UUSINTA: RÖHKIVÄ VASTAISKU

Ajattelinpa laittaa näin viikonlopun vaihteeksi uusinnan. Siihen ajatukseen pohjautuen että tuolla vihervasemmistolaisella puolellahan ollaan kovasti tuumittu sitä että jos asia on omasta mielestä hyvä ja hyväksyttävä niin kansalaistottelemattomuus ja lakien venyttäminen & ylittäminen on ihan ok. Koska he ovat niinqu oikeessa. Vaikka toteutus tuppaakin menemään reisille niin kuin PT-media kertoo Elin Organista, eiku anteeks Erssonista. Hänhän onnistui estämään sellaisen tuomion saaneen ja perheensä hakanneen väkivaltarikollisen karkoituksen joka oli poistumassa maasta vapaaehtoisesti.

Lämmin kiitos ja kunnioitus PT-medialle jatkuvasta valppaudesta. No, tässä uusinnassa on eräs neljä vuotta sitten kehittämäni ei-kovinkaan-vihervasemmistolainen kansalaistottelemattomuuden muoto. Tai oikeastaan kansalaisaktivismin sellainen sillä en ole varma että estääkö mikään laki varsinaisesti kyseistä toimintaa. Mietin tässä keskenäni että kuinkahan vihervasemmistolaiset suhtautuvat ideaani mutta sen enempää en mietikään vaan laitan käyntiin röhkivän vastaiskun:

*

Ajastaika oli kääntynyt Suomessa elokuun puolelle armon vuonna 2024. Oliko Suomi erilainen kuin kymmenen vuotta aikaisemmin? Kuinka Suomi-neidon kasvot olivat muuttuneet? Sehän riippui tietysti paljon siitä, mistä suunnasta niitä katsottiin. Yleensä ottaen Suomi ei ollut juurikaan muuttunut, ainakaan haja-asutusalueella. Elämä eteni tavalliseen rauhalliseen tapaansa, tosin maaseutu oli siinä mielessä eurooppalaistunut, että kaikennäköisille uusille EU-direktiivikotkotuksille oltiin opittu eurooppalaiseen tyyliin haistattamaan pitkät, niin kuin niille olisi tietysti pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Esimerkiksi EU-säännösten mukaisten navettojen kusirännien leveyden mittaajia oltiin henkilökohtaisesti opittu pyörittämään niissä kusiränneissä, joten jo vuosia olivat kusirännit olleet virallisesti säännösten mukaisia ihan ilmoitusasiana ja etäluennalla.

Jos Suomi-neidon kasvoja katsoi taas tietyissä suurissa kaupungeissa, oli asia hieman toinen. Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle oltiin perustettu käytännössä täysin itsenäiset islamilaiset enklaavit, joihin nähden hanskat tiskiin heittäneellä suomalaisella yhteiskunnalla ei ollut enää muuta osaa kuin elatusvelvollisuus. Näitä enklaaveja sivusta katsovalle saattaisi tulla mieleen, että Suomi-neito on alkanut röyhyytellä tupakkia, mutta alueilta nouseva savu ei tullut voimasavuke Bostonista, vaan alueella yleisenä urheilumuotona harrastettavasta tuhopolttamisesta. Levottomuudet levisivät alueilta aika ajoin muuallekin näitten kaupunkien alueelle, ja naapurikaupunkeihinkin kun enklaavien asukkaat olivat polttaneet päreensä mistä syystä nyt milloinkin sattuivat polttamaankaan. Siihenhän ei kovin suurta aihetta tarvittu ja aika ajoin ei tarvittu syytäkään vaan riehuttiin ihan muuten vaan lämpimikseen.

Päreitä oltiin tietysti poltettu myös kantaväestön keskuudessa, mutta siellä ymmärrettiin, ettei oman tai naapurin auton polttamisella asiat varsinaisesti mihinkään etene. Auto oli siinäkin mielessä tarpeellinen, että siinä oli kytkin, ja kytkintä oltiinkin nostettu eräissäkin suomalaisissa perheissä ja muutettu haja-asutusalueelle. Etnisillä enklaaveilla ei enää asunut kantaväestöä, eikä sinne saatu enää kantaväestön parista opettajiakaan, sillä opettajien ammattijärjestö oli ilmoittanut, että sinne ei lähdetä hommiin ellei saada käyttöön hyväkuntoista konetuliasetta ja lupaa käyttää sitä oman mielen mukaan.

Kaiken kaikkiaan Suomessa oltiin päästy siihen kehityksen vaiheeseen, mistä Ruotsia aikanaan, ainakin tietyissä piireissä kadehdittiin. Rikkana rokassa mainittakoon, että kaikkinainen sianlihan valmistus ja myynti oltiin kielletty niin Helsingissä, Tampereella kuin Turussakin, sillä jo  sianlihan käsittely saastutti enklaavien asukkaitten mielestä ilmaa ja oli niin haram kuin vain olla osasi. Mitäpä sitä ystävien hyvinvoinnin eteen ei tekisi, tuumi virkakoneisto ja noudatti pyyntöä, jonka tosin saattoi tulkita käskyksikin. Enemmistö otti röyhkeältä vähemmistöltä vastaan käskyjä, totteli, eikä ymmärtänyt edes hävetä.

Toisaalta, niin kuin jo tuli todettua, muualla Suomessa tilanne oli paljon rauhallisempi, sillä etnisesti edistyksellinen väestönosa oli valunut kaikkialta näihin enklaaveihin. Tilanne oli rauhallinen muun muassa täällä Huitsinnevadassa, jossa elokuisesta päivästä nauttiva naakkaparvi oli ankkuroitunut ansaitulle lepotauolle Huitsinnevadan Lihavalmistamo Oy:n katolle. Siinä nuo linnut raakkuivat, sukivat sulkiaan ja katselivat ihmisten puuhailua rakennuksen pihalla. Pihalle oli saapunut kaksi kuorma-autoa ja henkilöauto, ja niitten mukana seitsemän miestä, jotka kohtasivat pihalla heitä odottavan kahdeksannen miehen.

Jaa, tuumasivat naakat, tuohan on tuttua porukkaa. Siinähän on Perskeleen Ykä, Kikkisen Hösse, Järvelän Pertta sekä Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Miehet kättelivät heitä odottanutta lihanvalmistamon johtajaa Arnold Tappista. Naakat hiljensivät raakkumisensa ja kuulostelivat, mitä miehet oikein rupattelivat. Hyvällä tuulella ne ainakin näyttivät olevan.

- Jaahah, totesi johtaja A. Tappinen, tuttavien kesken Tappi-Arnold. Teidän tilaamanne satsi on valmis ja säkitetty. Eli kaksitoistatuhatta kahdeksansataa kiloa korppukuivaksi kuivattua sianlihaa. Ei muuta kun lastaamaan.

Miehet panivat hihat heilumaan. Tappi-Arnold osallistui lastaamiseen ja totesi siinä sivussa:

- Tämä on jo kolmas tällainen kuorma. Ja olen kuullut kollegoilta, että ympäri Suomea on tilattu aivan tolkuttomasti nimenomaan kuivattua sikaa. Mistähän tämmönen innostus oikein johtuu?

Perskeleen Ykä totesi:

- Perustelluista syistä, Tappi-Arnold, perustelluista syistä.

- Tää kun on säilyvää tavaraa. Eihän sitä tiedä, vaikka syttyisi sota, tuumasi puolestaan Hösse ja iski silmää.

Kun autot oli lastattu, kysyi Tappi-Arnold vielä:

- Ja laskuko pannaan samaan osoitteeseen?

- Sinnepä juuri. Eli Väärämyyntiyhtiö Som Von, toimitusjohtaja Esko Ylipasko.

Autot jyrähtivät käyntiin. Pertta laittoi autoradion päälle ja tuumasi, että siellähän on vielä menossa Huitsinnevadan paikallisradion uutiset:

…ja seuraavaksi tilannetiedotus islamilaisilta enklaavialueilta. Päivä on ollut suhteellisen rauhallinen. Tähän mennessä on poltettu vain kahdeksan autoa sekä kioski, ja Turussa on tapahtunut arabiankielen murre-eroista johtuva puukotus. Uhrin tila on vakava, mutta vakaa. Poliisin päivystävä sovitteluselitteläättöri Häegen Löllies totesi, että…

- Riekkukoot perkeleet, kun vielä kerkiävät, totesi Hösse, ja laittoi auton cd-soittimeen soimaan Ylermi Vilvatväisen & Hässityn Käsityksen rynnäkköhumppaa. Autot etenivät aikansa ja saapuivat lopulta Vökellysveden Tehomylly Oy:n pihalle. Mylläri Pertti Pärr oli heitä vastassa ja tervehti miehiä:

- Ja eikun uutta lastia putkeen, sano. On tässä myllyssä kyllä kaikenlaista jauhettu, mutta ei vielä tähän mennessä sikaa. Mutta eihän siinä mitään, jauhetaan sitä, mitä asiakas tilaa. Ei muuta kuin mylly mylvimään.

Myllyyn kaadettiin jauhettavaksi säkki toisensa perään kuivattua sianlihaa, joka sitten taas jauhettuna uudelleen säkitettiin. Mylläri Pärr nosti hieman lopputuotetta käteensä ja ihmetteli:

- Kyllä siinä on Putte Possu päätynyt hienojakoiseen muotoon. Tää on kyllä jo ihan silkkaa pölyä. Jos tähän puhaltaa, niin sehän lähtee leijailemaan tuulen mukana.

- Itse asiassa juuri se on tarkoituskin, totesi Ykä, ja jatkoi säkitystä.

- Vaan on kai teillä joku käyttötarkoituskin tälle possupölylle? Ei kai tätä nyt kuitenkaan ihan huvikseen jauheta? Mutta en minä keksi tälle enää muuta käyttöä kuin ehkä sen, että tästä keitellään jonkunlaista lihavelliä.

Lötjönen hymyili ja totesi.

- Kyllä tälle käyttötarkoitus löytyy, ja siitä voi olla suomalaisille huomattavankin suurta hyötyä. Rahallisesti ja muutenkin. Tietyllä tavalla eräänlainen uusi Nokia.

Miehet jatkoivat säkittämistä ja lastaamista. Myllyn eräällä työpöydällä oli eilinen Helsingin Sanomat, jonka – samoin kuin Turun Sanomien ja Aamulehden – etusivut olivat herättäneet koko maassa laajaa ihmetystä. Normaalien mainosten sijasta etusivuilla oli vain yksi ilmoitus:

”Seuraa www piste slvl piste fi, niin tiedät, mitä tuleman pitää”

Mainostetuilla mystisillä verkkosivuilla ei tällä hetkellä ollut kuin ilmoitus ”lähetyksemme alkaa lähipäivinä” sekä videolinkkejä enklaavialueilla tapahtuneisiin rähinöihin. Valtalehdissä oltiin mietitty, että voikohan tuollaista ilmoitusta julkaista, mutta kun se kerran rahassa maksettiin, ja valtalehdet alkoivat muutenkin olla täyden pankrotin partaalla, päätettiin, että persaukisella ei ole pahemmin varaa nirsoilla.

Vökellysvedellä miehet olivat saaneet lastausurakkansa päätökseen. Nyt otettiin keula kohti Huitsinnevadaa, jossa Pöntisen pihalta otettiin mukaan kuorma-auto jonka lavalla oli voimakas kompressori.

- Mitenkä luulet, riittääkö masiinassa tarpeeksi käskyä?

- Tää tuuppaa vaikka mossen katolleen, jos sikseen tulee.

- No ei sitten muuta kuin keula kohti Tamperetta ja odotetaan toimintakäskyä.

Seuraavana päivänä Vantaalla SLVL:n eli Suomen Lihallisen Vastarintaliikkeen johtaja Esko Ylipasko neuvotteli meteorologin kanssa. Kaikki vaikutti täydelliseltä. Kirkas poutapäivä, sateen uhka nolla prosenttia ja sopivan vahvuista tuulta länsiluoteesta koko päivän. Ylipasko mietti vielä hetken, ja sen jälkeen lähetti sanoman kaikille yksiköille:

Y = 0208241500

Samana päivänä, eräällä korkealla mäellä jossain Tampereen lähistöllä, muutamaa minuuttia vaille kello viisitoista:

- Nonniin, poijjaat, totesi Ykä. Pannaanpas mylly lämpiämään. On aika tarjota Tampesterille hieman aromia. Pöntinen käynnisti kompressorin myhäillen. Hösse hymyili leveästi ja aukaisi ensimmäisen säkin. Se, mitä seuraavaksi tapahtuisi ei olisi ainakaan kovin halalia.

Tasan kello 17.00 SLVL:n sivut heräsivät eloon. Näyttöön ilmestyi ensiksi SLVL:n logo, ja sen jälkeen Antero Lärväsen peruslukemilla olevat kasvot:

- Hyvää iltapäivää, kaikki suomalaiset ja Suomen kansalaisiksi vahingossa tai tieten tahtoen lipsahtaneet. Erityisesti toivotan hyvää iltapäivää Helsingin, Turun ja Tampereen islamilaisissa enklaaveissa asuville vieraillemme, jotka ovat täällä kuin kotonaan ja senhän todellakin huomaa. Olen Antero Lärvänen ja seuraatte lähetystä Suomen Lihallisen Vastarintaliikkeen lähetysstudiosta Huitsinnevadasta. Lähetyksemme koskee lihaa, nimenomaan sianlihaa, ja erästä tapahtumaa, johon sianliha liittyy voimakkaasti.

- Oheisessa videossa on kuvaa tavallisesta suomalaisesta suurtaloussikalasta. Sikahan on täällä Suomessa hyvin yleinen ja erittäin maukas hyötyeläin. Islamilaisille sika on taas saastainen eläin, ja juuri sen vuoksi islamilaisissa enklaaveissa asustavien henkilöitten kannattaa seurata tätä lähetystä hyvin tarkasti. SLVL nimittäin ei harjoita varsinaista siankasvatusta, vaan sen luovaa jatkokäsittelyä. Tällä hetkellä näette videolta, kuinka sianlihaa kuivataan. Lihan korpuksi kuivaaminen on eräs osa harjoittamaamme sianlihan jatkokäsittelyä.

- Mennäänpä videossa eteenpäin, ja tässä vaiheessa huomaatte, kuinka jatkokäsittely etenee. Eri puolilla Suomea on kuivattu sianliha jauhettu myllyissä likipitäin mikroskooppiseksi pölyksi. Se leijuu ilmassa aivan niin kuin pölyhiukkanen.

- Kuinka tämä jatkojalostuksemme sitten liittyy islamilaisiin enklaaveihin? Kaksi tuntia sitten, tarkalleen kello 15.00 on alkanut operaatio, jossa Helsingin, Turun ja Tampereen ympäristössä on kaikkiaan kuudenkymmenenkahden voimakkaan kompressorin avulla pumpattu ilmaan tätä sianlihapölyä. Operaatio on vielä kesken, mutta kaiken kaikkiaan sikapölyä tullaan pumppaamaan ilmaan yhteensä 382.000 kiloa. Pumppausasemat on sijoitettu siten, että sikapöly laskeutuu tuulen mukana nimenomaan islamilaisille enklaaveille.

- Aikanaan Arla mainosti Suomessa maitotuotteitaan iskulauseella ”jokaisessa meissä asuu pieni lehmä”. Me hieman muokkaamme mainoslausetta ja toteamme, että jo tällä hetkellä jokaisessa teissä asustaa pieni sika. Ja jokaisella hengenvedolla se kasvaa aina vain suuremmaksi. Te olette muuttumassa hyvää vauhtia omalta kannaltanne ikävän haramiksi. Saattaa olla, että Allah on pian aikaa hyvin, hyvin vihainen.

- Sivustomme oikeassa reunapalkissa näette Ruotsinlauttojen lähtöaikoja sekä lähtevät lennot Helsinki-Vantaan, Turun ja Tampereen lentokentiltä. Tehkää johtopäätökset. Muistutan, että meillä on vielä varastossa puoli miljoonaa kiloa sikapölyä, ja puhallamme sen ilmaan tarvittaessa oikein mielellämme. Olemme myös saaneet tietoomme, että koko Etelä-Suomen alueella eivät hotellit, motellit eivätkä leirintäalueet hyväksy majoituksesta maksuna sosiaaliseteleitä, vaan maksu on tultava riihikuivana. Ja… hetkonen… no niin, olemme saamassa alustavan sikapartikkelilaskeumakartan Helsingin alueelta, pannaanpa ruutuun…

…ja muistutan vielä, että myös noitten laskeumakartassa merkittyjen alueitten ulkopuolella on ilmassa huomattava määrä sikapartikkeleita…

…jossain Tampereen läheisyydessä, samana päivänä kello 18.30:

Ykä tyhjensi viimeisen säkin sisällön kompressoriin, nosti lippalakin takaraivolleen ja totesi:

- Se on täytetty. Tai tarkemmin sanottuna tyhjätty. Nyt sitten vaan seurataan, että kumpi on vahvempi. Usko Allahiin vaiko usko taikaseinään. Siinä sitä kaksi kovaa koittelee.

Pertta oli seurannut tilannetta läppäriltään ja totesi naama hymyn tirrillä:

- On siellä ainakin perkeleellinen paniikki. Eetteri on täynnä ählämäwallahilallatiqusallahawallaata ja Ruotsinlauttojen lipunmyynnin puhelinlinjat ovat tukossa. Enklaaveissa pannaan paikkoja paskaksi ja palamaan ja sen tiimoilta hallituskin on näemmä lopultakin löytämässä itselleen munat. Se on nimittäin ilmoittanut, että yhtään uutta tönöä ei poltettujen tilalle enää rakenneta, ja jos tilanne ei kelpaa, niin suksikaa vaikka hevon helvettiin. Joku raja se on pohjoismaisella lällydemokratiallakin, vaikka sen löytämiseen tarvittiinkin 382.000 kiloa sikapartikkeleita.

Pakkikahvi kiehui nuotiolla. Hösse kaiveli repustaan Huitsinnevadan Lihanvalmistamon tekemää vanhan ajan sikasäilykettä ja totesi:

- Tätähän tietysti juhlitaan vielä Lällävedellä, mutta eiköhän oteta alustavat juhlat asiaan kuuluvalla tyylillä?

Ykä kaiveli puolestaan repustaan mainiota kovaa Ylhäisten näkkivoileipää. Kutvonen kaatoi kahvia pakista miesten kuppeihin. Hösse väänteli puukollaan purkista lihaa näkkivoileiville. Kuinka hyvältä ne maistuivatkaan.

100 000 ELI HARKITTU RIKOS

Vanhaa Kummeli-sketsiä hieman muokaten voisi kysyä että mitä yhteistä on bassosoololla ja elintasosiirtolaisten vyöryllä? No, molemmat ovat täysin ennustettavissa mutta ei voi mitään, kun ne tulee. Sinänsä asia ei pidä paikkaansa. Bassosoolon voi estää jos ottaa basistilta instrumentin pois ja elintasosiirtolaisten vyöryn voi estää jos ei laske niitä maahan. Hallintokoneistomme puolestaan ei aio estää mitään sillä tällä hetkellä se on varautumassa peräti sadan tuhannen elintasosiirtolaisen tulvaan aivan kuin vuoden 2015 invaasio 35.000:n puurostavalittajineen ei olisi jo riittänyt. Hallintokoneistomme tekee tämän tietoisesti ja harkiten.

                                                      

Tietoisesti ja harkiten vaikka se aivan hyvin tietää ettei tässä uudessa invaasiossa ole senkään vertaa hädänalaisia kuin oli vuonna 2015. Joista niistäkin yhdeksän kymmenestä on saanut jo hylsyn. Tänne ei tulla turvapaikanhakijoina vaan siksi, että päästäisiin elatusautomaatin piiriin.

Vaikka se aivan hyvin tietää, että jokainen hylsyn saanut voi notkua täällä vielä vuosia hylsyn saatuaankin sillä ”sankarilakimiesten” avustuksella ne voivat jatkaa valitus- ja valituksenvalituskierrettä likimain loputtomiin. Väännetään rautalangasta: 90.000:n jätkän vuosia kestävä valituskierre. Luonnollisesti tavallisten suomalaisten kustantamana.

Vaikka se aivan hyvin tietää, että satatuhatta uutta elättiä käytännössä romuttaa suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän. Ainakin ajaa sen siihen pisteeseen että jostakin on – jälleen – reippaasti vähennettävä ja ainoa, joilta voidaan vähentää ovat suomalaiset itse.

Ja ennen kaikkea: vaikka se aivan hyvin tietää, että tämä tietoisesti maahan laskettu invaasio tietää sitä, että lisää suomalaisia ryöstetään, pahoinpidellään, raiskataan ja murhataan.

Röyhkeintä tässä hallintokoneistomme tulevassa rikoksessa on se, että se ei lainkaan harkitse että voisiko tuon tulvan estää. Tietäen oikein hyvin että sen voisi estää. Invaasion suunta on tällä kertaa Espanjasta joten Suomeen se tulee jälleen Ruotsin puolelta ts. Tornionjoen suunnasta. Tornionjoen yli menee kuusi siltaa ja jos niitten tukkimista luvattomasti tulijoilta alettaisiin suunnitella nyt, se onnistuisi oikein hyvin. Suomella on rajavartiosto ja puolustusvoimat sekä tarvittaessa oikeus mobilisoida reserviläisiä.

Mutta hallintokoneistomme ei edes suunnittele sitä vaihtoehtoa. Sitä ei ole sille olemassakaan. Silmiinpistävää on se hallintokoneiston röyhkeä varmuus siitä että suomalaiset sietävät tämänkin. Taas kerran. Ovathan ne sietäneet kaiken muunkin. Vaikka kyseinen koneisto jo etukäteen ilmoittaa – koneiston elättäville suomalaisille – että niin turvallisuutenne kuin hyvinvointinne on yhdentekevää.

Olen useasti kysellyt blogissani että mikä on se piikin raja. Paljonko on tarpeeksi? Hallintokoneistomme esittää nyt selkeän vastauksen. Piikillä ei ole rajaa. Tänne saa tulla kuka tahansa. Ja kuinka paljon tahansa. Mikä pistää miettimään että jos hallintokoneisto haistattaa – sitä elättäville – kansalaisilleen pitkät paskat niin mikä velvollisuus kansalaisella on millään tavoin noudattaa sen määräyksiä?

Hallintokoneisto ei miellä toimintaansa rikolliseksi. Sen mielestä rikollisia ovat tämän kaltaiset kirjoitukset joissa – perustellusti – arvostellaan hallintokoneiston toimia. Voi todeta sen, minkä edellisessä kirjoituksessani totesin eli paras rikollisjärjestö ei käytä aseinaan luoteja vaan lakeja joilla rikollisjärjestön toiminnan arvostelu määritellään rikolliseksi.

Suomeen turvapaikkahuilailemaan tuleva Omar miettii keskenään että ovatko ne suomalaiset noin tyhmiä jo syntyjään vai käykö ne sitä varten jonkun kurssin.

MIES VARJOISTA

Helsinki, eräs elokuu, eräänä vuonna

Muuan mies istui mukavassa lepotuolissaan Lauttasaaren Purjeentekijänkujalla sijaitsevan asuntonsa parvekkeella pitäen konjakkilasia kädessään ja katsellen aurinkoiselle Lauttasaarenselälle kuunnellen samalla lokkien loputonta konserttia. Konjakkia siemaillessaan mies ajatteli että maksoihan tämä asunto tietysti käyrätorvia mutta olihan se sitten mukavalla ja rauhallisella paikallakin. Kyllä siihen kannatti se orkesterillinen euroja sijoittaa. Ja saihan sen aina halutessaan myytyä. Niillä, joilla Suomessa rahaa vielä oli olivat valmiita maksamaan laadusta ja rauhallisuudesta oli tullut laadun synonyymi. Itsekseen mies saattoi ajatella että alueen rauhallisuutta lisäsi etnisen rikastumisen täydellinen puuttuminen mutta ääneen hän ei sellaista koskaan sanoisi. Niin sanotut yleiset syyt estivät sen. Yleiset syyt olivat aina olemassa. Niitten sisältö vain vaihteli. Mutta ne olivat aina dogmeja joita ei saanut rikkoa.

Mies oli nimeltään Judas Kähönen ja hän oli koulutukseltaan lakitieteen tohtori. Varsinaiselta ammattinimikkeeltään – jota Suomessa ei tosin virallisesti ollut olemassa – hän oli oikeuspoliittinen taustatuomari. Hänen tätä hetkeä varten varaamansa kallis Rémy Martin Louis XIII Carafe-konjakki oli aukaistu ansiosta ja kovan työn päätteeksi. Hän oli nimittäin juuri saattanut loppuun kaksi merkittävää viha-ajatteluoikeusjuttua jotka toimisivat jatkossa sekä ennakkotapauksina että pelotteina.

Sinänsä nuo oikeusjutut olivat vasta alussa ja nuo kaksi laki- ja julkisuusmyllyyn joutuvaa kärähtänyttä nimimerkkibloggaria olivat vasta poliisin esitutkinnassa. Kaikki, mitä tästä eteenpäin tapahtuisi olisi kuitenkin jo käsikirjoitettu. Kähönen oli tehtävänsä velvoittamana ja työssään tunnollisena virkamiehenä kirjoittanut tulevan oikeusprosessin nuotit jo etukäteen. Joskus 2010-luvun lopulla poliittinen koneisto ja yhtä lailla poliittinen oikeuslaitos olivat huomanneet että viha-ajattelijoita varten tarvittiin jo ennakkoon taustalla valmistellut kaavat joitten mukaan prosessia vietiin jouhevasti  eteenpäin niin että langettaviin tuomioihin löytyisi tarvittavat ja kiistattomat perusteet sabluunan muotoon kirjoitettuna.

Hapuillen ja hakien etenemisen oli loputtava. Näin viha-ajattelijoiden tuomiot varmistettaisiin, heille aiheutettaisiin mahdollisimman paljon vahinkoa ja samalla saatettiin todeta että sekä lain henkeä että kirjainta oltiin noudatettu pilkuntarkasti. Tällä etukäteisvalmistelulla myös eliminoitiin mahdollinen käräjäoikeustuomareitten epäröinti ja sen myötä mahdolliset kiusalliset vapauttavat tuomiot. Niihin ei ollut varaa sillä tarvittiin varoittavia esimerkkejä ja vapauttava ennakkotapaus saattaisi pahimmillaan eskaloitua uusiksi samanlaisiksi ja samalla kyseenalaistaa sananvapausoikeudenkäyntien mielekkyyden yleensäkin.

Kähönen oli ollut kohoamassa oikeuslaitoksen portailla muissa tehtävissä mutta tarttui tilaisuuteen kun hänelle annettiin mahdollisuus ryhtyä oikeuspoliittisen taustatuomarin yksinäiseen ja salaiseen mutta äärimmäisen arvostettuun virkaan. Se vei hänet sinänsä pois valokeilasta mutta antoi hänelle tosiasiallisen oikeusvallan yli varsinaisen käräjäkoneiston ja tulisi mahdollistamaan aikanaan hänelle erinomaiset urallaan etenemismahdollisuudet niin että vain taivas olisi kattona. Olihan hän tosiasiassa nyt valtion oikeuspyöveli.

Ne kaksi blogikirjoittajaa, joitten elämä tultaisiin jo etukäteen päätetyn mutta tarkoituksella pitkitetyn prosessin myötä tuhoamaan erosivat hieman toisistaan tyyliltään. Molempien suurin virhe oli sinänsä siinä että heille oli kertynyt liikaa lukijoita. Toinen kirjoittajista oli pitänyt puhtaasti faktoihin ja tilastoihin pohjautuvaa blogia jossa hän aivan selkeästi todisti sekä haittamaahanmuuton aikaansaamat taloudelliset kustannukset että haitamaahanmuuton vuoksi kantasuomalaisiin kohdistuneen väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden. Lisäksi hän – aivan kiistattomasti – oli osoittanut että niin valtiovalta kuin valtamedia tukee vallitsevaa olotilaa vaikka molemmat olivat aivan hyvin tietoisia maahanmuuttopolitiikkansa sekä taloudellisista että inhimillisistä seurauksista.

Varsinaisesti miehen tuotannossa ei ollut oikeastaan mitään, mistä häntä voisi syyttää. Ei voinut sanoa, että hän valehtelisi.

Toinen kirjoittajista teki myös jonkun verran saman tyyppisiä kolumneja mutta niitä enemmän fiktiivistä, lähi- ja kaukaisempaan tulevaisuuteen sijoittuvaa materiaalia jossa hän rakensi tulevaisuudenkuvia. Nämä fiktiot pohjautuivat siihen eskaloituneeseen kehitykseen joka Suomessa oli viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut. Osa kirjoituksista oli humoristisia ja melkoinen osa synkkiä dystopioita. Luettuaan niitä Kähönen oli itsekin tuuminut että nuo tulevaisuudenkuvat saattaisivat hyvinkin osua kohdalleen ja osittain jo osuneenkin ja arvasi puolustuksen sanovan että jos fiktiivisessä kirjoituksessa tapahtuva fiktiivinen murha on rikos, eikö kaikki dekkarikirjoittajat pitäisi haastaa käräjille saman tien.

Lakitieteen tohtori ja oikeuspoliittinen taustavalmistelija Judas Kähönen tiesi oikein hyvin että jos maassa olisi puolueeton poliisi ja oikeuslaitos niin noitten miesten tapaukset eivät etenisi esitutkintaa pidemmälle eikä juttua vietäisi koskaan syyttäjälle. Koko keissi lentäisi roskakoriin ja miellettäisiin pelkäksi viranomaisen ajan hukkaamiseksi. Siksi asian suhteen tarvittiin vankkaa valmistelua ja vankat perusteet. Olihan oikeusjärjestelmässä olemassa jäljellä tiettyjä vanhoja rippeitä siitä mitä se oli joskus ollut eikä pelkästä poliittisesta väärinajattelusta voinut antaa langettavaa tuomiota sinänsä vaikka juuri niin käytännössä nyt tehtäisiin.

Kähönen oli löytänyt erään teologian tohtorin vanhan kirjoituksen jonka tiettyä lausetta hän oli makustellut ja mieltynyt siihen suuresti:

”Vihapuhetta ovat myös harkitut, analyyttiset kirjoitukset, joissa viha tunteena ei (välttämättä) ole tunnistettava, mutta joita motivoi suvaitsemattomuus.”

Sopivan epämääräistä mutta sisälsi sen hyvän ja oikeastaan oleellisen päätelmän että jos kirjoitus ei aktiivisesti tuomitse viha-ajattelua, sen voi tulkita jo itsessään sisältävän suvaitsemattoman motiivin. Ja suvaitsemattomuus itsessään – oikein tulkittuna ja oikeisiin asioihin kohdistettuna – nähtiin nykyisessä poliittisessa oikeudessa raskauttavaksi asianhaaraksi ja motiiviksi väkivallan lietsomiseen. Kähönen oli kehittänyt ajattelua hieman pidemmälle ja päätynyt lauseeseen:

”Vihapuhetta ovat myös harkitut, analyyttiset kirjoitukset, joissa viha tunteena ei ole tunnistettava, mutta joita motivoi suvaitsemattomuus ja jotka henkisesti epätasapainoiset ihmiset saattavat tulkita kehotukseksi ja yllytykseksi väkivallan tekoihin etnisesti haastavaa väestöä sekä heidän hyvinvoinnistaan vastaavia poliittisen koneiston edustajia, virkakoneiston edustajia, valtamedian edustajia tai yliopistollisia tutkijoita kohtaan. Kirjoittajan vastuu ei lopu hänen omaan tekstiinsä, vaan se jatkuu tekstin tulkinnan – ja nimenomaan tulkinnan – myötä laajemmallekin. Kirjoittaja ottaa silloin tietoisen riskin kirjoituksensa seurauksista ja tällöin hänen kirjoittamansa – sinänsä kiistaton – fakta on selkeästi osoitettavissa vihaa lietsovaksi vihafaktaksi”.

Lakitieteen tohtori ja oikeuspoliittinen taustatuomari Judas Kähönen kaatoi itselleen hieman lisää parintuhannen euron konjakkia ja makusteli lausettaan jonka oli työprosessinsa kuluessa keksinyt. Helvetti soikoon, hän oli mies, joka toisi suomalaiseen oikeuskäytäntöön termin ”vihafakta”. Vihafakta, jonka perusteella nuo kaksi miestä tuomittaisiin. Vihafaktan käyttöönotto varmistettaisiin sillä, että Kähösen kirjoittamissa nuoteissa tultaisiin vetoamaan case Breivikiin. Hänkin oli lukenut kirjoituksia joissa arvosteltiin vallitsevaa tilannetta mutta ei sinänsä kehotettu tappamaan ketään. Niillä perusteilla nuo kaksi blogikirjoittajaa todettaisiin yhtä syylliseksi kuin ne miehet jotka painaisivat liipaisinta heidän kirjoituksiaan luettuaan. Vaikka sitä liipaisinta ei todennäköisesti kukaan koskaan painaisikaan. Mutta määritelty uhka oli olemassa. Ja määrittelyvalta oli järjestelmällä.

