KOMISSAARI JA EPÄILYKSEN PIRU

Säätila elokuisessa Brysselissä oli varsin mukava. Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Sellainen suht passeli. Suuren ja viihtyisän asuntonsa työhuoneessa istuvalle eu-komissaarille olisi sinänsä ollut se ja sama vaikka ulkona olisi helleaalto. Hänen asuntonsa ilmastointi selättäisi sen kyllä. Rahalla saa ja federalismilla pääsee.

Komissaari oli juuri kaatanut itselleen illan kolmannen viskin ja arveli, että ei se taida siihen vielä jäädä. Hän katseli tietokoneensa näyttöruutua ja oli hyvin, hyvin huolissaan. Sinänsä siihen ei olisi pitänyt olla aihetta. Olihan hän kuitenkin uransa huipulla. Hän oli nykyisen politiikkosukupolven arkkityyppi. Hajuton, mauton, aatteeton, ajatukseton, mielipiteetön. Valmista poliittista pullataikinaa, joka leivottaisiin haluttuun muotoon. Ei häntä oltu koulutettu muodostamaan omia mielipiteitä vaan omaksumaan ja fanaattisesti levittämään hänelle jonkun toisen toimesta syötetyt mielipiteet. Hän piti tilannetta hyvänä. Suorastaan ainoana mahdollisena. Ei ollut hyvä, että ihminen ajatteli liikaa omia ajatuksiaan. Sehän oli jo itsessään valvomatonta toimintaa. Eräänlaista ajatusten anarkismia. Oli parempi ajatella niitä ajatuksia, jotka olivat jo jalostuneet toisissa pääkopissa ja kehittyneet täydellisyyteen. Kysymys siitä, kuka määritti täydellisyyden ja millä oikeudella hän sen teki oli taas itsessään silkkaa populismia ja siksi lähtökohtaisesti tuomittavaa. Ei sellainen kysymys ollut koskaan edes juolahtanut komissaarin mieleen.

Komissaarin poliittinen sukupolvi oli saanut omaksuttavakseen federalistisen ja monikultturistisen ideologian. Mikäpäs siinä. Kyllä se hänelle kävi. Jos elettäisiin jotain muuta aikaa, hän saattaisi julistaa dialektista materialismia tai kansallissosialistisia rotuoppeja. Whatever. Kaikki kävisi. Mutta hänen osansa oli julistaa sitä, mitä hän oli koko poliittisen uransa julistanut. Ja sehän oli kannattanut. Nopea eteneminen oman maansa poliittisessa kentässä, aina huipulle saakka. Sen jälkeen eräänlainen poliittis-luottamuksellinen kisällityö kotoisessa Suomessa ja sitä myötä sen niin sisäisten kuin ulkoisten kasvojen rumentaminen poliittisesti korrektilla tavalla. Ja tämä onnistunut kisällityö poiki hänelle paikan täällä Bryselissä. Eurooppalaisen vallan huipulla. Vapaana demokraattisen prosessin nöyristelystä. Mukavan kaukana niistä ihmisistä, joita hän oli koko uransa ajan väittänyt edustavansa.

Miksi hän oli siis niin huolissaan? Hänenhän olisi pitänyt olla tyytyväinen. Asema oli lähes niin korkea kuin saattoi olla mahdollista, hänen omaksumansa ideologia toimi teoriassa erinomaisesti ja Euroopan Unioni oli toteuttanut sitä jo hyvän aikaa. Euroopankin kasvot olivat muuttumassa. Monikultturismi-ideologia oli toteutumassa, ainakin määrällisesti. Eurooppa oli muuttunut valkoihoisesta mantereesta iloiseksi rotujen kirjoksi. Uusien, raikkaitten rotujen ilahduttaessa ja rikastuttaessa itseensä väsynyttä ja väljähtynyttä valkoista Eurooppaa.

Oli muuttunut niin, huokasi komissaari. Ainoa ongelma oli vaan, että eihän se systeemi perkele vieköön toiminutkaan niin kuin oltiin ajateltu. Vesimiehen aika kyllä tuli, mutta sen mukana ei tullutkaan harmony and understanding, sympathy and trust abounding. Tuli kaaosta, väkivaltaa ja ihan tolkutonta persnettoa. Kun eihän se rikkaudeksi julistettu väestöryhmä kiittänytkään kauniisti ja alkanut sen jälkeen elää kuin kuka tahansa lällysosialidemokraattinen eurooppalainen. Vaan ne elivät kantaväestön elättämänä, käyttäytyivät kuin miehittäjät ja alkoivat perustaa alueita, joissa eurooppalainen laki ei enää pätenytkään. Tuli ryöstöjä. Tuli pahoinpitelyjä. Tuli raiskauksia. Tuli tappoja. Tuli murhia. Siinä määrin paljon, ettei yksittäinen tapaus enää ylittänyt uutiskynnystä.

Mutta kun ne tapaukset hitto vie vielä moninkertaistuivat. Muuttuivat joukkolahtaamisiksi. Milloin räjäyteltiin ihmisiä pommeilla. Milloin lahdattiin väkijoukkoa konetuliaseilla. Tai nirhattiin kirveillä. Tai sitten puukolla. Tai hitto soikoon macheteveitsellä. Ja suolaksi sopassa liiskattiin kymmeniä ihmisiä kuorma-autolla. Piru vie, todellisuus ei sitten mennytkään teorian mukaan. Mitä tehdä?

No tietenkin tuli kieltää todellisuus tai ainakin selittää se merkityksettömäksi. Komissiossa ei edes ajateltu sitä vaihtoehtoa, että tunnustettaisiin tilanne, todettaisiin että touhu kusi perseestään jo alkujaankin, pyydettäisiin anteeksi, erottaisiin ja luovutettaisiin viestikapula uusille tyypeille sillä toivomuksella että korjatkaa nyt ihmeessä edes osa siitä kaikesta minkä me onnistuimme ryssimään niin kerta kaikkiaan. Ei helvetissä sentään. Sehän merkitsisi täydellistä niin kasvojen kuin vallan menettämistä. Tiedä vaikka se loppulaskussa tietäisi niskapuolelle solmittua kravattia.

Onneksi komission tukena oli lojaali poliittinen koneisto ja media, jotka olivat kilvan mitätöineet tapahtunutta. Kerta toisensa jälkeen. He kun olivat samassa junassa kuin komissaari itse ja rakensivat vauhtiaan jatkuvasti kiihdyttävälle junalle epätoivoisesti lisää kiskoja ettei se vaan syöksyisi radalta ulos. Se Münchenin jätkä oli helppo tapaus sinänsä. Kun se oli kerran koulukiusattu ja vielä syntynyt samana päivänä kuin Breivik. Kyseessähän oli selvä äärioikeistolaisuus. Menihän se vähän numerologian puolelle mutta sai kelvata. Niin kuin sen somalinkin kohdalla joka oli riehunut sen macheten kanssa. Sehän oli Norjan kansalainen. Niin kuin oli myös Breivik. Jotain mätää norjalaisissa kyllä oli. Ja onneksi sitten hoksattiin, että hei, mielenterveyden ongelmillahan selitetään ja mitätöidään likimain kaikki. Vaikka sitten oltaisiin huudettu allahu akbaria kuinka paljon hyvänsä. Mielenterveyden ongelmat, se oli hyvä idea ja sitä saattaisi käyttää…

- Sinä sitä sitten vissiin kehittelet mielenterveyden ongelmista uuden vihapuheen ja populismin ilmenemismuodon, jos poliitinen tarve vaatii, hä? Ja sehän vaatii, eiks juu? Tosin, onhan niitä mielenterveyden ongelmista kärsiviä kantaväestössäkin, ja ihan oikeista sellaisista. Ja nehän pantiin kadulle jo aikaisemmin kuukauden lääkeresepti kourassa todeten että yritä pärjäillä. Eiks mielestäsi ole vähän ronskia tuo mielenterveyden käyttö meriselityksenä ongelmassa, joka on selkeästi uskonnollinen, poliittinen ja etninen? Vai onks häiskillä mielessä joku Aktion T4? Die Freigabe der Vernichtung Lebensunwerten Lebens? Hä? Was? Kun vaan saadaan jotenkin, keinolla millä hyvänsä peiteltyä se todellinen syy siihen, miksi ihmisiä lahdataan porukalla. 

No voi sen perkele. Siinä se taas oli. Se oli käynyt jo muutamana iltana. Komissaarin syrjäytetty poliittinen aseveli Suomesta oli siitä jo varoitellutkin.

Epäilyksen Piru istui komissaarin kirjahyllyssä jalkojaan heilutellen. Siitä se sitten lehahti komissaarin kirjoituspöydälle ja katseli komissaaria pää hieman kallellaan.

- Mitäs jäbä? Taidat olla täällä taas kertaalleen miettimässä sitä, kuinka tapahtuneen saisi selitettyä tapahtumattomaksi? Ja samalla huomamaassa että meriselitykset alkaa pian loppua. Maistuis se viski muuten minullekin. Ei se oo tuohesta pirunkaan suu.

- Ole hyvä ja kaada itsellesi. Ja totta kai minä mietin sitä, mitä arvelit. Mutta en ymmärrä sitä, miksi suhtaudut siihen niin pilkallisesti. Minä pyrin… me pyrimme toimimaan vihapuhetta vastaan ja eurooppalaisten arvojen puolesta. Sillä aikaa kun populistit takertuvat teorian kannalta mitättömiin tilastopoikkeamiin ja pyrkivät hyötymään niistä, me puolestamme toimimme johdonmukaisesti Euroopan kehittämisen puolesta ja samalla muodostamme selkärankaisen ja vastuullisen vastavoiman populismille.

Epäilyksen Piru pisti pirullisessä ilmeessä ns. uuden vaihteen silmään ja hymyili oikein ekstrapirullisesti.

- Hei kuule. Ei täällä ole mikrofoneja. Ei myöskään poliitikkoja, toimittajia ja muita kaltaisiasi housut jalassa huoraajia. Ei täällä ole kuin minä, sinä ja totuus. Joten oletkos ajatellut, että ne tahot, jotka mitätöit toteamalla heidät populisteiksi saattavatkin olla oikeassa?

- No totta kai ne ovat oikeassa! Enhän minä sentään ihan sokea ole. Mutta ei sillä ole merkitystä. Ei kai helvetti soikoon sitä ideologiaa ja teoriaa, johon perustuu kokonainen kolmenkymmenen vuoden johdonmukainen poliittinen kehitys voida yhtä-äkkiä vaan mennä ja tunnustaa virheelliseksi? Jonkun niin joutavanpäiväisen asian vuoksi kuin totuus. Sehän tarkoittaisi kaiken romahtamista. Nimenomaan koneiston romahtamista. Sen koneiston, mitä minä edustan ja jonka varaan olen rakentanut koko urani. En kai minä ole se, joka sen ensimmäisenä tunnustaisi? Minä olen sentään urapoliitikko. Ammattilainen. Luuletko sinä minun olevan joku hemmetin valtiomies? Ne on kaikki jo aikaa sitten kuolleet.

- Niinhän ne ovat. Ainakin täällä läntisessä Euroopassa. Tottahan sinä puhut. Et sinä ole valtiomies. Ei sinusta sellaiseksi olisikaan. Sinä olet poliittinen lätkänpelaaja, joka pelaa sille joka antaa sinulle pelipaidan päälle. Sinä pelasit ensin kansallisessa sarjassa josta sinut draftattiin kansainväliseen liigaan. Mikä oli suuri unelmasi. Ethän sinä siellä sinänsä mikään maalitykki ole, mutta uskollinen kolmosketjun puurtaja kumminkin. Hyvin palkattu sellainen.

Komissaari kaatoi itselleen uuden viskin, otti hörpyn, ähkäisi ja totesi:

- Niin no… oikeastaan tuo on aika hyvä kuvaus minusta. Enkä ymmärrä sitä, mitä pahaa siinä on. Valtiomiesten aika on ohi ja aika on ammattipoliitikkojen. Aika on laajempien kokonaisuuksien. En oikein ymmärrä niitten vanhojen valtiomiesten logiikkaa. Niitten ajatus urakehityksestä pysähtyi aina siihen pisteeseen, jossa oltiin presidentin virassa. Ei mitään kunnianhimoa. Aivan kuin niitten poliittinen ja henkilökohtainen ajattelukenttä olisi rajoittunut pelkkään Suomeen.

- Ehkäpä ne vanhat valtiomiehet eivät ajatelleetkaan uraansa vaan sitä kansaa, jota ne edustivat ja jolle olivat vastuussa. Katsos, ne vanhat valtiomiehet aikanaan toimivat – ja onnistuivat toimessaan – ettei maastasi ja kansastasi tullut yksi osa sitä laajempaa kokonaisuutta. Ja nyt sinä teit omalta – hyvin suurelta – osaltasi tyhjäksi niitten valtiomiesten yhteenlasketun elämäntyön ja menit sitten viemään Suomen osaksi suurempaa kokonaisuutta. Vaikutusvallattomaksi maakunnaksi Euroopan Takahikiän Perähikiällä. Ja perustellen vielä että itsenäisyyden menettäminen palvelee suomalaisten etuja kaikkein parhaiten. Oletko muuten sattunut näkemään viime aikoina mielenkiintoisia unia?

Unia? Tiesikö tuo rikkiä röyhtäilevä hirvitys senkin? Olihan hän nähnyt unia. Erityisesti sitä yhtä, joka tuli aina uudestaan ja uudestaan. Nykyisin melkein joka yö. Siinä unessa hän oli syytettynä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tosin jostain syystä se ei sijainnutkaan Haagissa vaan Helsingissä ja istunnon käsittelykielenä oli Suomi. Unessa tuomari lausui:

- Syytetty on todettu syylliseksi kaikkiin syytekirjelmän kohtiin.

Ja silloin hän puolestaan nousi istuimeltaan ja huusi:

- Tämä on laiton tuomioistuin! Syytekirjelmässä on sellaisia kohtia joita ei ole niin EU:n kuin Suomenkaan lainsäädännössä!

Tuomari keskeytti puheensa, kumartui hieman komissaaria kohti ja vastasi rauhallisella äänellä:

- Kuules jätkä. Ei sitä vihapuhettakaan ollut missään lainsäädännössä mutta eipä se estänyt sinua ja kaltaisiasi toimimasta niin kuin se olisi ollut laki. Ja missä salissa sinä luulet istuvasi? Jossain tekijänoikeustuomioistuimessa vai? Kuvitteletko sinä onneton ihan tosissasi että Nürnbergissäkin käytiin oikeutta Natsi-Saksan lakien mukaan? Vartijat! Läntätkää tuo jätkän räkä takaisin istumaan ja pankaa sille suukapula!

Näin tapahtui ja komissaarin suu lyötiin tukkoon. Yllätyksekseen hän huomasi, että vartijoilla ei ollut minkäänlaista sotilas- tai poliisin univormua. Toinen vartijoista oli mies, jolla oli päällään rasvaiset haalarit. Toinen oli nainen, jonka päällä näytti olevan sairaanhoitajan työvaatteet. Kun komissaari katsoi tuomaristoa tarkemmin, ei heidänkään päällään ollut tuomareille normaalisti kuuluvaa rekvisiittaa. Päätuomarilla oli päällään keltaiset huomioliivit. Hänen vieressään olevalla tuomarilla oli taas palomiehen vermeet. Toinen, naispuolinen tuomari näytti olevan laitossiivooja. Ja hänen vieressään oli nuori poika jonka päällä oli paita, jossa luki Vesalan Yläaste. Oikeudenkäyntiä televisioivan kuvausryhmän kameroissa luki Huitsinnevada tai jotain sinnepäin ja ääniteknikot muistuttivat kovasti Cisse Häkkistä ja Albert Järvistä.

Tuomari jatkoi:

- Osallisuudesta sekä maanpetokseen että valtiopetokseen. Osallisuudesta kansalaisten turvallisuuden tietoiseen heikentämiseen ja sitä kautta osallisuudesta murhiin, tappoihin, ryöstöihin, raiskauksiin ja pahoinpitelyihin. Osallisuudesta yhteiskuntarauhan romuttamiseen. Osuudesta yhteiskunnallisen luottamuksen romuttamiseen. Osallisuudesta lainsäädäntövallan vääristelyyn ja sitä kautta laittomiin uhkauksiin. Osallisuudesta aktiiviseen sananvapauden tukahduttamiseen. Osallisuudesta koululaitoksen muuttamisessa poliittisen propagandan välineeksi. Osallisuudesta oikeuslaitoksen muuttamisessa poliittisen manipuloinnin välineeksi. Osallisuudesta kantaväestön muuttamisessa toisen luokan kansalaisiksi. Sekä osallisuudesta ennenäkemättömän typerään ja vaaralliseen etnisen väestörakenteen muutoskokeiluun tuomitaan syytetty kärsimään…

Tässä vaiheessa komissaari oli aina herännyt. Ja pelännyt seuraavaa kertaa. Pääsisikö tuomari puheessaan loppuun saakka? Mitä sitten tapahtuisi? Hän tiuskaisi epäilyksen pirulle:

- Ja sinäkö perkele tuon unen olet päähäni laittanut?

- Enhän minä. Se uni on omasta alitajunnastasi. Niin kuin kaikki sekin, mitä minä kanssasi nyt rupattelen. Minä en laita ihmisten päähän mitään. Minä vain aukaisen ajattelun kahleita.

- Olen puhunut sinusta erään kollegani kanssa. Uhkaatko sinä minua seuraavaksi omatunnolla?

Nyt Epäilyksen Piru katsoi komissaaria inhimillisesti. Suorastaan surullisesti. Sitten se sanoi:

- Tiedätkös kaveri. Ei sinuun voi laittaa omatuntoa. Kas kun te ihmiset ette ole lääketieteessä vielä niin pitkällä kuin kuvittelette. Te ette tiedä, että ihmisellä on myös moraalinen hermosto. Ja sitä myötä moraalinen selkäranka. Sinulla, ja kaltaisillasi sitä ei ole. Teillä on moraalinen tikapuuhermosto. Silloin sinuun ei voi asettaa omatuntoa. Se vaatisi moraalisen selkärangan kiinnittyäkseen. Aikanaan tutkijat löytävät moraalisen hermoston ja siinä vaiheessa sinun kaltaisillesi ihmisille epäilemättä kehitetään vammaisluokitus, jonka perusteella te ette saa olla missään tehtävissä mihin liittyy vallankäyttöä. Voi olla, että te pääsette suoraan sairaseläkkeelle. Mutta sitä ennen te ehditte vielä hässiä paljon asioita vituralleen.

Sitten Epäilyksen Piru otti kasvoilleen taas iloisemman ilmeen.

- Mutta älä huoli. Ihminen pystyy kasvattamaan halutessaan itselleen moraalisen selkärangan. Ei siihen loppujen lopuksi tarvita kuin oma vahva tahto, uskallus katsoa peiliin, halu tunnustaa virheensä sekä hieman ammatillista apua. Jota minä pystyn puolestani tarjoamaan. Ja tarjoan jatkossakin, aivan piruuttani, jos en muuten. Sillä ethän sinä vielä apua halua kun et ymmärrä sitä tarvitsevasi.

Komissaari joi viskinsä loppuun ja kysyi:

- Aiotko jättää minunkin kiusakseni niitä hornanhiiriä mistä kollegani kertoi? Se tulee niitten kanssa aivan hulluksi.

- Enhän minä samaa källiä kahta kertaa tee. Täytyy olla luova, katsos. Minä annan sinulle taiteellisen lahjan. Kiitos viskistä ja nähdään taas. Som´moro!

Epäilyksen Piru katosi rikinkatkuiseen pöllähdykseen ja komissaari jäi ihmettelemään että mitähän hittoa se sillä taiteellisella lahjalla mahtoi tarkoittaa. Sitten hän huomasi. Hänen seinällään oli paljon tauluja. Mutta nyt niissä kaikissa oli sama kuva.

Hän kiersi ympäri taloa ja joka ainoassa taulussa oli sama kuva. Sitten hänen tietokoneeltaan kuului outo ääni. Aivan kuin joku olisi vinguttanut pirunviulua. Hän istui työtuolilleen ja katsoi näyttöä. Siihen oli ilmestynyt teksti:

”Niin muuten, sinun on turha vaihdella noita tauluja. Jatkossa tulet joka tapauksessa näkemään kaikissa tauluissa tuon saman kuvan. Muut ihmiset näkevät sen kuvan minkä kuuluukin, mutta vaikka menisit katsomaan Mona Lisaa, niin tuon saman näkymän näet siinäkin. Niin kauan, kunnes alat vakavasti suunnitella moraalisen selkärangan kasvattamista.

Lämpimin terveisin,

Uskollinen ystäväsi E.P.”

Komissaari katsoi näyttöä. Sitten hän katsoi vielä kerran taulujaan, joissa se juuttaan kuva oli edelleenkin. Lopulta hän katsoi kirjahyllyssään olevaa avaamatonta viskipulloa.

Edessä olisi pitkä yö ja punasilmäinen aamu.

HYI

Radanvarsikaupungin hallintokeskusrakennuksen käytävällä asteleva rakennusmestari Paavo Pörnämö, iältään 36, naimaton, oli varsin huonolla tuulella. Päivä ei todellakaan ollut hänen parhaimpiaan. Mikä ei tietysti ollut ihmekään, sillä hän asteli käytävällä kahden rotevan poliisimiehen saattamana ja kohtaisi hetken kuluttua virkahenkilön jonka kanssa tapaaminen oli määrätty ilman hänen henkilökohtaista toivettaan ja jota hyvin, hyvin harva kansalainen haluaisi tavata. Poliisit olivat käyneet hakemassa hänet kotoaan, suht viihtyisästä saunallisesta rivitalokaksiosta varsin rauhalliselta asuinalueelta todeten tylysti:

- Kansalainen Pörnämö. Teidän on tultava mukaamme. Mikäli ette tule vapaaehtoisesti, se toteutetaan pakkokeinoin.

Pörnämö tiedusteli että minkähän ihmeen takia ja mistä ihmeestä tässä on kysymys. Ei hän käsittääksensä ollut riehunut eikä häirinnyt ihmisiä ja nytkin hän oli täysin selvinpäin ja katseli telkkarista rugbya. Toinen poliiseista totesi lyhyesti:

- Teidät on paljastettu vihakirjoittajaksi. Sen enempää emme voi teille kertoa. Teille kerrotaan sitten kyllä.

Jaahah, tuumi Pörnämö. Sen aika. Siinä kävi sitten niin. Käry oli käynyt. Kuka lie käräyttänyt? Vai oliko viranomaisten käyttämä hateseeker-ohjelma löytänyt yhtymäkohtia ja tehnyt hälytyksen? Niin oli käynyt monelle muullekin. Niin, ehkä hän oli vihakirjoittaja. Ainakin järjestelmän näkökulmasta. Olihan hän kirjoittanut verkossa. Esittänyt mielipiteitään vallitsevaa feministis-monikulttuurista yhteiskuntaa vastaan. Ja ennen kaikkea sitä vastaan, mitä se oli saanut tässä maassa vuosikymmenten kuluessa aikaiseksi. Amerikkalaisten palvelimien kautta se vieläkin onnistui. Mutta hän ihmetteli. Eihän hän ollut edes kovin suuri nimi tuossa skenessä. Suurin osa hänen tuotannostaankin oli ollut kommentointia toisten kirjoituksiin. Mutta selvää tietysti oli, että varoittavia esimerkkejä nostetaan viranomaisten taholta esiin, rangaistavaksi ja julkisesti nöyryytettäväksi aina kun se vain onnistui. Pörnämön kohdalla se näytti nyt sitten onnistuneen. Ehkä hän oli ollut varomaton. Ehkä oli käynyt vain huono tuuri. Poliisiautoon astellessaan hän ajatteli toiveikkaasti, että ehkä hän selviää viranomaisvaroituksella. Mikäli näin kävisi, hän lopettaisi toimintansa. Ei se olisi sen arvoista. Ei kannattaisi ottaa riskiä. Hän uskoisi kerrasta.

Poliisit ohjasivat Pörnämöä eteenpäin ja kulkue siirtyi uuteen käytävään. Toinen poliiseista aukaisi erään huoneen oven ja vinkkasi suunnan Pörnämölle.

-  Sitten kaikki ryysyt pois päältä. Meidän on tarkistettava, että sinulla ei ole päälläsi minkäänlaista aseeksi käypäistä esinettä eikä myöskään minkäänlaista nauhoittamisvälineistöä.

Näin sanoessaan poliisi veti käsiinsä lateksihanskoja ja samalla toinen poliisi otti esille etälamauttimen. Pörnämö ymmärsi, että keskustelulle ja väittämiselle on aikansa ja paikkansa, mutta epäilemättä nyt ei ollut sellainen. Hän riisui kuuliaisesti vaatteensa ja alistui varsin perusteelliseen ja myös hyvin nöyryyttävään ruumiintarkastukseen. Laittaessaan vaatteitaan jälleen takaisin päälle hän tunsi takaapäin iskun ja sen jälkeen hänen elämänsä oli hetken ajan täynnä etälamauttimen aiheuttamaa halvaannuttavaa tuskaa. Sen loputtua toinen poliiseista sanoi:

- Me emme halunneet tehdä tätä. Mutta se tehdään jokaiselle tässä tilanteessa olevalle. Ihan sen vuoksi, että muistutamme ettei sen virkahenkilön, jonka seuraavaksi tapaatte kanssa ole leikkimistä. Pieninkin uhoaminen ja uhkailu moninkertaistaa tuon, mitä äsken koit. Kannattaa uskoa kerralla. Olemme pahoillamme, mutta me noudatamme määräyksiä. Meillä ei ole vaihtoehtoa.

Oppiminen kokemuksen kautta on oppimisen tehokkain muoto ja Pörnämökin ymmärsi  että tästä eteenpäin tulisi olla turpa rullalla, hymy pyllyssä ja naama näkkärillä. Kun Paavo sai vaatteet päälleen poliisit saattoivat hänet ovelle, jonka edessä harva suomalainen haluaisi seistä. Saati sitten astua sisään. Mutta nyt se oli hänen edessään. Ovessa oli kyltti.

OPPIARVOLLISEN YLÄVÄESTÖN PÄÄTTÄVÄ JA RANKAISEVA TOIMIKUNTA

UNO FLÖFFMAN

Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tuomiotohtori

Poliisi painoi ovisummeria ja vihreä valo syttyi. Poliisi vinkkasi Pörnämön sisälle. Toimistopöydän takana istui mies, arviolta puolessa välissä kuuttakymmentä, puoliksi kaljuuntunut, viiksekäs ja hyvin itsevarman oloinen. Niin itsevarman, ettei hänen tarvinnut tuoda sitä esille, sillä Pörnämö huomasi poliisienkin käyttäytyvän alistuneen kohteliaasti miehen edessä. Pörnämöllä kävi mielessä, että jos haluttaisiin joku mies esittämään elokuvassa Orwellin Isoa Veljeä, niin tuo mies kävisi siihen täydellisesti. Mies kohotti katseensa, kiitti poliiseja jotka poistuivat paikalta ja sanoi Pörnämölle rauhallisella ja kohteliaalla äänellä:

- Istukaa, olkaa hyvä.

Pörnämö istui, mies katseli hetken tietokonettaan ja sanoi sitten:

- Nimi?

Pörnämön teki mieli siteerata Tuntematonta Sotilasta ja todeta että pitäis nimi tietää kun on osattu kotoo hakee, mutta poliisit olivat antaneet hänelle juuri äsken niin hyvän muistutuksen, että hän älysi olla pullikoimatta. Jotkut ihmiset olivat sellaisia, että he löivät päätään seinään opetuksista huolimatta kerta toisensa jälkeen mutta Pörnämö ei kuulunut niihin. Hän oppi kerrasta. Niinpä hän vastasi kuuliaisesti:

- Pörnämö, Paavo Petteri.

- Syntymäaika?

- Seitsemästoista marraskuuta vuonna kaksituhatta.

- Osoite?

- Täyriäistentie 12 A 3, Radanvarsikaupunki.

- Koulutus?

- Rakennusmestari, maa- ja vesirakennusala.

- Työpaikka?

- Radanvarren Leka ja Lapio Oy.

- Aikaisempia tuomioita?

- Ei niin minkäänlaisia. Yksi ylinopeussakko.

- Lähisukulaisia?

- Vanhemmat Eevertti ja Annukka sekä vanhempi sisar Elisa.

- Läheisiä ystäviä?

- Ei merkittäviä. Olen aika lailla erakkoluonteinen.

Tässä Pörnämö valehteli. Olihan hänella muutama hyvä  kaveri. Mutta koska hän tiesi olevansa kusessa ja arvasi mitä oli tulossa, niin heidän asemaansa oli turha vaikeuttaa. Hallintokoneisto osasi kytätä nettiä, mutta ihmisten keskinäisiin väleihin se ei sentään vielä pystynyt soluttautumaan.

Flöffman katseli vielä hetken koneensa näyttöruutua, nojasi sitten mukavan ja kalliin toimistotuolinsa selkänojaa vastaan ja alkoi puhua:

- Niin. Te olette nimimerkki Nimi-Erkki. Me toki tiedämme. Olemme tienneet jo jonkun aikaa. Hateseeker löysi teidät. Kaikkiaan sataviisikymmentäseitsemän vihakirjoitusta omassa blogissanne ja huomattava määrä kommentointia muualla. Kaikki kirjoituksenne on analysoitavissa puhtaiksi vihakirjoituksiksi. Ennen kaikkea siksi, että ne kyseenalaistavat vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ja sen humanistisen arvopohjan.

- Entäs jos lopetan blogini ja vannon lopettavani kaiken tämänlaisen toiminnan? Selviänkö viranomaisvaroituksella?

- Se on liian myöhäistä. Katsokaas, emme me oikeastaan ole teistä niin kiinnostuneita. Vihan meressä on paljon isompiakin haukia. Mutta me tarvitsemme teitä, niin kuin monta kaltaistanne teitä ennen. Esimerkkinä ja ennen kaikkea varoituksena. Kun tuhoamme teidän elämänne, niin se pistää muutkin miettimään.

- Tarkoitatteko…

- Kyllä. Teistä tulee hyi.

Kauhun kylmä ja oksettava pallo ilmestyi Pörnämön vatsaan. Hyi. Pelätty kansalaisasema. Tai oikeastaan sen totaalinen menetys. Eräänlainen identiteettiteloitus. Sosiaalinen spitaali. Hyi ei ollut oikeutettu tekemään työtä. Hyi ei ollut oikeutettu asumaan omassa asunnossaan, vaan joutui siirtymään valtion asuntokuutioon. Hyi ei ollut oikeutettu käyttämään kuin yksisuuntaista viestintää, eli hänellä ei saanut olla tietokonetta eikä älypuhelinta. Hän saattoi katsella televisiota ja kuunnella radiota. Hyillä ei saanut olla pankkitiliä, vaan hän joutui elämään valtion myöntämällä peruspäivärahalla jota hyi saattoi käyttää vain yhdessä, erikseen määrätyssä kaupassa hyi-kortilla. Hyi ei saanut myöskään omistaa autoa.

Mikä tarkoitti myös sitä, että hyi oli sidottu siihen paikkakuntaan ja sille alueelle, missä hän asui. Sillä hyi ei myöskään saanut käyttää käteistä rahaa ja hänen oli aina kuljettava vaatteissa, jonka rintapielessä oli merkki ”HYI”. Tämä lopullisesti sulki hänet melko pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle, sillä ihmiset eivät olleet halukkaita olemaan tekemisissä hyin kanssa. Tietysti peläten sitä, että toiset ihmiset kuvittelisivat heidän jotenkin sympatiseeraavan hyitä. Ja samalla saattamaan oman asemansa kyseenalaiseksi. Hyin asema pelotti ihmisiä paljon enemmän kuin vankila. Hyi oli epähenkilö. Ihmiset karttoivat hyin läsnäoloa. Hyit olivat parhaita mahdollisia pelon aiheuttajia. Vangit olivat vankilassa. Ei heitä tavannut eikä tarvinnut ajatella. Mutta joka päivä ihminen saattoi törmätä hyihin. Varoittavaan esimerkkiin. Joka sai ihmisen kääntymään poispäin, painamaan päänsä ja mutisemaan jotain, jonka joskus olisi voinut tulkita suojarukoukseksi.

Uno Flöffman jatkoi:

- Niin kuin varmaan ymmärrätte, niin päätös on tehty ja kaikenlainen armon aneleminen on turhaa. Valitusmenettely alkaa ja loppuu tähän työpöytääni enkä minä ota valituksia vastaan. Muistutan, että teidän tulee kulkea hyi-merkityissä vaatteissa tästä eteenpäin jatkuvasti. Mikäli teidän nähdään kulkevan ilman merkkiä, se tietää välittömästi vuotta kovennetussa uudelleenkasvatuskeskuksessa Lapissa. Tämä varoitus kannattaa ottaa vakavasti. Sitäkään ei anneta kuin kerran. Seuraavaksi poliisit vievät teidät käymään entisessä kodissanne. Saatte ottaa sieltä mukaan henkilökohtaisia tavaroitanne. Kaksionne siirtyy luonnollisesti valtion omaisuudeksi korvaukseksi viharikoksistanne. Olette maksaneet puolet asuntolainastanne, mutta sitä ei tietenkään korvata. Sen sijaan pankkitilillänne on tällä hetkellä säästössä 4.800 euroa ja se summa siirretään hyi-kortillenne. Voitte käyttää sen mielenne mukaan, rajoitukset huomioon ottaen.

Koska Pörnämö tiesi tilanteen epätoivoisuuden ja peruuttamattomuuden, hän uskaltautui kysymään:

- Uskotteko te itse tähän todella? Onko tämä mielestänne oikein? Oletteko koskaan itse asiassa lukenut kirjoituksiani? Onko teillä joskus käynyt mielessä, että minä saattaisin olla oikeassa? Että tämä monikultturistinen yhteiskunta päättyy lopulta pelkkään kaaokseen?

Flöffman nojasi jälleen tuolinsa selkänojaa vasten, laittoi kädet niskansa taakse ja hymyili tavalla jota saattoi sanoa jopa myötätuntoiseksi.

- Totta kai te olette oikeassa. Sehän on selvä. Mutta ei sillä ole väliä. Jos virhe tunnustettaisiin, koko valtio- ja virkamieskoneisto pitäisi uusia. Minut niitten mukana. Ehkä meidän toimintaamme ryhdyttäisiin tarkastelemaan tarkemminkin ja saattaisimme saada toimistamme rangaistuksen. Epäilemättä ankaran sellaisen. Varmaankin ihan syystä. Mutta toimillamme estämme sen tapahtumasta ja pidämme asemastamme kiinni. Miksikö? Siksi, että pystymme siihen.  Yhteiskuntamme valitsi aikanaan tiensä. Oliko se tie järkevä, on tietysti yhdentekevää. Ainakin se oli johdonmukainen ja olemme johdonmukaisesti edenneet sillä tiellä mikä silloin valittiin. Ja tiedättekös, Pörnämö. Oikeastaan kyse on vain siitä, että me ehdimme ensin. Ja oikean veikkauksemme vuoksi hyödyimme. Rahan ja vallan muodossa. Joillekin tämä tarjoaa myös mahdollisuuden älyllisen ja inhimillisen egonsa kohottamiseen, mutta itse olen sen verran realisti ettei sellainen minua kiinnosta. Sillä tilanne on vaan se, että yhteiskunnassa tietyt ihmiset hyötyvät ja tietyt, paljon lukuisemmat ihmiset kustantavat sen hyötymisen. Ja yhteiskunta toimii sen mukaan, mitä on päätetty. Päätös on tärkeintä.

- Minä itse ymmärsin tämän. Ja siksi minä menin sen mukana. Tärkeintä ei ollut se, oliko tie oikea, vaan se, että siitä oli päätös. Päätöksen mukaan eletään. Jos näin ei tehdä ja päätös muutetaan, niin silloin päättäjät vaihdetaan. Minä aion jatkossakin olla tämän pöydän päättävällä puolella. Identiteettiteloittamassa kaltaisiasi ihmisiä. En ehkä ole paikallani osaamiseni vuoksi, mutta minulla on kuitenkin se asema, mitä teillä ei ole. Elämme  yhteiskunnassa, jossa kaltaiseni, täysin tyhjänpäiväisyyksiä ulkoa opetelleet ihmiset voivat käyttää mielivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat yhteiskunnan pyörittämisen kannalta välttämättömiä. Sinä sen yhtenä hoksasit. Ei hoksaaminen itsessään ole rikos. Mutta sinä sanoit sen ääneen. Siksi sinut hiljennetään. Siksi sinut deletoidaan. Siksi sinä olet koko loppuikäsi hyi. Ja minä olen se, joka päättää että sinä olet hyi.

Flöffman painoi työpöytänsä nappia, ja passissa olleet poliisit ilmestyivät huoneeseen. Flöffman heitti pöydälle Pörnämöä varten tehdyn HYI-kortin:

- Passisi, ajokorttisi, pankkikorttisi ja kaikki muu on takavarikoitu. Työpaikallesi on ilmoitettu. Tuossa kortissa on loppuiän identiteettisi. Ja odotapas hetki.

Flöffman meni kaapilleen, kaivoi sieltä takin, jonka rintapielessä oli suurikokoinen HYI-merkki.

- Laita tuo päällesi. Kuutioasunnossasi odottaa sinua nippu noita samoja merkkejä. Ompele ne ulkovaatteittesi rintapieleen. Ilman niitä, no, minä varoitin sinua. Se varoitus kannattaa ottaa tosissaan. Seuraamukset tiedät. Vaan mistäs sen tietää, vaikka viihtyisit tulevassa kuutiossasi. Siellä asustaa muita kaltaisiasi hyitä. Lisäksi siellä asuu tietokoneriippuvaisia ja yli viisikymppisiä kantasuomalaisia, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä ja sitä myötä muuttuneet suvaitsevaiselle yhteiskunnalle tarpeettomiksi. Löydät sieltä ehkä kaltaistasi katkeraa ja ennen kaikkea voimatonta seuraa, jonka kanssa saat ajan mukuvasti kulumaan. Haaveillen siitä, missä te ette koskaan tule onnistumaan. Voi olla, että te olette oikeassa. Mutta te häviätte silti. Koska teillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa. Konstaapelit, viekää tuo hyi pois.

Pörnämö käveli poliisien saattamana ulos hallintokeskusrakennuksen ovesta. Rappusilla oli nuoria naisia, Suomen Suvaitsevaisten Nuorten Liiton jäseniä, joilla kaikilla oli käsissään HYI-kyltti. He pitivät kylttiä kädessään ja osoittivat sormellaan syyttävästi Pörnämöä. Hän näki, että paikalla oli myös toimittajia, jotka kuvasivat tapahtumaa. Tilanteesta otettaisiin kaikki irti. Oli selvää, että välittömästi Radanvarsikaupungin Uutisten, Helsingin Sanomien ja Ylen sitä varten perustetuilla sivuilla näkyisi hänen naamansa, henkilöhistoriansa sekä iso otsikko:

PAAVO PÖRNÄMÖ ON HYI

Poliisit käyttivät häntä entisessä kodissaan, antoivat hänen ottaa mukaansa tiettyjä välttämättömyystavaroita sekä vaatteita ja sen jälkeen ajoivat hänet kuutioasuntokombinaattiin. Kuuden neliön boksissaan hän alkoi pikku hiljaa totutella uuteen, loppuneeseen elämäänsä. Häntä ei enää ollut. Seuraavana päivänä hän kävi kaupassa, siinä ainoassa johon hänen HYI-korttinsa kelpasi. Hän oli mielestään onnistunut siihen mennessä elämässään varsin hyvin. Vaikkei ollut vaimoa löytänytkään. Mutta ruokakaupassa hän oli saattanut ostaa sitä, mitä halusi syödä. Ei sitä, mihin olisi varaa. Nyt tilanne muuttui radikaalisti. Tilillä oli säästörahaa, mutta Paavo tiesi, että hyi ei ollut oikeutettu julkiseen terveydenhoitoon kuin akuuttitapauksissa. Yksityisille kelpasi hyi-kortillakin oleva raha. Täytyi varautua tulevaisuuteen. Mitäs sitä ostaisi… joo, makarooni on tarjouksessa… tuota notköttiä muutama purkki… vaikka se sellaista rasvavelliä nyt onkin… perunoita… Juhla-Mokasta tulee nyt luopua ja ostaa Eurobulk Coffeeta… maitopurkissa ja jauhelihassa näyttää olevan oranssit tarrat, no niitä sitten… ja Voimasavuke Bostonista pitänee siirtyä sätkiin…

Pörnämön kulkiessa hyllyjen välissä hän näki nuoren äidin ja hänen noin viisivuotiaan tyttärensä. Äiti katsoi Pörnämöä välinpitämättömästi, kunnes huomasi hänen rintapielessään olevan HYI-merkin, hätkähti, ja komensi tytärtään.

- Pirkitta, tule äitisi viereen. Mennään kassalle ja sitten kotiin. Heti.

Tyttö ihmetteli:

- Miksi?

- Siksi, että tuo mies on hyi.

- Mikä on hyi?

- Se on paha. Sen lähelle ei saa mennä. Alas tulla. Viedään ostokset kotiin ja mennään sen jälkeen morjestamaan meidän kiintiöystäväperhettä Mohammadeja.

- En minä halua mennä sinne. Niitten lapset kiusaa minua aina.

- Höpö höpö. Ei ne mitään kiusaa. Sinun pitää vaan oppia tykkäämään asioista, joita et ymmärrä. Äläkä sano äidillesi vastaan tai muuten hyi tulee ja vie sinut.

Pörnämö maksoi ostoksensa hyi-kortillaan. Kassan tyttö katsoi häntä sympaattisesti ja hymyili. Nyökkäsikin. Varmaankin hän oli ihan hyvä ihminen, mutta piti suunsa kiinni. Pelko hyin asemasta sai aikaiseksi, että sympatiakin tuli esittää ilman sanoja mutta ilme kertoi kaiken. Pörnämö oli siitä kiitollinen. Ehkä hän ei ennen ollut tajunnut, kuinka paljon pieni ystävällinen ele merkitsisi. Ja hän arvasi, että jatkossa ne tulisivat hänen elämässään olemaan kortilla.

Illalla kuutioasunnossaan Pörnämö viimeisteli kirjeen, jonka hän lähettäisi vanhemmilleen ja kertoisi tilanteestaan. Se, mikä olisi vastaus jäisi vielä arvoitukseksi. Hänen isänsä oli kovin nuiva, mutta silti kuuliainen hallintoalamainen ja hän luki tietonsa virallisesta mediasta. Hänen äitinsä ei ajatellut yhteiskunnallisia asioita ollenkaan. Ei hänen ollut tarvetta. Hekin asuivat rauhallisella alueella pienemmällä paikkakunnalla johon nykykehitys ei ollut vielä edennyt. Saattoi olla, että hyin asema olisi liian suuri häpeä, ja he katkaisisivat välinsä poikaansa. Siskolleen hän ei edes kirjoittanut. Hän toimi juristina Ulkomaalaisväestön Sisäänheittojärjestö ry:ssä eivätkä he olleet puheväleissä vuosiin.

Kuutioasunnon ovikello soi. Hetken ajan hän mietti, että olikohan siellä virkavalta joka ajatteli että vielä jäi jotain jyräämisestä kesken. Hän huusi oven läpi:

- Kuka?

- Avaa, Pave. Kake ja Make tässä.

Pörnämö oli siis valehdellut kun oli sanonut, ettei hänellä ollut kavereita. Olihan niitä. Pääosin yhteisestä biljardiporukasta, Yksinä heistä Kake ja Make. Pörnämö arveli, että jos jotkut uskaltaisivat ottaa häneen yhteyttä niin juuri he. Kake ja Make olivat nimittäin pariskunta. Avoimia homoseksuaaleja. Omalla laillaan nykyisessä Suomessa jalustalle nostettuja ihmisiä. Jotka inhosivat asemaansa. He eivät halunneet olla ikoneita jonkun ominaisuutensa vuoksi. He halusivat arvostusta tekojensa vuoksi. Ja he olivat aikaa sitten tajunneet, että nykyisen suvaitsevaisen Suomen lopputuloksena he aikanaan killuisivat hirressä. Niin kuin Ruotsissa oli jo useamman kerran tapahtunut. Ei virkakoneiston toimesta, mutta sen voimattomuuden siunaamana. He tiesivät, että heidän konservatiiviset ja heterot kaverinsa sekä heidän kannattama yhteiskuntajärjestelmä olisivat heidän paras turvansa. Make ojensi Pörnämölle pari muovipussia.

- Me kavereitten kanssa tiedetään. Ja pantiin hattu kiertämään.

Toinen pussi oli täynnä sätkätarpeita. Ja toisessa oli älypuhelin. Kake esitteli sitä.

- Tässä on prepaid maksettu seuraavaksi vuodeksi. Pysyt vähän ajan tasalla ja voit pitää kavereihin yhteyttä. Me ollaan perustettu sulle valmiiksi sähköpostitili nimellä Hannes Kolehmainen. Käytä sitä,  niin me tiedetään että se olet sinä. Älä unohda meitä. Me ei taatusti unohdeta sinua. Tor-verkon kautta sinut on jo laitettu sivulle, jossa esitellään sananvapauden vuoksi epähenkilöiksi julistettuja. Me ollaan porukalla tehty se. Eihän tää paljon ole, mutta onpahan edes jotain. Auttaa sinua vähän. Ja me tullaan käymään jatkossakin. Ja juu, me laitettiin se sähköpostiosoite myös työnantajallesi.

- Kiitos jätkät. Minä en tiedä, kuinka tämän korvaisin.

- Sinä olet sen jo tehnyt. Sinut on julistettu hyin asemaan ja sinä joudut kärsimään meidänkin puolestamme. Kaikki on maksettu.

- Olkaa jätkät varovaisia. Älkää käykö täällä liian usein. Ettei tule epäilyksiä. Ja kun näette minut ulkona, niin älkää tunteko. Niin on viisaampaa.

Kake ja Make löivät kättä Paavon kanssa ja poistuivat. Paavo sulki kuutionsa oven ja aukaisi älypuhelimensa. Hannes Kolehmaisen tilille oli tullut jo kaksi viestiä. Ensimmäisenä oli hänen työnantajansa Radanvarren Leka & Lapiosta:

”Moi Hannes. Olen todella pahoillani tilanteesta. Meidän oli pakko irtisanoa sinut, koska firmani olisi muuten menettänyt toimintaoikeutensa. Ja meiltä saa leipänsä kumminkin kaksikymmentä miestä. Tiedän myös, etten voi antaa sinulle käteistä, koska et saa sitä käyttää. Mutta anna minulle osoitteesi, ja lista siitä mitä tarvitset, niin minä tulen käymään ja tuon. Ja voimia eloon ihan herran perkeleesti!”

Toinen viesti oli hänen kaveriltaan Heikki Hälälältä:

”Moi Hannes! Miten olis perjantaina meillä saunaa & törpöttelyä? Kaveritkin on tulossa. Me kustannetaan. Ei tartte huolehtia.”

Vaikka Paavo olikin hetken aikaa sitten menettänyt niin elämänsä, uransa kuin identiteettinsä, niin hän oli silti tavallaan onnellinen. Oli vielä kavereita, joille hän oli ihminen. 

Vaikka hän olikin enää vain pelkkä hyi.

UUSINTA: HUITSINNEVADAN PAIKALLISDEMOKRAATTI VASTAA

Aloitamme elokuun uusinnalla. Juttu ei ole edes kovin vanha, se on vuoden 2014 tammikuusta mutta se sopii vallitsevaan tilanteeseen melko hyvin. Tämmönen tavallinen kansalainenhan ihmettelee, että mitä ne oikein ovat ne kansainväliset sopimukset joihin aina vedotaan, kun puhutaan siitä, että turvapaikkahuilailijat jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa saavat automaattisesti maassamme ikuisen elatuksen. Nämä sopimukset ovat todellakin olemassa ja Antero Lärvänen selvitti ne:

*

HUITSINNEVADAN PAIKALLISDEMOKRAATTI VASTAA

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kysymys- ja vastauspalsta

Toimittanut Antero Lärvänen

Lukijat ovat jälleen lähestyneet toimitustamme erilaisilla kysymyksillä kiitettävän aktiivisesti. Yksi kysymys on ollut tällä kertaa selvästi edustetuin, joten keskitymme siihen. Kysymys liittyy suomalaiseen sosiaaliperäiseen maahanmuuttoon liittyviin turvapaikkakäytäntöihin, ja ennen kaikkea siihen, että niin suomalaiset virkamiehet ja poliitikot kuin sekä median että erilaisten järjestöjen edustajat ovat puolustelleet turvapaikkaturismiksikin kutsuttua löysää linjaa sillä, että kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä toimimaan näin.

Lähetettyjen kysymysten ytimenä on ollut se, että Suomenkin allekirjoittama Geneven pakolaissopimus ei velvoita Suomea nykyiseen linjaan ja lukijoiden keskuudessa onkin herännyt ihmetystä siitä, kuinka tämä linja perustellaan. Sopimuksiin vedotaan aina, niihin vedotaan aina monikossa, eikä näistä sopimuksista kuitenkaan koskaan kerrota sitä, mitä ne itse asiassa oikein sisältävät. Hyvin yleinen lukijan kysymys on, että onko näitä sopimuksia olemassa ollenkaan, ja jos on, niin minkälaisia ne ovat ja miksi niistä ei kerrota yleisölle tarkemmin? Perusoletushan kun hyvillä ja lauhkeilla pinnanmaalaisilla hallintoalamaisilla on kuitenkin se, että missään nimessä vastulliset suomalaiset virkamiehet, poliitikot ja median edustajat eivät vetoa olemattomiin sopimuksiin päästäkseen pälkähästä kun häneltä kysellään hankalia.

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimitus otti nämä kysymykset hyvin vakavasti ja ryhtyi ankaraan selvitystyöhön. Työ vaan näytti päättyvän aina vain uuteen umpikujaan, kunnes älysimme kysyä apua asioista perillä olevalta taholta eli luonnollisesti selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtorilta Adolf Butlerilta joka todellakin vahvisti näitten sopimusten olemassaolon ja antoi meille käyttöömme sopimustekstit julkaisemista varten. Kysymykseen, miksi näitä sopimustekstejä oli niin vaikea löytää, tuumasi Butler että ei kansaa kannata vaivata kaikella monimutkaisella. Se hermostuu siitä vaan. Juokoot kaljaa, rumat. Pinnanmaalaiset taas ovat jo niin kertakaikkisen menetetty tapaus, että niistä ei ole niin suurta lukua.

Solmittuja sopimuksia on kaikkiaan kuusi kappaletta ja tässä ovat ne kaikki:

1. Goan ylimääräinen pakolaissopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että Suomen valtio muuttaa yksipuolisesti Geneven pakolaissopimuksen määritelmää pakolaisesta, pakolaisasemaa vaativan maahanmuuttajan oikeudesta oleskella Suomen valtion alueella ja hänen juridisesta asemastaan. Suomen valtio määrittelee tämän sopimuksen solmimisen jälkeen de facto pakolaiseksi jokaisen Euroopan Unionin ulkopuolelta tulevan henkilön, joka on saapunut Suomen valtion alueelle ja hakenut turvapaikkaa millä tahansa perusteella.

Suomen valtio antaa tälle henkilölle välittömän ja pysyvän oleskeluoikeuden. Suomen valtiolla on oikeus käyttää tästä oleskeluoikeudesta termin ”pakolainen” sijasta mitä tahansa hyväksi näkemäänsä termiä.

Välittömän ja pysyvän oleskeluoikeuden myönnettyään sitoutuu Suomen valtio vastaamaan kyseisen henkilön elatuksesta hänen fyysisen elämänsä loppuun saakka. Elatuksen standardeja ei määritellä henkilön lähtömaan mukaan, vaan suomalaisten standardien mukaisesti.

Annettuaan henkilölle pysyvän oleskeluoikeuden Suomen valtio sitoutuu ottamaan vastaan myös kyseisen henkilön perheen ja kustantamaan perheen matkan Suomeen. Perhemäärittelyssä, toisin kuin elatusmäärittelyssä ei käytetä suomalaisia standardeja, vaan nimenomaan kyseisen henkilön lähtömaan standardeja. Tämän sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu myös näitten henkilöitten pysyvään elatukseen suomalaisten standardien mukaan.

Suomen valtio sitoutuu myöntämään kyseisille henkilöille Suomen kansalaisuuden mahdollisimman nopealla menettelyllä riippumatta kyseisten henkilöitten kielitaidosta tai halusta sitoutua suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.

Suomi sitoutuu tämän sopimuksen mukaan siihen, että kaikkia näitä laajamääriteltyjä pakolaisia vaaditaan kantaväestön keskuudessa heti heidän Suomeen saapumisensa jälkeen nimitettämän suomalaisiksi, riippumatta siitä, mieltävätkö he itse olevansa suomalaisia.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Tarja Halonen

Suomen valtio:

Erkki Tuomioja

Matti Vanhanen

Astrid Thors

2. Acapulcon ylimääräinen pakolaissopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että laajamääritellyn pakolaisaseman saanutta henkilöä ei voi karkottaa Suomen valtion alueelta mistään syystä, mikäli kyseinen henkilö ei itse halua lähteä. Suomen valtio sitoutuu eri oikeusasteissa vahvistamaan tämän käytännön ennakkotapauksilla pysyväksi. Vapaaehtoisesti kyseinen henkilö saa halutessaan poistua Suomen alueelta koska tahansa. Kyseinen laajamääritellyn pakolaisoikeuden saanut henkilö saa myös halutessaan lomailla lähtömaassaan tarpeelliseksi katsomansa ajan ilman, että lomailu vaikuttaa hänelle myönnettyyn pysyvään oleskelu- ja elatusoikeuteen.

Tässä sopimuksessa Suomen valtio sitoutuu siihen, että se tarjoaa laajamääritellyn pakolaisaseman saaneelle henkilölle rikkomattoman oikeuden harjoittaa lähtömaansa kulttuuria haluamallaan tavalla ja Suomen valtio tukee tämän kulttuurin harjoittamista kaikilla tarpeellisilla tuki- ja tulkkipalveluilla ja sitoutuu siihen, että näitä palveluita tarjoavat ammattinimikkeet ja –tehtävät ovat julkishallinnollisen palkkaamisen prioriteettiasemassa. Sopimuksessa mainittua kulttuurinharjoittamista tukiessaan Suomen valtion ei tarvitse laillistaa moniavioisuutta, mutta sitoutuu tavan ylläpitämiseen yksinhuoltajajärjestelmän avulla.

Suomen valtio sitoutuu siihen, että laajamääritellyn pakolaisaseman saanut henkilö on etuoikeutetulla sijalla julkishallinnollisia työntekijöitä palkatessa ja aloittaa myös laajan valistus- ja vaatimuskampanjan siitä, että kyseinen käytäntö ulottuu myös yksityiselle sektorille. Samoin Suomen valtio sitoutuu siihen, että laajamääritellyn pakolaisaseman saanut perhe on etuoikeutetussa asemassa kunnallisilla asuntomarkkinoilla. Julkishallinnon työllistämien laajamääritellyn pakolaisaseman saaneitten henkilöitten kohdalta suomalainen media sitoutuu siihen, että heistä tehdään toistuvasti mahdollisimman näkyviä menestystarinoita.

Tässä sopimuksessa sovituista menettelytavoista Suomen valtio sitoutuu jatkossa käyttämään termiä ”kotouttaminen”. Sopimuksen englanninkielisessä tekstissä käytetään samaa suomenkielistä termiä, sillä sanaa ei  luontevasti pysty kääntämään.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Paavo Lipponen

Suomen valtio:

Päivi Lipponen

Janne Virkkunen

3. Rangoonin ylimääräinen pakolaissopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat tiettyjä muutoksia ja tulkintoja Geneven pakolaissopimuksen toiseen artiklaan, jonka teksti menee alkuperäismuodossaan:

” Jokaisella pakolaisella on oleskelumaataan kohtaan velvollisuuksia, jotka vaativat erityisesti, että hän noudattaa sen lakeja ja määräyksiä ja alistuu toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi.”

