Niin. Helsingissähän on käynnissä jonkin asteinen white flight. Ja aivan perustelluista syistä. Mutta Helsingin Pravda ei olisi Helsingin Pravda jos se ei tarjoaisi asiaan tiedostavaa näkökulmaa ja sitähän tarjoaa erään naisen mielipidekirjoitus. Otetaanpa otteita:
Haluan lasteni kasvavan monimuotoisessa koulussa Itä-Helsingissä
Koulun monimuotoisuus on lapsen etu.
Olen huolella valinnut asuinalueekseni yhden koulushoppailukeskustelussa parjatuista Itä-Helsingin alueista. Syitä valintaan ovat luonnonläheisyyden ja hyvän sijainnin lisäksi monimuotoinen asukaskunta.
Minä elin lapsuuteni lähes vitivalkoisella pientaloalueella, jossa 600 oppilaan koulusta muistan kaksi eriväristä lasta. En halua tarjota omille lapsilleni yhtä yksipuolista kuvaa maailmasta.
Haluan, että he tuntevat olonsa kotoisaksi missä päin maailmaa tahansa. Jo moni Euroopan suurkaupungeista on värikkäämpi kuin suurin osa Helsingistä. En halua, että lapseni ryhtyvät rajoittamaan omia unelmiaan, koska pelkäävät, että jossain on liian erilaisia ihmisiä.
Ehkä lasten unelmana olisi turvallinen kouluympäristö, ja epäilemättä kyseinen nainenkin on kuullut noiden koulujen ongelmista. Mutta kunnon suvaitsevais-tiedostavan ihmisen tapaan hän kuittaa ne valheeksi:
Kokemukseni alueeni koulusta ovat olleet hyviä, ja samaa ovat sanoneet tutut lapset, vanhemmat sekä työntekijät. Sen sijaan korviini kantautuneet kielteiset asiat ovat olleet huhupuheita ja oletuksia.
Eli lapset uhrataan monikulttuurisuuden alttarille koska äiti ei halua luopua utopiastaan. Epäilemättä minkäänlainen järkipuhe ei muuttaisi kyseisen naisen mielipidettä.
Sääliksi vaan käy hänen mukuloitaan. Ja ylläluettu on se viesti, mitä Pravda haluaa tarjota.
12 kommenttia:
Luonnonläheisyys, monimuotoisuus ja värikkyys. Miten se pääasia eli oppiminen? Vain tasapuolisuus toteutuu, kun kukaan ei juuri opi mitään kielten ja kulttuurien sekamelskassa. Ei voi kovin pahasti syyttää yksittäistä suomalaista äitiä, kun arvostetun ja maailmankuulun Cambridgen yliopiston korkeasti oppineetkin sotkeutuvat utopioihinsa; tapaus Arday.
Rouva Ano
Moro Ykä. Onkohan tuon kirjoituksen kirjoittaja oikeasti olemassa? Vai löytyykö kirjoittaja Hamasin Sanomien toimituksesta?Jos nainen on todella olemassa, toivon, että hänen lapsensa saavuttaa täyden potentiaalinsa monikulttuurisessa oppimisympäristössä. Huhu kertoo, että Suomen peruskoulusta saa päästötodistuksen oppilaita jotka eivät osaa lukea, kirjoittaa tai laskea.
Vitivalkoisella pientaloalueella vietetty lapsuus on epäilemättä traumaattinen kokemus. Inhottavan turvallista. Ei mitään kansainvälistä värinää. Omia lapsia suojellakseen äiti on huolella selvittänyt missä on mahdollisimman paljon somaleja ja arabeja...muslimeja kaikenvärisiä. Näin varmistetaan valmiudet tavoitella unelmia Somaliassa, Iranissa, Kongossa tai Iso-Britanniassa. Koko juttu vaikuttaa niin mielenvikaiselta, että väkisinkin alkaa epäillä olisiko moinen kirjoitus lopultakin propagandakoneiston tuotos. Toki noin kummallisia ihmisiä on olemassa, että saattaa olla ihan oikeankin ihmisen tuotos. Tulee mieleen nämä kansainväliset julkkikset, joiden lapset osoittautuvat transihmisiksi yms sateenkaariporukakaksi taajuudella, joka rikkoo kaikki todennäköisyydet. Moinen suorastaan huutaa: "Katsokaa kuinka saatanan hyvä minä olen." Ei siinä paskaakaan välitetä kuinka paljon kärsinämystä aiheutetaan lapselle. Tärkeintä on, että aikuinen pääsee pätemään.
