maanantai 2. syyskuuta 2019

VIIPALOITU MAA OSA II


Tapahtuu noin kaksi vuotta ensimmäisen osan jälkeen.



Talvi tuli Radanvarsimaakuntaan tänä vuonna aikaisin. Elettiin marraskuun puoltaväliä ja maassa oli jo kymmenen sentin lumikerros sekä pikku pakkanen. Saattoi tietysti olla että syksy vuodenaikojen loputtomassa taistelussa viimeisillä voimiensa rippeillään sulattaisi lumen vielä kertaalleen mutta tällä hetkellä näytti siltä että iänkaikkinen lämmön ja kylmyyden sota oli tässä taistelussa kääntynyt kylmyyden voitoksi. Hetkeksi, kunnes se keväällä jälleen kärsisi tilapäisen tappion voittaakseen sitten myöhemmin taas uudestaan. Ihminen ei ollut keksinyt vielä ikiliikkujaa mutta luonnolla sellainen jo oli.

Aikaista lunta oli myös Tyrellin entisen ja Radanvarsikaupunkiin pakkoliitetyn kunnan Veervorttenin kylässä sijaitsevan Veervorttenin metsästysyhdistyksen metsästysmajan alueella. Tietä majalle ei sinänsä ollut vielä tarvinnut aurata ja majan pihamaalla oli paljon autoja. Osa sellaisia tavallisia käytettyinä ostettuja ja kaikin konstein ajokuntoisina pidettyjä kansanautoja mutta mukana oli myös muutama selvästi kalliimpi. Ökyautoja, niin kuin sanottiin ennen ja sanottiin vieläkin. Majan takkaa oltiin lämmitetty aamusta alkaen ja lämpöä toi myös muutama petroolilämmitin. Majalla pidettäisiin tänään tärkeä kokous. Niin kuin silloin pari vuotta aikaisemmin jolloin kyseisessa majassa oltiin perustettu Tyrellin suojelukaarti.



Majassa oli kaikkiaan kymmenen miestä. Heistä kuusi oli paikallisten suojelukaartien päälliköitä:

- Esko Kytömäki, entinen ammattikoulun opettaja, nykyisin pitkäaikaistyötön. Reunansyrjän suojelukaartin päällikkö.

- Joonas Vertamo, opettaja, Tyrellin suojelukaartin päällikkö.

- Teuvo Työman, yrittäjä, Naakkamon suojelukaartin päällikkö.

- Santeri Velkiö, majuri evp, Heukensaaskin suojelukaartin päällikkö.

- Mikko Monttumäki, insinööri, Paljasveden suojelukaartin päällikkö.

- Anssi Tämänlainen, sosiaalityöntekijä, vasta perusteilla olevan Radanvarsikaupungin suojelukaartin yleinen koordinaattori ja joka paikan höylä.

Suojelukaartit oltiin perustettu turvaamaan kantasuomalaisten turvallisuutta etnoalueilta leviävää väkivaltaa, ryöstelyä ja raiskauksia vastaan. Ne olivat – vaikka talkoopohjalta toimivatkin – onnistuneet tavoitteessaan hyvin ja etnoalueilta tuleva ryöstely oltiin saatu loppumaan. Keinot eivät olleet millään muotoa kauniit mutta ei niitä sellaisiksi oltu missään vaiheessa suunniteltukaan ja etnoalueilla tiedettiin että jos Radanvarsimaakunnan reuna-alueille läksi koettamaan onneaan niin päätyi suurella todennäköisyydellä katoamaan yöhön ja usvaan. Nacht und Nebel. Poliisi ei välittänyt tai sen ei annettu välittää enää muusta kuin lähinnä nomenklaturan alueitten turvallisuuden takaamisesta. Etnot tiesivät että reuna-alueilla lampaana pitkään pidetty suomalainen ei enää kääntänyt toista poskeaan vaan ampui ensin.



Mutta se ei riittänyt. Ei enää. Suojelukaartilaisilla oli ollut asiasta vahva aavistus muutenkin mutta nyt sen vahvistaisivat heille neljä muuta miestä jota osallistuivat kokoukseen ja joitten pyynnöstä kokous oltiin yleensäkin pantu pystyyn. Nuo neljä miestä kuuluivat Radanvarsimaakunnan yrittäjiin:

- Iivar Flänssen, Naakkamo Pulp & Cardboard-yhtiön toimitusjohtaja

- Heikki Hääk, Radanvarren Energian toimitusjohtaja

- Ilmari Hölehmäinen, laajalle levinneen ja menestyksekkään, alun perin Radanvarsikaupungissa perustetun Helppo Nakki-sisäsnagariketjun omistaja

- Veikko Väne, Radan LVI & Rautatukku oy:n perustaja ja omistaja.

Näille firmoille oli yhteistä se, että vaikka ne olivat menestyneitä niin yksikään niistä ei ollut listautunut pörssiin. Kokouksen puheenjohtajana toimiva Reunansyrjän suojelukaartin päällikkö Esko Kytömäki avasi kokouksen ja antoi samantien puheenvuoron Iivar Flänssenille. Hän nousi, kumarsi ja aloitti puheenvuoronsa:

- Näin alkuun minun täytyy pyytää meidän Radanvarsimaakunnan yrittäjien – niin kuin suomalaisten yrittäjien puolesta yleensäkin – mitä nöyrimmin anteeksi teiltä kaikilta. Teiltä ja niiltä joita te edustatte. Teiltä suojelukaartilaisilta ja kaikilta suomalaisilta. Me olemme aivan liian myöhässä siinä, mitä aiomme tehdä ja se johtuu sekä typeryydestä että puhtaasta pelkuruudesta. Meidän olisi pitänyt tukea suomalaisia kansallismielisiä voimia rahallisesti jo vuosikymmeniä sitten kun meillä oli kerran vielä mahdollisuus.

- Mutta me emme tehneet sitä vaan mainostimme yritystemme ilmastovastuullisuutta, rasisminvastaisuutta ja muistimme tietysti sen helvetin pride-viikon aikana laittaa firmamme nettisivuille sateenkaaritaustan. Luonnollisesti kaikissa mainoksissamme oli myös etnisesti edistyksellisiä malleja kun niitä kerran piti olla. Mediapyllymme oli niin puhdas että sen päältä olisi voinut syödä.

- Ajattelimme että näin on pakko tehdä, koska muu on huonoa bisneksille. Ja mitä me siitä saimme? Tuulen huuhtoman perseen ja konkurssikypsän maan. Se nöyristelevä pelleily ei auttanut meidän yritystoimintaamme ja kun kansallismieliset puolueet muutama vuosi sitten kiellettiin tajusimme että kaikki demokraattisen vaikuttamisen keinot oli menetetty. Edessä oli pelkkä liittovaltion lipun keltaisten tähtien valaisema jatkuva sekä demokratian että talouden alamäki. Sen vuoksi meillä on ensinnäkin kerrottavanamme teille tieto ja sen jälkeen tarjous. Mutta kysyisin ensin, että minkälainen toimintavalmius ja –kyky suojelukaarteillanne tällä hetkellä on?

Tähän vastasi Esko Kytömäki:

- Me pystymme toimimaan kuntatasolla. Siis jos puhutaan vanhoista kunnista ennen pakkoyhdistymistä Radanvarsikaupunkiin. Meillä on suhteellisen hyvät valmiudet torjua rikollisjengien hyökkäykset, olemme niin myös menestyksellä tehneet ja sen vuoksi ne hyökkäykset ovat käytännössä loppuneet. Etnotunkeilijat tietävät että missä tahansa paikassa syrjäseudulla saa takuuvarmasti kuulaa ottaansa eikä ruumista koskaan löydetä. Mutta noin laajemmassa, Radanvarsimaakunnan mittakaavassa meillä ei ole toimintakykyä eikä organisaatiota. Vapaaehtoisia kyllä olisi. Mutta meillä ei ole tarpeeksi aseita eikä tarvittavaa välineistöä. Eli suomeksi sanottuna ei ole tarpeeksi rahaa. Me toimimme kolehtipohjalla ja vaikka ihmiset antavat minkä pystyvät niin se ei ole kovin paljoa. Ei ihmisiltä voi vaatia mahdottomia. Täällä kun ollaan muutenkin köyhiä. Sitten taas jos puhutaan siitä oletustilasta että meidän tulisi toimia puolustusvoimia vastaan niin siihen meillä ei ole mitään mahdollisuutta.

Nyt puolestaan puhui Radanvarren Energian Heikki Hääk:

- Siihen rahatilanteeseen on tulossa muutos. Mutta ennen sitä minun täytyy kertoa teille tilanteen taustasta. Mehän edustamme niin sanottuja nimettömiä ja kasvottomia markkinavoimia. Ja sen myötä meillä on sormi ajan valtimolla. Erityisesti talouden kannalta. Meillä on sitä kautta myös kytköksiä valtion taloushallintoon. Ja mitä ne kytkökset meille kertovat? Sitä, että kaikki on lopussa. Niin lopussa kuin olla voi. Valtion vekselivetoinen talous romahtaa muutamassa vuodessa. Puhutaan ajasta minimissään yksi viiva maksimissaan kolme vuotta. Valtiovalta, tai no, maakuntavalta on nähnyt tietyt varoitusmerkit talouden lopullisesta sakkaamisesta mutta ei ole välittänyt ja nyt tilanne ei ole enää sen hallinnassa.

Hääk puhui suoraan sitä mistä oli puhunut myös Naakkamon suojelukaartin johtaja Teuvo Työman. Hänellä oli pieni huoltofirma ja hän oli kertonut elinkeinoelämässä vallitsevan hautajaisia odottava tunnelma. Hän oli joutunut hiljattain lomauttamaan suurimman osan miehistään ja valtion pienyrittäjään kohdistama ideologisilla syillä perusteltu ryöstöverotus oli saanut hänet miettimään että onko koko touhussa enää mitään mieltä. Varsinkin kun tiesi mihin ne verorahat törsättiin.

Hääk jatkoi:

- Sekä etnisesti edistyksellisten elätettävien määrä plus julkishallinnon joutokäynnin määrä on kasvanut niin suureksi että valtio pystyy pitämään sitä vekselivetoisesti pystyssä vain mainitsemani ajan. Sen jälkeen laarista on perunat loppu, siemenperunatkin syöty eikä muualtakaan enää apua saa sillä liittovaltio itsessäänkin on totaalisessa kusessa taloutensa ja ennen kaikkia etnisten elättiensä kanssa. Ei sitä joku reuna-alue kiinnosta eikä se siihen satsaa penniäkään. Mikä taas tietää sitä että maassamme ei pystytä maksamaan valtion ja kunnan palkkoja, ei eläkkeitä, ei sosiaaliturvaa eikä ennen kaikkea pystytä enää elättämään niin sanottuja uussuomalaisia jotka ovat tottuneet varmaan elatukseen jo vuosikymmeniä. Se tietää koko yhteiskuntajärjestelmän täydellistä romahtamista.

- Se taas puolestaan tietää kaaosta ja ryöstelyn sekä sitä myötä tappamisen alkua. Se tietää myös infrastruktuurin tuhoutumista. Erityisesti näin tapahtuu kaupungeissa. Kaupungeissa, joissa samalla energianjakelu hyvin todennäköisesti loppuu sillä ei ole enää verkostoa joka pitää sitä yllä. Mikä taas tietää pakolaisaaltoja nimenomaan syrjäseuduille. Herra nähköön, nälkäpakolaisia. Suomessa. Täällä se koskee eniten Radanvarsikaupunkia joka tietysti itsekin romahtaa ja jossa on noin kahdenkymmenen tuhannen etninen enklaavi mutta tänne tulee taatusti nälkäpakolaisia muualtakin. Tulevaa romahdusta ei pysty enää estämään millään taloudellisilla keinoilla. Romahduksen varmistava kriittinen raja on ylitetty jo aikaa sitten.

- Siksi esitämme pyynnön suojelukaarteille että ne tehostavat toimintaansa ja koulutustaan, hankkivat lisää väkeä ja valmistautuvat tulevaan. Valmistautuvat väistämättömään. Jos tämä kokous olisi pidetty kymmenen vuotta aikaisemmin, niin olisimme pyytäneet teitä kaatamaan hallituksen. Mutta nyt se on liian myöhäistä. Hallitus kaatuu joka tapauksessa mutta samalla kaatuu valtiokin. Bensiini, joka pitää sitä pystyssä on raha, ja se raha loppuu pian. Tosiasiassa se on loppunut jo aikaa sitten mutta muutamassa vuodessa loppuu viimeinen velkarahakin ja sen  myötä tekohengitys.



- Siksi meidän täytyy pyrkiä vain suojelemaan ihmisiä tulevalta kaaokselta. Nimenomaan suomalaisia ihmisiä. Olemme sen velkaa toisillemme. Muille emme. Me Radanvarsimaakunnan yrittäjät – jotka olemme olleet yhteydessä yrittäjiin myös muualla Suomessa – näemme että tällä hetkellä ei ole enää mitään mahdollisuutta pyrkiä pelastamaan kokonaista yksikköä nimeltä Suomi. Meidän täytyy täällä pyrkiä pelastamaan pienempi yksikkö nimeltä Radanvarsimaakunta. Sen enempään meillä ei ole mahdollisuutta. Muissa maakunnissa toimitaan samalla lailla että päästäisiin pahimman yli. Kuinka kauan se pahin kestää on tässä vaiheessa vielä mahdotonta sanoa.

Nyt puheenvuoron otti Helppo Nakki-ketjun omistaja Ilmari Hölehmäinen:

- Mistä tullaan siihen toiseen asiaan mistä me halusimme puhua ja mitä ennen kaikkea  haluamme tarjota. Me jätimme tukematta oikeita tahoja aikanaan. Sen vuoksi olemme osasyyllisiä nykytilanteeseen. Nyt meillä on mahdollisuus korvata virheemme ja suoranainen typeryytemme. Tai ainakin auttaa pahimman varalta. Pahimman, joka tulee aivan varmasti. Painotan, että me neljä edustamme hyvin monia muitakin Radanvarsimaakunnan yrittäjiä. Mutta suoraan asiaan: Radanvarsimaakunnan suojelukaarteja varten on avattu tili. Tai siis useitakin tilejä. Kaikki tilit ovat avattu Norjaan. Niillä on tällä hetkellä kaksi miljoonaa dollaria. Ja lisää on tulossa. Nimenomaan dollareita koska euron arvo mitä todennäköisimmin lähitulevaisuudessa romahtaa. Miellämme, että suojelukaarteihin sijoitettu raha on tällä hetkellä tulevaisuutta ajatellen kaikkein viisain mahdollinen sijoitus.

- Lisäksi olemme avanneet Suomeen miljoonan euron tilin. Norjan tiliä tarvitaan aseitten, patruunoitten ja muun sotilaallisen kaluston hankkimiseen. Oletan, että teillä on yhteyksiä myös pohjoisiin suojelukaarteihin ja pystytte hakemaan rahat Norjasta. Käteisenä. Suomen tiliä voidaan käyttää muitten tarvikkeitten hankkimiseen ja sen käyttö kierrätetään yhtiöittemme kautta. Mitä muuten tulee pörssiyhtiöihin niin ne ovat realisoimassa ruumiista nimeltä Suomi kaiken sen minkä saavat irti ja sen jälkeen siirtävät toimintansa muualle. Pörssirahalla ei ole isänmaata ja se näkyy taas kerran. Ne jättävät suomalaiset niin kuin entinen jätkä paskan mättäälle.

Tähän lisäsi Veikko Väne:

- Lisäksi olemme hankkineet yhteyksiämme käyttäen käyttöönne aseita. Näin alkuun Narvikin satamaan on tulossa laiva jossa on viisisataa kappaletta vanhoja mutta edelleen käyttökelpoisia amerikkalaisia M 14-automaattikivääreitä. Olen siinä käsityksessä että teillä moni mies joutuu toimimaan vielä haulikko- ja pienoiskivääripohjalla. Nuo kiväärit ovat tuttua kaliiberia .308 Winchester joten patruunoitten hankinta onnistunee.



Tähän vastasi Anssi Tämänlainen:

- Meillä on yhteyksiä sekä Kilpisjärven että Utsjoen suojelukaarteihin joihin kuuluu sekä raja- että tullimiehiä. Sekä rahojen että aseitten tuonti maahan ei tuota ongelmaa. Tarvittaessa ne voidaan tuoda vaikka tunturien kautta mönkkäreillä tai moottorikelkoilla tai sitten veneellä Tenojoen yli. Reilun pelin hengessä meidän täytyy tietysti antaa heille sata kappaletta noita automaattikivääreitä. Sekä myös osa rahoista. Ei heilläkään aseita ja tarvikkeita liikoja ole. Ja noita patruunoita meillä on kyllä metsästyskivääreihin ja venäläisiltä alan yrittäjiltä me saamme niitä lisää. Kun kerran rahaa saadaan. Olemme siitä äärimmäisen kiitollisia. Voi tosiaankin todeta, että ehkä tässä tilanteessa parempaa sijoitusta ei olekaan. Sillä kun valtiorakenne romahtaa niin jonkun sitä on alettava taas alusta rakentamaan. Suojelukaarteja parempaa ei tällä hetkellä taida olla tarjolla. Puolustusvoimista en osaa sanoa mitään. Ne kun on alistettu EU:lle ja riisuttu tyypilliseen luurankomalliin. Ja eihän PV tänne välittömästi vaikutakaan sillä Radanvarren pataljoonahan lakkautettiin aikaa sitten.

Tähän jatkoi puolestaan majuri evp. Santeri Velkiö:

- Meillä on kyllä osaamista perustaa ja kouluttaa porukkaa komppania- ja jopa pataljoonatason toimintaan. Tosin pataljoonatason raskaita tukiaseita meillä ei tietenkään ole. Mutta ehdottoman tärkeää on myös siviilipuolen koulutus niin lääkintä-, huolto- kuin pakolaishuollon osalta. Niihinkin meillä on jo jonkun verran tarvittavaa osaamista ja eri maakuntien suojelukaartit avustavat toisiaan. Mutta se, mitä te yritykset voisitte vielä tehdä olisi varmuusvarastojen kerääminen. Teillä on siihen taloudellinen mahdollisuus ja oletan että teillä on tarvittavat yhteydet. Paremmat kuin meillä.

