torstai 5. syyskuuta 2013

LAHTARI JA PUNIKKI TAIVAAN ILOSSA

Jatkoa kirjoitukselle Taivaallinen Työväen Teatteri

Tapahtumapaikka Taivas, Herramme Jumalan armossa ja valossa. Taivaan ajanlasku ihmisille liian vaikeasti ymmärrettävä, ajanlasku maan päällä syyskuu 2013

Lahtari istuskeli tuolillaan taivaallisessa yksiössään ja katseli Taivaallisilta Taivaskanavilta suorana teräväpiirtolähetyksenä Berliinin 1936 olympialaisten kymmenentuhannen metrin juoksua, jossa Ilmari Salminen, Arvo Askola ja Volmari Iso-Hollo näyttivät totaalisesti närhen munat kaikille muille. Samalla kun lahtari katseli urheiludraamaa, hän nautti sata vuotta vanhaa ranskalaista konjakkia ja poltteli hyvää kuubalaista sikaria. On sentään hyvä, että tämä on taivas, eikä mikään kusiputka, tuumaili lahtari.

Lahtarilla oli tarkoitus kymppitonnin juoksun loputtua lähteä Taivaalliselle Ampumaradalle vähän harjoittamaan ampumataitojaan  vanhalla kolmen linjan kiväärillään, joka hänelle tuli tutuksi kapinan ajalta silloin, kun maalliset asiat olivat merkityksellisempiä. Hänen luonaan vieraillut Arkkienkeli Gabriel oli tosin esitellyt hänelle uusia amerikkalaisia ja saksalaisia automaattiaseita ja todennut, että kokeile nyt veikkonen näitäkin, mutta lahtari tuumi, että ei hän noista pikkulintukaliibereista niin perusta ja vanha tuttu tussari potkaisi lihattomaan henkihartiaan vallan mukavasti. Ampumisessa pitää olla ampumisen tuntu ja ilmakot sikseen. Näin Taivaassakin.

Lahtari alkoi pakata kivääriään asepussiinsa, kun hän huomasi, että joku lenteli hänen lukaaliaan kohti siivet levällään. Kas, sehän on Punikki. Tuttu mies. Lahtari ja Punikki olivat ampuneet toisensa pitkän vihanpidon jälkeen ammutuilla yhtäaikaisilla laukauksilla Tampereella vuonna 1918. Aikanaan Lahtari oli käynyt henkiolentona unisupisemassa tapahtuman kirjailija Veikko Huovisen uniin, ja mies oli kirjoittanut ihan oikeasti tapahtuneen tapahtuman kuvitellen kirjoittavansa fiktiota mainioon novellikokoelmaansa Rasvamaksa.

Täällä iänkaikkisuudessa asiat jotenkin vaan lutviutuivat mukavasti ja Lahtari ja Punikki olivat lyöneet hengellistä kouraansa keskenään ja todenneet, että kyllähän tuolla maan päällä kaikenlaista ikävää tuppaa tapahtumaan. Paskaaks tässä enemmän vihaa pitämään. Heistä oli tullut hyvät ystävät, mutta Lahtari tajusi, että eihän hän ollut nähnyt tuota tuttua Punikkia pariinkymmeneen maan vuoteen. Näinpä hän napsautti sormiaan ja pöytään ilmestyi pullo 1800-luvulta peräisin olevaa skottilaista turveviskiä. Pitäähän sitä spesiaalivieraille tarjota spesiaalia, tuumasi Lahtari.

- No tervepä vaan terve Punikki. Asetapa lihaton perseesi penkille ja ota mukista. Mitäs miehelle kuuluu?

- No mitäs, ihan mukavaahan mulle täällä taivaassa kuuluu. Tää on kyllä ihan taivaallisen mukava paikka. Ei ne pastorit tätä turhaan mainostaneet. Vaikka eivät kai loppujen lopuksi tienneet, mistä puhuivat. Kuulemani mukaan aika moni tuntemani pastori viettää iäisyyttään tuolla vihollisfirman puolella. Vaan mulla olis sulle kuule asiaa.

- No mitäs, asiathan pitää puhua. Ei kai sulla ole niistä Tampereen jutuista jäänyt hampaankoloon?

- Hä, no eihän niistä, olleita ja menneitä. Komean laukauksenhan sinä ammuit. Henki lähti punikista pahemmin houkuttelematta. Vaan eihän se ollut huono minunkaan laukaukseni. Mutta minä tulin puhumaan sulle noista maanpäällisistä asioista.

- Jaa, no mitäs niistä, totesi Lahtari ja kallistui hieman eteenpäin. Hänen ilmeensä oli kiinnostunut. Punikki huomasi, että myös Lahtari oli seurannut maanpäällistä uutistarjontaa.

- No katsos, totesi Punikki, kun katsoo tuota Suomen menoa vuonna 2013, niin minusta alkaa tuntua siltä, että me molemmat hävisimme sen kapinan, mitä silloin 1918 käytiin.

Lahtari katsoi Punikkia pitkään, huokaisi, sytytti Voimasavuke Bostonin, tarjosi sellaisen Punikillekin, kaatoi sitten molempien mukiin tukevat moukut viskiä ja alkoi puhua:

- Niin, tiedätkö, silloin kun minä läksin aikanaan Ruotsin kautta Saksaan jääkäriksi ja ryynäsin siellä rykmentti 27:ssä ja tappelin niitä niksmannien sotia, niin minulla oli ainoa tavoite saada aikaan itsenäinen Suomi, joka vapaantuu imperiumista jolle Suomi on pelkkä peräreunan peräloosteri josta se ei nakkaa paskaakaan. Ja mehän onnistuimme. Suomi itsenäistyi. Ja menestyikin. Ja minä täällä manan majoilla ajattelin, että jälkeläisemme ymmärtävät perintömme ja jatkavat työtämme.

- Minä ymmärsin ihan hyvin sen suomettumisajankin, koska Rauhanvaltio oli kerta kaikkiaan liian vahva. Siinä oli pakko vähän mutkitella. Ei siinä mitään. Mutta tätä nykymeininkiä minä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Nythän tätä Suomea ollaan suomalaisten itsensä toimesta siirtämässä osaksi imperiumia, jolle Suomi on pelkkä peräreunan peräloosteri josta se ei nakkaa paskaakaan. Ja tämän ovat saaneet aikaiseksi omat jälkeläiseni. Tämä Kokoomus. Joka mukamas jotenkin jatkaa minun työtäni. Jotenkin tuntuu, että ovatkohan ne nulikat minun kasseista ollenkaan, vai aukaisikohan silloinen lihallinen muijani reitensä jollekin perkeleen kiertävälle kamasaksalle.

- No tiedätkös, perskeles, sama on käynyt minullakin mielessä, tosin tietysti vähän eri vinkkelistä, totesi Punikki. Katsos, silloin kun me kapinoittemaan ryhdyttiin, niin eihän meillä rivipunikeilla ollut mielessä mitään muuta kuin se, että saadaan perheelle vähän lisää särvintä leivän päälle. Ja ehkä mukuloille vähän helpompi elämä. Meidän johtohahmomme olivat sitten niitä idealisteja ja etten sanois perkeleen komeljanttareita, mutta olivathan ne sentään aatteessaan vahvoja, vaikka kyllähän ne meitä montun syrjällä ammuttuja tietysti kusettivatkin ja häipyivät itte Venäjälle turvaan.

- Mutta tätä jälkipolvea minäkin mietin. Kun katsoo näitä meidän punikkien niin sanottuja perillisiä, niin nehän tekee ihan sen, mitä eurooppalaiset porvaripankit vaatii niitä tekemään. Ihan vaan siksi, että ne voivat olla hallituksessa. Ja kiitokseksi ne voivat tehdä kaikenlaista hallinnollista kiusaa tavallisille ihmisille. Vaikkei niitten tarvittisi. Ja ne taitaa nauttia siitä. Eihän me rehelliset punikit tommosta haluttu. Helvetti soikoon, minusta tuntuu että meidän perillisemme ovat ruustinna Salpakareja, jotka väittää olevansa Akseli Koskeloita. Alkaa vituttaa kuolematonta sieluakin. Kun ajattelee näitä nykyisiä vasemmistohemmoja, niin silloin ennen kapinaa ne olisivat työväen tansseissa jokainen saaneet hyvällä tuurilla turpaansa ja huonolla tuurilla sepäntekemän sisuksiinsa. Puhuvat työstä niin kuin oisivat sitä mukamas joskus tehneet. Minustakin tuntuu vähän siltä kuin sinusta, että tapettiinko meidät kaikki kunnon duunarit kapinassa ja nää kaikenmaailman karkuun päässeet komeljanttarit pääsivät siitältämään meidän muijiamme. Omena putosi kauas puusta. Ennen vanhaan me kaikki suojeltiin ja elätettiin kylähulluja, ihan hyvää hyvyyttämme, mutta nyt minusta tuntuu että niin minun kuin sinun perilliset nostavat ne asiakseen pomomiehiksi.

