Laitetaanpa pitkästä aikaa jotain ihan muuta eli mennään ajassa taaksepäin kakkosrähinän aikaan. Postauksessa esitellään kymmenen kakkosrähinän eniten valmistettua lentokonetta. En käy juurikaan läpi niiden teknisiä tietoja sillä koneistahan tehtiin sodan aikana uusia, jatkuvasti kehittyneitä malleja. Mutta otetaan se TOP 10:
10. Hawker Hurricane 14.533
kappaletta
Tämä
hävittäjä oli RAF:n pääkalustoa Taistelun Englannista aikana. Myöhemmin se
palveli tykeillä varustettuna maataistelukoneena. Suomen ilmavoimilla oli
muutama Hurricane mutta niiden käyttö jäi vähälle varaosien puutteen vuoksi.
Koneilla saavutettiin Suomessa viisi ja puoli ilmavoittoa.
9.
Junkers Ju-88 15.000
kappaletta
Tämä
monikäyttöpommittaja palveli Saksan ilmavoimissa koko sodan ajan. Suomen
ilmavoimat sai vuonna 1943 23 kappaletta näitä pommikoneita ja niitä käytettiin
pommitustehtävissä sodan loppuun saakka.
8. P-51
Mustang 15.875
kappaletta
Tämä
jenkkihävittäjä oli ensimmäinen jonka lentomatka salli niiden saattaa pommikoneita
aina Berliiniin ja takaisin. Mahdollisesti kakkosrähinän paras hävittäjä.
7. P-47
Thunderbolt 16,231
16.231 kappaletta
Yksi
suurimmista ja painavimmista yksimoottorisista koneista. Yhdysvaltain
ilmavoimien hävittäjäkaluston selkärankaa.
6.
Yak-9 16,579 kappaletta
Tämä kevyt
ja ketterä neuvostohävittäjä oli varteenotettava vastustaja kaikille
saksalaisille koneille. Niitä toki oli Suomenkin rintamalla. Konetta käytettiin
myös maataistelutehtävissä.
5. B-24
Liberator 18,482
kappaletta
Yhdysvaltain
pommitusilmavoimien työhevosta tehtiin enemmän kuin kuuluisaa ”Lentävää
Linnoitusta”.
4. Focke-Wulf
Fw 190 20,000
kappaletta
Mahdollisesti
Saksan paras hävittäjä sodan aikana. Suomalaisilla näitä ei ollut, mutta
kesällä 1944 osasto Kuhlmey käytti koneita torjuntataistelussa vihollista
vastaan.
3. Supermarine
Spitfire 20,315
kappaletta
Tämä
Iso-Britannian sodanaikainen päähävittäjä on varsinkin minun sukupolveni
hepuille tuttu Ilmojen Korkeajännityksestä. Konetta tehtiin yli kaksikymmentä
eri versiota.
2.
Messerschmitt Bf 109 34,480
kappaletta
Yhtä
lailla korkkareista tuttu oli tämä kuuluisa saksalaishävittäjä joka oli eri
versioina käytössä koko sodan ajan. Myös suomalaisilla oli näitä koneita
vuodesta 1943 alkaen ja niitä käytettiin varsin suurella menestyksellä.
1. Iljushin
Il-2 36,183
kappaletta
Tämä
neuvostoliittolainen maataistelukone oli jatkosodassa suomalaistenkin kiusana.
Olen lukenut että koneen suurin teho oli kuitenkin psykologinen. Mene ja tiedä.
En ollut silloin siellä.
Suomalaisethan
kutsuivat tuota ”Tormoviikkia” myös maatalouskoneeksi. Itse asiassa Yhdysvalloilla
on nykyisin yksi ihan oikea maatalouskone rynnäkkökäytössä.. Eli tämä L3Harris
OA-1K Skyraider II:
Kone
toimii lähitukikoneena ja se pohjautuu Air Tractor AT-802-maatalouskoneeseen.
Kaiken
kaikkiaan voi todeta, että kakkosrähinän aikana valmistettiin koneita
huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Se ei tosin ole ihme, sillä nykyiset
taistelukoneet ovat huomattavan kalliita ja monimutkaisia.
Missähän
vaiheessa tulee se hinnan raja vastaan?
&webpageName=Yrj%C3%B6perskeles-blog%3A%20JOTAIN%20IHAN%20MUUTA%20CXLVII&ref=&url=https%3A%2F%2Fyrjoperskeles.blogspot.com%2F2025%2F04%2Fjotain-ihan-muuta-cxlvii.html&width=1280&height=720&rand=47<=776){kind=tracking}
34 kommenttia:
E Hartmann oli mersumiehiä. Oli sitä mieltä, että K 4:llä pystyi mihin vaan. Hänen viimeinen taistelu oli syöksy neukkujen ja USA:n sekalennostoon. Hän ja hänen siipimiehensä syöksyi ylhäältä, ampuen kaksi Jakolevia alas. Neukut eivät tajunneet mitä tapahtui, luulivat USA:n provokaatioksi. Hänen viimeinen havaintonsa oli nähdä, kuinka neukut hyökkäsivät Mustangien kimppuun.
Eiköhän se sodan paras kone ollut Me 262.
Kiintoisa ja myöskin tuttu kokoelma asian harrastajalle, mutta lopussa oli se varsinainen herättävä kysymys, kun tehtiin vertailua näihin nykyisiin koneisiin ja niiden hintakehitykseen: "Missähän vaiheessa tulee se hinnan raja vastaan?"
Älä sano, ans mä arvaan. Se saattaa tulla siinä vaiheessa, kun ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltää täysin ylivoimaiset ja tolokuttoman hintaiset koneet alkavat olla helisemässä halpojen drooniparvien kanssa. Oikeastaan tätä jo ennakoidaankin kehittämällä uuden sukupolven hävittäjiä jonkinlaisiksi drooniparvien ohjaus- ja hallintalaitteiksi.
B-24 EI kanna suurempaa pommikuormaa kuin B-17. Asian voipi tarkistaa kyseisten koneitten ohjekirjoista.
Tuosta p - 51, englanissa mustang nimellä koneesta tuli menestys vasta rolls rouce merlin moottorin myötä, jota packard teki lisenssillä usa:ssa. Lisäksi englannissa keksittiin muuttaa ohjaamon kuomu spitfiren malliin puolipisaraksi.
Löytyy muuten upea suomalainen sarjakuvakirja ilmojen korkeajännityksen tyyliin: Punainen kobra. like.fi suosittelen.
Juttelin taannoin Illu Juutilaisen kanssa Suomen Ilmailumuseolla, ollessani siellä tutkijana. Illu kertoi että Me 109 G6 oli parasta mitä oli tarjolla: Mig:t ja Jakolevit jäivät hopealle.
Olisiko siihen Hurricanen vähälle käytölle jäämiseen vaikuttanut myös se, että suomalaislentäjät pitivät sitä kankeana lotjana?
Aivan päinvastaista mieltä he olivat sitten Brewster Buffalosta, joka oli puolestaan joutunut USA-pilottien hyljeksimäksi.
Mitä tästä opimme?
Yksi tykkää Hurrista, toinen Ryystöstä!
Me 262 ei ollut paras, ainakaan Luftwaffelle. Vaati pitkät (=haavoittuvat) kiitotiet, huono kohoamisnopeus ja vaati hyvin kokeneen ohjaajan. Sotataloudellisesti erittäin raskas (heikot moottorit, korkea kulutus). Huippuässille hyvä kone kartuttaa ilmavoittoja, mutta ilmasodan voittamiseen kelvoton. Saksan Ilmavoimien ongelmana oli Kyrpändin (=Galland) kaltaisten putkinäköisten äijien pääseminen johtoasemiin. Galland ei esimerkiksi ymmärtänyt tuotantotaloudesta mitään. Koko Luftwaffen koulutusjärjestelmä oli epäonnistunut, koska se toimi huippuässien ehdoilla. Mutta 2. ms:n ilmasota oli massataistelua, jossa se yhdestoista oli se ratkaiseva asia.
Heikki, valitettavasti nyt tulee sinulta aika myyttirikasta tarinaa. Mustangin menestyksen "salaisuudet" olivat muualla kuin puhtaasti uudessa moottorissa. NAA kiinnitti suunnitteluvaiheessa suurta huomiota koneen tuotantotekniikkaa sarjatuotannon kannalta. Sen aerodynamiikkaa laskettiin ahkerasti hyödyntäen siviilipuolen tutkijoiden tuloksia. Samaten suurehko sisäinen polttoainemäärä oli mukana ja alkuperäisessä koneessa.
Merlin tuli kuvaan vasta myöhemmin, kun Allison (jonka, emoyhtiö oli General Motors, kuten myös koneen valmistaja NAA:n) epäonnistui suunnittelemaan ajoissa kompaktin moottorin, jossa olisi ollut myös hyvä teho korkeammalla. Kompastuskiveksi tuli Allisonin päätös perustaa 2-vaiheahdin erillisen apu aiheen varaan, mikä teki moottorista selvästi pitemmän kuin Merlinin vastaava malli.
Kannattaa lukea Bill Marshallin uudehko kirja P-51B North America's Bastard Stepchild.
Jonkun verran tullut luettua ww2 historiaa. Jos otetaan wermachtin puolesta vittumaisimmat lentokoneet, ne olivat ryssän " ompelukoneet " mitä voisi verrata nykypäivänä drooneihin. Sekä mustang ja ne pommikoneet. Mitä tulee saksan suihkuhävittäjiin, ne olivat ylivertaisia, mutta ohjattavuus oli heikko jne. Väitetään, että kuuluisa Mustang hävittäjä pärjäsi jopa niille. Ainakin korkkarien mukaan.
Nl sai Hurricaneja, lentäjät pitivät niitä lentävinä ruumisarkkuina, oli jo vanhanaikaisia silloin.
Kiitos kommenteista ja lisäyksistä. Minulla oli vähän toista tietoa siitä B-24:n pommikuormasta mutta poistin sen osion, niin eipähän tarvitse hänestä väitellä. Ja kirjoituksen pääidea oli vaan kertoa, mitä koneita rakennettiin eniten.
Sain joululahjaksi koottavan Messerschmitt Bf 109 paketin suvun nuorelta mieheltä ja vaikka tämä oli ilahduttavaa muistelen nuoruudessani pienoismallien olleen napakampia ja helpommin kasattavia. Veljeni huone oli silloin täydellinen toisen maailmansodan ilmataistelukeskus. Nykyiset mallit ovat yksityiskohtaisempia, mutta heikompitasoisia.
Mutta tämä tietysti pätee niin moneen muuhunkin asiaan tänä päivänä.
Asiasta toiseen. Muistaakseni täälläkin oli ilveksen kannattajia. Minulla olisi pari ehdotusta. Palkatkaa vaikkapa tapola valmentajaksi. Toinen ehdotus. Tappara voisi säälistä siirtyä pelaamaan hakametsän halliin, jotta ilves saisi edes jonkinlaista itseluottamusta. Pelaamalla isommalla areenalla. Ehdotusta 3. Tapparan fanit pidättäytyvät kaikesta fanittamisesta ja siirtyvät ilveksen puolelle näennäisesti. Ehdotusta 4. Arkeologian asiantuntijat pidättäyvät toistaiseksi tutkimuksista koskien sitä, milloin ilves on viimeksi voittanut jotain. Alkaahan tässä tapparan kannattajalla myös mennä lopullisesti usko.
Tervehdys alianor d´aquitanelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
alianor d´aquitane: Vähän vaikea sanoa tuohon mitään, kun olen viimeiset pienoismallini koonnut joskus 1970-luvun lopulla. Revellin ja Airfixin koneita.
Ano: En ota kantaa tamperelaisten jäsentenvälisiin. Sinänsä on piristävää että liigaan tulee nyt takuuvarmasti uusi mestari.
Focke-Wulf Ta 152 oli myös hurja kone.Nopeampi kuin Mustang ja pitemmällä toimintasäteellä.Tosin valmistui liian myöhään vaikuttaakseen sodan lopputulokseen.Ja tietenkin monesti unohdettu do-335 pfeil joka kulki lähes me262:sen vauhtia (näitä ei tainnut olla kuin muutamia ja oliko edes operatiivi käytössä?)
Itseasiassa on todennäiköisempää, että uudet hävittäjät ovat miehittämättömiä ja kykenevät johtamaan tekoälyavusteisesti drooniparvia. Droonilla on se heikkous, että se joutuu operoimaan matalalla. Noi johtokoneet voi sitten nousta vaikka 25 kilometriin kun ei ole sitä pilottia siellä riesana.
Toki siinä vaiheessa pitää olla koneita jotka ampuu alas niitä johtokoneita ja taas alkaa aseen ja vasta-aseen ikuinen kamppailu.
Tuo Ukrainan sota on antanut aikalailla väärän kuvan droonien kaikkivoipaisuudesta. Ilmasodassa "lentäviä miinoitteita" on kyllä tutkittu mutta propellitrooni ei voi kovin korkealla lentää.
Maasodassa pitää muistaa, että on ihan eri asia taistella vaikkapa Suomen metsämaastossa kuin Ukrainan loputtomilla viljapelloilla missä ei ole mitään suojaa.
Tervehdys Anolle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano: Joo, ne saksalaisten huippuhävittäjät tulivat liian myöhään.
Joppos123: Sitähän ei tiedä, mihin tuo homma kehittyy. Ja joo, tosi on että Suomi on Ukrainaan verrattuna kovasti metsäistä ja mäkistä maata.
Hieman rasittavaa aina seurata väittelyä mikä oli sodan paras X. Paras X on tietysti sellainen jota on käytössä, johon saa ammuksia, poltto- ja voiteluaineita ja huolto muuten pelaa. Tai itseasiassa ei koske vain koneita vaan kaikkea sotahommissa alushousuista ydinaseeseen ja saappaista sulatejuustoon (sota-aikana valmistettiin vain sulatejuustoa).
Suomen "ryysterit" olivat huomattavasti kevyempiä kuin USA:n laivaston malli. Niillä pärjäsi hyvin neukkuja vastaan. USA:n Navy Brewster sai toistuvasti turpiinsa Japanin Zeroilta.
Melkein voisin olettaa, että USA-pilotit olisivat pärjänneet hyvin niillä raskaammilla Buffaloillaankin Puna-armeijan lentäjiä vastaan;
Zero-lentäjien koulutustaso oli aavistuksen verran korkeampi kuin Suomea vastaan tulleiden.
Brewsterillä oli USA:ssa huono maine mutta Suomessa hyvä. Yksi syy varmaan oli, että USA:n tuolloin vielä varsin kokemattomat lentäjät joutuivat Japanin hyvin koulutettuja lentäjiä vastaan, jotka lensivät Zeroilla. Suomessa taas hyvin koulutetut ja kokemusta saaneet lentäjät saivat vastaansa usein varsin kokemattomia venäläisiä, jotka lensivät useimmiten I-16 Rata hävittäjillä.
Ta 152:n toimintamatka (tai säde) ei todellakaan ollut pitempi kuin Mustangilla. Oli siinä (Ta 152H) toki sakuksi isohko tankkaus, mutta ei silti pärjää Mustangille. Aseistus oli toki paljon parempi.
Pitää muistaa, että Mersu oli ainoa "nopea" kone, jolla Illu sota-aikana lensi. Hänellä siis ei ollut minkäänlaista verrokkia vastaavassa luokassa. Kun lukee sellaisten ohjaajien mietelmiä, joiötkä ovat kestäneet itse niin Mersulla, Spitillä jne., niin näkemys muuttuu aika reippaasti. Eikä Illu itsekään ihan kritiikittömästi Mersuun suhtautunut. Kannattaa lukea hänen raporttinsa, joka on julkaistu Stenmanin isossa Mersu-kirjassa. Mersusta kertoo aika paljon se, että mm. laivueenkomentaja Kullervo Lahtela piti konetta kelvottomana harjoituskäyttöön, koska moottori ei kestä reipasta käyttöä.
Tervehdys Anolle, Tapio Suhoselle, Qroquius Kadille, Strix Senexille ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne.
Suomalaisille sotilaille kyllä tarjottiin mahdollisuuden mukaan ihan voita. Sen sijaan kaukopartioilla oli sulatejuustoa.
Ja joo, amerikkalaisilla oli sodan alussa kyllä äärimmäisen kova vastus.
Noista Suomen Brewtereistä on ilmestynyt jokunen vuosi sitten isokokoinen 400 sivuinen melko upea kuvateos taustatiedoila ja kertomuksilla niiden käytöstä. koala kustannus.
Tästä ja monista muista kirjoista käy selville miten pienillä muutoksilla saatettiin pilata koneen ominaisuuksia ratkaisevasti. Liikaa painoa, tai väärässä kohdassa, ilman vastuksen pienehkö lisäys jne.
Kannattaa lukea myös "Magnussonin voittoisat Brewsterit". Kirjoittanut noilla alusta lähtien lentänyt Jorma "joppe" Karhunen. Tuo henkilökohtaisen kokemuksen tuosta Brewster ajasta .
Kyllä illu myönsi myöhemmin, että Brewster oli "herrasmiehen kone, ja mersu tappokone, joka ei antanut käyttäjän tehdä kovin paljon virheitä. Mutta ei f1:n rattiinkaan pääse kuin harva.
Ano klo 2010: Mersun ongelmat ohjausominaisuuksiem kannalta olivat lähdössä ja laskussa. Muuten kone oli kelvollinen lentää ja esimerkiksi sakkaukseltaan hyvä. Korkealla syöksyttäessä kovaa oli riski hankalaan yhdistettyyn heilahteluun.
Senex: Jatkosodan alussa ja jatkosodan aikana koulutetuilla suomalaisilla uusilla ohjaajilla oli jopa alle 150 lentotuntia ennen ensimmäistä taistelua. Lukema on paljon pienempi kuin mainitsemillasi "USA:n kokemattomilla lentäjillä".
Suomen hävittäjälentäjien menestys perustui mielestäni puhtaasti siihen, että vastassa oli isoista ilmavoimista ylivoimaisesti heikoimmin koulutetut ja huonoimman taisteluhengen omaavat lentäjät.
No ei se USA-pilottien koulutus sodan alussa sen kummempaa ollut sikäläisen ilmavoimamuseon mukaan:
https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/196919/flight-training-on-the-eve-of-wwii/
Peruskoulutuksen 65 lentotuntia ja jatkokoulutuksen 75 lentotuntia eivät näytä olevan kovin paljon enemmän kuin Suomessa.
Mustang p-51 range 1600 km,Fw ta 152 range 2000 km näin sanoopi kuukkeli!
Meikän valistunut arvaus on, että jo 20 vuoden kuluttua aletaan kehittelemään nykyisiä paljon pienempiä hävittäjiä jotka ovat miehittämättömiä ja omaavat suuren määrän autonomiaa tekoälyn kautta. Mitkään sopimukset tekoälyn rajoitteista eivät tule pitämään kun haetaan sotilaallista etua.
Samaa robotiikkaa ja alkeellista tekoälyä käytetään jo nyt Ukrainan sodassa. Sama koskee maavoimien järjestelmiä hyökkäyssodassa.
Ukraina on jo kokeillut esmes järjestelmiä drooneihin jotka eivät kanna mukanaan pommia tai ole kamikazemallia. Niissä drooneissa on vaikkapa haulikko tai vastaava ase. Tekoäly tulee mukaan siinä, että ne ovat "vaanivia" ja tunnistavat omat joko optisesti tai vaikkapa jollain prismalla.
Joo Ukrainasta kannattaa ottaa oppia droonien suhteen mutta järki päähän. Ne eivät meidän maastoissa ratkaise taistelua vaan tykistö,panssarit ja jalkaväki.
Toki ilmavoimia ei pidä unohtaa.
Mikään lentävä järjestelmä ei valtaa maata vaan sen tekee tossuväki.
Sinänsä mielenkiintoista että Mosquiton pommariversioilla oli suunnilleen sama pommikuorma kuin B17 pommittajilla mutta olivat lisäksi nopeampia.
Ari
Sodan alettua voi tapahtua aivan yllättäviä asioita. Hullun hommaa aloittaa sota.
Lähetä kommentti