KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XCV

1. Niljakkuuden uusista ulottuvuuksista

Siellä Thaimaassa sitten saivat pelastettua ne pojat sieltä luolasta. Hieno juttu ja äärimmäinen kunnioitus vaikeissa olosuhteissa toimineille pelastajille. Siihen tämän jutun kunniaosio sitten loppuukin sillä suvaitsevais-tiedostava väestönosa on onnistunut valjastamaan tämänkin pelastusoperaation oman väestöpoliittisen utopiansa palvelukseen. Niljakkuuden aloittaa Iltalehti joka toteaa näin:

Kriitikko saattaa huomauttaa, että samaan aikaan, kun suuria voimavaroja on käytetty riskejä ottaen luolapoikien pelastamiseen, parempia elinoloja etsiviä hukkuu monin verroin Välimereen - puhumattakaan pakolaisuuden, nälänhädän, malarian ja muiden vaivojen uhreista eri puolilla maailmaa.

Ja onnistuupa Iltalehti vetämään samassa kirjoituksessa mukaan natsitkin:

Omana aikanamme natsit tappoivat jopa teollisesti "ali-ihmisiä", kun taas kommunismin utopian toteuttamiseksi surmattiin miljoonia henkiä - myös aatetovereita ja omia läheisiä. "Muiden" ihmisarvon vähättelyn elpymisestä on Euroopassakin valitettavia merkkejä. Luolapoikien pelastamista kannattaa pohtia myös tältä kannalta.

Alleviivaukset omia. Ja sitten nälväämistä jatkaa twitterissään kyseisen alan tunnettu asiantuntija eli ammatti- ja tapavihreä Ville Niinistö:

Loistavaa! Jonkun klönttimekaniikkaan perustuvan aasinsillan avulla nuo Thaimaassa kuolemanhädässä olevat pojat ja Eurooppaan elatusautomaatin piiriin pyrkivät elintasosiirtolaiset onnistutaan sijoittamaan samalle viivalle ja jos ei suostu sijoittamaan niin sitten flirttaileekin jo kansanmurhan kanssa. Tähän ei kykene kuin vihervasemmistolainen suvaitsevais-tiedostava yksilöoletettu kultaista vasikkaansa ts. omaa egoaan palvoessaan.

2. Rikollisjärjestö SPR ja hyvä naapurisopu

Mitäs lukija – erityisesti jos hän asuttelation kerrostalossa – tuumaisi jos postiluukusta kopsahtaisi tällainen kirje?

Kirjehän on kirjoitettu varsin hankalalla äspärrän kielellä joten laitetaanpa tähän suomennos:

Som´moro!

Majoitamme naapuriisi laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia. Juu, just sitä samaa porukkaa jonka seasta on todistetusti löytynyt suomalaisia ryöstäneitä, raiskanneita, pahoinpidelleitä ja murhanneita häiskiä. Mutta otamme tietoisen riskin emmekä edes väitä että olisimme miettineet sinun tai perheesi turvallisuutta. Mielipiteesi ei kiinnosta meitä muutenkaan.

Mutta ota hei kumminkin löysin rantein. Ja jos et viittis kertoo asiasta kenellekään, joohan?

Kyisin terveisin,

SPR:n suklaaosasto

Kai se lienee niin että kaikkein fiksuimmat rikollisjärjestöt ovat sellaisia jotka toimivat valtion suojeluksessa ja rahoituksella. Onnittelut myös Turun kaupungille joka ryhtyy avoimen rikolliseksi ja kehittää toiminnan myötä uuden sisäänheittotuotteen. Turulla ja Helsingillä on kova kilpailu siitä kumpi istuu toisten perseillä kaikkein kuumimpaan nuotioon. Nuotioon, johon halot tilataan SPR:ltä ja arvaas kuka lystin maksaa?

3. Mainos eli häpeämättömän asenteellista kesäviihdettä

Niin no joo, itse asiassa nämä olivat jo kevätviihdettä mutta tuli törmättyä näihin vasta hiljattain. Eli Junes Lokka on suomentanut pari tanskalaisen koomikon Jonatan Spangin sketsiä joissa mies kohdistaa ruotsalaista systeemiä kohtaan oikein tanskalaista vittuilua. Suosittelen:

Löytynyt ruumishenkilö

Kuulustelu

Kiitokset Junes Lokalle käännöstyöstä. Et viitsisi kääntää lisää?

Kesän jatkoa, helteitä odotellessa.

*

Ja lisäys seuraavana päivänä:

Useampikin kommentoija on lähettänyt linkin joten julkaistaanpa tässäkin ote kesän horjuvasta muotitanssista Juncker-valssista.

Myös blogikollega Kumitonttu on käsitellyt asiaa.

PÄIVÄ VIHATTOMASSA YHTEISKUNNASSA

Euroopan Demokraattisen Tasavallan hallintoaluepääkaupunki Helsinki, eräänä vuonna eräässä elokuussa

36-vuotias Einiina Kirskel aukaisi silmänsä ja heräsi uuteen aamuun pirteänä ja hyväntuulisena. Hän ei tarvinnut herätyskelloa sillä häneen asennettu hermokontrolliprosessori jota kutsuttiin lyhyesti Siruksi herätti hänet juuri silloin kuin pitikin. Hän venytteli itseään, rapsutteli hieman vieressään kehräävää kissaansa Chetä ja nousi ylös kävellen suihkuun. Samaan aikaan kun hän nousi vuoteestaan alkoi hänen viihtyisä ja täysin automatisoitu Kallion Toisella Linjalla sijaitseva äly-yksiönsä valmistaa hänelle maittavaa vegaanista aamiaista. Ennen suihkuun menoa Einiina oli katsonut viestimeltään mitä Siru kertoi hänen terveydentilastaan huomaten tyytyväisenä kaiken olevan kunnossa ja että hänen alakerran postinsa oli valmistumassa juuri siihen mukavaan tahtiin että hän ehtisi käydä kiireettömällä täysistunnolla aamiaisen jälkeen ennen töihin lähtöä.

Einiinan peseydyttyä häntä odotti valmis aamiainen:

- kikherneavokado-omeletti

- kookosjogurttia

- kaurahiutalesmoothie

- leipää humuksella

- palestiinalaista rauhanappelsiinimehua

Nauttiessaan maittavaa aamupalaansa hyvällä ruokahalulla hän seuraili tuoreita uutisia viestimestään. Kyseessä oli sinänsä vain opittu tapa hänen nuoruusvuosiltaan sillä eihän Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa ollut varsinaisesti mitään uutisia. Ainakaan negatiivisia sellaisia. Täydellisyys sai aikaan tietynlaisen mediatylsyyden. Muualta uutisia oli aika ajoin ja nyt Helsingin Totuus uutisoi EDT:n ulkopuolella Islannissa tapahtuvasta tulivuorenpurkauksesta. Sinänsä verkkolehden etusivu oli aina kopio EDT:n valtalehdestä Europäische Beobachterista suomen kielelle käännettynä. Säätiedotus lupasi aurinkoista keliä lähipäiville ja Einiina päätti jättää sateenvarjon kotiinsa.

Aamiaisen jälkeen Einiina pistäytyi wc:ssä täysistunnolla ja luki samalla viestimestään feminististä huumorisivustoa ”It doesn´t need to make you laugh if it´s right” nauttien suuresti sen älykkäästä ja oikealla lailla kantaaottavasta sisällöstä. Sitten hän valmistautui työpäivää varten ja totesi Chelle joka puski itseään hänen jalkaansa vasten:

- Äidin pitää mennä nyt töihin. Menes nukkumaan.

Che teki työtä käskettyä, hyppäsi äly-yksiön latauspöydälle, sulki silmänsä ja kellahti kumolleen. Che oli robotti. Robotti, johon oltiin ohjelmoitu kaikki leikatun kissan ominaisuudet. Valitettavasti oikeita niin kissoja kuin koiria ei Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa voinut pitää enää lemmikkeinä sillä lihansyönti ja myös sen tuotanto oli ankarasti kielletty eikä noita eläimiä kerta kaikkiaan pystynyt opettamaan kasvissyöjiksi. Niitten elimistö ei sitä kestänyt ja ne kuolivat kasvisruualla nälkään. Oikeita kissoja ja koiria saattoi käydä katselemassa Päijät-Hämeen suojelualueella entisten Hartolan, Sysmän ja Padasjoen kuntien alueella. Siellä niitä ruokittiin in vitro-lihalla jota puolestaan ei käytetty ihmisruuaksi. Periaate kasvisruuasta oli kuitenkin periaate jota ei saanut loukata. Eläin ei kyennyt tekemään humaania valintaa mutta ihmisen sellaiseen saattoi velvoittaa.

Samalla suojelualueella oli myös entisten karjatalouseläinten reservaatti. Vihreän Ympäristönhallinnan Ministeriön kehityssuunnittelijat olivat alun perin ajatelleet että kyseiset eläimet lasketaan luontoon elämään niille luontaisessa elinympäristössä. Jostain syystä niin naudat, siat, lampaat kuin kanat eivät pärjänneet luonnossa itsekseen vaan pyrkivät takaisin ihmisten luokse joten niitä ruokittiin reservaatin työntekijöitten toimesta. Olivathan ne kumminkin

tärkeänä muistutuksena siitä hirveästä ajasta jolloin ihminen piti yllä eläinten kuolemanleirejä pelkän itsekkään ruokahalunsa vuoksi.

Einiina sulki yksiönsä ulko-oven ja käveli raitiovaunupysäkille johon kolmonen tulikin samantien. Ratikassa oli pääosin hymyileviä ja vilkkaasti keskenään keskustelevia ihmisiä. Ratikan perällä oli puolestaan pari ihmistä jotka istuivat tylsäilmeisinä kuulokkeet korvillaan ja katselivat vain jalkoihinsa. Huoltohenkilökuntaa selvästi. Niitä oli täällä kehä ykkösen sisällä jonkun verran. Varsinainen kuutioasunnoissaan asuva ja valtiopalkalla elävä lumpenproletariat sitten asui kehä kolmosen ulkopuolella. Niitä täällä ei juuri koskaan näkynyt koska ei niillä ollut tänne mitään asiaa. Tämä oli onnistujiksi valittujen ihmisten aluetta.

Raitiovaunu pysähtyi Helsingin Demokraattisen Yliopiston pysäkille, Einiina astui ulos ja käveli sisälle Demokraattisen Herstorianmäärittelyn osastolle jossa hän työskenteli herstorian uudelleenmäärittelijänä. Käytävässä häntä vastaan tuli osaston esimies Abdelkader al-Azizi ja Einiinan Siru antoi – edeltä määritellyn ohjelman mukaan – Einiinan elimistöön viestin jonka mukaan tämän tietyn arabialaisen ihmistyypin nähdessään hän tunsi luottamusta, arvostusta ja tiettyä sisarellista rakkautta joka sopivasti kannustettuna saattaisi muuttua myös fyysiseksi rakkaudeksi. Luonnollisesti yliopiston tiloihin astuessaan Einiina oli käärinyt khimār-liinan päänsä ympärille. Tämä siksi että hän halusi kunnioittaa toisten uskonnollisia tunteita ja tätä kunnioituksen tarvetta Siru omalta osaltaan vahvisti.

Tuo viesti ja käsky mitä Siru Enniinan aivoihin lähetti oli oikeastaan koko Sirun tärkein tehtävä. Terveydentilan tarkkailu oli vain sivutuote eikä siru tarkkaillutkaan terveydentilaa muilta kuin edistyksellisen nomenklaturan edustajilta. Euroopan Demokraattinen Tasavalta oli huomannut aikanaan että kaikesta yrittämisestä huolimatta niin sanottua viha-ajattelua ei saatu kitkettyä kantaväestöstä valistuksen keinoin pois. Ei edes rangaistusten voimalla. Ei kovienkaan sellaisten. Ei sitten millään. Väärinajattelua esiintyi jatkuvasti. Siksi neljätoista vuotta sitten kaikki kantaväestön edustajat oltiin sirutettu. Ensimmäisenä kokeilualueena oli vapaaehtoiseksi ilmoittautunut Suomen hallintoalue ja kokeilun onnistuttua marginaalisen pienillä ihmishenkien menetyksillä vuotta myöhemmin sirutus tapahtui koko valtakunnassa. Etnisesti edistyksellistä siirtolaisväestöä ei tietenkään sirutettu. Siihen ei ollut mitään tarvetta sillä eihän vähemmistö pystynyt sortoon eikä rasismiin.

Siru oli neuroteknisesti maailman huippuluokkaa. Se yhdisti jokaisen kansalaisen langattomaan neuroverkkoon ja tarkkaili ihmisen ajatusmalleja sekä tunnetiloja jotka oltiin opittu kartoittamaan sataprosenttisesti. Nämä ajatusmallit ja tunnetilat lähetettiin koko ajan Sirun kautta supertietokone Äitiin joka tarkkaili, rekisteröi ja tarvittaessa antoi Sirulle asian vaatimia toimintakäskyjä. Lähin Äiti oli Suomessa entisellä Hartwall-areenalla jonka se täyttikin varsin perusteellisesti. Olihan sillä käsiteltävänään uskomaton määrä dataa. Kiellettyjen väkivaltaisten urheilulajien niin kuin jääkiekon suoritustilat olivat nykyisin yhteiskunnallisesti edistyksellisessä käytössä. Nykyisin kyseisen tehtävältään muutetun hallin nimi oli Tarja Halosen tieto-, tunne- ja rekisterikeskus.

Mikäli kansalainen ajatteli viha-ajatukseksi tulkittavia ajatuksia esimerkiksi etnisesti edistyksellisistä siirtolaisista, feminismistä, sukupuolien moninaisuudesta tai yleensä Euroopan Demokraattisen Tasavallan yhteiskunnallisesta järjestelmästä niin silloin Siru tunnisti ne, lähetti viestin Äidille ja Äidin toimintakäskyn saatuaan aktivoi kansalaisessa äärimmäiset stressihormonit jotka aiheuttivat hänelle äärimmäisen pelon ja vastenmielisyyden tunteen jota lisäsi Sirun stimuloima voimakas hermosärky ja lihasten lamaantuminen joka sai kansalaisen laskemaan alleen niin pienemmät kuin isommat tarpeensa. Mikäli viha-ajattelu jatkui tarpeeksi pitkään tai tarpeeksi usein niin Siru sai aikaan kansalaiselle joko sydänkohtauksen tai aivoinfarktin.

Einiinaa ei Siru haitannut sillä hän ajatteli juuri niin kuin hänen haluttiinkin ajattelevan. Sirun hyväksymät ajatukset olivat Einiinalle hänen luontaisia omia ajatuksiaan jo ajalta ennen siruttamista eikä hän ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi kyseenalaistaa niitä. Samalla lailla ajattelivat hänen työtoverinsa Helsingin Demokraattisessa Yliopistossa ja pääosin Kehä ykkösen sisäpuolella. Jostain syystä ne  infrastruktuuria ylläpitävät käytännön ammattiin koulutetut ihmiset olivat sopeutuneet vallitsevaan asiantilaan huonommin. Heidät tunnisti tyhjästä ja lasittuneesta katseesta ja siitä etteivät he koskaan katsoneet Einiinan kaltaisia tiedostavia yksilöitä silmiin vaan tuijottivat omiin jalkoihinsa. Yleensä heillä oli koko aika korvillaan kuulokkeet joista tuli jatkuvasti musiikkia niin että aivot keskittyivät vain siihen. Ettei heidän tarvitsisi ajatella.

Näytti siltä kuin he tosiaankin pyrkivät olemaan kokonaan ajattelematta. Ehkä he eivät olleet sisäistäneet edistyksellisiä eurooppalaisia arvoja ja pyrkivät puolittaisella horrostilallaan välttämään Sirun antamaa väistämätöntä ja tietenkin täysin perusteltua opettavaista rangaistusta vääristä ajatuksista. Einiina ei osannut sääliä heitä. Miksi ihmeessä he ajattelivat väärin ja  sitä myötä muuttuivat pikku hiljaa vain suorittaviksi ja ajattelemattomiksi ihmisroboteiksi? Täytyihän heidän ymmärtää että se oli heidän oma vikansa. Sillä olihan heillä sentään aidon ja oikean ajattelun vaihtoehto. Jonka Siru hyväksyisi ja palkitsisi positiivisilla fyysisillä ja tunnetiloilla.

Ja olihan heillä ollut muutenkin vaihtoehto. Luonnollisesti kaikki syntyneet lapset sirutettiin automaattisesti mutta aikuisilla oli mahdollisuus kieltäytyä sirutuksesta. Se tosin tietysti aiheutti sen ongelman että siru korvasi kaikki henkilöllisyystodistukset ja myös henkilötunnuksen joten kyseiset henkilöt jäivät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle kykenemättä käyttämään pankki-, kauppa-, viestintä-, liikenne- ja yleensä muitakaan palveluita sekä myöskään käymään palkkatöissä tai toimimaan yrittäjinä. Demokraattinen Eurooppa oli kuitenkin antanut heille hyvää hyvyyttään mahdollisuuden elää omissa reservaateissaan ja Suomessa kyseinen reservaatti sijaitsi Ilomantsin ja Lieksan kuntien alueella. Siellä eli mitenkuten kituuttaen useita kymmeniä tuhansia siruttamattomia.

