n Kokoomus-nimiseen alaosastoon ja oli sekä ansioitunut että arvostettu kansanedustaja toisten ansioituneitten ja arvostettujen kansanedustajien keskuudessa. Hieman Imeliän takana, noin kahden metrin korkeudessa näytti leijuvan jotain utuista ja epäselvää. Kertojan täytynee käyttää hieman tekstizoomia, jotta saataisiin selville mikä outo olento onkaan kyseessä vai onko kyse vain jostain ilmastonmuutoksen aikaansaamasta sisätilojen happityppiväreilystä. Hetkinen…

…mutta kas, kun tekstinkuvausta hieman tarkentaa, niin eihän otus kovin outo enää olekaan. Siinähän on Epäilyksen Piru, joka on tullut morjestamaan Imeliää. Imeliä ei vaan sitä näytä vielä hoksaavan. Tuo mainio sarvekas veikko katseli takaviistosta että mitäs se Imeliä sillä tietokoneellaan oikein mahtoi puuhailla. Katsotaas, Twitter on auki ja niin näkyy olevan resurssienhallintakin. Imeliä näyttää aukaisevan sieltä kohdan ”tiedostot”… ja kansion ”tekstit”… ja sitten alikansion ”twitteriin suruvalitettavaksi”… niin juu, siellä Tukholmassahan sattui todella ikäviä, niin kuin niin monessa paikassa ennen sitä… no nyt Imeliä aukaisee tiedoston, katsotaanpa mitä sieltä löytyy…

Olen järkyttynyt ja pidättelen kyyneleitä. Ajatukseni ovat XXXXXX:n ihanien ihmisten luona. Väkivalta, pahuus ja raukkamaisuus järkyttää. Lähetän ajatusteni myötä voimia XXXXXX:n ihanille ihmisille. Nyt ei saa antaa valtaa pelolle, katkeruudelle ja rasismille.

No juu… ihan kätevää. Piruakos sitä krokotiilinkyyneleitä joka kerta alusta loppuun tekemään kun on tuo kätevä copy/paste-mahdollisuus. Lisää vaan siihen sen kaupungin jossa ihmisiä tapettiin. Imeliä näyttää siirtävän tekstin twitteriin mutta sitten hänen viinihammastaan kolottaa, joten ennen tekstin viimeistelyä ja lähettämistä hän kaataa lasiinsa lisää viiniä. Liekö tuo virallinen sureminen sellaista että se pistää janottamaan? Antaapas Imeliän löröttää punkkua ihan rauhassa, tuumaili Epäilyksen Piru, ja samalla päätti auttaa häntä vähän. Ja taisipa olla mielessä myös pieni källi. Pirullisesti irvistellen otus pyöritteli hieman etusormeaan viestiä muokatakseen ja sitten napsautti sitä ilmassa hieman alaspäin niin että tietokoneen näppäimistön Enter meni pohjaan.

Imeliä havahtui. Häh? Lähtikö se viesti jo? Eihän hän ehtinyt vielä… hän katsoi twitteriään ja hänen silmänsä laajenivat teevadin kokoisiksi.

- MITÄ HELVETTIÄ?

Imeliä kääntyi ympäri, havaitsi pirun ja huusi:

- Ja sinäkö perkele se olet täällä taas! Enkö minä ole jo sanonut, että…

Sitten hän ymmärsi haaskaavansa kallista aikaa. Tiedä vaikka joku olisi ottamassa kuvakaappausta tuosta twiitistä juuri tällä hetkellä. Siinä sitä olis taas selvittämistä. Hän kääntyi jälleen ympäri ja räpläsi twiitin hätäisesti pois. Epäilyksen Piru kysäisi liioitellun ihmettelevällä äänellä:

- Mutta ei kai kansanedustaja vaan nyt mennyt ja antanut pelolle valtaa? Kun eikös sun pitänyt juuri kehoittaa muitakin pitämään sen pelon piilossa? Vaikka pommeja paukkuu, luoteja lentää kuin pyssyn suusta ja Scanioitten ohjattavuus on oleellisesti heikentynyt?

- Älä sinä lentävä hajupommi yhtään irvistele. Kyllä sinä tiedät, mistä tuossakin hokemassa on kysymys. Kun minä ja muut etuoikeutetut kirjoitamme että älkää antako pelolle valtaa niin sehän on synonyymi käskylle ”Älkää uskoko siihen, mitä näette, vaan siihen, mitä me käskemme teidän uskoa. Älkääkä helvetissä esittäkö kysymyksiä”.

- Entäs jos niitä kysymyksiä kuitenkin esitetään?

- No nehän vaiennetaan vihapuheena. On muuten pirun käyttökelpoinen hokema sekin. Täytyy vaan saada tuo oikeuslaitos vielä käyttämään hanakammin sitä ehdottoman vankeuden vaihtoehtoa. Kun ei ne turvansoittajat muuten asetu kumminkaan.

Epäilyksen Piru lennähti Imeliän työpöydälle ja katseli kansanedustajaa pää kallellaan ja lähes ihmismäisesti hymyillen:

- Sinähän taisit muuten juuri tunnustaa että tämä teidän ylläpitämä vasemmistoliberaali yhteiskuntajärjestelmä ei toimi?

Imeliä otti hörpyn punaviiniä, röyhtäisi varsin epänaiskansanedustajamaisesti ja totesi:

- Ai toimi vai? No ei tietenkään toimi. Sehän on kussut perseestään jo iät ja ajat. En minä sitä suinkaan kiistä. Ainakin tavallisen ihmisen näkökulmasta on niin.

- No miksi sitten olet siinä mukana? Mikset rupea ensimmäiseksi kansanedustajaksi joka puhkaisisi kuplan? Tiedä vaikka sinusta tulisi sankari. Eikös sinun kansanedustajana pitäisi edustaa nimenomaan kansaa?

Imeliä hymyili vinoa hymyä joka oli Epäilyksen Pirunkin mielestä varsin pirullinen. Lähes yhtä pirullinen kuin sillä itsellään.

- Jaa että kuplanpuhkaisijaksi? Alentaisin itseni patriisista plebeijiksi? Vaikka sinulla on noinkin pirullinen ammatti niin olet sinä kumminkin loppulaskussa aika naiivi. Sankarin viitta ei itsessään elätä ketään. Luuletko tosiaan että minun yksittäinen avautumiseni aikaansaisi jonkunlaisen ketjureaktion? Kissan paskat. Minä olisin yhtä lailla hylkiö ja nopeasti samalla lailla persaukinen kuin nuo muutkin niin sanotut totuudenpuhujat. Ja minulla on kallis maku. Siks toiseks sinä taisit saada sen käsityksen että minä välittäisin. Siinä  sinä olet väärässä. Minä olen hypännyt siihen junaan, johon kannatti hypätä. Minua kiinnosti vain valta, raha ja maine. Ei mitkään suuret ideat ja kaikkein vähiten kanssakansalaiset. Kun liityin vasemmistoliberaaliin kokoomukseen tein sen siksi, että ajattelin sen olevan kannaltani paras ja tuottavin vaihtoehto. Ei minulla ollut mitään ideologiaa. En ollut mitään mieltä mistään. Puoluekoneistossa minulle mielipiteet sitten opetettiin. Ennen kaikkea opin, että tärkein ideologia on opportunismi, joka hyödyttää omaa viiteryhmää ja samalla tietysti minua itseäni. Opin myös sen, että hyötyjien määrä on vähäinen eikä sen määrä kasva. Se oli se todellinen ideologia. Ainut ideologia jolla on merkitystä. Virallinen liturgia on sitten asia erikseen. Se on sitä munkkilatinaa jota hoetaan kun jotain pitää hokea ja jota yllättävän moni jopa uskoo. Ja jonka nimissä todetaan, ettei saa antaa pelolle valtaa.

Epäilyksen Piru tuumasi itsekseen sitä, mitä monen Imeliän kaltaisen poliitikon kanssa keskustellessaan oli tuuminut ennenkin eli kumpikohan meistä se varsinainen piru oikeastaan onkaan. Siksi oli helppo kysyä:

- Ja koska se liturgia vaati että Suomi luopui itsenäisyydestään ja sitä myötä muuttaa itsensä pikkuhiljaa afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väkivaltaisen ylijäämäväestön kaatopaikaksi niin sinä olit valmis toimimaan sen liturgian mukaisesti? Yhtään miettimättä? Yhtään kyseenalaistamatta?

- Totta kai. Kun aloitin poliittisen urani niin niin silloin voittavaksi suuntautumiseksi oli tullut federalismi. Ja kun federalistinen EU kerran pitää rajoittamatonta kehitysmaalaista maahanmuuttoa itseisarvona niin tottahan sitä kannatan minäkin. Siksi hoen kansalaisille, ettei saa antaa pelolle valtaa. Eli toisin sanoen älkää kyseenalaistako mitään ja eläkää niin kuin ennenkin. Terrori-iskusta seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Ja vahvistakaa uusrälssin asemamme joka neljäs vuosi.

- Vaan entäpä jos EU muuttaakin linjansa?

- Äläpäs sinä rikinlöyhkä sorvaile kompakysymyksiä. Tiedät itsekin ettei se sitä tee. Sillä silloin mitään EU:ta ei enää olisikaan ja kansallismieliset olisivat voittaneet. Kaikki se sotku minkä me siivoamisen nimissä olemme sotkeneet siivottaisiin pois. Ja minäkin olen osa sitä sotkua.

- Mutta eikö se olisi tavallisille ihmisille kuitenkin loistava asia? Valtava taloudellinen rasite läksisi pois ja kaduilla olisi jälleen paljon turvallisempaa?

- Tavallisille ihmisille? Niin varmaankin, mutta mitä niistä? Entäs minä? Siinä tilanteessa ne tavalliset ihmiset alkaisivat nimittäin etsiä konekiväärin ja Lahtisen sijasta syyllistä. Ja syyllinen olisin muun muassa minä. Vaikka tietysti yrittäisin vyöryttää omat syntini jonkun toisen niskaan. Katsohan piru, yhteiskuntamme tilanne on tällä hetkellä erittäin paha, ja jos kansallismieliset voittaisivat nyt niin minä olisin työtön. Tällä menolla - ja tämä menohan luonnollisesti jatkuu koska sen on vain yksinkertaisesti päätetty jatkuvan - kymmenen vuoden päästä tilanne on vielä paljon pahempi ja jos ne voittavat silloin niin minä olen vankilassa. Kahdenkymmenen vuoden päästä tilanne on jo katastrofaalinen ja jos ne voittavat silloin niin minä killun todennäköisesti hirressä. Niinpä kansallismieliset eivät saa voittaa koskaan ja siksi monikulttuurisuus on rikkaus jatkossakin. Propagandakoneistomme syöttää tavallisille kansalaisille 24/7/365 ajatusta että tilanne on paras mahdollinen ja nuotioon istuminen tekee perseeseen gutaa kun vaan siihen kunnolla uskoo.

- Vaikka se merkitsisi kokonaisen maanosan ajautumista sekasortoon ja pahimmassa mahdollisessa tapauksessa täydelliseen tuhoon?

- Vaikka niin. On siinä sekasorronkin keskellä rikkaita vartioituja alueita. Ja minä asun siellä.

- Ja vaikka se vaatisi sellaisia vallan ylläpitämisen keinoja jotka tunnettiin esmes Natsi-Saksassa?

- Kyllä. Ja minä tiedän että sinä heitit tuon natsivertauksen piruuttasi. Termit ovat retoriikkaa. Vain  keinot ratkaisevat. Ja niihin nähden minä olen täysi fasisti. En minä sitä kiellä. Mutta minäpä olen yksi niitä joilla on termien määrittelyoikeus ja niinpä me määrittelemme ne niin että vain ne edustamaamme fasismia vastustavat ihmiset ovat fasisteja.

Epäilyksen Piru piti pienen luovan tauon ja katseli kunnianarvoista kansanedustaja Imeliä Placeboinen-Knääkkää. Hän loppujen lopuksi muistutti ulkonäöltään huomattavasti Margot Honeckeria.

- Tiedätkös, Imeliä… kun sinä tiedät mitä tuleman pitää, ja olet silti valmis toimimaan niin kuin toimit, seurauksista välittämättä, niin oletko ajatellut että etkös sinä oikeastaan ansaitsekin sen köyden kaulaasi?

Imeliä joi punkkulasinsa tyhjäksi ja vastasi:

- Olet sinä muuten aika saatanallinen otus.

- Hjuu. Kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan. Mutta ei varsinaiseen luonteenkuvaan. Minä osaan olla ihan rento ja reilukin jätkä. Mutta sinä Imeliä puolestasi olet itseäsi täynnä oleva, kylmä, ahne, tunteeton ja täydellisen empatiakyvytön paska.

Imelia siemaisi täyttämästään lasista ja totesi:

- Hjuu. Myönnän. Se kuuluu sekä toimen- että luonteenkuvaan. En minä sitä kiistä. Mitenkäs sinä kuvittelet minun nousseen poliittisissa kuvioissa näin korkealle? Kyllä ne hyvät tyypit jäävät sinne kunnanvaltuustoihin. Minä olen kyvyiltäni lähinnä keskinkertaisuus ja ihmisenä minut voi aivan rauhassa luokitella narsistiksi mutta minä olen hyvä opettelemaan hokemia ulkoa ja ennen kaikkea minä olen keskimääräistä parempi ja härskimpi selkäänpuukottaja. Jokaisen täytyy oppia pelaamaan niillä korteilla mitkä hänelle on jaettu. Minä en saanut kuin akkaparin, mutta aika pitkälle minä silläkin olen päässyt.

Nyt Epäilyksen Piru hymyili tavalla jota saattoi sanoa jopa ihmismäisen lämpimäksi:

- Tiedätkös, Imeliä. On sinussa kuitenkin yksi hyvä puoli. Sinä olet nimittäin rehellinen. No, siis työssäsi sinä olet toki valehteleva ja moraaliton paska niin kuin sinun kuuluukin olla, mutta sinä olet sentään rehellinen itsellesi. Toisin kuin moni kollegasi jotka suoltavat sitä samaa tekopyhää epistolaa kun he keskustelevat kanssani ja uskovat ihan oikeasti olevansa kaksoisplushyviä ihmisiä. Sen rehellisyyden myötä sinulla on vielä toivoa. Siksi minä annankin sinulle lahjan.

- Lahjan? Minä olen kuullut niistä sinun lahjoistasi. Katseleeko minua jatkossa peilistä joku Irma Grese? Vai toimiiko älypuhelimeni jatkossa vain armenialaisilla aakkosilla? Vai hankitko sinä minun asuntooni joitain turboahdettuja helvetinsammakoita?

- Enhän toki. Itse asiassa moni ihminen pitää tätä lahjaa hyvänä ja kokonaisen elämän kannalta suorastaan välttämättömänä.

- No mikä se sitten on?

- Siinähän se nakottaa sinun takanasi.

Imeliä kääntyi ympäri ja näki takanaan oudon usvamaisen hahmon joka totesi jotenkin oudon tutulla äänellä joka muistutti nuoruusvuosista:

- Morjens, Imeliä. Siitä onkin pitkä aika…

Tähän asti Imeliän kasvot olivat olleet tylyt ja tyynet. Nyt ne muuttuivat jäisen kauhun jäykistämäksi naamioksi.

- Ei-kai-tuo-vaan-ole…

- No onhan se. Sinun omatuntosi. Oliko se yliopiston ensimmäisellä luokalla kun revit sen irti itsestäsi? Vai teitkö sen jo lukiossa? Se on kaivannut sinua kovasti ja nyt se tulee takaisin.

- EI!

Usvainen olento sujahti Imeliän sisälle hänen kauhunhuudostaan huolimatta. Kauhun ilme muuttui nopeasti taas tylyksi ja Imeliä näytti siltä kuin olisi juuri hoksannut sairastavansa pahaksi äitynyttä tippuria.

- Senkin paskiainen minkä teit.

- Niin saattaisi tietysti sanoa. Sillä sinähän et tule muuttamaan tapojasi vaan toimit jatkossakin aivan niin kuin tähänkin saakka. Tämän mennessä olet pystynyt tekemään niin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Mutta nyt ne tulevat riesaksesi. Sillä nyt sinulla on mukanasi muistuttaja joka on paljon tehokkaampi kuin joku keskitysleirivartijan kuva peilissä. Sinä olet tähän mennessä pystynyt blokkaamaan epämiellyttävät kysymykset twitteristäsi ja facebookista ja samalla pystynyt unohtamaan ne. Jatkossa sinä kysyt ne epämiellyttävät kysymykset itse itseltäsi. Ja ehkä, siis painotan ehkä, sinä alat kaipaamaan sitä seuraavaa lahjaa.

- Mikäs se sitten on?

- Vilkaisepas tuohon seinälle.

- Mikäs tuo sitten on?

- Se on moraalinen selkäranka. Mutta siihen sinä et ole vielä valmis. Sinun täytyy tosissasi haluta sitä. Omatunto tulee auttamaan sinua siinä. Se on paras ystäväsi. Tosin sinä tulet pitämään sitä vielä kauan pahimpana vihamiehenäsi. Sillä sen myötä sinä ymmärrät, että kaikki se sinulle luontainen toiminta on väärin ja aiheuttaa kärsimystä lukemattomille ihmisille. Se ymmärrys repii sinua sisältä kappaleiksi. Sitä voisi pitää pääsi sisällä kulkevana yksityishelvettinä. Mutta jos selviät siitä sekoamatta tai ampumatta itseäsi, tulet pyytämään että saisit moraalisen selkärangan. Ja sen myötä sinusta saattaa tulla se ensimmäinen valtapoliitikko joka puhkaisee kuplan. Aika näyttää. Mutta minun täytyy jatkaa kierrostani. Som´moro!

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen pöllähdykseen ja jätti menestyneen suomalaispoliitikon tuijottamaan tyhjin katsein seinää josta moraalinen selkäranka alkoi hiljalleen kadota. Seuraavaksi pitäisi käydä sen yhden riekkuvan punapastorin tykönä vaikka hän tiesikin reissun aivan turhaksi. Ja sellainenhan se sitten olikin. Kyseinen henkilö ei yksinkertaisesti nähnyt Epäilyksen Pirua vaan keskittyi tuijottamaan peiliin rakastaen siellä näkemäänsä. Täydellistä helvetillisen ajan haaskuuta. Piru pisti piruuttaan yhden banaanin leijumaan punapastorin edessä ilmassa sekä kuorimaan ja syömään itsensä mutta kohteena oleva punapää piti sitä vain jumallisena ilmestyksenä joka entisestään vahvisti hänen kovasti omintakeista mutta selkeästi evlut-kirkon nykykäsityksen mukaan oikeaoppista uskoaan. Epäilyksen Piru kaivoi esille Helvetillisen Tabletin ja naputteli punapapin tiedostoon lyhyen merkinnän: ”Kuuluu edelleenkin syyntakeettomien osastoon. Näillä näkymin tulevaa voimalakamaa”.

Jaahah… se olis kyllä jo tauon paikka. Nää tiedostavat ihmiset ovat niin kumman mieltyneitä siihen punkkuunsa, mutta jos lähtiskin moikkaamaan Ykää Huitsinnevadaan ja jois hotellin baarissa kylmän Tsuhnan Koston…

Tsuhnan Kosto (c) Reijo Koiras