keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXII


Vuoden 2020 tilanne masentaa akuutisti ja kroonisesti sen verran että tarttee jälleen pyörähtää haukkaamassa happea historian puolella. Tuossa männä talvena käytiin läpi niin talvi- kuin jatkosodan suomalaista lentokonekalustoa. Jatketaan ilmojen veikkojen parissa ja ilmavoimathan toki olivat olemassa sodan jälkeenkin. Onneksi sentään. Kansallistunnus vaan muuttui ja hakaristin – joka ilmavoimilla oli ollut käytössä jo ennen oikean kainalon tuulettajia –  tilalle tuli sitten kokarditunnus:



Ilmavoimilla on kuitenkin vanha hakaristitunnuskin käytössään vieläkin. Esimerkkinä Lentosotakoulun lippu. Aika ajoin joku aina noistakin triggeröityy:



Tässä kirjoituksessa keskitytään sodan jälkeiseen aikaan ja lopetetaan katsaus siihen vaiheeseen kun Kekkoslovakia loppui. Sotien loputtua ilmavoimien toiminta oli pahemman kerran jäissä, erityisesti syyskuusta 1944 elokuuhun 1945 kestäneen valvontakomission määräämän lentokiellon vuoksi. Tämän jälkeenkin ilmavoimat joutuivat pärjäämään lähinnä sodan kuluttamilla Mersuilla. Uutta kalustoa saatiin vasta 1950-luvulla, ensimmäisenä kotimainen jatkokoulutuskone. Aivan ensimmäisenä hankkeena oli Valmet Tuuli II-kone joka jäi keskeneräiseksi mutta varsinaiseksi jatkokoulutuskoneeksi tuli vuonna 1951 Valmet Vihuri:



Ilmavoimilla oli käytössään vuosina 1951 – 1959 kaikkiaan 51 kappaletta tyypin I – III Vihuria. Koneilla sattuneet onnettomuudet herättivät aikanaan suurta huomiota mutta koneen lentotuntimäärään nähden ne olivat kuitenkin varsin vähäisiä. Joka tapauksessa Vihuri oli lentokoulutuksen kannalta tuolloin olennaisen tärkeä. Osaaminen säilyi. Ennen suurempia koneostoja ilmavoimille hankittiin vuonna 1951 yksi kappale Beechcraft 17-koneita. Vuonna 1953 ilmavoimat sitten siirtyi suihkukoneaikaan hankkimalla brittiläisiä De Havilland Vampire-koneita:



Suomeen ostettiin kuusi kappaletta yksipaikkaisia De Havilland D.H.100 Vampire Mk.52-hävittäjiä ja yhdeksän kappaletta kaksipaikkaisia De Havilland D.H.115 Vampire Trainer Mk.55-harjoitushävittäjiä. Harjoitushävittäjä oli ensimmäinen suomalainen kone jossa oli heittoistuin. Koneen huippunopeus oli 865 km/h ja aseistuksena 2 – 4 20 mm tykkiä ja kaksi 455 kg pommia tai kahdeksan kolmetuumaista Hispano HSS-R 80 –rakettia. Tarina ei allekirjoittaneelle kerro, että oliko Suomen ilmavoimille hankittu tuota ilmasta maahan-aseistusta. Asiasta tietävämpi voi valaista asiaa. Jo hankittaessa Vampiret olivat vanhentuneita mutta antoivat kuitenkin tuntuman suihkukoneisiin. Ilmavoimat käytti Vampireita vuosina 1953 – 1965.

Vuonna 1956 ilmavoimien käyttöön tuli kaksi Maanmittaushallituksen omistamaa Hunting Percival Pembroke C.Mk.53-konetta:



Koneita käytettiin ilmakuvaus- ja kuljetustehtävissä vuosina 1956 – 1968. Vuonna 1958 tehtiin sitten suhteellisen suuria koneostoja. Ensinnäkin ilmavoimille hankittiin ranskalaisia Fouga CM.170 Magister-harjoitushävittäjiä:



Näitä oli Suomella käytössä kaikkiaan 80 kappaletta vuosina 1958 – 1988. Koneista 62 oli rakennettu lisenssillä Suomessa. Koneen huippunopeus oli 650 km/h ja aseistuksena oli kaksi konekivääriä ja siipiin kiinnitettävät rakettikasetit. Fougan myötä suomalainen lentokoulutus tehostui olennaisesti. Koneessa ei ollut heittoistuinta ja sillä sattui kymmenen kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta. Myös pikku-Ykä näki kyseisen koneen eräässä lentonäytöksessä joskus 1970-luvun alussa ja totesi että voi juku mikä masiina vaikka vanhentunuthan se silloin jo oli. Koneen moottori piti kovasti ulisevaa ääntä ja ilmavoimissa konetta kutsuttiinkin nimellä ”Kukkopilli”.

Samana vuonna Suomelle hankittiin myös ensimmäinen sodan jälkeinen varsinainen torjuntahävittäjä eli Folland Gnat Mk.I:



Koneita oli ilmavoimilla kaikkiaan 13 kappaletta ja tarkoitus oli tehdä 20 vielä lisenssillä mutta suunnitelma peruuntui. Gnatin lisäksi ehdokkaina olivat brittiläinen Hawker Hunter F.4 ja ranskalainen Dassault Mystere IV-A. Kone ostettiin koko lailla puolivalmiina ja sen kohdalla oli jatkuvasti huoltovaikeuksia. Koneen suurin nopeus oli 1040 km/h ja sillä ylitettiin ensimmäisenä suomalaiskoneena äänen nopeus. Aseistuksena oli 2 x 30 mm tykkiä ja 2–18 x Hispano HSS-R 80 mm raketteja tai 2 kpl 225 kg pommeja. Eli ohjusaikaan eivät Suomen ilmavoimat Gnatin myötä vielä siirtyneet. Gnatit olivat ilmavoimilla käytössä vuosina 1958 – 1972.

Vuoden 1958 ostoslistalla oli vielä kolme kappaletta de Havilland Canada DHC-2 Beaver-koneita. Rajavartiolaitoksella näitä oli käytössään kaksi jo aikaisemmin:



Koneita käytettiin ilmavoimissa yhteyskoneina sekä valokuvaustehtävissä. Rajavartiosto käytti niitä rajavalvonnan lisäksi myös syrjäseutujen sairaskuljetuksissa. Ilmavoimien kaikki Beaverit tuhoutuivat onnettomuuksissa. Ja mainittakoon että kyseinen konetyyppi lennätti usein Urho Kekkosta Lapin hiihtoreissuillaan.

Vuoden 1958 saldoon kuului myös ilmavoimien uusi alkeiskoulukone eli Saab 91D Safir:



Sen kilpailijoina olivat italialainen Piaggio P 149D ja suomalainen Tuuli III mutta Safir voitti nopeamman toimitusajan ja hinnan perusteella. Safireita oli ilmavoimilla käytössä kaikkiaan 36 kappaletta vuosina 1958 – 1962. Vähemmälle huomiolle on jäänyt vuonna 1959 hankitut kaksi kappaletta ruotsalaisia Saab 17A-koneita:



Koneethan olivat täysin vanhentuneita tiedustelu- ja syöksypommituskoneita ja niitä käytettiin maalinhinauskoneina. Samaan aikaan muuten poistui käytöstä viimeiset sodan aikaiset koneet eli Bristol Blenheimit. Oliko niitäkin käytetty uransa loppupuolella maalinhinauskoneina? Varsinaiset sisäisillä pomminripustimilla varustetut pommikoneethan Pariisin rauhansopimus Suomelta kielsi. 1950-luvulla aloitettiin myös koko valtakunnan kattavan ilmavalvontatutkaverkon ja kalliosuojiin sijoitettujen ilmapuolustuksen johtopaikkojen rakentaminen.

Kun siirryttiin vuoteen 1960 hankittiin Suomeen juuri niitä pommikoneita joskin muuhun käyttötarkoitukseen eli kyseessä oli neljä Iljušin Il-28 kevyttä pommikonetta:



Pommikoneena kyseinen konetyyppi olisi kantanut 2.500 kilon pommikuorman mutta Suomessa konetta käytettiin kartoituskuvaukseen, maalinhinaukseen sekä meri- ja säteilynvalvontalentoihin. Tietoni mukaan kyseinen konetyyppi kyttäili Tshekkoslovakian miehityksen aikaan kovasti että mitä ne itänaapurin merivoimat oikein tusaavat. Koneen huippunopeus oli 900 km/h ja se oli ilmavoimien käytössä vuosina 1960 – 1981.

Samana vuonna 1960 lisättiin ilmavoimien kuljetuskalustoa Douglas DC-3-koneilla:



Konetyyppiä oli ilmavoimien käytössä kaikkiaan yhdeksän kappaletta vuosina 1960 – 1984 ja niitä käytettiin muun toiminnan lisäksi tietysti myös toimintaansa aloittavan laskuvarjojääkäriaselajin käytössä. Vuonna 1961 ilmavoimat siirtyivät sitten myös helipööperikantaan ja ensimmäisiä vispilöitä olivat puolalaiset SM-1/600 SZ ja 600 W jotka olivat neuvostoliittolaisen Mil Mi-1-pööperin lisenssiversioita:



Ilmavoimilla oli näitä vispilöitä neljä kappaletta vuosina 1961 – 1966. Samaan aikaan ilmavoimille saatiin neuvostoliittolaisia keskiraskaita Mil Mi 4-helikoptereita:



Kyseinen tyyppi jota suomalaisilla oli kolme kappaletta havaittiin hyvin kenttäkelpoiseksi ja se oli käytössä vuosina 1961 – 1979. 1960-luvulla hankittiin myös yksi kappale Agusta Bell 206 A ja kaksi kappaletta Sud-Aviation S.E.3130 Alouette II 313B-koptereita.

Vuonna 1963 ilmavoimat sai päälle sen ajan turbovaihteen mutta sitä edelsi vuotta aikaisemmin hankitut neuvostoliittolaiset MiG15UTI-harjoitushävittäjät:



Koneita oli ilmavoimilla neljä kappaletta ja ne oli tarkoitettu välityypiksi siirryttäessä Fougasta MiG-21:een vaikka niitä Mig-21-koneita ei Suomella silloin vielä ollutkaan. Koneet olivat käytössä vuosina 1962 – 1977.

Vuonna 1963 Suomen ilmavoimat saivat sitten pitkästä aikaa ajanmukaista torjuntakalustoa käyttöönsä eli meille hankittiin MiG-21F-13-hävittäjiä Neuvostoliitosta:



Ilmavoimat haaveilivat myös ranskalaisesta Mirage-hävittäjästä mutta ns. yleiset syyt estivät sen. Neuvostoliiton tarjous myydä koneita oli varsin yllättävä sillä kone oli silloin alan huippua eikä sitä ollut vielä edes Neuvostoliiton satelliittivaltioillakaan. Kaupan myötä Pariisin rauhansopimustakin hieman rukattiin ja Suomi saattoi siirtyä ohjuskauteen lämpöhakuisilla K13-ohjuksilla. Näitä oli koneessa kaksi. Koneessa ei kuitenkaan ollut ohjustutkaa joten maaleja piti päästä ampumaan takaapäin. Lisäksi koneessa oli aseena yksi 30 mm tykki tai ohjusten tilalla kaksi rakettikasettia joissa oli kummassakin 16 kpl ilmasta maahan ammuttavia 57 mm raketteja. Koneen maksiminopeus oli suomalaisille aivan uusi mach 2,05. Ilmavoimilla oli käytössään kaikkiaan 22 kyseisen tyypin konetta vuosina 1963 – 1986. Matkan varrella Suomelle hankittiin myös kyseisen hävittäjän harjoitusversioita MiG-21U, US ja UM yhteensä kuusi kappaletta.

Kun siirryttiin 1970-luvun puolelle eli vuoteen 1972 tuli Suomen ilmavoimien vahvuuteen myös ruotsalainen Saab Draken:



Koneita oli ilmavoimilla käytössä kaikkiaan 38 kappaletta vuosina 1972 – 2000. Koneen eri tyyppejä oli seuraavasti:

- Saab 35 BS Draken: 6 kappaletta
- Saab 35 CS Draken: 6 kappaletta
- Saab 35 FS Draken: 12 kappaletta
- Saab 35 S Draken: 12 kappaletta

FS- ja S-versiot pystyivät ampumaan myös vastaantulevaa maalia. Rb 24, Rb 27 ja Rb 28-ohjusaseistuksen lisäksi koneessa oli 1 – 2 x 30 mm tykkiä ja 2 x 75-millistä rakettikasettia tai 12 kpl 135-millistä rakettia. Sitäkään ei tarina minulle kerro että oliko Suomen ilmavoimilla kaikkea tuota ilmasta maahan-kalustoa. Drakenin huippunopeus oli Mach 2 ja niitä menetettiin ilmavoimissa onnettomuuksissa vain yksi kappale eli varsin työturvallinen masiina oli kyseessä. Lisäksi Drakenista hankittiin viisi harjoituskoneversiota.

Vuonna 1973 myös ilmavoimien helikopterikantaa lisättiin neuvostoliittolaisella Mil Mi-8-kalustolla:



Kopteri kuljetti 24 matkustajaa tai 3.000 kiloa kuormaa. Tätä kenttäkelpoiseksi ja luotettavaksi osoittautunutta kopteria oli Suomen ilmavoimilla kaikkiaan yhdeksän kappaletta vuosina 1973 – 1996 mutta ne jatkoivat senkin jälkeen toimintaa maavoimien kirjoilla aina vuoteen 2010 saakka kun kovasti mainostettujen NH90-kopterien käyttöönotto takkusi. Kopteriin olisi saanut periaatteessa huomattavan asekuorman mutta ainakin oman käsitykseni mukaan suomalaiset kopterit olivat aseistamattomia.Vuonna 1975 ilmavoimille hankittiin myös kevyempiä Hughes-koptereita kaikkiaan viisi kappaletta.

1970-luvun puolivälissä ilmavoimille hankittiin yhteyskoneiksi yksi kappale Britten-Norman BN-2A Islandereja, kaksi kappaletta Cessna 402B Businesslinereja ja kaikkiaan yhdeksän kappaletta Piper PA-28R-200 Cherokee Arrow II-koneita:



Sekä yksi Piper PA-31 Navajo-kone:



Ilmapuolustus sai lisää boostia vuonna 1978 - 1980 kun ilmavoimille hankittiin Mig-21bis-kalusto:



Koneella voitiin torjua pilvessä ja yöllä, mutta se ei kyennyt ampumaan ohjusta lähestyvään maaliin, joten sen toimintakyky oli siinä mielessä rajoitettu. Koneen maksiminopeus oli Mach 2,05 ja lakikorkeus huikea yli 21 kilometriä. Sen ajan MiG-kiskit kertoivat että kun koneella veti Rissalan kentältä lakikorkeuteen niin Leningrad näkyi oikein komeasti.

Koneen aseistuksena oli yksi 23 mm tykki ja sekä  neljä R-3S-, R-13M- tai R-60-infrapunaohjusta tai neljä R-3R-tutkaohjusta. Ilmasta maahan-aseistuksena oli kaksi UB-32A- ja kaksi UB-16-57-rakettikasettia, joissa kussakin 32 ja 16 S-5M- tai S-5K-rakettia. Oman tietoni mukaan ilmavoimilla oli aikanaan ollut varattuna MiGeihin myös aivan tavallisia pommeja. Kaiken kaikkiaan ilmavoimilla oli käytössään 26 tämän tyypin konetta vuosina 1978 – 1998.

1970-luvun lopulla suomalainen ilmapuolustus siirtyi myös ilmatorjunnassa ohjusaikaan. Tuohon mennessä ilmatorjunnalla oli vain ammusilmatorjuntakalustoa joka oli varsin pitkälle kakkosrähinän peruja. Uutta kalustoakin oli hankittu, määrältään suurimpana ”Sergei” eli ZU-23-2 josta puolustusvoimat käyttivät – ja käyttävät edelleen –  nimitystä 23 Itk 61:



Ohjuskalustoa oli haikailtu jo 1960-luvun alusta saakka kun MiG-hävittäjiin saatiin ohjukset mutta maasta-ilmaan ohjuksia saatiin odotella vuoteen 1978 jolloin käyttöön hankittiin lähitorjuntaohjus Strela:



Sekä vuonna 1979 kaukotorjuntaohjus Isajev S-125 Petšora:



Vuosikymmenen vaihduttua 1980-luvulle ilmavoimille hankittiin uutta kuljetuskalustoa eli kolme kappaletta Fokker F.27-koneita:



Kone kuljetti kaikkiaan 44 matkustajaa ja sitä käytettiin tietysti myös laskuvarjojääkäreiden koulutuksessa. Koulutukseen – joskaan ei laskuvarjojääkäreiden – käytettiin myös uusia kotimaisia Valmet Vinka-alkeiskoulukoneita:



Koneita oli ilmavoimien käytössä kaikkiaan 30 kappaletta. Kekkoslovakian ajan viimeinen suuri lentokoneostos oli harjoitushävittäjien ostaminen eli ilmavoimille hankittiin brittiläisiä British Aerospace Hawk- harjoitushävittäjiä:



Koneen Mk 51, 51A ja 66-malleja on ilmavoimilla ollut käytössä yhteensä 74 kappaletta vuodesta 1980 lähtien. Harjoitushävittäjän lisäksi koneella on ollut/on ehkä edelleenkin toissijainen tehtävä mahdollisen sodan aikana rynnäkkökoneiden ja muitten matalalla lentävien vihulaisten torjunnassa. Koneen huippunopeus on Mach 0,88 ja aseistuksena lämpöhakuiset ohjukset, 30 mm tykki, pommit tai 68 mm SNEB-raketit Matran rakettikaseteissa.

Ja tässä vaiheessa se Kekkoslovakia sitten loppuikin. Onneksi sotavaltio on hankkinut itselleen kuranttia ja priimaakin tavaraa sen jälkeenkin. Mutta ehkä tämä kirjoitus on hyvä lopettaa perinteisissä kekkoslovakialaisissa tunnelmissa. Jonka viesti sopii nykypäiväänkin päivä päivältä paremmin:



