keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

TARINA, SEITSEMÄSTOISTA HEINÄKUUTA

Suoraa tai epäsuoraa jatkoa kirjoituksille Eräänlainen Talvitarina ja Antero Lärvänen Ja Kuolleet Sielut

Jäätävä kauhu lamautti Ahmedin ruumiin ja sai hänen keuhkonsa kutistumaan niin pieniksi, että ilmaa tuntui tulevan sisään vain teelusikallinen kerrallaan. Hänen ruumiinsa ei osannut päättää, lähtisikö karkuun vai jäädäkö lattialle makaamaan sikiöasentoon. Ulkopuolisen silmistä tämä olisi näyttänyt siltä, että Ahmedilla oli ankara horkkakohtaus. Ahmedin mielessä vielä elävä toivo elätteli ajatusta jollain ihmeellisellä tavalla tulevasta pelastuksesta, mutta samoissa aivoissa asusteleva kylmä järki ilmoitti tylysti, että kuolema oli jo aloittanut lähtölaskentansa, eikä suostuisi sitä enää keskeyttämään.

Ahmed ymmärsi, että hänen elämänsä jakaantui kahteen vaiheeseen. Ja vaiheitten rajana oli ollut kuluva aamu Kello Viisi. Kello Viisi. Kaikki, mitä oli tapahtunut ennen sitä oli merkityksetöntä. Oli vain se, mitä oli Kello Viiden jälkeen. Kuinka kauan sitä Kello Viiden jälkeistä elämää olikaan kestänyt? Puoli tuntia? Tunti? Kaksi tuntia? Ikuisuus? Ahmed ei osannut sanoa. Kello Viiden jälkeen aika oli menettänyt merkityksensä ja jäljellä oli vain kauhu, ja aina varmemmaksi tuleva tieto siitä, että hänen elämänsä on päättymässä. Ei olisi pitänyt, ajatteli Ahmed…

… ja avasi oluttölkin, kun tiimalasi näytti viittä päivää ennen Kello Viittä. Ei Allah tota kaljaa kuitenkaan huomaa. Katto on päällä. Elämä hymyili. Ahmed oli Soturi. Leijonan sydän, Leijonan mieli. Ahmed asui Hömpstadissa, Näljäkkälän ja Hembygdin erillishallintoalueella. Lammasmaiset suomalaiset olivat suostuneet siirtämään alueen hallinnon paikallisten asukkaitten valtaan. Suomalaiset olivat lähteneet jo aikaa sitten. Nyt myös alueella asuneet kenialaiset ja vietnamilaiset olivat häipyneet. Alueella oli vain islamilaisen kulttuurin edustajia.

Ahmed ei ollut mikään tyhmä mies. Hän ymmärsi, että suomalaiset olivat alistuvia lampaita. Pelkureita. Alistujia. Lampaiksihan heitä alueella kutsuttiinkin, ei suomalaisiksi. Erillishallintoalueelle virtasi suomalaisten tuottama sähkö, suomalaisten tuottama vesi ja suomalaisten tuottama sosiaaliraha. Vaikka Ahmed kumppaneineen toimivat kuinka törkeästi hyvänsä kantaväestöä kohtaan, ei seuraamuksena ollut muuta kuin ymmärtäviä kirjoituksia valtamediassa. Kirjoitukset käsittelivät vain sitä, kuinka lampaat eivät olleet antaneet Erillishallintoalueen ihmisille tarpeeksi mahdollisuuksia ja televisiossakin joku puhuva pää aina siirsi niin Hömpstadissa kuin suuremmissakin kaupungeissa tapahtuneista törkeyksistä vastuun suomalaisille ja antoi kerta toisensa jälkeen reseptiksi lisää rahaa. Ahmed tuumi, että ovatko ne ihan oikeasti noin tyhmiä, vai oliko niitten pitänyt käydä joku kurssi.

Paikallisesta Siwastakin oli kaikki suomalainen henkilökunta häipynyt. Tilalle oli palkattu suomalaisten viranomaisten toimesta myyjiä erillishallintoalueelta. Myyjät olivat kyllä tehtävässään kiistatta hitaampia kuin kassan takaa häipyneet suomalaiset, mutta olihan liha kaupassa halal, ja säkkiin puetun naismyyjän kanssa asiointi tuntui Ahmedista sekin voitolta. Tosin hän oli kyllä mielellään katsellut aiemmin kassalla olleen nuoren suomalaisnaisen rintoja.

Ruokahalu kasvoi syödessä. Motissa Näljäkkälän ja Hembygdin erillishallintoalueen takana oli vääräuskoisten suomalaisten asuttama Huvilanmäen omakotitaloalue ja sitähän ei voitu sietää. Erillishallintoalueen väki ei ollut varsinaisesti organisoitu, eihän siihen ollut tarvettakaan, sillä lampaat huolehtivat elannosta, mutta jossain spontaanisti alkuunsaadussa mellakassa tuli esille idea, että vääräuskoiset on ajettava alueelta pois.

Kun ideaa oltiin suurella joukolla huudettu ja vihaa lietsottu, valtaus tapahtui. Satoja ihmisiä tunkeutui Huvilanmäelle ja vaati, että joko lampaat häipyvät tai alistuvat sharia-lakiin. Muutama pani hanttiin. Heidät väkijoukko lynkkasi. Muut häipyivät suosiolla, heille ei jäänyt muuta kuin päällänsä olleet vaatteet. Tietysti niin Ahmed kuin hänen soturiveljensä ottivat parhaimman näköisiltä naisilta lihallisen veron siitä, että he olivat saastuttaneet aluetta vääräuskoisuudellaan.

Suomalaiset häipyivät. Poliisi ei tehnyt mitään. No, tulihan alueen reunoille kaksi dialogipoliisia. Miehiä sentään. Ymmärsivät olla lähettämättä naisia. Heidät naurettiin pois. Voiton tunne juovutti niin Ahmedin kuin hänen soturiveljensä. Tosin vanha Mohamed totesi että ei olisi pitänyt…


… tuumi Ahmed, ja juoksi kauhuissaan suojaan. Kello oli minuuttia yli viisi. Erityishallintoalueella oli sentään ollut vartio, tosin sitä ei kovin sotilaalliseksi saattanut sanoa. Pihalla oli puolen tusinaa miestä. Kahdella oli Kalashnikov, kahdella haulikko ja kahdella revolveri, Abdul oli toinen heistä. Kauempana sijaitsevassa omakotitalossa oli neljä muuta vartiomiestä, mutta Ahmed tiesi heidän nukkuvan pois humalaansa. Olihan Ahmed itsekin vähän poltellut, mutta tuumasi kuntonsa olevan suhteellisen hyvän. Oikeastaan Ahmed ihmetteli, että piruako tässä vahditaan, eivät ne lampaat tänne kuitenkaan tule. Voi kuinka Ahmed halveksikaan pelkurimaisia suomalaisia.

Tylsässä vartiotehtävässä ollut Ahmed huomasi, että häneltä olivat tupakat loppu. Hän läksi viereiseen kerrostaloon hakemaan niitä lisää. Tullessaan takaisin hän huomasi, että pihalle oli ilmestynyt puolen tusinaa pakettiautoa. Ja-hah, tuumasi Ahmed. Lampaat meinaavat tulla tänne määkimään. Jotain uhoamistahan niillä oli ollut sähköpostissa ja puhelimessa. Meinaavat tulla mellakoimaan. Mikäs siinä. Meteli ja mellakkahan oli Ahmedin ja soturiveljiensä leipälaji. Saavat elämänsä opetuksen. Ahmed aukaisi kerrostalon ulko-oven ja huusi sisälle, että herättäkää kaikki, kohta tulee hupia. Sen jälkeen hän läksi pihalle.

Autoista tulleilla suomalaisilla ei ollut mielessään mellakka. Heillä oli kaikilla hihoissaan siniset nauhat ja käsissään konetuliaseet. Ahmedin sydän jätti yhden lyönnin väliin. Muut vartiossa olleet soturiveljet alkovat kiskoa aseitaan toimintavalmiuteen, mutta olivat myöhässä. Konetuliaseitten sarjat repivät heidät kappaleiksi. Suomalaiset olivat hiljaa. He vain ampuivat. He eivät metelöineet, eivät uhonneet, eivät huutaneet iskulauseita. Ahmedin mieli ajatteli, että tämä oli jotenkin toisenlaista. Tämä oli väärin. Ensin pitäisi kokoontua huutamaan porukalla, lietsoa itsensä raivoon vihollisen edessä ja vasta sitten olisi toiminnan aika. Tai itse asiassa se mellakka itsessään oli sitä toimintaa. Suomalaiset olivat tulleet autoistaan ja kylmästi teloittaneet kaikki. Ahmed ymmärsi mennä sisään kerrostaloon, sillä hän tajusi, että seuraavaksi suomalaiset ampuvat hänet. Suojaan juostessaan Ahmed tuumi, että ei olisi pitänyt…

… sanoi Mohamed vielä kerran. Viisi päivää ennen Kello Viittä. Mohamed oli jo vanha mies, mutta hän nautti Erityishallintoalueella suurta arvostusta. Olihan hän sentään entinen Somalian armeijan majuri ja Ogadenin sodan veteraani. Mohamed jatkoi puhettaan:

- Te olette nyt ylittäneet sen rajan, mitä teidän ei olisi pitänyt ylittää. Ettekö te ymmärrä, että meidän elantomme on täysin suomalaisten varassa. Nekin meistä, jotka käyvät täällä Hömpstadissa töissä ovat suojatöissä, jotka ovat suomalaisten meitä varten räätälöimiä.

- Sillä aikaa kun te olette lähinnä rähisseet. minä olen tutkinut tämän maan historiaa. Nämä ihmiset, joita te kutsutte lampaiksi, pystyvät kyllä äärimmäiseen julmuuteen. Ja nämä ovat organisoitua väkeä. Toisin kuin te, jotka toimitte pelkkänä mielijohteen eteenpäin tuuppivana laumana. Tämän maan miehistä suurimmalla osalla on sotilaskoulutus. Teillä taas ei ole. Hyvä kun osaatte purkaa ja koota tuon Kalashnikovin. Ja näinköhän osaisitte, jos minä en olisi sitä teille opettanut.

- Minä olen jo vanha mies. Te olette nuoria, täynnä itseänne ja tämän hetkittäisen vallan ja voiman tunteen aikaansaamaa uhoa. Te ette osaa ajatella pitemmälle. Voi olla, että me kaikki joudumme vielä kärsimään tekojenne takia. Luovuttakaa takaisin tuo Huvilanmäen alue. Pyytäkää anteeksi suomalaisilta. Luovuttakaa väkivaltaan syyllistyneet suomalaisille viranomaisille. Muuten voi käydä niin, että suomalaiset tulevat tänne. Ja kun ne tulevat, ne eivät ole viranomaisia. Ja niitten mukana ei ole dialogipoliisia.

Muutama porukan teini-ikäinen raivostui Mohamedin puheista, huusi että spermanaamaksiko sinäkin meinaat ruveta ja hyökkäsi miehen kimppuun. Muut paikalla olijat ottivat heistä kiinni, estivät hakkaamisen ja pyysivät Mohamedia poistumaan. Ahmed oli yksi niistä, joka esti hakkaamisen. Hän ei tosin uskonut Mohamedin puheita, mutta arvosti miestä muuten.

Huvilanmäen valtaamisen jälkeen muutama henkilö katosi. Kaksi heistä olivat Hassanin veljekset, jotka nauttivat Erityishallintoalueella suurta arvostusta ja jotka olivat johtavia hahmoja Huvilanmäen oikeaan uskoon palauttamisessa. Pari muutakin katosi. Asia ei herättänyt sen kummempaa huolta. Ehkäpä Hassanit olivat lähteneet käymään Ruotsissa moikkaamassa sukulaisiaan. Heidän molempien puhelimet vastasivat, että ”numeroon, johon yritätte soittaa, ei juuri nyt saada yhteyttä”. No, kai aikamiehet voivat pitää puhelimensa kiinni, jos heitä huvittaa.

Ahmed arvosti vanhaa Mohamedia kovin. Hän kävi vielä juttelemassa hänen kanssaan. Mohamed varoitti vielä Ahmedia. Hassanit olivat saattaneet kadota suomalaisten toimesta. Mohamedin mielestä oli selvää, että ei olisi pitänyt…


… tuumi Ahmed, kun juoksi suojaan kerrostaloon. Muut vartiomiehet makasivat pihalla elottomina. Kaikki ihmiset olivat jo hereillä. Ahmed huomasi että sähköt oli katkaistu. Kun Ahmed kohtasi muut soturiveljensä, hän huomasi kaikkien tuumivan, että ehkä kannattaa sittenkin kysyä apua niiltä lampailta, joita he halveksivat. Ahmedin ystävä Mahmoud kertoi, että pari heppua oli yrittänyt ampua ikkunasta pihalle päin, mutta suomalaiset olivat jo menneet suojaan ja molemmat heput oli ammuttu suomalaisten tarkka-ampujien toimesta.

Ahmed oli samaa mieltä, kaivoi esiin kännykkänsä ja soitti hätänumeroon. Yllättäen hän huomasi, että hätänumerosta ei kuulunut muuta kuin jotain ihmeellistä suomenkielistä hokemista ”oli kesä oli mopo,oli kesämopo mopo, mopo, oli kesämopo mopo, mopo, oli kesämopo vaaleenpunainen”. Ahmed yritti vielä soittaa tuttavilleen muihin kaupunkeihin, mutta vastauksena oli aina ”numeroon, johon yritätte soittaa, ei juuri nyt saada yhteyttä”.

Myös Mahmoud oli yrittänyt samaa. Samalla tuloksella. Hän pimahti ja heitti upouuden Samsungin älypuhelimensa seinään, siirtyi ikkunan ääreen ja alkoi raivoissaan ampua umpimähkään. Hän oli niitä harvoja, joilla oli hallussaan Kalashnikov. Hän ehti ampua ehkä puoli lippaallista, kun hänen takaraivonsa räjähti ja levisi punaisena pilvenä ympäri huonetta. Kalashnikov putosi ikkunasta ulos ja Mahmoudin ruumis sisään. Ahmed hoksasi, että nyt ne tietävät meidän olevan tässä huoneessa ja komensi kaikki liikkeelle. Eteenpäin juostessaan Ahmed tuumasi, että ei olisi pitänyt…

… sanoi Mohamed neljä päivää ennen Kello Viittä ja antoi Ahmedille tietokoneestaan printtaamansa paperin. Paperi oli printattu sähköpostista, ja sama viesti oli tullut Ahmedillekin, niin sähköpostiin kuin puhelimeenkin:

”Joukkiolle, joka pitää hallussaan Huvilanmäen aluetta. Kohteliaimmin ilmoitamme teille seuraavaa:

Olette ylittäneet sen rajan, mitä me emme voi enää sietää. Voimme kuitenkin pidättäytyä väkivallan toimista, mikäli lupaudutte toimimaan seuraavalla tavalla:

Te kaikki niin Näljäkkälässä, Hembygdissä kuin Huvilanmäellä siirrytte välittömästi pois näistä kaupunginosista, menette Hömpstadin satamaan ja pyydätte suomalaisia viranomaisia hankkimaan teille kuljetuksen Ruotsiin, josta pyydätte turvapaikkaa, ettekä enää koskaan palaa Suomeen.

Mikäli ette suostu vaatimukseemme, olemme valitettavasti pakotettuja poistamaan teidät tältä alueelta, ja se tulee tapahtumaan väkivaltaisesti.

Teitä on varoitettu. Annamme teille aikaa kaksikymmentäneljä tuntia.

Pinnanmaan Suojelukaarti”

Mohamed puhui:

- Mistähän sinä luulet näitten heppujen saaneen meidän kaikkien puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet? Eivät Hassanit minnekään Ruotsiin ole menneet. Ne makaavat hengettömänä jossain suossa. Ahmed, sinä olet älykäs mies. Usko nyt, että me olemme suuressa vaarassa. Ei olisi pitänyt…

… tuumi Ahmed, kun ulkoa alkoi kuulua kovaäänisen kautta vahvistettu puhe:

”Lukuunottamatta kolmeakymmentäkahta erikseen mainittua henkilöä annamme tämän alueen asukkaille mahdollisuuden poistua alueelta hengissä. Tulkaa aseettomana. Tarkistamme teidät. Sen jälkeen teidän kannattaa kulkea Hömpstadin satamaan ja pyrkiä Ruotsiin. Muista kaupungeista ja muilta erillishallintoalueilta on turha etsiä apua. Tilanne on siellä täsmälleen samanlainen. Annamme teille aikaa puoli tuntia.

Ne kolmekymmentäkaksi henkilöä, jotka haluamme haltuumme ovat…”

Listassa oli mukana myös Ahmedin nimi. Ihmiset alkoivat siirtyä ulos. Suomalaiset tarkastivat, ettei heillä ollut aseita, ottivat heiltä haltuunsa kaikki henkilöllisyyspaperit ja antoivat heidän mennä. Myös Mohamed läksi ulos ja sanoi vielä ovella: ”oletteko nyt tyytyväisiä”. Yksi listalla ollut mies yritti ulos väärillä papereilla. Suomalaiset tunnistivat hänet välittömästi, löivät hänet kontalleen maahan ja ampuivat häntä takaraivoon. Silloin Ahmedkin tiesi, että toivoa ei enää ole. Antautuminenkaan ei auttaisi. Ahmed ajatteli, että ei olisi pitänyt…

…sanoi Mohamed, vaikka Ahmed naureskeli. Olihan tämän suojelukaartin esittämä takaraja mennyt umpeen jo vuorokausi aikaisemmin. Lampaita. Pelkkää puhetta. Ei niistä yksikään ollut mellakoinut edes Hömpstadin keskustassa, saati sitten erityishallintoalueella. Jos ne eivät saa aikaan meteliä ja mellakkaa, niin kuinka ne saisivat aikaan mitään muutakaan?

- Usko nyt helvetissä, kun tämän sanon, Ahmed. Ne eivät ole niin kuin me. Eivät ne kehitä mitään mellakkaa. Ne ovat vaarallisia, ja ennen kaikkea organisoituneita ihmisiä. Usko nyt ihan oikeasti, me olemme vaarassa. Sinun täytyy ymmärtää, että ei olisi pitänyt…


… ajatteli Ahmed, kun juoksi vallatusta kerrostalosta kohti seuraavaa. Hänen vierellään juoksi Abdelkader. Ahmed ehti, Abdelkader ei. Hänen jalkaansa osui suomalaisten ampuma luoti, ja hetken kuluttua suomalaiset viimeistelivät työn. Ahmed ehti ovesta sisään ja alkoi etsiä itselleen suojaa. Vaikka Ahmedin aivot olivat kauhun lamauttamat, ne silti miettivät, kuinka nuo lampaat saattoivat yhtä-äkkiä muuttua joksikin ihan muuksi. Ei Leijonaksi. Ei Soturiksi. Vaan koneiksi, jotka järjestelmällisesti teurastivat Ahmedin soturiveljiä. Hiljaa. Huutamatta. Uhoamatta. Koneita.

Päästyään suojaan kerrostaloon, Ahmed raotti hieman sälekaihdinta ja katsoi, mitä naapuritalossa tapahtui. Ahmed tiesi, että ainakin viisi hänen soturiveljeään oli jäänyt jumiin taloon ja paennut ylempiin kerroksiin. Ahmed näki, että suomalaiset, vallattuaan alimman kerroksen olivat kasanneet kaiken palavan tuuletusräppänöitten alle. Sitten suomalaiset kaatoivat bensiiniä sisään sekä tuuletusräppänöihin että niitten alle kerättyihin kasoihin. Sitten suomalaiset tuikkasivat tulen. Ahmed itsekin tiesi, että tuli ja ennen kaikkea savu tulisi tekemään työn suomalaisten puolesta.

Ahmed oli viimeinen. Hänen aseessaan ei ollut enää patruunoita. Hänellä ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Hän kuuli kolinaa käytävästä ja sen jälkeen suomalaiset alkoivat ampua seinän läpi. Ahmed oli niin matalana kuin vaan pystyi. Hän kuuli, kuinka asunnon ovi räjähti auki, ja huoneen lattialle kolahti jotain metallista.

Mennyt elämä ei juossut sekunnissa Ahmedin silmissä. Ei hän myöskään tuuminut, että Allahu Akbar. Hän ehti vain tuumia, että ei olisi pitänyt, ja sen jälkeen maailmankaikkeus kietoutui hänen ympärilleen ja rutisti hänet jonnekin tyhjyyteen.

Huoneeseen käveli mies, joka ampui Ahmedin päähän varmistuslaukauksen. Sitä Ahmed ei enää tuntenut. Sen jälkeen mies käveli pois huoneesta ja ilmoitti esimiehelleen plutoonanpäällikkö Kokkoselle tilanteen. Kokkonen kuittasi tilanteen, ja molemmat poistuivat paikalta hiljaa ja uhoamatta.

32 kommenttia:

Närpes varg (grrr....) kirjoitti...

Nyt varmaan joku ajattelee, että Ykä liioittelee. Tuollaiseen ei suomalainen koskaan ryhdy, eikä edes pysty. Ehkäpä pieni todistajanlausunto on nyt tarpeen.

Saksalaisen Fred Hildenbradtin teoksessa "Rintamatoverit",kustantaja Tammi 1962, sivu 204, saksalainen sotilas, tosi ammattilainen, "Alte Hase" kertoo mielipiteensä suomalaisista sotilaista taisteltuaan heidän kanssaan Karjalan korvessa:

"Tietysti olemme aina olleet sotilaskansaa. Mutta "Landser", saksalainen sotamies on, omien kokemuksieni mukaan aina lupsakka kaveri, lämminsydäminen ihminen.
Kuinka erilainen onkaan suomalainen sotilas. Tuollaiseen jäänkylmyyteen, armottomuuteen, mekaaniseen tuhoamiseen ei saksalainen sotilas voinut innostua, mikäli tällaisessa tapauksessa voi innostumisesta puhua".

Suomalaisen luonteelle on tyypillistä, että kohdatessaan epäoikeudenmukaisuutta, jatkuvaa putkivittuilua ja oikeuksiensa polkemista tai jopa väkivaltaa, hän ei suinkaan ryntää kadulle heiluttamaan banderolleja ja paiskomaan kiviä. Hän sanoo säyseästi muutaman varoittavan sanan ja on sitten hiljaa. Jos säyseä sana ei auta, kaivetaan talon vintin puruista se isoisän sotatuliainen, pyyhitään liiat rasvat ja kiinnitetään lipas.

On tietysti kauheaa, ettemme voi purkaa pahaa mieltämme hyppimällä tasajalkaa allahu akbaria kiljuen ja toisten henkilöautoja poltellen. Sellaiseen korkeakulttuuriin emme pysty. Oma, vielä kehittymätön kulttuurimme on pitkäpinnainen, mutta äärettömän äkäinen, kun hetki koittaa. Ja nimenomaan Pinnanmaalla pinna voi katketa hyvinkin yllättäen. Se kannattaisi meidän kaikkien tässä maassa asuvien muistaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg ja kiitos kommentistasi. Näin alkuun tulee todeta, että minä olen Kivivuoren Jannen linjoilla, eli ”Minä en näitten kaartien perustamista suosittelis. Sen tien päässä on sota. Se on nähty maailman sivu”.

Mutta me elämme sairaassa maassa, jossa on ihan helvetin iso ongelma. Läntisissä naapurimaissamme se ongelma on vielä isompi. Ja sairaan maamme poliittinen eliitti, virkamieskoneisto ja media kiistää ongelman olemassaolon ja väittää, että ainut ongelma on kantasuomalaisten asenne virallisen tahon ylläpitämään unelmaan.

Ja valitettavasti se voi poikia suojelukaarteja.

Ari Laakso kirjoitti...

Taitaa vaan tämänkin, nyt kuljettavan, tien päässä olevan sota. Ja se taas sopii kansallisvaltioiden alasajajien suunnitelmaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina ja todella hienosti kirjoitettu.Valitettavasti tarinasta tulee vielä totta.
Millä tämäkin visio saataisiin vielä suuremman joukon luettavaksi?
Kiitos taas!

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tässä tulevaisuuskuvauksessa kävi Ahmedille & kumppaneille vähä niinku niille Portugalilaisille sillä sillalla jossain aikaisemmassa tulevaisuuskuvauksessa.

Täytyy ettiä se, kunhan ensin järjestäydyn ja riittävästi motivoidun. ;)

Näitäköhän se Nostradamus ennusteli aikoinaan?

Kumitonttu kirjoitti...

Vihakirjoitus. Kyllä tällä linnaan pääsee. Suosittelen lomalukemiseksi Yrjö Keinosen Kadonnut joukkue tjsp. On hyvä. Keinonen oli Marskin ritari ja PV:n komentaja 65-69.

Rtms kirjoitti...

Tämä sinun tarinasi herätti keskustelun vaimoni kanssa. Pohdiskelimme sukupolvia ja kasvatusta ja tulimme siihen tulokseen, että ei tämän ajan suomalaisista nuorista miehistä ole kansannousuja tekemään. Jos ovat joskus armeijaan erheytyneetkin, niin siitä on vielä pitkä matka konkreettisiin sodan töihin. Parempia ovat vinkumaan netissä psyykelääkkeistä ja kannabiksen vapauttamisesta kuin taistelemaan yhtikäs minkään puolesta.

Ahmedit puolestaan eivät ehkä ole suuria sotureita, mutta he tulevat röyhkeistä kulttuureista, joiden valtauskonto opettaa, että vääräuskoistahan saa siis luvan kanssa ampua päähän. He ovat nähneet väkivaltaa, tunnetusti sitä valmiita käyttämään ja kaikkinensa paljon kovempia kuin kotoperäiset hamppuaktivistit.

Maailman hulluus etenee täällä meillä vauhdikkaasti, sillä ei oikeastaan ole mitään sitä vastustavaa voimaa. Virallisesti oikeassa olevat ammattipedagogit ovat jo parin sukupolven ajan kasvattaneet pojistamme herkkiä tyttöjä ja seurauksena me vanhat taidamme olla viimeisiä miehiä Suomen maassa. Enkä tiedä onko meitä lopulta niin lukuisasti kuin tarinasi edellyttäisi.

Ensio kirjoitti...

Väkevä kirjoitus. Onko tuo kello viiden teroittaminen muuten lainausta Lorcan runosta "Valituslaulu Ignacio Sanchez Meifasin kuoleman johdosta"?

"Kun kello löi viisi.
Oli iltapäivä
ja kello löi täsmälleen viisi.
Poika toi valkoisen lakanan
kun kello löi viisi
Korissa kalkki jo valmiina
kun kello löi viisi
Kaikki muu oli kuolemaa, vain kuolemaa
kun kello löi viisi"

Katkelman nimi Häränsarvet ja kuolema.

Närpes varg kirjoitti...

Ykä se osaa pysyä ajan hermolla. Eilen, 17.7. hän kirjoitti pakulla liikkuvista järjestyskaartilaisista. Tänään 18.7. lehden etusivulla oli otsikko: "Korttelivahtien käyttöä harkitaan Suomessa".Asialla on sisäministeriö, joten kyse ei ole pelkästä harrastuksesta.

Rtms epäili suomalaisten nuorten miesten kykyä väkivaltaan tarvittaessa. Nimimerkki voisi joskus käydä seuraamassa nuorten miesten "merkkaus"-pelejä, joissa paineilmakivääreillä napsaistaan vastustajaan väripanos. Taisteluradat on tehty sellaisiksi, että siellä pärjäävä pärjäisi myös korttelisodassa. Ja sellaisiahan tulevaisuuden kahinat meillä ovat.
Ainakin nuo värikuulaharrastajat näkyvät osaavan aseen käytön. Ja heitä on paljon.
Henkilökohtaisesti olen Kivivuoren Jannen ja Yrjön linjoilla näissä kaarti-asioissa. Kun yksi porukka alkaa aseistautua ja harjoitella, on toinen porukka kohta samalla asialla ja lopulta on pakko kokeilla, kumpi donkkaa tykimmin.

Jos meille joskus syntyy Ykän kuvailemia, Suomen laina ulkopuolella olevia asuinyksiköitä, voitaisi kokeilla ensi alkuun Yhdysvaltain mustien mainiota keksintöä, "kalkkunanmetsästysseuraa".
Etelävaltioissahan alkoi ilmetä kummallisia kuolemia. Joku musta löytyi hirtettynä, viisi puukkoa rinnassa ja kaksikymmentä luodinreikää selässä. Ja sheriffi päivitteli, että on taas hirvee itsemurha. Kauheita noi mustat!

Mitäs mustat. He perustivat laillisen metsästysseuran, ostivat haulikot ja marssivat kerran viikossa haulikot olalla sotilaallisessa järjestyksessä ampumaradalle harjoittelemaan kalkkunanmetsästystä. Heti alkoivat itsemurhat vähetä.

Aina ei voimaa tarvitse käyttää.Pelkkä voiman näyttö saattaa riittää. Venäjä harjoittelee parhaillaan sotaa 160 000 miehen ja tuhannen tankin voimin siksi, ettei Suomi uskaltaisi hyökätä...
Eikä me uskalletakaan.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tässähän se "Portugalilainen siltaepisodi" olikin: http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2013/02/sisainen-uhkakuva-osa-iii.html

Anonyymi kirjoitti...