Yksityisillä ihmisllä utopioita riittää, ja yksilöiden on pakko pitää utopioistaan kiinni, koska keskellä taantuvaa yhteisömoraalia kaikki "yhteiset asiat" alkavat tapahtua samaan tapaan kuin natsien Wannseen konferenssi -- eli yhteisöstä tulee autokratia jossa päättäjätkin kokevat että varsinaiset päätökset on jo jossain tehty, ja käytännössä päättäjätkin vai siunaavat tai verbaalisin stiiknafuulin virallistavat ne "ainoat oikeat" yhteisömoraalin arvot joiden loukaaminen yhteisössä olisi kajoamista tabuun.
Psykologisoinnilla tällainen yhteiskuntatilanne tarjoaa loputtomat mahdollisuudet nähdä ja selittää yhteisömoraalin ongelmat ympäriämpäri niin, että yksityisillekansalaisille syntyy käsitys siitä että on olemassa jokin tiedollinen ja "sivistynyt" tapa, jolla ihmisyyteen kuuluvia kipeitä ongelmia voitaisiin "ratkaista". Verbalisoinnit hipovat todellisuudentajuttomuudessaan ja ylilyleistävyydessään suunnilleen yhteisonnen seitsemättä taivasta. "Monimuotoisuus", "tasa-arvoisuus", "inkluusio". --- Jos aktemioissamme opetettaisiin sosiologian klassikoita, tuollainen yliyleistävien yleiskäsitteiden viljeleminen nähtäisiin jo kättelyssä naurettavana. Mutta tosiasia, että moraali on jokaista yhteisöä sisältäpäin koossa pitävä tekijä, on nykyajan narsistiselle individualistille käsittämätön.
Psykologisointi ja perinaisellinen tunteisiin vetoava empatia ja näennäisen "ymmärtämisen" yritys ovat älyllisiä väistälikkeitä, joilla alitajunta aidataan pelista pois ja ylläpidetään harhaista kuvitelmaa siitä, että ihmiyhteisöt voisivat perustua pelkästään tiedollisiin argumentteihin. Se on suunnatonta harhaa. Yhteisö on yhteisö koska yhteisö muodostuu moraalisista tunnoista.
Itä-Helsinki taitaa olla kaikuja Itä-Roomasta. Psykologisoivien naishenkilöiden kannattaisi perehtyä Rooman valtakunnan hajoamisen aikoihin ja selvittää itselleen millaisten hajoavan psyyken "rajatilojen" vallassa roomalaiset monikulttuurisen valtakuntansa loppuaikoja elivät. Se kaikki on nyt omien korviemme välissä. Lapsuudesta kehitysvaiheena meillä ei ole mitään käsitystä, projisoimme lapsiin omat "tiedolliset" väistöliikkeemme ja harhamme. Konferenssimme käsittelevät jotain kipeää kolukysymystä vuosia vuosia vuosia, ja sitten runnataan päätksiä kahdessa viikossa -- päätöksiä jotka kertovat vain että on menty taas yli siitä mistä älyllinen aita on matalin.
Hän on siis Mira Grönroos. Akateeminen nainen Helsinkin yliopistosta. Kysytään parin vuoden päästä.
