VÄITTEEN KUMOAMISESTA

Hiljattain esitetyssä MOT-ohjelmassa käytiin läpi sitä, että humanitaarinen maahanmuutto maksaa suomalaisille varsin suuren summan rahaa. Hienoa Yleisradio, kerrankin. Hyvin monessa suomalaisperheessä istutaan arkisin klo 20.00 – 20.30 tv:n ääressä ja monessa suomalaisperheessä varmastikin ns. purkka pysähtyi ja öögat aukesivat. Hieno juttu.

Imperiumin vastaiskuhan on ilman muuta tulossa, ja pientä esimakua siitä antoi Tommi Lievemaa, joka mm. tässä SAFKA-järjestössä vaikuttaa. Eihän tähän sinänsä pitäisi puuttua, mutta tämä on sen verran herkullinen esimerkki ns. mokuttajan logiikasta.

Eli Lievemaahan torppasi koko ohjelman journalistiseksi roskaksi, löytäen vielä lillukanvarretkin. Puuroja ja vellejä jäin tosin kaipaamaan. Kuinka hän murskasi MOT:n väitteet? No siten, että että herrat Jukka Härmälä ja Mikael Lilius nauttivat tolkuttoman suurta eläkettä. Jaa-a, Lievemaan väitehän pitää paikkansa. Rahan paskaa tippuu kavereitten tilille melko runsaasti. MOT:n esittämiä väitteitähän Lievemaa ei millään perustele nurin, mutta kun mies esittää väitteen jostain muusta, niin perinteiseen tyyliin itselle epämieluisat väitteet pyyhkiytyvät olemattomiin.

Tää logiikka on kiistatta käyttökelpoista. Testaillaanpa:

Väite A: Suomalainen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa jo ennestään velkaantuneelle ja peruspalveluistaan tinkimään joutuvalle maalle erittäin suuria ylimääräisiä kuluja, ja pelkona on, että Suomi muuttuu eräänlaiseksi Afrikan sosiaalitoimistoksi, mihin viisimiljoonaisella kansalla ei kertakaikkiaan ole varaa.

Vastaväite B: Väite A ei pidä paikkaansa, sillä Härmälä ja Lilius nauttivat ihan törkeän suurta eläkettä.

Vastaväite B on kiistatta tosi. Siispä väite A kumoutuu. Suomen maahnmuuttopolitiikassa ei ole mitään vikaa.

*

Hyvin pelittää. Jatketaanpa:

Väite A: Stalin oli melkoinen mulkku miehekseen. Tapatti omaa kansaansa ihan helvatusti, osan ampumalla ja osan nälkään. Meni juutas ja pisti armeijansa hyökkäämään naapurimaihinkin.

Vastaväite B: Väite A ei pidä paikkaansa, sillä Hitler oli melkoinen mulkku miehekseen. Tapatti omaa kansaansa ihan helvatusti, osan ampumalla ja osan nälkään. Meni juutas ja pisti armeijansa hyökkäämään naapurimaihinkin.

Vastaväite B on kiistatta tosi. Siispä väite A kumoutuu. Stalin ei ollu mulkku miehekseen.

*

Toimii kuin junan vessa. Mennäänpä maanviljelyksen pariin:

Väite A: Toi maissi ei oikein tuppaa kasvamaan Pihtiputaalla.

Vastaväite B: Väite A ei pidä paikkaansa, sillä Pihtiputaalla kasvaa perunaakin, ja perunaa viljellään myös Kiinassa, jossa kasvaa maissia.

Vastaväite B on kiistatta tosi. Pian saadaan cornflakesit Pihtiputaalta.

*

Mennäänpä vielä rikollisuuden pariin:

Väite A: Tietyt muualta muuttaneet väestöryhmät ovat rankasti yliedustettuja väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa.

Vastaväite B: Raiskaavat-han suomalaisetkin.

Vastaväite B on kiistatta tosi. Taidatte stttanat olla rasisteja koko remmi.

*

Aion kyllä tulevaisuudessa käyttää itsekin samaa logiikkaa. Uskon, että se helpottaa tietynasteisiin zwidduuntumisiin. Esim. näin:

Väite A: Vancouverin olympialaisten lätkän välierässä Ruotsi voitti Suomen 4-3 vaikka Suomi johti jo 3-0. Ratkaisumaalin teki puoli minuuttia ennen loppua tietenkin Mats Sundin onnekkaalla sohaisulla, joka osui Miikka Kiprusoffin kypärään, siitä Jarkko Ruudun persuuksiin ja siitä kiekko meni hitaasti pyörien suorin vartaloin kerien maaliin.

Vastaväite B: Väite A ei pidä paikkaansa, sillä Suomi voitti Ruotsin MM-finaalissa vuonna 1995.

Vastaväite B on kiistatta tosi. Suomi meni Vancouverin finaaliin.

*

Ai että jaarittelenko? No, myöntää täytyy. Vaan en minä alottanu.

LYHYESTI SOLVAAMISESTA

Kyllähän sitä meikäläisenkin pitää pikkuhiljaa alkaa tunnustaa, että me suomalaiset ollaan raakaa, julmaa ja epäinhimillistä porukkaa. Tämäkin uutinen Vantaalta sen selkeästi todistaa. Ei siitä mihinkään pääse.




Että sijaisopettaja oli oikein solvannut kuudesluokkalaisia. Olipa kehno sanonut mukuloitten käyttäytyvän kuin puoliaivottomat apinat. Tätä se mun uneni tiesi. Voi Hyvä Luoja. Oh my God in Heaven. Että tämmönenkin päivä piti nähdä.




Vaan onneksi asiassa pantiin ankara mylly välittömästi pyörimään. Muksutpa lähettivätkin vanhemmilleen viestejä opettajan käytöksestä. Vihaiset vanhemmat hakivat järkyttyneet lapsensa kotiin kesken päivän. Valtaosa koulun kuudesluokkalaisista jätti koulupäivän kesken. Totesipa hallintoherrakin että: ”On todella harvinaista, että vanhemmat hakevat lapsensa kesken päivän kotiin. Ei tule mieleen toista tapausta. Poikkeuksia olivat luonnollisesti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmapäivät, muistelee Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.” Tällä vertauksellaan hallintoherra antoi selvästi ymmärtää, kuinka vakavasta tapauksesta oli kysymys.




Onneksi asiaan reagoidaan edelleenkin, sillä ”vanhemmat on kutsuttu koululle puimaan asiaa yhdessä tällä viikolla.”




Koska pyrin säilyttämään uskoni ihmisiin ja ihmisyyteen, uskon, ettei koululla puida mitään jonninjoutavaa, kuten semmosta, että minkähänlainen se mukuloitten käytös oli ja on jatkossakin. Sen sijaan uskon, että asiaa puidessa muistutetaan siitä, että Mikkokyllikin ja Minnapetterin loukkaamaton ihmisoikeus on käyttäytyä kuin pullopersesika kaikkia kohtaan. Muutenhan joku saattaisi vaikka kuvitella, että elämässä ihmiseltä joskus vaaditaankin jotain, kuten esim. käytöstapoja.




Mitenkähän muuten, onkohan opetussuunnitelmissa nykyisin osio ”kuinka tehdä mukulasta äärimmäinen kermaperse?”

*

Asiaan liittymätön lisäys: metsästys- ja ampumaharrastajana olen sitä mieltä, että Teemu Lahtinen kirjoittaa uusimmassa kirjoituksessaan kertakaikkiaan asiaa.

* Jaa-a, vai olikohan ihan "mestarin" tekstiä. No, asiaa yhtä kaikki.

SE OLI TEMPPU

(Erästä klassikkoa vapaasti mukaillen)

Tilanne oli kusinen. Ei siitä mihinkään päästy. Aputukipyyntökomppanian jalkamiehet olivat jumittuneet käytävään ja katsoivat kauhistuneena ovesta ulos. Lunta oli pihatiellä vähintään kaksikymmentä senttiä ja auratulle jalkakäytävälle oli matkaa seitsemän metriä. Purnausta alkoi kuulua ja jäinen kauhu jähmetti kasvot. Olihan vasta ensimmäinen varsinainen talvipäivä menossa, joten miehet eivät vielä olleet parkkintuneet näin vakavaan tilanteeseen.

- Yrittäkää nyt edes!

- Turhaan…meiltä kastuu kengät kaikilta. Missä rouvat piileskelee?

Ulkoapupaputukikomppanian joukkueenjohtajan vänrikki Äblän-Ibilään joukkue oli alistettu aputukipyyntökomppanialle. Kun Äblän-Ibilää näki etenemisen pysähtyneen ulko-oven eteen, hän katsoi hetkensä tulleen.

- Lumilapio kärkeen!

Vänrikki Äblän-Ibilää siirtyi aivan käytävän etumaastoon. Vakavailmeiset miehet siirsivät lumilapiota eteenpäin. Nyt oli tosi kyseessä. Lopulta lumilapio saavutti Äblän-Ibilään. Lumilapio kourassaan Äblän-Ibilää ryömi kärkijoukkuetta johtavan vänrikki Kariluodon viereen.

Äblän-Ibilää: Anna olla… et sinä saa niitä niin liikkeelle… kyrpiinnyt itsekin ihan suotta…

Kariluoto: Mitä minä sitten teen… mikä tässä muu auttaa… eteenpäin tässä on koetettava…

Äblän-Ibilää: Minä tiedän konstin. Jos menisi yksi mies lumilapion kanssa.

Kariluoto: Minä koetan itse.

Äblän-Ibilää: Ei se käy. Minä menen.

Kariluoto: Se kuuluu minulle!

Äblän-Ibilää: Ei se käy millään. Kun piha on aukaistu, jonkun täytyy johtaa miehet suojatien yli, ja sinulta se onnistuu parhaiten.

Kariluotokin käsitti Äblän-Ibilään olevan oikeassa. Äblän-Ibilää alkoi tunnustella lumilapiota, löytääkseen parhaimman otteen.

Kariluoto: Pihatietä on seitsemän metriä, ja lunta on paljon. Millä luulet jaksavasi?

Äblän-Ibilää ei vastannut. Suu vain mutruili samaan tahtiin kuin käsi haki tuntumaa lumilapiosta. Lopulta ote oli valmis.

Äblän-Ibilää astui ulko-ovesta ulos ja pisti lapion heilumaan. Kolmen metrin kohdalla pihatietä oli maahan jäätynyt kivi, mutta senkin Äblän-Ibilää selvitti reilulla potkulla. Hengitystään pidätellen miehet tajusivat, että onnistuminen alkoi olla varmaa. Äblän-Ibilää selvitti viimeisen metrin. Lopulta edessä oli viimeinen lapiollinen. Hän kyykistyi, heilautti lapiota, kohosi salamana pystyyn, pyörähti ympäri ja viimeiset lumet lensivät komeasti pöllähtäen. Se tapahtui niin nopeasti, että miehet tuskin tajusivat, kuinka Äblän-Ibilää sen teki.

Parikymmentä lähintä kurkkua huusi suoraa huutoa, kun viimeiset lumenpöllähdykset laskeutuivat. Etenemistä viivyttänyt lumi oli muuttunut siistiksi kasaksi, jossa vielä törrötti yksinäinen risu.

Kariluoto syöksähti liikeelle ja miehet seurasivat epäröimättä.

- Tie on auki pojat!

Äblän-Ibilää istui maassa pyöritellen silmiään ja puistellen lunta hiuksistaan. Alikersantti Lehto oli hänen edessään polvillaan ja kerrankin hän kuohui:

- Jumalauta kuu…le. Jumalauta kuu…le. Se oli temppu!

- Mitä?

- Se oli temp…pu!