Tuntuu hieman epätodennäköiseltä että mitään kansannousua tulisi. Nyky-yhteiskunnassa valvonta on niin tehokasta että tällainen kumouksellinen toiminta saadaan lopetettua jo ennen sen aloittamista ja todennäköisesti jo ennen sen suunnittelemista (indoktrinaatio). Tämän lisäksi näemme Ruotsin, Britannian ja Ranskan tapauksissa että minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa ei ole kehittynyt, miksi suomalaiset olisivat erialaisia?

YMTT kirjoitti...

Surullinen tarina, kaikkien osapuolten kannalta.

Toisaalta en usko että noin väkivaltainen ratkaisu olisi tarpeen. Riittäisi kun ghettoalueen sähkönkatkaisu ajoitettaisiin keskelle tammikuuta, niin neuvotteluhalukkuus kasvaisi parissa päivässä kummasti.

korpisoturi kirjoitti...

Tervehdys ja kiitos erinomaisen hyvästä tarinasta!

Mutta, kun tämä yhteiskunta romahtaa, tiettyjä sakkeja elättäny käsi väsyy ja alkaa anarkia, niin nämä sakit ryhtyvät riehumaan ja ryöstelemään. Ruotsin ja Lontoon mellakat olivat vielä harjoitusta tulevasta.

Mutta toivottavasti "lammasmaiset" suomalaiset ovat valmiina odottamassa sovittua viestiä: nyt se alkaa! Siinä kapinassa monet "koskelan akselit" ovat ajatelleet asiat uusiksi ja vaihtaneet käsivarsinauhansa siniseen.

Tuntemattoman kk-ampuja Määttä ja luutnantti Koskela, unohtamatta Kollaan Simo Häyhää olivat sitä tekojen, ei huutelujen miehiä.
Ei uhoa, ei turhaa lässytystä, sisukkaita, luotettavia, itsenäiseen toimiin pystyviä, rohkeita.

"He vain ampuivat. He eivät metelöineet, eivät uhonneet, eivät huutaneet iskulauseita".

Tälläset äijät kun lähtee, niin huuto lakkaa ja miestä kylmenee.

Näitäkin miehiä vielä löytynee, kun sen rajan yli on tarpeeksi menty. Kuppi tulee täyteen.

Ei toivottavaa, mutta näyttäis pahalta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Laakson Arille, Ano1:lle, V.N.V:lle, Kumitontulle, Rtms:lle, Ensiolle, Närpes Vargille, Ano2:lle ja Poropoliisille (YMTT) ja kiitos kommenteistanne. On tietysti totta, mitä Rtms totesi, eli uusien sukupolvien kermaperseistämisprojekti on jo varsin pitkällä, mutta en usko, että sitä ihan tappiin asti on viety. Ja tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Ajatus Neuvostoliiton hajoamisestakin oli vuonna 1981 lähinnä hyvä vitsi. Tai olisi ollut, jos joku sen olisi edes kertonut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Korpisoturille. Niin kuin totesit, ei todellakaan toivottavaa, mutta valitettavasti mahdollista. Meillä on ongelma, ja ongelman olemassaolo virallisesti kielletään. Ja väitetään, että ongelma onkin suomalaiset. Sillä lailla ei ongelma korjaannu.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän ei voi kommentida kuin Yrjö Jylhää mukaellen,"Se mitä vannottiin, pidetty on, kun yli päittemme löi tuliaine, silloin katinkulttaa on kunnia ja maine"

Näin Zsatilaisena, savolaisen supermiehen tavoin, toteaisin nykymenosta "Vituiksman" ja saattaa Ykän kuvailema todellisuus olla lähitulevaisuudessa realismia.

Lpr:n omapoika, Hynynen jonka taiteellista ulosantia arvostan suuresti, totesi kuluvan päivän metro-lehdessä että mielestään päin Helvettiä mennään mutta shouwhat, paskaakaan kukaan ei välitä. Joten tiemme saattaa, valitettavasti, kulkea kuvailemaasi kohtaloa kohti. Pyydän nöyrimmäsi anteeksi(lammasmaissuttani), tätä vihakirjoituksiksi mahdollisesti tulkittavaa kommenttia.

T:ANo

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys ANolle ja kiitos kommentistasi. Huomattavaa on, että tässä on kommentoijat olleet hieman eri mieltä siitä, että pystyvätkö suomalaiset toimimaan mainitussa tilanteessa vaiko eivät, mutta kukaan ei ole kyseenalaistanut, etteikö moinen tilanne nykymenolla tulisi.

Noin henkilökohtaisesti uskon, että todennäköisin kehityskulku ei ole tässä jutussa kirjoitettu, vaan se, että suomalaiset itse puolestaan alkavat eristäytyä. Kirjoitin siitä aikaisemmin tänä vuonna:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2013/01/sisainen-uhkakuva-osa-ii.html

Jos joku lukijoista muuten ei tunne suurta savolaista sankaria Vituixmäniä, niin asia korjaantuu nyt:

http://www.saasta.fi/saasta/wp-photos/thumb.20070711-230503-1.jpg

Niin muuten, Ensiolle vielä: tuo kello viisi oli valittu ihan randomina.

Kari kirjoitti...

Sisällissotaan liittyy usein talouskriisi ja yhteiskunnan eliitin jakautuminen. Suomessa romahti ensin esivalta Venäjän maaliskuun vallankumouksessa 1917. Venäläiset matruusit tappoivat upseereitaan Helsingin kaduilla. Venäjä ajautui vuoden mittaan täyteen kaaokseen, mutta silti itsenäistyminen ei ollut mitenkään selvä vaihtoehto ennen kuin bolsevikit kaappasivat vallan ja Suomesta katosi lopullisesti venäläinen esivalta. Tähän liittyi marraskuun yleislakko ja kaartien perustamiset puolin ja toisin.

Ruotsi on kehityksessä paljon pidemmällä, mutta eipä sielläkään ole vielä mitään isompaa tapahtunut. Jos talous sakkaa, niin tilanne voi muuttua nopeasti.

Jos eliitti pysyy yhtenäisenä, niin isompaa rähinää ei tule, koska mistä siihen saataisiin aseet?

