maanantai 15. kesäkuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXIII


Eli kekkoslovakialainen perjantaipullo

Kauaahan ei käppäukko jaksa pysytellä poissa Kekkoslovakiasta joten piipahdetaanpa siellä jälleen kerran. Postauksen aihe tuli siitä kun kävin rouvan kanssa Alkossa ostamassa hanapakkauksen ruokaviiniä. Pidän siitä viinistä kovasti. En muista sen nimeä mutta kun Ylva on sanonut että se on hyvää niin tottahan se on. Yhtä kaikki, kattelin siinä joutessani pitkän pitkää hyllyä joka oli täynnä kirkasta viinaa. Niitä kirkkaan viinan merkkejä on ainakin montakytseittemän ja tuli siinä mieleeni että eihän niitä silloin Kekkoslovakian tiskialkoissa ollut kuin muutama. Varmaan suurikin osa lukijoista muistaa tiskialkot.



Jos lukija muistaa tiskialkot niin hän muistaa myös että pitkäripaisen kynnyksen ylitettyään ei kannattanut kompuroida. Silloin kassa tarjosi ilman muuta nietua. Ei kannattanut myöskään sössöttää. Sehän on humalatilan selvä merkki. Siksi esmes Bordeaux Blanc-viini oli varsin suosittua koska sen saattoi lausua Porvoon lankuksi. Muistettavaa oli että virallisen kannan mukaan viinaa ei saanut ostaa juopumustarkoituksessa niin Alkossa kuin kapakassa. Kuka sitä viinaa juopuakseen ostaisi? Toki kekkoslovakialainen tämän muisti ja osti ansaitun perjantaipullonsa kirkasta viinaa pelkästään sen raikkaan ja täyteläisen maun vuoksi. Oikein iäkkäät lukijat muistavat myös viinakortin:



Viinakortti tuli käyttöön 1944 ja sen käyttöä lievennettiin pikkuhiljaa kunnes se poistui käytöstä 1970. Jos Alkon asiakas oli ostanut liikaa erityisesti jäykkää viinaa tai muuten töpeksinyt niin hän saattoi joutua paikallisen Alkon johtajan puhutteluun tai kortti saatettiin ottaa kuivumaan niin kuin ajokortti konsanaan.

Vaan minkälaista se oli se kirkkaan janojuoman tarjonta kekkoslovakialaisissa Työväen Apteekeissa? Sattuneesta syystä pikku-Ykällä ei ollut asiasta omakohtaista kokemusta joten täytyy mennä muistinvaraisella käsikopelolla eli Stetson – Harrison-menetelmällä. Huomautuksia ja lisäyksiä otetaan mielellään vastaan, samoin kuin korjattuja virheitä. Aloitetaan kuitenkin ajalta ennen sotia ja nostetaan framille legendaarinen Karhuviina joka oikeastaan teki lopun pirtun salakuljetuksesta:



Legendaarisuudestaan huolimatta Karhuviina oli tosiasiassa myynnissä vain 1933 – 1934 joten esim. Eppu Normaalin rupisissa riimeissään esittämä väite Karhuviinan juonnista ei pidä paikkaansa. Tosin Epuille tietenkin sallitaan taiteellinen vapaus koska yhtyeen parhaat tuotokset ovat mainioita. Taiteellinen vapaus on tärkeää muutenkin sillä tuskin esmes yksikään scifi-kirjailija on käynyt koskaan edes maata kiertävällä radalla.

Mutta jos siirrytään kekkoslovakialaisen suosikkijuomiin niin ykköspaikkaahan pitää luonnollisesti Koskenkorva joka on tässä 1970-luvun etiketillä:



Koskenkorvan lempinimihän on Kossu mutta muistelenpa että vielä 1970-luvulla siitä käytettiin nimitystä Koskis. Ja jos muotoseikkoihin takerrutaan niin oikea muoto on todellakin ”Koskenkorvan Viinaa” eikä mikään nykyinen ”Koskenkorva Viina”. Mutta joku virkakyösti senkin on saanut muutettua. Kunniaa virkakyösteille ja heidän suojatyöpaikoilleen. Meikäläisen sukupolven edustajat muistavat myös varmaan Pahkasika-lehden Koskenkorvan Kivennäisveden:



Varsin perinteinen tapa nauttia Koskenkorvasta oli juoda se taskulämpimänä suoraan pullosta tanssilavan välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa lepikossa:



Jossain vaiheessa myyntiin tuli myös Koskenkorva Vodka tosin kansalaiset taisivat hankkia sitä enempi Ruotsinlaivalta.



Ja jos votkasta puhutaan niin kyllähän kekkoslovakialaiseen makuun sopi myös Dry Vodka:



Viinanhajuista menestystä ulkomailta haettiin sitten Finlandia Vodkalla joka pullotettiin Tapio Wirkkalan suunnittelemaan tyylikkääseen Frozen Ice-pulloon:



Finlandia Vodka on menestynyt maailmalla varsin hyvin mutta ruotsalaisten – niitten jävlar hannuhanhien – Absolut Vodka vielä paljon paremmin. Ne kun osaavat sen markkinoinnin. Tähän asti mainitut viinat ovat ihan viljaviinoja tosin Koskenkorvaa tehtiin alun perin perunasta. Mutta olihan lääkitystä kaipaavalle kansalaiselle tarjolla myös ns. tikkuviinaa joka oli valmistettu sulfiittiselluloosan jäteliemestä. Ehkä kuuluisin niistä oli Pöytäviina eli Pöytiäinen:



Sekä Vaakunaviina eli Kippurahäntä joka oli myydyin viina ajalla ennen Koskenkorvaa:



Tarjolla oli myös Tähkäviinaa joka oli puolestaan ihan viljasta valmistettua.



Kekkoslovakiassa myytiin kansalaisille myös Kievari-viinaa:



Etikettinsä mukaan se oli maustettua viinaa mutta millä se oli maustettu ei tarina minulle kerro. Gini sen sijaan oli maustettu katajanmarjoilla ja ostettiinhan sitä 1970-luvullakin. Liekö suosituin merkki ollut silloin se kotimainen Silver Dry Gin:



Tässä kirjoituksessa on keskitytty kekkoslovakialaisille myytyihin ja heidän varsin suuressa mitassa nauttimiin kirkkaisiin viinoihin. Ja nimenomaan suomalaisiin sellaisiin. Ulkomaalaisia Alkosta löytyi mutta ne olivat kalliimpia ja siihen aikaan muutenkin oli iskulauseena että suosi suomalaista, osta kotimaista.