- En minä kuule mitään vähään aikaan. Minä tiedän sen vanhastansa… Mutta kylläpä se pöllähteli pahemman kerran. Menkää Kariluodon mukaan. Minä vartoilen vähän aikaa, että saan kaivettua lumet korvista. Kuurona on vähän huonoa…

TARPEELLISTA TOISTOA

Meikäläinen tuppaa huomaamaan asiat hieman hitaamin kuin muut, ja niin on tässäkin tapauksessa. Törmäsin Markus Janssonin blogia lukiessani varmistukseen, että Seppo Lehdon kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdoton vankeustuomio menee sitten istuttavaksi. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa, joten kakku menee syötäväksi. Itse olisin kuvitellut, että korkeimmassa oikeudessa oltaisiin todettu valmiiksi nauretun vitsin kärjen jo tylsyneen ja otettu asia käsittelyyn ja annettu esim. 4 kk ehdollista ja sakot päälle. Vaan toisin kävi.

Seppo Lehdon tavasta esittää asioita voi olla perustellusti varsin monta mieltä, mutta palaan aikaisempaan asiaa koskevaan kirjoitukseeni, jossa erilaisia tekoja ja niistä seuranneita tuomioita vertaillaan. Toisto asiassa on mielestäni varsin tarpeellista.

Sepon teko ja tuomio:

- törkeä vittuilu internetissä (hovioikeuden määritelmä: hovioikeus katsoi viime kesänä Lehdon ja hänen ehdolliseen tuomitun apurinsa levittäneen muun muassa poliitikkoja ja virkamiehiä herjaavaa aineistoa internetissä.)

- ei ruumillisia vammoja
- ei särkynyttä omaisuutta

Tuomio: Kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta.
Ja katsellaanpa sitten joitain muita tekoja ja tuomioita:

Eräs maahanmuuttaja:

- törkeä pahoinpitely
- pahoinpitely
- pahoinpitely
- pahoinpitely
- laiton uhkaus
- laiton uhkaus
- vahingonteko

- erittäin vaikeat ja hengenvaaralliset vammat
- pysyvä vika ja pysyvä kosmeettinen haitta

Tuomio: Yksi vuosi ja yksi kuukausi ehdollista vankeutta.

*

Eräs poliisimies:

- alaikäisen raiskaus

Tuomio: Yksi vuosi ja kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta sekä 70 tuntia yhdyskuntapalvelua.

*

Eräs mäntyharjulaismies:

- törkeä pahoinpitely

- lyönyt uhria pesäpallomailalla takaraivoon

Tuomio: Yksi vuosi ja neljä kuukautta ehdollista vankeutta.

*

Eräs vantaalaismies:

- törkeä pahoinpitely

- lyönyt ja potkinut maassa makaavaa uhriaan ylävartaloon ja päähän
- aiheuttanut aivovamman
- hovioikeuden mukaan pahoinpitely oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja että teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä

Tuomio: Yksi vuosi ja kaksi kuukautta ehdollista vankeutta.

*

Eli mikä on tarinan opetus? Jonkun tavallisen kylänmiehen voi mäiskiä aivoinvalidiksi, eikä istu päivääkään. Sen sijaan jos vittuilee poliittiselle eliitillemme, istuu kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

Toistetaan lause:

Jonkun tavallisen kylänmiehen voi mäiskiä aivoinvalidiksi, eikä istu päivääkään. Sen sijaan jos vittuilee poliittiselle eliitillemme, istuu kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

Meillehän ollaan valmistelemassa vielä kovempia lakeja. Muistan, että 1970-luku oli meillä Suomessakin varsin brezhneviläistä, mutta joku roti silloinkin oli. Jos nykyiset verikoirat olisivat käyneet oikeutta silloin, olisi Sleepy Sleepers-yhtyeen joka ainut jätkä istunut sen täyden suunnitellut neljä vuotta neuvostovastaisesta toiminnasta albumistaan Takaisin Karjalaan.

Maassamme ja kansassamme ei ole mitään vikaa. Mutta systeemimme on sellainen, että poliittiseen ja virkamieselittiin kuuluvan ihmisen henkinen pipi on vakavampi asia kuin poliittisen ja virkamieseliitin elättävän kansan fyysinen kipu.

Kaikki ovat tasa-arvoisia. Toiset ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset.

LAUSUNTOJA LÄÄVÄSTÄ ELI ASEMA JA SANA

Hiljattain ryhmä demlistejä toi toiselle, oikeusministerin tehtävissä toimivalle demlistille luettavaksi mietinnön, jolla pyritään kitkemään rasismi maastamme kertakaikkiaan. Keinoina ovat tietenkin vanhat tutut eli valvonta, sensuuri ja kovemmat rangaistukset. Blogimaailmassa asiasta on keskusteltu tietysti paljon ja syytä onkin. Virallinen Suomi ei ole asiaan pahemmin puuttunut, joten asiahan on sen puolesta kai sitten ihan ok, vaikka suunpieksämisestä voi mietinnön mukaan istua neljäkin vuotta, minkä tuomion hankkimiseksi pitää tässä maassa normaalisti nähdä jo suurta vaivaa.

Luonnollisesti mietinnössä ei määritellä, että mitä se rasismi on. Demlistien keskuudessa on varmasti tutkittu tätä pelottavaa blogirintamaa sen verran, että sieltä voitaisiin ilmoittaa esim: ”blogikirjoittaja Perskeles syyllistyy laissa kiellettyyn toimintaan kirjoituksessaan X riveillä 15 – 18, koska Perskeles sanoo siinä jäädi jäädi jäädi ja hulapata hulapata”.

Vaan eihän tämmöisiä varoituksia ja määrittelyjä esitetä, koska epävarmuus itsessään on ase, ja sen ansiosta moni mielipide jää esittämättä.

Itse en kumminkaan mieti sitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Ihan omana mielipiteenäni ajattelen, että kyse on siitä, kuka saa sanoa ja kuka ei. Maassammehan on ns. mielipiteeseen oikeutettuja ihmisiä. He ovat esmes valtapuolueisiin kuuluvia poliitikkoja, yliopiston ei-niin-aineellisten-aineitten tutkijoita, valtamedian toimittajia ja korkeita virkamiehiä. Heillä on Asema, joten heille sallitaan myös Sana, jonka voi esittää Julkisesti.

Kun Aseman saanella henkilöllä on Sana, hän voi puhua sitten sinänsä ihan puuta heinää, eikä sitä virallisilla tahoilla ihmetellä. Eräänä esimerkkinä voisi pitää psykologian desanttia ja poppahenkilöä Jaana Haapasaloa, joka pari vuotta sitten diagnosoi lonkalta muutaman sadan tuhannen suomalaisen latvalahoiksi heidän metsästysharrastuksensa perusteella. Olis kuvitellut esim. valtalehtien tai virkamiehistön toteavan yhteen ääneen, että melkosen äkkiä ja vähillä perusteella ton diagnoosin meni mamma rääpäsemään, mutta kattia kanssa. Koska kyseessä on ihminen jolla on Asema ja Sana.

Internetin myötä on suuri määrä asemattomia ihmisiä syyllistynyt teoista törkeimpään, eli ottaneet haltuunsa Sanan, ja esittäneet sitä julkisesti. Koska ihminen ei tietenkään saa ottaa haltuunsa Asemaa, ilman että muut Aseman Haltijat sen hänelle suovat, on tällainen toiminta torpattava. Koska ihmisillä, joilla on Asema, on myös hallussaan Tieto, ja sitä myötä Valta.

Asiaa kuvaa varsin hyvin kokoomuslaisen kansanedustajan Tuulikki Ukkolan lausunnot Verkkouutisten jutussa ”Netti on sananvapauden sikolätti”. Ukkola toteaa:

- Jos ihmiset haluavat ulostaa netissä, siitä vaan. Mutta siitä on pidettävä kiinni, että yhteiskunnalliset ja poliittiset päätökset tehdään asiaperustein. Ja niitähän nettikansan enemmistöllä ei ole, ex-toimittaja huomauttaa.