52 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vaikka Vihuri onnettomuuksien syyksi on laitettu Tampellan Bristol Mercury moottorit niin useimpiin syynä on ollut lentokurin rikkominen. Pohjanmaalla tiedettiin aina milloin oman kylänpoika lensi viistäen kotitalon katonharjaa. Muuten Vihuri oli koottu ottaen osan sieltä täältä eli sen jälkeen frankesteinin hirviöitä ei ole ollut kuin se onneton Hornet joka tuli koelennolla kenttään. Gnateissa oli sellainen hassuvika kun ampui aden-tykillä niin moottori tuppasi sammumaan, Hawker Hunter olisi ollut huomattavasti parempi peli. Noista 21-Migeistä sen verran että Israelilaiset käynnistivät tiedusteluoperaation timantti puolessa välin vuotta 1963 ja 16.08.1966 Irakilainen pilotti lensi Migin Israeliin. Yksi syy miksi Israelin ilmavoimat olivat 6 päivän sodassa suvereeni oli siinä että Migin tekniikkaan ja lento-ominaisuuksiin koulutettiin maan ilmavoimat. Vasta sen jälkeen kun Israelilaiset olivat peranneet Migin ominaisuudet päästettiin Amerikkalaiset tutustumaan koneisiin. Toinen hassu juttu suunnittelu firman toveri Mikojan oli Kekkosen hyvän kamun Artem Mikojanin velipoika. Fouga Magistereille tuli kanssa onnettomuuksia, siinä oli hieman alamittainen voimanlähde. Väitetään että ranskalaiset suunnittelijat olivat perehtyneet Heinkelin jälkeen jääneisiin He 162 suunnitelmiin, itseasiassa Heinkel kokosi Luftwaffelle fougia harjoituskoneiksi ja tämä moottorisuunnittelija firma oli de Gaullen värväämät Junkerssin miehet Jumo 004 piirrustuksineen. Gnatin ohella Lauri Pekuri eli alunperin Ohukainen koe lensin Israelista tutun Mystere IV A mallin. DC 3 kolmosista sen verran että ilmavoimilla oli käytössä Band of Brothersista tuttu alkuperäinen kone millä Nixon pudotettiin Ranskaan. Mukelo eli Mig 15 oli vanha konetyyppi tänne tullessaan. En tiedä olisiko Safiriin saanut kannattimet siipiin mutta vanha suomiystävä von Rosen laittoi MFI 17 koneisiin raketit ja kurmootti Nigerian ilmavoimia niin ja Rosenin täti oli muuten Herman Göringin rakas Carin. Silloin kun Hawkit hankittiin ehdolla olisi ollut Tsekkoslovakialainen harjoituskone ja mitä NL:n korkea-arvoinen upseeri totesi valinnasta että teidän piti hankkia harjoituskone eikä hävittäjää. Drakenkalusto oli meillä sen verran hyvissä käsissä että Lapinlennosto koostaan huolimatta oli todellinen uhka mahdolliselle vihulaiselle. Muuten ilmavoimien kalusto oli maahenkilökunnan painajainen kun siellä periaatteessa oli kaikkea kangaspuisista vaijerihökötyksistä ihan ensilinjan hävittäjiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate ja kiitos mielenkiintoisista lisäyksistä. En osaa sanoa Safirista mutta Fougat olivat vielä vuonna 1985 varattu taisteluvahvuuteen. Olishan ne menneet rikkana rokassa maihinnousun tai maihinlaskun rynnäköintitehtävissä. Siinä alkuvaiheessa kun se hyökkääjä on aika suojatun kumminkin.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Fougat, Mysteret ja Ouraganit kylvivät tuhoa taivaalta varsinkin siinain taisteluissa 6 päivän sodassa. Napalmia, pommeja ja raketteja fougassa oli keulaan sijoitettuna 2 kpl kevyttä kuularuiskua.

Ukkeli kirjoitti...

Kiitoksia mielenkiintoisesta jutusta. Monenlaisella kalustolla ilmavoimat on lentänyt. Ilmavoimat muuten osallistui Lapin sotaan 1944-45. Martti Peltonen kertoo artikkelissaan enemmän:
Ilmasota saksalaisia vastaan

Tappioitakin kärsittiin:

"Ilman tappioita ei Lapin sodasta selvitty, vaan ne olivat etenkin lokakuussa varsin
raskaat. Henkilömenetykset olivat lentävän henkilökunnan osalta 27, joista kaatuneita
oli 19. Koneita tuhoutui 16. Niistä saksalaisten ilmatorjunta ampui alas 12 (4 BL, 2
JK, 1 DB, 4 BW ja 1 FK), hävittäjät yhden (JK) sekä kolme tuhoutui laskussa omalle
kentälle (2 BM ja 1 MY). Ylivoimaisesti suurin tappioiden aiheuttaja oli siis saksalaisten ilmatorjunta, jota oli paljon ja se toimi tehokkaasti. Ilmatorjunnan vaikutusta tehostisää, joka pakotti usein lentämään matalalla."

Lapin ilmasodasta kirjoitetaan vähän, koska siitä ei aikoinaan tiedotettu.
"Lapin sota antoi eriomaisen todistuksen ilmavoimien kyvystä suoriutua sille annetuista vaikeistakin tehtävistä. Alkuvaikeuksien jälkeen tiedustelu-la pommituslennot liittyivät kiinteästi maavoimien operaatioihin, eivätkä ne suinkaan voineet jäädä merkityksettömiksi.

Tämän johdosta ymmärtää hyvin sodanaikaisen pommituslentueen päällikön kapteeni Saarisen kohdistaman arvostelun Valtion Tiedotuslaitoksen julkiselle sanalle antamaan tiedotteeseen. 1 Tiedotteessa ei näet mainita lainkaan ilmavoimien toimintaa Lapin sodan aikana."

Mika Kulju on kirjoittanut vähän unohdetustakin Lapin sodasta hyvän kirjan. Kyllä se oli ihan oikeaa sotaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Mitä sitten tapahtui 1950 luvulla. 1954 oli maamme ilmapuolustuksen kannalta katastrofaalinen. Tammikuussa Rautjärven Loitumajärvelle putosi Mig 15. Siellä tehtiin harhautusoperaatio tyyliin inarinjärven avanto. Kone ehdittiin tutkia ennen kuin löydettiin punailmavoimien tutkijoille sopivat sukset. Pahin ilmeisesti sotienjälkeisen ajan loukkaus oli 08.05.1954 kun Harold Austinin kipparoima RB 47 E oli luvattomalla kenraali Curtis LeMayn määräämällä kuvauslennolla Murmanskista Arkangeliin. Tiedustelu petti ja Arkangelista iski kuvauskoneen kantaan neuvostoilmavoimien viimeisintä uutta eli Mig 17 koneet. Migien aloittaessa kovapanosammunnat kuvauskone vastasi taka-ampumon 20mm:n tykeillä jotka sitten saivat toimintahäiriön. Kansainvälisiä kovapanosammuntoja pidettiin Sallan Onkamosta Pajalaan. Kuvauskoneen radio kärsi ja kone vuoti polttoainetta. Austin sai nilkutettua koneen Norjan rannikolle missä oli englannista lentänyt tankkeri odottamassa. Lentäjät saivat kunniamerkit, siirrot huitsin helvettiin, kaikille koneen kanssa tekemisissä olleille lyötiin salassapitopaperit. Tapaus oli yhdysvalloissa 50 vai 60 vuotta hyshys valtiosalaisuus. 1970 luvulla lapissa kuten saariselällä liikkui pontevia ulkomaalaisia partiolaisia retkeilemässä lyhyeksi kynittyineen tukkineen kun muuten muodissa oli tuuheat pulisongit ja liehuva letti eli amerikkalaisia ja englantilaisia lentäjiä sekä laskuvarjojääkäreitä tutustumassa mahdolliseen toiminta-alueeseen. Jossain oli että U2 lennoilla Sodankylä olisi ollut hätälaskupaikka, U2 koneet loukkasivat maamme ilmatilaa miten halusivat. Amerikkalaisten B 52 koneiden tarvittaessa tunkeutuminen NL:oon olisi tapahtunut maamme kautta niin siinä mielessä uusinta uutta Mig 21 kaluston myynti tänne oli mahdollisen etulinjan siirtoa lännemmäksi

Joppos123 kirjoitti...

Aikoinaan tuli käytyä Sakslais-Suomalaisen delegaation kanssa Utissa. Lounas syötiin Utin perinnetiloissa ja sen yhteydessä on pieni museo. Toimihan Saksalaisten erikoislento-osasto juurikin Utin kentältä. Siellä oli tuo ilmavoimien lippu hakaristeineen.
Saksalaisella kenraalilla meinasi mennä potut väärään kurkkuun kun hän sai kuulla, että meillä se on vieläkin käytössä.
Jonkun aikaa sai silloinen PE:n päällikkö kertoa tarinaa Ruotsalaisesta kreivistä vai oliko se joku paroni joka lahjoitti meille ensimmäisen lentokoneen ja kuinka swastika oli heidän sukunsa vaakunassa. Onhan swastika alunperin itämainen onnensymboli.
Jos käy esmes Hong -Kongissa tai vaikkapa Malesian ylängöillä niin sama hakaristi löytyy kaikista hindu-ja budhalaistemppeleistä.
Mentiin sinne Uttiin vanhoilla Ilmavoimien Learjeteillä.
Hyvä härveli, siinä meinaan se lentäminen tuntui. Nopea ja pieni kone. Nyt noi yhteyskoneet on korvattu yksimoottorisella Pilatus potkuriturbiinikoneilla.
Vanhoista hävittäjälentäjistä koulutetaan Pilatuskuskeja.
On siinä kuulemma makustelua kun ukko lyödään Ferrarin ratista Ladaan.

Joppos123 kirjoitti...

Fouga oli kuulemma hengenvaarallinen kapistus. Mitä lentopuolen kollegat ovat kertoneet niin sitä pelättiin, varsinkin talvella. Sillä oli taipumus jäätyä.
Mig 21 bis oli taas lentokoneiden Porshe. Liito-ominaisuudet paistinpannun luokkaa mutta voimaa löytyi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Sitten areenalta löytyy vuodelta 1962 ilmavoimien äänivallia kohti olevat 2 elokuvaa joista toisessa käydään Safirilla peruslentokoulutusta ja toisessa lennetää fougalla, vampirella ja gnatilla.

Anonyymi kirjoitti...

Nuo "tyhmät" rautapommit poistettiin ilmavoimien varauksesta vasta 1990-luvulla ja toisen maailmanrähinän jäljiltä niitä löytyi varikoilta kaikenkokoista kaksikiloisista tonnisiin.
Lisäksi tarjolla oli valaisupommejakin ja niiden ip-versioita löytyy edelleenkin HeKo-joukkojen kalustosta.
Rakettikasetteja sekä tykkipodeja hankittiin ao. koneostojen yhteydessä ja ne ainakin testattiin/koeammuttiin maataisteluharjoituksissa silloin joskus aikoinaan.

Täytyy muistaa, että merivoimatkin operoi torpeedojen kanssa ihan avoimesti vaikka eikös nekin olleet no-no Pariisin rauhansopimuksen perusteella?


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Ekaksi tuli mieleen, oliko se elokuva: Nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan. Ja joskus entisessä elämässä tutustuin omakohtaisesti näihin suuren ja mahtavan helikopterieihin. Oliko se joku MIL tai sellainen, kuljetuskopteri kumminkin. Lennettiin Petroskoista Kisin saarelle kirkkoja katsomaan. Menomatkalla sai nautti, sen kun uskalsi, mahtavista maisemista Äänisen aavoille. Palummatka, ilmeisesti lyhempi, yli synkkien korpimaiden, peloti paljon enemmän. Oli sinnä vekottimessa turvayötki olleet joskus, ennen siviiliin pääsyä, entinen armeija kone, tai mistä sitäkään tietää. JOillakin paikoilla ei ollut vöitä, jollakin vain toinen puoli. Ja se kamala Bensan/kerosiini katku, ihan kuin joku olisi vuotanut. muutta kaikesta huolimatta tai sen estämättä perille päästiin kumpaankin suuntaan. Ja todennäköisesti hengissä koska minäkin näitä naputtelen parikytvuotta myöhemmin kotona:)
Huru-ukko
PS. ja joo, enemmän mie kyllä oon pelännyt tän meikäläisen finskin sinivalkoisten siipie kyydissä, kun Budapestistä tultiin. Oli tuolla Alppien yllä melkoista höykytystä ja kuoppainen keli.

Anonyymi kirjoitti...

MiG-21 on edelleenkin ainoa kone, joka ylti 2 Machiin.
Drakenissa ja F-18 -koneissa ei ollut säätyvää ilmanottoa:
Jyrki Laukkanen Migistä:
"Kun MiG-21 lentää suurella nopeudella, sen nokkakartio liikkuu ulospäin.
Suurella Mach-luvulla moottorin työntövoima vain kasvaa, kun ilmanottojärjestelmä puristaa liian nopeuden staattiseksi paineeksi.Vastaavasti peräpäässä suihkusuuttimen aukon koko vaihtelee niin, että ulos tuleva virtaus on aina maksiminopeudellaan.
Suihkusuutin ja säätyvä ilmanotto, niillä päästään kovaa. Esimerkiksi Drakeníssa ei näitä ole, ja se hyytyy puoleentoista Machiin. Pienellä nopeudella moottori saa liian vähän ilmaa, suurella taas liikaa, eikä Drakenissa ole ilmanottoa, joka puristaisi nopeuden paineeksi."

Timppa

Anonyymi kirjoitti...

Besserwisseröintiä ja juputusta:

Valmet Vihuri - kone oli muuten hieno mutta siinä oli kaksi vikaa.

Moottorina oli käytettyjä blenheimin moottoreita. Osa näistä hankittu ties mistä, ainakin osia hankittu jugoslaviasta, romaniasta ja saksan sotasaalisvarastoista. Jostain syystä suomessa ei osattu tehdä venttiileitä ko. mottiin. Tyhmä, köyhyyden aiheuttama vika tuo moottorin valinta. Toinen vika oli se, että Vihuri oli kärkisakkaaja, kone kaatui kyljelleen sakatessaan. Opettaa lentämään mutta tappaa osaamattomia.

Jonkun silmäätekevän poika pääsi hengestään ja kone sitten kohun takia poistettiin.

Vampire - vamppi, kova kone vuonna -45/-46, olisi tyhjentänyt taivaan suihkumersuista kevyesti. Paljon Gloster Meteoria parempi. Muistaakseni koitui suomessa potkurikoneisiin tottuneen kissan kohtaloksi, katti imeytyi moottoriin kävellessään koneen editse. Utissa tai jossain, en tarkemmin muista. Ruåttalaiset lensi konella 1946–1968, ei se ihan surkea voinut olla 50-luvulla. Ainakin Me109-konetta ajanmukaisempi. Komposiittirakenteinen, vaneria, balsaa ja alumiinia. Minulla on mielikuva, että olisin vampin lennossa nähnyt. En kyllä tajua missä, ehkä jossain näytöksessä. Aika pienenä ipanana kumminkin.

Fouga sen sijaan lenteli takavuosina usein tuppukylän päällä ja ympäristössä. Kone on hassun näköinen, kaksipaikkainen purjekone, johon on tällätty kaksi suihkumoottoria vinkumaan. V-pyrstö ja takaohjaamon kuskilla - opettajalla - periskooppi. Kummallakaan pilotilla ei ole heittoistunta. Aseistuskin on hurja, oikein kaksi 7.5 mm konekivääriä. Ja raketteja.

Itikka, Folland Gnat Mk.I - kevythävittäjä. Edistynyt koulukone vai hävittäjä - jaa-a. Intialaiset soti pakien Phantomeita vastaan Gnateilla. Jos ei Phantom osunut ohjuksella, osui Gnat tykeillään. Varsinkin jos haamukuski sortui tyhmyyttään kaartotappeluun. Lähdettä en muista joku kirja, 70-luvulla luettu. Pakien Canadair Sabre taas oli Gnatille ihan vastaantulija. Gnatissa oli tähtäimen apuna tutka, etäisyys ja nopeus laskimelle tähtäintä säätämään.

Drakeneita ja muistaakseni vielä hornetteja hankittaessa britit tarjosivat mainittua Hawker Hunteria suomeen. Hunter on muuten siitä hauska kone, että kun ampuu kaikilla tykeillä, moottori sammuu. Neljä 30mm Adenia tuottaa hapetonta ruudinsavua ilmanottoaukon eteen hieman liikaa.

Beaver - näitä on edellen Alaskan ja Kanadan puskapiloteilla käytössä. Muistaakseni tämmöinen on lennetty suomeenkin tällä vuosituhannella. Ihan siviilikäyttöön.

Saab 91D Safir - toinen tuppukylän taivaan yleinen vierailija. Niin yleinen, että oli vähän "Aijjaa, se on vaan safir". Ilmailukerhon Piper tai Cessna oli mielenkiintoisempi. Tai reitti-Convair.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Tulipas loppuosasta ihan oma inttiaika mieleen.

Hävittäjälentolaivue 11. Draken koneet olivat palveluskäytössä 1976-2000 Lapin lennostossa Rovaniemellä. Kovin likelle en noihin IT:n miehenä päässyt. Olinpa kesäisenä alokasaikana jossain yleisölle avoimessa kalustoesittelyssä lentokentän laidalla puomivartiossa. Drakenin repivä ääni ja jälkipoltto on jäänyt mieleen pilottien lähtiessä Rollon kentältä.

Palvelin 1980-luvun alussa Rovaniemellä silloisessa RovITPsto:ssa. Mikälie rykmentti se nykyään onkaan. Sulkeiskentällä en Sergeitä tykkihallilta juoksujalkaa vetänyt, enkä lukkoa purkanut - saati putsannut. Jos tykki liikkui kouluttajan mielestä liian hitaasti, otettiin kuullemma yksi it-mies painolastista pois. Kai se vähemmällä väellä liikkui sitten nopeammin ;)

23 Itk 61 eli Sergeitä on kyllä vedetty Proton eli A-45:n perässä tykkiasemiin, kun olin kuljettajana Töpinässä eli huollossa Esikunta Patterilla. Ja jokunen on haettu Haapajärven asevarikolta. Rekkakortti tuohon kuskihommaan sai/piti ajaa. E-kortti on voimassa edelleen siviilissä.

heppa

QroquiusKad kirjoitti...

Eräs syy Lapin sodan ilmatoimintamme vähille maininnoille jättämiseen saattoi olla, että Ilmavoimien suurin ja paras osa pidettiin koko ajan eteläisessä Suomessa.
Syynä oli epäluottamus välirauhansopimuksen pitämiseen Suuren ja Mahtavan taholta.

Tällaisia asioitahan ei ollut niin viisasta tuoda esiin YYA-Suomessa eikä Kekkoslovakiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Lisää besseswisseröintiä:

Nikitan, Iljušin Il-28:n näin ekan kerran seutulan uuden kentän avajaisissa. Mielenkiintoani kyllä hajotti samaan aikaan esittelyssä ollut joku muu, muistista häipynyt, kone. Ilmailukerho hieroi siitä kauppoja ja olin nöösinä mukana seurueessa. Heebeleitä ja mittareita oli vöyräästi ohjaamossa. Ja lähes lentäjänä itsekin kuuntelin selostusta tarkkana. Kolme(?) nikitaa teki ylilennon. Myöhemmin, paljon myöhemmin, juttelin joskus nikitan tähystäjän kanssa koneesta. Sillä käytiin tähystelemässä mielenkiintoisia juttuja, hys hys välillä. Koneeseen sai maalinhinausvärkin, pöpöpöntöt ja pommeja tietysti, kunhan ripustimet oli kiinnitetty. Sivussa kameralle aukko ja helevetinmoinen valonheitin - sopii käydä Tikkakoskella ihmettelemässä.

DC-3 lenteli kans muistaakseni metropolitanin kanssa reittilentoja yli tuppukylän. Ilmavaivojen DC-3 näkyi myös joskus. Yksi kone tuli kenttään tai järveen kai oikeasti. Lastinaan joukko poliitikkoja. Erikoisen harmillista on se, että muuan Tavja jäi kyydistä pois. Koneen moottori hajosi nousussa juuri kriittisellä hetkellä. Tämän jälkeen ilmavaivat sai pitkän tauon jälkeen Fokkereita. Hieman hassua olikin käyttää koulutukseen museokoneita, luulisi hypyn muutenkin jännittävän, ilman pohdintaa tuleeko kone kentälle vai kenttään.

Mil Mi 4 on muuten aseistettu, mahan alla näkyvä patti pitää sisällään ampujan ja 12,7 mm konekiväärin. Ei varsinainen gunship.

MiG-21 oli hankinta-aikanaan huippuhävittäjä. Oikeasti, modernein ikinä suomeen hankittu kone. Sama tarkoitus kuin Me 109, Starfighter
ja EE Lightning koneilla. Ylös ja nopeasti muttei kauas torjuntaan. Polttoainemittaria oli todella syytä seurata ja nopeusmittaria. Jos ei pitänyt varaansa loppui menovesi ja jos ajoi liian lujaa suli turbiinin siivet moottorista. Liito-ominaisuudet ilman moottoritehoa samanlaiset kuin puhelinkopilla, kuulemma. Mutta kyyti oli huimaa ja näkymät lakikorkeudesta komeat. Heittoistuin oli aikoinaan ihan huippu, korkealta ja kovasta kyydistä voi laukaista istuimen ja jäädä henkiin. Ohjaamokupu jää kiinni istuimeen suojaamaan pilottia viimalta. Pari Mach kun ei ole kiva tuuli suojatta.

Ohjusta voi käydä ihailemassa Tikkakoskella, näyttää kovasti Sidewinderiltä. Samanlaiset gyroratakset siivekkeissäkin. Kumma sattuma...

Mig21 ja samaan aikaan hankittu ZU-23-2 taisivat olla pikku näpäytys urkille, ei aseeton armeija voi puolustaa puolueettomuutta. Sotilaallista tyhjiötä taidettiin epäillä tahalliseksi salajuoneksi tai sitten tyhmyydeksi. Nuo saatiin nimittäin halvalla ja olivat ennennäkemättömän moderneja suomalaisille. Ahti Lappi tuota ZU-23-2 -hankintaa muisteli: mentiin moskovaan hankkimaan IT-kalustoa, luultiin ostoslistalle päätyvän jonkun 14.5 mm IT-Konekiväärin version, ZPU-2 tms. Toisin kävi. Sergei oli uutuus silloin. Esteammunta herätti epäilyjä mutta eka Lohtajan leiri muutti käsitykset, kun sergei repi maalipussin ensiarjalla. Jäivät entiset kevyen sarjan kingit 20 ItK/30 BSW ja 20 ItK/38 BSW hopialle.

Pyssymies

Kalevi Nissila kirjoitti...

Olen Ykän kanssa samaa mieltä: "Vuoden 2020 tilanne masentaa akuutisti ja kroonisesti sen verran että tarttee jälleen pyörähtää haukkaamassa happea historian puolella". Kuka olisi uskonut, että 2020-luvulla uskotaan ”litteän maan teoriaan”, ”maan olevan noin 6500 vuotias”, ”kuulentojen lavastusteoriaan”, ”kreationismiin ja älykkääseen suunnitteluun” jne…

Mutta asiaan... muistaakseni Valmet Vihuri jatkokoulutuskone oli aika bensasyöppö, lähdössä kului n. 700 l/h polttoainetta, kun taas Fouga Magister harjoitushävittäjiä kulutti kahdella moottorilla yhteensä vain 300 l/h, eli aika taloudellinen.

Olen ollut 60-luvulla Fougan kyydissä matalapommitusharjoituksissa. Meno oli tasaista kuin purjelentokoneessa (korkea siiven sivusuhde) 10 - 15 metrin korkeudessa, vauhtia n. 500 km/h. Kohde yllätetään äänettömästi, eikä tutkakaan havaitse kun lennetään puiden latvojen korkeudella. Mielenkiintoinen oli kokemus:-)

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Jotenkin tuli innostuttua ja rupesin youtubelta katselemaan vuodelta 1953 olevaa Sabre Jet elokuvaa missä tekstien mukaan esitellään miehet ja koneet jotka taistelevat vapaanmaailman puolesta inhoista inhoittavinta vihulaista vastaan Japanissa olevasta tukikohdasta kohti Pohjoiskorealaisia koneita joita lentää iivanat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Ukkelille, Joppos123:lle, Taisteluvälineupseerille, Huru-ukolle, Timpalle, Pyssymiehelle, Hepalle, Qroquius Kadille ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.

Pate: Kiitos lisäyksistä. Minun ymmärtääkseni iipot myös hahmottivat pitkän tutkaseurannan avulla sen hetken jolloin vastapuolen ilmassa olleet koneet olivat laskeutuneet huoltoon eivätkä uudet olleet vielä ilmassa. Sopiva hetki räiskiä kaikki kentälle.

Ukkeli: Muistan lukeneeni Blenheim-lentäjien kokemuksia Lapin sodasta. Mieleen jäi se, että saksalaisten it:n kanssa ei auttanut vaikka lensi pilveen sillä saksalaisilla oli tutkat vissiin patteristotasoa myöten.

Joppos123: Ei ihme jos ihmettelivät. Saksassahan kaikki siihen viittaava on niin totaalisesti demonisoitu. Learjetillä lentäminen on voinut olla vinkeä kokemus. Käsittääkseni nekin on vielä ilmavoimien käytössä Tukilentolaivueessa mutta liekö enää pitkään. Migistä yksi tuttava sanoi että venäläinen saa vaikka kivitalon lentämään. Laittaa vaan tarpeeksi ison moottorin.

Tvälups: Joo, muistan sinun sanoneen näin. Sen jälkeen ilmavoimilta puuttui ilmasta-maahan kyky hyvin pitkään. Ja joo, Nuoli-luokan tykkiveneisiin saatiin tarvittaessa asetettua torpedonheittimet. Käy ihan järkeen. Harva kai kuvittelee että ne kipot olisivat alkaneet tositoimiin pelkästään kahdella it-tykillä.

Huru-ukko: Kiitos lisäyksista ja jaetuista muistoista. Itselläni on edellisestä lentokerrasta kyllä jo hyvin kauan ja taidanpa pysyä maan pinnalla jatkossakin.

Timppa: Kiitos hyvistä huomioista.

Pyssymies: Ei tuo besserwisseröintiä ollut vaan hyviä lisäyksiä. Tämän tyylisten juttujen suola on siinä että kommenttiosiossa saa enemmän tietoa kuin itse tekstissä. Lieköhän se Gnat muuten ihan niitä viimeisiä koneita jotka on rakennettu puhtaaseen kurvatappeluun?

heppa: Kiitos myös sinulle jaetuista muistoista. Lukijoista löytyy monen aselajin miehiä.

Qroquius Kad: Pitänee paikkansa ja suomalaiset sotivat Lapin sotaa varsin pitkälle kokemattomilla varusmiehillä. Ensimmäinen kerta kun saksmanneilla oli erätaidot paremmin hallussaan kuin suomalaisilla.

Kalevi: Oli varmaan mainio kokemus tuo Fougalento. Kun ajattelee itse konetta niin tuollainen hyvin nopea matalarynnäköinti lienee ainoa tapa miten Fouga olisi voinut toimia.

Perttu Ahonen kirjoitti...

Yle Areenassa on vielä kuultava radio-ohjelmat Suomen sodan jälkeisistä hävittäjähankinnoista 1980-luvun alulle saakka. Kannattaa kuunnella, siellä haastateltavina on myös arkistopätkissä niitä kakkosrähinän sankarit Joppe ja Pekuri.

https://areena.yle.fi/audio/1-50471325

Muistan vielä hyvin, kun Mukelot, fuukat, mikit F ja Bis, raakkenit lensivät kodin, koulun ja mökin yli. Niitä oli hieno katsella.

Myöhemmin 1980-luvun puolesta välistä alkaen tuli sitten vartavasten mentyä lentonäytöksiin katsomaan omien ja vieraiden koneiden esityksiä. Niistä mieleenpainuvimmat oli MiG-29 koneiden ensiesiintyminen ja Suhoijt sarjaa 30, Harrier Gr9, Hunter, Spitfire IX, Mustang P-51D ja F-16 sekä F-18 ensiesiintyminen Suomessa. Varsinkin Harrier ja Suhjoi koneiden taitonäytös oli erityisen mieleenpainuvaa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Venäläisten ensimmäiset IR ohjus oli sidewander. Kiinalaisten jäsentenvälisissä AIM-9 ohjus osui kommunistien koneeseen eikä räjähtänyt. Toropovin suunnittelutoimisto kopio sen eli Vympel K-13 tai kiinalaisten versio pl-2 tunnetaan naton koodilla AA-2 Atoll, samanlainen tapaus oli Neuvostoliiton käytännössä ensimmäinen strateginen raskaspommikone Tupolev TU-4. Kolmesta ehjästä strafortress koneesta ja yhdestä raadosta käytännössä muuttamalla tuumat millimetreiksi luotiin kolmessa vuodessa strateginen pommari.

Anonyymi kirjoitti...

Pari hurjaa kaveria vieläkin lentelevät Fougilla: https://www.youtube.com/watch?v=rGQ6jJKZXtk Videon kuvauksessa hieman lisätietoa.
Gnateja voi bongata aika monessa kohteessa vieläkin: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_surviving_Folland_Gnats

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Perttu Ahoselle, Patelle Pankavaarasta ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Perttu: Kiitos vinkistä. Oikeastaan harmittaa kun ei ole tullut oltua lentonäytöksissä kuin silloin kerran pikkupoikana. Livenä olen nähnyt Fougia, MiGejä, Hawkeja ja Hornetteja. Silloin 1980-luvullahan muuten – kun Suuri ja Mahtava oli vielä voimissaan – oltiin Suomessa aivan varmoja että se Suomen seuraava hävittäjä olisi juuri se MiG-29.

Pate: Jep, näin on. Venäläinen on ollut ahkera kopioimaan. Ja olihan se Sidewinder Drakeneittenkin lämpöhakuisena ohjuksena.

Ano: Kiitos linkeistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuuloksessa, siinä portilla on taltiotuna tätä Suomen lantohistoriaa. Hanssin-Jukka omassa hangaarissaanja sitten siinä on pihalla MIG ja Draken vierekkäin. Tai ainakin ne oli pihalla kun viimeksi ohi ajelin. Se Hanssin-Jukkahan palveli vuosikymmeniä Hämeenlinnan lija-autoaseman pihalla kahvilana. Minäkin siinä isomapan nöösinä kävin kahvilla ja karkin ostossa. Ja myöhästyin linja-autosta. Ne oli nääs linja-autoja silloin, ei vielä nyssejä:)
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Draken - meteliä koko rahan edestä ja ensimmäiset tutkaohjukset. Jokasään suorituskykyä ja kauas kantava tutka. Drakenkin lenteli tuppukylän rauhaa häiritsemässä välillä. Meteli ihan eri luokkaa kuin migillä.
Joskus pilkillä, selkä tuuleen, tuijottelin ison selän toiseen päähän. Joku musta sukkula sujahti yli järven. Sitten kuului ääni, kaukana perässä kuului. Sekin näkymätön äänen lähde liikkui samalla lailla kuin se sukkula mutta jäljessä. Välillä niitä kieppui useampikin järven yllä, meteliä piisasi. Myöhemmin töissä ihmettelimme kun langaton ovikello pimputteli omiaan, aina kun drakeita oli lähellä. Korkeusmittari tai tutka taisi olla samalla taajuudella.

Mil Mi-8 oli meripelastuskopterinakin ja muutenkin kurvareilla. Pikku vika suunnittelussa: Kaksimoottorinen kopteri, ei pysy ilmassa yhdellä moottorilla. Hieman kiusallista meripelastuskopterille.

OT: NH90- fiasko olisi kannattanut välttää, Blackhawkeja olisi saanut uusina, käytettyinä ja vähän käytettyinä. Rahalla, heti.

Noita Hughes-koptereita tuntuu suhaavan pitkin Päijänteen itärantaa ees taas, utista tikkakoskelle ja takas. Aina kun satun sielläpäin olemaan, näkyy Hughes aika matalalla menossa. 100 - 300 - 600 metriä. Valtatien ja Päijänteen välissä.

Kuten jo mainitsinkin, Sergei oli aikoinaan moderni tehoase. Vielä Saddamin aikaan se aiheutti liittouman koneille enemmän vahinkoa kuin ohjukset. Rautaa taivaalle ja paljon, kyllä siihen joku törmää. Ei taidolla, ei voimalla vaan tuurilla. Ja Saddamilla oli paljon niitä tykkejä. Nykyään alkaa olla vähän vanha, kantama liian lyhyt. Rynnäkkökoneet ja maatalouskopterit yltää ohjuksilla ja konetykeillään kauempaa. Muuten soipa peli edelleen. Liian lähelle tulevaa lekoa tai hekoa torjuu edelleen metodilla "paljon rautaa taivaalle, kyllä siihen joku törmää". Muuan gentlemannisoturi - herrasmies sotii istuen - valisti, että tykkien lukot on kaikki yksilöllisesti sovitettuja. Ei siis keskenään vaihtokelpoisia. Outoa, jos totta.

Strela tuli nurmiporille tarpeeseen ja erikoisesti lapin jutaajille. Avomaastossa kun ei pääse metsään piiloon. Olalta lauottava ohjus ehkä rauhoittaa vihulaisen hulikukkereita ja maatalouskoneita. Koulutukseen aiheutti haulikkoampujien kysyntää, kutsunnoissa aletiin olla kiinnostuneita aiheesta.

ItO 79, Isajev S-125 Petšora taisi vapauttaa 88mm rämäpäät viimein ilmatorjunnan varauksista. Hurjaa, korkealle ja kauas torjuntaan kykenevä ohjus. Brittiläinen, inertti ohjus olikin ollut koulutuskäyössä kai kymmenen vuotta hyrylässä. Maailmalla s-125 yhä käytössä. BUK syrjäytti ja bukin syrjäytti joku onneton keskitorjuntaan sopiva nahjus. Nyt ei ole kykyä korkeatorjuntaan. Pöh.

ITO79:n kuljetusautojen kyrilliset tekstit/rekkarit aiheuttivat kohua aikoinaan.

Fokker F.27 oli varmaan helpotus piloteille ja laskuvarjostinjoukoille. Semmoiset kolmekymmentä vuotta uudempi konemalli ja koneetkin kai 40 vuotta nuorempia kuin edeltäjänsä. Muuten, olen omistanut tuommoisen Fokker Friendshipin. Sain Corn Flakes paketista huimalla 60-luvulla.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Muistelen, että MiG-21 kulutti täysteholla n. 100 litraa minuutissa ja siitä syystä sanottiin polttoainepulan alkavan käynnistyksestä.
Hurja laite, jotenkin tulee vaikutelma että pilotti istuu moottori jalkovälissä. Verkkokaupan katolla MiG:iä voi ihailla ihan vierestä.
-Puskarossi

QroquiusKad kirjoitti...

Fokker Friendshipistä tuli mieleeni sen Fairchildin valmistama lisenssiversio, joka ei nauttinut Suuren Maailman lentäjien keskuudessa kovin suurta arvostusta. Konetta pidettiin alitehoisena, jonka johdosta lentäjät nimittelivät sitä lyijykelkaksi, lead-sled.

Voisin olettaa, etteivät Ilmavoimiemme DC-3:sta F.27:ään siirtyneet pilotit olisi ymmärtäneet moisia moitteita. Voisin jopa kuvitella heidän pitäneen Friendshipiä suunnattomana parannuksena edeltäjäänsä nähden, tehokkaana ja miellyttävänä lentää. Voin olla väärässäkin.

Olisivatko nuo Suuren Maailman lentelijät olleet tottuneet liian hyvään?

Joppos123 kirjoitti...

Joku mainitsi noi "tyhmät rautapommit". On niitä aikapaljon vielä, ei tosin meillä.
Putin on niitä kylvänyt Syyriaan miljoonia. Valtaosa ei edes räjähdä enää. Lienee jatkossa pätevä syy kieltää meiltä ihan kaikki. Ottawa vol.2 tai jotain muuta idioottimaista.

Ekku kirjoitti...

Kun - 86 muutettiin Tikkakoskelle, niin oli siinä pikkupojalla alkuun totuttelemista, kun ikkunat rämisi harva se päivä kun Drakeneilla ja Migeillä suhasivat matalalla. Nykyään on niin rauhallista, kun ei pörrää kuin vinkata ja Hawkit.
96-vuonna se taisi olla, kun Draken tippui sinne lentokentästä pohjoiseen. Olin silloin varusmiehenä, niin jäi mieleen.

Joppos123 kirjoitti...

Migistä sen verran, että -90 luvun alussa yksi kollega tuli sellaisella tonttiin Kirkkonummen kupeessa.
Kaverit olivat seuranneet sitä lentoa Kuopion taistelunjohtokeskuksesta.
Meni kuulemma lentäjällä pilven sisässä sisäinen kompassi sekaisin. 800 km/h suoraan metsään. Piti kuulemma tehdä ylösveto mutta se rakkine oli ylösalaisin ja siitähän se lähti.
Mitä nuo lentäjäveljet ovat sanoneet niin ei hävittäjässä huomaa miten siellä ollaan ellei katso mittareita. Ne eivät valehtele mutta aistit voivat tehdä tempun.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

MIL 24 Hind olisi täyttänyt kaikki vaatimukset. Nurmiporille psykologinen vaikutus oli samaa luokkaa kuin edellisessä maailmansodassa kohti lentävällä stukalla tai sturmoviikillä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Pyssymiehelle, Puskarossille, Qroquius Kadille, Joppos123:lle, Ekulle ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Kiitos vinkistä. Jos tulee siellä päin pyörähdettyä niin täytyy pistäytyä.

Pyssymies: Kiitos hyvistä lisäyksistä. Se NH90 perustuu kaikkiaan siihen ideaan helikopteripataljoonasta joka meni köllälleen jo siinä vaiheessa kun niitä taisteluhekoja ei saatukaan. Tiettyjen tuttavuuksien kautta olen saanut tietooni että niille helipööperilentäjille olisi kelvannut uudempi venäläinen rautakin ihan hyvin. Ja se, että BUKin myötä meni korkeatorjuntakyky oli kyllä hölmön tölväys. Rämäpäät olivat muuten LKP-kalustona vielä vuonna 1985. Osa niistä rantapyssyn pojilla.

Puskarossi: Joo, eihän se mikään varsinainen vähäruokainen kaupunkikassi ollut.

Qroquius Kad: Taitaa kyse olla lento- ja koulutuskulttuurista. Ulkomaalaiset pilotithan ovat aika ajoin ihmetelleet ihan tavallisia suomalaisia liikennelentäjiä että meinaatteks te ihan tosissaan laskeutua tommosessa lumimyräkässä.

Joppos123: Tuosta tuli mieleen se kysymys että onko Suomella vieläkään niihin raskaisiin raketinheittimiin niitä rypäleammuksia. Jossain vaiheessa ainakin ymmärsin että niitä ei hankita koska humanismi yms pitkät sanat. Kakkosviestistä voi todeta että ehkä se hävittäjälentäjien pitkä koulutus on todellakin perusteltua.

Ekku: Tikkakoskesta puheenollen olen kerran käynyt siellä ilmailumuseossa. Vaikuttava paikka.

Pate: Kyllä. Siinähän on samassa paketissa sekä kuljetus- että taisteluhelikopteri.

Anonyymi kirjoitti...

Wanha juttu, ajalta ennen talvisotaa: Hävittäjäpilotit eivät kaikki uskoneet mittareita tarvitsevansa, perstuntuma piisaa.

Kollegat sitten laittoivat yhdelle humulle siteen silmille, istuttivat penkille hajareisin. Nostivat miehissä penkin irti maasta ja liikuttivat kevyesti. Istuskelija pyysi kohta päästä pois, koska on liian korkealla ja penkki kohta kippaa. Juu, oli 10cm irti maasta ja ihan suorassa. Mittareita on syytä uskoa. Erikoisesti pilvessä lentäessä.

