maanantai 9. heinäkuuta 2012

VIIMEINEN HILIPATA

Tapahtuma-aika: Joskus kuluvan vuosisadan puolessa välissä.

Tapahtumapaikka: Huitsinnevadan puoleinen Lälläveden ranta, Pinnanmaan maakunnassa paikassa joka tunnettiin joskus Suomena

*

Hilipatamies heräsi pienellä mökillään Lälläveden rannalla aamulla aikaisin ilman kelloa. Eihän hän kelloa tarvinnut, sillä hän lähenteli iältään jo seitsemääkymmentä. Ei sen ikäinen enää paljoa unta tarvinnut. Oli perjantainen aamu, ja heti herättyään hän muisti, että nyt on paljon työtä tehtävänä. Ensin hän kuitenkin keitteli kahvit, joka oli nykyisin onnettomien eläkkeitten varassa riutuville eläkeläisille kovin kallista, mutta eihän hän rahaa tämän viikonlopun jälkeen enää tarvitsisikaan. Kahvin kanssa hän otti särpimeksi ruisleipää ja salaporukan kanssa ampumaansa kuivattua hirvenlihaa.

Hilipatamies siirtyi kahvittelemaan ja evästelemään mökin pienelle kuistille. Tuttu orava tuli kuikuilemaan häntä läheiseen mäntyyn, ainakin hän uskoi, että se oli joka kerta sama Kurre. Hän heitti oravalle muutamat leivänmurut männyn juurelle, ja ne katosivat nopeasti parempiin suihin. Juotuaan ja syötyään hilipatamies sytytti kessun, jonka lehtiä hän oli itse mökillään kasvattanut (tupakkahan oli Suomeksi joskus kutsutussa paikassa kielletty jo parikymmentä vuotta aikaisemmin) ja vajosi hetkeksi muistoihin. Hän tiesi, että nyt oli niitten aika.

Hänet oli tunnettu Hilipatamiehenä jo kymmeniä vuosia, mutta harva nykyisin muisti, mistä nimitys alun perin tuli. Musiikki oli ollut Hilipatamiehelle aikanaan ammatti. Hän soitti haitaria 2010-luvun lopussa Suomessa suuren menestyksen saaneessa Leipäläpi-yhtyeessä. Yhtye soitti suomalaiskansallista heavyä. Perinteisten rock-instrumenttien lisäksi yhtyeessä oli ollut haitari, kaksi sähkökanteletta, sähkomandoliini ja jopa sähköinen tuohitorvi, jonka bändin elektroniikkanerot olivat saaneet viritettyä sellaiseksi, että se soi vireessä eikä ollut pelkkää törinää.

Voi juma örtsy, että sähkötuohitorvisoolot olivat olleet mahtavia, kun ne vedettiin styrkkarin läpi ja efektoitiin säröllä, flangerilla ja wah-wahilla. Eikä ne olleet ollenkaan hassumpia ne Hilipatamiehen haitarisoolotkaan. Yhtye oli hyvin suosittu useamman vuoden ja jokainen bändin levy möi platinaa.

Yhtyeen jäsenen soittivat kovasti suomalaiskansallista heavyä, joka oli maustettu kovasti kansallismielisillä sanoituksilla. He olivat myös muutenkin kovasti kansallismielisiä, ja kun Euroopan Virkamiesdiktatuuri perustettiin ja Suomi muutettiin oikeaoppisen kulttuurikokeilun ylijäämän säilytyspaikaksi, he liittyivät Huitsinnevadan suojelukaartiin.

Ja siihen loppui raskas hilipata. Tietokonemiehet olivat kehittäneet niin sanotun Jumala-avaimen, joka purki tietokoneviestinnästä kaiken suojauksen ja paljasti tarkkaan, mistä viestit olivat tulleet. Vaikka keksintö oli yhdysvaltalainen, niin U.S. of A. päätti, että se ei ota järjestelmää käyttöön. Ihmisoikeudellisista ja sananvapaudellisista syistä. Samoin päätti myös Venäjä. Syynä oli tosin se, että järjestelmän kautta saadun informaation määrä on niin suuri, että ei sitä ehditä millään purkaa.

Euroopan Virkamiesdiktatuurilla ei ollut tällaista ongelmaa. Jumala-avain otettiin käyttöön ja sähköpostiviestintää apunaan käyttäneitten suomalaisten suojelukaartien toiminta lässähti kuin veteen heitetty tupakantumppi, ennen kuin se oli ehtinyt edes kunnolla organisoitua, saati sitten ampua ensimmäistäkään laukausta.

Hilipatamies muisteli matkaansa vankivaunussa, jossa hänellä oli ollut seuranaan eräs Ykä. Ykä oli Hilipatamiestä parikymmentä vuotta vanhempi, mutta silti pitkäaikainen kaveri Hilipatamiehen kanssa. Ykä oli ollut Huitsinnevadan suojelukaartin puuhamiehiä, jä hänelle tuli kahdentoista vuoden tuomio rankemmassa vankilassa. Ykä vietiin pois vaunusta ennen Hilipatamiestä, sillä raskaampi vankila oli matkan varrella aikaisemmin. Lähtiessään Ykä löi kouraa, ja sanoi, että älä muistele pahalla. Puoli vuotta myöhemmin Ykä oli kuollut vankilassa. Sanoivat syyksi keuhkoveritulpan.

Hilipatamies istui itse viisi vuotta. Kun hän vapautui, hän huomasi, että Suomi on varsin erilainen kuin ennen. Suomen nimikin oli muuttunut Helsingin Piirikunnaksi. Tämä ei ollut Hilipatamiehen suurin murhe, sillä vankeutensa aikana hän oli menettänyt perheensäkin. Hänen vaimonsa otti eron ja meni kimppaan Tampereen Yliopistossa toimivan soveltavan spedestetiikan tohtorin kanssa. Se ei tosin häntä hirveästi auttanut, sillä molemmat kuolivat Hervannan mellakoissa, joissa kuoli kaikkiaan 186 ihmistä. Vaimon viimeinen huuto oli ollut, ”mutta mehän rakastamme teitä”.

Hilipatamiehen lapset syyttivät isäänsä äidin kuolemasta ja hylkäsivät hänet. Hilipatamiehen poika luki itsensä selitteläätiön ja sovelletun eurooppalaisen virkamiesoikeustulkinnan tohtoriksi, ja oli saavuttanut huomattavan uran Brysselissä. Tytär oli katkaissut yhteyden isäänsä kokonaan ja mennyt naimisiin kunniauussuomalaisen miehen kanssa. Hän toimi nykyisin monikulttuurikeskuksen projektisihteerinä. Tosin sitähän kutsuttiin nykyisin saavutetun kulttuurin keskukseksi. Vain kerran hän lähetti isälleen valokuvan hänestä ja lapsestaan, josta Hilipatamies totesi, että tuo muistuttaa vanhempana koko lailla Robert Mugabea.

Hilipatamies palasi ammattimuusikoksi. Leipäläpi-yhtyeen toiminta oli kielletty, joten se ei sinänsä ollut enää vaihtoehto. Tai eihän sitä varsinaisesti kielletty ollut, mutta eurooppalaiset levy-yhtiöt, jotka olivat monopolisoituneet yhdistyneen EPMC:n (European Popular Music Corporation) alle, eivät enää suostuneet julkaisemaan minkäänlaista mahdollisesti väärintulkittavaa kansallista musiikkia, ja Jumala-avain sattumoisin karsi samankaltaisen materiaalin netistä suurinpiirtein heti, kun se sinne ladattiin.

Kun raskas hilipata oli vaiennut, siirtyi Hilipatamies tanssimuusikoksi. Jostainhan se leipä piti repiä. Ympäri Pinnanmaata ja vähän muuallakin suosittu tanssiorkesteri Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys otti hänet mielellään soittamaan haitaria, ja siitä Hilipatamies sai leipänsä kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.

Valitettavasti vain tanssiorkesterin kannalta Helsingin Piirikunnassa palautettiin oppiaineeksi kansalaistaito, joka oli hieman erilaista kansalaistaitoa kuin joskus 1970-luvulla. Kansalaistaidon opinnäytetyönä tuli suorittaa ideologisesti oikealla tavalla kansalaistottelemattomia operaatioita, ja sen seurauksena kaikki suomalaiset tanssilavat paloivat noin puolessa vuodessa. Tämän lisäksi EPMC:ssä ryhdyttiin miettimään, että onko tuo ”Hässitty Käsitys” mahdollisesti jonkun sortin zwidduilua järjestelmää kohtaan ja siihen loppuikin Ylermi Vilvatväisen, Hilipatamiehen ja kumppaneitten ammatillinen musiikillinen ura.

Tämän jälkeen Hilipatamies asustelikin loppuelämänsä pienellä kesämökillään, joka hänelle oli erosta jäänyt, toimi ajoittain sekatyömiehenä, viljeli perunaa ja jotain muuta pientä mökkinsä tontilla ja eli välillä EVD-sosiaaliavustuksilla. Joihin verrattuna aikaisempi suomalainen sosiaalitukijärjestelmä tuntui ylenpalttiselta. Mutta Suomi oli siinä vaiheessa pelkkä piirikunta, joka oli onnistunut hävittämään koko vientiteollisuutensa ja keskittyi olemaan pelkkä etninen ihmisvarasto. Hilipatamiehen onneksi varastoina toimivat kaupungit, ja syrjäseutu jäi rauhaan. Vaihdantataloudella siellä pärjäsi suht koht. Vaihdantataloudestahan oli tullut Suomena tunnetun alueen pääelinkeino. Eliitti- ja kulttuurisuojelualueita lukuunottamatta.

Ajatus suojelukaartista oli jo aikaa sitten näivettynyt. Hilipatamies ja hänen muutama kaverinsa olivat pystyneet kätkemään muutamia metsästysaseita, mutta sissisota ei vanhoja miehiä enää kiinnostanut. Eiväthän he siihen enää pystyisikään. Nuoriso oli uudelleenkasvatettu ja koko kansa alistunut ja passiivinen, ja koetti vain saada ruokaa lautaselleen. Hilipatamies harrasti salametsästystä kavereittensa kanssa, ja siitä saikin mukavasti lisäsärvintä lautaselle, sillä kun metsä- ja paperiteollisuus ja sitä myötä tehometsätalous oli maassa enää pelkkää historiaa, niin riistakanta elpyi mukavasti.

Hilipatamies kapusi pois muistoistaan. Hänellä oli työtä tehtävänä. Hän oli ottanut kaveriltaan Lötjöseltä lainaksi mönkijän, mikä olikin harvinainen peli nykyisin. Hänellä oli noin kilometrin päässä piilomonttu, johon hän rupesi kuskaamaan omaisuuttaan. Lötjönen tiesi hänen piilopaikastaan ja hänen tulevasta ratkaisustaan. Hilipatamies vei piilomonttuun hirvikiväärinsä, revolverinsa, jäljelle jääneet patruunat, kirveen, vesurin, pellostaan nostamat perunat ja kaasuliedestään irroittamansa melkein täyden kaasupullon. Lötjösellä olisi niille kyllä käyttöä.

Saatuaan urakkansa tehtyä Hilipatamies sytytti tulen kivistä rakentamaansa pihagrilliin ja paistoi hiilloksella sianlihapihvejä. Virallisestihan niitä ei enää saanut myydäkään, kun ne olivat mitä kovimmin haram, mutta vaihdantataloutta saattoi sanoa viimeiseksi suomalaisen vastarinnan muodoksi, ja sitä kautta tällaistakin ylellisyyttä saattoi edes joskus harrastaa. Hilipatamies oli vaihtanut sianlihan neljään pyytämäänsä haukeen ja kahteen ampumaansa teereen.

Syötyään Hilipatamies vielä poltteli kessun. Sitten hän otti esiin haitarinsa ja soitti Säkkijärven Polkan. Sorsapariskunta tuijotti Hilipatamiestä lähellä rantaa ihmeissään, mutta kovasti rauhallisena. Aivan kuin ne olisivat ymmärtäneet musiikin. Hilipatamies soitti Säkkijärven Polkan ehkä paremmin kuin koskaan. Oravakin tuli läheiseen mäntyyn jälleen ihmettelemään. Sen jälkeen Hilipatamies meni kuistilta mökkiinsä ja otti esille säästämänsä haulikon. Hän kaivoi laatikosta rautasahan ja sahasi haulikonpiipun lyhyeksi. Sitten hän latasi haulikon. Haulikko oli kaksipiippuinen, mutta hän latasi vain yläpiipun. Se riittäisi kyllä.

Tämän jälkeen hän otti tuolin ja rikkoi mökin ikkunat, sekä kaatoi mökin nurkkiin kaiken mahdollisen paperimateriaalin. Sen jälkeen hän kaivoi vähistä eläkevaroistaan ostamat ekoystävälliset rapsipohjaiset sytytysnestepullot ja valeli mökin nurkat sytytysnesteellä. Annettuaan sytytysnesteen imeytyä, hän istui keskelle mökin tupaa, ja viskasi tulta nurkkiin. Tuli kiitti sille annetusta ruuasta ja ryhtyi palamaan iloisesti.

Kun leviävät liekit alkoivat lähestyä Hilipatamiestä, hän mietti vielä hetken, että mitähän elämän jälkeen on. Hän tuumasi tyynesti, että jos siellä jotain on, niin sittenhän sen näkee. Jos ei ole mitään, niin eihän hän sitä enää tiedä, joten välikö hällä. Hetken hän tuumasi vielä, että olisiko mitään, mitä kaivata tästä elämästä ja tästä maasta ja totesi että ei. Sen jälkeen hän siirsi katkaistun haulikkonsa piiput suuhunsa ja painoi liipaisinta.

Kun mökki oli palanut maan tasalle, lensi lahdukkaan kuikka. Se huuteli pimenevään iltaan. Ehkä sekin ymmärsi, että tässä lahdukassa oli soinut viimeinen hilipata.

26 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

No olipa surullinen tarina perskeles. Tässä kohtaa mä vielä nauroin:

tuo muistuttaa vanhempana koko lailla Robert Mugabea

Mutta kyllä hymy hyytyi. Vaan sehän se taisi olla tarinan tarkoituskin.

Anonyymi kirjoitti...

...tuo suullinen tarina, joll´ei oo vertoa. Niinpä. No, se nyt on sitten sen ajan murheita, jos tuonne saakka päästään, mutta jollakin tapaa vaan pistää miettimään muutamakin asia. Esimerkiksi se, että viiden vuoden päästähän, jos Luoja suo, vietetään armorikkaan itsepäisyytemme satavuotismuistojuhlaa. Ja nähtäväksi jää sitten myös, kuinka paljon yhteiskunnallinen tilanteemme muistuttaa silloin v. 1917...?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumikselle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Kumin: Joo, tää oli vaan semmonen etukäteismuistokirjoitus tietylle elämäntavalle ja asenteille, mitä nykyään niin kovasti haluttaisiin haudata. Ehkä nää painostavat kelit vaikuttaa.

Ano: No tuotahan olen itsekin miettinyt. Vanhaa punaiset vastaan valkoiset-asetelmaahan ei enää ole, mutta henkisiä juoksuhautoja kaivetaan kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

Jos oikeasta ilmansuunnasta tulleet haluavat eristäytyä lähiöihinsä ja ottaa ne haltuunsa katuja myöten, niin siihen voisi reagoida vaikka näin:
Perustakaa vaan ghetot mutta ette saa yhteiskunnalta sosiaalitukia, gheton ympärille rakennetaan muuri ja sen eteen piikilanka-aita ja vallihauta, ghettoihinine ei tule ulkopuolelta sähköä eikä vesijohtoja eikä viemärijohtoja. Mitä luulet jaksaisko ne oikeasta suunnasta tulleet olla tuollaisissa paikoissa?

Asterixin kylä taisteli roomalaisia vastaan. Huitsinnevada voisi ottaa siitä mallia. Huitsinnevada voisi vaikka itsenäistyä semmoiseksi pienvaltioksi. Pitäisko Ala-Tölviö ottaa kumppaniksi valtioon? Mitäs valtuuston puheenjohtja Martti Mielikäinen sanoisi siihen? Huisinnevadan ja Ala-Tölviön valaliitto Sveitsin tyyliin? Singaporekin on pinta-alaltaan suomalaisen kunnan kokoinen ja pärjää hyvin.

Raha on vaihdon väline joten rahatalouskin on tietyn sortin vaihdantatalous. Mutta tuo mitä tarkoitit on tavaran vaihtamista tavaraan. Huitsinnevadalle kannattaisi rekrytoida joitakin juutalaisia jotka osaisivat bisneksen teon hyvin. Näin kaupallinen aktiviteetti säilyy jollain tavalla vaikka olisi oma valtio.

Jos Huitsinnevadalta löytyy uraania niin voisi perustaa oman kaivosfirman joka keräisi uraanin polttoaineeksi omaan ydinvoimalaan. Näin sähköhuolto on turvattu. Ja tuo uraani pitänee tiedostavat piirit ja haitalliset ulkomaalaiset loitolla. Kun kunnan imago olisi niin kamala kaivoksen, rikastamon, voimalan ja loppusijoituspaikan takia niin ei kai sinne sitä vastaanottokeskusta tai pakolaisten ja turvapaikan saaneiden kuntapaikkoja voi perustaa.

T kirjoitti...

Surullinen ja samaan aikaan omalle kohdalle osuva tarina, sillä olen omaa loppuani kuvitellut jokseenkin Hilipatamiehen kohtaloa vastaavaksi. Sattumalta olen aikalailla saman ikäinenkin, ja minulla on mökki "Kurjalan" perukoilla järven rannalla. Viime vuosina olen ajatellut että vetäydyn sinne ja pidän ainoana yhteytenä ulkomaailmaan radiota, jonka avaan sunnuntaisin puoliltapäivin tunnin ajaksi.

Paikka on aikalailla syrjässä mutta ainahan sinne voi jonkin monikulttuurikeskuksen rakentaa, kunhan tulijoita tulee tarpeeksi niillekin seuduille. Masentavaa, suoraan sanoen.

Närpes varg kirjoitti...

Ei kai vain Yrjö, perskeles, tehnyt nyt Enkeli-Elisat? Meinaan on pidetty päiväkirjaa, istuttu vankilassa, soitettu haitaria ja nyt sitten haulikon piippu suuhun, tulet nurkkiin ja pum!
Saa nähdä, milloin Helsingin Sanomat ottaa aiheen hampaisiinsa. Käy ilmi, ettei "Yrjö" ollutkaan mikään sosiaalipiipertäjä, hänen tuomionsa oli ainoastaan 4 kuukautta ehdollista ja se tuli hasiksenmyynnistä. Eikä sillä saatanalla ollut edes aseenkantolupaa!
Itse asiassa "Yrjö" on tsetseenipakolainen, joka ei osaa suomea. Hänen vaimonsa (os. Kurittu) on kirjoittanut kaikki nämä blogeissa julkaistut jutut. Tyhmyyksissään akka luuli, että blogikirjoituksilla voisi jotenkin rahastaa, mutta kun ei sieltä tullut penniäkään rupesi antamaan alakerran kaupparatsulle, kun sillä on auto, moottoripyörä ja kesämökki. Luulee pääsevänsä sille leipäsudeksi.
Poliisin jatkotutkimuksissa kävi lisäksi ilmi, ettei "Yrjöllä" edes ollut rautasahaa, jolla haulikon piiput olisi sahattu poikki. Köyhä mies, sanalla sanoen.
Pelkkää fiktiota koko homma, rahastusta ja hyväuskoisten vedätystä.
Älkää uskoko "Yrjöjä", uskokaa Helsingin Sanomia!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle, T:lle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Vieras: Mitä tulee tuohon ensimmäiseen kappaleeseesi kommentissasi, niin olen täysin samaa mieltä. Jos porukka haluaa eristäytyä katujengien hallitsemiin ghettoihin, joka ei halua olla missään tekemisissä yhteiskunnan kanssa, niin ei yhteiskunnan niitä ghettoja tarvitse elättääkään.

Noin muuten kommentistasi ajattelen myös pitkälti samoin. Jos asiat etenevät Euroopassa niin kuin ne näyttävät tällä hetkellä etenevän, niin Suomessakin syntyy NoGoZoneja kaupunkeihin, mutta pienemmissä taajamissa taas syntyy vastakkaisia NoGoZoneja, jotka ovat valkoisten kristittyjen (tapasellaisten tai tosissaan, ihan sama) hallinnassa, ja ne kehittävät itselleen mahdollisimman pitkälle menevän autonomisuuden. Voihan olla, että tämä uusi uljas Euroopan Virkamiesdiktatuuri päätyykin ajan myötä kuntien ja pitäjien Euroopaksi. Mene ja tiedä.

T: Toivotan sinulle mukavia ja lukuisia vuosia mökilläsi ynnä muuallakin, ja toivon, ettet tarvitse heti kohtakaan harkita Hilipatamiehen henkilökohtaista ratkaisua.

Närpes Varg: Oh God! Oh Man! Oh God! Oh Man! Oh God! Oh Man! You So made me! Allahupa vuan hyvinniin, Akpaar! Ja lukekka te väärräuskomiehhet Helsinkisanoma. Niin lukke minäki.

Anonyymi kirjoitti...

Voidaan me ottaa käyttöön läheisyysperiaate jonka EU on virallisesti hyväksynyt. Alunperin se on peräisin katolisen kirkon ajatuksista, että asiat tulee päättää mahdollisimman alhaalla. Kun mennään ylemmäksi niin siellä päätettävien asioiden määrä pienenee. EU:lla on esim. Alueiden Eurooppa-käsite joka korostaa alueiden identiteettiä ja paikallista identitettiä. Sekin kai pohjautuu läheisyysperiaatteeseen. Muuten täysin täysin kannatettavaa mutta EU ei itse toimi tuon mukaan vaan on kerännyt toimintakenttäänsä koko ajan lisää päätettäviä asioita. Jokin YK nyt on tosi kaukana läheisyysperiaatteesta, silläkin on liioitellun paljon asiota toimintakentässään ja päätösvallassaan.

Sveitsi olisi kai tuon alueiden Euroopan mallivaltio. Sveitsin liittovaltio eli valaliitto toimii rajoiteun tehtäväkentän ja päätösvallan puitteessa. Valtaa ja vastuuta on delegoitu kantoneille ja kunnille. Asioita voidaan ratkoa kansanäänestyksillä jos halutaan kumota päättäjien päätöksiä. Sveitsin kansantalous on myös vahva, verot ovat kohtuullisen siedettävät eikä työttömyys ei ole mahdottoman suuri.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Näyttää siltä, että tuo läheisyysperiaate on nykymeiningillä EU:ssa muuttumassa keskittämisperiaatteeksi. Ja varsinkin se tökkii, että valta on virkamiehistöllä, jolla ei ole mitään poliittista vastuuta. EVM:llähän ei ole edes oikeudellista vastuuta. YK taas alkaa minusta muistuttaa entistä Kansainliittoa, mikä ei välttämättä ole edes huono asia, sillä sen päätökset turhan paljon nuolevat islamia poliittisena voimana tai ainakin sen uskonnollista herkkätunteisuutta.

Sveitsin malli sopisi minullekin aivan hyvin. Niin muuten, hoksasin just, että tää oli kirjoitus numero 300. Kyllä niitä vaan näyttää kertyneen.

reino kirjoitti...

Kyllä se ny näyttäis kovasti pidempääkin kertomusta pukkaavan. Ja hyvältä vaikuttaa, joten anna tulla vaan. Repäiset ihokkaasi, raastat rintakarvasi ja alat kirjoittaa romaania oikein. Jos ei muuten, niin luku kerrallaan blogiin ja sitten muutaman kuukauden päästä katsot kirjoitukset läpi uudelleen ja muokkaat samoihin kansiin.

Se jyske rintasi sisällä on luomisvoima. Odottaa ulospääsyään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Reinolle ja kiitos kommentistasi. Minusta vaan jotenkin tuntuu, että minä olen tämmösten lyhyempien juttujen tekijä. Ei tunnu päässä aihetta kokonaiseen romaaniin. Vaan eikös tää homma näinkin etene. Älä muuten sinäkään unohda Reinoblogia. Missäs ne Valkoparrattoman Miehen päivitykset viipyy? Kuinka heppu jaksaa? Tässä on jo huolissaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Tietokonemiehet olivat kehittäneet niin sanotun Jumala-avaimen, joka purki tietokoneviestinnästä kaiken suojauksen ja paljasti tarkkaan, mistä viestit olivat tulleet."


Jos Jumala-avain pystyy purkamaan saamansa viestin, niin silloin salaaja voi siirtyä lähettämään ositettuja viestejä. Ne jaettava osiin siten, että yksittäisessä osasta ei paljastu salattavaa tietoa, vaikka Jumala-avain saisi osan auki.

Osat on lähetettävä eriaikaisesti ja mieluiten eri kanavien kautta, joita voivat olla radioaallot, netti, kirjeposti yms.

Jotta viestin lähettäjä ja vastaanottaja eivät paljastu, viestin osien tulee näyttää tavalliselta harmittomalta viestinnältä.

acc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys acc:lle ja kiitos kommentista & täsmennyksestä. Jotenkin noinhan tuo varmaan tulisi tehdä. Minä tunnustan olevani melko lailla invalidi näissä tietokoneasioissa, enkä ole varma, pystytäänkö mitään Jumala-avainta edes kehittämään. Teknoheput varmaan osaisivat esittää asiasta fiksumpia mielipiteitä. Ajattelin vaan juttua kirjoittaessa sitä, että se, mitä jopa minä pystyn nykyisin tekemään kotikoneellani olis ollut vielä vuonna 1992 täyttä scifiä ja vuonna 1982 tosi huonoa scifiä. Tota edistystä ei vaan niin herkkään hahmota, kun se on tullut pikkuhiljaa. Vaan ajatellaanpa, että joku ATK-ammattilainen olisi mennyt koomaan vuonna 1992, DOSin aikana ja herännyt vuonna 2012 ja sitten kattellut tietokoneita. Mitähän se mahtais tuumia?

Anonyymi kirjoitti...

Jos olisin itse ATK-ammattilaisena mennyt koomaan 1992, niin aika lailla samanlaisilta jääkaappi-pakastin yhdistelmiltä ne näyttävät nykyäänkin.

Tosin vuonna 1992 niitä(jpk-yhdistelmiä) tarvittiin useita kymmeniä siihen, mihin 2012 tarvitaan alle 10.

Ja v. 1992 ne taisivat olla vielä vesijäähdytteisiä. ;)
Vai olikohan ekat ilmajäähdytteiset jo käytössä, en muista tarkkaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Eikös silloin ollu vielä haloilla lämmitettäviä höyrymodeemeita? Itse ajattelen lähinnä tota tietomäärän kasvua. Ensimmäisessä koneessani oli muistaakseni 160 megan kovalevy ja se maksoi ohmygodinheaven. Nyt mulla on lompakossa 8 gigan usb-muisti ja se maksaa saman kuin aski tupakkia.

Asian vierestä tai asiaan liittyen: Jos olisin itse mennyt koomaan vuonna 1992 ja herännyt vuonna 2012 ja nähnyt ensimmäisenä sen, mitä tuossa seuraavassa linkissä on, olisin varmaankin hakannut päätäni seinään niin kauan, että olisin mennyt uudestaan koomaan. Jokainen sitten katsoo tuon ihan omalla vastuullaan.

http://www.youtube.com/watch?v=JnKuTAYarjE&feature=player_embedded

Becker kirjoitti...

Piti oikein pariinkin kertaan lukaista tuo juttusi. Siinä maalaillaan varsin mielenkiintoisia mutta tummia näkemyksiä mahdollisesta tulevaisuudesta.
Kanadassa pääsin kerran piipahtamaan erään kaverini tuttavaperheen luona, joka asui aidatun omakotialueen sisällä, ja jonne päästiin kun aseistettu porttivahti oli saanut luvan. Talot olivat vimosen päälle nuoltuja ja ruohikotkin viimeistelty kynsisaksilla. Kaikesta huomasi ettei asujaimisto ollut kovin persaukista. Suomi-poikaa pisti vähän ihmetyttämään, että eihän tällaista voi tulla Eurooppaan.
Nykyjään en enään ihmettele mitään, sillä sen verran hulluksi alkaa meno mennä.
Olen joskus tullut katsoneeksi elokuvia, jossa teemana on ollut aivopesty enemmistö, ja vähemmistö joka elää "yhteiskunnan" ulkopuolella. Nämäkin B-luokan leffat alkavat vaikuttaa ihan todellisilta.
Kun pankit ja verottaja vievät omaisuutesi poliitikkojen myötäillessä (Goldman Sacs esim.)
Ja nurkilla alkaa pyöriä enenevässä määrin musulmaaneja ja muita vanhustenryöstelijöitä, niin kyllä tuo jonnekkin huitsin nevadaan muuttaminen alkaa vaikuttamaan hyvältä vaihtoedolta.
Tokko siellä ihan yksinkään tarvitsee olla, sillä joku prosentti ihmisistä sentää omaa kyvyn ajatella.

Anonyymi kirjoitti...

Huomasitko merirosvo-aiheisen sähköpostin? Olisin kai voinut siirtää sen tähän mutta ehkä olisi mennyt pitkäksi.

Pointti oli siinä että kauppalaivoilla tulisi olla aseistusta. Ei olisi vaikeaa pitää laivalla mukanaan rynnäkkökiväärejä, kiväärejä ja pistooleja. Nuo ovat melko kevyitä ja vievät vähän tilaa. Noita on helppo pitää vaikka koko ajan mukana tai ainakin koko ajan niin lähellä että voi hälytyksen sattuessa ottaa käsiin. Tuollaisia aseita saa melko edullisesti. Myöskin sinkoja ja konekivääreitä voisi olla varustuksena.

Ennen vanhaan, purjelaiva-aikana, kauppalaivoilla oli aseistus koska merirosvous oli hyvin yleistä. Laivoissa oli kanuunat. Lisäksi laivan miehistöllä oli yleensä tuliaseet, eli pistoolit ja musketit. Ja jos ei tuliasetta niin aikakin teräaseet, eli miekka, tikari tai puukko.

Kauppalaivojen miehistöön pestattiin tarkoituksella myös rosvoja jotka olivat maissa etsintäkuulutettuja. He olivat usein hyviä tappelijoita, miekkailjiota ja ammuskelijoita ja noista taidoista oli hyötyä jos merkkareita hyökkää. Sitä en tiedä miten hyviä merimiehiä tai työmiehiä he olivat laivalla ollessaan ja mikä heidän luotettavuus oli.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Näitä tulevaisuudenkuvia tulee aika ajoin väkerrettyä. Onneksi tulevaisuuden historia on vielä kirjoittamatta, mutta kun asioitten kehitystä katsoo, eivät nämä aidatut ja vartioidut alueet ole meilläkään mahdottomia. Ja mitenkä mulle etiäinen sanoo niin, että niitten aitojen sisällä asuu varsin paljon poliittisessa ja virkakoneistossa turvallisen toimeentulon hankkineita henkilöitä, jotka ovat kovasti saarnanneet monikulttuurisuuden puolesta ja viha-ajatusten perkelettä vastaan.

Vieras: Huomasin joo, kiitos. Minun puolestahan tuon olis voinut tehdä jo eilen. Eihän se teknisesti kovinkaan kummoinen homma ole. Ja rynkkyähän oppii maallikkokin käyttämään nopeasti. Ongelma lienee tossa lakiteknisessä puolessa, eli siviilialuksille ei anneta lupaa aseistautua sotilasasein. Eikä sallita tilannetta, jossa siviilisatamassa ankkurissa olevassa aluksessa on sotatarpeita kokonaiselle puolijoukkueelle. Ongelmallistahan se tietty noin poliittisesti on. Ainakin näillä nykyisillä eduskunnilla. Kai se menee siihen, että varustamot siirtyy käyttämään noita Blackwater-heppuja tai jotain vastaavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos halutaan sievistellä lakihömpällä niin kai sitten pitää ostopalveluna ottaa turvamiehiä ja palkata niitä laivalle. Tai sitten ottaa jokin sota-alus tai aseistettu alus mukaan.

Jos merkkareita tulee kohdalle ja ne saa nujerretuksi niin ei niistä tarvi kertoa muille. Näin eivät kukkahatut saa tietää mitään. Varsinkaan jos kahakka on ollut kansainvälisillä vesillä.

Jos ollaan sivistyneessä satamassa, niin pyssyt voi piilottaa tai heittää veteen. Pyssyjä saa laittomasti ja suht edullisesti, ja kun ollaan lähdetty uudelle reissulle, niin uudet pyssyt voi tuoda laivalle.

Vanjoilla ja kinuskeilla on asenne kohdillaan, he eivät mieti turhia vaan pistävät lahtaavat merkkarit ja upottavat heidän aluksensa jos ne tulevat kohdalle.

Mutta luulenpa että Koillisväylällä ei noita Afrikan ja Aasian merkkareita liiemmin tapaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kun tarkemmin miettii, niin ehkä olisi hyvä jos Suomella olisi maine rasistisena maana. Mitä rasistisempi, sen parempi. Toivottavasti rasistinen maine leviää mahdollisimman moneen kehitysmaahan, varsinkin Afrikassa ja Lähi-idässä. Meinaan, kun tuo umpirasistinen maine voisi rajoittaa maahan pyrkimistä aika lailla.

Onko Ykällä hyvä rahatilanne vai rahapula? Ykä voisi varmaan taas kaivaa naftaliinista sen Ykän Rasistipalvelu OY:n. Sen verran hyvät bisnekset olisi luvassa. Tietty asiakkaat maksaisivat verorahoista, mutta ne sentään menisivät Ykälle Huitsinnevadalle eikä Vetelä-Eurooppaan eikä kehitysmaiden diktaattoreille ja kehitysapubisneksessä mukana oleville järjestöille. Se voisi olla taktinen veto pelastaa rahoja jotka ovat vaarassa upota mokutuksen pohjattomaan kaivoon. Ykä voisi kuivattaa tuon kaivon josko se pohja tulisi vastaan. Osalla noista rahoista Ykä voisi maksaa joillekin mamuille kunnon rahat siitä että palaa alkuperämaahansa.

Venäjä hyväksyi lain jonka mukaan ulkomailta rahoitusta saavien järjestöjen on rekisteröitävä itsensä ulkomaisiksi ja niiden toimintaa valvotaan. Jostain kumman syystä minä osoitan ymmärrystä tuolle laille. Tuolla metodilla Venäjä estää sen ettei sitä vastaan voida käyttää samoja metodeja joilla Neuvostoliitto yritti operoida lännessä.

Mitä jos täälläkin otettaisiin tuommoinen laki käyttöön? Kiinnostaisi tietää minkälaiset ulkomaiset rahavirrat suuntautuvat maahanmuuttobisneksessä ja kehitysapubisneksessä mukana oleviin järjestöihin, ihmisoikeusjärjestöihin, ympäristöjärjestöihin, feministijärjestöihin, islamilaisiin järjestöihin, jne. muihin. Mitkä noista harjoittaa peitetoimintaa jne. Maksaako ulkomainen metsäteollisuus siitä että luontoaktivisteina itseään pitävät menevät rettelöimään tehtaille tai metsätyömaille ja vaativat niiden sulkemista jne.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä ole ennen tänne kommentoinutkaan. Toki likittänyt mainiota blogiasi kaikille jokka vähänkin jaksaa nuivan hörhön jorinota seurata.
Hilipata jotenkin vain kosketti.

KKi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Kki:lle & kiitos kommenteistanne.

Vieras:

Viesti 1: Koska pidän blogini aiheet edelleenkin pääasiallisesti Hangon ja Nuorgamin välissä, niin luovutan mielelläni toimeenpanovallan tuossa asiassa vanjalle ja kinuskeille. Kyllä se homma niiltä hoituu.

Viesti 2:

- Tällä hetkellä taitaa vaan tilanne olla ikävästi toisinpäin. Eikös ne siellä Egyptissäkin mainostaneet, että menkää veikkoset Suomeen lihapatojen ääreen ystävällisen ja vastaanottohaluisen kansan tykö.

- Meidän talous on mukavasti tasapainossa. Ei olla rikkaita, mutta velattomia ollaan. Ja kun minä palkkani jo verovaroista saan, niin en ilkeä kupata enempää.

- Voisihan sitä lakia tietysti täälläkin miettiä, mutta nuo mainitsemasi järjestöt eivät kyllä tarvitse ulkopuolista rahaa, kun siihen budjettivaroin jo suolletaan suomalaista rahaa ihan tarpeeksi. Tai kai niitä joitain koraanikouluja rahoitetaan Saudi-Arabiasta. Suomalaista metsä- ja paperiteollisuutta taas ei tarvihe terrorisoida muualta, kun me ollaan ajamassa sitä alas ihan omin päin.

KKi: Jorinoiva nuiva hörhö kiittää ja toivottaa mukavaa kesän jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä kun tietää julkishallinnosta niin minulla on ehdotus. Mitä Ykä arvelee siitä että jos haluaa hakea julkishallinnon työpaikkaa, niin sitä ennen pitää kuunnella koko Knallin ja sateenvarjon tuotanto? Joka jaksosta pidettäisiin tentti jossa todistettaisiin että on kuunnellut jakson ja on ymmärtänyt mistä siinä on kysymys. Ei saisi hakea mihinkään julkishallinnon työpaikkaan ennen kuin on kuunnellut jaksot ja läpäissyt tentit. Luultavasti näin saataisiin julkishallintoon parempia viran-ja toimenhaltijoita. Ainakaan ne eivät voisi olla huonompia kuin nykyiset viran-ja toimenhaltijat. Knallin ja sateenvarjon voisi vaikka määrätä yliopistoihin pakolliseksi kurssiksi joka on suoritettava jos haluaa maisterin paperit. Noista jaksoista kertyy sen verran paljon tunteja että niistä saisi muutaman opintoviikon, jaa siis opintopisteen, joten kooltaan se olisi verrattavissa johonkin kurssiin.

Youtubesta on löydettävissä aika monta Knallin jaksoa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Teuvo Vehkalahdelle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Teuvo: Kiitos käynnistä ja hyvää kesän jatkoa sinnekin.

Vieras: Ehkei nyt koko tuotantoa, mutta miksei muutama jakso. Ja tentissä kysyttäisiin, että mahtoiko tässä mennä mielestäsi ehkä jotakin pieleen. Kiitos muuten vinkistä, täytyy kuunnella, kun parempi aika on. Toinen mainio kuunnelmasarja siihen aikaan oli tää urheilusankari Elmo. Derwangan suurkisat ja mitä niitä nyt oli, missä Elmo riehui. Kauko Helovirta niissäkin oli selostajana. Se Elmosta tehty elokuva oli taas aika tylsä.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs muuten Lötjöselle on tapahtunut tuossa tarinassa? Entäs Antero Lärväsen mökille? Miten sille on käynyt? Entäs Ykän ja Ylvan maatila? Jos Huitsinnevada on vastarintahenkisten hallussa niin talot on kaiketi kunnossa.

Tuon worst case scenario-jutun perusteella pakeneminen Viroon tai vaikka luovutettuun Karjalaan on tuossa tilanteessa jopa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ties vaikka 11 prosenttia Suomen asukkaista pakenisi sinne lyhyessa ajassa. Mustalla huumorilla voisi todeta että näin se Karjala saatiin takaisin. Piti tuokin päivä nähdä että evakkojen jälkeläiset palaavat sinne omin päin.

Sieltä on venäläisväestöä muuttanut pois Pietariin ja Moskovaan ja muualle Venäjälle joten luulen ettei se heitä kummemmin haittaa. Ja kun vähän lahjusrahoja tarjoaa niin ei viranomaiset sano mitään. Ollaan me ihan kunnolla. Ei me tsaarinkaan aikana sosiaalitukia tarvittu kun meikäläisiä oli Pietarissa 20000. Voisi niille vielä vihjaista että kun teillä on rajalla massiiviset sotilasoastastot niin voisitte käydä nurjertamassa tuon Helsingin piirikunnan valtaeliitin ja istuttaa Lötjönen valtaan. Meinaan kun onko tuo Helsingin piirikunta muodostanut turvalisuusriskin Venäjän tai Viron suunnalta katsottuna.

Oikeaoppiset ovat niin nyhveröitä ettei niistä ole vastusta, ei ne muuta osaa kuin inistä. Puolustusvoimat on tuohon mennessä vain kaukainen muisto. Kunniauussuomalaiset voivat päristellä partaa mutta autonpolttotaidolla tai itsemurhaiskulla ei ihan T90:ä, MIG:iä, tai sotalaivaa vastaan isketä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Nyt täytyy sanoa, että tulipa niin laaja-alainen kommentti, että tohon kaikkeen vastaaminen vaatisi multa kaksi tai kolme erillistä blogikirjoitusta, ja minä kun olen tilaustöissä huono, niin nostan tällä kertaa tassut pystyyn. Ihan mielenkiintoista tuumintaa kylläkin.