Selvää on, että Ukkolalla on hallussaan Asema, Sana ja Tieto. Hänellä on myös asiaperusteet, joita hänen ei tarvitse asemattomille ihmisille kertoa. Riittää kun hän ilmoittaa, että hänellä on ne.

Meinaten, me tavalliset blogissa ulostajat kysymme kirjoituksissamme usein, että miksi meille kuskataan jotakin, mitä me ei pyydetty, ei haluttu, ei tarvittu, mistä meille ei ole mitään hyötyä ja mikä maksaa tolkuttomasti.

Saatammepa myös kysellä asioita julkishallinnosta tyyliin ”auttaako aina vaan lisääntyvien turvapaikanhakijoitten vastaanottokeskusten perustaminen meitä suomalaisia millään muotoa? Ja tarvitaanko julkishallinnossa ihan oikeasti aina vaan enemmän hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, sijaishuollon aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä ja henkilöstövisiosuunnittelijoita.”

Näihin asioihin Tuulikilla on selkeästi asiaperusteet, joskaan hän, niin kuin muutkaan Aseman omaavat ihmiset, ei viitsi niitä meille tavallisille ihmisille ilmoittaa. Mielipiteemme ovat Aseman omaaville ihmisille pelkkää verbaaliulostetta. Tosin Tuulikki antaa meille tietynlaisen synninpäästön ”Ukkola huomauttaa, että Suomessa on sananvapaus. Se koskee myös typeriä ja tyhmiä mielipiteitä.” Kiitti tästä. Heti helpotti.

Asemassa olevalla ihmisellä on hallussaan Sana, ja totta kai hän sen haluaa hallussaan pitääkin. Koska Sanaa ei tarvitse perustella. Aseman omaava henkilö voi heittää meitä netin lätissä piehtaroivia kohtaan rauhassa lausunnon vaikkapa tyyliin ”Halla-ahon ja hänen hännystelijöittensä jutut ovat ihan perperistä, enkä koskaan ole alentunut lukemaan niitä. Heidän säälittävät väitteensä on naurettavan helppo perustella kumoon, ja kunhan työkiireiltäni kerkeän, niin vielä sen teenkin.”

Ja toiset Aseman omaavat tuumivat, että jopa pantiin razzeille kerralla luu kurkkuun.

No, ne jotka osaa, tekee. Ne, jotka ei, puhuu Asemastaan.

LYHYESTI VOIMASTA JA KUNNIASTA

Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin uutiseen, jonka mukaan ns. ”kunniaväkivalta” koskettaa jo suomalaisia naisia. Kulttuuriamme suuresti rikastuttavista piireistä tulleet miehet ovat kohdelleet suomalaisia naisia kuin koiraa. Varsinainen yllätyshän tämä ei tietysti ole.

Uskoisinpa että näiden naisiaan ”kulttuurisidonnaisesti” pieksävien tyyppien ego on varsin pieni, ja sitä pitää ruokkia väärillä tavoilla. Verrataan heitä vaikkapa Perskeleeseen, Lötjöseen, Kutvoseen, Pöntiseen ja Pätiseen. Me olemme miehiä. Meillä on leveät hartiat. Voimaakin löytyy, ja kunniantuntoa. Meidän egoamme ruokkii aivan valtavasti se, että rouvat Perskeles, Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen elävät meidän kanssamme ihan omasta tahdostaan, ilman suvun määräystä tai väkivallan pelosta. Ja vielä tykkäävät elää. Olemme oppineet myös sen reseptin, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten kun vaimon kanssa elää ihmisiksi, niin vaimokin elää niin.

Ristiriidoissa on tullut jopa opittua silloin tällöin katselemaan peiliin, eikä heittelemään happoa muijan naamalle.

Kunniaväkivaltaankin olemme kyllä valmiita. Jos vaimoja tai läheisiä uhataan, niin uhkaajalta voi repiä pään irti. Tai kuolla yrittäessään.

Vaimotkin ovat tyytyväisiä meihin tavallisiin suomalaisiin karvaperseörkkeihin. Eivät he kaipaa, että menemme jollekin mieskurssille etsimään sisäistä simpukkaamme.

Miehisyyden, voiman ja kunnian tunne tulee rakkaudesta, luottamuksesta ja siitä, että on turvallinen omalle rakkaalleen. Tämä on meidän tapamme. Se on se oikea tapa. Ainoa oikea. Alistamisen tavalle löytyy puolustajia, ja ihme kyllä juuri feministipiireissä. En jaksa miettiä, kuinka heidän logiikkansa toimii ja millä perusteella. En minä oikein ymmärrä singulariteettiäkään, mutta tajuan, että se on minua mahtavampi luonnonvoima.

Vihatkoot meitä kaikessa rauhassa. Onhan meillä vielä niitä pelottavia laillisia aseitakin. Vaan meidän suomalaisissa perheissämme rakastetaan. Rienaavan häpeämättä.

TAVALLINEN TAAVI JA MIEHITETTY MAA

En ole blogissani pyrkinyt koskaan mihinkään kovin korkealentoiseen kirjoittamiseen. Olen pyrkinyt lähinnä ajattelemaan asioita ns. Tavallisen Taavin näkökulmasta. Tavallista Taavia ja Tiinaa ei tule kenenkään aliarvostaman. Ensinnäkin heitä on kansastamme (niin kuin muistakin kansoista) huomattava enemmistö. Toisekseen ilman heitä tämä maa (niin kuin muutkin maat) tukehtuisivat välittömästi, mitä taas höpeläätiötieteen puhe- ja kirjoitustyöläinen ei aina välttämättä ymmärrä. Kokemukseni mukaan Taavit ja Tiinat ovat myös pääosin varsin järkevää ja asiallista väkeä.

Tavallisella Taavilla on usein taipumusta sottailuun. Viisaammat kutsuvat sitä kai filosofoinniksi. Itse olen tämmösenä tavan Taavina sottaillut viime aikoina sitä, että mitä se oikeastaan on, kun maa on miehitetty? Miten miehityksen tunnistaa?

Yksi miehityksen yleisiä piirteitä ovat varmaankin väestönsiirrot, jotka eivät millään muotoa hyödytä miehitetyn maan kansalaisia. Ovatpa lähinnä haitallisia ja vaarallisiakin. Yksi hyvä esimerkki on esimerkiksi Baltian maitten miehitys, jolloin miehittäjävalta toi Viroon, Latviaan ja Liettuaan suuren määrän neuvostokansalaisia, jotka olivat etuoikeutettuja sekä asuntojen että työpaikkojen saamisessa.

Jos tuota tilannetta verrataan nykypäivän Suomeen, huomataan että myös tänne rahdataan muualta päin maailmaa liikaväestöä. Heillä on varmasti tiedossa katto pään päälle, samoin kuin elatus. Maan kantaväestössä taasen löytyy tuhansia asunnottomia. Myös työpaikkojen kohdalla (mm. Helsingin kaupungin positiivinen erityiskohtelu) on muualta tullut liikaväestö etuoikeutettua. Kantaväestön näkökulmasta tämä väestönlisä on täysin turhaa, sitä ei ole pyydetty tänne, siitä ei ole kantaväestölle mitään hyötyä ja on myös paljon tapauksia, joissa muualta tullut liikaväestö on suorittanut väkivallantekoja kantaväestöä kohtaan.

Miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Miehityksistä voidaan huomata sellainen asia, että miehittäjä on ovela pirulainen. No, eihän se muuten varmaan olis saanut maata miehitettyä alunperinkään. Ovelana pirulaisena miehittäjä tietää, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Näin ollen hän kerää miehitetystä maasta sen aineksen, jonka selkäranka on kumia, ja pistää sen tekemään puolestaan oman likaisen työnsä. Esimerkiksi aikanaan DDR:ssä itäsaksmanneista tuli parempia tovereita kuin veli venäläisistä konsanaan, ja siellä tehtiin ihmisten kyttäämisestä elämää suurempaa taidetta. Yleensä tällaisia miehittäjien hännystelijöitä ja omien kyykyttäjiä kutsutaan termillä thorslingit.

Anteeks, sekoilin. Oikea termi taisi olla quisling. No, jatketaan sottailua.

Thors...quislingien yksi päätehtävistä on osallistua miehitetyn maan kansallisylpeyden ja identiteetin tuhoamiseen. Selväähän on (olettaa ainakin voi), että miehitetyn maan kantaväestö on jossain vaiheessa pannut miehittäjää vastaan pitkälti hanttiin, ja sekös miehittäjää jurppii. Totta kai miehitettyjä täytyy silloin vähän kyykyttää. Tähän liittyy se, että miehitetyn maan kansaa ei oikeastaan enää ole olemassakaan, vaan se on osa suurempaa kokonaisuutta, josta armosta miehitetyn maan kantaväestön tulisi olla kiitollinen ja hävetä aikaisempaa mukamas erillistä olemassaoloaan.

Eihän aikanaan ollut esmes virolaisia, vaan kaikki olivat yhtä ja samaa neuvostoperhettä. Virolaisilta voi kysyä, oliko tämä suuri yhteenkuuluvuus siunaus vaiko jotain ihan muuta. Koska tuo neuvostotermi on väliaikaisesti hieman pois muodista, täällä Suomessa käytetään nyt esim. termejä maailmankylä, globaali vastuu ja uussuomalaisuus.

Erinomaisena esimerkkinä hyvin suoritetusta quislingtyöstä voidaan pitää miehityshallinnon edustajan Tanja Karpelan tuoretta vuodatusta. Kun muualta päin tullut sekopäinen liikaväestön edustaja innostui ampumaan ihmisiä, ilmoitti Karpela tapauksen olevan valitettava esimerkki kantaväestön takapajuisuudesta ja väkivallasta.

Hyvälle propagandalle onkin miehitetyssä maassa paljon kysyntää. Miehitetyn maan tavallisille Taaveille ja Tiinoille tulee painokkaasti esittää, että nykyinen asiantila on hyvä, järkevä ja hyödyttää nimenomaan Taavia ja Tiinaa. Muutenhan Taavi ja Tiina saattavat ruveta keskenään miettimään, että onko heidän miehitetyn maansa elinkeinoelämä valjastettu palvelemaan vain miehittäjän tarpeita? Jo aikaisemmin kirjoittamani liikaväestön rahtaaminen ja elättäminen sekä esmes tuoreen ilmastokokouksen Taaville ja Tiinalle aikaansaama lisälasku saattavat pistää ajattelemaan näin.

Miehitetyssä maassa elävien Taavien ja Tiinojen tulee asiantila vain hyväksyä, sillä, niin kuin aikaisemminkin todettiin, miehityksen tyyliin tietenkin kuuluu, että kantaväestön mielipidettä ei tässä asiassa kysytä, koska kantaväestö on miehitetyn maan väestöä. Heille on tapana lyödä luu kurkkuun, jos ei uusi komento suosiolla miellytä.

Eli näin tavallisen Taavin näkökulmasta voisin päätyä siihen, että mehän elämme miehitetyssä maassa. Kantaväestön mielipiteellä ei ole merkitystä, ja meitä kyykyttää ja valistaa lauma quislingeja, jotka yrittävät olla enemmän miehittäjiä kuin miehittäjä itse.

Yks asia pistää vaan kovasti mietityttämään. Meinaan se, että missä hiton vaiheessa se sota käytiin, joka sitten hävittiin? Miks ei minua ja kavereita kutsuttu riviin puolustushommiin? Kai se sota sentään jossain vaiheessa on käyty? Ei kai mikään maa niin tyhmä ole, että se rupeaa miehitetyksi omin neuvoin?

*

Jälkikirjoitus: Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta viettää hiljaisen hetken Tony Halmeen muistoa kunnioittaen.