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on kovasti mietitty kommenteissa, että olisiko suomen nuorista miehistä tekemään sitä mitä Ykä kovasti kauhumaalailee. Ja nuorilla tarkotan tässä alle 25v miehenpuolikkaita, jotka ovat juuri armeijasta tai koulusta päässeet ns. "oikeaan elämään".

Omien kokemuksieni ja silmämääräisten arvioiden kautta voinen hyvinkin sanoa, että alle tietyn iän olevat miehet saavat välillä liiankin kovia adrenaliini- sun muu hormoni-piikkejä ihan luonnollisestikin, jolloin muuten järkevästä tyypistä voi tulla yht'äkkiä hätähinen tohottaja tai sitten riehuva berserkki.

Tosiasia on kuitenkin se, että joskus n. 40 vuoden iässä aivot ikäänkuin "rauhoittuvat", eli ei enää tarvitse huutaa, praisata tai olla suunapäänä koko ajan. Hommat hoidetaan ja sillä selvä. Ja ihan vain MuTuna heitän arvion, että juurikin ikäluokat 35-55v ovat enemmistönä metsästysporukoissa ja aseenomistajissa. Näillä ihmisillä on koulutus, taito, kokemus ja riittävä tunnetasaisuus käyttää aseita elävää olentoa vastaan, olkoon se sitten riistaa tai sitten joku toinen ihminen (tositilanteessa kaikki kyllä tolkuttavat hiljaa itselleen. ettei se ole ihminen, jota mä ammun, se on vihollinen, maalitaulu, se edellissyksyn hirvihärkä...). Nuori poika voisi siinä tilanteessa hätäillä ja tulee hutikuti, kun taas kokenut metsästäjä joka on ampunut ~30v vetää ammuksen piippuun, katsoo rauhassa mistä suuliekit lepattaa, otetaan hieno tasajyvä, hengitetään rauhallisesti, liipasimen rauhallinen puristus... Lopputulos: yksi vihulainen vähemmän.

Nuo ikäluokat ovat ne, jotka sopivat hyvinkin Ykän kirjoituksiin, ja jos jos jos ja jos... No, ilkeätä jälkeä luvassa, myönnettäköön se ihan näin julkisesti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Karille ja Anolle & kiitos kommenteistanne:

Kari: Olet oikeassa, talous meinaa tässä hirvittävän paljon. Voisiko olla niin, että velkarahalla pidetään ihmiset hiljaisina? Erityisesti julkishallintoa pidetään yllä velkarahalla ja sehän on kaivoon kannettua vettä, sillä julkishallinto ei tuota rahaa, vaan palveluja ja palvelut täytyy rahoittaa vientiteollisuudella, joka ottaa jatkuvasti ankaraa osumaa ja henkilökohtaisesti ihmettelen, että miksi siitä ei olla poliitikkojen kesken enemmän huolissaan.

Mutta selvää on, että mikäli tulee totaalinen talouskriisi, ja jos niin Suomi kuin muutkin länsimaat jatkavat pyhän lehmän ruokkimista, ja pitävät sitä prioriteettina, niin silloin voi olla piru irti.

Aseet muuten tarvittaessa saadaan ihan tavallisilta suomalaisilta miehiltä. Hallussa ei ole rynnäkkökiväärejä, mutta haulikko, luodikko ja hirvikivääri ovat erinomaisen toimivia aseita. Ja niitähän riittää.

Ano: Saattaa hyvinkin olla. Noissa pitkäaikaisissa sotilasrähinöissä nuorten miesten fysiikka tietysti vetää pitemmän korren, mutta se, mitä Euroopassa valitettavasti tulee tapahtumaan, ei ole rintamataistelua.

Ja niin, Fobba (luet sinä tätä kumminkin): Ei tässä blogissa suunnitella ihmisten tappamista, minkä hyvin itsekin tiedät. Lähinnä niin minä kuin kommentoijat ovat kovasti huolissaan siitä, mihin suuntaan asiat menevät. Tämän blogin pitäjä ja varmaan pääosa lukijoista on niitä rauhallisia kivivuorelaisia.

Närpes varg (heh,heh) kirjoitti...

Täällä aiheesta lisää. Napauta Youtubeen: Achmed the Dead Terrorist

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos vinkistä, Närpes Varg. Melko ankaraa kuittailua tuossa sessiossa.

weekendsoldier kirjoitti...

Jos ajatellaan vuoden 1918 tapahtumia puolin ja toisin, niin ei ole ollenkaan kaukaa haettua, että siinä vaiheessa kun suomalaisilla keittää yli kaiken moku paskan kanssa, niin ihmisiä aletaan kuskaamaan hiekkakuopan reunalle.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkään mietin kommentoinko tätä. Tarina kuitenkin on niin upea ja kertoo jotakin suomalaisten ehkä jopa geneettisestä erityispiirteestä.

Ykän tarina alkaa liipata kohden läheltä koska on jo tekeillä eräänlaisia 'naapuripartioita'.

Pikkasen ehkä Ykällä kohde pielessä. Nämä partiot eivät muodostu niinkään rättipäistä rikastusta kohtaan vaan hermo alkaa mennä BG-pakuilla liikkuvia manneja kohtaan.

Toisaalta aivan sama kun paska alkaa lentämään, ei enää tuulettimeen, vaan suihkuturbiiniin niin siivoustyökalutkaan eivät enää ole dialogia...

KKi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Weekendsoldierille ja KKille & kiitos kommenteistanne.

Weekendsoldier: Näinhän on käynyt maailman sivu. Meillä ja muualla. Meillä sitä nyrkkiä vaan puristetaan taskussa pitempään.

KKi: Joo, havaintosi on oikea. Ja tälle porukallehan löytyy Suomesta edistyksellistä sympatiaa ja suomalaisiin kohdistuvaa elättämisvelvollisuutta teki tämä porukka, no, ihan mitä hyvänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Vanja hoitaisi nuo nopeasti samalla työvuorolla ennen vuoron päättymistä. OMON vaan kehiin...Ei silleen että siellä edes olisi todennäköisyyttä tuohon, kun ei siellä makseta ulkkareille tukia eikä anneta kämppiä. Sinne ei edes pääse ilman viisumia. Harva Suomeen pyrkivä edes tulee Venjän kautta ellei ole tsetseeni tms. muu Vanjaa vihaava muslimi joka haluaa käyttää Suomea tukikohtanaan.