Valtamedia tulisi käsittelemään noita tuomioita ja niitten perusteita humanistisen ja oikeudenmukaisen oikeusjärjestelmän riemuvoittoina fasistista väkivallan lietsontaa vastaan. Selvää tietysti oli että lähinnä Baltiassa ja Itä-Euroopassa toimiva suurimittaisempi vaihtoehtomedia esittäisi kysymyksen että eikö nuo perusteet sitten koske huomattavsti suorasukaisemmin väkivaltaan yllyttäviä vihervasemmistolaisia. Kähönen tiesi jo tässä vaiheessa että eihän ne perusteet vihervasemmistoa kosketa. Siitä pitäisi huolen hänen laatima ja poliisille annettu ehdoton asiaan liittyvä toimintaohjeistus:

”Vihervasemmistolaisten ajattelijoiden sinänsä hyvinkin väkivaltainen tapa kirjoittaa ja jopa fyysisesti toimia on suunnattu nimenomaan kansallismielisten tahojen jo toteennäytettyä sana- ja ajatusväkivaltaa vastaan. Näin ollen näitä kirjoituksia ei tule, eikä saa pitää väkivaltaan yllyttämisenä vaan niitä tulee kohdella väkivaltaa vastustavina voimakkaina ja sananvapauden piiriin kuuluvina mielenilmaisuina”.

Perusteluna se oli tietysti kiistatta enemmän kuin ontto mutta se riitti niin valtamedialle kuin virkakoneistolle eikä vaihtoehtomedian mielipidettä kysyttäisi. Varsinaiseen tuomioon oli tietysti vielä aikaa. Prosessia venytettäisiin tarkoituksella että siitä saataisiin kaikki irti. Esitutkintaprosessi oli vasta käynnissä mutta osa tuomiosta oli jo tosiasiassa annettu. Toinen miehistä toimi liikenneministeriössä ja toinen erään kaupungin sosiaalitoimessa. Tieto esitutkinnasta oltiin toimitettu työnantajille heti sen alettua ja miehet oltiin irtisanottu työpaikoistaan välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Eihän julkishallinto voinut pitää palkkalistoillaan viha-ajattelijoita. Se veisi pohjan koko julkisen sektorin poliittiselta ja inhimilliseltä uskottavuudelta. Nimenomaan tuossa järjestyksessä.

Valitettavasti nuo miehet olivat jo sen verrän iäkkäitä että heidän taloutensa oli tasapainossa. Tyhjän päälle jääneinä iso velkataakka ja asuntojen joutuminen sitä myötä vasaran alle olisivat antaneet mukavan lisän tulevaan tuomioon. Samoin kuin lasten huostaanotot mutta ne kehnot kun olivat jo täysi-ikäisiä. Kähönen oli laittanut eteenpäin toimintakäskyn jonka mukaan miehistä etsittäisiin esitutkintavaiheen aikana kaikki mahdollinen törky. Samalla oltiin hieman kartoitettu löytyisikö miesten – nyttemmin entisiltä – työpaikoilta sopivan aatemaailman omaavia naisia jotka ilmoittaisivat julkisesti noitten miesten työpaikalla esittämästä seksuaalisesta häirinnästä. Toteenhan sitä ei tarvitsisi näyttää mutta hyvällä tuurilla ja sopivan – siis erittäin –  julkisesti ilmoitettuna se saattaisi hyvällä tuurilla saada aikaan miesten avioliittojen rikkoutumisen. Valtamedia auttaisi tässä asiassa kaikkia voimavarojaan käyttäen.

Oikeudenkäynti tulisi olemaan sitten oma lukunsa. Tuomareiksi piti tietysti valita etukäteen sopivat tyypit jotka tunnettaisiin viha-ajattelijoitten tai edes sellaiseksi tulkittujen ihmisten vihaajina. Luonnollisesti vain demlalainen tuomari kelpaisi. Ei voinut ottaa riskiä että joku käräjäoikeuden tuomari saisi omantunnon puuskan, jättäisi etukäteisnuotit noudattamatta ja vapauttaisi syytetyt todeten että kyseessä oli pelkkä poliittinen farssi. Mitä se tietysti olikin mutta Kähönen tiesi Suomen siirtyneen siihen vaiheeseen jossa farssi oli kuolemanvakava asia.  Tietenkin oikeudenkäyntiä pitäisi myös venyttää, että miehet hävitessään joutuisivat sakkojen lisäksi maksamaan mahdollisimman suuret oikeudenkäyntikulut. Luonnollisesti sopivaan poliittiseen viitekehykseen kuuluvat tuomarit tulisivat saamaan vihaista palautetta joista parhaimmissa tapauksissa saataisiin aikaan uusia oikeusjuttuja. Mitä enemmän varoittavia esimerkkejä, sen parempi.

Sitten – pitkän prosessin jälkeen – edessä olisi tuomio. Koska tuomion perusteissa selvästi osoitettaisiin että miehet tietoisesti ottivat riskin kirjoituksiensa vuoksi eskaloituvasta laajamittaisesta (case Breivik) rasistisesta väkivallasta ja siis de facto kiihottaneet ihmisiä sellaiseen olisi kyseessä törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja miehille annettaisiin ilman muuta neljän vuoden ehdoton vankeustuomio. Lisäksi etukäteen etsittäisiin sekä median edustajia ja virkahenkilöitä joitten kunniaa miehet olisivat Kähösen nuottien perusteella loukanneet vaikka olisivatkin vain kirjoittaneet kyseisten ihmisten toteen näytetyistä toilailuista. Ne määriteltäisiin kuitenkin noihin ihmisiin kohdistuvina de facto väkivaltaisina hyökkäyksinä ja siitä määrättäisiin maksettavaksi suuret korvaukset. Yhdessä vankeustuomion, työpaikkojen menettämisen sekä maksettavien sakkojen ja korvauksien myötä miesten elämät saataisiin tuhottua niin pitkälle kuin mahdollista. Se antaisi ennakkovaroituksen muillekin.

Sillä ennakkovaroituksestahan tällaisissa tuomioissa oli kyse. Ei mistään muusta. Taustatuomari Kähönen ei ollut ensinkään tyhmä mies ja tiesi ettei hänen niin lain kirjainta kuin henkeä ankarasti venyttävä toimintansa pyrkinyt minkään etnisesti edistyksellisen kansanryhmän suojelemiseen. Itse asiassa Kähönen oli sitä mieltä että nuo kaksi hänen pian tuhoamaansa miestä olivat täysin oikeassa ja rikollinen tässä tapauksessa oli järjestelmä itse. Aivan niin kuin miehet olivat kirjoittaneet.

Mutta järjestelmä oli päässyt kasvamaan liian suureksi. Siihen kuului niin suuri määrä yhteiskunnalle sinänsä täysin hyödyttömiä järjestelmän ja ennen kaikkea sen hallitseman ihmismassan elättämiä ihmisiä että systeemi ei voinut myöntää virheitään ja toimintansa suoranaista rikollisuutta vaan se oli pakko pitää pystyssä. Vaikka suurin osa elätettävistä olikin – niin kuin nuo kaksi miestä olivat kirjoittaneet – pelkkiä hyödyllisiä, hyväuskoisia ja nenästä vedettäviä idiootteja tai sitten etnisesti oikean orvaskeden omaavia väkivaltaisia elintasosiirtolaisia. Mutta järjestelmän terävin kärki –  johon Kähönenkin kuului – tiesi oikein hyvin että mikäli järjestelmä kaatuu, tuo terävin kärki uppoaa kaikkein syvimmälle. Mitä korkeammalta putoaa, sen syvemmälle vajoaa. Järjestelmä oli edennyt niin pitkälle, että sana ”vastuu” oli sille painajaisunien aihe. Vastuu omasta toiminnasta vältettäisiin vain hiljentämällä järjestelmän arvostelijat. Siinä ei ollut kyse oikeasta tai väärästä. Vain siitä, kuka piti hallussaan oikeuslaitosta ja väkivaltakoneistoa. Järjestelmää suojellessa ei ollut varaa sellaiseen lapsellisuuteen kuin oikeudenmukaisuus.

Kähönen ajatteli itse että noitten pian tuhottavien miesten mielipide haittamaahanmuutosta ja sitä ylläpitävästä koneistosta piti täysin paikkansa. Se oli ollut aikanaan äärimmäisen typerä hölmöntölmäys. Mutta se oli tehty, silloin  aikanaan, ennen Kähösen aikaa eikä virhettä saanut enää tunnustaa vaan sitä täytyi pitää sekä velvollisuutena että suurena mahdollisuutena. Niin naurettavaa kuin se olikin. Sillä se oli järjestelmän yksi ideologisia kulmakiviä. Jos kulmakivi kaadettaisiin, koko systeemi kaatuisi.

Siksi nuo syyttömät ja oikeassa olevat miehet oli tuhottava. Järjestelmän suojelemisen vuoksi. Kähönen oli realisti ja tiesi että se oli pakkovaltaa. Näin oli käynyt historiassa aina ennenkin. Kun järjestelmän kivijalka oli romahtamassa, eikä sillä ollut enää  kiviä niin se pakkeloi halkeamat pakkovallalla. Kun pakkelia oli enemmän kuin kiviä silloin oltaisiin jo mielivallan puolella. Ei se Kähöstä haitannut. Hän oli huomattavasti älykkäämpi kuin varsinaiset järjestelmäuskovaiset ja ymmärsi hyvin palvelemansa yhteiskunnan valheen ja mädännäisyyden. Hän ymmärsi myös että tuo yhteiskunta oli vielä pitkään liian voimakas että sitä vastaan kannattaisi alkaa toimia. Paras rikollisjärjestö ei käyttäisi aseinaan luoteja vaan lakeja joilla rikollisjärjestön toiminnan arvostelu muuttuisi itsessään rikokseksi. Hyvänä huorana hän siis toimi sen uskollisena palvelijana ja toivoi että sen väistämätön romahdus tulisi vasta hänen kuoltuaan.

Kähönen kaatoi lasiinsa lisää konjakkia ja katseli lasin läpi Lauttasaaren selkää. Maisema näytti värjääntyvän verenpunaiseksi. Hän otti hörpyn ja mietti että olikohan hänen kollegansa joskus menneisyydessä, Moskovassa, tai ehkä Itä-Berliinissä katsellut maisemaa samalla lailla lasin läpi ajatellen samoja ajatuksia. Tietäen, mikä oli oikein ja toimien silti juuri päinvastoin. No, joka tapauksessa hekin olivat Kähösen lailla suorittaneet tehtävänsä moitteettomasti. Hyvinä ja kuuliaisina viranomaisina. Sellaisina, joita ilman idealistit eivät koskaan pärjänneet.

Kukapa sitä omaa hautaansa viitsisi kaivaa? Joko urahautaansa tai sitä lopullista. Oli viisaampaa toimia omatunnottomana palvelijana pakkovallan ja mielivallan välissä ja hyötyä siitä itse.

Kiitokset blogikollegoilleni Vasarahammer ja Professori inspiraatiosta kirjoitukseen.

SUSI LAMPAAN VAATTEISSA

Eli vasemmistoliberaali näkemys sallitusta demokratiasta

Valtaa pitävä yhteen sallittuun ideologiaan eli federalistis-monikulttuurisuuteen pohjautuva järjestelmämme kaivaa jatkuvasti esille uusia ns. asiantuntijoita jotka pönkittävät vallalla olevan utopistisen järjestelmän säilyttämisen välttämättömyyttä. Asiantuntijat ovat säännöllisesti akateemisen oppiarvon omaavia ja tällä keinoin järjestelmä tietysti ajattelee että heidän sanoillaan on erityistä painoarvoa. Sinänsä näissä meikäläisen rahvaanomaisemmissa ympyröissä on kauan aikaa tunnettu sanonta ”mulkku on mulkku ja jos se lukee itsensä tohtoriksi se on siitä huolimatta mulkku”.

Tuota miehistä seurusteluelintä millään tavoin henkilöimättä esittelemme tällä hetkellä kovasti pinnalla olevan selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ekspertin Heikki Hiilamon. Kyseinen Hiilamo näkee tuoreessa avautumisessaan että demokratiaa uhkaa niin sanotut populistit ja se, että sosiaalisen median kautta kyseiset populistit saavat tuotua mielipiteensä julki kansalaisille. Kohtuullisuuden nimessä otetaan tässä ensiksi esille eräs Hiilamon maininta josta voidaan olla pitkälle samaa mieltä:

Sosiaalinen media ruokkii vastakkainasetteluja myös siksi, että se on antanut entistä isommat aseet liberaaleja eliittejä puolustaville ajatuspoliiseille.

He puolustavat kirkasotsaisesti omia ”oikeita arvojaan” väärinajattelijoiden vähäisempiäkin puuskahduksia vastaan, mutta tahtomattaan nämä ajatuspoliisit kärjistävät keskustelua ja radikalisoivat toisella tavalla kokevia ja ajattelevia.

Tästä voidaan olla samaa mieltä. Ihmiset nimittäin eivät yleensä tykkää kun heille hierotaan väkisin ajatuksia ja ideologiaa päin naamaa. Sinänsä tuo radikaalisoituminen näkyy kyllä enemmän tuolla liberaalivasemmistolaisella puolella. Mutta mennään sitten siihen Hiilamon ydinasiaan eli mikä demokratiaa uhkaa ja kuinka se pitäisi pelastaa:

Vastaavaa tyytymättömyyttä on ollut ennenkin. Uusi asia on sosiaalinen media. Se tarjoaa mahtavan keinon puhaltaa tuulta kytevään nuotioon.

Suomessa perussuomalaisten kannatus kasvoi yhdessä Hommafoorumin kanssa. Trump on osoittanut, miten tehokkaasti hän saa Twitterillä viestinsä läpi ohi perinteisen median.

…

Vihdoin eri puolilla maailmaa – viimeksi Isossa-Britanniassa – on herätty siihen, että sosiaalista mediaa on säänneltävä. Sääntely lienee välttämätön, muttei riittävä ratkaisu demokratian pelastamiseksi.

Sosiaalisen median keskustelukulttuuri kaipaa täysremonttia, jonka pitäisi alkaa jo siitä, miten lapsia opetetaan kirjoittamaan ja miten aikuisten tehtävä on toimia hyvänä esimerkkinä myös sosiaalisessa mediassa.

Elikkä hetkonen? Tässä ollaan siis pelastamassa demokraattista järjestelmää? Hiilamo antaa ymmärtää että hänen mainitsemansa sekä perussuomalaiset että Trump ovat asiakseen kaatamassa demokratiaa. Vaikka hän tietää oikein hyvin että molemmat edellämainitut haluavat saada aikaan tärkeäksi katsomiaan muutoksia yhteiskuntaan osana demokraattista järjestelmää ja sen puitteissa.

Hiilamon näkemys demokratiasta on se, mikä vasemmistoliberaalilla yhteiskunnalla on yleensäkin eli historia on päättynyt, jäljellä on enää yksi hyväksyttävä ideologia ja yritykset muuttaa sitä ovat demokratian vastaisia. Toisin sanoen Hiilamo puolustaa näkemystään demokratiasta romuttamalla demokratian. Kaikkein pelottavinta on tuo lapsiin kohdistuva vaatimus. Mitä muuta se on kuin että lapsia aletaan aktiivisesti vierottaa pois itsenäisestä ajattelusta ja pakotetaan toistamaan hyväksyttyjä opinkappaleita? Eikös tällaisista järjestelmistä ole jo tarpeeksi kokemusta?

En tietysti väitä että edustuksellinen demokratia olisi paras mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä mutta en voi myöskään hyväksyä sitä että sitä käytetään utopistisen diktatuurin verhona. Sille olisi annettava edes mahdollisuus. Se mahdollisuus jonka Hiilamo haluaa poistaa.

Otetaanpa vielä esille pari Hiilamon lausuntoa:

Populismin ongelmana on, että se pyrkii tavoittelemaan kannatusta kevyillä ja lyhytnäköisillä lupauksilla. Tämä sivuuttaa pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa sekä kansainvälistä yhteistyötä vaativat ongelmat kuten ilmastonmuutoksen torjumisen.

Ja tämän ilmastonmuutoksen parasta pitkäjänteistä torjumistako oli se nykylinja että rahdataan niin Afrikan kuin Lähi-idän ylijäämäväestö Eurooppaan ja kieltäydytään edes keskustelemasta väestöräjähdyksestä?

Mistä ihmeestä johtuu, että populismi nostaa nyt päätään, kun länsimaiset ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia ja vapaampia kuin koskaan aikaisemmin?

Johtuisiko se ehkä siitä, että nykyisen federalistis-monikultturistisen ideologian myötä ihmiset alkavat olla köyhempiä, vähemmän vapaampia ja ennen kaikkea turvattomampia kuin ennen? Voisiko olla niin että Hiilamon viitekehykseen kuuluvat ihmiset eivät sitä huomaa koska heillä ei ole kosketuspintaa tavallisten ihmisten elämään?

Joka tapauksessa voi todeta, että Hiilamo puhuu mitä järjestelmäuskovaisen tuleekin puhua ja sen myötä kysytään lopuksi että mitä perustavanlaatuista vikaa on Hiilamon avautumisen alkuosiossa:

Kolme viikkoa sitten 5 000 sosiologia kokoontui kerran neljässä vuodessa järjestettävään kansainvälisen sosiologiyhdistyksen maailmankongressiin.

No tietysti ne 5.000 sosiologia.

UUDEMPIEN AIKOJEN SIUNATTU HULLUUS

Eli tiedostava herstoria lähemmin tarkasteltuna

Vihreillä on sellainen mielenkiintoinen piirre että aina kun ne valitsevat itselleen uuden puheenjohtajan niin se edellinen puheenjohtaja alkaa jostain kumman syystä tuntua jopa jollain  tavalla järkevältä. Ehkä kyseessä on vihreitten näkemys edistyksestä ja kehityksestä. Vihreitten nykyinen puheenjohtaja Touko Aalto on ollut kovasti äänessä tämän meneillään olevan Elin-Challengen tiimoilta ja hän tekee sen, minkä tiedostava ihminen parhaiten osaa kun ei muutakaan osaa eli lyö pöytään etnisesti edistyksellisiin pakkopalautuksiin viittaavan natsikortin:

- Suuri enemmistö on hiljaa, mutta tilanne muuttuu, kun muutama ihminen nousee vastaan. Asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia.

Sinänsä suuren enemmistön mielipiteestä sai hyvän viitteen kyseisessä lentokoneessa kun ammatti- ja tapavihreä elämysmatkaili leikkipartisaanina niin muitten perseet pysyivät visusti penkissä. Mutta mennäänpä tuohon natsi-Saksaan ja sen esille nostoon. Kyseessä on noin threehundred seventythousand viiskytkuudes kerta kun suvaitsevais-tiedostava ihminen vertaa Suomen tämänhetkistä tilannetta natsi-Saksaan. Ehkä olisi hieman aika valaista tuota tiedostavaa herstoriankäsitystä ja yrittää hahmottaa kuinka suvaitsevais-tiedostava ihminen, Touko Aalto muitten muassa Suomen historian näkee. Anskumä yritän, jotenkin näinhän se vissiin meni:

- Suomessa oli jo noin 1300-luvulta peräisin oleva varsin suuri vähemmistökansallisuus mamulaiset, joka koostui Afrikasta sekä Lähi- ja Keski-idästä kotoisin olevasta väestöstä. Heitä oli noin puoli miljoonaa.

- Kyseinen väestönosa oli säilyttänyt oman kulttuurinsa sekä finddišin kielensä, mutta he harjoittivat omaa kulttuuriaan vain perhepiirissään koska kunnioittivat suuresti Suomea ja suomalaisia. Minkäänlaisia erivapauksia he eivät koskaan vaatineet.

- Kyseinen vähemmistö tunnettiin lainkuuliaisena ja työteliäänä. He toimivat kaikilla yhteiskunnan alueilla mutta erityisesti kaupankäynnissä ja tutkimustyössä. Tämä täysin integroitunut väestönosa ei aiheuttanut suomalaiselle valtaväestölle minkäänlaisia kustannuksia, vaan se toimi selkeästi nettoveronmaksajina hyödyttäen suuresti suomalaista yhteiskuntaa.

- Kuitenkin Suomessa 2000-luvun vaihteen jälkeen tuli valtaan väinönatsistinen puolue joka piti mamulaisia ali-ihmisinä ja ankaran propageerauskampanjan jälkeen aloitti mamulaisten teollisen massamurhaamisen. Väkivaltaa vastustavat ja halveksivat rauhalliset mamulaiset alistuivat suomalaisviranomaisten suorittamaan säälimättömään joukkolahtaamiseen eivätkä kertakaikkiaan pystyneet hahmottamaan suomalaisten rikoksen järkyttävää suuruutta ennen kuin oli liian myöhäistä.

- Ainoastaan vihervasemmistolaiset vastarintaliikkeen edustajat oman henkensä uhalla puolustivat mamulaisia ja kuljettivat heitä salaisia reittejä pitkin turvaan Ruotsiin. Suomalainen virkakoneistohan oli estänyt mamulaisten poistumisen maasta ja jahtasi heitä kuin eläimiä teurastaakseen heidät viimeiseen henkilöoletettuun.

- Näyttää siltä että väinönatsistinen Suomi ei lopeta meneillään olevaa kansanmurhaa ennen kuin sekä läntiset että itäiset liittoutuneet valtaavat Suomen, murskaavat väinönatsismin lopullisesti ja nostavat valtaan ihmimilliset arvot omaavan uuden, punavihreän hallituksen joka nostaa maamme uuteen ja ennen näkemättömään suvaitsevaan kukoistukseen.

Suurinpiirtein noinhan se tiedostava herstoria menee tai ainakin näin sitä meille rahvaan edustajille syötetään. Vaan kuinkas se historia sitten oikeasti menikään? Muistellaas:

- 1990-luvulla sekä Afrikassa että Lähi- ja Keski-idässä huomattiin että Suomi kuului niitten typerien länsimaisten kansakuntien joukkoon jotka ottavat kehitysmaalaisia pysyvälle ja vastikkeettomalle elatukselle. Niinpä Suomeenkin alkoi pikkuhiljaa lappaa etnisesti edistyksellistä väkeä ensimmäisenä Somaliasta. Itsekin vastikkeettoman elatusautomaatin piiriin kuuluvat vihervasemmistolaiset toivottivat heidät tervetulleiksi ja mielsivät heidät kävelevinä solidaarisuuspokaaleina.

- Nämä etnisesti edistykselliset ihmiset huomasivat että vaikka he olivat Suomessa turvapaikkastatuksella he silti saivat lomailla – suomalaisten kustannuksella – ”vaarallisissa” kotimaissaan. Tällöin Suomen suosio elintasoreilauksessa vain kasvoi. Vihervasemmisto oli kehityksestä mielissään eikä halunnut keskustella turvapaikka vs. lomailuasian ristiriitaisuudesta ensinkään.

- Vuonna 2015 sitten arabialainen Pönttövuori puhkesi ja maahan tuli kerralla 35.000 elintasosiirtolaista jotka tulivat hakemaan turvapaikkaa nimenomaan Suomesta vaikka olivat tulleetkin Suomeen seitsemän sotaa käymättömän valtion läpi. Tulijat olivat lähes kaikki nuoria ja hyvinsyöneitä miehiä. Koko invaasioon liittyvät lievää suuremmat ristiriidat eivät haitanneet vihervasemmistolaisia sillä he olivat jo saavuttaneet ns. hyvän ihmisen addiktiotilan eivätkä halunneet luopua keinotekoisesta euforiasta.

- Tunnetusti hieman hitaat suomalaiset saavat palautettua näitä sankareita vain hyppysellinen kerrallaan. Tämä johtuu siitä, että  suomalaisten – pääosin vihervasemmistolaisten – ns. sankarijuristien avulla hylsyn saaneet ovat voineet panna aina vuosia kestävän valitusprosessin päälle.

- Nämä elintasosiirtolaiset kiittävät elatuksestaan syyllistymällä suomalaisiin nähden noin 20-kertaisiin väkivalta- ja seksuaalirikosten määrään. Nämä rikokset kohdistuvat pääosin suomalaiseen kantaväestöön. Vihervasemmistolaiset ovat asian tiimoilta kehittäneet ns. yksittäistapauksen taiteen.

- Jos natsivertaus halutaan ottaa esille niin pääosa näistä elintasosiirtolaisista kuuluu siihen uskontokuntaan joka oikein mielellään veisi loppuun sen, mikä eräältä A. Hitleriltä jäi kesken ja joitten vuoksi nimenomaan juutalaisten (joitten vainoihin tiedostavat aina vetoavat) turvallisuus Euroopassa on oleellisesti heikentynyt. Vihervasemmistolaisia tämäkään ristiriita ei haittaa ja he edelleenkin vetoavat juutalaisten kohtaloon saadakseen tänne lisää ihmisiä jotka haluavat tappaa juutalaisia ja mikäli tavallinen ihminen vastustaa tätä kehitystä hän on natsi, joka haluaa tappaa juutalaisia.

No niin. Historialla ja herstorialla on siis varsin suuret sisällölliset erot keskenään ja on varsin perusteltua väittää että tiedostava herstoria on alusta loppuun paskapuhetta ja vihervasemmiston ideologian onttouden vuoksi paremman puutteessa ihmisille pakkosyöttämää stiiknafuuliaa. Minkä vuoksi mieleen tulee automaattisesti joitain kysymyksiä jotka esitetään Touko Aallolle mutta ne voisi esittää kenelle tahansa tiedostavalle yksilölle:

1. Edustaako Touko Aalto (s. 1984) niin nuorta ikäluokkaa että hänelle ei olla koulussa opetettu historiaa vaan esim. jotain ilmaisutaitoa. Näin ollen Touko ei ole koskaan oppinut historiaa muualta kuin vihreitten puoluetoimistosta joka selittää sen, että hänen historiankäsityksensä on hieman vääristynyt.

2. Voisiko olla niin, että Touko Aallolle on opetettu historiaa, mutta hän ei ole ymmärtänyt opetuksen sisältöä? Silloinhan on kyse hahmotushäiriöstä. Se on sinänsä ihmiselle varsin suuri haitta joten ei siitä sovi häntä pilkata.

Vai:

3. Olisiko kuitenkin niin, että Touko Aalto ymmärtää historian oikein hyvin mutta hän ymmärtää samalla edustavansa niin tyhjän päälle rakennettua utopistista ideologiaa ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin heittää natsikortti pöytään ja toivoa että muut uskovat sen olevan kerralla herttareeti?

Annetaanpa vielä puheenvuoro Touko Aallolle. Hän meinaan lyö pöytään myös erittäin suositun uhriutumiskortin:

- Minua ei hiljennetä valtamerilaivallisella kuraa ja väkivaltauhkauksilla.

No niin. Touko on puhunut läpiä päähänsä ja väittää, että täällä voiman pimeällä puolella on uhattu ampua hänelle sen johdosta läpiä päähän. Tietenkään tiedostavalla ihmisellä ei ole todistusvastuuta häneen kohdistuvista uhkauksista. Pelkkä asian sanominen on todiste ja jos sitä epäilee, niin sekin on jo itsessään uhkaus tai ainakin kunnianloukkaus. Valtamerilaivallinen kuraakin on myös tiedostavan näkemyksen mukaan totta sillä jos tiedostava yksilö puhuu horinmummoa ja joku toinen toteaa hänen puhuneen horinmummoa niin kyseessähän on kuranheitto. Vihervasemmistolainen ei hyväksy kuin epistolansa aktiivisen hyväksymisen, oli se kuinka onttoa hyvänsä.

Mutta Touko hei, älä ole huolissasi. Ei me todellakaan haluta hiljentää sinua. Eihän sen parempaa kansallismielistä vaalityökalua oikeastaan olekaan kuin sinun loihelausumasi. Jatka avautumisia. Vaikka joka päivä. Varsinkin, koska sinua fanittava valtamedia levittää tuota julistamaasi uudempien aikojen siunattua hulluutta oikein mielellään ja sehän on paras mahdollinen tapa kertoa kansalaisille, että mitä tuo punavihreä ideologia oikeastaan pitää sisällään. Se keskittyy lemmikkiensä eli elintasosiirtolaisten rikkumattomiin oikeuksiin jotka se on itse määritellyt. Eikä varsinaisia suomalaisia ole sille olemassakaan. Niitä suomalaisia joita ilman punavihreä kupla kuolisi nälkään.

ELIN-CHALLENGE

Eli pikavauhtia huipulle

Niin kuin lukija tietää, maailmassa on monenlaisia muoti-ilmiöitä. Niin myös suvaitsevais-tiedostavassa väestönosassa jossa muoti-ilmiöksi on nousemassa meille Ruotsista saapunut ns. Elin-Challenge.

Kyseisessä ilmiössähän mennään matkustajalentokoneeseen, seistä nakotetaan pystyssä, kieltäydytään istumasta ja pyritään tällä tavoin estämään koneessa olevan elintasosiirtolaisen pakkopalauttaminen. Aitoon Elin-Challengeen kuulu tietysti se, että haasteen vastaanottanut ei tiedä kuka tuo pakkopalautettava on ja sillähän ei ole niin suurta lukua koska haasteen varsinainen osa on sitten performanssin jälkeinen tiedostavan glorian kerääminen.

Myös vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen – aikaa seuraavana tiedostavana ihmisenä – huomasi tilaisuutensa ja otti haasteen vastaan.

Hänkin seistä nakotti lentokoneessa pystyssä ja pyrki estämään etnisesti edistyksellisen pakkopalautuksen. Hän kuvasi tapahtuman ja – niin kuin Elin-Challengeen kuuluu – keskittyi kuvaamaan lähinnä itseään niin että pärstä tuli aivan varmasti näkyville. Menestys ei ollut niin suuri kuin hänen ruotsalaisella kollegallaan Elin Erssonilla vaan suomalaiset poliisit kuskasivat tämän tiedostavan yksilön koneesta pois. Koneeseen jäi haasteen suorittajan mies ja lapsi.

Näin äkkiseltään voisi tuumia että kyseisen Pennasen Elin-Challenge meni perseelleen sillä hänen lentonsa tyssäsi siihen ja meiltä rahvaan edustajilta on asian suhteen tullut huomattava määrä huomattavan kyynistä palautetta jossa on kysytty mm. että eikös ”lainsäädäntösihteerin” tulisi olla perillä tietyistä ilmailuun liittyvistä laeista.

Mutta tulee muistaa että suvaitsevais-tiedostavat yksilöt eivät tee tekojaan rahvaan, vaan toisten suvaitsevais-tiedostavien yksilöitten arvosteltavaksi. Ja siinä mielessä kyseisen Pennasen Elin-Challenge on ollut suuri menestys. Olalle läiskimiseen yhtyi tuoreeltaan vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto:

Vaikka Aalto tunnustaakin ettei tiennyt palautettavasta häiskästä yhtään mitään. Mutta kun tiedostetaan niin fiilareistahan silloin on kysymys, ei muusta. On selvää että kyseinen Pennanen päätyy hyvin nopeasti valtamedian esille nostamaksi sankari-ihmisoikeustaistelijaksi joka ilmoittaa saaneensa tuhansia vihaviestejä ja sen mukanaan tuomalla marttyyrinosteella meillä onkin käsissämme uusi vihreä nouseva tähti. Aina löytyy sen verran alaleuan joukkoväpätystä harrastavia että heidän äänillään tämä nouseva tähti pääsee eduskuntaan.

On tietysti selvää että utopisteille laeilla on merkitystä vain jos ne tukevat heidän ideologiaansa ja ihmisoikeuspartisaanin leikkiminen paisuttaa egoa niin kovin, kovin mukavasti. Siksi Elin-Challengeen tulee vastaamaan uusiakin henkilöoletettuja jotka haluavat pärstänsä näkyville. Hotellin respasta suositellaan tiedostaville yksilöille että jos jatkossa kuitenkin luopuisitte Elin-Challengesta ja jos leikkiä haluatte niin ottakaa vastaan vaikkapa Amerikoissa suosioon noussut Tide Pod-Challenge:

Meinaan, siinä te pystytte vahingoittamaan vain itseänne. Teidän egonne ruokkimisen hinta maksetaan suomalaisiin kohdistuvalla väkivallalla. Ei silti, ettehän te siitä piittaa. Oma egonne menee ohitse kaiken muun.