Iivar Flänssen pyysi täsmennystä:

- Meillä on mahdollisuuksia. Mutta mitä pidätte tärkeimpänä?

- Ensimmäisenä tietysti ruoka. Pyrkikää varastoimaan kaikkea säilyvää ruokaa. Kuivamuonaa ja säilykkeitä. Leipää. Perunaa ja viljaa. Mitä enemmän ruokaa pystyy kuivaamaan ja säilömään, sen parempi. Toinen pääasia on polttoaine. Sitä kannattaa alkaa säilömään kirjanpidon ohi. Teillä on kyllä siihen tarvittavat keinot ja varastot. Omalta osaltamme olemme jo tehneet alustavan suunnitelman siitä kuinka suojelukaartit ottavat pahimman tapahtuessa hallintaansa sekä Naakkamojoen vesivoimalan että Heukensaaskin turvevoimalan. Jos pahin tapahtuu talvella se tietää taajama-alueille katastrofia joten sähköntuotanto on pyrittävä turvaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Ja kolmas seikka ovat tietysti lääkkeet ja sairaalatarvikkeet. Sekä tarvittavien ammattilaisten kartoittaminen ja alustava värvääminen. Kun infra romahtaa niin lääkintähuoltokin romahtaa mutta sairastaminen ei lopu.

Kokouksessa käytiin vielä läpi ne menetelmät joilla suojelukaartit pääsisivät käyttämään heille varattuja pankkitilejä ja allekirjoitettiin tarvittavat valtakirjat. Yrittäjät osasivat kertoa että norjalaisissa pankeissa ei oltu millään muotoa tarkkoja siitä jos suomalaiset tekisivät suuria käteisnostoja. Maa kun ei ollut EU:n jäsen ja se oli myös satsannut omaan maanpuolustukseensa ymmärtäen että liittovaltion puolelta oli jossain vaiheessa tulossa kaaos.

Liikemiehet poistuivat paikalta ja suojelukaartilaiset jatkoivat kokoustaan. Nyt perustettaisiin suojelukaarteille koko maakunnan kattava organisaatio ja sen komentajaksi valittiin yksimielisesti Heukensaaskin suojelukaartin päällikkö majuri evp. Santeri Velkiö. Nopeasti suunnitellun organisaatiokaavion mukaan paikalliset suojelukaartit jakautuisivat seuraaviin yksiköihin:

1. Taisteluosastot:

Näissä olisi parhaimman kuntoiset ja parhaiten aseistetut sekä varustetut miehet jotka olisivat valmiina lähtemään tehtäviin mihin tahansa Radanvarsimaakunnan alueelle. Taisteluosastoille tulisi hankkia lisää konetuliaseita sekä viestintävälineistöä. Sekä mielellään tukiaseiksi sinkoja joilla pystyy ampumaan sirpalekranaatteja. Tiedossa oli että suurissa kaupungeissa etnojengit olivat aseistettuja kun taas kantasuomalaiset puolestaan eivät joten etnojengien leviäminen alueelle tuli estää kaikin mahdollisin keinoin. Ja ne keinothan jo osattiin. Tarvittiin vain lisää tulivoimaa.

2. Suojeluosastot:

Nämä aseistetut osasto koostuisivat vanhemmista aseistetuista miehistä ja heidän tehtävänsä olisi suojella paikallista väestöä.

3. Tukiosastot:

Näissä osastoissa olisi sekä miehiä että naisia ja ne keskittyisivät lääkintä- ja huoltopuoleen.

Nämä kolme osastotyyppiä oli periaatteessa ollut olemassa jo ennenkin, tosin nyt alettiin kehittää suunnitelmaa jolla taisteluosastot voitaisiin tarvittaessa saattaa yhteisen, koko maakunnan kattavan komennon alaiseksi. Nyt päätettiin myös neljännen osastotyypin perustamisesta:

4. Pakolaisosastot:

Nämä osastot aloittaisivat toimintansa välittömästi ja alkaisivat kartoittaa rakennuksia – mieluiten puilla lämmitettäviä, esim. lakkautetut kyläkoulut  - joihin pakolaisia voitaisiin sijoittaa. Lisäksi kenttäkeittiöitä tulisi hankkia mahdollisimman paljon. Pakolaisten vastaanotossa noudatettaisiin tylyä etnistä profilointia joka nykyisessä liittovaltio-Suomessa oli ollut jo pitkään laitonta. Ainakin alkuun Radanvarsimaakuntaan tulisi lähinnä kantasuomalaisia sillä aseistetut etnojengit keskittyisivät ryöstelemään suuria kaupunkeja joista ne eivät haluaisi poistua.



Oli myös alettava arvioimaan sitä, kuinka paljon pakolaisia Radanvarsimaakunta yleensä pystyisi ottamaan vastaan. Infrastruktuurista täysin riippuvaisten ihmisten määrä oli kasvanut ajan myötä järkyttävän suureksi eikä sitä osattu tässä kokouksessa vielä arvioida. Lisäksi tässä kokouksessa – niin kuin epäilemättä muittenkin maakuntien suojelukaartien perustavissa kokouksissa – tehtiin periaatepäätös jonka mukaan romahduksen tullessa nykyisen poliittisen eliitin edustajille ei annettaisi armoa. Suomi oli aikanaan päätynyt kovalla työllä hyvinvoivaksi ja kansalaisistaan huolta pitäväksi valtioksi. Nuo utopistit olivat tuhonneet sen muutamassa vuosikymmenessä ja nyt Suomi siirtyisi failed state-tasolle. Niin kuin joku Somalia. Ja se johtuisi pelkästä hyväuskoisesta typeryydestä ja henkilökohtaisesta ahneudesta.

Edessä oli paljon työtä sekä epävarmoja ja raskaita aikoja. Mutta nyt heillä olisi muutakin tukea kuin talkootyö. Ja he tiesivät että jos he eivät toimi, niin kuka sitten? Mitään yhteiskunnan suojaverkkoja ei enää olisi. Heidän oli pakko kehittää ne tyhjästä itse. Miehet tekivät vielä pieniä arviolaskelmia siitä kuinka paljon – suomalaisia – nälkäpakolaisia saattaisi tulla heidän vastuulleen ja kauhistuivat. No, kauhistelu ei enää auttaisi vaan tulisi alkaa toiminta. Kokous päättyi ja miehet hajaantuivat kukin tahoilleen kiroten samalla sukupolvensa huonoa tuuria. Että perkele tämän pitikin sattua juuri heidän ajalleen. Tai toisaalta eihän kyse ollut mistään tuurista vaan kaikki oltiin saatu aikaan tieten tahtoen. Asiasta vastuullisten ei auttaisi vedota siihen ikivanhaan että emme me tienneet.

Rikos oli rikos eikä typeryys ollut lieventävä asianhaara.



37 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Suojelukaartin arvojärjestelmä on tehtävänmukainen, kuten järjestön itsensäkin olemassaolo.

Miehistö:

nuorempi kaartilainen (ei sotilaskoulutusta)
vanhempi kaartilainen (reservin rivimies)
ylikaartilainen (res.korpraali)
vararyhmänjohtaja (res.korpraali, kokenut)

Aliupseerit:

aliryhmänjohtaja (res.alikersantti)
ryhmänjohtaja (res.kersantti)
yliryhmänjohtaja (kersanttia korkeammat reservin au-arvot)
varajoukkueenjohtaja (PV:n arvot vääpeliin asti)
alijoukkueenjohtaja (PV:n vääpeli)

Paikallisupseerit:

joukkueenjohtaja (res.vänrikki)
ylijoukkueenjohtaja (kaikki reservin upseeriarvot sekä PV:n vääpeli)
paikallisjohtaja (PV:n arvo vääpelistä yliluutnanttiin; vastaa paikallisen komppanian vahvuisen suojelukaartin toiminnasta ja organisoinnista)

Esiupseerit:

aluejohtaja (kapteeni; vastaa alueensa suojelukaartien toiminnasta ja organisoinnista)
ylialuejohtaja (majuri)
varapiirijohtaja (everstiluutnantti; suojelukaartipiirin esikuntapäällikkö)
piirijohtaja (eversti; vastaa suojelukaartipiirinsä suojelukaartialueiden toiminnasta ja organisaatiosta)

Kenraalit:

ylipiirijohtaja (prikaatikenraali; suojelukaartin yliesikunnan toimistopäällikkö)
esikuntajohtaja (kenraalimajuri; suojelukaartin yliesikunnan osastopäällikkö)
yliesikuntajohtaja (kenraaliluutnantti; suojelukaartin yliesikunnan operaatio-, henkilöstö- ja huolto-osastopäälliköt)

valtakunnanjohtaja...?

Jani Alander kirjoitti...

Ei kai toi fragiliteettikartta ole oikea? Jos on niin huhhuh...

Hyvä kirjoitus.

Semmoinen pikkuinen esoteerinen yksityiskohta, asia johon itsekin joskus haksahdin. .308Win ja 7.62Nato eivät ole täysin 1:1 yhteensopivia. Ja se yhteensopimattomuus on yllättävässä kohtaa. Jos otetaan .308Win kaliiperille merkitty kapistus sillä voi ihan vapaasti ampua Nato paukkua. Mutta toisinpäin jos tekee, eli ampuu .308 hirvipaukkua 7.62 Nato merkityllä aseella niin ase voi tulla silmille. 7.62 Nato on tarkoituksella ladattu miedommaksi ottaen huomioon sen, että sotilasaseissa voi olla vähän krouvimpi sulkuväli ja iso osa niistä oli siirtymän aikaan muista kaliipereista muunnettuja. Todennäköisesti sotapyssy kestää siviilikudit, mutta ei välttämättä. Oli aikanaan vääntöä asiasta itsellä ja yhdellä amerikkalaisella alan miehellä ja hän argumentoi asian niin perusteellisesti, että oli pakko myöntää miehen olevan oikeassa.

Jani Alander kirjoitti...

Toki voitaneen olettaa, että suojelukaartilaiset tuntevat asesepän tai pari joka kykenee kapistukset tarkistamaan...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kadille ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Itse asiassa en muuten ole koskaan ottanut selvää että oliko niillä varsinaisilla suojeluskunnilla jonkunlaiset omat sotilasarvonsa vai käyttivätkö ne samoja kuin sotavaltio. Ja juu, oli kuvitteellisen kaartin järjestelmä mikä hyvänsä niin ehkä jätämme arvon ”valtakunnanjohtaja” käyttämättä ns. yleisistä syistä.

Jani: Kiitokset. Kartta on onneksi fiktiivinen. Ja kiitos lisäyksestä. Tuo oli mulle uusi tieto. Täytynee suojelukaartin ruveta latailemaan itse sopivilla latauksilla. Hylsyjähän kyllä riittää.

Hemuli kirjoitti...

Kun on kesän mittaan lukenut mitä Ruotsissa tapahtuu niin siellä päädyttäneen ensimmäiseksi ison mittakaavan ongelmiin. Koska tämä tapahtuuu on mielenkiintoinen kysymys.
Se, että poliisi virallisesti toteaa ettei ammuskelut ja räjäyttelyt vähene muutamaan vuoteen vaan niihin on vain totuttava on jo melko vakava asia. Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, tilanne koskettaa jo melko pieniäkin paikkakuntia ja ensimmäiset kaupungit ovat ilmoittaneet olevansa välittömässä konkurssin vaarassa. Toki valtio nuo kunnat Ruotsissa pelastaa mutta kuinka pitkään Ruotsillakaan perse kestää? Toki ainakin toistaiseksi Ruotsi on onnistunut makselemaan velkojaan pois ja velkaantumisaste Suomeen verrattuna maltillinen.

Löfven tuntuu olevan pihalla kuin lumiukko ja onnistuu syyttämään kantaruotsalaisia etnojengeistä. Jos ei ymmärrä syy-seuraussuhteita ei voi ratkaista ogelmaa. Saas nähdä alkaako Ruotsissa muodostumaan suojeluskuntia reuna-alueille ja miten virallinen Ruostsi niihin suhtautuu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Hemuli. Ruotsissahan on päädytty ison mittakaavan ongelmiin jo aikaa sitten ja nyt siellä ollaan päätymässä massiivisen mittakaavan ongelmiin. Ruotsin vahva talousveturi kestää tilanteen tiettyyn rajaan asti mutta ei loputtomiin. En osaa ajatella sitä tilannetta että ruotsalaiset perustaisivat suojeluskuntia. Pelkään että maa on alistunut ja aivopessyt itsensä. Toivottavasti olen väärässä.

Nimetön kirjoitti...

Hylsyjähän kyllä riittää.
No juu, ekat hylsyt jaettaneen kaikkein ansoituneimmille eli tällä nykyiselle, no sateenkaarenväriselle populalle. Arvelee Huru-ukko

vieras kirjoitti...

Sunnuntaina oli maapäivävaalit Brandenburgissa ja Saksissa. AfD nousi kakkossijalle kummassakin. Eurovaaleissa se pärjäsi vaatimattomasti kun nousu oli pientä, mutta osavaltioissa pystyy keräämään ääniä, vaikka päälle heitettäisiin molotovin cocktaileja.

Kuten liittopäivävaaleissa, osavaltioiden maapäivien paikat siten että osa paikoista jaetaan yhden edustajan vaaliireistä, ja osa jaetaan puolueiden listoilta suhteellisella vaalitavalla. Äänestäjällä on siis kaksi ääntä. Vaalin jälkeen maapäivien lopullinen koko voi vaihdella jos käytössä on tasauspaikkajärjestelmä ja/tai ylijäämäpaikkojen järjestelmä. Liittopäivienkin koko on vaihdellut vaalien mukaan.

Sitä vaan mietin että jos paikkojen määrä voi vaihdella, niin miten pöytiä ja tuoleja järjestellään istuntosalissa, ja miten äänestykset toimitetaan. Jos on äänestyskone niin pitää säätää tietylle määrälle edustajia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Niitä hylsyjähän on niin monenlaisia. Armeijassa hylsy tiesi asetarkastuksessa sitä että jynssää uudestaan. Sateenkaarenväriselle populalle se voisi tarkoittaa että ajattelepas uudestaan.

vieras: Tähän en pysty kyllä vastaamaan. Mutta toivotan AfD:lle onnea jatkossakin.

Nimetön kirjoitti...

Tuo armeijan touhu on tutua omilta ajoilta.
Tuossa virheiden touhussa oli tämä mitä tarkoitin: Aaateleppa ite:)
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Minun ongelmani on se, että minä ajattelen. Vihreät eivät.

Ekku kirjoitti...

Eipä taida vielä maailmasta olla loppu Naton ylijäämäpatruunat kaliberissa 7.62x51.
Itsellänikin noita kaapissa on jonkin verran. Ei mikään tarkkuuspatruuna 308win-aseessa, mutta kyllä sen tarkkuus ja teho vihollisten tappamiseen riittänee.
Luoti oli muistaakseni 10,9 tai 11,9 grammainen kokovaippa.
Tarkka-ampujille voinee tarvittaessa ladata sopivia kuteja parhaisiin aseyksilöihin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ekku. Ja noita normikolmenollakasejahan metsästäjiltä löytyy vaikka hurumykke.

Historix kirjoitti...

Moi Ykä, mielenkiintoinen tarina tässä sinulla. Jäin miettimään tarinan mainitsemaa "toimintaa pienoiskivääri ja haulikkopohjalla". Näitä aseita on monella harrastajalla, mutta mikä niiden käyttöarvo olisi tositarpeessa? Onko voima riittävä esim. kodinturvatehtäviin? Entä onko käytetyillä patruunoilla eroa ko. aseiden suorituskykyyn?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Historix. Kyllä pienoiskivääri on ihan käypä peli kodin puolustamiseen. Ei sen pati iso ole mutta kuka sen haluaa vatsastaan kaivaa?

Nimetön kirjoitti...

308:n ja 7.62*51 Naton erot:

308:n hylsyn seinämät on ohuemmat. Jos lataa 308:issa oikein hyvin toimivaa superjysäriminimelkeinmagnumia Nato-hylsyyn nousee paine helposti. Tehtaan lataamissa ei merkitystä.

Maksimipaineiden ero, SAAMI:n stantardin mukaan 50,000 psi CUP 7.62 NATO ja 62,000 psi PIEZO .308. Tuo CUP on copper units of pressure, kuparisylinterin tyssääntymis-yksikkö. Kun piezosähköinen mittari tuli käyttöön huomattiin CUP ja LUP (lyijy) -mittausten antavan liian alhaisia lukemia. Oikeasti ero on noin 58 000 vs 62 000 - 4000 psi: ei paljon mitään kunnossa olevan aseen kannalta. Aseet koeammutaan paljon korkeapaineisimmilla patruunoilla.

Sulkuväli, NATO-patruuna on sotapyssyn patruuna, sen pitää toimia hieman kakkaisemmassakin aseessa ja esmes konekiväärissä. Pikku nokihiukkanen ei saa estää asetta toimimasta. Paksu hylsynseinä venyy tarvittaessa.

308:n sulkuväli on välillä 1.630 - 1.6340 tuumaa, sanoo SAAMI. 62x51mm NATO: välillä 1.6355 - 1.6405 tuumaa. Ylijäämissä voi olla 0.0015 tuumaa pitempi. Tarpeeksi, että hylsy repeää, ase ei räjähdä mutta kaasua pukkaa ulos väärästä päästä ja ampuminen keskeytyy hylsynroippeiden ulostamisen ajaksi. Ilman suojalaseja voi olla jännät paikat...

Sulkuvälitulkki kertoo onko liian pitkä sulkuväli - asesepällä on tämmösiä ja saa miitä netistäkin tilattua. 308:n GO ja NO GO -tulkit. Lukon pitää sulkeutua kevyesti GO-tulkin kanssa ja ei sulkeutua NO GO -tulkin kanssa.

NATO -patruuna 308:ssa - jos lukko menee kiinni tolkullisella voimalla ei luultavasti ongelmaa.
Huomaa, että moderneissa NATO-aseissa patruunapesä on lähempänä 308:n mittoja.

Mutta jos haluaa olla ihan varma, käytä 308:ssa vain 308 patruunaa ja 7.62 NATO-aseessa vai 7,62 NATO patruunaa.
Kansainvälisissä kovapanosammunnoissa asia voi olla vähemmän tärkeä.