Kinuskit eivät myöskään katselisi tuota minuuttia kauempaa.

Ei kai tuo ole niin kuin siinä tarinassa jossa Kenraali Anatoli Zaitsev ja Aleksander Belov toteuttivat Kremlin suunnitteleman kaaoksen. Pyrkimys saada aikaan tilanne jossa Vanjan joukot otetaan hurraten vastaan vapauttajina? Tai onko nuo kaartilaiset hoksannut että jos eivät itse tartu toimeen niin Vanja saapuu jonkin tekosyyn ja propagandan varjolla kuten "meidät pyydettiin" tai että "naapuriin muodostui riskitekijä jota naapuri ei kyennyt poistamaan".

Tuo vanha Mohamed on ilmeisesti somali joka soti Ogadenin sodassa Siad Barren, Mohamed Ali Samatarin ja Ali Matan Hashin alaisuudessa. Hän ehti nousta majuriksi asti ennen kuin Barren hallinto kukistui.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ogadenin_sota

Ehkä hän on jo omansa tetsannut ja jäpittänyt ja tappanut vääräuskoisia oman kiintiönsä edestä arvellen että jos se nyt Allahille riittäisi? Luultavasti hän vihaa edelleen vääräuskoisia kuten hänen kuuluu uskontonsa takia vihata mutta ei näy innostuneen samasta toiminnasta kuin nuo muut. Ikääkin on sen verran paljon kertynyt että parasta ennen-päivä on aikaa sitten ohitettu machoilua aikaansaavan testosteronin, adrenaliinin ja muun hormonitoiminnan osalta.

Miten Ykän tiedusteluverkosto pelaa kotimaassa ja ulkomailla? Ei kai tuo Mohamed ole noiden kentsujen vanha tuttava? Toisaalta Vanja tuki tuossa sodassa Etiopiaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. No ei tollaista tilannetta Venäjällä todellakaan tule, ei ne ota sinne porukkaa enää loisimaan ja Lumumba-yliopistokin on historiaa vaan. Eipä tommosta tilannetta tai edes tilanteen siementä ole toisaalta päästetty tapahtumaan Virossakaan, mutta eipä vaan virolaisia minkäänlaisena hylkiökansana pidetä. Taitavat olla fiksumpia kuin me porot.

Juu ei, tää tarina ei liity siihen kesäkuiseen tarinaan mitenkään. Silloinhan oli vaan tarve tuumailla, että maansa pettävää väkeä löytyy aina. Ja ehkä pelottavan helposti.

Ykän tiedusteluverkosto täällä manner-Suomessa pelittää itse asiassa jo vallan mainiosti. Ulkomaisien yhteyksien olemassaoloa emme kommentoi turvallisuussyistä.

Siinä Ogadenin sodassa vanja tuki Etiopiaa, mutta sekä ennen sotaa, että myöhemmin sodan jälkeen oli sillä taas yhteydet Siad Barren hallitukseen. Moskovastahan se ensimmäinen somaliaalto tuli. Somalian armeijahan oli itse asiassa afrikkalaisittain varsin voimakas silloin Ogadenin sodan aikaan, ja sai suurta alkumenestystä, mutta NL:n ja Kuuban tuella sitten etiopialaiset onnistuivat ajamaan somalit pois.

Yrjöperskeles kirjoitti...

KKi:lle: Kiitos sähköpostiviestistä ja kannustuksesta. Hotellin respa ei ole tiukentanut turvatoimia, eli jos sulla on ollut jotain hankaluutta kommentin lähettämisessä, on kyse ollut Bloggerin temppuilusta. Se tekee sitä aika ajoin.

Anonyymi kirjoitti...

Jos Huitsinnevadalta, tai vaikka Lällävedeltä, Ala-Tölviöstä, Hömpstadista, löytyy uraania niin siitä voitaisiin tehdä ydinase. Siinä olisi melkoinen viho-viimekätinen tae Huitsinnevadan nuiville edellyttäen että se on nuivien hallussa. Uraani tarttis tietysti käsitellä ensin sen mukaan haluaako sillä tehdä sähköä vai ydinaseen. Ydinaseen kohdalla ne mystiset kansainväliset sopimukset sanoisivat tietysti että jäkäti jäkäti mutku niinku mutta sitä varten on korvatulpat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Ei täältä louhita kuin tämpsteriittiä ja tiittitiittiä. Enkä minä muutenkaan ole noista ydinaseista kovin innostunut. Hulluv vehkeitä.

Anonyymi kirjoitti...

Niin on minusta parempi jos uraanista tehdään sähköä kuin ydinaseita. Se vaan että rauhanuskontolaiset ovat sen verran aggressiivisia, häikäilemättömiä, fanaattisia, keinoja kaihtamattomia sekä asiaansa uskovia ja uhrautumisvalmiita ettei heidän suhteen voi laittaa mitään sattuman tai toiveajattelun varaan.

Siitä syystä en ihmettele tipan vertaa jos Israelilla on ydinase povitaskussa. Ydinaseella on ainakin pelotevaikutus, joka laittaa Damaskoksessa, Kairossa, Riadissa, Teheranissa tms. harkitsemaan haluaako sitä sienipilveä ihastella kotipihalla...elleivät he sitten ole niin kohtalonuskoisia että se sienipilvi kotipihalla on siinä tapauksessa Allahin tahto.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Suurin pelkohan noissa atomijytkyissä on tietysti se, että terroristit saavat niitä käsiinsä. Valtiot itsessään kun pyrkivät edes hiukan harkitsemaan asioita, ennen kuin toimivat. Sanotaan nyt vaikka Iranistakin ihan mitä hyvänsä, niin en oikein usko, että ne ovat valmiita nukettamaan kaupunkia ydinasevaltiossa. Ja vielä sellaisessa, joka ei taatusti käännä toista poskea.

Terroristien kohdalla voi tilanne olla toinen.