Korkeat sopimuspuolet sopivat kyseiseen artiklaan sen muutoksen, että laajamääritellyn pakolaisaseman saaneen henkilön ensisijaisesti toivotaan noudattavan Suomen lakia, mutta mikäli hän syyllistyy Suomen valtion alueella rikoksiin, tulee hänen rikoksiaan niin median kuin virkamieskoneiston toimesta vähätellä ja rikoksentekijän kansallisuus salata. On myös esitettävä laajamittaista tulkintaa, että Suomen valtion alueella vaikuttava voimakas rakenteellinen rasismi on osaltaan ajanut laajamääritellyn pakolaisaseman saaneet henkilöt epätoivon tilaan, joka on aikaansaanut nämä rikokset.

Suomen valtio sitoutuu aloittamaan ja ylläpitämään laajan yliopistollisen tutkimusohjelman, jonka avulla tätä rakenteellista rasismia etsitään, löydetään ja selitetään. Vastavuoroisesti taas laajamääritellyn pakolaisaseman saanutta henkilöä kehotetaan aktiivisesti ilmoittamaan kokemistaan rasistisista rikoksista ja ennen kaikkea tunteesta, että on kohdannut rasismia. Näitä tuntemuksia ja niitten tulkitsemista rikoksiksi tai vähintäänkin rikosepäilyiksi sitoutuu Suomen valtio kirjaamaan ylös uusilla, sovelletuilla tilastointi- ja tutkimusmenetelmillä.

Suomen valtio sitoutuu siihen, että Goan ylimääräisessä pakolaissopimuksessa jo kertaalleen sovittua Suomen kansalaisuuden saamisen helpottamista tulee edelleenkin helpottaa ja näin ollen henkilön, jolle on myönnetty ensiksi laajamääritelty pakolaisasema ja sen jälkeen Suomen kansalaisuus tekemät rikokset tilastoidaan yksiselitteisesti suomalaisten tekeminä rikoksina, ja Suomen valtio sekä suomalainen media sitoutuvat käsittelemään näitä rikoksia pelkästään suomalaisten lisääntyneenä ja raaistuneena rikollisuutena, joka saattaa entisestään uhata laajamääritellyn pakolaisaseman saaneitten henkilöitten turvallisuutta.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Kimmo Kiljunen

Suomen valtio:

Anna Kontula

Eva Biaudet

Mikko Paatero

Vesa Puuronen

4. Los Angelesin ylimääräinen ilmastosopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että Suomen valtio sitoutuu suorittamaan yhteiskunnallis-taloudellis-ekologis-inhimillisen kokeilun siitä, kuinka pohjoisilla leveysasteilla sijaitsevan ja vähillä raaka-ainevaroilla toimeentulevan Suomen valtion talouselämää, teollisuutta ja henkilökohtaista viihtyvyyttä voidaan mahdollisimman kattavasti häiritä ympäristöön liittyvällä verotuksella, säädöksillä ja yleisellä syyllistämisellä. Samassa kokeilussa pyritään selvittämään, kuinka laajalti haja-asutusalueet voidaan tyhjentää kaupunkeihin. Kokeilu tehdään globaalin hiilijalanjäljen pienentämiseen vedoten.

Samassa kokeilussa Suomen valtio toisaalta sitoutuu myös suurentamaan globaalia hiilijalanjälkeä myöntämällä mahdollisimman monelle Euroopan Unionin ulkopuolelta tulevalle henkilölle laajamääritellyn pakolaisaseman sekä tukemalla kehitys- ja ilmastoavulla niitä maita, jotka saastuttavat Suomen valtiota enemmän per capita.

Kokeilussa tilastoidaan kokeilun vaikutukset niin Suomen talouselämään kuin suomalaisten yleiseen viihtyvyyteen ja toisaalta kokeilun laajamittaiset vaikutukset globaalin saastumisen vähentämisessä.

Kansainvälinen yhteisö sitoutuu pitämään Suomea globaalin hyvinvoinnin pioneerina ja esikuvana, ja seuraa Suomen esimerkkiä siinä vaiheessa, kun kokeilusta on saatu tarkat tilastolliset analyysit.

Sopimuksen voimassaolosta korkeat sopimuspuolet sopivat seuraavaa:

- Suomen valtiota tämä sopimus sitoo niin kauan, kunnes kansainvälinen yhteisö vapauttaa Suomen valtion tästä sopimuksesta.

- Kansainvälistä yhteisöä tämä sopimus sitoo niin kauan, kun sopimuksen kansainvälisen yhteisön puolesta allekirjoittanut henkilö toimii missä tahansa julkisessa virassa.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Hugh Hefner

Suomen valtio:

Anni Sinnemäki

Ville Niinistö

Oras Tynkkynen

Heidi Hautala

Satu Hassi

5. Tukholman mielipideilmastosopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että mikäli Suomen valtion alueella ilmenee minkäänlaista arvostelua Goan, Acapulcon, Rangoonin tai Los Angelesin sopimuksia kohtaan, aloittavat niin Suomen puoluekoneisto, virkamieskoneisto kuin suomalainen media voimakkaan hyökkäyksen jokaista arvostelua esittänyttä henkilöä ja / tai yhteenliittymää kohtaan. Näitä henkilöitä / yhteenliittymiä nimitetään mahdollisimman suurella volyymilla äärioikeistolaisiksi täysin heidän puoluekannastaan ja poliittisista mielipiteistään riippumatta ja heidän yhteiskunnallista toimintaansa pyritään vaikeuttamaan kaikin mahdollisin keinoin.

Samalla suomalainen media  ja suomalaisten yliopistojen yhteiskunnalliset tiedekunnat sitoutuvat aloittamaan kaikkeen suomalaisuuteen, suomalaiseksi miellettyyn ja Suomen historiaan liittyvään kohdistuvan laajamittaisen väheksymis-, mitätöinti- ja kieltämiskampanjan. Samalla aloitetaan vastavuoroisesti kampanja, jossa nostetaan niin Suomen valtion väestörakenteessa kuin katukuvassa tapahtuva etninen muutos tavoitelluksi itsearvoksi, ja muutoksen hitaus nostetaan toistuvasti esille ongelmana ja verrataan kehitystä muissa Skandinavian maissa tapahtuvaan nopeampaan kehitykseen.

Kampanjan pitkäaikaisena tarkoituksena on lopulta poistaa käytöstä kokonaan termi ”suomalainen”. Tilalle tullaan asettamaan laajamääritellyn pakolaisaseman saaneille henkilöille termi ”kansalainen” ja niin sanotuille kantasuomalaisille termi ”maksaja-hyväksyjä”.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Saska Öfors

Suomen valtio:

Saska Saarikoski

Vesa Puuronen

6. Pjöngjangin yleisvarmistussopimus

Korkeat sopimuspuolet:

- Kansainvälinen yhteisö

- Suomen valtio

Tässä sopimuksessa korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että mikäli Goan, Acapulcon, Rangoonin, Los Angelesin tai Tukholman sopimuksista unohtui jotain olennaista, sitoutuu Suomen valtio ________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

kaikin mahdollisin keinoin.

Allekirjoitukset korkeitten sopimuspuolten puolesta:

Kansainvälinen yhteisö:

Jyrki Katainen

Suomen valtio:

Jutta Urpilainen

Paavo Arhinmäki

Ville Niinistö

Ritva Viljanen

Eva Biaudet

*

Eli niin kuin lukijat huomaavat, oli kyselijöitten huoli turhaa, ja nykyiset menettelytavat ovat kyllä ihan asiallisesti ja protokollan mukaisessa järjestyksessä sovittu, joten kaikki on aivan kunnossa eikä huoleen ole aihetta. Nuo kansainvälisen yhteisön puolesta allekirjoittajat tosin herättivät toimituksessa hieman ihmetystä. Hugh Hefneriä lukuunottamatta tietysti. Mutta kun asiaa Adolf Butlerilta tiedustelimme, niin saimme vastauksen, että jo kysymyksen esittäminen em. asiasta rikkoo Tukholman mielipideilmastosopimusta ja kun suomalainen ei tunnetusti sanaansa syö eikä sopimaansa riko, niin pidimmepä mekin turpamme kiinni.

Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin kysymys- ja vastauspalsta jatkaa toimintaansa säännöllisesti. Muistattehan myös kuunnella säännöllisesti Huitsinnevadan paikallisradiota.