Laitetaanpa välipalana hieman juttua Tampereen yliopistosta. Tarkemmin sanottuna sukupuolen tutkimuksesta. Mihinkä se touhu pohjautuu? Antaapa yhteiskuntatanhuajien itse kertoa:
Käytämme monenlaisia feministisiä teorioita ja lähestymistapoja, muun muassa affektiteoriaa, mustaa feminismiä, kriittistä feminististä gerontologiaa, kriittistä mies- ja maskuliinisuustutkimusta, crip-teoriaa, ekofeminismiä, feminististä kulttuurintutkimusta, feminististä poliittista taloutta, feminististä poliittista ekologiaa, feministisiä standpoint-teorioita, feminististä psykologiaa, feminististä institutionalismia, Marxilaista feminismiä, uuden materialismin lähestymistapoja, queer-teoriaa, transtutkimusta sekä utopiatutkimusta. Metodologiset lähestymistapamme vaihtelevat poliittisista analyyseista feministisiin etnografioihin, osallistaviin menetelmiin sekä taideperustaisiin ja luoviin tutkimusmenetelmiin. Laajennamme jatkuvasti näkökulmiamme ja toivotamme tervetulleiksi uusia teoreettisia ja metodologisia avauksia.
Tällaisena käppäukkona mieleeni tulee kyllä kysymys, että mitä järkevää tällä saadaan aikaiseksi. Ja käppäukon vastaus on, että lähinnä lisää ruikutusvaltaa ja sen myötä lisää akateemisia – ja tietysti feministisiä – suojatyöllistettyjä.
Vaan olisikohan tuosta porukasta sinänsä mihinkään varsinaisiin töihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti