Olen tässä blogissa käsitellyt eräänkin kerran sitä aikamme suurinta paradoksia eli sitä, kuinka länsimaiset feministit suhtautuvat islamiin joko vaieten ja hyssytellen tai suorastaan positiivisesti. Vaikka kyseinen aatejärjestelmä alistaa naista enemmän kuin mikään muu.
Otetaan yksi monista esimerkeistä. Eli islamin uskon mukaan kun oikeauskoinen mies kuolee ja pääsee taivaaseen, niin häntä odottaa siellä muitten nautintojen lisäksi 72 neitsyttä. Jotka ovat vielä kestoneitsyitä, ts. heidän immenkalvonsa kasvaa umpeen joka kerta kun oikeauskoinen mies on käynyt nauttimassa palkkiostaan.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että islamissa nainen ei ole muuta kuin miehen irtainta omaisuutta.
Mutta kuinka länsimainen – myös suomalainen – feministi asiaa kommentoi? Ei mitenkään. Muuten, kuin että syyttää suomalaisia islamofobiasta.
Sen sijaan jos olisi joku länsimainen, kristillinen yhteisö jossa uskonkappaleisiin kuuluisi 72 neitsyttä ja nainen olisi siinä alistetussa asemassa missä se islamissa on, päästäisivät feministit taivaankorkean joukkorääkymisen.
Miksi? Mistä tuo kaksinaismoraali?
En näe siihen muuta syytä kuin kateuden. Länsimainen valkoinen mies pitää yllä yhteiskuntaa ja infrastruktuuria. Mihin ei feministi kykene. Länsimainen valkoinen mies myös elättää sen valkoista miestä kateellisena vihaavan feministin. Koska se feministi ei itse pystyisi hankkimaan elantoaan.
Kateus vie kalatkin vedestä. Ja feminismi järjen maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti