maanantai 18. syyskuuta 2017

JOTAIN IHAN MUUTA XLVII

Eli pikku-Ykä ja Kekkoslovakian autokatsaus

Koska on selvää että nykyinen vallitseva tilanne on kaiken kaikkiaan synkkää jynkytystä niin meikäläisenkin tarvitsee välillä keskittyä kevyempiin ja epäpoliittisempiin asioihin eli johonkin ihan muuhun. Tällä kertaa keskitytään autoihin, tarkemmin sanottuna niihin autoihin mitä pikku-Ykä muistaa noin suurinpiirtein 1960-luvun lopusta vähän 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Silloisissa autoissa oli se hyvä puoli että vaikka ne eivät varmaankaan olleet teknisesti niin hyviä kuin nykyiset niin niissä oli kuitenkin ilme. Kaikki automerkit erotti toisistaan oikein hyvin toisin kuin nykyisissä samoissa tuulitunneleissa suunnitelluissa autoissa jotka erottaa toisistaan vain jos sattuu näkemään logon. Aloitetaan muistelu henkilöautoista ja muistutetaan autofanaatikkoja että tässä toimitaan vain sen varassa mitä iso-Ykä muistaa pikku-Ykän lapsuudenvuosista ja se ei välttämättä ole kovin paljon.

Pikku-Ykä ehti syntyä sen jälkeen kun Suomessa vallinnut sodanjälkeinen autosäännöstely oli päättynyt ja länsiautojakin oli jo tarjolla. Vähän aikaisemmin, eli joskus 1950-luvullahan säännöstelyn myötä ei ollut oikein tarjolla muuta kuin itärautaa mutta vielä 1970-luvun alussa se itärauta liikkui suurissa mitoissa maanteillämme jotka olivat silloin vielä – ainakin syrjemmällä eivätkä välttämättä niin syrjässäkään – sorateitä jotka kuivilla kesäkeleillä nostivat komean pölyn kun niillä ajettiin. Siispä tämä katsaus on hyvä aloittaa neuvostotuotannolla jonka aloittaa tietysti vanha kunnon – tosin nykysukupolvelle ehkä vieras – Mosse eli Moskvitsh 403:


Ja pannaanpa tähän samantien vanha mossemainos:


Luonnollisesti kyseinen Mosse ei ollut enää teillämme siihen Kekkoslovakian aikaan se yleisin auto eikä edes yleisin neuvostoauto. Mosseista yleisin oli siihen aikaan luonnollisesti uudempi malli Moskvitsh Elite:


Tietenkin siihen aikaan maanteillämme nähtiin myös vanha kunnon Volga:


Osta Volga, ota velka, kun Volga loppuu niin velka jää

Mutta ilman muuta maanteittemme kuningas niin 1970- kuin 1980-luvuilla oli Lada, joka oli pitkään Suomen yleisin auto:


Nykyisin jos näkee vastaantulevan vanhan pallosilmä-Lada 1200:n niin se herättää heti huomion ja mukavia nostalgisia ajatuksia. Mutta vielä 1980-luvun lopulla tuo kanttikertaakanttiauto oli yleisin maanteillämme nähty auto. Sitten kun Suuri ja Mahtava romahti, niin latukat ostettiin muutamassa vuodessa Venäjälle. Käsittääkseni. En minä niitten katoamista oikein muuten selitä. Ja tähän väliin sopiikin sitten latukkamainos:


Mutta mennäänpä sitten länsiautoihin. Perskeleen perheessä tutustuttiin ensimmäisenä italialaiseen autotuotantoon joista nostalgiamielessä kuuluisin on se Pompannappi eli Fiat 600:


Itsekin kyseistä koppakuoriaista joskus ajaneena voisin todeta, että vaikka kyseessä on übersympaattisen näköinen kottero niin kovin pitkäjalkaiselle kuskille sitä ei voi suositella ja muutenkaan se ei varsinainen matka-auto ollut. Italialaisista autoista Perskeleillä tutustuttiin myös sitten Fiat 850 Specialiin:


Fiat, petojen sukua, susi jo syntyessään

Luonnollisesti tuohon aikaan myös japanilaiset autot tekivät invaasiota Suomeen. Ne olivat suhteellisen halpoja ja sinänsä ihan vetokelpoisia vehkeitä tosin talvisin ne olivat varsin kylmiä. Se ensimmäinen kuuluisa auto oli tietysti ”Luupää” eli Datsun Bluebird:


Jonka jälkeen Suomen tiet valtasivat ne kaksi kuuluisaa japsia joista ensimmäinen oli totta kai Toyota Corolla jota esitellään tässä oikein mallitytön kanssa:



Pakko muuten sanoa, että toi minihame on mainio keksintö. Ainakin näin sovinistisesta näkökulmasta. Ja sitten takaisin itse asiaan. Varsin pientä ja ahdasta Corollahaan myytiin silloin aikanaan suhteellisen tilavana perheautona ja kyllähän Perskeleenkin perhe sen sellaiseksi mielsi. Kun ei isommastakaan tiennyt. Näistä ”riisimopoista” tai ”riisipusseista” se toinen yhtä kuuluisa ja vielä vähän pienempi oli tietysti Datsun 100 eli ”Amppeeri”:


Tämä oli hyvin monen 18-vuotta täyttäneen miehen auto silloin aikanaan ja sillä ajeltiin pillurallia vaihtelevalla eikä yleensä niin kovin hyvällä menestyksellä. Joskus 1980-luvun alussa ja siitä eteenpäin Datsuneita myytiinkin sitten nimellä Nissan ja syynä oli käsittääkseni se, että datsun meinasi japaninkielessä jonkun sorttista persnettoa. Sitten esitellään ensimmäinen auto jota mainostettiin joskus vuonna 1974 nimenomaan nuorisolle eli ”Timangi Toyota Tonni”:


Timangi Toyota Tonni… se kulkee kuomun alla… saat sen prätkää halvemmalla… mutta Toyota Tonnissa oli se ongelma ettei siihen mahtunut kuskin lisäksi kuin yksi kyytiläinen ja pillurallissahan määrä on tärkeintä. Jos kyydissä on neljä pimua yhden sijasta niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti. Näin ollen autosta ei tullut koskaan mitään kovin suurta myyntivalttia. Eikä siihen aikaan pappakaan betalade niin kovin mycket. Kun pappalla ei ollut ylimääräistä pengar. Siirrytäänpä sitten, kun ruotsinkieltä kerran puhuttiin tai edes yritettiin naapurimaamme Ruotsin autotarjontaan ja aloitetaan sympaattisesta läskinpalasta eli Saab 96:sta:


Läskinpalalle ominaista oli se, että siinä oli rattivaihteet. Itsekin tuota autoa joskus ajelin ja oppihan niihin, joskin otti se oman aikana. Kun sitä vaihdekeppiä tuli alkuun haettua sieltä missä se yleensä on mutta ysikuutosessa kun ei ollutkaan. Vähän varakkaampi väki sitten osteli Saab ysiysejä:


Joita voi sitten tässä hieman mainostaa:


Ja jos mennään sen ajan ruotsalaisten autojen ökyosastolle päädytään tietenkin Volvoon ja varakkaan perheen auto oli silloin totta kai Volvo 144:


Insinööriperheitten auto niin sanoakseni. Näistä ruotsalaisista autoista tuolta ajalta täytyy todeta, ettöä svedut tekivät kyllä muutamia uskomattoman tyylikkäitä klassikoita jotka kääntävät pään vielä tänäkin päivänä silloin harvoin kun tulevat vastaan. Ensimmäisenä tietysti Volvo Amazon:


Sekä Volvo Favorit:


Että Volvo Duett:


Ja olihan Volvolla tietysti vielä se kuuluisa Pyhimys-Volvo eli Volvo 1800:


Pyhimys-Volvon nimi tuli tietysti 1960-luvun tv-sarjasta ”Pyhimys”, jonka pääosassa näytteli heppu nimeltä Roger Moore joka myöhemmin tunnettiin James Bondina. Pikku-Ykä muistaa, että kyseinen sarja oli olemassa mutta ei muista ensimmäistäkään jaksoa. Sen sijaan seuraavan sarjan (ennen kuin Roger Moore muuttui Bondiksi) Ykäkin muistaa ja sen nimi oli ”Veijareita ja Pyhimyksiä” (The Persuaders) jossa Roger Mooren aisaparina näytteli Tony Curtis. Laitetaanpa välipalaksi sen sarjan tunnusmusiikki. Oma sukupolveni muistaa kyllä:


Siirrytäänpäs Ruotsista Saksaan. Siis silloiseen Länsi-Saksaan. Pikku-Ykän näkövinkkelistä niitä saksalaisia autoja ei ollut kovin paljoa, sillä esmes Bemarit ja Audit eivät jääneet mieleen eikä niitä Nyhtänköljässä niin paljon ollutkaan. Se tärkein sakemanni oli tietysti kuplavolkkari joita sitten puolestaan oli maa pullollaan


Volkkari, saksalaista laatutyötä. Yhdistetty jääkaappi ja kaasukammio.

Kyseinen kupla oli pikku-Ykän tädillä ja hänen mainiolla miehellään Tanella silloin 1970-luvun alkupuolella. Kuplasta voisi pitää tietysti pitkät luennot mutta pikku-Ykälle merkityksellisintä oli se, että auton takapenkin hattuhylly ei ollut hattuhylly vaan itse asiassa varsin iso monttu, johon pikkunen jätkä mahtui matkustamaan ja sekös oli mukavaa. Siihen aikaan ei sitä turvavyöasiaa otettu ihan niin vakavasti. Vaan olisko niin, että sen vanhan Kuplan myötä pikku-Ykä oppi jo siinä vaiheessa jäämään jumiin niihin kuuluisiin poteroihin?

Sen ajan länsisaksalaisistahan tutuiksi suomalaisille tuli myöskin Opel Kadett:


Ja tähän väliin tietysti voisi laittaa Opelia ylistävää musiikkia, tosin sehän on kyllä kotoisin jo tältä vuosituhannelta:


Käsittääkseni muuten esittäjä ei ollut Anssi Umpikela niin kuin tuossa youtubessa luki vaan Eevertti & Vilhardi.

Muut länsisaksalaiset jätän siis tarkoituksella vähemmälle sillä ne eivät pikku-Ykän elämässä olleet niin mainittavassa asemassa tosin pakkohan vanha pystylamppumersu on ottaa tähän mukaan:


Siihen sammui johtotähti, kävelemään jätkät lähti

Mersuhan oli sitten jo paremman väen auto eikä niitä Nyhtänköljässä näkynyt kovin usein. Taisi niitä olla Oy Firma Ab:lla edustusautoinakin mutta väittävät myös (saattaa muisti pettää) että kyseisellä firmalla oli yhtenä edustusautona myös neuvostoliittolainen Tšaika:


Niitä Tšaikoja oli Suomessa silloin jonkun verran takseinakin. Ennen tätä väliin itsensä väkisin survonutta Tšaikaa oli puhe Saksasta, joka silloin oli jaettu kahteen osaan eli Länsi-Saksaan (Bundesrepublik Deutschland) ja Itä-Saksaan (Deutsche Demokratische Republik). Länsi-Saksa oli tunnettu siitä, että sieltä tuli hyviä autoja ynnä muutakin laadukasta kamaa ja Itä-Saksa puolestaan siitä, että Tarja Halonen, Erkki Tuomioja & kumpp pitivät sitä taivaasta seuraavana, siis suunnassa ylöspäin ja sieltä tuli Wartburgeja:


Warreista pikku-Ykä muistaa lähinnä sen, että sen kaksitahtikone kuulosti lievässä alamäessä vapaavaihteella samanlaiselta kuin pahaa astmaa kärsivän ihmisen hengitys. Toisaalta puhutaan, että sama kaksitahtinen warre käynnistyi kovalla pakkasella siinäkin vaiheessa kun länsiautot totesivat että kevväämmällä. Joten eiköhän Warrekin ansaitse mainoksen tähän väliin:


Itä-Saksan naapurimaa oli silloin Tshekkoslovakia. Skoda oli sen tuotteena jo silloin. Itse asiassa Skoda oli tsekeillä tuotteena jo ennen kakkosrähinää ja se on kiertänyt melkoisen kierroksen. Eli: ennen kakkosrähinää se oli laatuauto. Kakkosrähinän jälkeen se oli komentotalouden bulkkiauto. Ja nykyisin se on taas laatuauto. Nykyisen Skodan tuntee nuorempikin sukupolvi, mutta katsotaanpas 1970-luvun reaalisosialismin tuottamaa Skodaa:


Jep, kyseessä ei ole varsinaisesti nykypäivän Skoda Octavia. Pannanpas sitten myös Skodamainos:


Ja sitten tähän väliin se legendaarinen mossemainos:


Mainoksen autenttisuudesta ei kirjoittaja voi olla ihan varma. Vaan laitetaan vielä väliin hieman asenteellisempi autokorjaamomainos ajalta ennen itäblokin autoja:



Jenkkiautoihin emme puutu tässä postauksessa ollenkaan, sillä niitä ei pikku-Ykän Nyhtänköljässä ollut oikeastaan yhtään. Niitä alkoi ilmestyä vasta sitten vuosikymmenen lopulla. Mutta käydäänpä läpi sitten ranskalaiset. Se kuuluisin niistä on tietysti Rättäri eli Rätti-Sitikka eli kangaskattoinen Citroen 2 CV:


Rättärihän ei alan harrastajien keskuudessa ole nykyisin auto, vaan se on uskonto. Ja oikeastaan miksei olisi, sillä kovasti symppiksen näköinen masiina se on. Ja rättäriuskovaisista on muille ihmisille paljon vähemmän harmia kuin siitä eräästä toisesta uskonnosta jota tiedostavamme nimittävät rauhanuskonnoksi. Tosin joillain kolmenkymmenen asteen pakkasilla rättärin sympaattisuus todennäköisesti vaihtuu kuskilla sanoihin joita en tässä toista, sillä tätä blogia saattaa lukea myös alaikäiset. Siirryn mieluummin toiseen Sitikkaan eli siihen aikaan (miksei nykyisinkin) hyvin futuristisen näköiseen Citroen DS:ään:


Luonnollisesti sympaattisista ranskalaisista täytyy mainita Renault 4 eli Tippa-Rellu:


Eli vähäruokaiseksi mainostettu kiihtyvyysihme (nollasta sataan 34 sekuntia). Toisin sanoen autoa ei voinut mainostaa kaahareille, mutta jotain kovin symppistä siinä on. Ranskalaisista täytyy tietysti mainita myös Peugeot, joista mieleen jäi erityisesti pikku-Ykää vanhemman serkkupojan Peugeot 404. Sen kyydissä oli aika päheetä olla kun mentiin porukalla paikalliseen uimalaan hyppimään voltteja viiden metrin lavalta. Ja paskat, valehtelin. Kolmoselta minä hypin. Tasajalkaa. Ei sieltä vitoselta uskaltanut hypätä kuin pari kertaa. Eli ensimmäisen ja viimeisen. Älkää kertoko kenellekään. Älkää ainakaan laittako tätä tunnustusta internettiin. Johan minä saan muuten hävetä silmät päästäni. Mutta tossa se Pösö kumminkin on:


Ja sitten tietysti täytyy ottaa mukaan sen ajan englantilaisia autoja. Ehkä upein niistä oli Ford Anglia:


Iso-Ykä muistelee pikku-Ykän muistilla että esmes tuon ajan Angliassa pellit olivat niin paksua että niitä saattoi hakata moskalla eikä ne olleet moksiskaan. Nykyisin auton pellithän vaikuttavat olevan kahden maalipinnan väliin asennettua pläkkipalaa joista se pläkki on vedetty välistä pois ja jos siihen nojaa kyynärpäällään niin peltiin jää monttu.

Toinen sen ajan, ainakin aika ajoin Suomen teillä näkynyt englantilainen auto oli Vauxhall Viva:


Myös Fordin nimellä kulkenut mutta sinänsä englantilainen auto oli Ford Escort eli tuttavallisemmin Esortti joka oli aikanaan varsin yleinen näky Kekkoslovakian teillä:


Ja sitten siirrymme pitkänokkiin, eli autoihin joissa oli jonkunlaista urheiluauton tuntua ja joita nuoret miehet kovasti halusivat. Se tavallisin taisi olla Ford Taunus, joita maassamme oli aikanaan pilvin pimein:


Toinen haluttu auto oli tietysti Toyota Celica:


Ja sitten saksalainen Porschen korvike Opel Manta:


Vaikka juttu venyy pitkäksi kuin nälkävuosi, niin siirrytään kuitenkin vielä sen ajan pakettiautoihin. Niistä Kekkosen ajan pakuista kai kuuluisin oli se hippivolkkari jota Ykän kavereitten keskuudessa nimitetään terroristivolkkariksi (Back To The Future 1, anyone?):


Tuolla masiinallahan sitä San Fransiscon hippikesääkin aikanaan elettiin, tosin Suomessa se taisi olla tavanomaisemmassa käytössä. Suomessahan on muutenkin liian kylmä joten hipit kuolee pakkaseen ja nälkään. Tai hetkonen, eihän ne kuole, valtio ruokkii niitä ja niitä kutsutaan nykyisin anarkisteiksi. Mutta siirrytään siihen pakettiautoon jossa pikku-Ykä muistaa saaneensa ensimmäisen kerran autokyytiä joskus 1960-luvun loppupuolella:


Eli Mercedes-Benz L 319 ja nimenomaan tommonen avolavamalli joka isä-Perskeleellä oli jonkun aikaa lainassa. Oliko muuten hiukka ykköstä mennä sen kyydissä tädin ja hänen mainion miehensä Tanen vieraaksi käymään kylässä joskus vuonna 1969? Tietysti sen ajan yksi perinteisimmistä pakuista oli Ford Transit, jota tässä kuvassa ajaa tuttavamme Pertta ja repsikan paikalla on Hösse. Huitsinnevadan paikallisradio käyttää näitä perinteisiä automalleja vieläkin:


Ja laitetaan tähän loppuun sitten ehkä se tyylikkäin pakettiauto joka osoittaa, että rumuus ja kauneus on niin kovasti suhteellista. Lauluautojen lauluauto eli Citroen Van:


No niin, tässä kirjoituksessa on tarjottu hyvin monenlaista Kekkoslovakian ajan peltiä, mutta suomalaista ei ole ollut seassa ollenkaan. Korjataan se asia tähän lopuksi ja laitetaan vielä näkyville sen ajan Sisu-kuormuri:


Ja eiköhän tää ollut nyt tällä kertaa tässä. Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille.

48 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hehee tämä toi mieleen monia lapsuusmuistoja kultaiselta 70- ja 80-luvuilta! Muutama poiminta noista fiineistä biileistä. Muuan Hannu Mikkola aloitteli ralliautoilijan uraansa Amazon-Volvolla, eräässä ralliaiheisessa kuvassa olikin ironisesti kirjoitettu "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn Volvon?".

Mark I Ford Escortista sai päheen ralli/katuauton, varsinkin jos siihen asennettiin Taunuksen kahden litran moottori, mieluiten vielä tuplakaasareilla. Ari Vatanen taasen teki ns. välikoppa-Escortin tunnetuksi railakkaalla ajotyylillänsä, jossain vaiheessa kartturi katseli maisemia eteenpäin sivuikkunasta, kun Vatanen antoi mennä kylki edellä. Mutta pähein UK-Ford lienee toki Capri V6:n koneella, harvinainen näky Suomen kaduilla. Toi malli oli muuten autovarkaiden suosikki Englannissa, moottorin viriosat ym. tekniikan sai hyvin kaupaksi mustilla markkinoilla.

Ns. nappisilmä-Lada onkin sitten legendaarinen kulkupeli, sille pystyi ammattikoulun autolinjaa käymätön poropeukalokin (kuten allekirjoittanut) tekemään jotain perusremonttia, jos ja kun auto sattui hyytymään tienposkeen tai piti vaihtaa jarrupaloja. Todella lämmin talviauto ja hassuna ominaisuutena ns. veivikäynnistysmahdollisuus, takaluukusta nimittäin löytyi käynnistysveivi ja syylärin alapäässä oli kolo josta sen veivin sai ujutettua kampipyörään. Näppärää Siperia-olosuhteissa jos akku ei enää anna kunnolla virtaa ja moottoriöljyt ovat hieman kankeina, niin onnistuu se käynnistys käsipelilläkin.

Volkswagen kuplia (eestiksi "põrnikas") on romutettu jokkisluokan ajoissa huomattava määrä. Tämä taasen oli kuin sauna kesällä ja jääkaappi talvella, johtuen moottorin ilmajäähdytyksestä. Pakollinen juutalaisvitsi; kuinka monta juutalaista mahtuu VW-kuplaan? 55 ihmistä, 2 etupenkille, 3 taakse ja loput tuhkakuppiin. Muistaakseni joku vitsiniekka ajoi Suomessa 80-luvulla kiihdytysajoja VW-kuplalla, ainoaa alkuperäistä siinä oli kori muu tekniikka oli mistä oli, mutta oven kyljessä luki "Hitler's revenge".

Toi A-mallin Opel Manta on näin nyky-nuoriso termejä lainatakseni hyvin "tuunattu"!


- Soomepois Eestist -

Anonyymi kirjoitti...

Hjuu, ensimmäisen vuosikymmentemme vaihteen tienoilla meillä oli siskon ja kylillä asuvan serkun kanssa tapana istua tuntitolkulla meidän maitopukilla ja kytätä ohi ajavia autoja. Niitä koetettiin tunnistaa, ja tietysti morjenstaa kuskeille. Kieltämättä Anglian, Amazonin, Saab 96:n, Kusiais-Fiatin ja Rättärin muotokieli oli sellainen, että ne kiinnittivät pikkujannun huomion. Sekä tietenkin legendaarisen Morris/Austin Minin (Morrikset olivat vissiin takavetoja, Austinit etuvetoja). Puhumattakaan sitten Kuplasta, joka oli legenda jo syntyessään. Minun mieleeni, lypsykarjatilan kakarana, se jäi mieleen myös tästä syystä: https://www.youtube.com/watch?v=MF2uNtf-lvo

Kupla - tosin ei keltainen, vaan oranssi - siis oli kravattisonnien virka-auto kaiketi siihen asti, kun sen valmistus Saksassa loppui. Minkä jälkeen tilalle tulivat kusenkeltaiset Fiat 127:t eli "satakakslaiskat". Näiden ja mallin isoveljen..olikos se Fiat 132?..muotoilu, sisustus, hallintalaitteet ja monet tekniset yksityiskohdat muuten olivat ällistyttävän samanlaisia Ladojen kanssa. Eikä ihan sattumalta, sillä käsittääkseni italialaiset myivät tämän tekniikkansa lisenssit Neukkulaan, konsultoivat autonrakennusta laajasti ja suurinpiirtein johtivat NL:n uuden autotehtaan rakennusta Toljatiksi nimettyyn venäläiseen kaupunkiin. Sekä kaupungin että automerkin nimet neukut antoivat italialaisen kommaripartisaanin Lada Togliattin mukaan.

Mutta todella, tuon ajan autoilla oli kullakin selvästi omanlainen "sielu". Jonkunlainen autonrakennuksen filosofia. Niiden kesken oli meidän autoviisaita leikkivien kloppien selkeä kinastella tekniikan paremmuudesta, mukavuudesta tai ulkonäöstä. Ja joka automerkillä oli omanlainen, kaukaa tunnistettava ääni.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja menopelejähän nuo, itsellänikin monia noista omistuksessa aikojen saatossa. Eka oli tietenkin Mosse. Volgaa, Saabia, Pösöä ja mitä kaikkia sitä olikaan. Joku luupää darsunikin vieraili pihassa. Nostagisia aikoja. Kiitos Yrjölle tästä autohistorian katsauksesta.
t. Huru-ukko

Veijo Hoikka kirjoitti...

Nostalgisia muistoja pintaan nostava historiapläjäys, päivän piriste maailman vihauutisten väliin. Muutama kuvien autoista on minuakin aikoinaan palvellut. Pompannapilla liityin kattokerhoon, kyydissä lisäkseni pari muuta henkilöä. Vauhtia max eli noin sata ja eikun katolleen metsään. Turvallinen auto oli, koska mahtui hyvin lentämään paksujen puiden välistä. Kenellekään ei vammoja. En suosittele edes oikeille automiehille stuntiksi.

intrigööri kirjoitti...

Kekkoslovakian automuistoja tuli paljonkin mieleen. Meikän ensimmäinen auto oli Fiat 850 Special, kun perheessä ei oikein ollut osaamista, sillä jokin kupla olisi ollut parempi. Hiivatti sai kyllä runtua, jäälläkin. Fiat opetti paitsi ajamaan, myös korjaamaan vaikka mitä vikoja. Nyt kun aniharvoin näkee semmoinen minikotteron, ihmettelee, miten siihen sopi itse sisälle ja jopa tyttöjen kanssa vehtaamaan.
Muistorikkaita automalleja on tuossa muitakin, kuten upea Amazon ja syöksysämpylä Saab 96. Volvo 144:lla ajoin autokoulun. Laatikkomossea kokeilin ja siinä oli paras elokuva-auto, se kallisteli ja renkaat huusivat kuin työkansa kommunismin kourissa. Ladoja kerkesi itsellä olla useita, Escortkin oli, jne.

Heikki Välimäki kirjoitti...

Koska haluan tähän sotkeentua epämääräisine muistikuvineni. Muistelen että siellä suunnalla missä vietin nuoruuden Saab 96 tunnettii nimellä Kajakkikaksikko. Syytä en tiedä. Perinteinen kupla oli kutsumanimeltään Hitlerin kosto.
Sen myös muistan että varma tieto kertoi että Tsaikassa ei ole säädettävää kuljettajan penkkiä vaan koska se on tehty periaatteella iso maa, isot toleranssit niin oli helpompaa etsiä sopivan mittainen kuski kuin tehdä säädettävä penkki.
Myös tarina kertoi että Citroen 2CV:n muoto johtui siitä että tehtaan omistaja vaati että hänen pitää pystyä istumaan autoon ilman että päässä oleva silinterihattu putoaa ;)
Ja juu täytyy tunnustaa että minullakin se yksi hyppy viidestä metristä vastasi kerralla kahta ;)

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka oma kiinnostukseni autoihin on aina kutistunut lähinnä väriin ja ulkonäköön, tämä Ykän mittava ja ansiokas autokavalkadi kyllä herätti nostalgisia muistoja, varsinkin tuon valkoisen Volvo Amazonin kohdalla. Se oli mieheni ja minun ensimmäinen auto, joka ostettiin käytettynä ja pankkilainalla, jolla täytyi olla kaksi vakavaraista takaajaa. Myöhemmin mieheni harkitessa auton vaihtoa, hän kävi autokauppiaan kanssa sillä koeajolla ja kauppias (taisi olla tuttu mies) kehui sen maasta taivaaseen. Vaihto jäi moneksi vuodeksi tekemättä.

Rouva Ano

Vasarahammer kirjoitti...

Ihan kaikkea ei yksittäiseen blogipostaukseen saa. Mieleeni tuli vielä muutama muu teillemme levinnyt auto.

Tässä on ns. "tähtiperä-Cortina".

http://www.klassikot.fi/wp-content/uploads/2011/08/ford-cortina-1965.jpg

Tässä on Sunbeam Imp eli "sumppi":

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/40/MHV_Hillman_Imp_01.jpg

Sedällä oli tällainen eli Morris Mini:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/36/Morris_Mini-Minor_1959.jpg/1200px-Morris_Mini-Minor_1959.jpg

Myöhempää Fiatin tuotantoa edustaa malli 127:

https://s1.cdn.autoevolution.com/images/gallery/FIAT-127-2385_7.jpg

Oli muuten erittäin suosittu auto aikanaan.

Brittiautojen viimeisiä henkäyksiä Suomen teillä oli Morris Marina, ainainen narina.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/48/1976.morris.marina.arp.jpg/1200px-1976.morris.marina.arp.jpg

Pian tuon jälkeen Thatcher nousi valtaan ja British Leyland pantiin paloiksi, joita myytiin sitten yksi kerrallaan ostajille.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Ford Capri unohtui. Se ja Celica oli ne paremmat "sportit". Itse sain ostettua vm.-73 Celican -81 ja myin sen pois -86.

Anonyymi kirjoitti...

Saab 96 eli lemmensukkula..

Citroen Van tuo aina mieleeni Tante-Jun eli Junkers Ju-52 lentokoneen.

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Persoonallisia ajopelejä oli ainakin Kekkoslovakiassa. Tuollaisella VW-minibussilla kaksi suomipoikaa ajoi 60-luvun alussa halki puolen maailman. Ensin Euroopan ja P-Afrikan halki, sieltä laivalla E-Amerikkaan jossa käytiin lähes joka maassa, sitten Jenkkilää kierrellen ja laivalla takaisin Eurooppaan. Olihan aikamoinen seikkailu, afrikkalaiset olivat avuliaita ja paljastissiset naiset tulivat kuviin, oliko Argentiina jossa paikallisen suomalaisen luona saunottiin apinan kanssa. Tuosta oli Mobilisti-lehdessä 2000-luvun alussa jatkokertomus värikuvineen.

Terv. Tumpelo mies

Jani Alander kirjoitti...

Isäukolla tuossa olleista autoista oli Lada, Kuplavolkkari, Opel Kadett, Saab 99.
Papalla muistelisin olleen tuon Peugeotin ja Ford Transitin nyt ainakin.

Heimo kirjoitti...

Itseä on aina naurattanut "kirvesmiehen barracuda"-nimitys volkkarin coupe 1600 mallista. Tosin netti antaa ymmärtää, että nimitystä käytettiin myös WV 411 mallista. Kun olin pikkupoika naapurin isäntä nimitti kaverinsa autoa tuolla nimellä.