Kirkas viina oli ehdottomasti suosituin ja kustannustehokkain perjantaipullon muoto mutta ostivathan kekkoslovakialaiset myös värikästä viinaa joihin ei tässä postauksessa keskitytä mutta joista on ilman muuta mainittava jo tuolloin suosittu kestosuosikki Jaloviina eli Jallu:



Jalluhan pohjautuu suomalaisille sotilaille Marskin lahjoituksena vuonna 1942 jaettuun annokseen ns. leikattua konjakkia.



Merivoimien silakat nauttimassa Marskin viinaa kesäkuun neljäs vuonna 1942.

Myös Kekkoslovakiassa aikanaan hyvin suosittu kulttuurijulkaisu käytti itsestään nimitystä Jallu. Lehdessä oli myös jonkin verran kuvamateriaalia mutta sitä suosittiin erityisesti siinä olleitten korkealuokkaisten novellikirjoitusten vuoksi:



Historian suosituimman diktatuurin kansalaisille yritettiin luonnollisesti valistaa mietoja juomia mutta kirkas viina jatkoi ja jyräsi. Poikkeuksiakin tietysti oli ja Marlin helmeilevä omenaviini nousi 1970-luvulla hyvin suosituksi:



Perimätiedon mukaan sen ajan tiedostavaisto joka oli pääosin pakkaantunut taistolaisiin suosi algerialaisia punaviinejä. En kommentoi kyseisiä viinejä sen enempää sillä eihän se ole tuotteen vika minkälaiseen kurkkuun se päätyy. Sinänsä niitä tiettyjä miedompia – ja halvempia – tuotteita käyttivät erityisesti ns. alan miehet. Siihen aikaanhan oli vielä puhtaita tenuveikkoja. Nykyisin puliukot ovat kuolleet ja jäljellä on enää sekakäyttäjiä. Kyseisille rantojen miehille maistui ainakin Gambina:



Sekä Sorbus eli Soppa:



Ja Vinetto:



Tässähän oli pieni rautaisannos kekkoslovakialaista kirkasta ja vähän muunkin väristä. Blogissa on nyt lyhyessä ajassa käprytelty tupakkia, loritettu kaljaa ja hörsitty nyt viinaakin mutta kyse on ollut vain tietystä ajankuvasta eikä tarkoitus ole houkutella ketään huonoille elintavoille. Erityisesti tämä tulee muistaa kun juhannus lähestyy. Viina ja vesillä liikkuminen eivät kuulu yhteen.

Sinänsä on positiivista huomata että ne juhannuksen hukkumiskuolemat ovat sieltä Kekkoslovakian ajoista varsin selkeästi vähentyneet. Ehkä ihmisille on jäänyt mieleen se uuskansanperinteen juhannustaika eli jos menet juhannuksena kolmen promillen kännissä ilman pelastusliivejä veneeseen niin saatat nähdä rannalla tulevan leskesi.

Juhannusta odotellen. Sitä odotellessa tulee vielä pieni juhannustarina.

49 kommenttia:

Ekku kirjoitti...

Kekkos-slovakialaisiin perinnejuomiin taisi kuulua myös pontikka?
Viinakaupan väli oli kuulemma aikoinaan vähän pidempi kuin nykyään.

Qroquius Kad kirjoitti...

Maininnalta jäi varsin tunnettu, hinta-laatu -suhteeltaan tuolloin ja nykyään monen muunkin mielestä mainio unkarilainen valkoviini Magyar Fehér Bor.
Aloitellessani Alkon asiakkuutta vastassa oli tiski ja sen takana tuimana seisova henkiökunta. Olinpa opetellut oikeaoppisen ääntämyksen [madja:r fähe:r bor].

Edellisvuosituhannen lopulla äidinpuoleiseen sukuuni avioliiton kautta saapunut miekkonen nautti mainittua viiniä sanoen sen olevan Maguaria. Korjasin häntä sen oikeasta ääntämyksestä. Hän vastasi joo joo joo. Jonkin ajan kuluttua hän julisti taas juovansa tätä Maguaria.

Pidin hänelle lyhyen, ytimekkään - ja täysin turhaksi osoittautuneen luennon. Hän julisti vain:
"Mä sanon tätä Maguariks ja niin sanoo mun kaikki kaveritkii!"

Ajattelin kyseessä olevan sukupolvien välisen kuilun. Oliko se?
Veljet ja sisaret;
oliko Magyar Fehér Bor teillekin tiskialkojen aikoina Maguaria?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Ekku. Joo, kyllä pontikkaa vielä tiputeltiin silloin. Ja erityisesti Lapissa viinakaupan väli oli pitkä. Oman käsitykseni mukaan niissä Lapin Alkoissa ei paljoa yksittäispulloja myyty.

Qroquius Kad: Piru vie, muistanpa itsekin tuon viinin ja sen että olen lausunut sen myös vissiin väärin. Siis Maguariksi. Noitten aikojen suosituista viineistä pitää tietysti mainita Liebraumilch. Minähän en ole koskaan ollut varsinaisia viini-ihmisiä. Tykkään enempi oluesta.

Qroquius Kad kirjoitti...

En itsekään ole varsinaisesti viinimiehiä, vaan pidän eniten brandysta ja oluesta. Liebfraumilch oli noina alkualkoaikoinanikin tunnettu Maguaria vastaavalla nimellä Libis;
enpä tosin kyseistä lempinimeä koskaan kuullut käytännössä kuten en myöskään Erkin pikakivääriä ja Riehujaa.
En edes Raivoa, vaikka sitäkin ostin ja join, kunnes opin käyttämään alkoholia muutenkin kuin nollatakseni päänuppini sinne jatkuvasti kertyvistä epäpuhtauksista.

Ehkei kyse sittenkään ollut sukupolvien välisestä kuilusta eikä muusta kuin omasta tarpeettomasta ylisuorittamisestani?
Gambina on muuten mielestäni kohtuu hyvää, samoin kuin oli Vinetto. Sorbusta en koskaan ehtinyt maistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pöytäviina, pöytiäinen, pöytis, boordis (lausutaan: buurdis) eli tikkuviina. Rakkaalla lapsella...

"Muista: Ampuma-aseet ja alkoholijuomat eivät sovi yhteen!" - nimismiehen loppuvalistus hakiessani/saadessani ensimmäisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan rinnakkaislupani (huom! 15-vuotiaana, jolloin siis virallisesti oli vielä kolmen vuoden odotus mainittuun iloon, mutta nimismiehemme ei ollut naiivi nykykomisarius).


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Terve Ykä, tuli mieleen, että nuorempana kun piti harjoitella sekä ostoksia että budjetin hallintaa, niin saattoi joskus tarttua matkaan Sorbus. Voi sitä riemua, kun kesäkuumalla puoli lasia oli unohtunut auringonpaisteeseen ja tuli mieleen, että eipä olisikaan pitänyt noudattaa neuvoa vuorineuvoksen. Se käry oli aikamoinen.

Erkin pikakiväärikin oli varmaan ääntämisensä puolesta arvossa jos vähän epäilytti shätöö nötöön ääntäminen. Alan miehet tottakai huolehtivat Pahkasian ohjeen mukaisesti siitä, että tankkasivat varastot täyteen ettei käynyt huonosti, jos kortissa leimaa riitti - omassa tai kaverin.

Yst. terv. Ano Nyymi

Anonyymi kirjoitti...

Pöytäviinan yleinen nimi oli aikanaan mööpeli. Lapin viinakaupoista tuli mieleen, kerran Kemijärven reissulla istuin paikallisen Osuuskaupan ravintolassa ja samassa pöydässä hyvän huumorin kaveri. Sanoi olleensa lapin viinakaupoissa, muistaakseni johtajana, silloin Kemijärven kaupassa. Kertoi sen lapin jätkän kuikhavellin reseptin joka taitaa olla jo tuttu kaikille, mutta myös tositarinan. Oli muistaakseni Inari kun sai viinakaupan ja sinne lapin mies ostoksille. Kakskymmentäpulloo koskenkorvaa, ne tuotiin. Kakskymmentäpulloo votkaa, tuotiin myös. Kakskymmentäpulloo viskiä. Ei saa myydä niin paljon sanoi myyjä. Jaaha, sanoi lapinmies, korkkasi koskenkorvan ja otti ryypyn. Ei saa juoda täällä, sanoi myyjä. Siulla kummaa viinaa, sanoi lappalainen, ei saa myyvä ei saa juua, piä ite, ja lähti kävelemään.

Anonyymi kirjoitti...

Meilläpäin kaveri riimitteli: " Raivotkaa,ja juokaa dry votkaa. Voitti muuten maailmanympärimatkan siitä Otilan tv-visasta,tuo riimittäjä. Hölmöilevä omenaviini oli hyvää rantajuomaa, varsinkin naisväki siitä piti. Pöytäliimaa en oo maistanut, Gambina samoin kuuluu tuntematta jääneisiin. Mutta Maguaaria ja Porvoon lankkua meilläkin juotiin. Siihen asti kunnes "jäi viini, ja sen turhuus kokonaan".
Ja siirryin kaljaveikoksi...
T.Ymmi

Jaska J kirjoitti...

Unkarilaisista ansaitsee mainninnan Egri Bikaver eli Ekin Pikakivaari. Varillisista
muistamme me vanhukset myos Kapbrandyn eli Lumumban, jota ei ole aikoihin ollut , lieko sen boikotin takia. On meita viinakortin omistaneita joilla ko. dokumentti on tallessa
Laatikon pohjalla.

Catilina kirjoitti...

Nyt on vaan niin, että kyllä minäkin vielä 70-luvulla join Karhuviinaa. Se oli kirkas viina, joka oli maustettu selvästi jollain. Ihan valtion viinaa oli.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.kansalainen.fi/patsas-kaatui-mielenosoituksessa-blm-aktivistin-paalle-sai-vakavia-paavammoja/


Eihän nuo antifantit pärjää patsaillekaan!


-Tvälups-

Vasarahammer kirjoitti...

Monet noista rantojen miesten suosikkimerkeistä ovat jo häipyneet historian hämärään. Juomien tekeminen tosiammattilaisille muuttui jossain vaiheessa imagohaitaksi.

Pöytäviina oli aikanaan ihan samaa tavaraa kuin Koskenkorvakin mutta siitä puuttui takuu siitä, että tuote on valmistettu viljasta. Pöytäviinan menekki oli paljon pienempi kuin Koskenkorvan, joten sitä ei erikseen kannattanut valmistaa.

Muutenkin kirkkaat viinat ovat puhdasta bulkkituotetta, jota myydään pelkästään mielikuvilla.

Viskitislaamossakin tuotantoprosessin alku on kirkkaan viinan tekemistä. Maku juomaan tulee myöhemmin varastoinnin aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Tyrkkäänpä minkin pillini "mehulasiin". Liebfraumilch, Rakkaan äidin maito, Libis, Liipperi. Ja juu se Unkarilaisten oli ja on edelleen Maguar:)Marlin Omenaviini oli omppupommpua.
Karhu viina tuli myös myyntiin tuossa noin seitkytluvun puolivälin tietämissä, muistaakseni. Poistui kyllä melkoisen pian, kamalaa kuraa. pahaa ku perkele, ei sitä selvin päin juonut. Tuo Koskenkorva vodka oli lähinnä mun mielestä yritys myydä sitä ruåttaöaisille. Ruåttalaisten Absolut on taas hyvä, sitä kun vedät voit sanoa ettet juo viinaa, olet absolutisti:)
Viinakortista: Olin tuossa n. -80 konduktöörikurssilla Rautatieopistossa Helsingissä. Silloinen Helsingin lipputoimiston päällikkö opetti meille tariffeja ja minkälaisia lippuja on ne jotka junissa kelpaavat. Muuan kaveri Keravalta tuumasi, että jos joku näyttää vanhaa viinakorttia se hänelle kelpaa kuukausilipuksi. Opettaja siihen, että onko kenelläkän viinakorttia? Jos on, voisiko sen saada, hän tekisi siitä opetuskalvon, että tämä ei kelpaa matkalippuna.
Minä siihen kuten erään kaupan mainoksen nuoret mihet tänään: Löytyy. Kuusyheksän tuli säädetty ikä eli 20v täyteen ja eiku kortti hakemaan, sittenhän se jäi pois seuraavana vuonna. Kortti edelleen tallessa "kotimuseossa". Tarkistin!! Laitetaan lisää tekstiä sitä mukaa kun mieleen tulee ja toistenkin kommentoijien jutut herättelee muistia.
Huru-ukko
Kippis. Tai mites ne unkarilaiset sanoo, en oo varma ääntämyksestä, mutta egesegedre:)

Anonyymi kirjoitti...

Ei osannut Alkon asiakaspalvelun nainen sanoa kievarin maustetta, ei ollut edes kuullutkoko viinasta, ei tiennyt edes viinakortin poistumispäivää. Vaan hänellä oli ihan pätevä syy, ei ollut olemassa viinakorin aikaan. No, mie laitoin sinne postia notta eiköhän se keivarin mauste selviä. Ototellaan:)
Ja juu, tuttuja juomia, kampiviinaa, soppaa, vinettoa ja kaikkea muuta millä päänsä sai sekaisin, tai ainakin mahan. Noista tuontijuomista, Slivovits, oliko romaniasta , sieltä päin kumminkin. Yäks. Laikkuposki rommeista..ja jamaikalainen, ja mikä se, en muista, se missä se neekerinainen oli etiketissä.
Huru-ukko

Jani Alander kirjoitti...

Ainakin sitten loppuvuosinaan Pöytäviina oli meikäläisen suosikki.Minusta paremman makuista kuin kossu, ja siitä ei tullut ilkeää päänsärkyä. Tosin eipä sitä silloin enää mistään sellunjäteliemistä tehtykään. Kekkosslovakialaisiin Alkoihin liittyy isosetäni kertoma tarina. Helsingin poliisilla oli yhdessä vaiheessa suurena hupina järjestää perjaintai iltapäivänä hiukan ennen Alkon sulkemisaikaa liikenneratsia erään Alkon lähelle. Tällä sitten kiusattiin kansalaisia sen verran etteivät ehtineet perjantaipulloa hakea. Pitihin sitä viinatrokarit ilmeisesti leivänsyrjässä pitää.

Zones kirjoitti...

Dry vodka oli aikoinaan 45% vahvuista. Sitten valikoimiin ilmastyi Vodka 40, joka oli nimensä mukaista. Jossain vaiheessa huomasin että jälkimmäinen oli kadonnut ja Dry Vodka oli enää 40-volttista.

Sama temppu on tehty Silver ginille: kuvasta näkee että liemi oli aikoinaan 47& vahvuista, nyt 40%. Tekee katteelle hyvää kun lantraa valmiiksi.

90-luvulla Alkon suunnasta annettiin ymmärtää että Pöytäviina on erittäin todennäköisesti Koskenkorvaa mutta kun ei voi tietää että se on aina niin sitten asiaa ei vahvistettu.

Mihinkäs Viljavaakuna unohtui?

Anonyymi kirjoitti...

Karhuviina teki comebackin myöhemmin, ainakin 70-luvulla sitä oli myynnissä. Alkuperäisessä versiossa oli sulfiittispriitä seassa ja sitä oli maustettu tymäkämmän makuiseksi. Pirtun kilpailijaksi.

013, latoviina, koskis on Alkon hienoin tuote. Kaikkien tuntema. Mutta eihän se ole ihme, taannoin ralleissa oli usein paku kyljessään teksti: KOSSUA ry. Koskenkorvan Urheiluautoilijat asialla. Oikeasti se kossu on vodka, noin kansainvälisen luokituksen mukaan.

Sen minkä kesä kastelee, dry vodka kuivaa - Valtteri Orvaskesi, lampaansyöjät.

Finlandia sopii muuten hyvin ärhäkän makuisen karpalomehun lantrinkiksi. Siitä saa myös mainion drinksun sekoittamalla mukaan Gallianoa ja appelsiinimehua. Harvey Wallbanger on juoman nimi. Kuvaa tehoaan hyvin.

Pöytäliiman, tikkuviinan, kohtaloksi koitui EU. Missä EU, siellä ongelma. Sulfiittisellun keittoliemi kun ei ole eu:n sallimien etanolin lähtöaineiden listalla. Pöh, etanoli on etanolia, tehdään se miten vaan.

Kohtalainen ylläri oli muuten tutustuminen ulkomaanelävien viinoihin. esimerkiksi smirnof oli ihan eri kamaa kuin kotimaiset vodkat, ouzo ja pernod aivan eri kamaa kuin anisviina. Vertailun tuloksena siirsin viimeksi mainitun käsidesiksi jo -80. Kivemman hajuista kuin tenu ja desinfioi ihan OK. Olin silloin projektissa, jossa oli ennen ruokailua ihan oikeasti kädet syytä desinfioida. Kanarialla tulin yllätyshulluna kokeilleeksi konjakin sijaan paikallista banaanilikööriä kaffen kanssa. Ei huono. Tämän jälkeen pistävän esanssinmakuinen Alkon vastaava likööri poistui baarikaapistani. Pysyvästi.

Harrastin Cocktailien tekoa ja maistelua. Noin 2000 reseptiä kokoelmassa, ulkoa osasin kai satakunta. ne olin kaikki maistanut, osan useamminkin. Alkon tarjonta hankaloitti mainiota harrastusta suuresti, edes Bombay giniä ei löytynyt hyllystä, eikä ruotsinkivoiltakaan. Työpaikan saunailloissa ja muissa ryyp eiku tutustumistilaisuuksissa askartelin juomansekoittajana. Kokoelman miedot ja pahanmakuiset ja toisaalta limulta maistuvat jäykät olivat tärkeä osa repertuaaria. Vinkki: haluatko tietää onko henkilö X alkoholisti. Sekoita yksi osa giniä ja yksi osa viskiä, huoneenlämpöisiä. Tarjoa sellaisenaan. Jos X pyytää lisää, on X alkoholisti.

