ANTERO LÄRVÄNEN JA TASA-ARVOISTETTU KOULU

- Hyvää päivää, hyvät katselijat ja kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen suorassa lähetyksessä Huitsinnevadan Televisiosta tällä kertaa täältä Helsingistä. Aiheenamme on ankara epäkohta eli se suorastaan kirkuva puute koulujen seksuaalisessa oppilastasa-arvossa johon useat ansiokkaat aktivistit ovat tänä vuonna kiitettävästi  ja huomattavassa määrin puuttuneet. Järkyttävä tosiasia on, että kouluissa eletään vieläkin täysin perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti eli vain yhden cis-määritelmän mukaan eikä näitä cis-seksuaaleja ole Suomen koululaista edes hitto vie ihan täyttä sataa prosenttia.

- On valitettava tosiasia että aktivistien puheen tasolla hyvin yleiset ja epäilemättä aivan välttämättömät LBGTQTiiTyy-standardin mukaiset mallit ovat jääneet nuorilta oppilailtamme täysin omaksumatta, ehkä he eivät ole niistä edes tietoisiakaan ja sen vuoksi heille syötetään sitä valheellista propagandaa että vastakkaiset sukupuolet ovat pääosin kiinnostuneista toisistaan. Tämä valheellinen näkymä taas pohjaa siihen – täysin tietoiseen – virhetulkintaan että sukupuolia olisi yleensäkään olemassa muuten kuin feminististen aktivistien määrittelemissä uusmuodoissa.

- Mutta nyt tähän on tulossa loppu ja vuoden 2017 syyslukukauden alussa suomalaisissa peruskouluissa siirrytään uuteen, täysin tasa-arvoistettuun aikakauteen. Opetushallituksen omat voimat eivät ole tähän raskaaseen ja uraauurtavaan suunnittelu- ja kehitystyöhön täysin riittäneet joten avuksi on kysytty rautaista asiantuntemusta muilta virkakoneiston alueilta. Ja tätä rautaista asiantuntemusta on tarjolla myös tässä lähetyksessä. Saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, hallintomme pelätty jakkupukuverikoira, tervetuloa jälleen kerran lähetykseen.

- Kiitos, Antero ja tervehdys kaikille pinnanmaalaisille vielä valitettavan arvokonservatiivisille kuulijoille. No, ehkäpä uudistusten myötä teidänkin lapsenne saavuttavat vanhempiaan suuremman tiedostamisen tason niin sukupuolisen  kuin yleisenkin tiedostamisen tasolla. Muistakaa, että teidän lapsenne eivät ole teidän lapsia ja se, mikä on meille henkilökohtaista tulee teillekin olla poliittista.

- Oletko siis itse suunnitellut nämä kaikki uudistukset?

- Osaltaan, mutta en kokonaan. Opetushallitukselle tarjosi osaamistaan yksiammatillinen moniosaamistyöryhmä johon lisäkseni kuului selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtori Adolf Butler, akateemisen kunnallisvaikeuttamistekniikan tohtori Tirritatjaana Peski-Lärseinen Suomen kunnallisvaikeuttamisliitosta sekä triggeröityvien queeruhriutumistieteitten maisteri Pirperttiina Paarenhiska SETA:sta. Tällä porukalla saatiin aikaiseksi yhdessä päivässä se, minkä parissa opetushallituksessa on läärätty vuosikausia. Minä en kyllä ymmärrä kuinka siellä ei osata tehdä rohkeita, edistyksellisiä ja täysin välttämättömiä ratkaisuja.

- Mutta milläs konstilla se täydellinen tasa-arvo suomalaisiin kouluihin sitten saadaan?

- Itse asiassa kahdella konstilla. Ensimmäinen on oppilasburkha ja toinen on unisexlanattu kommunikointijärjestelmä.

- Oppilasburkha ja unisexlanattu kommunikointijärjestelmä?

- Niin. Onko Anterolla ongelmia kuulossa vai ymmärryksessä?

- Kuulossa ei ole vikaa, mutta tässä tapauksessa ymmärrys ei pysy tietoa hakevan mielen mukana. Jos vähän täsmentäisitte ja aloittaisitte siitä oppilasburkhasta?

- No mikä ettei. Antero toki tietää, mikä burkha on. Nyt kaikki oppilaat niin peruskoulun ala-asteelta aina lukioon asti alkavat käyttää sateenkaaren väristä burkhaa, jotta heidän sukupuolestaan ei saa selkoa. Burkhan etupuolella on randomina valittu numerotunnus jolla oppilasta puhutellaan. Näin ollen oppilas on vain numeroitu henkilö ja sitä myötä aito ihminen eikä mikään etukäteen sukupuolitettu hahmo.

- Minä kyllä muistelen että ihmisistä on tähän mennessä käytetty numerotunnuksia lähinnä vankiloissa ja keskitysleireillä. 

- Äläpäs Antero viisastele. Tiedät itsekin että ei tässä ole kyse mistään vankilasta vaan tässä nimenomaan vapautetaan lapset ja nuoret sukupuolisten ennakko-odotusten vankeudesta.

- Jos sitä siitä vinkkelistä ajattelee niin voihan se olla tietysti niinkin. Vaan entäs jos he eivät edes miellä olevansa siinä vankilassa?

- Totta kai he mieltävät. Siitähän on olemassa yksiammatillisen moniosaamistyöryhmän päätös jonka opetushallitus on vahvistanut.

- No hitto, tuohan multa pääsi unohtumaan. Mutta eihän tuo kuitenkaan täysin toimi. Pojat kun sattumoisin ovat tyttöjä pidempiä niin kyllähän sieltä Säkkivälineen tuotteen verhoilemasta hahmostakin saa suurinpiirtein selvää että mitä sukupuolta siellä rievun alla ollaan.

- Voi Antero, kyllä sinä olet yksinkertainen. Maailmahan on täynnä apuvälineitä ja niitähän löytyy tässäkin asiassa. Muistatkos Antero 1970-luvun glam-rockin?

- No muistanhan minä… Sladet ja Sweetit ja Marc Bolanit mutta mitä ihmettä se tähän liitt… jaa joo, nyt hoksasin…

…kyllähän tuo tasoittaa noita pituuseroja, en minä sitä kiistä, mutta on siinä tytöillä nilkat kovilla.

- Voi olla, mutta tämäkin on edistystä. Ennen tytöt joutuivat kärsimään kauneutensa vuoksi. He olivat pelkästään miesten himojen vuoksi esineellistettyjä kohteita mutta nyt heidät on vapautettu siitä täydelliseen tasa-arvoon ja sen eteen joutaa kyllä vähän kärsiäkin. Olen aivan varma että he tekevät sen mielellään.

- Mitä minä naisia tunnen niin ehkä he kärsisivät kumminkin mieluummin sen kauneutensa vuoksi ja tykkäävät kun jätkillä on öögat teevateina. Sinullakin on muuten päälläsi hame eikä burkhaa. Mutta yhtä kaikki, eihän tuo toimi kumminkaan. Sukupuoli selviää heti kun säkin alta puhutaan. Pojilla kun tuppaa olla tuo ääni vähän matalampi.

- Näinhän se tuppasi joskus aikaisemmin olemaan mutta siitä päästäänkin tähän unisexlanattuun kommunikointijärjestelmään.

- Joka tarkalleen ottaen on mitä?

- Eihän se ole sen kummempaa kuin älypuhelin ja sovellus. Plus sitten se, että puheella tehty kommunikointi on koulussa jatkossa kielletty. Älypuhelimessa oleva sovellus muuttaa kirjoitetun tekstin sukupuolettomaksi ääneksi ja niillä äänillä sitten jatkossa kommunikoidaan täydellisessä tasa-arvon hengessä.

- Meinaatko sitä samanlaista masiinaa jota Stephen Hawking käyttää?

- Sitäpä juuri. Ja jos meinaat sanoa, että eihän tuo onnistu niin mietipäs nykynuorisoamme. Eiväthän ne keskustele pahemmin muutenkaan vaan kommunikoivat jo nyt sen älyhärpäkkeensä kautta. Ei tässä mikään suuri muutos ole. Piru vie, siitä saattaa tulla jopa muotia joka etenee koulusta vapaa-aikaankin.

- No joo, myöntää täytyy. Nykyisin täytyy suojateittenkin kohdalla autolla ajaessa kytätä ettei siellä ole joku whatsup-zombie itsemurhakandidaattina. Vaan mitenkäs noitten vessojen kanssa? Oletan että jotain radikaalia on suunniteltu sinnekin?

- Onpa hyvinkin. Kouluihin rakennetaan unisex-vessat joissa katto on 150 cm korkealla. Niin että jokainen pissii jatkossa istualtaan huvitti tai ei. Loppuu niiltä jätkiltäkin se meisselin sovinistinen heiluttelu kustessa.

- Vaan mitenkäs sitten tämä etnisesti edistyksellinen vähemmistömme, lähinnä siis muslimit? Koskeeko tämä uudistus myös heitä? Erityisesti näitä miessukupuolisia muslimeja? Naisethan siellä ovat teidän näkövinkkelistänne katsottuna jo melko tasa-arvoisia ihan valmiiksi.

- No ei tietenkään! Mitä sinä oikein ajattelet? Eihän ihmistä voi pakkokeinoin vaatia toimimasta omaa kulttuuriaan vastaan. Luuletko sinä että me elämme jossain saneluvaltiossa?

- Että minä sitten aika ajoin kyselenkin tyhmiä. Ja nämä muutoksethan eivät millään tavoin sodi suomalaista kulttuuria vastaan eikä niillä ole saneluvaltion kanssa mitään tekemistä. Mutta oletan, että näitä uudistuksia valvomaan on perustettu jonkunlainen virallinen elin.

- Oletat oikein. Uudistuksia valvoo valtion palkkaama kaksikymmenhenkinen LBGTQTiiTyy-sensitiivinen Ulvontakomissio.

- Ja nimenomaan tämä on sitä, mitä maamme on jo pitkään kaivannut. Saneleva virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan Televisio, Helsinki. Siirto studioon.

- Ja täällä Huitsinnevadan Television studio. Laitetaanpa täältäkin aina viikon kerrallaan kestävään masentavaan maanantaihin puheetonta viestintää eli tällä kertaa amerikkalaista roots-musiikkia. Muusikko Justin Johnson osoittaa, että kun asialla on tekijämies, niin homma toimii vaikka lapiolla. Ja kappaleen jälkeen ohjelmistossamme esitetään Chuck Norrisin ihmissuhdedraama ”Ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme”. Elokuvaan on tarjolla myös viittomakieliset tekstitykset:

myöhemmin Transitissa, matkalla Lällävedelle.

Antero: Eletään me jätkät vaan kaiken kaikkiaan varsin edistyksellisiä aikoja edistyksellisessä maailmassa. Ja siitä saadaan tietysti pääosin kiittää taistelevia feministejämme. Pieni, äkäinen, kovaääninen ja aikaansaava väestönosa.

Hösse: Myöntää täytyy. Ennen, tylsempinä ja vähemmän edistyksellisinä aikoina saatettin siteerata vaikka Churchillia ja todeta että ” never was so much owed by so many to so few”. Nyt voidaan todeta ihan ilman siteerauksia että ”never has so many been so pissed by so few”.

Pertta: Kai se on vaan pakko niellä. Meillä on ehkä yksi prosentti aikuisväestöstä sellaista joka on kieltäytynyt kasvamasta aikuisiksi ja jonka myöhäisuhmaikäisen ”vittu mut kun mä haluun”-agendan mukaan menee koko helvetin valtakunta. Vaan soitatko Antero muuten Ykän mukaan saunomaan?

Antero: Ei se jouda. Se on remontoimassa hotellin vessoja LBGTQTiiTyy-standardin mukaiseksi. Jos se ei sitä tee, niin hotellilta viedään anniskeluluvat. Vaan mitäs jätkät tuumitte tästä Mikael Jungnerin uudesta ehdotuksesta suomen kieleen nähden? Että pitäis luopua kerralla sijamuodoista?

Hösse: Jungner olla Messias.

Pertta: Jungner olla filosofi.

Hösse: Jungner olla valistaja.

Pertta: Jungner olla mista nambawan Jesusman.

Hösse: Jungner kyntää kyinen pelto yksi käsi ilman aura.

Pertta: Jungner tehdä polku läpi Punainen Meri.

Hösse: Jungner olla tasoittaja. Jungner saada yksi nopea hetki kaikki huono suomi puhua siirtolainen puhua yhtä hyvä suomi kuin kaikki kantasuomi-ihminen. Kaikki siirtolainen voida työllistyminen heti hyvä ammatti kova palkka Suomi suuri menestys.

Pertta: Jungner olla opettaja. Jungner viedä minä ja koko kansa apukoulu ja opettaa laaja-alainen ajattelu. Sitten minä ja kaikki suomi-ihminen olla globaali ihminen.

Hösse: Vaan noin vakavasti ajatellen ja takaisin tähän vanhaan suomeen siirtyen niin kyllä Jungnerin ideassa on myös tietty pointti. Kun sitä osataan vaan soveltaa oikealla tavalla.

Antero: Mikäs se pointti on?

Pertta: Mä taidan hoksata. Tuo uusi, sijamuodoton ja kieltämättä hieman hankalasti ymmärrettävä uussuomen kieli otetaan käyttöön nimenomaan valtamediassa pakollisena ja ainoana kielenä.

Hösse: Nimenomaan niin. Paranee se tuotannon taso siellä huomattavasti. Meinaan, onhan Ylelläkin ainoa kuunneltava ajankohtaislähetys viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut selkokieliset uutiset.

Shamaani syödä sieni. Kokea visio.

UUSINTA: MENETETYT TYÖVUODET

Mainio blogikollegani Jaska Brown julkaisi tuoreeltaan uusinnan vuodelta 2011. Kyseisessä uusinnassa hän käsitteli kuinka yhteiskuntamme polttaa urakalla yhteisiä rahojamme joille olisi muutakin käyttöä. Kirjoitus oli ajankohtainen silloin ja on sitä edelleenkin, oikeastaan vielä enemmän kuin silloin. Siitä tuli mieleeni oma kirjoitukseni vuodelta 2009 joka käsittelee oikeastaan samaa asiaa, mutta siitä näkövinkkelistä kuinka yhteiskunta polttaa urakalla ihmisten työaikaa jonninjoutavaan. Eikä siinäkään ole tapahtunut muutosta. Ainakaan parempaan. Siirrymme siis vuoteen 2009:

MENETETYT TYÖVUODET

 Hotelli Yrjöperskeleen respassa on pantu merkille, että asevelvollisuudesta käydään taasen kovaa keskustelua. Elikkä säilytetäänkö asevelvollisuus, tehdäänkö siitä jonkunlainen lottoarvonta vaiko poistetaan kokonaan. Ns. tiedostavat ihmisethän ovat aina olleet asevelvollisuutta ja puolustusvoimia vastaan yleensäkin, perinteisistä syistä eli aseöljy haisee pahalle, pauke käy korvaan, luoteja lentää kuin pyssyn suusta, suomalaiset jalkaväkimiinat tappavat viattomia lapsia Angolassa, militarismi on muutenki niinqu kauheeta, ja eihän sitä sotaa enää koskaan tule (mitä muuten hoettiin 1920-luvullakin).

Uusin vippakonsti asevelvollisuuden vastustamisessa on se hoksaus, että siinähän suomalaiset nuoret miehet ovat 6 - 12 kk poissa työelämästä ja tämähän on se korsi joka katkaisee kamelin taloudellisen selän.

Hotelli Yrjöperskeleen respassa ollaan kiistatta huolissaan siitä, että työelämä menettää täysin työkykyisen porukan työpanosta. Meillä päin ei tosin ajatella sitä, että varusmiespalvelu olisi siihen syynä, tämä tappio ollaan valmiita kestämään. Puolustusvoimathan ovat kuin vakuutus. Kallis maksaa, mutta hyvä tiukan paikan tullen olla olemassa.

Sen sijaan täällä respassa mättää se asia, että maassamme on tolkuton määrä ihmisiä, joitten työpanoksen yhteiskunta menettää, ja he nauttivat silti täyttä palkkaa. Eivät siis mitään työttömyyskorvausta.

Mitäs porukkaa tämä tämmöinen sitten on? Ehkä olisi helpointa määritellä asia luomalla jonkunlainen keskiarvotyyppi. Käytetään hänestä vaikka nimitystä esimerkkihenkilö x.

Kun esimerkkihenkilö x on kirjoittanut itsensä ylioppilaaksi, hän menee yliopistoon lukemaan jotain sopivan mukavaa yhteiskunnallista ainetta. Miespuolinen x tietysti käy sitä ennen joko varusmies- tai siviilipalveluksen.

Esimerkkihenkilö x käy sitten yliopistoa tommosen kuusi vuotta, jonka ajan hän on poissa työelämästä. Tavallaan tämä opiskeluaika on yhteiskunnan kannalta hänen tuottavinta aikaansa, sillä hän saattaa olla opiskelujen lomassa osa-aikahommissa esmes Hesburgerin kassalla. Mistä tietysti kaikki kunnia hänelle.

Opiskelujensa loppuvaiheessa hän väsää sitten gradutyön esimerkiksi aiheesta ”Vaikuttaako opiskelijaboksin paskahuussin hygieeninen tila opiskelijan tenttimenestykseen”. Hän väsää gradun kasaan hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä käyttäen, tekee tilastoja, päätelmiä ja yhteenvetoja ja lopulta toteaa, että eipä tuo hyysin puhtaus tenttimenestykseen vaikuta millään lailla. Gradu hyväksytään erinomaisin arvosanoin ja vastaleivottu maisteri lähtee maailmalle.

Maisterillehan täytyy löytyä töitäkin, ja koska hänen tutkintonsa ei oikeastaan valmenna ihmistä työtä varten, hänelle täytyy kehittää sopiva elinkeino. Saattaapa hän päätyä vaikka julkisrahoitteiseen pulaakiin, joka kehittää asioille uusia nimiä, vaikkei tarvita. Esim. tämä miestyövuoden muuttaminen henkilötyövuodeksi, päästötodistuksen muuttaminen päättötodistukseksi ja sairasloman muuttaminen sairauslomaksi. Saattaapa esimerkkihenkilö x olla parasta aikaa kehittämässä täsmäiskua kansallismielisiä ihmisiä vastaan valmistelemalla sanan ”homma” kriminalisoimista ja korvaamista sopivalla uuskielisellä sanalla kuten vaikkapa ”vähävaiheinen”, ”projektolaatio” tai ”menneskyhäinen”.

Saattapa esimerkkihenkilö x, jos sattuu olemaan oikeaa sukupuolta päätyä myös naistutkijaksi, joka keskittyy mm. heteromelankolian analyysiin, luonnon, maiseman ja sukupuolen esittämiseen ja aistimiseen, sukupuolen representaatioihin, ruumiin fenomenologiaan tai vaikkapa queer-teoriaan.

Vaihtoehtoja on monia. Esimerkkihenkilö x saattaa päätyä myös rasismin tutkijaksi, joka voi julkaista vaikkapa tutkimuksen ”Koska valtiosta A tulevat henkilöt menestyvät suomalaisessa työelämässä erinomaisesti, on huomattava, että mikäli mennään mutkat suoriksi Viljalan peltojen kautta ja siitä sit vähän matkaa sinne maitolaiturille päin ja sitten katotaan viistosti itäkoilliseen ja samalla painetaan silmämunia sormella alapuolelta, niin nähdään selvästi, että valtioitten R ja K kansalaisia tulee raijata tänne pilvin pimein”.

Esimerkkihenkilömme x voi siis viettää työelämänsä kaikenlaisissa mukavissa hommissa täydellä palkalla. Yhteistä näissä hommissa on se, että niillä ei ole mitään vaikutusta varsinaiseen työelämään, niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään ja koko puuhastelu tapahtuu yliopistopiireissä. No, tietysti lehdet mielellään uutisoivat heidän tuotoksistaan.

Yhtä kaikki, kun esimerkkihenkilömme x siirtyy aikanaan eläkkeelle, sanotaanko vaikka 63-vuotiaana, on yhteiskunta menettänyt hänen kohdallaan 43 työvuotta, jos sitä vaikkapa parikymppisestä ruvetaan laskemaan. Poislukien tietysti se pätkä, jolloin hän oli Hesburgerin kassana.

Esimerkkihenkilö x:n ura on sinänsä paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkkihenkilö y:n ura. Esimerkkihenkilö x:n kohdalla kun menetetään vain hänen omat työvuotensa. Mutta esimerkkihenkilö y palkkautuu maisterin paperit saatuaan julkishallintoon vaikkapa hallintojohtajaksi, hallinto- ja kehittämisjohtajaksi, projektipäälliköksi, arviointipäälliköksi, hallintopalvelupäälliköksi, henkilöstöpäälliköksi, kehittämispäälliköksi, aluekehittäjäksi, erityissuunnittelijaksi, strategiapäälliköksi, tulosaluejohtajaksi, tulosaluesihteeriksi, ryhmäpäälliköksi tai henkilöstövisiosuunnittelijaksi.

Tossa nipussa on paljon komeita titteleitä, mutta ne tarkoittavat itse asiassa kaikki samaa, eli esimerkkihenkilö y:n tehtävänä on saada käytäntö pyörimään teorian mukaan. Näin ollen hänellä on koko aika menossa kehittämisprojekti A, laatuprojekti B sekä kehittämisprojekti A:n ja laatuprojekti B:n laadunvalvontaprojekti C.

Näissä projekteissa ei riitä se, että esimerkkihenkilö y kirjoittelee koneelle tekstiä ja lähettelee sähköposteja. Hänen hommiinsa kuuluu pitää tyhmemmälle väelle koulutus-, keskustelu-, syventämis-, leventämis- ja laajentamispäiviä. Näillä päivillä mietitään joko sitä, kuinka pyörä keksitään uudestaan, tai sitä, voiko sorvilla tehdä soikean kappaleen tai sitten vaan rupatellaan mukavia ja tehdään paljon ryhmätöitä.

Yhteistä näissä tilaisuuksissa on se, että työntekijöiltä menee niissä aina työpäivä hukkaan. Jos lasketaan, että esimerkkihenkilö y pitää yllä kolmea projektia kolmelle työporukalle ( á 20 henkeä) niin hän pitää jokaisesta projektista vuoden aikana kolme koulutus- jne. -päivää joka porukalle. Eli siis yhdeksän hukkapäivää per porukka kertaa kolme porukkaa kertaa 20 henkeä, jolloin vanhan matematiikan mukaan hän saa aikaan 540 täydellistä hukkapäivää eli pyöristäen puolitoista menetettyä miestyövuotta per vuosi.

Ja tätä meininkiä jatkuu ajasta iäisyyteen sillä projektit A, B ja C eivät koskaan valmistu, sillä kesken projektien hoksataan yllättäen, että tarvitaankin uudet projektit D, E ja F. Jotka nekään eivät valmistu koskaan, eikä niitten ole tietenkään tarkoituskaan valmistua.

Lisäksi esimerkkihenkilömme y osallistuu jatkuvasti kiivaaseen ja erittäin tarpeelliseen hallinto- ja organisaatiouudistukseen, joka menee suurinpiirtein niin, että on hallintomalli A, joka sitten päätetään muuttaa hallintomalliksi B. Ennen kuin malli B on saatu toimivaksi, huomataan, että tarvitaan ehdottomasti hallintomalli C, joka on melko pian kylläkin muutettava hallintomalli D:ksi, joka sattumoisin on kyllä ihan sama kuin hallintomalli A alun perin oli… jatkuu… ja jatkuu…

Veikkaisin noin hatusta että näissä hallinto- ja organisaatiomallien uudistuksissa menee hukkaan ainakin se kaksi miestyövuotta per vuosi per esimerkkihenkilö y.

Jos ajatellaan, että esimerkkihenkilömme y alkaa tämän säätämisen noin 33:n vuoden iässä, niin jäädessään eläkkeelle 63-vuotiaana kunnioitettuna hilavitkuta- ja härvelineuvoksena on yhteiskunta menettänyt hänen kohdaltaan hänen omat 43 työvuottansa ja lisäksi hänen muilta työntekijöiltä ryssimänsä 105 työvuotta.

Eli hänen on onnistunut 43:ssa vuodessa jättää tekemättä 148:n vuoden työt. Tämähän ei amatööriltä onnistu, joten hän nauttii suurta yhteiskunnallista arvostusta ja hänen mielipiteillään on arvoa. Saattaapa joku toimittaja kysyä häneltä hänen mielipidettään varusmiespalveluksesta, johon hän vastaa olevansa huolissaan siitä, että siinä menee hukkaan 6 - 12 kuukautta tehokasta työaikaa per mies.

Jos toimittaja olisi tilannetajuinen, hän saattaisi kysyä, että huomaatko lausessasi tiettyä tahatonta huumoria. Mutta ei esimerkkihenkilömme sitä huomaisi. Hän olisi aivan äimänä ja katsoisi toimittajaa kuin mielen köyhää. Hän miettisi vielä viikkoja jälkeenpäin, että mitähän se toimittaja oikein tarkoitti.

PIENI ÄMPÄRILLINEN HUUSKOA

Verkkolehti Uuden Suomen surullisenkuuluisa päätoimittaja Markku Huusko muistutti taas kertaalleen olemassaolostaan latomalla kehiin koottuja kliseitä ja sen lisäksi puhumalla muhevaa ja ravinnerikasta monikulttuurisuuspaskaa. Lähinnä mies on kunnostautunut banaanin jakamisessa niille, jotka pyrkivät Uuden Suomen sivuilla puhumaan asiaakin, mutta täytyyhän hänenkin välillä muistuttaa, että onhan hän sentään mies tai ainakin ääni.

Tuoreimman ämpärillisen Huusko päästeli kun oli suivaantunut Jussi Halla-ahon itsenäisyyspäivään liittyvästä päivityksestä. Jussihan totesi näin:

Nyt kauhistuttaa jo etukäteen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla. Ensi vuonna kansallinen itseruoskinta kiihtyy ennennäkemättömille kierroksille. Siitä tulee masentavaa katsottavaa.

…

Itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.

Mihin Huusko sitten puolestaan totesi:

Politikointia ilman perspektiiviä. On toki ollut huonompiakin historian jaksoja, mutta suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat olleet elimellinen osa itsenäistä, demokraattista Suomea jo pitkään. 

Eri kulttuurin ja ajattelutapojen edustajat osallistuivat rinta rinnan esimerkiksi Suomen puolustamiseen, kun koko Suomen olemassaolo oli uhattuna 1939 – 1944. Henkensä itsenäisen Suomen puolesta uhrasivat niin kristityt, juutalaiset kuin muslimitkin.

Hyvässä propagandassa on tietysti aina siteeksi totuutta. Niin tässäkin. Niin talvi-, jatko- kuin Lapin sodassa taisteluihin osallistui suomalaisten joukkojen riveissä tataareja ja juutalaisia. Ja täältä hotellin respasta nostetaan heille lätsää ja osoitetaan kunnioitusta minkä he totta kai ansaitsevat. Sen ulkopuolella Huuskon kommenttia voi sanoa ihan yhtä lailla politikoinniksi ilman perspektiiviä eli kansankielellä sanottuna puhtaaksi paskapuheeksi.

Sen ajan Suomessa ei edes tunnettu termiä monikulttuurisuus.

Sen ajan Suomessa etniset vähemmistöt ansaitsivat paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa omalla työllään, sillä heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Etnistä elatuskoneistoa ei ollut.

Sen ajan Suomessa ei ollut ulkomailta tulleille etnisesti edistyksellisille ihmisille taattavaa elatusautomaattia eikä myöskään puolestaloukkaantumiskoneistoa jota Huuskokin edustaa. Näitten etnisten vähemmistöjen Suomeen hankkimista ei pidetty silloin itseisarvona. Silloin pidettiin itseisarvona maahan väkisin tunkeutujien ampumista.

Sen ajan Suomessa eivät elatusautomaatin piiriin päässeet ulkomaalaiset voineet lähteä lomailemaan suomalaisten kustannuksella kotimaahansa, josta he olivat tulleet Suomeen sillä väitteellä että kotimaassa oli elämä turvatonta ja henki höllässä.

Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään maahanmuuttajien aikaansaamaa väkivalta- ja seksuaalirikosten aaltoa jota virallinen Suomi yritti vähätellä. Niin no, tietysti silloin oli maahantunkeutujien aikaansaama väkivallan aalto mutta siihen suomalaiset sotilaat suhtautuivat asian vaatimalla vakavuudella ja siihen sopivilla toimenpiteillä. Mutta ne maahantunkeutujat pyrkivät tulemaan maahan lupaa kysymättä ja saamatta, toisin kuin nykyiset.

Sen ajan suomalaiset taistelivat nimenomaan itsenäisyytensä puolesta. Eivät monikultturismin. Silloin taisteltiin täsmälleen sen puolesta, mitä Jussi nytkin sanoi. Eli ”itsenäisyys ei merkitse suvaitsevaisuutta vaan sitä, että kansakunta voi itse päättää itseään koskevista asioista. Isänmaallisuus ei merkitse multikultia vaan kansakunnan edun huomioimista ja puolustamista.” Suomalaiset taistelivat silloin sitä vastaan, ettei Suomea nielaista osaksi suurempaa kokonaisuutta. Silloin se suurempi kokonaisuus oli nimeltään Neuvostoliitto, eikä se onnistunut täysin tavoitteissaan. Sitä seurannut Euroopan Unioni puolestaan onnistui. Ilman että sitä vastaan ammuttiin laukaustakaan. Markku Huuskon kaltaiset ihmiset ovat tehneet vallitsevasta tilasta itseisarvon.

Ja ennen kaikkea: sen ajan Suomessa ei ollut mediaa, joka nosti monikultturismin uskonnon asemaan ja etnisesti edistykselliset ihmiset jalustalle ilmaan minkäänlaista omaa ansiota. Sen ajan Suomessa ei ollut myöskään pahemmin markkuhuuskoja. Heille ei ollut silloin tarvetta, enkä tosin tajua että mitä tarvetta heille on nykyisinkään.

Ja kun näin äkkiseltään muistelen, niin onkohan yksikään Suomen mainion tataarivähemmistön edustaja kauheasti meuhkannut monikultturismin puolesta?

Vaan Huusko ja huuskot tekevät sen minkä huuskot osaavat. Eiväthän he enempään pysty. Kyseinen Markku Huusko on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä. Tulevat sukupolvet tulevat kaatamaan sukupolveni niskaan huomattavasti suuremman ämpärillisen kuin mitä minä kaadoin Markku Huuskon niskaan. Ja se ämpärillinen tulee aiheesta. Toivottavasti he sentään muistavat, että me kaikki emme olleet markkuhuuskoja vaan muutama pani sentään hanttiinkin. 

Markku Huuskon mainostama monikultturismi ei saa aikaan suomalaisille kuin inhimillistä kärsimystä ja sukupolvien yli kestävää taloudellista persnettoa. Persnettoa, jonka nykyinen sukupolvi otti seuraavien maksettavaksi. Sillä, mitä juutalaiset ja tataarit tekivät sodan aikana Suomen puolesta ei voi perustella sitä rikosta joka kohdistuu nykypäivän suomalaisiin. Rikosta, johon Markku Huusko on osallinen. Toteaisin Huuskolle, että häpeä, perkele jos osaat. Mutta eihän hän osaa. Ehkä hän vain pelkää, että maassamme järki joskus voittaa. Sillä silloinhan hän joutuu miettimään, että kuka minut elättää? Mitä hyötyä minusta on? Kenellekään? Kuka minua tarvitsee? Ja vastaushan on että ei kukaan.

ANTERO LÄRVÄNEN JA UNELMAPSYKOOSI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä tällä kertaa täältä Hömpstadin Vähänköehkäopistollisesta Keskussairaalasta. Keskitymme lähetyksessämme tällä kertaa terveysasioihin ja niin kuin kuulijatkin varmaan tietävät, maahamme on ilmestynyt uusi epidemia joka vaivaa lähinnä vihervasemmistolaisia naisia. Epidemiaan kuuluu oireina masennus, univaikeudet, ruokahaluttomuus, voimattomuus, elämänhaluttomuus ja voimakkaat pelkotilat. Niin lääkärin kuin psykologin apuun on jouduttu kovasti turvautumaan ja saikkuakin on otettu. Töissä ei oikein jaksa käydä kun rintaan pistää ja vituttaa ja muutenkin ahdistaa niin maan perusteellisen kokonaisvaltaisesti. Tätä oireyhtymää itse oireyhtymästä kärsivät henkilöt nimittävät Trump-ahdistukseksi ja onpa asiasta avautunut laatulehti Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominenkin ansiokkaassa kolumnissaan ”Kaiken muun lisäksi Trump horjuttaa vielä terveyttänikin” .

- Mutta onko kyseessä presidentiksi valitun Donald Trumpin piruuttaan aiheuttama fyysis-psyykkinen hermostorappeutumasyndrooma, onko kyseessä salaa ilmastointikanaviin levitetty heterokaasu vai onko kyse jostain aivan muusta? Sitä meille on täällä tänään selvittämässä Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki. Ylempi aivoräätäli Vopakki, tervetuloa lähetykseen.

- Kiitokset, Antero ja terveiset kaikille pinnanmaalaisille kuuntelijoille. Ja heitetään jatkossa tittelit pois eli ihan Veikko vaan.