Jo opiskeluaikana oli Einiinaa opettanut professori Vesapekka Ruunanen todennut tilanteen koruttomasti ja painottanut sirutuksen tärkeyttä, välttämättömyyttä ja väistämättömyyttä:

- Ilman sirutusta me emme olisi koskaan päässeet siihen vihattomaan sekä rasismi- ja syrjintävapaaseen harmoniseen ja tasa-arvoiseen Eurooppaan jossa me nyt onneksemme saamme elää. Valtaosa rahvaasta ei ollut kehittynyt moraalissaan sille edistykselliselle tasolle joka meille ajattelun etujoukoille on luonnollista ja näytti siltä että se ei koskaan kehittyisikään. Ihmisiä koko Euroopassa vaivasi tarttuva ja vaarallinen tauti.

- Mikä se tauti oli?

- Kontrolloimaton ajattelu. Mutta Siru oli lääke sairauteen. Vapaa ja kontrolloimaton ajattelu on vaarallista ja se tulee sallia vain niille, joilla on siihen luontainen kyky. Jos ajattelua ei voida kontrolloida valistuksella niin se täytyy sitten tehdä muuten. Vaikka sitten ajattelu tukahduttamalla. Sirun avulla se on onnistunut ja me saamme elää historian täydellisintä aikakautta. Valitettavasti EDT:n ulkopuolinen maailma ei ole vielä valmis siirtymään tähän pysyvän rauhan ja harmonian aikakauteen.

Sirun aikaansaama kontrolli oli täydellistä ja lähes ongelmatonta. Mutta valitettavasti vain lähes. Silläkin oli omat rajoitteensa. Einiinan kaltaiset ihmiset eivät niitä huomanneet sillä Siru vain vahvisti heidän omaa ajatteluaan eikä sen tarvinnut muokata sitä millään tavoin. Lisäksi he asuivat turvallisilla ja suojatuilla alueilla. Oppiarvossa ja yhteiskunnallisessa asemassa alempien, suorittavissa töissä olevien kansalaisten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla tilanne oli toinen ja heidän kohdallaan ongelman aiheutti etnisesti edistyksellinen siirtolaisväestö. Suomessa oli yli puoli miljoonaa etnosiirtolaista. He asuivat omilla alueillaan ja heidän elintasostaan pidettiin hallinnon toimesta hyvä ja automaattinen huoli. Mutta eihän heitä voitu eristää. Se olisi epäinhimillistä. Joten liikkuivathan he myös sellaisilla suomalaisten alueilla jotka olivat vartioitujen suojamuurien ulkopuolella ja joita oli kuitenkin suurin osa Suomen alueesta. Koska etnoja ei oltu sirutettu se tiesi huomattavan määrän suomalaisiin kohdistuvia ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja raiskauksia.

Jokainen sirutettu kantasuomalainen sai etnisen siirtolaisen nähdessään Sirulta pakkosignaalin luottamuksesta, arvostuksesta ja rakkaudesta. Pakotettuna se ei kuitenkaan saanut aikaiseksi haluttua aitoa rakkautta ja luottamusta vaan lähinnä lamaantumisen ja alistumisen jolloin suomalainen oli täysin kykenemätön puolustamaan itseään. Samaan aikaan suomalaiseen kohdistuva välitön etninen väkivalta ja Sirun antamat täysin vastakkaiset pakkosignaalit saivat yleensä aikaiseksi täydellisen oikosulun aivoissa aiheuttaen joko kuoleman tai tajuttomuuden. Tällaiset kuolemantapaukset uutisoitiin sairaskohtauksina. Myös tajuttomuus ja sen aikana tapahtuneen pahoinpitelyn tai raiskauksen vammat selitettiin uhrille sairaskohtauksena sillä Siru saattoi tyhjentää ihmisen muistin pahoinpitelyä edeltävältä vuorokaudelta.

Tämä oli välttämätöntä sillä eihän Euroopan Demokraattisessa Tasavallassa voinut olla etnisesti edistyksellistä väkivaltaa. Sitä ei ollut koskaan ollutkaan. Kyse oli vain yhteiskunnan täysin perustellusti lamauttamien nationalististen rasistien valheellisesta propagandasta jolla he olivat ennen Sirua ja Äitiä pyrkineet lietsomaan ihmisiä vihaan ja rasistiseen väkivaltaan.

Sirun myötä oli tullut myös se pieni, tosin kestettävissä oleva ongelma että suorittavan yhteiskuntaluokan työteho oli alkanut laskea, työn suorittamisesta oli tullut kaavamaista eikä minkäänlaisia uusia innovaatioita ollut tullut enää vuosiin. Vaikutti siltä että kun nuo ihmiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään viha-ajattelua se vaikutti heikentävästi myös luovuuteen. Mutta mikäli se oli hinta jonka täydellisen yhteiskunnan aikaansaaminen vaati, se maksatettiin suorittavalla yhteiskuntaluokalla hymyssä suin ja ylpeänä.

Ainoa kerta kun Einiinalla oli ollut ongelma Sirun kanssa oli silloin kun hän oli kuullut ohimennen kahden professorin keskustelevan niin etteivät he olleet huomanneet Einiinaa:

- Niin… sekä poliisin että armeijan kohdalla Sirun signaaleja on pitänyt rajoittaa… rajoittaa huomattavasti… välttämätön varotoimi… välttämätön… etnojen väkivalta on tosiasia ja jos niitten määrä ylittää kriittisen rajan ne saattavat yrittää ottaa vallan kokonaan… eikä niitä ole sirutettu… niitä ei pidättele mikään… vähemmistö ei pysty sortoon… se on virallinen oppi… sitä ei voi eikä saa kyseenalaistaa… mutta entäs jos se vähemmistö muuttuukin enemmistöksi… se meinaan lisääntyy nopeasti… ei siinä tilanteessa Sirun lamauttama sotilas pysty tekemään mitään… takaportti on oltava olemassa… täytyy vaan toivoa että se tilanne ei tule meidän elinaikanamme…

Einiina oli poistunut paikalta ja ajatellut kuulemaansa keskustelua ihmeissään. Oliko etnisissä sittenkin joku ongelma? Jopa vaara. Eikö etnojen pääuskonto islam muka ollutkaan aivan samanlainen länsimainen rauhanuskonto kuin Einiina oli koko ikänsä uskonut ja joka oli eurooppalaisten arvojen yksi suurimmista kulmakivistä? Siru ei sallinut ajatusta vietävän yhtään pidemmälle vaan aloitti välittömän stressireaktion jonka Einiina sai vaivoin vaimennettua suorittamalla hänelle opetetut mogherinilaiset ajatusharjoitukset. Stressireaktion loputtua Einiina oli järkyttyneenä lähettänyt Sirun kautta Äidille pyynnön pyyhkiä hänen muistinsa viimeisen puolen tunnin ajalta. Pyyntö toteutui välittömästi ja Einiina muisti vain tehneensä työtään kunnes wc-hätä oli yllättänyt.

Episodista ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa ja Einiina oli jatkanut työtään tyytyväisenä. Niin kuin hän teki tänäänkin. Helsingin Demokraattinen Yliopisto oli periaatteessa yhteiskunnallisten alojen yliopisto mutta koska Euroopan Demokraattinen Tasavalta oli saavuttanut täydellisen yhteiskunnan tilan ja sitä myötä lopettanut historian muuttaen sen staattiseksi herstoriaksi ei siinä ollut oikeastaan enää tutkittavaa. Siksi yliopistoa työllisti Tiedon digitalisoimis- ja päivitysprosessi. Hallinto oli päättänyt että kaikki tähän mennessä painettu kirjallisuus siirrettäisiin pelkästään digitaaliseen muotoon ja vanhat paperiversiot hävitettäisiin. Ainoastaan muutama paperikopio jätettäisiin hallinnon käyttöön.

Einiinan tehtävänä oli käydä läpi vanhaa kirjallisuutta, seuloa niistä sellaiset jotka saattoi siirtää digimuotoon sellaisenaan, sellaiset joita piti hieman editoida jotta ne vastaisivat edistyksellisen yhteiskunnan vaatimuksia sekä sellaiset jotka päätettäisiin hävittää kokonaan. Kouluttautuessaan  tehtävään Einiina oli saanut poikkeusluvalla lukea George Orwellin kielletyn kirjan ”Vuonna 1984” ja siinä esitettyä historian muokkaamista hän piti aivan loistavana ajatuksena vaikka ymmärsikin että teos oli tarkoitettu jonkunlaiseksi dystopiaksi. Tällä hetkellä hänellä oli työn alla Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Käytyään aineiston tarkasti ja harkiten läpi Einiina kirjoitti lyhyen raportin:

”Kyseinen kirja sisältää niin paljon patriarkaalisen yhteiskunnan näkemyksiä, maskuliinisuutta, metsästystä, lihansyöntiä, tappeluita sekä kouluopetuksen kyseenalaistamista ettei sitä pysty millään tavoin päivittämään nykyisen yhteiskunnan edistyksellisien vaatimuksien mukaiseksi. Suosittelen, että kyseinen aineisto hävitetään pysyvästi sen kaikissa tallennusmuodoissa”.

Lähetettyään aineiston eteenpäin Einiina pistäytyi syömässä läheisessä ravintola Valerie Solanasissa. Päivän annoksena näytti olevan hampputofua, härkäpapuhumusta, nokkosjogurttikastiketta ja mansikoita. Ruokajuomana hän nautti chileläistä Emiliana Late Harvest Sauvignon Blanc-valkoviiniä. Hän ruokaili mieluummin tässä ravintolassa sillä yliopiston omassa työmaaruokalassa ruokaili myös huoltohenkilökuntaa eikä hän välittänyt seurustella heidän kanssaan. Lisäksi oli jotenkin tympeän näköistä katsoa heidän syövän jatkuvasti ruokalan halvimpia annoksia. Lähinnä erilaisia vellejä ja puuroja tai sitten makaronia tai perunaa laihalla jauhokastikkeella. Miksei niille tehty ruokalaan omaa osastoa?

Yliopistolle palattuaan hänen viestimessään oli tieto siitä, että hänen suosituksensa oli hyväksytty ja sadattuhannet Seitsemän Veljeksen talteen kerätyt paperiversiot alkoivat tehdä viimeistä palvelustaan yhteiskunnalle palaen polttolaitoksessa ja tuottaen kaukolämpöä. Digitaaliset versiot oltiin pyyhitty samalla hetkellä kun päätös kirjan täysdeletoimisesta oltiin tehty. Einiina saattoi tuntea ylpeyttä työstään. Jälleen yksi historian epämääräinen ja maskuliininen musta tahra oltiin ylimaalattu kirkkailla ja raikkailla sateenkaaren väreillä.

Sirutus toimi lähes täydellisesti ja oli saanut aikaan viha-ajattelusta vapaan yhteiskunnan. Mutta sen yhteiskunnan tiedostavaan etujoukkoon, johon Einiina itsekin kuului se oli samalla jättänyt ikävän tyhjiön. Einiinakin muisti kuinka hän aikanaan – ennen sirutusta – oli palavasti rakastanut vihata ja halveksia kansallismielisiä rasisteja ja sitä ennen kaikkea sitä mielikuvaa jonka hän oli heistä itselleen mieleensä luonut. Kyseinen viha oli ruokkinut hänen egoaan, antanut hänelle miellyttävän ylemmyyden tunteen ja muodostunut hyvin tärkeäksi osaksi hänen perusluonnettaan. Sirutuksen myötä sen vihan ja ylemmyydentunnon syy oltiin otettu pois. Nyt tiedostava etujoukko ei voinut enää vihata kun ei ollut enää ketä vihata. Korkeintaan se saattoi sääliä rahvasta joka ei uskaltanut ajatella ollenkaan.

Mutta viisaasti Euroopan demokraattinen ja edistyksellinen järjestelmä oli jättänyt tiedostavalle etujoukolle takaportin. Sitä takaporttia Einiina päätti onnistuneen työtehtävän jälkeen käyttää. Hän naputteli viestimeensä:

Henkilö: Kirskel, Einiina

Arvo: Herstorianpäivityksen maisteri

Pyyntö: Pääsy terapiatilaan

Einiina painoi peukalollaan viestimen näyttöä jolloin hänen Sirunsa lähetti Äidille neuraalihenkilötunnuksen. Järjestelmä käsitteli pyyntöä hetken ja vastasi sitten:

Neuraalihenkilötunnus varmistettu: Kirskel, Einiina

Pääsy terapiatilaan myönnetty.

Siirtyminen terapiatilaan viiden sekunnin kuluttua

Einiina sulki silmänsä ja siirtyi virtuaalihuoneeseen jossa hänen kanssaan oli rasisti. Tuo rasisti oli juuri sellainen kuin hän oli aikanaan mieltänyt sen olevan. Hieman ylipainoinen kaljuuntuva kaksoisleukainen keski-ikäinen mies, päällään huomioliivit ja persvako vilkkuen. Rasisti alkoi ladella Einiinalle niitä kaikkein typerimpiä rasistisia ja nationalistisia kliseitä mitä Äiti oli saanut poimittua ennen sirutusta käydyistä nettikeskustelusta.

Einiina tunsi kuinka viha suorastaan räjähti hänessä. Hän pystyi perustelemaan jokaisen rasistin argumentin nurin säälittävän helposti eikä rasisti pystynyt tunnustamaan älyllistä alemmuuttaan vaan yritti sillä ainoalla keinolla mikä hänellä oli eli hyökkäsi Einiinan kimppuun. Virtuaalitilassa Einiinan käteen ilmestyi pesäpallomaila jolla  hän  hakkasi kimppuunsa hyökänneen rasistin veriseksi massaksi. Kun rasisti makasi hengettömänä maassa Einiina huusi:

- Opitpa levittämään vihaa, saatanan hirviöpaskiainen.

Terapiatila päättyi, Siru levitti Einiinan kehoon rauhoittavaa tunnetta ja hän saattoi jatkaa työpäiväänsä tehokkaana, edistyksellisenä ja onnellisena kansalaisena. Seuraava tarkkailu- ja arvostelukohde olisi musiikin puolelta, tarkemmin sanoen Pekka Pohjolan albumi Keesojen Lehto vuodelta 1977. Kohde vaatisi tietysti tarkan tutkimuksen mutta ennakkotiedot eivät luvanneet äänitteelle hyvää. Olihan kyseessä eräällä lailla sibeliaanista musiikkia joka saattoi saada jo itsessään aikaiseksi nationalistisia tunnetiloja. Aikaisemmin kesällä yliopisto oli saanut Sibeliuksen kohdalla päivitystyönsä loppuun ja kyseistä säveltäjää ei ollut enää olemassa niin painettuina nuotteina, lp-levyinä eikä digitaalisina tallenteina. Suurimpana syynä tietysti Sibeliuksen säveltämä militaristinen ja nationalistinen Jääkärimarssi.

Einiina palasi tuottavan ja väärää historiaa päivittävän työpäivän jälkeen tyytyväisenä kotiinsa jossa Che aktivoitui ja puski häntä jalkaa vasten. Huomenna olisi vielä työpäivä joten hän pysyisi illan kotona. Viikonloppuna voisi lähteä kuppilaan vähän katselemaan miehiä. Valitettavasti sirutetuissa miehissä puuttui se tietty särmä mitä niissä vielä joskus oli. Einiina vähän harmitteli puhdasta heterosuuntaustaan mutta minkäs hän itselleen mahtoi. Tietysti se teki hänestä nykyisessä yhteiskunnassa hieman vajavaisen. Nykyisin hänen tilastaan käytettiin termiä cis-vajavaisuus.  Mutta yhteiskuntahan oli suvaitsevainen ja salli myös sukupuolisen vajaatilan. Ei sitä tarvinnut hävetä.

Hän tilasi itselleen Foodorasta annoksen joka sisälsi pak choita sekä tofua valkosipulikannabiskastikkeessa. Ruokailtuaan hän katseli viestittimeltään mahdollisia talvilomansa matkakohteita. Nuorempana hän oli käynyt useasti Intiassa mutta valitettavasti maahan ei päässyt enää ilman erityisviisumia sillä Siru aiheutti lentokenttien metallinpaljastimissa hälytyksen eikä Intia ollut päivittänyt metallinpaljastimia tunnistamaan Sirua. Ehkä hän lähtisi Sisiliaan. Siellä hän ei ollut vielä käynytkään.

Rauhallisen illan jälkeen hän siirtyi vuoteeseensa ja Che käpertyi kehräämään hänen viereensä. Siru laittoi hänen käpyrauhasensa erittämään melatoniinia taaten hänelle nopean ja rauhallisen unen.

Vihattoman yhteiskunnan yöhön oli hyvä nukahtaa.

Vihattoman yhteiskunnan aamuun olisi hyvä herätä.

UUSDEMOKRATIA JA ÄÄRIUTOPISMI

Tulipa törmättyä blogikollega Kryptan ja Hommaforumin kautta varsin tuoreeseen Aamulehden pääkirjoitukseen joka valaisee omalta osaltaan varsin hyvin sekä valtamediamme että sen kanssa saman peiton alla nukkuvan poliittisen eliittimme ajatusmaailmaa. Itse pääkirjoituksessahan käsitellään Ruotsin tulevia vaaleja, pelätään kovasti sitä että suuresti suosiotaan lisäävät ruotsidemokraatit pääsisivät hallitukseen ja ollaan kovasti sitä mieltä että sehän tulisi estää kaikin mahdollisin keinoin.

Varsinainen villakoiran ydin löytyy kirjoituksen viimeisestä kappaleesta:

Ruotsin olisikin aika astua radikaalisti uuteen aikaan ja mallintaa tavallaan suomalaista ja saksalaista ratkaisulogiikkaa. Maltillisten porvarien ja sosiaalidemokraattien on pystyttävä kokeilemaan ruotsalaisittain täysin ennennäkemätöntä sinipunayhteistyötä – vaikka vain demokratian pelastamisen nimissä.

Boldaus oma. Mietitäänpä hieman tuota kappaletta ja siinä esitettyä kerralla uusiksi määriteltyä demokratiaa. Mitä se oikein pitää sisällään?

1. Uusdemokratia tarkoittaa sitä, että vallassa on vain yksi hyväksytty ja kiveen hakattu monikultturistis-federalistinen poliittinen ideologia. Tilanne, johon niin Suomessa kuin Ruotsissa on totuttu.

2. Yritys heikentää tuon yksinvallassa olevan ideologian valta-asemaa demokratian keinoin on demokratian vastustamista. Sillä onhan vallassa oleva ideologia se lopullinen ja täydellinen ideologia joka lopettaa historian. Niin kuin moni ideologia ennen sitä.

Vanhoina, eikä ehkä niin edistyksellisinä aikoina tuo käsitys demokratiasta miellettiin kylläkin totalitarismiksi.

Aamulehden uusdemokratianäkemyksen mukaan myös se stalinistinen Janajevin juntta joka vuonna 1991 yritti kaapata vallan Neuvostoliitossa toimi nimenomaan demokratian pelastamisen nimissä. Sekin vain yritti ylläpitää vallassa olevaa ja omasta mielestään täydellistä ideologiaa joka lopetti historian.

Edellistä kirjoitustani sivuten voi nykyisin vallassa olevaa – omasta mielestään täydellistä – ideologiaa nimittää ääriutopismiksi. Siinähän valtaa pitää  yhteiskunnalle täysin tarpeettomat utopistit  joitten ideologian yksi kulmakiviä on saada maahan lisää tarpeettomiksi, haitallisiksi ja vaarallisiksi osoittautuneita ihmisiä. On ymmärrettävää että ääriutopistit nimittävät kaikkia vähänkin  heidän kanssaan eri mieltä olevia äärioikeistolaisiksi. Sillä tavoin he pyrkivät lopettamaan keskustelun ideologiansa vaarallisuudesta ennen kuin se voi alkaakaan.

Totta kai heidän on pyrittävä keskustelun lopettamiseen. Keskustelulla on taipumus kasvaa pienistä puroista suureksi joeksi. Se joki puolestaan voi heijastua vaaleissa sillä utopistit eivät ole päässeet vielä uusdemokratiassaan haluamaansa neuvostoliittolaisen täydellisen demokratian asteelle.

Vaaditun uusdemokratian ja vaatimuksen keskustelun lopettamisesta takana on kysymys, jota ääriutopistinen uusdemokratian kannattaja ja siitä leipänsä saava pelkää:

Mitäs sitä tulikaan tehtyä viimeiset kaksikymmentä vuotta ja mitä se saikaan aikaiseksi?

TARPEETTOMIEN DIKTATUURI

Eli vajaakoulutetun raappahousuäijän ymmärrysharjoitus yhteiskunnasta sekä sitä ylläpitävistä, hajoittavista ja hallitsevista voimista

Oma käsitykseni yhteiskunnasta on tietysti vajaakoulutettuna varsin yksinkertainen enkä tietenkään ymmärrä sen kaikkia nyansseja ja varsinkaan akateemisia uusmerkityksiä jotka ovat yhteiskunnassamme äärimmäisen tärkeitä. Myös sivistyssanat ovat vähän hakusessa. Valtamedian puolella minulla ei ole mahdollisuutta kertoa näkemyksistäni mutta onhan tämä vaihtoehtomedia sentään vielä olemassa vaikka oikeuslaitoksen kautta kunniaansa peräänkuuluttava valtamedia mielellään sen hiljentäisi lopullisesti niin kuin viime aikoina on hyvin selkeästi käynyt ilmi.

Näen asian siis niin, että on olemassa infrastruktuuri. Siihen kuuluu paljon asioita, ne täydentävät toisiaan ja ovat toisistaan riippuvaisia. Siihen kuuluvat yritykset jotka toiminnallaan mahdollistavat sen että infrastruktuuri yleensä pystytään rahoittamaan sillä niitten kautta kerätään siihen vaadittavat veroriksit. Samalla yritykset työllistävät huomattavan määrän näitä veroriksien tuottajia ja pitävät yllä infrastruktuuria. Yksityinen sektori tuottaa, rakentaa, myy ja huoltaa. Se on välttämätön.

Sitten on olemassa infrastruktuuriin kuuluva julkinen sektori niin kuin terveydenhuolto, opetus, sosiaaliala, suojeluala, tutkimustyö ja muu välttämätön. Nuo alat toimivat sillä rahoituksella minkä yksityinen sektori (ja myös valtionyhtiöt joitten määrä on tietysti sattuneesta syystä vähenemässä) tienaavat. Tämä julkisen sektorin työ on infrastruktuurin kannalta tietysti myös välttämätöntä sillä se omalta osaltaan pitää yhteiskunnan toimivana ja sillä mahdollistetaan myös sellaisten ihmisten ihmisarvoinen elämä jotka eivät ole kykeneviä osallistumaan niin yksityisen kuin julkisen sektorin työelämään työkyvyttömyytensä tai työttömyyden johdosta.

Se, että yhteiskunta toimii näin eikä jätä ihmisiä tuuliajolle on mielestäni merkki toimivasta, inhimillisestä ja  sivistyneestä yhteiskunnasta.

Mutta sivistynyt yhteiskunta voi mennä myös niin sanotusti ihanteittensa yli. Siitä kertoo se, että meillä Suomessakin on jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä joita infrastruktuuri joutuu elättämään, jotka ovat infrastruktuurin kannalta sinänsä täysin tarpeettomia mutta jotka ovat ns. ansiottoman arvonnousun myötä nostettu eräänlaiseen kyseenalaistamattoman aatelin asemaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi valtamedian toimittajat, yliopistolliset yhteiskuntatutkijat, erilaiset virastojen ja NGO-organisaatioitten kovaääniset ja palkatut puolestaloukkaantuja-, feminismi- ja queeraktivistit sekä erilaiset ns. kulttuurihenkilöt ja muut samanlaiset henkilöt.

Yhteistä heille on se, että he ovat täysin riippuvaisia infrastruktuuria ylläpitävistä ihmisistä eivätkä he pysyisi hengissä ilman heitä. Saman voi kääntää toisinpäin eli jos heidän niin sanottu työnsä yhtä-äkkiä vaan lakkaisi eivät infraa pyörittävät ihmiset sitä edes huomaisi koska nollatyötä ei tarvita mihinkään. Se on olemassa vain oman itsensä vuoksi. Luonnollisesti tähän joukkoon voidaan lukea nykyisin mukaan myös poliittinen eliittimme sillä se koostuu lähes kokonaan broileripoliitikoista joitten kosketuspinta tavallisen ihmisen elämään on joko heikko tai olematon. Eli kokonaisuudessaan tämä niin sanottu uusaatelisto on varsinaisen yhteiskunnan kannalta täysin turha, tarpeeton ja pelkkä jatkuvasti kasvava menoerä.

Kuitenkin juuri tämä – ja nimenomaan vain tämä – uusaatelisten ryhmä pitää maassamme täydellisesti hallussaan julkista sanaa. Se on saanut oikeudekseen määritellä mihin suuntaan yhteiskuntaa tulee suunnata (termi ”kehittää” ei oikein tähän sovi sillä kehityksellä pyritään yleensä johonkin järkevään lopputulokseen), mikä yhteiskunnassa on hyväksyttävää, mikä on kiellettyä ja mitä ihminen yleensä ottaen saa sanoa tai edes ajatella. Tämä kansalaisille pakkosyötetty edistyksellinen suuntahan pitää sisällään sen että siinä käännetään päälaelleen kaikki se, mikä on saanut yhteiskuntamme toimivaksi. Jopa niin toimivaksi että sillä on ollut varaa elättää tämä sille tarpeeton ja sitä ylläpitäviä ihmisiä avoimesti halveksuva – sekä julkisen sanan itselleen varastanut – uusrälssi.

Tuo uusrälssi saarnaa että jatkuva haittamaahanmuutto Suomeen on kyseenalaistamaton ja tavoiteltava itseisarvo. Vaikka kyseinen haittamaahanmuutto rapauttaa niin yhteiskunnan taloudellista pohjaa, yleistä turvallisuutta ja sitä myötä yhteiskuntarauhaa sekä luottamusta yhteiskuntaan yleensäkin. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa, että perinteiset – ja sen mielestä vanhentuneet – suomalaiset arvot on romutettava. Erityisesti ydinperheen se haluaa romuttaa ja tilalle se haluaa jonkunlaisen hurmoksellisen pride-uskonnon jonka pakkoylistämisestä kieltäytyvät ihmiset ovat automaattisesti ainakin epäilyttäviä ja todennäköisimmin jonkun tason äärioikeistolaisia. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa Suomen itsenäisyyden rippeittenkin menettämisen puolesta. Lähinnä siksi että tietää sen vituttavan raappahousukansaa ja myös siksi että kuvittelee saarnansa myötä olevansa itse jotenkin enemmän ja kansainvälisempää kuin tavallinen suomalainen. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa suomalaisen teollisuuden-, elinkeinoelämän ja myös ihmisten asumisen – erityisesti haja-asutusalueilla – jatkuvan hankaloittamisen puolesta julistaen näin pelastavansa koko planeetan ja ennen kaikkea tietäen olevansa itse saarnansa myötä hyvä ja tiedostava ihminen. Sen saarnaa on pakko kuunnella eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Se saarnaa kaikissa tiedostusvälineissä, koska se pystyy siihen.

Koska kukaan ei pysty estämään sen saarnaamista.

Tietäen, että mikäli joku yrittää, hän saa sekä median joukkorääkymisen että oikeuslaitoksen kimppuunsa.

Kaikki nämä etuoikeudet ovat joukolla joka on infrastruktuurimme kannalta täysin tarpeeton. Joukolla, joka halveksii niitä ihmisiä jotka elättävät heidät eivätkä tarvitse heitä. Uskoen, tai paremminkin tietäen että heidän uusrälssiasemansa, saarnaoikeutensa valtamediassa sekä toisten maksama turvattu elatus säilyy tulevaisuudessakin.

Suomi on maa jota hallitsee tarpeettomien ja todellisuudentajunsa täysin menettäneitten utopistien diktatuuri. Ymmärrettävää. Näin on käynyt. Näin vaan on. Ei siihen välttämättä ymmärrysharjoitusta tarvita. Oikeastaan ainoa – selvittämätön – kysymys tässä ymmärrysharjoituksessa on:

Miten helvetissä näin pääsi käymään?

Meinaan, vielä 1980-luvulla jopa poliittinen eliittimme ymmärsi että infrastruktuurimme on se, mikä pitää tämän maan pystyssä, se koostuu kansalaisista ja on olemassa nimenomaan kansalaisia varten. Nyt se on olemassa enää siksi että sille täysin tarpeettomat ihmiset pitävät sitä omien utopististen haaveilujensa hiekkalaatikkona. Talon perusteita hakataan kappaleiksi moukareilla ja samaan aikaan talon vintille kuskataan tonnin painoisia kiviä. Uskoen että sillä tavoin talo pysyy entistä paremmin pystyssä.

Tuota hulluutta kutsutaan nykyisin nimellä edistys. Ja tuon edistyksen vastustamista rikollisuudeksi.

Kun vallassa ovat pellet koko maa muuttuu sirkukseksi. Sirkukseksi, joka vaatii sirkuksen arvostelemisen kriminalisointia.

UUSI TREK

Neljän suomalaisen F/A-18 Hornet-koneen parvi lensi Etelä-Afrikan Tasavallan ilmatilassa kohti pohjoista jossa sijaitsi kapinallinen Uuden Oranjen Vapaavaltio. Durbanin lentotukikohdasta tehtäväänsä nousseen parven johtajana toimi yliluutnantti Esa Vepsä ja parven koneet olivat raskaasti aseistettuja. Itse asiassa kyseessä olivat ensimmäiset oikeaan taistelutehtävään matkalla olleet suomalaiset koneet vuosikymmeniin. Hetken kuluttua parven pitäisi kohdata kahdeksan Etelä-Afrikan ilmavoimien rynnäkkötehtäviin varustettua Bae Hawk-harjoitushävittäjää joita Hornetit suojaisivat osallistuen samalla itsekin rynnäköintitehtävään.

Neljä suomalaista Hornetia oli saapunut muutamaa päivää aikaisemmin Durbaniin osana niin sanottua kansainvälistä solidaarisuusprikaatia. Etelä-Afrikan sisällissotaa oltiin siinä vaiheessa käyty neljä kuukautta. Suomen – niin kuin liittovaltioksi itseään muodostavan EU:nkin – media oli kertonut sodasta hyvin yksipuolisesti. Virallinen tarina kertoi että valkoiset afrikaanerit olivat hyvin nopeassa tahdissa ja aseellisten Suidlander-joukkojensa suojelemana ensiksi evakuoineet väestönsä maan läntisiltä ja eteläisiltä alueilta eli Länsi-, Itä- ja Pohjois-Kapista kohti maan koillisia alueita. Suidlanderit eivät olleet käyttäneet aseita muuhun kuin välittömään puolustautumiseen johon ei ollut paljoa tarvetta sillä jo selvästi näytetty voima piti mustan väestön aisoissa. Näin ollen varsinaiset Etelä-Afrikan armeijan joukot olivat pysyneet kasarmeissaan eivätkä olleet puuttuneet väestönsiirtoon. Musta hallinto ei selvästikään halunnut provosoida sotaa sillä se tiesi valkoisen väestön olevan kuitenkin elintärkeä maan taloudelle. Samahan se missä osassa maata se toimisi ja sehän jätti alueensa ja kotinsa mustan väestön haltuunotettavaksi esittämättä minkäänlaisia korvausvaatimuksia.

Tähän kylmä rauhantila oli sitten loppunutkin sillä väestönsiirron jälkeen afrikaanerit olivat ilmoittaneet Uuden Oranjen Vapaavaltion – lyhyemmin Oranjen –  perustamisesta. Siihen kuuluivat Vrystaat, Noorwes, Gauteng, Itä-Transvaal, Pohjois-Transvaal ja Natalin provinssi jossa afrikaanerit valtasivat itselleen Richards Bayn ja St Lucian kaupungit varmistaen siten itselleen välttämättömän meriyhteyden. Etelä-Afrikan armeijan valkoiset joukot olivat afrikaanerien puolisotilaallisten joukkojen tukemana yllättäneet Oranjen alueella olevat mustat joukot, riisuneet ne aseista ja kuljettaneet Oranjen  rajalle. Hämmennyksen ja osittaisen sekasorron tilassa olevat Etelä-Afrikan mustan hallituksen joukot eivät pystyneet estämään väestönsiirtoa ja Oranjen yksipuolista itsenäistymistä.

Suomalainen uutisointi painotti voimakkaasti sitä, että afrikaanerit olivat demokraattista hallintoa vastustavia rasistisia kapinallisia ja ennen kaikkea uutisoitiin siitä, että afrikaanerit olivat väkivaltaisesti karkottaneet alueeltaan siellä sijaitsevan bantuväestön. Näissä kuukauden kestäneissä väestönsiirroissa oli kuollut noin parituhatta bantua ja Etelä-Afrikkaa itseään uhkasi nälänhätä sillä ilman valkoisia tehottomasti toimivalla hallinnolla oli suuria vaikeuksia ruokkia pohjoisista provinsseista karkoitettua väestöä. Asiaa vaikeutti se että kaikki valkoiset maanviljelijät olivat siirtyneet Oranjeen.

Se, minkä suomalainen media jätti tietoisesti kertomatta – mutta mikä oli vapaasta mediasta hyvin helppoa saada selville – oli valkoiseen väestöön jo kauan aikaa kohdistunut ja jatkuvasti kiihtynyt – Etelä-Afrikan mustan hallituksen hyväksymä ja tukema – musta terrori joka oli sotaa edeltävän parin vuoden aikana ehtinyt kehittyä kansanmurhan asteelle. Afrikaanereita oltiin ennen Oranjen yksipuolista itsenäistymisjulistusta murhattu mustien toimesta kymmeniä tuhansia. Nämä murhat suomalainen media oli ignoroinut täysin mutta se uutisoi jatkuvasti kahdestatuhannesta murhatusta bantusta sekä menneen apartheid-politiikan julmuudesta.

Yliluutnantti Vepsä oli ollut tilanteesta vielä normisuomalaista tavallista paremmin tietoinen sillä hänen lapsuudentoverinsa Taavi Laatikainen oli asunut viimeiset kymmenen vuotta Pretoriassa. Sinänsä tilanne ei ollut kenellekään Vepsän laivueen sotilaalle vieras sillä vapaata mediaa seurattiin toki sotavaltiollakin joskaan julkisesti mistään asioista ei puhuttu ääneen. Pienemmissä porukoissa mielipiteitä sitten vaihdetiin avoimemmin. Sotaa Etelä-Afrikassa oltiin ennustettu jo aikaisemmin eikä sen alkaminen ollut lentäjille eikä huoltohenkilökunnalle minkäänlainen yllätys.

Yllätys ei ollut sekään, että mustan hallinnon joukot eivät pärjänneet afrikaanien tehokkaammin organisoiduille joukoille. Etelä-Afrikan musta armeija oli vähälukuinen, kevyesti aseistettu ja suunnattu kauan aikaa lähinnä kansainvälisiin tehtäviin. Kaikkiaan mustat joukot käsittivät noin 54.000 sotilasta joitten vastapuolella oli afrikaanereitten noin 13.000 sotilasta mutta myös ennen kaikkea virallisesti lopetetut mutta salaa ylläpidetyt kommando-paikallisjoukot. Näissä komppanian ja pataljoonan vahvuisissa joukoissa oli aseissa noin 120.000 sotilasta ja afrikaanerit mobilisoivat jatkuvasti lisää. Lisäksi kävi ilmi että siviiliväestölläkin oli hallussaan huomattava määrä aseita.

Mustan hallinnon tilannetta vaikeutti myös se, että kaikki toimintakykyisimmät 26 JAS Gripen-hävittäjää oli siirtynyt heti alussa Oranjen Vapaavaltion puolelle ja heti väkivaltaisuuksien alettua kävi ilmi että afrikaanereille oltiin salakuljetettu aseistusta erityisesti Israelista ja Australiasta. Etelä-Afrikan armeijan – ja myös häthätää kyhätyn kouluttamattoman ja kurittoman kansanmiliisin – toimintaa haittasi myös zulujen, xhosien, sothojen ja muitten mustien kansojen heikko yhteistoimintakyky ja kuppikuntaisuus. Sen sijaan afrikaanereitten puolella afrikaansia ja englantia puhuvat pystyivät toimimaan keskenään tehokkaasti. Tiesiväthän he, että kun tämä tietty kynnys oltiin ylitetty ei tappiota voinut edes ajatella. Se tietäisi joukkomurhaa.

Etelä-Afrikan musta johto ymmärsi nopeasti että valkoinen raha ja osaaminen oli loppulaskussa ollut se tekijä joka piti niin sanotun sateenkaarivaltion kasassa tai ainakin ruuassa. Valkoisten siirtyessä omaan valtioonsa edessä olisi kaaos, konkurssi ja taantuminen siihen tilaan mikä oli yleinen hyvin monessa afrikkalaisessa valtiossa. Pahimpana mahdollisuutena uhkasi nälänhätä. Siksi Uusi Oranjen Vapaavaltio oli mahdollisimman nopeasti lannistettava, miehitettävä ja sen väestö alistettava mustan vallan alle.

Sotatoimet eivät kuitenkaan alkaneet lupaavasti sillä armeijalta puuttui ennen kaikkea raskasta aseistusta jota afrikaanerit puolestaan olivat hankkineet salaa jo aikaisemmin. Etelä-Afrikan armeijan tärkeimpänä hyökkäyssuuntana oli itäinen Natalin provinssi jossa tarkoituksena oli vallata afrikaanereille elintärkeä Richards Bayn satama ja sen myötä eristää Oranjen meriyhteys. Hyökkäykset olivat epäonnistuneet, joukot olivat jumittuneet KwaDukuzan kaupungin edustalle niin että Richards Bayhin ei ylletty edes tykistöllä ja taistelut olivat muuttuneet veriseksi asemasodaksi.

Veristä asemasota oli erityisesti mustalle hallinnolle sillä sen oli pakko yrittää hyökätä. Puolustautuvat afrikaanerit olivat puolestaan pystyneet pitämään kiinteän puolustuksensa sillä hyökkääjällä ei ollut tarpeeksi tykistöä ja ilmatukea sen lamauttamiseksi. Myöskään vähäinen panssarimäärä ei riittänyt, varsinkin kun heti sodan alussa käydyissä taisteluissa hyökkääjän huonon organisoinnin ja hätäisen suunnittelun takia afrikaanerit olivat onnistuneet tuhoamaan  puolet hyökkääjien Olifant-panssareista.

Tilannetta huononsi vielä se että naapurimaat Namibia, Botswana, Zimbabwe, Swasimaa, Mosambik ja Lesotho ilmoittivat kaikki olevansa kyseiseen konfliktiin nähden puolueettomia. Osasyynä oli varmasti se, että noissa maissa oltiin nähty afrikaanereitten armeijan tehokkuus eikä haluttu ottaa turhia riskejä. Joka tapauksessa puolueettomuus varmisti sen, että Oranjea ei uhannut kahden rintaman sota.

Tilanne rintamalla alkoi nopeasti muistuttaa ensimmäistä maailmansotaa vielä sillä korostuksella että koska tykistöä oli käytössä paljon vähemmän niin etutikki oli puolustajalla. Toisin sanoen valkoisilla afrikaanereilla. Läntinen vasemmistoliberaalinen media ja sen mukana erityisesti EU:n poliitikot vaativat aina kiihkeämpään sävyyn sitä, että mustaa hallintoa tulisi auttaa aseellisesti miettimättä yhtään sitä minkä vuoksi sota oli alun perin alkanut.

Sen sijaan Yhdysvalloissa toisen kautensa aloittanut Trumpin hallinto oli ilmoittanut että Yhdysvaltain hallinto ei osallistu kansanmurhaan ja puolestaan auttaa Uuden Oranjen Vapaavaltiota humanitaarisesti. Samanlaisia äänenpainoja kuului myös Itä-Aasiasta ja Richards Bayn satamassa purettiin jatkuvasti laivoja. Selvää oli, että osa humanitaarisesta avusta oli hyvin teräspainotteista sillä uutispätkissä nähtiin afrikaanerien käytössä olevan mm. tsekkiläisiä raketinheittimiä, amerikkalaisia M60 Patton-panssarivaunuja, australialaisia ASLAV-rynnäkköajoneuvoja ja kiinalaisia HJ9-panssarintorjuntaohjuksia.

Vepsä oli seurannut tilannetta tarkkaan sekä vapaasta mediasta että jatkuvasta yhteydenpidostaan kaveriinsa Taaviin. Taavi oli kertonut, että mieliala afrikaanien keskuudessa oli korkea eikä periksi tultaisi antamaan missään olosuhteissa. Jossain vaiheessa mustan hallinnon oli pakko tajuta ensinnäkin se, että se korjaa nyt sitä mitä tietoisesti kylvi ja myös se, että sotaa venyttämällä se tekee omasta alueestaan hyvin pian uuden Zimbabwen tai jopa pahempaa. Euroopan Unionissa tietysti metelöitiin asiasta jatkuvasti mutta tosiasia oli että niin Yhdysvallat, Japani ja Kiina eivät investoineet kansanmurhan tielle lähteneeseen mustaan Etelä-Afrikkaan killinkiäkään minkäänlaista valuuttaa joka alkoi puolestaan heikentää lisää mustan hallinnon taloutta. Käytännössä maa oli virallisesti julistamattomassa mutta tosiasiallisessa kauppasaarrossa jonka oltiin ilmoitettu loppuvan sillä hetkellä kun ampuminen loppuu ja Oranjen itsenäisyys tunnustetaan mustan hallinnon toimesta.

Vepsä oli puolestaan varoittanut Taavia siitä, että EU:n hallinto on puolestaan hullumpi ja utopistisempi kuin mitä siellä Oranjessa osattiin kuvitellakaan. Se voi ottaa seuraavan askeleen koska tahansa ja sitä varten oli tehtävä tiettyjä suunnitelmia. Eikä mennyt kauaakaan kun se seuraava askel tuli. EU ilmoitti että se tulee auttamaan rasismia vastaan taistelevaa sankarillista Etelä-Afrikkaa ilmavoimillaan. Tosiasiassa varsinaisen taakan asiassa kantaisivat vain Ranska, Saksa, taloutensa kanssa polvillaan oleva ja pakon edessä toimiva Kreikka, sekä – tietysti – Ruotsi ja EU:n mallioppilas Suomi. Suomesta lähetettäisiin Etelä-Afrikkaan taistelutehtäviin kaikkiaan kahdeksan Hornetia. Vapaaehtoisia tehtävään ei kysytty, sillä arvattiin ettei niitä olisi hirveästi tarjolla joten operaatioon osallistujat määrättiin ja lyhyt tikku sattui myös yliluutnantti Esa Vepsälle.

Ja tässä hän oli nyt. Etelä-Afrikan ilmatilassa lähestyen rintamaa. Vepsän johtama parvi kohtasi Bae Hawk-koneet, jotka olivat muuten samanlaisia kuin suomalaiset mutta 120-mallisina niissä oli pidempi nokka. Nuo kahdeksan konetta olivat aseistettu 30-millisellä tykillä ja rakettikaseteilla joilla niitten oli tarkoitus hyökätä afrikaanereitten tykistöasemia vastaan. Vepsän parven koneet oli aseistettu sekä tutka- että infrapunahakuisilla ohjuksilla ja kahdessa koneessa oli kummassakin vielä kaksi kappaletta 250-kiloisia JDAM-pommeja joilla Hornetien pitäisi tuhota afrikaanerien ilmatorjuntatutkia.

Näin ainakin oltiin ilmoitettu käskynjaossa. Vepsä aukaisi radioyhteyden parveensa ja sanoi puolittain laulaen:

- Tännän ostettan…

Johon parven muut lentäjät vastasivat kukin vuorollaan:

- Halvan…

- maukasta…

- lakritsaa

Hornetit siirtyivät nopealla liikkeellä etelä-afrikkalaisten Hawkien taakse ja avasivat tulen 20-millisillä M61 Vulcan-konetykeillä jotka repivät Hawkit kappaleiksi. Kaksi Hawkia ehti yrittää väistöliikettä mutta Sidewinder-ohjukset pudottivat ne taivaalta hetkeä myöhemmin. Suomen ilmavoimat olivat saaneet ensimmäiset ilmavoittonsa yli kahdeksaankymmeneen vuoteen, tosin aivan eri vihollisesta joita vastaan heidät oltiin poliittisen johdon taholta määrätty. Olihan kyseiset kahdeksan ilmavoittoa tietysti melko lailla epäreilu sucker punch mutta kukaan ei ole koskaan väittänyt että sota olisi reilua ja tuolla iskulla musta hallinto menetti lähes puolet rynnäköintikykyisistä koneistaan. Epäreilu peli jatkuisi vielä lisää. Vepsä vaihtoi radiokanavaa ja puhui edelleenkin suomeksi:

- Onks Viljoo näkyny?

Ja yllättäen radiosta kuului hänen ystävänsä Taavi Laatikaisen ääni:

- Viljo on siellä missä ennenkin.

Vepsä ei edes kuitannut vaan antoi käskyn siipikoneelleen. Siinä ja hänen omassa koneessaan oli JDAM-pommit ja niitten kohteena eivät tulisi olemaan afrikaanereitten tutkat vaan etelä-afrikkalaisen prikaatin komentopaikka joka oli tullut huolimattomaksi ja pysynyt samalla paikalla jo kolmatta vuorokautta. Käskyt aseavusta ja sotatoimista oltiin annettu siviilipoliitikkojen toimesta ja he olivat olleet utopistisessa uskossaan niin varmoja asiastaan ettei edes sotilaitten sähköpostiliikennettä oltu millään muotoa valvottu, tajuamatta että sotilaat saattoivat olla jatkuvassa yhteydessä Oranjeen. Niin kuin olivat olleetkin ja seuraukset näkyivät hetken kuluttua. Koneet pudottivat liitopommit jotka leijailivat kohteeseensa ja antoivat räjähtäessään suuria ylenemismahdollisuuksia nuoremmille etelä-afrikkalaisupseereille kokonaisen prikaatin esikunnan muuttuessa aineesta energiaksi.

Koneet ylittivät rintamalinjan ja yliluutnantti Vepsästä käpykaartilainen Vepsäksi muuttunut mies otti yhteyden afrikaanerien lennonjohtoon:

- Neljä suomalaista F/A-18 Hornet-konetta ilmoittautuu Uuden Oranjen Vapaavaltion ilmavoimien palvelukseen.

Vepsän parvi toivotettiin tervetulleeksi. Samana päivänä oli toisen Hornet-parven  sekä  lentueen huoltoa kuljettavan koneen määrä saapua Durbaniin mutta Vepsä tiesi jo etukäteen, että se lentäisi puolestaan suoraan afrikaanereitten Hoedspruitin lentotukikohtaan. Lentäjistä vain kaksi oli perheellisiä ja heidän perheensä olivat parasta aikaa lentämässä Suomesta Australiaan. Kaiken varalta. Puhtaasti utopistien hallussa olevasta EU:sta ei koskaan tietäisi mitä se saisi päähänsä. Selvää oli kuitenkin ettei Suomen hallitus enää tämän jälkeen oikein uskaltaisi lähettää Hornetejaan Etelä-Afrikkaan. Lentäjät eivät selvästi olleet luotettavia.

Vepsän parvi laskeutui Swartkopin lentotukikohtaan ja koneesta noustessaan Esa huomasi että vastassa oli tuttu mies, jolla oli päällään Oranjen majurin univormu. Miehet puristivat käsiään ja Esa totesi:

- Terve, Taavi. Siitä onkin pitkä aika.

- Niin on. Mutta onneksi on nuo sähköiset viestintävälineet. Ja täällä odottaa myös yllätys. Vilkaisepas tuohon suuntaan:

- Helvetti… eikös nuo ole…

- Ovathan ne. Kiinalaisia Xian JH-7-rynnäkkökoneita. Saapuivat eilen. Kiina tulee ottamaan aktiivisemman roolin tässä rähinässä ja se tarkoittaa siis suoria ilmasotatoimia. Tuon laivueen komentaja majuri Yu on englanninkielen taitoinen ja muutenkin asiallinen mies. Hän kertoi kiinalaisten ajattelevan että Afrikka olisi periaatteessa paratiisi mutta afrikkalaiset tekevät siitä itse itselleen helvetin. Jos afrikaanereitten myötä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta häviää se viimeinenkin toimiva valtio, niin siitä alkaa vieläkin pahempi kaaoksen ketjureaktio. Ja sitä kiinalaiset eivät salli, sillä ne ovat investoineet tänne niin paljon. Yu totesi vielä, että se asia, mitä afrikkalaiset tarvitsevat tällä hetkellä kaikkein kipeimmin on uusi kolonisaatio. Ja kiinalaisiltahan se käy. Yu totesi vielä että häntä paremmin palkatut tyypit saavat sitten keksiä sille kolonisaatiolle vaikka kuinka ruusunpunaisen nimen…

Lukijalle: Inspiraatio tähän täysin fiktiiviseen lyheen tarinaan jota voi kai parhaiten ajatella mielessään sarjakuvamuodossa (niin sen itse ajattelin mutta en osaa piirtää) tuli sen asian tajuamisesta että on olemassa ainakin kaksi mahdollista suuren luokan kansanmurhaa jotka länsimaalaiset vasemmistoliberaalit jättäisivät tuomitsematta tai jopa suorastaan kannattaisivat.

Ensimmäinen on Etelä-Afrikassa pikku hiljaa kehkeytyvä valkoisen väestönosan kansanmurha joka voi pahimmillaan yltyä luokkaan Zimbabwe potenssiin kaksi. Esmes suomalainen media ei puhu asiasta juuri ollenkaan mutta tietoa siitä löytää googlettamalla. Tässä on esimerkkinä yksi asiaa koskeva video. 

Tulee muuten muistaa, että mahdollista kansanmurhaa kehittelevä bantuväestö on alun perin itsekin pohjoisesta tullutta valloittajakansaa joitten tieltä alkuperäiset khoisan-kansat joutuivat väistymään.

Toinen näistä kansanmurhista on tietysti enää lähinnä teoreettinen eli se, jos islamilaiset saavat märän unensa toteutettua ja viimeisteltyä Israelissa sen minkä eräs neliöviiksinen mies aikanaan aloitti. Teoreettiseksi asian tekee se, että Israelia ympäröivät arabivaltiot ovat oppineet että konventionaalisessa ranttalissa iipoilta saa selkäänsä. Lopullisesti asian teoreettiseksi muuttaa tieto Israelin ydinaseesta. Mutta jos teoria muuttuisi käytännöksi ei länsimainen vasemmistoliberaali siinä tilanteessa juurikaan eroaisi niistä ihmisistä jotka aikanaan tuulettelivat oikeaa kainaloansa.

Länsimaiselle liberaalille on olemassa sitä parempaa ja hyväksyttävää väkivaltaa sekä huonompaa ja tuomittavaa väkivaltaa. Me tällaiset arvokonservatiivit pärjättäis hyvin ihan kokonaan ilman väkivaltaa.

Heitänpä loppuun vielä villin arvauksen. Ei mene kauaa kun jotkut tiedostavat yksilöt alkavat vaatia (elleivät ole jo vaatineet) että Star Trek-scifisarjan nimi täytyy muuttaa. Onhan sana ”trek” selvä viittaus buurien Groot Trekiin ja sitä kautta hyytävä muisto apartheidista, rasismista ja muista pitkistä, mustista ja karvaisista sanoista joista on päästävä eroon ja korvattava sateenkaarenvärisillä rauhan- ja suvaitsevaisuudenlauseilla.

Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille lukijoille.