Omppelipomppeli oli yhden kesän hitti. Algerialainen ja Erkin pikakivääri olivat 70-luvun "älymystön" suosikkeja.

Gambiina, nata, soppa, vinetto olivat toki alan miesten suosiossa. Myös nutikka, Nordforssin pöytäviini oli samaa luokkaa. Hintatietoinen nuorisokin suosi näitä, kunnes luopui oksennushakuisesta juomisesta.

Termi "Viinake" on kyllä hieno, saisi Alko tuoda tuon nimisen tuotteen hyllyihinsä.

Pahkasiassa kerrottiin konsti tuon juhannuksen kansantaudin, sepalus auki hukkumisen, välttämiseen. Sido ongenkoho vetoketjun vetimeen langalla, laita painorannekkeet nilkkoihin. Koho vetää vetoketjun kiinni samalla kun painot nilkoissa pitävät hukkuvan oikeassa asennossa. Pirkkaniksin saisi, jos tekisi ne nilkkapainot vanhoista sukkahousuista ja hauleista.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Taisteluvälineupseerille, Ano Nyymille, Anolle, Ymmille, Jaska J:lle, Catilinalle, Vasarahammerille, Huru-ukolle, Jani Alanderille, Zonesille ja Pyssymiehelle sekä kiitos kommenteistanne, jaetuista muistoista ja hyvistä lisäyksistä.

En tiennytkään että Karhuviina tuli jossain vaiheessa uudelleen myyntiin. Pitkään se tuskin myynnissä oli. Ja niin kuin Tvälups totesi ei viina ja aseet sovellu ensinkään yhteen.

Niin kuin Vasara totesi on kirkas viina bulkkitavaraa jonka kate valtiolle on melkoinen. En tiedä paljonko jonkun koskenkorvan tekeminen maksaa mutta eiköhän se ole murto-osan murto-osa varsinaisen kossupullon hinnasta.

Noista mainituista nuorison silloin suosimista juomista täytyy esille tuoda ällömakea Minttusuklaa jota ainakin tytöt joskus suosivat.

Tvälupsin linkistä voi todeta että helvetillisen mällin tyyppi sai päähänsä mutta piruako seisoo siinä kaatuvan patsaan vieressä. Enkä jaksa muutenkaan sääliä sillä tuossa koko hysteriassa on kyse historian deletoimisesta puhtaaseen Orwellin malliin.

Ja kiitos vieraalle sähköpostista. Perille tuli.

Pate kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Omalla kohdalla nuo Koskenkorvan ja dryvodkan logot ovat jääneet muistiin sekä ns hyvässä ja pahassa. Isäni aikoinaan neljän veljensä kanssa vei parikymppisen pojun juhannustansseihin. Ujo kun olin, niin lavan takana jne rohkaisua äijien juttuja kuunnellen, jotta kuka oli ollut kovin panomies. Potenssiin kymmenen. Joka tapauksessa jäi tanssit tanssimatta. Alkoi maistumaan liiankin vauhdikkaasti. Nokkospusikot tuli käytyä tutustumassa lähemmin jne. Kotiin selvittiin puolenkymmentä kertaa pysähdyttyämme. En ole sen jälkeen kirkkaisiin koskenut. Mietoja sopivasti ottaen silloin tällöin .

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäinen väkevä viinapullo minulla oli 70-luvun alussa Karhuviina. Vanhempi velipoika haki kun itselläni ei ikä yltänyt. Oli maustettu katajanmarjalla. Tuli muuten kamala oio johtuen kai määrän sunhteesta kokemukseen väkevien nauttimiseen.

Dorka kirjoitti...

Meille pentuna ja alaikäisinä Maguar oli ihan magia. Toinen herkku oli tietysti libis, mutta parasta oli Valtsusta ostettu pussikalja, Amiraali, lahtelalainen jne. Juhan Nussimaa tai Jussina aina piti olla pexiä, 50% porterin väristä rommia. Autolla stadista maakuntien leirintäalueille ja pexi oli hyvä jemmata vaatteisiin ja lanrinkit saivatkin olla näkyvillä.

Sitten talvisin oli siistii ennen ruotuväkeä käidä hakee pussihousujen parvekevarastoista pohjois-Haagan harlemista, pöykkyä ja kosanderia, niin ja tietysti soppaa.
Se mannejen ryöstely loppu kyllä yhteen talveen, kun Palmit ja Hagertit alko väijyy astaloiden kanssa pimeitä pullojaan.
Viinit maistu vielä pari vuotta sitten mutta sitten taisin ryypätä itteni raittiiksi, ainakaan ei putoo enää kuin yksi saunakalja viikossa. Päätös oli oikeastaan siinä mielessä hyvä, kun vaatekoko meni pari numeroa pienemmäksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Unknownille, Anolle ja Dorkalle & kiitos kommenteista ja jaetuista muistoista. Itselläni nuo väkevät ovat jääneet hyvin vähälle. Vain silloin tällöin ja rauhallisesti. Känniviinana niistä tulee niin kaamea kanuuna. Ei tällä iällä enää sellaisia jaksa.

Qroquius Kad kirjoitti...

Eiväthän ne viinakset mitään terveysjuomia ole, vaikka sellaistakin on koetettu kovasti todistella.
Metkaa vain on, että punaviinin terveysvaikutuksista todistelevat tutkimukset on tehty viinimaissa, ja edellisvuosituhannen lopulla tehtiin tutkimus oluen terveellisyydestä.
Sitä sopisi nauttia litra päivässä, todisti tutkimus joka oli tehty oluenkulutuksen maailmanennätystä pitävässä Tšekissä.

Niinpä siis kohtuus kaikessa, ettei tarvitse lähteä tällaisellekaan linjalle:

Pois se meistä, että täällä maisteltais
noita pahan tuomia
alkoholijuomia.
Vaikka keltä henki täällä haisteltais,
niin "Huugo" raikas sois!