Kuva

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Achtungille, Huru-ukolle, Veijo Hoikalle, Intrigöörille, Heikki Välimäelle, Rouva Anolle, Vasarahammerille, Buurille Johannesbuurista, Taisteluvälineupseerille, Tumpelolle Miehelle, Jani Alanderille ja Heimolle sekä kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Niin kuin Vasara ja Buuri totesi, niin jotain listalta unohtui, mutta tulihan niitä sentään linkeissä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei rättisitikka kylmä ole. Tekniikan Maailman yleisöosastolla sitä joku lukija aikoinaan kyseli. Toimitus vastasi ranskalaisten insinöörien mittailleen asiaa pakkastesteissä ja tuloksena oli ettei rättärin sisällä ole sen kylmempää kuin ulkonakaan.

terv.
Jampe

Anonyymi kirjoitti...

Monet kuvissa olevista autoista toi mieleen mukavia muistoja -60 ja -70 -luvuilta. Ensimmäinen oma autoni oli kuplavolkkari, saman värinen kuin Ykän kuvassa. Ostin volkkarin itse tienaamillani rahoilla -70 -luvun alussa. Auton myi keski-ikäinen mies, joka oli pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä ja ajellut sillä vain aurinkoisina päivinä. Sateella hän oli polkenut pyörällä viiden kilometrin työmatkan. Autolla oli ajettu vähän ja se kulki yli 100 km/t alamäessä. Ristiin rastiin ympäri Suomea volkkarilla tuli seikkailtua. Hyvin sillä oppi nuorena ajamaan. Niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Pienillä lommoilla on tähän asti selvitty.

Die Heimat

QroquiusKad kirjoitti...

Ensimmäisen kuvan ajopelistä tuli mieleeni ranskalainen EU-vaikuttaja Pierre Moscovici; onko hän siis monsieur Mosse?

Ladasta taas tuli mieleeni 1980-luvun silloisen maakuntalehteni sille omistettu juttu, jossa mainittiin maahantuoja Konelan lähettäneen kerran valmistajalle kainon pyynnön tehdä autot valmiiksi siellä Toljattin tehtailla, heidän kun täytyy täällä päässä tehdä jokaiseen jonkinasteinen remontti. Vastaus oli sitä luokkaa, että Zhiguli-henkilöautot joita tsuhna nimittelee Ladoiksi ovat neuvostokansan teollisen osaamisen Korkea Veisu, eikä niissä siis voi olla mitään vikaa.

Ei Lada nyt sinänsä huono auto ollut, se oli tilava ja lämmin talvella; lisäksi ainakin joskus tiettävästi Ladan ostaja sai kaupan päälle hansikaslokeroon sijoitetun säilykekaviaaripurkin.

Wartburgilla olen ajanut lyhyen matkaa siirtäessäni tuttavan kakkosauton huoltoaseman pihasta hänen kotipihaansa. En vieläkään käsitä, miksei hän voinut antaa minun ajaa paremmalla autollaan kuskaten itse Warreaan, sillä voi rietale, että se lyhyt matka tuntuikin pitäkältä! En tiedä oliko kyse tästä nimenomaisesta yksilöstä vai oliko se Warren perusominaisuus, mutta polkimet olivat aivan ihmeelliset, sellaiset pienet metallinyrkit. Sillä henkilöautoa etäisesti muistuttavalla ajoneuvolla oli aavistuksen verran vaikea ajaa.

Becker kirjoitti...

No nyt tuli paljon muistoja mieleen.Aletaan Mossesta Sitähän sai myös kaksivärisenä: vekselinvihreä/tuskanpunainen. Kun 1500M (se missä oli se Bemarin kopiokone)tuli markkinoille, niin Konela mainosti että sillä saa ajaa Keimolan moottoriradalla yhden kierroksen. Kysyin mukana olevalta Konelan mieheltä että minkälaiset renkaat autossa on. Vakiorenkaat joissa 2,7 kiloa painetta, joten ryhdissä pysyvät. Ei sitten muuta kuin menoksi ja niin lujaa kuin vieraalla autolla kehtasi. Vaihteet hivenen rusahtelivat kun niitä heitteli silmään, mutta muuten kulku oli Mosseksi aika pirtsakkaa. Pääsuoran jälkeinen kaarre tiukkenee ja on näin ollen aika kinkkinen ajettava. Ja niinpä mullakin lähti kärry kovaan räkäsladiin ja niin sitten mentiin sisäkaarteeseen ja siellä puoliksi maahan istutettujen renkaiden yli. Bum bum bum, auto hyppi ja me mukana. Päästiin kuitenkin kunnialla takaisin varikolle ja huoletuneena kyselin että kai kai auto pysyi ehjänä. No hätä, kyllä Mosse kestää sanoi myyjä luottavaisesti.
Urbaani legenda kertoo että Konelan miehet ajelivat trimmatuilla 1500M:llä edestakaisin Tarvon moottoritietä talla pohjassa herättäen kanssa autoilijoiden mielenkiintoa, ostohalusta en tiedä,.

Tein aikoinaan reissun senaikaiseen Leningraadiin, Neuvostoliitoon nähdäkseni jos maa on sellainen paratiisi kuin kotikommarit julistivat. Ei ollut ja palattuani sieltä pidin kommareita entistä vähäjärkisempinä. Samalla reissulla näin miten kaksi Volgaa olivat kolaroineet eräällä sillalla. Autot olivat kirjaimellisesti muuttuneet isoksi kasaksi ruostetta.

Vaikka Lada oli kestävä ja hintaansa nähden asiallinen auto, niin oli siinäkin omat ongelmansa. Ajoasento etenkin pitkillä reissuila pisti kyllä paikat puutumaan. Erään kerran sain Kirkkonummen hiekkaisilla teilla takarenkaan puhkeamaan ja ajelin pitkät tovit ennekuin huomasi että jotain oli pielessä. Vanteessa oli jäljellä savuavat renkaan jämät. Kertoo jotain auton ajo-ominaisuuksista tai kuskin kyvyistä. Ehkä auton....

Toi Fiat 600 olis pitänyt täällä kieltää. Se ei sopinut tippaakaan täkäläisiin vaativiin ajo-olosuhteisiin. Eipä niitä paljoa Ruotsissa näkynytkään.

Datsun Bluebird. Tollaisella punaisella ajoin autokoulussa. Olin jo sen verran autoillut että renkaat tuppasivat vingahtamaan Hesan kaarteissa. Yleensä opettaja oli hiljaa, mutta pyysi kuitenkin ottamaan lunkisti. Kun sitten inssiajo koitti niin se suoritettiin samaisella autolla jossain Kallion kaupungiosassa. Ensin peruutus vinoparkkeerauksesta ylämäkeen ja sen jälkeen oikealle ja oikealle ja oikealle ja taas jälleen oikella kunnes olimme lähtöruudussa. "Se on siinä" sanoi Inssi, turha tässä on pyöriä kun mies kerran osaa. Siis korttelin ympäri. Lyhyempää inssiajoa en tiedä. Tämä Datsun oli muuten mielestäni pirun mukava ajella.
Tätä edellinen malli, jota tuotiin sellainen koe-erä, niin yksi annettiin Teekkarien Autokerholle ajettavaksi Helsingin ja Rovaniemen välille. En nyt muista kuinka monta kertaa, mutta tapahtumaa rummutettiin uuden auton mainostamiseksi lehdistössä. Sitä mitä ei mainittu oli se, että auto oli luvattu lahjoittaa Teekkareille ajosession jälkeen. Autolla kyllä ajettiin, mutta siitä pidettiin myös hyvää huolta.
Joku vanhemmasta porukasta saattaa myös muistaa TV-mainksen jossa tuollainen punainen pudotettiin ruudun yläpuolelta järven jäälle, jolloin vain pölykapselit irtosivat ja autoon mennyt mies starttasi ja ajoi sen pois. Mainoksen keksinyt mainosmies kertoi minulle, että oli vähän hankalaa saada auto roikkumaan tasaisesti vaijerissa kattoon poratun reiän kautta, ja niin että se laskeutui kaikilla pyörilleen, ja että kestikö kärry pudotuksen.Mainos oli tietty tehty yhtenä vetona ja niin että TV-katsojat sen myöskin sellaisena näkivät

Jatkuu...

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=Z9Y_T5U_3fQ

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jampelle, Die Heimatille, Qroquius Kadille, Beckerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne sekä jälleen jaetuista muistoista. Rättäreitten lämpötila taisi olla samanlainen kuin aikanaan Ceausescun Romaniassa kerrostalojen sisälämpö. Huhun mukaan niitä lämmitettiin ulkoikkuna aukaisemalla. Moskvitsh vissiin meinaa moskovalaista (korjatkaa jos olen väärässä) ja se aito oikea monsieur Mossehan oli se suomen ensimmäinen julkihomo.

Ano: Minä en jaksa noista juidesalaliittojutuista innostua. Oliko niitä nyt pakko panna johonkin vanhoihin kotteroihin liittyvään kirjoitukseen?

Becker kirjoitti...

Jatketaan.

Mennään suoraan Saabiin. Mulla oli parikin 96:ta joista viimeinen se paksupuskurinen viimeistä valmistumisvuotta ollut. Autolla oli monta kutsumanimeä niinkuin tuolla aiemmin on huomattu. Itse kutsuin autoa "Porkkanasorviksi." En tiedä mistä nimitys oli saanut alkunsa, mutta sopi hyvin autolle. Peto kulkemaa hangessa ja lämmin talvella. Vaihteita pystyin heittelemään silmään kahdella keskisormella irroittamatta otetta ratista. Tykkäsin kärrystä ja on yksi niitä harvoja jonka myymistä olen katunut.
Noihin muihin Saabin malleihin en ole oikein tykästynyt. Tosin 99:n takapenkki on siinä mielessä tuttu, että siellä on tullut saatua ainakin kolmet sakkolaput. Siis se kaksivärinen malli, jossa on yksi torvi katolla ja kaksi sisällä.

Volvot ovat kaikki tuttuja, mutta mieluisin niistä kaikista oli Amazon 123 GT, jossa oli varvikello ja tuplakasarit sekä loikkarilaatikko ja kulki melkein 170 km/t 115 hepan voimalla. Se oli aikoinaan diiva peli ja sen kanssa kyllä sai seuraa, sitä kauniimpaa.
444 ja 544 autoja kutsuttiin ja kutsutaan munkkipussiksi. Sitten tuo klassinen ja nätti P1800, se Pyhimyksen auto. Roger Moorelle yritettiin ensin saada filmauksiin Jaguar E-typeä, mutta kun vastaus oli että kyllä se sopii jahka maksatte sen ensin tuonne firman kassaan. Eetua myytiin kaikki se minkä kerettiin valmistamaan, joten ei ollut tarvetta mainokselle. Jaguarin omistaja Sir William Lyons oli myös tarkka rahasta. No Volvo P1800 saatiin ilmaiseksi ja niinpä se näkyy The Saints:in autona. Kuvassa oleva malli on etupuskureista päätellen tehty Jensenin tehtailla Englannissa, mistä sen tekeminen siirrettiin pian Ruotsiin engelsmannin laatuongelmien vuoksi.

Kuplasta sen verran, että kun Tarvontiellä lähti ohittamaan rekkaa, niin imusta kun pääsi noin puolitoista metriä etukulmasta, niin meno toppasi kuin seinään. Ja siinä sitten kitkuteltiin pari kilsaa, jotta päästiin ohi. Mahtoi rekkamiehillä olla hauskaa. Silloin niilläkin sai ajaa lujempaa kuin 80 km/t.

Warrella olen pari kertaa ajanut. Kumma härveli, kiihtyy 0 - 50 kuin tauti ja sitten ei mitään. Ajoin kerran sellaiset 260 kilsaa etelä-Suomessa ja sillä matkalla minut ohitti saman verrran autoja kuin normaalisti kolmen kuukauden aikana. En tykännyt härvelistä.

Kauniaisissa, Suomen varakkaimassa kaupungissa asui eräs Korpivaara OY:n omistajista, Korpivaara hänkin. Tarina kertoo, että aina kun hän tilasi taksin, niin oven eteen ajoi Volga. Automaahantuojana häntä alkoi asia kismittämään ja niinpä hän kysyi kuskeilta syytä moiseen. Eivät pysty vaihtamaan parempaan kun Volgasta ei kukaan oikein maksa mitään. "Tulkaa käymään firmassa, niin ktsotaan mitä asialle tehdään," oli johtajan kommentti. Ja niinpä Granin (siis Kauniaisten) taksista hävisivät Volgat ja Citikan ID:t tulivat tilalle ja johtaja Korpivaara sai mielenrauhan. En tiedä onko tarina tosi, mutta niin minulle on väitetty. Olen myös itse aikoinaa päässyt istumaan Granin taksin Citikkaan ja kyllä tunnelma oli kuin olisi avaruuslaivaan istunut. Niin erikoinen se auto aikoinaan oli.