- En minä sitä kiistä, etteikö meitä historian saatossa olisi molempia kusetettu, ja varmaankin me loppulaskussa mentiin ja ammuttiin toisemme ihan tyhjän tautta, totesi Lahtari. Mutta minkäs me noille maanalaisille asioille mahdamme? Vaikka kuinka vituttaakin.

- Äläs, äläs veikkonen, tuumi Punikki. Minä nimittäin rupattelin toimistoenkelin kanssa ja löysin Taivaallisen Lomakkeen xpt33zvt44tiityy, jossa voidaan anoa palauttamista maan pinnalle niin yksilönä kuin ryhmänä. Mitäs jos mentäis ja pistettäis koko kapina uusiksi, mutta porukalla ja yhdessä. Tukea aatteelle löytyy. Tiedätkös Saarisen Aarnen?

- Jaa Aarnen? Joo, tiedän toki. Sehän oli kapinan aikaan ihan mukula, mutta siitä tuli merkittävä valtiomies. Sinivalkoinen kommunisti ja Ässärykmentin miehiä. Järkevä ja asiallinen nuori mies. Jos täällä taivaassa voi ketään varsinaisesti nuoreksi sanoa.

- Vaan minäpä kävin Aarnen tykönä, totesi Punikki ja hymyili ovelasti. Tai oikeastaan minä laitoin Sinisalon Taiston ensiksi asialle. Taistohan on ihan mukava mies, tosin oli vähän turhan kiivas silloin elossa ollessaan. Taisto lateli Aarnelle vasemmistoliiton nykytilan, mutta minun pyynnöstäni se kertoi sen semmosessa näytelmämuodossa. Vähän niin kuin kyselläkseen Aarnelta mielipidettä teatteriesitykseen. No Aarnehan nauroi itsensä tärviölle ja totesi että kuolema teki niinkin huumorintajuttomasta miehestä kuin Taistosta ihan mainion huumorikäsikirjoittajan.

- No sittenhän minä kävin Aarnen tykönä itse ja kerroin, että ei tää ollut käsikirjoitettua komiikkaa ensinkään, vaan ihan puhdas tilannepäivitys. Ja Aarneltahan paloi päreet. Se meinasi tukehtua viskiinsä. Olis varmaan tukehtunutkin, ellei olis ollut jo lihallisesti kuollut. Ja sehän tuumasi minun ideastani että helevetti soikoon, näin tulee tehdä. Mutta Aarnekin oli sitä mieltä että otetaan ne valkonauhaisetkin mukaan ja hoidetaan homma porukalla. Me ollaan etsitty täällä taivaassa jo parituhatta vanhaa punakaartilaista ja sinä varmaan löydät saman verran valkonauhaisia. Mitäs tuumit? Etsitään miehet, kirjoitetaan anomuslanketti Pyhän Pietarin toimistoon ja mennään pistämään asiat tällinkiin.

- No helvetti, tuumasi Lahtari. On sitä minunkin kavereitten kanssa puhuttu. Anna mulle aikaa yksi maan viikko, niin  parituhatta miestä löytyy tältäkin puolelta. Mennään kimpassa niin kuin meidän olisi silloin alun pitäenkin mennä. Hoiteletko paperisodan, niin tavataan sitten Pyhän Pietarin toimistossa.

*

Hieman myöhemmin Pyhän Pietarin toimistossa:

- Terve poijjaat. Minä olen kattellut tätä teidän anomustanne. Teillä on kyllä ihan erinomaisen hyvät perustelut ja itse asiassa minä puolsinkin hakemustanne, mutta kun juttelin Äijän kanssa niin vastaus on valitettavasti ei. Meidän on pakko hylätä hakemuksenne.

- Mutta minkä ihmeen takia? Jos perustelut on kerran kunnossa?

- Kattokaas, poijjaat. Tää menee pääagendan piikkiin. Se mitä nyt siellä teidänkin maallisessa maassanne tapahtuu, kuuluu Jumalallisen Yliopetuksen piiriin.

- Jumalallisen Yliopetuksen?

- No senpä sen. Se aikaisempi Jumalallinen Yliopetus annettiin sen niin sanotun kakkosrähinän aikaan ja opetuksen sisällys oli, että koppalakeille ei kannata antaa liian paljon valtaa. Siitä ei seuraa kenellekään hyvää. Ja ihmiskunta pääosin oppi sen. Mutta nyt on menossa seuraava opetuksen vaihe. Ja sen idea on se, että ei myöskään kannata mennä toiseen ääripäähän ja antaa liikaa valtaa elämästä vieraantuneille akateemisille humanisteille.

- No mutta mehän voitaisiin mennä sinne maan pinnalle takaisin ja opettaa sen ihmisille rankimman jälkeen.

- Vaan tässäpä se pointti onkin. Teitä on kaksituhatta vanhaa punikkia ja kaksituhatta vanhaa lahtaria. Te olette kovia jätkiä. Te ottaisitte vallan ja tyhjentäisitte kabinetit ja siinä vaiheessa nää nykyiset nössöt olisivat vasta suunnittelemassa ”mahdetaanko olla kusessa”-lankettia, jota ne eivät ehtisi koskaan täyttämään. Ja se ei voi mennä niin. Katsokaas, poijjaat, ihmiskunnan tulee oppia asiat kantapään kautta ja risulla persnahoille hakaten. Teidän tapanne olisi liian nopea. Asioitten täytyy mennä perseelleen ennen kuin ne voivat mennä paremmin. Niin se maailman järjestys vaan on.

- No ymmärretäänhän me tämä. Ja todetaan että Yläpihan Äijän armo ja viisaus on suuri. Mutta kieltämättä tää vähän jurppii.

- Älkääs nyt poijjaat, on näitä nykymenoon pettyneitä heppuja käynyt tässä toimistossa ennenkin. Ja kyllähän, jos nyt tunnustetaan, niin minäkin pyysin Äijältä silloin satavuotisen sodan aikana pääsyä takaisin maan pinnalle kalastajaksi. Mutta Äijä muistutti, että ikuiseen armoon kuuluu myös ikuiset velvollisuudet. Niin että tässä minä taivaallisena toimistopäällikkönä vaan hommiani jatkan. Mutta jätkät, iskekääpäs se lihaton perseenne penkille ja ottakaa tästä pullosta kolmesataatuhatta vuotta vanhaa viskiä. Ruvetaan kattelemaan Taivaallisilta Taivaskanavilta aussifutista. Siinä vasta on kunnon kontaktilaji.

- Mutta eihän niin vanhaa viskiä ole olemassakaan, totesivat niin Lahtari kuin Punikki.

- Henkilökuntaetu, totesi Pyhä Pietari, ja iski silmää.


30 kommenttia:

Närpes varg (heh,heh) kirjoitti...

No perskeles, Yrjöhän alkaa päästä vauhtiin! Hyvillä mielin tästä nukkumaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg ja hyvää yötä & kauniita unia. Heittelen tässä pitkälleni itsekin.

Anonyymi kirjoitti...

Taisin hymyillä ääneen monessakin kohdassa, koska perustuksena olevan novellin olen lukenut. =)

Mutta sitten ihan Aikuisten Oikeasti: Tuossa oli kyllä Totuutta ja Särmää ihan molemmille puolille. Itse katson olevani jonkun sortin keskusta-oikeistolainen porvari, mutta kyllä tuo kokoomuksen (eli tässä tapauksessa: lahtarien) osa on aika kova... Ja kun minä joskus aikoinaan vielä äänestin niitä. =/

Äänestin myös joskus NS-puoluetta, eli niin sanottuja Nuorsuomalaisia, mutta niidenkin agenda jäi puolitiehen.

Edelleen, näitä Ykän kirjoitelmia on hauska lukea, vaikka on niissä omakin pointtinsa ettei ihan huumoriksi mene. Olisin jopa ihan valmis maksamaan rahaa jos Ykä joskus kun Hotellissa on hiljaista, päättää kirjailla ihan koko novellikokoelman. =)

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Jumaliste! Yrjölle kirjallisuuspalkinto. Hienoa huumoria.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Yhel Turkkulaasel & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kyllähän nämä ovat varsin hämmentäviä aikoja vanhoille kokoomuksen kannattajille. Kypäräpappi on ammuttu, ruumis on hävitetty hapolla ja kypärä viety sulattoon. Toisaalta tietysti on olemassa porukkaa, jotka äänestävät kokoomusta maailman tappiin, koska mieltävät olevansa kokoomuslaisia täysin siitä huolimatta mitä puolue puuhaa. Idea on samanlainen kuin nuoruuden suosikkibändin fanittamisesta vielä vanhallakin iällä, vaikka se on viimeiset 20 vuotta levyttänyt pelkkää tuubaa. Sama ilmiö toimii tietysti myös puoluekentän vasemmalla puolella.

Ano & Yks Turkkulaanen: Lämmin kiitos kannustuksesta. Muistanette, että minä en koskaan pyri tekemään varsinaisesti huumoria. Maailma ulkopuolellamme tuo mukanaan tahattoman huumorin. Mitä tulee tuohon paperilla julkaistuun novellikokoelmaan, niin tekemättähän se jää, sillä mikäli tulisin nimellä ja naamalla ulos nuivasta kaapista, päätyisin ehdokkaaksi Illman-kirjallisuuspalkintoon ja menettäisin työni. Siks toiseks minusta on mukavaa olla totaalinen nobody.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska kirjoitus, mutta epäilen, että ruustinna Kivivuorella tarkoitit ruustinna Salpakaria.

Anonyymi kirjoitti...

Parhautta! Kiitokset.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Tvälläriupseerille & kiitokset. Anolle kiitos huomautuksesta, tossahan oli tullut mulle suht eeppinen huti. Huti korjattu.

Becker kirjoitti...

Yrjöltä tule tekstiä niin ettei meinaa mukaan keretä. Tuo palovartija oli mainio ja tämä Lahtari ja Punikki pisti kyllä miettimään että järki on totaalisesti hävinnyt sekä oikealta että vasemmalta. Tolkku on poliitikasta täysin poistunut ja nyt siellä näperrellään kaikenkarvaisten huora ja nopeuskyttäys ongelmien kanssa kun kymmenettuhannet nuoret pitäisi saada töihin ja uskomaan parempaan. Mutta kun tarvittaisiin muutama tuhat firmaa jotta työpaikkoja olisi. Nekin perustetaan nykyisin Viroon jostain kumman syystä..... Kun katselee tuota Kataisen kauhukabinettia, niin pistää todella vituttamaan, että miten voi kansa valita tuollaiset tollot asioitansa hoitamaan. Noh, pian nekin hoidetaan Brysselistä.
Ensi vaaleista voi tulla mielenkiintoiset, jottei vaan Soini ala menettää särmäänsä halussaan päästä pääministeriksi.
Minäkin aikoinaan äänestin kokoomusta, mutta se ei ollut sama kokoomus kuin tämä sen irvikuva.
Tuolla taivaassa on kyllä mielenkiintoista seurata maan matosten touhuja.Varmaan siellä kelpaa yhden tähden jallu ja röökinä diisseli. Minäkin vielä jotenkin haikeudella muistelen niitä aikoja kun polttelin. Saimaa oli yhteen aikaan muodissa, ja sepä oli tyylikästä kun klutsista sai sätkänjämän lentämään kämmenet yhteen lyömällä.

Obamankin kävi kehumassa ruotsalaista yhteiskuntajärjestelmää, ja sekös
naapureita imarteli. Sitä oltiin kameroiden edessä panemassa USA:n pressa ahtaalle kaikenmaailman homo ja Syyria kysmyksisitä, mutta sitten nokikkain oltiin niin muikeata, niin muikeata poikaa.
Svenne poliisikin oli unohtanut jossain lähihotellissa pyssynsä vessan pytyn päälle. No siinä kuseskellessaan oli tietysti alkanut muistelemaan viimeisintä Pride-karnevaalia ja oli vissiin mennyt hemputtaminen vähän överiksi. Siinä sitten polvet vetelänä oli poistunut "miestenhuoneesta", niin kukapa nyt sellaista pikku asiaa kuin virka-asetta siinä muistaisi.
Eihän tuollaista voi tapahtua muualla kuin Ruotsissa.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan loistava tarina, mutta nuo asejutut taitaa olla ylipäällikkö Mikaelin hommia. Gabriel on muistaakseni enempi estetiikkapuolen pääjehu. Vetää varmaan kuvataidekursseja taivaallisessa kansalaisopistossa.

Millaisiltahan matkoilta ne taivaallisilla radoilla ampuu...Minulle muuten kelpaisi tuollainen ikuisuus jos siinä ampumaradan lähituntumassa olisi vielä kalaisa järvi, rantasauna ja sopivan antoisat riistamaat.

Ekku kirjoitti...

"Illman-kirjallisuuspalkinto"... :)

Eikös sitä vanha sananlasku sano, että, "totuuden puhujalla ei ole sijaa majatalossa" vai miten se nyt meni.

Anonyymi kirjoitti...

Moro

Hilpeä tarina jälleen kerran. Jokos olet jänkhältä kotiutunut?

Mulla alkaa olla usviputkat piipussa ja kai se pikkuhiljaa pitää keula suunnata kohti jäämeren rantoja.

Tosta kirja-asiasta. Jotenkin veikkaan, että julkaisu jälkeen sulla ei välttämättä olisi enää tarvetta hyysäyssektorin työpaikalle....

KKi

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Mulla on hämärä muistikuva, että joku polisassistent on aiemminkin unohtanut pyssynsä johonkin vessaan.

Mahtoiko olla sama tällä kertaa? ;)

http://www.metro.se/stockholm/ikea-jo-vi-har-en-upphittad-pistol-har/EVHkis!cZCX9lmcsUyI/

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Anolle, Ekulle, KKille ja Vittuuntuneelle Nettvoeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Ehkä se on tää pohjoisen hiljainen ilmapiiri, joka inspiroi. Soinin vaan tarvitsisi tajuta, ettei mediaa tarvitse kumartaa. Sille ei riitä kuin niin suuri kumarrus, että näyttäisi kuin heppu yrittäisi nostaa päätään. Minun tarinani on samanlainen kuin sinun, mutta peilikuva. Äänestin vasemmistoa, ja aikanaan kommunistejakin. Olin väärässä. Kuinka moni heppu sen muuten pystyy ääneen tunnustamaan? Se, että ei pystytä tunnustamaan, on varmaan yhteiskuntamme yksi suurimpia ongelmia tällä hetkellä. Mennään sen mukana, mikä joskus hyvältä tuntui. Nimenomaan tuntui. Ja kielletään kaikki muu. Ettei menetetä kasvoja.

Minähän tupakkia vielä polttelen, ja muistan vielä loppitupakit. Kerkesin niitä koetella. Työmiestäkin oli myynnissä.

Obamalla on vaikeaa tällä hetkellä. Se, mitä svenssonit hänestä ajattelevat ovat tietysti ihan yks monta, mutta kun tuli luvattua sitä iskua Syyriaan ja nykytiedon valossa ei ole ihan varmaa, että ketkäs niitä doupattuja deodorantteja siellä käyttivät. Ehkä ei kannattais mennä ja eskaloida koko paskaa. Arabikansat näyttävät elävän paremmin rautasaappaan alla.

Svennepoliisista pistikin Vittuuntunut Nettoveronmaksaja tossa alempana linkin.

Ano: Saatat olla oikeassa. Mulla kun tuo vanha- ja uusi testamentti ei ole ihan tuoreessa muistissa. Sallinet amatöörin tekotaiteellisen vapauden. Vaan näkemyksemme taivaasta menevät kyllä yksi yhteen.

Ekku: Joo. Kysy vaikka Jussi Halla-aholta. Voiskohan muuten vaikkapa Hommaforum alkaa myöntää vuosittaista Illman-palkintoa oikein kirpeästä kirjoituksesta?

KKi: Jänkhällä ollaan vielä. Vanhuus vie veronsa, ja nyt ollaan tämmösessä tukikohtaratkaisussa, josta tehdään päiväreissuja. Eiköhän sitä innostu vielä pitempiin. Mainiota reissua jäämeren rannoille. Minä olen siellä päin muuten huomannut, että norjalaisten rekkojen valovarustukset ovat semmosta polttotaisteluluokkaa. Lienenkö väärässä? Kai muuten ostit putkiusvan Huitsinnevadan Sumuntiivistämöstä? Siellä on hinta ja laatu kohdallaan.

Mitä tulee tuohon kirja-asiaan, niin eipä ole kustannusyhtiöt ottaneet yhteyttä ja minä itsekin haluan tosiaan olla ihan nimetön nobody. Kunhan haluttu asia tulee julki. Ja sellaisia tyyppejä on tässä blogirintamassa paljon. Median lienee sitä vaikeaa käsittää, sillä toimittajathan haluavat olla Jotakin.

V.N.V: Tuohon vastaan sillä vanhalla vitsillä:

Heppu: Hei, mulla on sulle huonoja ja hyviä uutisia!

Toinen heppu: No voi helevata! Kerro ne huonot uutiset ensin.

Heppu: Poliisi on sun perässä.

Toinen heppu: No voi helevatan helevata! Mitäs ne oli ne hyvät uutiset?

Heppu: Noo… se on Ruotsin poliisi, joka sun perässä on…

Anonyymi kirjoitti...

"
Minä olen siellä päin muuten huomannut, että norjalaisten rekkojen valovarustukset ovat semmosta polttotaisteluluokkaa. Lienenkö väärässä? Kai muuten ostit putkiusvan Huitsinnevadan Sumuntiivistämöstä? Siellä on hinta ja laatu kohdallaan.
"

No juu. Pitää valoto olla kohallaan sanopa direktiivit mitä tykää.
Toki, minulla on hankintasopimus Huitsinnevadan Sumuntiivistämön kanssa. Tekevät mulle tilauksesta vuonousvaa, jota tarvitaan yli 500hp koneissa jotka eivät ole ihan EU direktiivin mukaisia.

KKi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Tuli toi valohomma vaan mieleen siitä, kun olin muutama vuosi sitten mökillä Tenojoella, ja kattelin pimeällä norjalaisia rekkoja ja kun ne löivät pitkät päälle, niin teho oli tasoa Jumala Armahda.

Huitsinnevadan Sumuntiivistämössä tehdään muuten direktiivivapaata kauppaa ja siellä ymmärretään pienyrittäjän tarpeet. Vuonousvaa tilataan tällä hetkellä Norjastakin käsittääkseni Stavangeria myöten. Ja laadusta ei kukaan ole valittanut.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tulee tuohon paperilla julkaistuun novellikokoelmaan, niin tekemättähän se jää, sillä mikäli tulisin nimellä ja naamalla ulos nuivasta kaapista, päätyisin ehdokkaaksi Illman-kirjallisuuspalkintoon ja menettäisin työni.

No miten olis nimmarilla julkaisu? Kyllä kaiken kansan pitäisi päästä näitä juttuja lukemaan. Teksti on aina ihan timanttia, ja nämä novellinpätkät eritoten. Voit sitten eläkepäivillä paljastaa todellisen minäsi jos siltä tuntuu, tultuasi ensin rakastetuksi kirjailijaksi - ei tarvitse pelätä työpaikan puolesta. Illmanin taholta on tuskin pelättävissä muuta kuin sakkoja. Ellei maailma todella mene aivan sekaisin tällä välin.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä ole usavan laadussa sanomista.

Valoja pitää olla sillai, että näkee.

Parahaita tuikkuja on sellaset xenonit joissa lukee: 'ei tieliikennekäyttöö'.

Jokusen lupas veri först klas rahtivaunutonttu mulle keulalle ripustaa.

Teno on tuttu. Tana Bru on semmonen aika yleinen pydähdyspaikka kun matkaan Berlevåg tai Bätsfjord.

Tana Bru Service eli se Shell. Siellä on suihku ja kaikki. Olaf on sitä paitti mukava mies jos sattuu töissä olemaan.

KKi

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tässä muuta voi todeta, kuin Aamen.

Ilo oli lukea.

Terkuin Krypta

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas uskomattoman hienosta tarinasta. Mää mikään kustannustoimittelija oo, mutta näin tavallisen näppäimistönikkarin näkökulmasta on ihaillen sanottava, että jotenkin teksti paranee ja paranee kirjoitus kirjoitukselta. Ei oo huovisveikko enää kuin kulman takana. Hengitys kuuluu.

Eli oikein iso kiitos!

Ensio kirjoitti...

Itsekin ajattelen niin, että muutosta ei tapahdu ennen kuin asiat ovat todella viturallaan. Ylpeys on ihmisessä syvällä.

Juttelin joku aika sitten erään onneksi jo vuosia kuivilla olleen alkoholistin kanssa tuosta ylpeyskysymyksestä. Hän sanoi, että ylpeys on monesti ihmisessä kiinni vielä silloinkin kun räkä valuu nenästä ja vaatteet on veressä.

Itselleni moinen tieto tuli yllätyksenä sillä noin ns. normielämää viettäneenä olin ajatellut, että kai se ylpeys jo katuojassa on karissut, mutta ei sitten vissiin.

Anonyymi kirjoitti...

Taisi muuten käydä niin että Yrjö tuli turistessaan ratkaisseeksi teodikean eli pahan ongelman. Ei hullumpi suoritus.

Jos siellä taivaassa on se Gabrielin vetämä kuvataidekoulu niin mitähän tasoa mahtaa olla alastonmallit? Meinaan, eikös noihin piirustusopintoihin aina kuulu senkin sortin luonnostelu.

Anonyymi kirjoitti...

Näillä saisi olla kyllä enemmänkin lukijoita.
Mahtoiko se ruotsalainen poliisi olla sama,joka Kalle Kustaan hirvijahdissa tarkasti suomalaisen "pikkuvarakkaan",entisen marxilaisen,aseen?
Em.herran pojan tehdessä myöhemmin "tähtäysharjoituksia",ase laukesi ja luoti osui naapurissa asuvan professorin kurkkuun.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, KKi:lle, Kryptalle, Ano2:lle, Ensiolle, Ano3:lle ja Ano4:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Lämmin kiitos kannustuksesta. Minä tosin luulen, että tämän nuivan blogistanin edustajilla yleensäkään ei ole niin suuri tarve tulla osaksi painettua sanaa, vaan enemmänkin tehdä myyräntyötä sitä painettua sanaa kohtaan. Ja onhan se – pieninä puroina – osittain vaikuttanutkin, kun katsoo esmes Helsingin Sanomien levikkiä. Toisaalta HS:n toimittajakunta on kyllä omalta osaltaan levikinlaskuun vaikuttanut. Mitä tulee nimimerkkiin, niin kyllähän se kustannusyhtiöstä vuotaisi lehdille noin viikossa.

KKi: Tana Bru on tuttu paikka. On tullut joskus yövyttyä siellä. Siinä ihan sillan vieressä olevassa motellissa. Motellilla on pikkumökkejä joissa kerrossängyt, keittolevy ja jääkaappi. Kyllä niissä yön pärjää. Siitä kun ajetaan itään, aina Vuoreijan ohi, niin sen jälkeen alkava Hamningsbergintie on yksi Pohjolan hienoimpia luonnonnähtävyyksiä.

Krypta & Ano2: Kiitos kannustuksesta. Veikko Huovinen oli mestari ja suuri inspiraation lähde.

Ensio: Kai se on niin, että ylpeys kaikkoaa ihmisestä kaksi sekuntia sydämenpysähdyksen jälkeen. Olen toistanut kyllästymiseen asti, että yksi suurimpia nykymokutuksen syitä on se, että vaikka ihmiset ehkä tajuavatkin toimivansa pelkän itse keksityn unelman mukaan, josta ei seuraa koskaan mitään hyvää, on kasvojen menetyksen pelko liian suuri, joten samalla linjalla jatketaan vaan.

Ano3: Alastonmalleista voisin kuvitella, että kun kerran taivaassa ollaan, niin laatu sitä myöten.

Ano4: Kiitos kannustuksesta sinnekin. Näitähän voi linkittää haluamaansa suuntaan. Tuosta tarinasta en ole kuullutkaan, onko siitä jossain lisää tietoa?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=14828

Vasarahammer kirjoitti...

Koska omat sukujuuret löytyvät alueelta, jossa kommunisteja oikeasti vainottiin ja jossa myös maltilliset sosialistit joutuivat vainojen uhriksi, Ykän kirjoitus lämmittää sydäntä.

Ehkä myös siellä lapualaisella puolella ajatellaan taivaassa, että vähän lähti aikanaan mopo käsistä.

Nykypäivänä suomalaisen työmiehen symboli on huomioliivi. Tällaisen näkeminen herättää ainakin meikäläisessä, jos ei muissakin toimistotyötä tekevissä, kunnioitusta. Jos nämä huomioliiviset eivät tekisi työtään, sähkö, vesi tai jätehuolto prakaisi ja silloin kenelläkään ei olisi kivaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos linkistä.

Vasara: Lapuan liikehän oli yksi Suomen historian mustia lehtiä. Nykyisinhän vasemmistohumanistit puhuvat, että keskustelussa kumpaa kaikuja 1930-luvulta. Sehän on hyvä jos niin on. 1930-luvullahan demokraattinen Suomi voitti ensiksi totalitarismin omien rajojensa sisäpuolella ja vuosikymmenen lopussa taisteli yhteistuumin ulkopuolelta tulevaa totalitarismia vastaan.

Huomioliiviset pitävät maan pyörimässä. Vaikuttaa vaan, että varsinainen puhe- ja mielipideoikeus kuuluu vain akateemisille humanisteille.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa taitaa olla niin että Äijä, joka on yläkerran isännän nimitys tässä tapauksessa, on valinnut toimeksiantoa varten asiamiehet niiden joukosta jotka ovat ajassa ja paikassa. Siis Raamatussa mainitut profeetat sekä eräs juutalainen joka toimi ensin puusepän duunissa, ennen kuin sai toimeksiannon.

Alakerran isäntä taitaa olla Iso-Kehno vai kuka se on.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Meni vaikeeksi tuo sun kommenttisi. Tai ainakin siihen vastaaminen. Kovasti uskonnollista. Todetaan vain näin (näin agnostikkona), että kristittyjen jumala tuumii, että ihmiset tekevät minkä tekevät ja katotaan kuoleman jälkeen sitten, että onko pelut pieniä, mutta tämä Allah tuntuu tarvitsevan kovasti apua ihmisiltä.

Tuo Iso-Kehno on ongelmallinen. Olen nimitttäin itse joskus tuuminut, että ovatko Kehno ja Lempo synonyymejä ittelleen Perkeleelle, vai ovatko ne joitain pienempiä demoneja. Joku folkloristiikan tai jonkun muun pitkän sanan asiantuntija osaisi ehkä vastata.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt täälläkin:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/09/1806497/wahlroos-tuomittiin-poikansa-kivaarinlaukauksesta-sakkoihin---naapuri-hengenvaarassa
Jos karhukoplalainen olisi koittanut puolivaipalla 4-6 lasin läpi ei varmaan olisi osunut.
Sattui Nallelle itsellekin haulikon kanssa,ampui toista metsästäjää.Haavoittui lievästi,muistaakseni.