Hurraa, me nuoret vesipoijat!
Pää on selvä meillä aina,
krapulat ei meitä paina!
Hurraa, me nuoret vesipoijat!
Meillä luonto raitis on!

Paha perii riettauden sellaisen
jota toiset harjoittaa,
kun he itsens juovuttaa.
Sukukunnan tuhon tuopi sellainen;
kulttuurin turmion!

Hurraa me nuoret vesipoijat...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Toi oli kieltämättä varsin hyvä. Ja täytyy muistuttaa että se, joka koskaan EI ole ryypännyt ei tiedä kuinka mukavaa on herätä kun ei ole krapula.

Qroquius Kad kirjoitti...

Kaameaan kapulaan herääminen on kaameaa, kertakaikkiaan. Vielä kaameampaa on tulla herätetyksi kaameaan kapulaan:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/12/jomppa-tuulten-temmeltava-kasvatti

Action alkaa kohdasta 18:15.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Hjuu, muistan tunteen. Ja olotilan. On ollut joskus itsellänikin vähän sama tilanne.

Anonyymi kirjoitti...

Lisätään vielä yksi 70-luvun teinien juoma, eli mustaherukkaviini.
Siitä tuli komea jälki hangelle oksentaessa. Eikä se maistunut kovin pahalta toistakaan kertaa suussa kulkiessaan...
-tm

Anonyymi kirjoitti...

Työskentelin joskus 2003-2004 paikkeilla erässä Helsingin "huonomassa" kaupunginosassa alkossa, missä alan miesten viimeiset mohikaanit tapasivat käydä ostoksilla. Silloin alan miehille maistui parhaiten "lippuviinat", eli Suomi- ja Leijona-viina, mitkä olivat muutaman euron halvempia kuin kossu. Kotimaista tuotetta molemmat, kuulemma erona oli se, että toinen oli tehty kotimaisesta ja toinen ulkomaisesta viljasta. Taisi olla vielä niin, että Suomi-viina oli nimenomaan se ulkomaisesta viinasta tehty. Gambinaa ja Sorbusta taisi vielä saada, ne eivät olleet kovin suosittuja. Sen sijaan halvat väkevät viinit Doris ja Valdemar tekivät hyvin kauppansa. Kadunmiehille maistui myös "makuaari", sen hinnan ollessa aika tasan 4e/pullo.

Pissikset ostivat enimmäkseen silloin lavakaupalla myytyä El Tiempo-viiniä. Narkomaanit hakivat aamuisin Finncream-likööriä sen sisältämän sokerin takia, mitä taisi olla luokkaa 300g/l, auttoi ilmeisesti hyvin tärinöihin. Pullo haettiin rahalla tai juoksemalla, aika monta juoksijaa juoksin kiinni.

Itse olen oluen ystävä, ja nykyinen olutkulttuuri antaa lähes loputtomat mahdollisuudet maisteluun ja makuelämyksiin, mutta valtava tarjonta tuppaa ajamaan hyväksi havaitun Karhun pariin yhä useammin, Tsuhnan kostoa kun täällä etelässä ei paikallinen sekatavarakauppa vielä myy.

Terveisin,
VH

Anonyymi kirjoitti...


Qroquius Kadin linkin Jomppa Ojaharju dokumentista vuodelta 1969 tuli mieleen kohtaaminen Roomassa. Olimme 1979 porukalla (ryhmä rämä) interraililla ja heräsimme elokuun aamuun Roomaan saapuvassa junassa. Rooman tyylikkään marmoripäällysteisen rautatieaseman suihku auttoi edellisenä iltana Ruffinolla hankittuun kankkuseen.
https://www.theflorentine.net/wp-content/uploads/2019/04/Fiasco-1992.jpg

Rautatieasemalta muutaman korttelin päässä Colosseumin maisemissa törmäsimme Jomppa Ojaharjuun ja Kalle Holmbergiin. Vaasalaisina tunsimme Jompan ja hetken siinä turistiin niitä näitä. Jomppa kertoi heidän lähtevän Trastevereen dokaamaan. Emme sitten enää kuitenkaan löytäneet heitä Trasteveren kuppiloista, jonne mekin myöhemmin siirryimme parantelemaan kankkusta.

Senaikaisista suosikkijuomista muistuu mieleen sopivan makuinen Vermouth Bianco - Vaaleankeltainen, makea, hedelmäkarkkinen, yrttinen, hennon mausteinen.

Matkailu avartaa...

Johan

kertsu59 kirjoitti...

2000 luvun taitteessa Sisuviinassa oli tietomiesten mukaan kaikkein paras teho/hintasuhde.

Anonyymi kirjoitti...

Kirkkaita vaan vedetään. Täällä ei ilmeisesti ole tai ei muista (sittemmin kielletyn) 1970-luvun lopun hittijuoman "Minttusuklaan" juojia?

Siinä taisi moni nuori saada tukevan alkoholimyrkytyksen ja joku jopa kuolla, kun oli n-i-i-i-n suunmakuista juomaa.

1980-luvun alussa tekussa opiskellessa meni köyhällä opiskelijalla useampi pullo punaista Carilloa appelsiinituoremehulla. Herrasmiesten juomaa. Greippilimonaadin kanssa meni lantraten (oliko keltainen?) Carillo.

heppa

Veijo Hoikka kirjoitti...

Juon Koskenkorvaa, koska silloin asiat tuntuvat luistavan. Ja siitä iskevämpi versio: Koskenkorvaa, ja asiat tuntuvat luistavan.

Alan miehen kommentti: Väriviinoista sinoli on paras.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys tm:lle, VH:lle, Johanille, kertsu59:lle, hepalle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

tm: Muistan joo. Pari kokeilua. Tuppasi tulla herkästi takaisin.

VH: Mainitsemanasi ajankohtana ne mohikaanit taisivat tosiaan olla jo viimeisiä mohikaaneja. Sen jälkeen on ollut lähinnä sekakäyttäjiä.

Johan: Näköjään suomalainen aina suomalaisen löytää. Kaukanakin.

kertsu59: Ja tässä kustannustehokkuutta 1970-luvulta:

https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/no-nyt-tuli-listojen-lista-1970-luvun-lehtiartikkeli-paljastaa-milla-alkon-juomilla-saa-halvimmat-kannit/6493600#gs.8pip14

heppa: Minttusuklaa tuli mainittua tuossa ylempänä. Se oli silloin joo se teinintappaja. Myöhemmin tuli salmiakkikossu joka oli kyllä petollista.

Veijo: Niillä alan miehillä kaikkine korvikeviinoineen täytyi kyllä olla sisuskalut peltiä.

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa nostalgiaa jälleen kerran! Kuulun tuohon oikein iäkkäiden viinakortilliseen sukupolveen, joten tietenkin nuo paheelliset viina ja tupakka olivat aikoinaan suurina kiinnostuksen kohteina. Tuolloinhan ei pahemmin ulkomailla matkusteltu, joten ei edes tiedetty että Euroopassa on maita joissa alkoholia sai vapaasti ja viininlitkintä oli kulttuuria.

Kylläpä on maailma muuttunut: tuohon aikaan aseenkanto- ja metsästysluvankin sai jo 15-vuotias, viinakortin vasta 21-vuotiaana. Tappamisen sai siis aloittaa kuusi vuotta aikaisemmin kuin dokaamisen. Tai äänestämisen.

Tiukkaa viinaa ei kukaan tuttavapiirissä juonut, olimme kaikki yhtä köyhiä eli hintatietoisia (paitsi ne apurahan saaneet) joten varaa oli vain noihin tankkilaivavinkkuihin joiden pelkkä ajattelumuistokin herättää puistauksia, aivan erityisesti Vin Rouge d'Algerie (mitä hienostelua!) Pusta Rose ja M.F.B.. Ja Q.K., kyllä se oikeaoppinen tapa ääntää oli Madjaar eikä Maguar, unkarilaisiahan kutsutaan madjaareiksi. Mutta kukin tavallaan, jokainen tuolloin hattu kourassa nöyrästi tiskillä sydän pamppaillen asioiva alamainen oli vain helpottunut jos pullon sai. Nyt ollaan edetty jo oikeiksi asiakkaiksi - ihan kuin päiväkoti-ipanat, maahanmuuttajat ja vangitkin ovat yhteiskunnan kunnioitettuja asiakkaita. Tuolloinkin tosin maksoimme asiakkuutemme ihan itse.

Muistan, että jossain vaiheessa kossun tuotantokustannuksiksi kerrottiin 90 penniä/ltr ja myyntihinta oli tuolloin n. 12 markkaa/plo. Tokihan tuohon täytyy lisätä logistiikka, Alkon myymälät ja johtajiston hulppeat edut sun muut päälle, mutta ihan kiva voitto kuitenkin verottajalle. Jo tuolloin osasimme palkita niitä poliitikkoja jotka monopoleissa raatavat pyyteettömästi kansan edun vuoksi.

Rahvaanomainen Jallu rehabilitoitiin muutama vuosi sitten kun joku älysi kertoa tiedostaville että sehän on itse asiassa konjakkia, maksaa vaan paljon vähemmän. Nyt se on muotijuoma johon sekoitetaan chiliä ja korianteria että erotutaan jallu-taviksista.

En tiedä onko tuota Omppua enää edes myynnissä, eiköhän sen nyt ole korvanneet pissis-siiderit ja "hedelmäinen ja raikkaan pirskahteleva" prosecco.

80-luvulla suosittua Soavea olen jäänyt kaipaamaan, siinä oli valkkari parhaimmillaan. Rutisevan kuiva ja raaka maku, ei mitään turhanpäiväistä hempeilyä. Tuttu Alkon myyjä kertoi, että vaikka ravintolat sitä tilasivatkin, niin kuulemma vain kokkauskäyttöön.

En löydä netistä, mutta muistaako kukaan tällaista tähän yhteyteen sopivaa kappaletta jossa "Nyt on meillä vaakunaviinaa, juhlat ja juhannusilta. Yksi on siellä, toinen on täällä..." Jotenkin yhdistän tämän Agit Propiin tai vastaavaan.
tira+

Ekku kirjoitti...

Ne ei nämä halvat ja vahvat viinat ole mikään suomalainen erikoisuus. Melkein jokaisessa maassa on jotain "jämistä" tislattua halpaa ja pohjaanpalaneen makuista tavaraa. Halpa grappa on aika kamalan makuista. Pontikan keitto tulee olemaan tulevaisuudessa hieno perinneharrastus, kunhan se saadaan ensin lailliseksi ja kansalaisopistoon.
Näyttää kyllä siltä, että ensin siihen ehtii hassuheinän kasvatus, kun nuo ulkomaiset päihteet ja paheetkin on parempia kuin kotimaiset...

Anonyymi kirjoitti...

Joku tuolla ylempänä mainitsi slivovitsin, joka ilmeisesti Kekkosen ja Titon lämpimän ja läheisen yhteistyön huipentumana löysi tiensä Suomeenkin vaan ei sen kummemmin suomalaisten sydämiin. Sitä valmistettiin paitsi Jugoslaviassa myös Romaniassa ja Bulgariassa. Kaikkien kolmen maan maaseutu oli täynnä puukuurnia, joissa luumut käytettiin ja haju sitten sen mukainen. Nimikkeinä tsuika, slivo, rakika jne. Sanaristikoissa "rakin mauste" eli anis koskee vain Turkkia joka tietenkin pihistänyt mausteen käytön vihollisvaltio Kreikan ouzosta. Unkarissa sitten palinka jota kuurnattiin aprikooseista. Mutta ehdottomasti puhtaita luomupaloviinoja olivat - tiloilta lähtiessään.

Olen monen tuttavani kanssa jo vuosia miettinyt, että miksi Alkosta ostetuista viineistä saa krapulan jo muutamasta lasillisesta, mutta ulkomailla juoduista tai sieltä suoraan tilatuista samoista viineistä ei. Huikeita salaliittoteorioita sinkoilee: Burana-teollisuus ja Alko kimpassa? Mistä helposti avattavien kierrekorkkipullojen (joihin voi lisätä mitä vaan) räjähdysmäinen suosio? Mitä kaikkea onkaan piilotettu Ykän ja Ylvan pahvilekkerin muoviin? Niinpä.
tira+

Qroquius Kad kirjoitti...

Kiitoksia tuesta, sisar tira+, tässä aloin jo epäillä olleeni turhan hienostelija.
Mutta kuten sanottu, tiskialkojen aikaan pääasia oli, että sen pullon sai. Tyylipisteitä ei jaettu. Epäluuloisia katseita sitäkin enemmän.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys tira+:lle, Ekulle ja Qroqius Kadille & kiitos kommenteistanne.

tira+:

Viesti1: Kiitokset. Minullahan ei viinakorttia ole koskaan ollut. Isä-Perskeleen viinakortin olen nähnyt. Liekö enää tallessa? Metsästyslupa 15-vuotiaalle olis vieläkin aivan erinomainen juttu koska metsästys on paljon parempi harrastus kuin kadulla notkuminen. Itsekin sain ensimmäiset aseluvat 15-vuotiaana. Jos miettii tuota kossun verotuksen kustannustehokkuutta niin voi todeta että valtio ei tosiasiassa edes halua että viinan juonti vähenee. Kunhan sitä ostetaan verotettavista paikoista.

Jalluun chiliä ja korianteria? Elämme mielettömiä aikoja. Oh my God in Heaven.

Tuo mainitsemasi kappale ei herätä minussa mitään muistoja. Ehkä joku osaa sanoa.

Viesti2: Slivovitsia olen juonut kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen. Ei vaan kerta kaikkiaan kolahtanut. Mutta kiitos lisätiedoista, noitakaan en tietänyt. Krapulaa vältän sillä että juon pääosin vain olutta ja sitäkin kohtuullisesti. Sitä punkkua sitten ruuan kanssa vain. Se yksi hanapänikkä kestää meillä pitkään.

Ekku: Eikös se grappa ole siellä Italiassa suorastaan arvostettu tuote? Kansanperinnettä tai jotain sinnepäin? Pontikankeitto kansalaisopistossa olis kyllä mainio aine. On taito sinänsä tallessa, minäkin olen juonut hiljattain oikein hyvää pontikkaa. Ihan pirtuahan se oli. On kyllä tullut maistettua myös sellaista pohjaanpalanutta korpirojua.

Qroquius Kad: Tiskialkojen kohdalla oli äärimmäisen tärkeää ettei kynnyksellä kompuroinut. Jos kompuroi niin sitten ei auttanu selitykset.

Jani Alander kirjoitti...

Kun joku pohti onko omenaviiniä edelleen myynnissä niin on. On vaan sellaisessa siideripullon oloisessa muovipullossa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys tira+.
Muistelin tässä itsekin kyseistä laulunluritusta, siinä tämmöinenkin kohta, että onko tämä unta vai vaakunaviinaa. Ei se ollut agit prop, joko vähemmän tiukkapipoinen porukka, menee arvaukseksi eli eput tai sliipparit, sille suunnalle kumminkin. Muistelen, että oli versioituna laulusta jossa laulettin viinien huumasta, vaakuna sopi tunnelmaan paremmin. Tai ainakin kyseiseen kappaleeseen.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jani Alanderille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteista ja lisäyksistä.

Qroquius Kad kirjoitti...

Vaakunaviinalaulun arvoitus ei ratkennut googlettamalla, mutta tuolta löytyy osviittaa:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15446772/mika-kappale

Tuon kautta voi tunnistaa; ehkä...?

Anonyymi kirjoitti...

Väriviinojen suosion syy on vielä 50-luvulla käytössä ollut viinakortin leimauksiin liittynyt kansanvalistuksellinen säännöstelyjärjestely. Kuukausiannos oli noihin aikoihin neljä puollitran pulloa. Joista kaksi sai olla kirkasta, loppujen piti olla värillisiä. Ymmärtääkseni kirkkaankin näköiset mausteviinat kuten akvaviitti luettiin tuohon värillisten sarjaan.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Ei soita mulla kelloja. Lienee mennyt täysin ohi.

Achtung: Noinhan se taisi olla. Asiastahan lauloi mm. Irwin:

” Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain
Sitten juhlan kunniaksi täyden lastin hain
Eikä siinä turhaan liioin kainosteltu lain
Pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”

Joppos123 kirjoitti...

Laitanpahan tähän osioon ettei juhannusrauha rikkoudu.
Hietsussa "Uussuomalaiset" ovat kivitelleeet poliisia koska blm.
PT-media sai sitten veren kiehahtamaan lopullisesti.
Joku vitun rättipää-akka väittää, että nehän saavat poltella meidän koteja ihan miten tahtoo koska ne kuulemma ovat rakennettu heidän orjaverellä.
Nyt Ykä ollaan vaarallisilla vesillä.
Jos vittu ensimmäinenkään kikkaratukka tulee polttelemaan mun kämppää niin ne päätyy penaaliin.
Tämä ei todellakaan ole uhkaus vaan lupaus.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123: Joo. Ja sitten täällä ihmetellään että kuinka meillä voi alkaa tapahtua se, mikä on tapahtunut kaikkialla muuallakin. Voi helvetti. YV:stäsi olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kunhan juhannus on ohi niin mulla tulee siitä vähän postaustakin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123 ja kiitos uusimmasta viestistäsi jonka mielsin yksityisviestiksi. Täysin samaa mieltä olen siitäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Karhuviinaa vielä 1970-luvulla oli. Enon Paukkajan kylän mustalaismökin rappuslla Kolkatan Olka sanoi, että nyt ei oo muuta kun litteetä votkaa ja mörinää eli siis Karhuviinaa sekä Mellona-viiniä. Pöytäviina kun oli loppu jo torstai-iltana. Siellä piti olla hiljaa ja kiltisti, kun Oskari oli kova ammuskelemaan pihalla pistoolilla kännipäissään. Sitten sekin palvelu loppui, kun se silloinen hullu hihhuli tekouskovainen Enon nimismies otti asiakseen polttaa hyvän homman. Konsaapelitkin kävivät siellä ostoksilla. Oikein jonossa tuli autoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Vissiin sitä Karhuviinaa oli 1970-luvulla jonkin aikaa ns. uusintapainoksena.