Sama hämäännys ylös / alas -suunnista muuten uhkaa sukeltajaa sameassa vedessä ja joskus kirkaassakin. Miten kummassa kuplat menee alaspäin...

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Hyvä esimerkki ja se sukelluspointtikin pitää paikkansa.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Draken putosi särkimäkeen missä oli se yksi talo jonka isäntä ei suvainnut ensimmäistäkään sotaväessä olevaa nurkilleen. Syynä muistaakseni oli se että pilotti ei asettanut luonetjärven kentän oikeata korkeutta ja luuli lentävänsä 100m:ä korkeammalla mitä oli. Sillä kentällä ja lähiympäristössä on tullut monta konetta kenttään.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Villi kysymys porukoille, milloinka luulette että heppahallitus kiinnostuu heraldiikasta ja suunnittelee liput, vaakunat ja kunniamerkit uudestaan kun niissä on vanha hakenkreutz lisäksi mustapekkakortit vedettiin markkinoilta niin nähdäänkö ensi jouluna luumu(hakaristi)torttuja ja loukkaavatko pipariukot ja -akat mustia ja sukupuolineutraalia tasa-arvoisuutta samoinkuin joulupukki kun ei ole joulukuttua.

Anonyymi kirjoitti...

Endlösung:

Vinka oli mainittava meditapahtuma. Suomen lentokoneteollisuus lähtee nousuun. Vientirahoilla voidaan mällätä, tottahan maailmahistorian paras koulukone menee kaupaksi huimasti. Juu. Ihan OK alkeiskoulukone toki muttei maata kaatava ihmekone.

Hawk-hankinta herätti suuria intohimoja. Jaguar olis kai ollut enemmän mieleen suorituskykuä haluaville mutta se pariisin rauhansopimus. Tsekeillä oli suihkuharjoituskone, vähän plääh. Äärilaitaväärimmistö olis sen halunnut. Yleiset- ja kauppatasesyyt suosivat hawkia. Oikeastaan Gnatin seuraajaa. Sama 30mm Aden kuin Gnatissa, asekuormaan lisänä pari ohjusta. Sopi hyvin hävittäjäpilottien koulutukseen. Liiankin hyvin, liiat G-voimat väsyttivät siipiä liikaa. Sodanajan kaavailtu rynnäkkötehtävä ja mahdollinen hävittäjäkäyttökin olisi onnistunut. Oikea hävittäjä joutuessaan alas kaartamaan mokomaa rakkinetta vastaan on todella kusessa. Silppu, soihdut ja aktiivinen häirintä olisivat kyllä olleet tarpeen havukkakuskeille. Vihulaisen hulikukkereille Hawk olisi ollut kova vastus. Siihen muuten kaavailtiin jotain venäläistä IR-ohjusta, maksuksi veloista. Olikohan peräti joku uusi rappurallin näköisiä siivekkeitä käyttävä, länsimaisia paremmaksi rankattu versio.

Hankintavaiheessa tietysti äärilaitavasemmisto ja muut räikköräähkät muistivat muistuttaa pariisin rauhansopimuksesta useammankin kerran. Sinänsä hassua, konerajoitus, 60 taistelukonetta, tuli Britannian vaatimuksesta. Neuvostosuomelle ei haluttu liikaa tulivoimaa.

VKT-piraattikopio-colt asennettiin muutamaan koneeseen, patruunansa kun on 30mm Adenin patruunaa kovasti halvempi. Onkohan ne coltit jo stenattu, niistä olisi voinut joku keräilijä maksaa ison veden takana oikein rahaakin. Erikoinen ja harvinainen ase kun on.

Hawkit on muuten kohtsiltään uusittava, heti HX-hankkeen jälkeen. Oliskohan Gripen sopiva korvaaja.

Jo Joppe K. tiesi tuon sidewinderin joutuneen kiinalaisille kun ammuttu ja suutariksi jäänyt ohjus juuttui migin peräsimeen. Sitä ennen keltaiseen mereen oli satanut migejä. Sidewinderin hakupään toimintaa ei Joppe tiennyt, kuvitteli omiaan. Muka vertaa kahden kennoparin, oikea-vasen, ylös-alas kirkkautta ja säätää siivekkeitä tämän mukaan. Hakupäässä on oikeasti yksi kenno ja pyörivä peili, ohjaus "laidasta laitaan" - siksi ohjus kiemurtelee lentäessään. Ohjusta estää pyörimästä etevä viritys, takasiivekkeiden kääntyvässä "laipassa" on vähän kuin vesiratas, ratas pyörii viimassa ja toimii hyrrän tavoin laippaa säätäen. Ei vaadin sähköä, hydrauliikkaa tai edes ohjauselektroniikkaa. Ihan tyhmä mekaaninen peli. Toimii hyvin, on halpa ja luotettava.

Tikkakoskella on Keskisuomen sotilasilmailumuseo, jokavuotinen käyntikohteeni. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Maailman ainoa PyllyWaltteri. Sen istuin on mielenkiintoinen, pari reikää semmoisessa paikassa, että sopii ihmetellä pilotin henkiinjäämistä. Pihalla on MIG 17. Ja tutkia, isoja. Lähellä on Hallissa toinen saman alan museo. Pieni halli ja tönö - täynnä mielenkiintoista kamaa sekin. Välissä Petäjäveden radiomuseo.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Buk:ssa ongelma oli sen valmistusmaa. Tosin se olisi ollut edelleen käyttökelpoinen jos siihen olisi hankittu Ukrainalainen päivitys.
Georgian sodan aikana se olikin paha yllätys Venäjälle kun elektroninen häirintä ei tehonnutkaan ukrainalaisten muokkaamiin Buk:in.

Ari

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Pyssymiehelle ja Arille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Taisi isäntä sitten perustellusti todeta asuvansa ilmavaara-alueella. Ja voi olla että hallituksen heraldiikkakerho aloittaa piankin. Samoin kuin patsaittenkieltokerho. Sehän on nyt maailmalla kovasti suosittua. Ja hysteriat löytävät hyvin tiensä tännekin.

Pyssymies: Vielen danken eli viileät kiitokset lisäyksistä. Vinkaa ja siitä kehitettyä Redigoahan tosissaan markkinoitiin semisampona. Menihän niitä muutama Meksikoon ja Eritreaan mutta ei tullut Sampoa niin. Hawk lienee hoitanut pestinsä ihan hyvin ja rauhansopimuksen aserajoitukset tulivat brittien vaatimuksesta niin kuin sanoit. Kas kun britit ajattelivat – varsin perustellusti – silloin että Suomi ajautuu ilman muuta neuvostoblokin jäseneksi. Mitenkäs muuten sopisi Hawkin seuraajaksi tämä korealainen vaihtoehto? Ei vaikuta hassummalta:

https://en.wikipedia.org/wiki/KAI_T-50_Golden_Eagle

Ari: Voit hyvinkin olla oikeassa. Tällä hetkellä se korkeatorjuntakyky edelleenkin puuttuu ja jos siitä tehdään korjauspäätös juuri nyt niin siinäkin kestää vuosia ennen kuin se tosiasiassa on olemassa.

Juha R kirjoitti...

Olipahan mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarina Ykältä. Meikälaäinen on hiukan turhan pedantti näisä ilmailuasioissa, niin pari ihan pikkuista fibaa löysin, niin pieniä, etten viitsi edes korjata. Kommentoijilla sensijaan joillakin lähtee hepo käsistä. Fouga ei ollut vaarallinen, eikä sitä pelätty. Jäätäviin keleihin sitä ei oltu suunniteltu, ja yksi kone kahden pilotin kanssa menetettiin, kun jäät menivät moottoreihin. En enää muista miksi sillä lähdettiin Kuopiossa "rusettia" lentämään jäätävässä kelissä. Fougille sattui noihin aikoihin aika paljon onnettomuuksia. Syynä ei ollut niinkään kone, kuin Ilmavoimissa vallinnut huono lentoturvallisuuskulttuuri. Ilmavoimien komentaja Rauno Meriö tarttui asiaan, ja laittoi homman aikalailla kuntoon. Siviilipuolelta kopioitiin muun muassa avoin raportointikulttuuri, ketään ei rankaistu inhimillisistä virheistä, vaan niistä otettiin opiksi jne.
Sitten vielä joku esitti, että Hawk-hankinnan aikaan olisi rauhansopimus estänyt Jaguarin oston. Tämä nyt on ihan höpöhöpöä. Jaguar on rynnäkkökone, perusmalli on yksipaikkainen, toki jokunen kaksipaikkainenkin on rynnäkkökoulutusta varten tehty. Hawkilla korvattiin harjoituskone Fougat, sen tärkein tehtävä on olla kaksipaikkainen jatkokoulutuskone. Siksi sitä ei myöskään tulla korvaamaan jokasäänhävittäjä Gripenillä, vaan jollakin muulla harjoituskoneella, jonka hinta on murto-osa Gripenin hinnasta.
Niistä Learjeteistä, nehän ovat vielä käytössä. Enimmäkseen niillä lennetään maalinhinaus-, kartoitus- ja merivalvontalentoja. Henkilökuljetuksiakin jonkun verran. Pilatuksilla taas ei korvattu Leareja, vaan vuonna 1983 (just Kekkoslovakian jälkeen) hommatut kahdella mäntämoottorilla varustetut Piper Chieftainit. Se taas on suora kehitelmä Piper Navajosta, jonka Ykäkin mainitsee. Yksi semmoinen ja kaksi vastaavanlaista Cessna 402B:tä oli Ilmavoimilla vuokralla, Navajo vain noin vuoden, Cessnat 1975 - 84.
Mukavaa lukemista oli taas kerran. Lämmitän Ykä sulle saunan ja tarjoan Tsuhnan kostot kun tulet juttelemaan lentsikoista. Voimasavuketta joudut vetelemään pihan puolella, rouva ei tykkää...:).

