Tulipa törmättyä taas kerran Helsingin Pravdan pääkirjoitukseen jossa jälleen kerran kaivataan työperäistä maahanmuuttoa ja valitetaan siitä kun Suomi ei saa houkuteltua niitä tänne. Myöskin suomalaiset työttömät mitätöidään jutussa. Taas kertaalleen.
Kirjoitushan
on sitä tyypillistä epistolaa jossa kuvitellaan että korkean verotuksen ja
korkean sosiaaliturvan Suomeen olisi joukolla tulossa huippuammattilaisia
vaikka se vetomagneetti koskee lähinnä kehitysmaalaisia elatusautomaatille
tulijoita. Eli eihän siinä sinänsä ollut mitään uutta. Ei se jaksa oikein
ärsyttääkään.
Mutta
kyseisen pääkirjoituksen loppuosio pisti miettimään. Kaksikin kohtaa:
Ruotsi
on talousjärjestö OECD:n mittarilla maailman houkuttelevin maa. Sen näkee
esimerkiksi Tukholmassa: kaupunki toimii isolta osin maahanmuuttajien varassa.
He ovat jo luonnollinen ja kaikkialla näkyvä osa ruotsalaista yhteiskuntaa, ja
se muuttaa kantaväestön asenteita. Se taas auttaa tulijoita sopeutumaan ja
hyväksymään uuden maansa normeja. On tärkeää, ettei sopeutumista vaadita vain
tulijoilta. Kyse on yhteisestä matkasta.
”Kyse
on yhteisestä matkasta”. Voiko
muuten tyhjänpäiväisempää lausetta enää ollakaan?
Kun ottaa
huomioon että Ruotsissa on jo tolkuton määrä etnisiä enklaaveja joissa Ruotsin
yhteiskuntajärjestelmä ei ole enää olemassa niin voihan tätä sanoa
sopeutumiseksi. Jota vaaditaan vain kantaruotsalaiselta. Tosin alistumisestahan
siinä on kysymys.
Ja sitten
se toinen:
Suomi
elää vasta siinä asennekehityksen vaiheessa, jossa Ruotsin tilanteesta nähdään
pommi-iskut muttei maahanmuuton hyötyjä.
Pistää
miettimään, että mahtoikohan toimittaja ajatella lausettaan loppuun? Siinähän
mitätöitiin se Ruotsissa käytävä tosiasiallinen sotatila.
No mutta,
Pravdan toimittajan täytyy kirjoittaa niin kuin muoti sanelee. Eli hänen on
ajateltava toisin kuin reaalimaailmasssa elävä konservatiivinen ihminen.
Mitäs näistä. Kysehän on kuitenkin
vain yhteisestä matkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti