PEILIKUVAN PALVOJA

Lukija tietää oikein hyvin että olen pyrkinyt useissa ymmärrysharjoituksissani hahmottamaan miksi suvaitsevais-tiedostavat yksilöt toimivat toistuvasti vastoin tervettä järkeä. Täyttä selvyyttä tulen tuskin koskaan saamaan. Tähän nimenomaiseen ymmärrysharjoitukseen liittyen lukija tietää myös sen, että pitkän linjan rock-veteraani Kari Peitsamo on hiljattain lausunut ihan järkeviä ajatuksia haittamaahanmuuton vaarallisuudesta. Minkä seurauksena sitten hysteeriset joukkorääkyjät ovat pyrkineet muuttamaan hänet musiikilliseksi epähenkilöksi – Mamban Tero Vaaran tavoin – ja osittain onnistuneetkin sillä Peitsamon esiintyminen ensi kesän Ämyrockissa sitten kiellettiin juuri tuohon joukkorääkymiseen vedoten. Siitä huolimatta että heppu on esiintynyt kyseisillä festareilla jo nelisenkymmentä vuotta. Epäilemättä muitakin banaaneja on odotettavissa.

Tässähän on kyse siitä että ihmiseltä, joka on eri mieltä kuin joku toinen estetään oman elinkeinonsa harjoittaminen mielipiteensä vuoksi. Muusikolle asialla on korostunut merkitys sillä muusikko tienaa leipänsä lähinnä keikkailulla. Levymyynnillä sitä tekee varsin harva. Mikä sitten saa ihmisen noin rankkoihin tekoihin joilla pyritään vahingoittamaan toista ihmistä? Mistä pohjautuu se kuuluisa viha, joka on lähinnä tiedostavaiston ominaisuus vaikka se väittää tilanteen olevan päinvastoin? Kuinka Kari onnistuikaan loukkaamaan heitä niin ankarasti?

Itse ajattelen että tällaiset ihmiset ovat mielikuvansa vankeja. He ovat rakentaneet tietyn mielikuvan ihmisistä sekä maailmasta ja valaneet sen päälle betonia jolloin se on muuttunut uskonnolliseksi dogmiksi. Dogmiksi jolle faktat ovat lähinnä antikristuksen tosiuskovalle esittämää kiusausta jolla koetellaan uskon voimaa.

Heillä on mielikuva että Suomeen saapuneet elintasosiirtolaiset ovat ihan oikeasti olleet välittömässä kuolemanvaarassa ja kuolisivat heti jos heidät karkoitettaisiin Suomesta. Siitä huolimatta vaikka arabi-invaasio tuli nimenomaan Suomeen seitsemän sotaa käymättömän eurooppalaisen maan läpi. Ja siitä huolimatta että somalit käyvät lomailemassa maassa jossa heidän väitetään olevan kuolemanvaarassa.

Heillä on mielikuva siitä, että nämä kieli- ja ammattitaidottomat elintasosiirtolaiset olisivat heti valmiita ammattilaisia suomalaiseen työelämään mutta suomalainen avoin-, piilo- ja rakenteellinen rasismi estää heitä antamasta elintärkeää panostaan Suomelle. Siitä huolimatta että osa näistä elintasosiirtolaisista on ollut Suomessa jo liki kolmekymmentä vuotta ja heillä on edelleenkin takanaan se kuuluisa loistava tulevaisuus suomalaisessa työelämässä ja he elävät edelleenkin suomalaisten elättämänä.

Koska – edelleenkin – heillä on mielikuva elintasosiirtolaisten suuresta hädänalaisuudesta ja kuolemanvaarasta he yksinkertaisesti ignoroivat mielestään näitten tekemät väkivalta- ja seksuaalirikokset ja keskittyvät ajattelemaan sitä suloista suklaasilmää jolle he syöttivät kakkua lusikalla suoraan suuhun jossain stopjotakin-mielenilmauksessa.

Mielikuvaansa palvoessa tällainen ihminen muodostaa tietysti mielikuvan itsestäänkin. Hän on Hyvä Ihminen. Hän on Edistyksellinen Ihminen. Kun hän katsoo ihaillen itseään peilistä niin sieltä katsoo vastaan ihmisoikeustaistelija joka toimii vaarassa olevien ihmisten puolesta, sortavaa yhteiskuntaa vastaan ja sitä rohkeasti uhmaten. Sekoitus Martin Luther Kingiä, Mahatma Gandhia ja Nelson Mandelaa. Tietysti sellaisena suomalaisena kevytversiona sillä niin hän itse kuin hänen suojattinsakaan eivät ole minkäänlaisessa vaarassa eikä yhteiskuntakaan sorra vaan pitää heitä lemmikkeinään.

Mutta mielikuva on tärkein ja sen myötä peilikuva on niin kovin kaunis.

Ja sitten tulevat Pahat Ihmiset. Tällä kertaa Peitsamon Kari. He tulevat ja särkevät peilin. Samalla he heittävät ilmaan perustellun epäilyn siitä että oliko rohkea ihmisoikeustaistelija sittenkin vain elämysmatkaileva leikkipartisaani? Hyväuskoinen hölmö ja sinisilmäinen idiootti joka ruokki vain omaa egoaan?

Onhan selvää että peilikuvan palvojalla ei ole siinä vaiheessa enää muuta mahdollisuutta kuin alkaa joukkorääkyminen ja vaatia että Paha Ihminen on vaiennettava. Koska hän on loukannut rääkyjän egoa.

Tämä lienee selvää yksinkertaisemmallekin. Niin kuin esmes minulle. Mutta silläkään ei oikeastaan ole merkitystä. Merkitystä on sillä kysymyksellä että kuinka suurta se joukkorääkyminen oikein olikaan?

Vaativatko edistyksellisen kansan laajat ja syvät rivit että Peitsamo on banaanoitava Ämyrockista?

Aivan samoin voi kysyä että vaativatko laajat ihmismassat että Kiuas-kustannus on suljettava Helsingin kirjamessuilta aivan niin kuin viime vuonna tapahtui?

Vai oliko kyseessä sittenkin vain muutama vihervasemmistolainen egoaan ruokkiva wannabe-joku?

Veikkaanpa jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ja silloin voidaan todeta että olemme sekä vaarallisessa että vastenmielisessä tilanteessa. Tilanteessa jossa muutama – jopa yksi – tiedostava egonsaruokkija voi tapaus kerrallaan määritellä mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Koska sille egonsaruokkijalle ei uskalleta sanoa vastaan. Ja egonsaruokkijat alkavat hoksata tämän. Siksi he tulevat kerta kerralta röyhkeämmäksi.

Tilannetta voisi verrata ihmisruumiseen jonka hallitseva elin on persereikä. Kun se murjottaa ja laittaa itsensä kiusallaan umpeen niin koko ruumis voi huonosti ja alkaa ennen pitkään tukehtua paskaan.

Hotellin respasta toivotetaan Ämyrockille yleisökatoa ja pankrottia. Voitte sitten keskenänne miettiä että kannattiko ryömiä elämysmatkailevien leikkipartisaanien edessä.