Ekku kirjoitti...

Nykyään täällä Tikkakosken nurkilla lentää myös puna-valkoisia Hawkeja. Ilmeisesti ne on niitä Sveitsistä käytettynä ostettuja. Harvinaisen järkevä päätös ilmavoimilta olla maalaamatta niitä uudelleen. Eihän täällä lennä kuin omia koneita kuitenkaan?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Juha R:lle ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.

Juha R: Kiitos mielenkiintoisista lisäyksistä. Se aikaisemman kommentoijan Gripen-juttu oli minun mielestäni kyllä vain läppä. Oma ehdotukseni korealaisesta koneesta taas ei ollut. Ja jos olot järkevämmiksi muuttuvat niin tulen mielelläni saunomaan. Voimasavukkeita minä polttelen ulkona täällä kotonakin.

Ekku: Joo, 18 kpl Hawk m 66-koneita ostettiin Sveitsistä. Niiden maalauksesta en osaa sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

Hm, Jaguar on rynnäkkökone - ei siis koulukone, ei edes edistynyt sellainen. Taistelukone, kuuluu siihen pariisin sopparin 60-koneen kiintiöön. Muistan itse käytyä keskustelua seuranneena ko. argumentin. Hawkin yksipaikkainen rynnäkkökone on myöhempien aikojen tuote. Hankinnan aikana Hawk oli koulukone, toissijaisesti rynnäköintiin kykenevä.

Kukkopillin vaarallisuudesta en tiedä mutta hassua on heittoistuimettomuus. Vähän kuin harjoitusralliauto ilman turvakaaria. Ilmavoimissa ympäri maailman on vaarana hölmöily ja temppuilu. Aina välillä pitää järkeä hakea kurin kautta. Ilmailussa ei haeta syyllisiä vaan syytä onnettomuuteen - ja tapaa estää toistuminen. Tieliikennekin saisi siitä ottaa mallia.

Ja Gripen oli todella heitto, kieli poskessa tehty.

Toisaalta: Jos kehitysapu ja lorvipaikkakulut lopetetaan, olisi meillä vara ostaa HX:n rinnalle toinen mokoma koneita kymmenessä vuodessa. Saab kyllä värkkää kaksipaikkaisiakin jos tarvis. Suuri osa koulutuksesta, varsinkin taktiikkakoulutukset lennetään kumminkin yksin. Lentotunnin hinta lie gripenillä halvempi kuin muilla HX-ehdokkailla.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

— Tinahattu lähettää —

_________________________________
Yrjöperskeles kirjoitti...
[…]
Kas kun britit ajattelivat – varsin perustellusti – silloin että Suomi ajautuu ilman muuta neuvostoblokin jäseneksi.
[…]
12. kesäkuuta 2020 klo 7.04
_________________________________

Brittien toivomushan oli jo Talvisodan aikana että Suomi antautuisi. Sitä unelmaa toistellaan vieläkin sekä brittien että amerikkalaisten taholta.
Finland had “capitulated” . . .

Anonyymi kirjoitti...

— Tinahattu lisää —
Esimerkki:

Andrew Harrison
Answered May 9, 2016 · Author has 874 answers and 440.1k answer views
Finland surrendered to he expansionist USSR, but not before giving them a difficult battle. the Fins didn't have much of a choice, their army was virtually destroyed, and Russia could clearly go on to destroy the entire country. 
https://www.quora.com/Did-Finland-surrender

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Tinahatulle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Ja totta, Suomi tuhlaa miljardeja vuodessa utopistiseen ja vaaralliseen hömppään. Muutakin käyttöä sille rahalle olisi. Lentotunneista ja niitten hinnoista Suomen Sotilaan artikkelin mukaan voi sanoa että Gripen on selvästi halvin.

Tinahattu: Tuo artikkeli pitää paikkansa. Ei Suomi antautunut. Mutta en oikein usko että Englanti olisi asiakseen halunnut Suomea neuvostoblokkiin.

Joppos123 kirjoitti...

Ei ole Ykä rypäleitä eikä tule koska ne vasta paskamaisia ovat verrattuna maaminoihin. Koko ajanhan noihin kehitellään uusia ammuksia mutta nyt kun fyrkat ovat vahvasti menossa maailmanparannukseen ja etelänvetelille niin taidamme siirtyä takaisin malliin Cajander.
Ehkäpä Kreikka uusii taas kalustonsa muiden maksamana. Hyvä kun perkele enää rynkynkuulaa on riittävästi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123: Mielen köyhyyttä. Hankitaan hyvä asejärjestelmä mutta ei käypää ampumatarviketta. Käpyjäkö sillä sitten viskotaan?

QroquiusKad kirjoitti...

Ehkei tuolla 298 RsRakh 06:n hankinnalla ollut koskaan tarkoituskaan tehdä yhtään mitään:

järjestelmän tulivoiman kahteenkin kertaan kokemaan joutuneet irakilaiset antoivat sille kauhunsekaisesti kunnioittavan liikanimen "terässade", al-matar al-sulb.
Mikäpä olisikaan voinut juuri enempää raivostuttaa suvaitsevais-tiedostavaista kansanosaamme kuin Suuren Saatanan USAn ihanaan ja viattomaan pikku Irakiin ja sen kaksoispluskivaan hallitsijaan Saddamiin osoitettu kurmuutus, jonka edessä nämä kyyristyivät pelosta!

Mikä olisikaan voinut olla parempi kosto kuin hankkia sama asejärjestelmä Suomeen isolla rahalla - ja tehdä siitä tahallaan pelkkä rahareikä hankkimatta ampumatarvikkeita?
Kaikki voitttivat:

kiltit pikku irakilaiset saivat hyvityksen kaksoisplusepäkivasta pelottelustaan, josta heille oli saattanut tulla vaikka traumoja!
Tyhmät suomalaiset sotahullut saivat lelun, jolla eivät voikaan leikkiä, hräh khräh hjäh hää!
Ja pöljien suomalaisten persvakomiesten verorahoja syydettiin kankkulan kaivoon;
voi että heitä täytyykin vituttaa, ja sekös vasta tuntuukin vatsanpohjassa niin ihkulta!
Se, että ne rahat menivät Suurelle Saatanalle USAlle ei varmaan tuossa riemussa tuntunut enää missään.

Tästä mallia ottaen HX-hankinnan lopputulos on ostaa Gripen ilman järjestelmäpäivityksiä vanhenemaan käsiin muutamassa vuodessa. Ai-iih että se sii-is niii-iin tuntuu tosi hyvältä jo etukäteen ajatellessa!

Kyllä persuja vituttaa silloin jo niin, että ne varmaan ymmärtävät mennä itsekin kauppatorille hirteen, ettei Vahvojen ja Rohkeiden anarkistien tarvitse tulla hakemaan heitä perunakuopistaan, missä he harrastavat insestiä! - Enhän tietenkään tiedä, menikö se todellisuudessa tuohon tapaankaan, mutta jäljet pelottavat, sanoi kettu leijonalle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Ymmärrän kommentin tuumailu- ja kuittailumielessä mutta kyllähän PV halusi kuranttia ja käyttökelpoista tavaraa. Sitten alaleuan väpättäjät iskivät väliin niin kuin jalkaväkimiinoissa. Jossain vaiheessa se voi maksaa paljon kuolleita suomalaisia. Ne rahat muuten eivät menneet Suurelle Saatanalle vaan ne raskaat raketinheittimet ostettiin käytettyinä Hollannista niin kuin Leopard-tankitkin. Vahvat ja rohkeat anarkistit muuten ovat vahvoja ja rohkeita vain silloin kun ne voivat hyökätä porukalla yhtä vastaan. Mokomat paskat.

QroquiusKad kirjoitti...

Vakavasti ottaen, kuittailut ja tuumailut sivuun siirtäen:

PV halusi MLRS:stä kuranttia, käyttökelpoista ja tehokasta tavaraa. Sen heille soi poliittinen eliitti, joka hankinnoista toki loppupeleissä päättää.
PV olisi halunnut järjestelmään myös tositilanteessa tarvittavat ampumatarvikkeet. Niitä ei poliittinen eliitti sitten suonutkaan.

Nämä ovat faktat. Motiivit ovat vain asianosaisten tiedossa. - Mitä tulee anarkisteihin, heidän keskimääräinen reidenympäryksensä näyttää kuvien perusteella olevan suunnilleen samaa kaliberia kuin minun kyynärvarteni, enkä ole mikään kehonrakentaja.
Mutta minulla ei ole kymmentä käsivartta eikä 360 asteen näkökenttää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Käsittääkseni noihin oli alun perin pitänyt hankkia sitä kuranttia ampumatarviketta mutta varmaankin saamme kiittää Tarja Halosta pitkälti siitä että sitä ei saatu. Mitä tulee anarkisteihin niin olen huomannut saman. Ne riekkuvat koska niitä ei estetä riekkomusta. Mitä tulee lauseeseen:

” Mutta minulla ei ole kymmentä käsivartta eikä 360 asteen näkökenttää.”

Niin, olen samaa mieltä. Työni puolesta väkivalta ei ole minulle vierasta. Yhdestä selviän aina. Kahdestakin ehkä. Mutta jos niitä tulee kuusi eri suunnasta niin en minä mikään Chuck Norris ole.

Ironmistress kirjoitti...

Sähvä on ruukinmatruunan sydäntä erityisen lähellä. Ruukinmatruuna on päässyt sillä vekottimella ensimmäisen kerran sauvan taakse ja ilmaan. Koneyksilö oli OH-SFJ eli entinen Ilmavoimien SF-24.

Saab Safir 4ever! <3