9*19 tai tähtipistoolin patruuna on paljon kavalampia juttuja. Laita tsekkien 7,62 x 25 mm wanhaan mauseriin ja ylläty. Tai 9*19 parabellun 9*19 glisentiin. Nykyaikanen 9mm para vanhaan parabellumiin tai ukkomauseriin...

Muuten G3 tai FAL olis enemmän mieleeni - särkymätön höyryveturi tai ergonominen ampumakone. Ei M14 toisaalta huono valinta ole. Kun suunnittelin aikoinaan ½":n peränpitäjän spotteriksi ryhtymistä mini 14 olis ollut aseenani.

Pyssymies

Nimetön kirjoitti...

No juu. Kyllähän minä sen tiedän että Ykä aattelee ite, virhevassreista taas ei kukaan. En vain osannut sanoa ääneen:( My bad taitaa jenkit sanoo. Vaan muulta luettuna, ählämit yrittää taas lyödä päätänsä siinain palmuun. Eikö ne raasut opi historiasta mitään? Onko kaikki kuuden päivän sodan veteraanit kuolleet?
Ei mulla nyt muuta...Huru-ukko

Nimetön kirjoitti...

Tai no, en osaa sanoa tuohon kaliperikeskusteluun juuta jaata, kun en ole "Pyssymies", vaan ei se iso reikä vaan se mihin ja milloin se sattuu, se kai se vaikuttaa. Vrt.esim. Simo Häyhä!!!
Huru-ukko

Ekku kirjoitti...

Piekkarin patruunan sopivuudesta itsepuolustukseen riitelevät jenkit kovasti Juutuubissa. Eihän se mikään tehokas ole varsinkaan lyhyestä piipusta ammuttuna, mutta ei sitä päin näköä silti mielellään ota. Panokset on halpoja ja niitä menee paljon pieneen tilaan. Lisäksi jenkkien pienoiskiväärit on järjestään puolareita. Niihin saa lisävarusteena aika isoja rumpulippaita. Kun rekyyliä ei käytännössä ole, niin on helppo sijoittaa joku parikymmentä kutia nopeasti vaikka rintakehän kokoiselle alalle.
Haulikko on kanssa melko pätevä kodinturva-ase lyhyeltä matkalta. Vanhoja haulikoita on Suomi täynnä.
Veikkaan muuten, että maailmalla on vielä kohtuullisen isoja varastoja Tokarev ja Makarov pistooleita ja Sks-karbiineja odottamassa tarvitsevaa ostajaa.
Ihan käypää kalustoa nostoväelle.

Jani Alander kirjoitti...

Historix, piekkarin kuti oikeassa paikkaa tappaa, ja vähemmän oikeassa paikkaa vammauttaa vakavasti. Ongelma lähinnä on että lukuunottamatta keskushermosto osumaa se ei oikein pysäytä heti. Haulikko sitävastoin no se kyllä pysäyttää ja tappaa....

Jani Alander kirjoitti...

Tosin pienoispistoolista tai puoliautopiekkarista, no hitto tyhjennä lipas kohteeseen, eiköhän se siihen jää...

vieras kirjoitti...

Mikä on Ykän arvio siitä miten ja mihin Stalin kuoli? Huhuja on ollut vuosikymmeniä sitten miten Setä-Joe heitti lusikan nurkkaan. Vai menikö se niin kuin yleisissä lähteissä sanotaan?

Qroquius Kad kirjoitti...

Suojeluskuntajärjestön arvojärjestelmä oli päällystön osalta tehtävänmukainen. Tuosta osoitteesta

http://www.mlang.name/arkisto/sjk-as-1928.html

löytyvät päällystöarvot suojeluskuntain päälliköstä paikallispäällikköön. Alipäällystöä ei mainita lainkaan, joten en tiedä, olivat he ryhmän- ja joukkueenpäälliköitä vai -johtajia.
Toisaalta Ukko-Pekka Svinhufvud ja puolustusministeri Juho Niukkanen olivat suojeluskuntavääpeleitä, ja tässä osoitteessa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-H%C3%A4meen_suojeluskuntapiiri

mainitaan arvot suojeluskuntaylikersantti, -kersantti, -alikersantti, -korpraali ja -sotamies.

Suojeluskuntajärjestön arvojärjestelmä oli siis ilmeisesti paikallispäälliköstä ylöspäin tehtävänmukainen ja siitä alaspäin käytettiin PV:n arvoja.

Nimetön kirjoitti...

Isä aurinkoinen kuoli aivoverenvuotoon. Aiheuttajana varfariini - marevan lääkkeenä ja vaikka 42 rotanmyrkkynä nykyään. Samalla tavalla myrkyllinen kuin kumariini mutta mauton ja hajuton. Kumariinia oli vielä hiljan hiirenmyrkyssä, rotat taisi sen maistaa ja warfariini on muutenkin tehokkaampaa. Kumariinia on kanelissa ja erikoisesti hienontuoksuisessa tonkapavussa.

Stalin vauhkosi lääkärisalaliitosta ja henkilääkärinsä päätti pelastaa itsensä. Varfariini oli uutuus, eikä sitä osattu epäillä eikä edes etsiä.

Pyssymies

Joppos123 kirjoitti...

Kyllä tuo piekkarin patikin saa pahaa jälkeä aikaiseksi, ainakin jos ammutaan läheltä. Meidän kylillä sekopää Pekka Erik Auvinen sen todisti kun lahtasi koulukavereitaan.
Mitä tulee sotilasaseisiin niin rynkkyyn luotan, ikinä ei ole pettänyt ja sillä muuten osuu vähän kauemmaksikin.
Pistoolit ovat sivuaseita ja jos niihin joutuu turvautumaan niin lähtökohtaosesti jotain on mennyt persiilleen.
Eli paniikki ja ammutaan kaikkea mikä liikkuu kosketusetäisyydeltä muutamaan metriin.
Sitäpaitsi noi pislareiden alitehoiset täysvaipat eivät vastapuolta aina pysäytä ellei osu oikeaan kohtaan.
Rynkyllä ei ole niin väliä, aina pysähtyy.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Huru-ukolle, Ekulle, Jani Alanderille, vieraalle, Qroquius Kadille ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisävalaistuksesta. M14 muuten ei ollut jutun aseena siksi että olisin itse halunnut juuri sellaisen vaan ihan siksi että köyhän pitää ottaa mitä saa. Jenkithän muuten lahjoittivat aikanaan noita M14-pyssyjä Virolle jonkun kymmenen tuhatta kappaletta.

Huru-ukko: Mikä tuo Siinain juttu oli? Multa on tainnut jäädä joku uutinen huomaamatta.

Ekku, Jani & Joppos123: Joka tapauksessa kakskakkonen on parempi kuin tyhjät kädet. Ja jollain pienoispistoolilla ammutaan lähinnä läheltä. Ja Joppos123:n Auvis-esimerkki pitää paikkansa. Sillä saa aikaan karmeeta jälkeä.

vieras & Pyssymies: En osaa sanoa Stalinin kuolemasta mitään.

Qroquius Kad: Kiitos lisävalaistuksesta.

Ekku kirjoitti...

Kannattaa muuten katsoa semmoinen pari vuotta vanha komedia kuin "Death of Stalin". Yllättävän vähän poliittisesti korrekti musta komedia, minkä sisältö sinänsä lienee historiallisesti paikkaansa pitävä.

Nimetön kirjoitti...

M14 on modernisoitu Garand, vanha jo syntyessään. Toimiva peli kuitenkin. Samaa ikää ovat FAL ja G3 mutta nepäs olikin uusia konstruktioita tullessaan.
Mini M14 on taas Rugerin 223-versio vanhasta soturista, näpsä pikkukivääri.
M14 sopii muuten tarkka-ampujan aseen aihioksi.
Ainakin FAL ja G3 sopii natostandardin mukaisen kiväärikranaatin ampumiseen. Lisää nurmiporien tulivoimaa kummasti, läpiammuttava malli kätevin. Ei tarvi muuta tietää kuin, että kaasuportti kiinni kranun kanssa - vakiopatruuna käy.

M40 recoilless rifle - 105mm raskas sinko, on painavampi kuljeteltava. Sopii hinailtavaksi mustin tapaan tai moderniksi teknikaaliksi. Lähimmät svedustaniassa,norjassa käytössä 06mm Rekylfri Kanon M40 - itävalta, espanja, kiina, USA, intia, pakistan, eteläkorea ovat semmoisia tuottaneet. Käyttäjiä paljon, ammuksia on ihan joka lähtöön, tiukimmat puhkoo 700mm panssaria, jalkaväkeä voi tervehtiä fleseteillä, teräskuulatäytteisellä sirpaleammuksella tai tavallisella sirpaleammuksella.

Monet etnot tuntis olonsa kotoisaksi ko. värkin tulen alla...

Tuo Vissaronovitsin onnistunut lääkintä varfariinilla on useassa lähteessä kerrottu fakta. Stalin tuupertui petiinsä muttei kuollut oitis, pari päivää muut pomot ihmetteli, notta mitääs ny. Mitäs jos se kuolee, mitäs jos se ei kuolekaan - lose/lose.

Pyssymies

Nimetön kirjoitti...

Vieraalle: ainakaan Saksan liittopäivillä ei ole käytössä äänestyskonetta. Äänestys suoritetaan yleensä kättä nostamalla. Jos tämä ei tuota yksiselitteistä tulosta, suoritetaan Hammelsprung: edustajat poistuvat salista ja saapuvat uudestaan sisään kolmesta ovesta, jotka on merkitty Jaa, Ei ja Tyhjää, ja kustakin ovesta sisään tulevat lasketaan.

Joppos123 kirjoitti...

Rynkkyyn luotan. Se on ihan se sama mihin sillä osuu, ei näy kaveria koskaan niillä taistelukentillä.
Näin se vaan menee.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle, Pyssymiehelle, Anolle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

Ekku: Kiitos vinkistä.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Ymmärtääkseni amerikkalaiset erikoisjoukot käyttävät vieläkin M-14 kivääriä tarkka-ampujan aseena.

Ano: Kiitos tiedosta. Tuo oli minulle uutta.

Joppos123: Jos tiukka paikka tulisi, niin ottaisin mielelläni työkalukseni suomalaisen rynkyn.

Nimetön kirjoitti...

Tuosta M14:ata vielä: Irakin ekan kähinän aikaan usan laivasto vaihtoi aika laajasti M16-rynkyt M14 kivääreihin. Kantamaa ja maaliballistista tehoa enemmän. Kas kun kaikki silakat ei seilanneet aavalla merellä 16" tykeillä ammuskelemassa,

Jeff Cooper oli revetä riemusta ja vaati 9mm nallipyssyjenkin vaihtoa .45-coltteihin.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. PV:kin on pysynyt nato-kaliiberia raskaammassa kaliiberissa. Suomen peitteisessä maastossa se toimii paremmin.

Nimetön kirjoitti...

Tere Yrjö. En nyt äkkiä löytänyt tuohon Siinai-juttun lähdettä. Jossain se vasta oli että nää rättipäät taas uhoo ajavnsa jutkut mereen tai jotain. Ja kumminkin tilanne on samankaltainen kuin silloin kuuden päivän sodan aikaan. Siitä tuo toteamus, että leikö rättipäiden joukoista kaikki siinain/golanin aikaiset kuuden päivän sodan veteraanit kuolleet kun samanmoista uhoamista taas ilmssa eikä muisteta kuin kävi.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Luulen, että se uhoaminen ei tule arabimaitten armeijoitten taholta. Ne tietävät että vuoden 1967 ja 1973 rähinöissä niillä oli käytössä valtava määrä neuvostoliittolaista modernia kalustoa ja saivat silti turpaan että tukka taipui. Nyt niitten kalustotilanne on heikompi.

Jaska Brown kirjoitti...

Aivan helvetin hyvä tuo "Fragility in the World" -kartta. Sitten kun saisi kehiteltyä oikeasti mittarin siihen, millä tuo piirretään. Lähtisin liikkeelle etnisen ja uskonnollisen hajanaisuuden määrästä johon ympättäisiin vielä mistä se etninen ja uskonnollinen hajanaisuus koostuu. Tähän sitten vielä oikeuslaitoksen johdonmukaisuus, sosialistinen jakopolitiikka ja muutama muu mittari päälle niin eiköhän se siitä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska. Muutaman kymmenen vuoden päästä se kartta saattaa todellakin näyttää tuolta.