- Kiitos, Veikko. Mutta kuinka on? Onko tämä oireyhtymä oikeasti jotenkin todellinen vai onko kyseessä ehkä omaan elämäntilaan liittyvä psykosomaattinen oireilu joka projisoidaan johonkin Donald Trumpiin? Meinaan, kertoihan tämä Riikka Suominenkin käyvänsä terapiassa jo ihan muutenkin. Vai onko tässä kyse jonkunlaisesta nykypäivälle tyypillisestä draamaprinsessojen julkisesta huomionhakuisesta pahasta mielestä josta pahan mielen kärsijälle seuraa oikeaoppinen hyvä mieli?

- Niin… tietyllä lailla kysymykseen on suoranaisesti vaikea vastata, sillä nykyisinhän kaikki pohjautuu niin sanottuun kokemisen tunteeseen riippumatta siitä, mitä varsinaisesti on tapahtunut. Ainakin jos kyseessä on oikeaoppista poliittista suuntausta edustava tai etnisesti edistykselliseen ihmisryhmään kuuluva henkilö. Silloinhan on niin, että jos kyseisiin ryhmiin kuuluva henkilö kokee hänelle tapahtuneen asian x, y tai z, niin silloin se asia on tapahtunut hänelle vaikka tosiasiassa se olisi tapahtunut ainoastaan henkilön korvien välissä.

- Eli ovatko nämä oireet todellisia?

- Ilman muuta ne itsessään ovat todellisia, mutta mikä on näitten oireitten varsinainen syy on tietysti toinen kysymys. Varsinaisesti Trumpin valinta ei aiheuta fyysis-psyykkistä alaleuanväpätystä, vaan oireyhtymälle on olemassa aivan toinen pohjasyy.

- Mikä tämä pohjasyy mahtaa olla?

- No me täällä Vähänköehkäopistollisessa kutsumme sitä työnimellä ”unelmapsykoosi”.

- Unelmapsykoosi? Kuinka se ilmenee?

- Juuri sillä lailla kuin noissa oireissa kerrottiin. Mutta se ei ole olennainen kysymys. Olennainen kysymys on se, että mistä se johtuu. Ja siinä päästään ns. jännän äärelle. Nämä kyseiset ihmiset ovat eläneet siinä kuuluisassa niin sanotussa vihervasemmistolaisessa kuplassa ja sen merkitys heille on ollut vielä huomattavasti suurempi kuin mitä olemme aikaisemmin kuvitelleetkaan. Tässä kuplassa elävät ihmisethän jakavat keskenään yhteiset arvot, asenteet ja maailmankuvan ja valtamediaan kuuluvat ihmiset elävät myös tämän kuplan sisällä ilman varsinaista yhteyttä sen ulkopuoliseen maailmaan. Koska kuplaan kuuluu siis lähes koko toimittajakunta niin sitä myötä se käyttää mediaa lähinnä omien arvojensa levittämiskanavana varsinaisen uutisoinnin sijasta.

- Tuo on totta mutta eihän siinä ole varsinaisesti mitään uutta.

- Ei itsessään sinänsä. Mutta kerrataan vielä se, että kuplan sisällä elävät ihmiset uskovat ja omaksuvat ainoastaan sen informaation, mikä kuplan sisällä tuotetaan.

- Tämähän on selvä. Ei siinäkään ole mikään muuttunut. Mikä on sitten muuttunut?

- Nimenomaan kuplan tapa uutisoida asioista etukäteen. Omien mieltymyksiensä mukaan. Se käy eräänlaisena pesäajatteluna tulevia tapahtumia läpi keskenään ja päättää niitten tulokset jo etukäteen. Jos puhutaan mielipiteistä niin tämähän sinänsä toimii, koska mielipiteet itsessään voidaan puhua mälkyttää mihin muottiin sopivaksi hyvänsä ja sen vuoksi kuplan asujaimisto on selvinnyt niin sanotusta realismivyörystä vielä yllättävän hyvin. Se ei ole antanut faktojen häiritä hyvää läppää ja hyvää fiilistä mistä tietysti kuplassa pohjimmiltaan kyse onkin. Mutta viime aikoina se on alkanut analysoida etukäteen valmiiksi sellaisiakin asioita jotka eivät ole mielipiteitä vaan aivan puhtaita faktoja.

- Taidan alkaa ymmärtää. Ja näitä tällaisia faktoja olivat esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalit ja aikaisemmin käyty Brexit-äänestys.

- Juuri näin. Katsos, kuplan sisällä oltiin päätetty sekä Brexit-äänestyksen tulos että jenkkien vaalit etukäteen. Kupla oli päättänyt, että britit pysyvät EU:ssa ja kupla oli luonnollisesti päättänyt että ilman muuta Hillary Clinton voittaa vaalit ns. vanhanaikaisin pesäpallolukemin. Ja se ihan oikeasti uskoi siihen, että minkä kupla päättää, se ilman muuta myös tapahtuu ja oikeastaan se on tapahtunut jo silloin kun kuplan sisällä niin on päätetty.

- Mutta kun ei tapahtunutkaan.

- Ei tapahtunut niin. Jolloin henkinen mopo lähtee lapasesta. Tulee se inhottava tunne kontrollin menettämisestä. Samoin kuin se pelottava ajatus siitä, että onko sitä kontrollia koskaan ollutkaan. Pelko siitä, että emmekö me hallitsekaan ihmisten ajattelua ja kontrolloi mielipiteitä täydellisesti. Kuplan sisällä tunne jonkunlaisesta ajatusten dominoimisesta sinänsä syntyy kovin helposti, sillä eihän siellä eri mieltä olla. Kuplassa vaan on vaikea uskoa, että maailmaa on kuplan ulkopuolellakin ja nyt se maailma on pyrkimässä sinne kuplan sisälle. Eikä sen kasvot olleetkaan sellaiset kuin kuplassa kuviteltiin.

- Voidaanko siis ajatella, että tämän unelmapsykoosin perimmäinen syy ei ole siinä, mitä on hiljattain tapahtunut vaan se, että tulevaisuudessa pelätään tapahtuvan vielä enemmän? Tapahtuvan nimenomaan kuplan pesäajattelun tahtoa vastaan?

- Olet ymmärtänyt unelmapsykoosin aivan erinomaisesti. Ja tulevaisuudessa sen myötä punavihreän kuplan ihmisiä uhkaa vielä suurempi uhka. Se ei tule Britanniasta eikä Yhdysvalloista, vaan se tulee täältä Suomesta.

- Täsmennätkö?

- No johan nyt toki. Ensiksi täytyy ymmärtää, minkälaisena kuplassa nähdään suomalainen yhteiskunta. Koska kuplassa asuvat elävät vain toisten kuplassa asuvien kanssa on heillä vakaa mielikuva että tiedostavan punavihreitä ihmisiä on Suomessa lähes sata prosenttia. Toisaalta he vakaasti uskovat että Suomessa on vähintään puoli miljoonaa, ehkä jopa miljoona ilmiselvää natsia jotka vaan ovelasti piilottavat natsiutensa. Tämä on tietysti jo prosenttilaskun kannalta mielenkiintoinen yhtälö sillä sen logiikan mukaan prosentteja on huomattavasti enemmän kuin sata. Mutta kuplan sisällähän ei koskaan takerruta pikkuseikkoihin.

- Jos ajatellaan, että kupla puhkeaa ja reaalimaailma pääsee puhjenneista lävistä minkään estämättä sisään niin kuplan sisällä tajutaan, että kupla itse edustaa pientä vähemmistöä ja ne ihmiset, joita kupla väitti natseiksi ovatkin aivan tavallisia rauhallisia työtä tekeviä ja itse asiassa kuplaan kuuluvia ihmisiä elättäviä suomalaisia joista kuplassa elävät ovat taloudellisesti riippuvaisia ja joihin itse asiassa kohdistuu se todellinen totalitarismin uhka vain ja ainoastaan kuplan itsensä sisältä. Eli he saattavat tajuta, että kuplan jäsenet ovat itse niitä natseja joista he ovat niin kovasti vauhkonneet. Ja tämä voi saada aikaan hyvin monessa tiedostavassa henkilössä aikaan totaalisen hermostolyhytsulun ja katatonisen tilan. Ylimääräisen vaaratekijän aiheuttaa se, että katatonisessa tilassa oleva ihminen saattaa toistella merkityksettömiä lauseita tai puhua vain toistelemalla sitä minkä ympäriltään kuulee ja tässähän ei ole sinänsä mitään eroa siihen, mitä tiedostava ihminen normaalistikin tekee. Näin ollen saattaa olla, että hän on pulassa ja vaarassa, mutta kukaan ei ymmärrä auttaa ennen kuin on liian myöhäistä.

- Nyt ymmärrän, että unelmapsykoosi on erittäin suuri terveydellinen vaaratekijä tiedostavalle ihmiselle. Mutta kuinka heitä voitaisiin auttaa? Minkälainen toipumisennuste unelmapsykoosista oikein on?

 - Tässä tullaan villakoiran ytimeen. Toipumisennuste on erittäin huono. Lähellä olematonta. On pyrittävä auttamaan hädänalaisia toisin keinoin ja täällä Vähänköehkäopistollisessa Keskussairaalassa me olemme kehittäneet korvaushoitomuodon jota voisi verrata huumevierotuksessa käytettäviin Subutex- tai Metadon-hoitoihin. Olemme lähettäneet ehdotuksemme Sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi.

- Mikä tämä korvaushoitomuoto tarkalleen ottaen on?

- Nuorisovanhainkoti.

- Kuinka nuorisovanhainkoti toimii?

- Periaatteessa samalla tavalla kuin dementikkoihin erikoistunut vanhainkoti eli ovet ovat lukossa ettei potilas pääse haahuilemaan ympäristöön ja sitä kautta suotta järkyttymään. Mutta itse laitoksessa on viihtyisät tilat ja hyvä palvelu. Palvelun ydinosa on se, että nuorisovanhainkotiin tuleva viestintä on tarkoin valikoitu ja tarvittaessa muunneltu niin, ettei reaalimaailman uutiset pääse järkyttämään kroonista unelmapsykoosia sairastavaa potilasta.

- Alan hoksata. Eli nuorisovanhainkotiin tulevassa lavastetussa uutistarjonnassa Hillary Clinton voitti Yhdysvaltain vaalit prosenteilla 88 – 12, Brexitin puolesta ei äänestänyt kuin muutama kylähullu Cornwallissa ja Suomessakin on vallassa punavihreä hallitus joka pohjaa 82%:n kannatukseen.

- Olet Antero hoksannut homman ytimen.

- Täytyy sanoa, että me täällä pinnanmaalaisessa mediassa arvostamme suuresti Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan toimintaa. Te teette todella arvokasta työtä ja teillä on äärimmäisen empaattinen ote harhoista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Kuinkas muuten, tehän olette myös tutkineet niitä valtaperäisiä sekavuusoireisia ahdistuneisuushäiriöitä, mitä niitä nyt olikaan, halonen, katainen, tuomioja ja joitain muita. Oletteko päässeet näitten ahdistushäiriöitten hoidossa eteenpäin?

- Valitettavasti eteneminen on ollut hyvin hidasta. Tällaisten häiriöitten hoidossa kun potilaan oma tahto parantua on kaiken a ja o, ja kyseisiin häiriöihin sairastuneet eivät miellä olevansa sairastuneita vaan oireittensa takia lähinnä muun ihmiskunnan yläpuolella. Ihminen on mielenkiintoinen eläin ja poliittinen eläin on patologisessa mielessä kaikkein mielenkiintoisin. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänämme.

- Ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Sitten rojut Ransittiin ja Lällävedelle saunomaan. Ykä on jo lämmittänyt saunan.

myöhemmin Lällävedellä

Antero: Heitäs Pertta lisää tsössiä!

Kiuas: Tsöss!

5 x Tsuhnan Kosto-tölkki: Knirsk.

Ykä: Niin, minähän kuuntelin sen teidän suoran lähetyksen matkaradiosta tuossa saunaa lämmitellessä. Täytyy sanoa, että on se Vopakin Veikko hahmotellut asian aika hyvin. Se pitäis taas kutsua tänne saunomaan. Mutta mietin vaan sitä, että jos meillä tavallisilla raappahousujätkillä olis yhtä alhainen sairastumiskynnys yhteiskunnallisen vitutuksen johdosta kuin noilla kermaperseisillä piiperöillä niin mehän oltaisiin kuoltu jo aikaa sitten.

Hösse: Joo, onhan tässä vitutuksen määrä ollut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan sekä vakio että kovasti kasvusuunnassa. Meinaten, eihän tässä ole tällä ajalla hävinnyt kuin itsenäisyys, poliittinen järki, luotettava virkakoneisto ja uutisiin keskittyvä media.

Pertta: Ja alkoihan se vitutus jo silloin YYA-Suomen aikaan. Milloin pelättiin sitä että rys… anteeks neukut tulee ja valtaa, milloin pelättiin sitä että ydinsota tulee ja koko ajan pelättiin sitä että entäs jos Kekkosen testamentissa ei luekaan että jos minä kuolen.

Antero: Tosi on. Jos suomalaisen miehen perusvitutus olis palavaa polttoainetta niin eipä tartteis paljon öljyä maailmalta ostella. Ajatellaanpa vaikka sitä vitutuksen määrää kun se Halonen valittiin pestiinsä kaksi kertaa peräkkäin. Eiköpä tuota vitutusenergiaa riittäis vientiin saakka. Mutta niin vain hengissä sinnitellään eikä oo tarvinnu sairaslomia hakea niin suomalaisten kuin muittenkaan vaalien takia. Ei edes sen Halosen. Tietysti meissä on piiperöihin nähden se ero, että kun meitä vituttaa niin piiperöitä puolestaan muodikkaasti ahdistaa.

Ykä: Mietin vaan sitä että oliskos se Vopakin Veikko kumminkin unohtanut yhden asian? Oliskos näistä unelmapsykoosiin sairastuneista tyypistä valtaosa sellaisia, joitten pottakakkaa äite on pienenä kehunut vähän turhan usein?

Antero: Saatat olla oikeassa ja tuosta pitäis ehkä ilmiteerata Veikolle. Meinaan, jos toi on osa ongelmaa niin sehän pahenee vaan. Kas kun aikaisemmin äite kehu kakkaa turhan paljon mutta nyt se kuvaa sen vielä älypuhelimella ja laittaa facebookiin.

Hösse: Heitäpäs Pertta sen kunniaksi vielä yhdet tsössit ja mennään sen jälkeen tauolle nauttimaan uudet Tsuhnan Kostot liian kovasti kehuttujen kakkojen dramaattisten seurausten kunniaksi. 

Kiuas: Tsöss!

MUISTOKIVI JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Minulla on ollut rakkaan vaimoni kanssa pitkäaikaisena harrastuksena käydä niin talvi- kuin jatkosodan niillä taistelupaikoilla jotka ovat jääneet rajan tälle puolelle. Lähes kaikki on saatu käytyä läpi. Osa kuuluisempia, niin kuin Raatteen tie tai Ilomantsi. Osa vähemmän tunnettuja, niin kuin Savukoskella sijaitseva Kuoskun kylä. Kuoskua ei voi pitää taistelu- vaan enemmänkin teurastuspaikkana, sillä siellä neuvostosotilaat murhasivat 3.9. 1941 kylmäverisesti seitsemän suomalaista aseetonta siviiliä.

Nuorin murhatuista oli kolmevuotias poika. Itse mietin, että minkälainen ihminen pystyy kylmäverisesti murhaamaan kolmevuotiaan lapsen? Vaikka kyseessä olisi kuinka viholliskansan edustaja. Mietin sitäkin, että miksi noita neuvostojoukkoja on nimitetty partisaaneiksi? Käsitykseni mukaan partisaanit olivat vihollisen linjojen taakse jääneitä neuvostosiviilejä, jotka alkoivat käydä sissisotaa miehittäjää vastaan. Nämä murhatöitä tehneet joukot taas olivat neuvostokomennossa olevia univormu päällä kulkevia joukkoja jotka toteuttivat esimiestensä antamaa suoraa käskyä siviilien ampumisesta. Eli niin he, kuin heidän esimiehensä eivät olleet mitään partisaaneja, vaan murhaajia ja sotarikollisia, jotka olisi pitänyt sodan jälkeen viedä montun syrjälle ja ampua. Nyt he todennäköisesti – mikäli heitä vielä elossa on – kantavat rintapielissään Suuren isänmaallisen sodan korkeita kunniamerkkejä. Suomalaisten siviilien murhaamisesta.

Kyseiset sotarikolliset saivat tehdä tekonsa rauhassa ja pääsivät karkuun. Näitä siviiliväestöön kohdistuneita terroritekoja tapahtui jatkosodan aikana myöhemminkin, mutta tuolla Savukosken selkosilla tilanne jossain vaiheessa muuttui. Alueelle perustettiin Erillisosasto Sau (nimi tulee siitä, että sen varuskunta oli Saunakankaan alueella) joka erikoistui jahtaamaan näitä vihollisen murharyhmiä. Tietojen mukaan Osasto Sau ei pahemmin ottanut vankeja. Kun ottaa huomioon, että Osasto Sau jahtasi suomalaisia siviileitä murhanneita neuvostosotilaita, ei kukaan sitä varmaan vaatinutkaan. Jätkät saivat mitä tilasivat.

Osasto Saussa toimi joukkueenjohtajana maastohiidon maailmanmestari ja Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi. Hän toimi suomalaisten siviilien turvallisuuden hyväksi kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen.

Sodanjälkeinen virallinen ja uudet poliittiset realiteetit omaksunut Suomi ei antanut Alakulpille kovin kaunista kiitosta, vaan punainen Valpo pidätti hänet 2.9. 1945 asekätkennästä epäiltynä. Alakulppi onnistui pakenemaan, siirtyi Yhdysvaltoihin ja hänestä tuli yksi kuuluisista ”Marttisen miehistä”. Siirryttyään Yhdysvaltoihin hän yritti vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä, mutta turhaan. Historia ei ole koskaan kiinnostunut oikeudesta. Se on kiinnostunut vain voittajan kunnian suojelemisesta ja sen tekojen valkopesemisestä.

Luutnantti Olavi Alakulppi puolustamiensa savukoskelaisten siviilien luona vuonna 1943.

On kovin muodikasta sanoa, että miksi itsenäisyyspäivänä (tai päivänä, jolloin juhlitaan itsenäisyyden pieniä rippeitä) täytyy aina muistella sotaa. Onhan Suomen historia paljon muutakin. Niin on. Ja sen muun hyvin pitkälle loivat juuri ne sodan käyneet miehet ja naiset sodanjälkeisellä työllään. He saivat aikaan työllään niin hyvinvoivan maan, että se alkoi asiakseen elättää sellaisia ihmisiä jotka työkseen mitätöivät menneitten sukupolvien teot vaikka he itse eivät ole koskaan saaneet rakennettua mitään. Ehkä tähän astisen ennätyksen teki toimittaja Virpi Salmi vuonna 2011 kirjoittaessaan Helsingin Sanomiin ”kiitos, sotaveteraanit, että saamme rauhassa sotkea suomen kieleen englannin sanoja venäjän sanojen sijaan.”

Salmen kaltaisia on paljon ja ehkä he ovat saaneet muokattua nykypäivän Suomen sellaiseksi kuin ovat halunneetkin. Meillähän vieras on pakko-omaksuttavaa omaa, oma puolestaan on vanhentunutta ja hylättävää, uhka on suuri mahdollisuus ja persnetto yhtä aikaa sekä voitto että velvollisuus.

Vaikka minut kuinka viha-ajattelijaksi tulkittaisiinkin niin totean silti, että sodan ajan Suomi ymmärsi mikä vihollinen on ja mitä sille tuli tehdä. Vihollinen on ulkomailta tullut tunkeutuja, joka tappaa ja tekee väkivallan tekoja suomalaisia kohtaan. Nykyisinkin Suomeen on tullut ulkomailta tulleita tunkeutujia, jotka tappavat suomalaisia ja tekevät heitä kohtaan väkivallan tekoja. Nykyinen valtiovaltammekin on oppinut uudet poliittiset realiteetit ja sen vuoksi se pitää näitä tunkeilijoita erityissuojeluksessaan sekä vaikenee ja vähättelee suomalaisiin kohdistuvasta vapaaehtoisesti maahan päästetystä uhasta ja vaatii suomalaisia pitämään tätä uhkaa uhan sijasta velvollisuutena. Lisäksi nykyinen maakuntahallinnoksi itsensä vapaaehtoisesti alentanut valtiohallinto on pikkuhiljaa tekemässä kansallismielisyydestä rikollista. Kysyn vaan: jos suomalaiset eivät saa ajaa suomalaisten etua ja turvallisuutta, niin kuka sen sitten tekee?

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyden muistopäivää. Ehkä kerran pääsemme vielä juhlistamaan oikeaa itsenäisyyspäivää.

KAARNAKIPPO JA SUURI TULEVAISUUS

Ihmisen on turha kuvitella että olisi nähnyt jo kaiken, sillä tiedostava todellisuus jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa vuorossa on Riku Rantala, joka ei täällä hotellin respassa ole kovinkaan tuttu nimi, kun ei tule pahemmin tuota televisiota seurattua, mutta jonkunlainen julkkis kyseessä on kumminkin näistä Madventures-ohjelmista ja mistä hänestä liekään. Ja kaiken lisäksi tiedostava julkkis, sillä häiskä on perustanut Startup Refugees- nimisen verkoston, jonka tehtävä on yrittää työllistää matuja.

Nyt kyseinen verkosto on sitten saanut aikaan ässätuotteen eli vientiveturin, jota kyseisen Rantalan mukaan voidaan ryhtyä tekemään ja myymään Euroopan kaikissa vastaanottokeskuksissa. Menestys on varma, sillä onhan tuotetta kehittelemässä ollut mukana myös Aalto-yliopiston muotoiluprofessori Timo Salli. Ja mikä tää ässätuote siis olikaan? No kaarnavenepä tietenkin:

Asiaan liittyvä lyhyt videopätkä löytyy tästä Paavo Tajukankaan linkistä ja alun perin sen on julkaissut Tuukka Kuru. Kiitokset heille.

Hotellin respasta nostetaan lätsää uusille innovaatioille. Aikaisemmin puhuttiin, että matuilla saadaan Suomi nousuun, mutta meneehän se siinä sivussa koko Eurooppakin. Täältäpäin lisätään vielä kyseiselle verkostolle muutama suomalaisten jo kehittämää innovaatio jotka voidaan luovuttaa etnisesti edistykselliseen käyttöön tahkoamaan riikintaalereita. Kun nekin otetaan tuotantoon ja jälleenmyytäväksi niin tänne on kerta kaikkiaan pakko alkaa rahdata lisää matuja kun ei henkilökunta muuten millään riitä. 

Ensimmäisenä jalostusinnovaationa kyseisen kaarnaveneen muodosta mieleen tullut Varustelekan kehittämä tee-se-itse leirikyrpä. Tähän ei tarvita edes Aalto-yliopistoa:

Ja valmistuskustannuksiltaan vieläkin edullisempi olisi sitten Spede Pasasen kehittämät kuorettomat vappupallot. Varma hittituote:

Luonnollisesti ei saa unohtaa paria perinteistä innovaatiota, joita suomalaiset itse eivät ole kunnolla osanneet markkinoida mutta eikös meille sen jätkäinvaasion mukana tullut viljalti niitä Lähi-idän kaupan osaajia:

sekä

Hotellin respassa jäädään odottamaan että Oy Somalian Stondis & Afrikan Sarvi Ab alkaa tuoda Suomeen kamelinpaskaa potenssilääkkeeksi. Käyttöohje: kymmenen kikkaretta kylpyveteen ja puolen tunnin kylpy. Luonnollisesti firmalle voi antaa starttirahaa ja tuotantotukea muutaman miljoonan euroa.

Jos matut nauravat paskaista naurua suomalaiselle typeryydelle, niin turha vetää poroja nokkaan. Ihan aiheestahan ne nauraa kätkättävät. Potpurrin suurin kysymys lienee se, että onko kyseinen Rantala itse ns. äärimmäinen humoristi joka on päättänyt ottaa selvää, että mikä kaikki menee läpi. Ja niin kuin huomaamme, niin läpihän menee kaikki. Aivan kaikki.

LAPAMATO

eli tietynlainen takautuma

Vuosien varrella tässä blogissa on tullut kommentoitua eräitäkin kertoja niitä uusviisauksia mitä meille tavallisille kansalaisille ovat ladelleet ns. tiedostavat yksilöt joita voisi pitää eräänlaisen uusrälssin edustajina. Tähän rälssiinhän kuuluu niin poliittisen kuin virkamieseliitin edustajia, yhteiskuntataiteitten tutkijoita, toimittajia ja kaikenkarvaisia ngo-organisaatioitten ammatti- ja tapaloukkaantujia.

Heillä on pari yhteistä piirrettä. Ensimmäinen on tietysti se, että he pyrkivät kiivaasti valistamaan nimenomaan meitä tavallisia, heidän mielestään ei tarpeeksi valveutuneita kansalaisia ja yrittävät saada meidät omaksumaan heidän mielestään oikean arvo- ja ajatusmaailman. Tähänhän kuuluu tietysti se perusajatus että Suomeen täytyy saada aina vain lisää etnisesti edistyksellisiä ulkomaalaisia. Sillä jo se itsessään on edistyksellisyyden merkki, se täytyy hyväksyä itsestään selvyytenä ja jos siihen kysyy perusteluja, syyllistyy tarkemmin määrittelemätöntä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Jos etnisesti edistyksellisiä ulkomaalaisia ei tulisi niin silloin ne jäisivät tulematta ja sitähän ei tiedostavan ihmisen ego kestä. Sillä etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat eivät ole heille varsinaisesti ihmisiä, vaan käveleviä solidaarisuuspokaaleita jotka ruokkivat tiedostavan ihmisen egoa jo pelkällä olemassaolollaan ja tietysti mahdollistavat myös egoa ruokkivan puolestaloukkaantumisen.

Lisäksi meidän tavallisten sukankuluttajien täytyisi omaksua mahdollisimman feministinen maailmankatsomus. Tietysti oikea sellainen ja sillähän ei ole minkäänlaista tekemistä varsinaisen sukupuolten tasa-arvon kanssa, vaan lähinnä siinä on kyse siitä, että maailmankaikkeuden keskipisteenä ovat yleiset ja yhtäläiset kaikkien kiusaksi levitettävät pms-oireet sekä se, että naisen täytyy saada jos se tahtoo. Ai saada mitä? No ihan mitä hyvänsä. Koska se on nainen.

Sitä myötä meidän täytyisi myös oppia ja hyväksyä, että kaikenlaiset yhteiskunnalliset toimintatavat määritellään mahdollisimman pienten seksuaalivähemmistöjen mukaan ja sitä myötä meidän tavallisten heterojen tulisi hyväksyä sekin, että me emme ole enää heteroja vaan meidät on uusmääritelty cis-seksuaaleiksi meiltä asiasta mitään kysymättä. Lisäksi tietysti tiedostavan uusrälssin valistustehtävänä on mitätöidä, nollata, halventaa ja kääntää päälaelleen kaikki ne perinteiset arvot jotka ovat meidän sivistymättömien ihmisten sydäntä lähellä ja joilla – noin ohimennen sanoen – on saatu aikaan melko mainiosti toimivia yhteiskuntia joita tiedostavat yksilöt pyrkivät parhaansa mukaan rappeuttamaan. Siinä melko hyvin onnistuen.

Toinen yhteinen piirre tälle uusrälssille on se, että se on elämässään täysin riippuvainen juuri siitä tavallisten kansalaisten massasta jota se sekä ammatikseen että ideologisena elämäntehtävänä katsoo nenänpieltä pitkin. Mikäli uusrälssi lakkaisi olemasta ja sen niin sanottu elämäntyö olisi jäänyt tekemättä, ei tavallinen kansalainen panisi asiaa merkille mitenkään, koska sillä ei olisi mitään vaikutusta. Muuta kuin ehkä se ihmeellinen tunne, että mitenkähän minua jostain syystä nykyisin vituttaa vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten.

Jos tavallisten kansalaisten harmaa massa taas lopettaisi omat, rälssin mielestä toisarvoiset työnsä niin uusrälssimme kuolisi nopeasti nälkään ja kylmään. Siinä mielessä uusrälssi muistuttaa sitä vanhaa herraskansaa että kumpikin repii elantonsa tavallisen kansalaisen selkänahasta. Uusrälssi tosin eroaa vanhasta siinä mielessä että vanha rälssi omisti maat ja tehtaat. Sitä kautta vanha rälssi myös työllisti kansalaisia ja oli heille huomattavasti hyödyllisempi kuin uusrälssi joka ei työllistä muita kuin itseään toisten varoilla. Eli ns. insinöörilogiikalla ajatellen täysin turhaa ja vahingollista sakkia.

Tästä päästään takautumaan. Muistan, kun joskus kymmeniä vuosia sitten istuin peruskoulun yläasteen biologian tunnilla. Kansakoulustahan minäkin aloitin mutta siinä vaiheessa oli jo useita vuosia tullut käytyä tuota DDR-viritelmää. Biologiahan ei ole kovin poliittinen aine ja kokenut opettaja oli hyvä työssään, osaten hyvillä jutuilla ja heitoilla saada sinänsä tylsätkin aiheet ihan mielenkiintoisiksi. Niin kuin kyseisellä tunnillakin sillä aiheena olivat ihmisen loiset, ennen kaikkea lapamato.

Oletettavasti jokainen lukija tietää, mikä lapamato on, mutta otetaan varalta pieni tietoisku. Eli lapamato on ihmisessäkin elävä jaokeruumiinen loiseläin, jonka ihminen voi saada syötyään huonosti kypsennettyä kalaa. Kyseinen loinen elää ihmisen suolistossa ja voi kasvaa useitten metrien mittaiseksi saaden aikaan päänsärkyä, anemiaa, huimausta, jatkuvaa nälkää, laihtumista, voimattomuutta, ruokahaluttomuutta, ripulia, sydänoireita, ummmetusta, vatsakipua, vatsan turvotusta ja väsymystä.

Kyseinen biologian opettajamme kuvasi lapamadon olemusta suurinpiirtein näin:

Niin, sehän on sillä lailla että jos ajatellaan lapamadon elämää, niin se vastaa suurinpiirtein sitä, mitä ihmiset ajattelevat paratiisista. Pois on työn ies ja vaiva sekä huoli huomisesta. Otuksen ei tarvitse kuin olla möllötellä mitään tekemättä kun isäntäeläimen elimistö ruokkii lapamadon sen puolesta. Ei sen tarvitse varsinaisesti edes syödä, kun se imee ruokasulan itseensä. Oikeastaan ainoa asia, minkä lapamato joutuu tekemään itsekseen on lisääntyminen. Eli tietyssä mielessä kyse on hyvinkin tavoiteltava tila, varsinkin jos sattuu omaamaan luontaista taipumusta laiskuuteen.

Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin kun muistelen viisaan opettajan opetuksia ja ajattelen nykypäivää huomaan, että biologiassa ja yhteiskunnassa on yhteisiä tekijöitä. Muun muassa nämä lapamadot. Nykyinen uusrälssimme on verrattavissa lapamatoon sillä sekin on päässyt siihen paratiisinomaiseen tilanteeseen, että sen ei tarvitse tehdä elantonsa eteen mitään ja omin päin se joutuu huolehtimaan vain lisääntymisestään.

Tietysti erojakin tietysti on. Jos ihmisellä on varsinainen lapamato eli Diphyllobothrium latum, niin hän marssii lääkärille joka toteaa että piru vie, teillähän on loinen ja siitähän on päästävä eroon. Niinpä hän kirjoittaa Niklosamidi-reseptin ja pian lapamadolle käy häijysti. Sen sijaan nykyaikaiselle yhteiskunnalliselle lapamadolle (Diphyllobothrium premenstrualsyndromicus) ei ole lääkettä eikä sitä saa edes nimittää loiseksi vaan siunaukseksi ja välttämättömyydeksi. Lisäksi erona on se, että varsinainen lapamato keskittyy olemaan vaan ihan rehellinen loinen, sille riittää isäntäeläimen tuottama ravinto eikä se harjoita samanlaista isäntäeläimeen kohdistuvaa jatkuvaa yhdistettyä vittuilua ja opettamista kuin yhteiskunnallinen lapamatokollegansa. Eikä se myöskään väitä pelastavansa maailmaa sillä että se loisii isäntäeläimessään. Yhteiskunnallisiin lapamatoihin verrattuna perinteistä lapamatoa voisi oikeastaan nimittää ihan reiluksi ja sympaattiseksi tyypiksi. 

Yhtä kaikki, nyky-yhteiskuntamme mieltää että kyseinen yhteiskunnallinen loiseläinryhmä on merkki edistyksestä ja pitää sitä ehdottomana välttämättömyytenä joten isäntäeläimen kuuluisi olla iloinen sitä kuppaavasta loisesta. Nykyaikaa voisi mieltää tavallaan uudeksi Rooman rappion ajaksi mutta ehkä sopivampi nimitys olisi kuitenkin Lapamatojen Valtakausi.

Ja tässähän onkin sitten hyvä aloitella joulukuu. Luonnollisesti se tulee tehdä positiivisessa hengessä ja tuumia, että nykymenolla me tulemme tänä vuonna elämään paremman joulukuun kuin yksikään sitä seuraava joulukuu tulee olemaan. Niinpä hotellin respasta toivotetaan oikein mukavaa tai edes jollain tavoin siedettävää alkanutta joulukuuta kaikille lukijoille.