keskiviikko 28. tammikuuta 2009

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA V

1. Täysi-ikäisyydestä

Tuli törmättyä tämänlaiseen juttuun. Siinä kävi ilmi, että Espoon käräjäoikeus määräsi, että isän tulee tukea 18-vuotta täyttäneen, täysi-ikäisen tyttärensä opiskelua rahallisesti siihen asti, että tytär on suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Yleensähän tietysti on tapana, että vanhemmat tukevat lapsiaan myös taloudellisesti varsin pitkään, eikä siinä mitään, näinhän se on mennyt maailman sivu, ja näin se menee jatkossakin. Syitä nyt tuskin tarttee kellekään erityisesti perustella.

Mutta tämä tapaus – ennakkotapaukseksihan sitä voi kuvailla – pisti hieman ajattelemaan. Tässä tapauksessahan tytär on asunut jo kaksi vuotta pois kotoaan. Onko tyttären suhde isään vain se, että isä toimii taikaseinänä?

En tiedä, enkä pysty varmaksi sanomaan, kun en tapausta tarkemmin tunne. Mutta sen voin sanoa, että Suomessahan 18-vuotta täyttänyt on täysi-ikäinen. Kaikkine oikeuksine ja velvollisuuksineen. Tähän mennessä Suomen lain mukaan täysi-ikäinen on velvollinen huolehtimaan itsestään. Poikkeuksena voi pitää tiettyjä lastensuojelutapauksia, jotka ovat tehneet jälkihuoltosopimuksen sosiaalihuollon kanssa. Joka tapauksessa näilläkin tapauksilla on täysi-ikäisen ihmisen kaikki oikeudet.

Mihin tämän ennakkotapauksen kanssa päädytään? Onko seuraava käräjäoikeudessa käsiteltävä tapaus 29-vuotias ikuinen yliopisto-opiskelija, joka vaatii vanhemmiltaan elatusta? Noin lakiteknisestihän siinä ei ole mitään eroa. 18-vuotias on yhtälailla täysi-ikäinen kuin 29-vuotias? Kuinka pitkälle vanhempien elatusvelvollisuus menee? Kolmeenkymmeneen vuoteen? Neljäänkymmeneen? Vai onko seuraava tapaus 26-vuotias narkkari, joka on hakannut muutaman kerran vanhempansa? Ja joka vaatii elatusta sillä perusteella, että he ovat hänen vanhempiaan.

Nuoremmilla ikäpolvilla – ainakin osalla heistä - on taipumus vaatia. Vaatia etuja, vaatia rahaa, vaatia kaikenlaisia etuoikeuksia. Ilman velvollisuuksia. Voitaisiinkos siis ajatella näin, että täysi-ikäisyyden rajaa voitaisiin heidän kohdallaan siirtää? Ajatellaan vaikka niin, että heidän vanhempansa ovat heistä kaikenlaisessa taloudellisessa vastuussa vaikka ikään 25, ihan lain pakottamana, mutta he ovat omasta suostumuksestaan alaikäisiä, ilman äänioikeutta ja täysivaltaisen kansalaisen oikeuksia. Vanhempiensa holhouksen alaisena? Kuulostaa tietysti älyttömältä, mutta näin vanhanaikaisena miehenä tuumin, että oikeuksien mukana seuraa vastuu.

Vihreitten puoleltahan on tullut ehdotuksia, että täysi-ikäisyyden rajaa laskettaisiin kuuteentoista vuoteen. Mikä tommoselle vaatimukselle oikeastaan on perusteena? Saada lisää äänestäjiä vihreille?

2. Kun ei palvelu kelvannut

Tuli törmättyä toiseen uutiseen, jossa kävi ilmi, että turvapaikkaa hakevat somalipakolaiset eivät ole olleet tyytyväisiä majoitukseensa ja yleisiin harrastusmahdollisuuksiinsa Suomusjärven Syvälammen motellissa. Katsotaanpas ensin vastaavia majoituspalveluita tuolla hieman etelämpänä:





Tommonen




Ja tommonen

Jos ajatellaan sitä, että pakolainen, tai turvapaikan hakija tai millä nimityksellä häntä halutaan kutsua, on henkilö, joka on paennut henkensä uhalla maasta ihanminnetahansa, jotta säilyy hengissä, niin luulisi kaverin olevan tyytyväinen, kun on katto pään päällä, peitto, joka vetää korviin ja sapuskaa niin paljon kuin vain syödä viittii, eikä teknikaalit räiski pyssyillä talon seinään. Noihin kuvissa nähtyihin leireihin verrattuna suomalainen palvelu lienee luksusluokkaa.

Mutta nyt pitäis olla tarjolla telkkarit joka huoneeseen, viihdettä ja perinneruokaa.

Somalialaisesta perinneruuasta muuten, olen sitä kertaalleen syönyt. Kyseessä oli Sambuzi-piirakka (jos kirjoitusmuoto meni pieleen, niin pahoittelen). Kyseessä oli ihan tavallinen vehnätaikinaan tehty pasteija, jonka sisällä oli riisiä, jauhelihaa, hiukka chiliä ja helvetisti sipulia. Kyllä näitä aineksia muualtakin löytää kuin Helsingistä.

Muistelen myös, aikanaan Helsingissä asuneena, että siellä ei ollut ainoatakaan somalialaista ravintolaa, ja yksi ainut kauppa, joka möi ”dukaanka habaka” (elintarvikkeita) ja ”dhargga yu udugga” (vaatteita ja kosmetiikkaa). Sekin lopetti toimintansa joskus 2000-luvun alussa. Eli ei perinneruualle ehkä niin hirveetä tarvetta tainnut olla. Tai sitten sitä saakin jokaisesta lähikaupasta. Tämän muuten huomasi Taustavaikuttajakin.

Tästähän huomaa selvästi sen, että kavereille on täältäpäin sana kiirinyt. Tulkaa tänne, niin nää suomalaiset hölmöt tarjoaa teille valmiit kämpät ja hyvän elannon. Onhan se selvää, että tulokasta jyrpii ankarasti, kun ei tullutkaan heti sitä, mitä haluttiin.

Vaan tulee mieleen se (tota valituksen tasoa ja aiheita ajatellen), että onkohan nää niin oikeesti kusessa olleetkaan? Mitenkäs olis, jos tuotais, ihan kokeeksi vaikka, samaan motelliin muutama kymmen tyyppiä Darfurista? Valittaiskohan ne?

9 kommenttia:

YMTT kirjoitti...

Luulisi kaverin olevan tyytyväinen, kun on katto pään päällä, peitto, joka vetää korviin ja sapuskaa niin paljon kuin vain syödä viittii, eikä teknikaalit räiski pyssyillä talon seinään.

Joskus 90-luvulla telkkarissa näkyi ohjelma, jossa kerrottiin itä-karjalassa asuvista köyhistä ja suomalaisten heille lähettämistä avustuksista. Ihmisille oli lähetetty mm. vaatteita ja polkupyöriä. Kuinka ollakaan, rääsyissä kulkevat ihmiset valittivat vaatteiden huonoa laatua(!) ja ilmaisia polkupyöriä saaneet lapset olisivat halunneet uusia vaihdepyöriä käytettyjen perusmallien sijaan.

Kun ihmiset saavat ilmaiseksi jotain, röyhkeimmät heistä saattavat kokeeksi vaatia enemmän/parempaa tavaraa. Jos vaatimukseen suostutaan, syntyy uusia vaatimuksia ja homma jatkuu ad infinitum.

Mielestäni kaikki nykyajan sotatoimialueilta tulevat pakolaiset kuuluisi majoittaa ensi alkuun jonnekin Rovajärven liepeille telttamajoitukseen. Karu majoitus sekä alueella jatkuvasti käynnissä olevat ammunnat muistuttaisivat heitä mikä on edessä, ellei hyväntahtoisen valtion tarjoama apu kelpaa. Tämä jakso voisi kestää aluksi vaikkapa kuukauden verran, jonka jälkeen voitaisiin alkaa harkitsemaan siirtoa kiinteistöihin, joissa on sellaisia mukavuuksia kuin lämmitys ja juokseva vesi.

Ennen kuin kukaan vetää kokonaista hernepeltoa nenäänsä, tarkennan tuon edellisen kappaleen olleen sarkasmia.

Anonyymi kirjoitti...

Opintotukien määrissä on ilmeisesti oletettu, että vanhemmat tukevat toisen asteen koulutusta, vaikka lapsi ei asuisikaaan enää kotona. Siksi on ehkä oikeudenmukaista määrätä isä tukemaan.

Lainsäädännössä ei kyllä pitäisi olla mitään oletuksia vapaaehtoisesta tukemisesta.

Opintotukien määräytymistä suurempi epäkohta ovat oletukset yhdessä asuvien erisukupuolta olevien yhteisestä lompakosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille. Poropoliisi: itsekin aikanaan Rovajärvellä ryynänneenä voisin todeta, että ääniefektit ovat tähän muistutustehtävään varsin verrattomat.

Ja kyllä puolijoukkueteltassa pärjää, kun vaan lyö klapui pessä.

Sarkasmilla tai illman.

Anonyymi kirjoitti...

opinto tuki on ~210e toisenasteen opiskelijoilla ja korkeakouluissa tuki on ~260e. Tämän päälle saa asumislisää joka on 80% vuokrasta, kattona on 252e. Eli käteen jää korkeakoulu opiskelijalta ~200e kuussa. Tällä pitää elää ja ostaa muutama kirja (omat kirjani ovat olleet 20e-80e). Ei tuolla paljoa juhlita, onneksi kesällä saa säästettyä, ettei ole tarvinnut nostaa lainaa. Tässä asemassa opiskelijat ovat.

MUTTA, uutisessa sanottiin että ko. tytön menot ovat kuukaudessa 1000e luokkaa, ei normaali opiskelija vain voi kuluttaa noin paljoa. Normaalisti syyttäisin opiskelijoiden alamittaista tukea, mutta joku raja se silläkin on. Jos menot ovat noin kaameat, niin ei muuta kuin menoja karsimaan. Tässä myös heräsi kysymys että mitä toi tyttö aikoo tehdä kun koulu loppuu ja oikeuden määräämä tuki isältä siinä samassa? Itkeä lisää tukea kun työpaikkaa ei saannutkaan suoraan?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentista. Tavallisen opiskelijan elämä harvemmin on suurella rahalla kyllästettyä. SKKL:n vastauksen toinen kappale on se, mikä itseänikin askarruttaa. Mihinkä asti vanhempien on asioita kustannettava? Mihin summaan? Mihin ikään? Ja määritelläänkö asiat aina oikeudessa? Ennakkotapaus on nyt olemassa, mutta eiköhän käräjäoikeuksien ruuhkat ole ihan tarpeeksi isoja muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

oho, tulikin vanhaa tietoa tohon. Syksyllä opintotukeen tuli suuri korotus, nyt se on 298e. Asumislisä on maksimissaan 201e ja valtion takaama opintolaina 300e. eli yhteensä 799.60e [1]

Oikeuden päätöksen mukaan 1000e menot on hyväksyttäviä, isäni on kuollut ja äiti pienituloinen, mistäköhän voisin käydä itkemässä nuo puuttuvat 200e... ehdotuksia? Vai pitäisiköhän vaan elää tuolla 500e/kk+omat säästöt ja olla ottamatta lainaa ja tehdä töitä oman elämisen eteen. Siinäpä vasta pulma. Taidan valita ensimmäisen vaihtoehdon, koska häjyissa sanottiin että rehellinen työ ei kannata. (varmaan siksi kun sillä pitää elättää kaikki siivellä olijat)

[1] http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/060601125601IL?openDocument

weekendsoldier kirjoitti...

Isänä lakkaisin samantien tekemästä töitä verokirjalla ja rupeaisin itekin yhteiskunnan elätiksi. Siinähän saisi likka haikailla rahojaan. Kerpeles! Kaikkee sitä nykymaailmassa keksitäänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen kyllä, että nyt päälle kaatuva lama opettaa taas monia.

Somalien maahanmuutto OY AB taitaa olla ensimmäinen ruumis ek-vaaleissa. Vanhanen etunenässä, vaikka barrikadeilla heidän puolestaan onkin.

Uskoisin Suomessakin perusasioiden tulevan taas kunniaan. Ihan sellaiset kuin työ, yrittäminen, usko ja toisten kunnioittaminen.

Luulen, että olemme liian hyvään tottuneet. Palautus reaalimaailmaan tekee monelle hyvää.

Tekstisi, mitä tuotat, tuo välittömästi mieleen Veikko Huovisen. Olet kyllä nero omassa luokassasi. Kumarrus sinne.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille.

Octavius: Oy Maahanmuutto Ab kärsii kyllä seuraavissa vaaleissa kolhuja, mutta pysyy vielä, kehno vie, vallassa. Ja kun se on pakkomielteensä päähän saanut, niin eihän se siitä luovu.

Veikko Huovinen on suosikkikirjailijani, joten vertauksesta olen otettu. Sinisiin Ajatuksiin on kyllä vielä matkaa. Näinköhän muuten nuori Huovinen olis saanut nyky-Suomessa kirjoilleen julkaisijaa?