Lapsi tulee koulusta nenä poskella ja päälle kustuna niin mokutusmirkku on haltioissaan. Se on lapseni monikulttuuria ja rikkautta kun sinua hakataan ja kustaan päälle. Aika sadistinen tapa kasvattaa lasta koska itse uskoo johonkin mokutusmantraan. Kenties se totuus jossain vaiheessa lävähtää silmille mutta ei äityli silti voi myöntää olleensa väärässä. Iskut ottaa vastaan lapsi.
Tuo ämmähän voisi viedä kersansa johonkin kongolaiseen kyläkouluun, missä olisi pelkästään patamustia neekereitä. Säästyisivät traumoilta?
Olisiko syytä tehdä lasu??? Turhemmistakin syistä niitä tehtaillaan!
Huru-ukko
Tervehdys kommentoijille ja kiitos kommenteistanne. Kyseinen nainen on siis olemassa, ei toimituksen keksintöä. Hän elää kuplassa ja pakottaa lapsensa kuplan ulkopuolelle rääkättäväksi. Ja Pravda osoittaa suosiotaan. Lastensuojeluilmoitus tällaisella perusteella ei johtaisi mihinkään.
Ei varmaan mikään ilmoitus mene läpi mutta sääliksi käy sitä lasta. Yleensä vanhemmat haluavat skideilleen parasta tuleepa se sitten kasvuympäristöön, turvallisuuteen tai koulunkäyntiin. Sitten on niitä vanhempia joita ei oikeastaan kiinnosta. Uimakoulu on mallia nakataan piltti laiturilta veteen ja käsketään uimaan. Vähän samaa on tuo pakkomokutus.
Meillä on tässä nainen, joka on käynyt koulunsa 600 oppilaan laitoksessa eikä ole kyennyt näkemään kaikkien koulutoveriensa loputonta moninaisuutta, joten hänelle on jäänyt sadoista tovereistaan järkyttävän yksipuolinen kuva näiden valkoisen ihonvärin perusteella. Ja se ilmeisesti on rajoittanut hänen unelmiaan. Surullista. Liian erilaisten ihmisten pelkääminen on hänelle hyvin vakava asia.
Kuinka hän siis ratkaisee tämän ongelman? Hän kulkee läpi elämänsä arvioiden lähimmäisiään (joiden ihmisarvo ei selvästikään hänen silmissään ole jakamaton) Tikkurilan värikartan ruskea sivu kädessään ja se, joka ei ole riittävän tumma saa tuomion, josta ei voi valittaa. Uskon, että hänen lapsillaan tulee olemaan monimuotoisessa koulussaan helpompaa kuin kotona, tapahtuipa siellä mitä tahansa.
Itse kävin koulun, jossa oli mahdollista opiskella englantia, ranskaa, venäjää ja saksaa molempien kotimaisten kielten lisäksi ja se on aina riittänyt kykyyn kohdata mitä erilaisimpiä ihmisiä ilman mitään ongelmia neljällä eri mantereella, mutta tämä varmasti liittyy siihen, että minulla oli koulussa rauha ja järjestys ja loistavat opettajat, jotka kykenivät keskittymään työhönsä täysipainoisesti.
(Yrjöllä on yleensä aina hyvä kuvitus jutuissaan, mutta nuo Ilmestykirjan ratsumiehet todella virkistivät päivääni!)
PS Joskus maailman ratkaisevat kysymykset ovet todella pienestä kiinni. Ihon orvaskeden väriä tuottava tyvikerros on vain 0,05-0,20 millimetriä ihon pinnasta mitattuna ja silti se saattaa esimerkiksi oikeuttaa maailman merkittävimpien yliopistojen professuureihin!!
Tervehdys Joppos123:lle ja alianor d’aquitanelle & kiitos kommenteistanne. Hyviä huomioita teillä molemmilla. Ja tässähän tapahtuu itse asiassa pienessä mittakaavassa se, mitä utopistit ovat saaneet aikaiseksi koko Länsi-Euroopalle.
Lähetä kommentti