Pökötti 404:lla olen kerran ajanut Pariisista Helsinkiin ja täytyy myöntää että se on tien päällä erinomainen auto ajaa, ja mukava.

Anonyymi kirjoitti...

@ Tumpelo mies, se oli moniosainen ja mielenkiintoinen reissu, Mobilisti-lehdet 2,3,4/2003 Uki ja Eki maailmalla. Reissukuvaukset Saharasta ja Etelä-Amerikan Andeilta olivat mukaansatempaavia, ja en voinut kuin ihmetellä e.m. maiden rajaviranomaisten toimintoja ja se kontrasti kun he saapuivat kolmannesta maailmasta Yhdysvaltoihin. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

Uuden Suomen puolelta poimisin esiin I. Schepelin matkakertomuksia Itänaapurista, tuosta linkkiluettelosta erityisesti Vanhalla Volgalla Venäjän halki, itäiset lainasanat ja koko listan viimeisin Luoteis-Venäjä/Severo-Zapad, josta löytyy linkit eri Pohjois-Venäjän lääneihin vai mitä oblasteja ne nyt ovatkaan. Noissahan elää vielä useita suomensukuisia kansoja.

@ Becker, joo toi kommunistinen Neuvostoliitto ei sitten ihan osoittautunutkaan sellaiseksi työläisten paratiisiksi kuin eräät kuvittelivat. Ykä antoikin jo hyvän lukuvinkin siitä Unto Parvilahden kirjasta Berijan tarhat, löysin divarista ja lukaisin läpi. Tähän pitää laittaa muutama poiminta kirjasta, oli se meininki sen verran surkuhupaisaa että ei voi kuin nauraa, onhan se saavutus tehdä konkurssi maailman suurimmilla luonnonvaroilla!

S.210 "Vuonna 1951 keväällä tämän kolhoosin poronhoito kuitenkin päättyi surkeasti koko porokarjan liittyessä villiporoihin, jotka pariutumisaikana monituhantisina laumoina ryntäävät tundralla paikasta toiseen. Poropaimenet olivat tällä hetkellä nukkuneet teltassaan umpihumalassa ja saivat myöhemmin vastata lakituvassa heidän huostaansa uskotun sosialistisen omaisuuden hukkaamisesta."

Taisi tulla kännäilylle hieman kova hinta => gulagiin mars mars!

S.225 "Tätä teknillistä "baasia", varikkoa, nimitettiin venäjän kielessä "Basa tehnitsheskih materialov i oborudovanije", so. Teknillisten materiaalien ja välineiden varikko. Puhekielessä kutsuttiin sitä "basa TM i O", josta lyhennyksestä leikkisästi sanottiin "Tvoja, Moja i Obshevo", suomeksi: Sinun, minun ja yhteistä. Tämä johtui siitä valtavasta varastamisesta, jota harrastettiin tämän varikon alueella."

S.234 "Litra 96-prosenttista spriitä maksoi kaupassa n. 180 ruplaa ja sen saanti oli tehty mahdollisimman helpoksi. Sitä myytiin leipä- ja maitokaupoissakin, puhumattakaan tavallisista osuuskaupoista, ja spriitä ei tarvinnut koskaan jäädä jonottamaan. Ehkäpä niin olikin parempi, humalaiset spriinostajat olisivat jonossa seistessään aiheuttaneet epäjärjestystä."

Kuten sen vanhan neukku-vitsin mukaan, he teeskentelivät maksavamme meille palkkaa, me teeskentelimme tekevämme töitä.

Toinen hyvä vankilakirja on hävittäjälentäjä Lauri Pekurin kirja Spalernajan vanki, hänestä oli hyvää juttua Mobilistissa 7/1998, jossa hänen lampeen uponnut Brewster Buffalo hävittäjä nostettiin ylös. Mies joutui tekemään pakkolaskun Itänaapurien hävittäjien ahdistellessa (1941) ja mies patikoi ilman saappaita takaisin omille linjoille. Vangiksi joutuminen tapahtuikin sitten 1944 Kannaksen ratkaisutaisteluiden aikana. Pitää laittaa lukulistalle.


- Soomepois Eestist -

Becker kirjoitti...

En tiedä onko nyt niin soveliasta jättää näin pitkiä kommentteja mutta Fordit jäi täysin käsittelemättä, joten "kerta kiellon päälle." Anglia tosian oli kovapeltinen ja kestävä auto. Viimeinen kunnon Fordi sanoivat monet aikoinaan. Juustohöylään kun pisti 1200 kuutioisen koneen, niin siitä saatiin aika pirteä kulkija.
Sitten nuo Caprit. Oli jotenkin säälittävää kun joku osti sen kaikkien halvimman version eli 1300 L:n.Täysin riisuttu versio, jossa oli heikko kone ja kojetaulu täysi paikkalappuja puuttuvien mittarien ja katkaisimien kohdalla. Urheilullisuuden tunne jatkui varmaan niin pitkälle kunnes pikavuoron bussi pyysi katua Turun tiellä. Siitä oli myös se kolmen litran versio joka oli kyllä miehekäs kulkija mutta ah ja voi niitä jarruja ja ajo-ominaisuuksia. Saksalaiset Taunukset olivat ikiliikkujan maineessa ja ihme ja kumma että niitä vieläkin näkee silloin tällöin liikenteessä.

Tarina kertoo, että eräs amerikkalainen istui Pobedan kyydissä ja kysyi että mitä nimi Pobeda tarkoittaa. Voittoa oli kuskin vastaus. Voittoa mistä ihmetteli Jenkki.

Sitten vielä näitä Radio Jerevanin kysymys ja vastaus palstoja. Eli kysymys kuului: "Voiko Mossella ajaa satasta mutkaan?" Vastaus: "Periaatteessa kyllä, mutta ainoastaan yhden kerran."

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille ja Soomepoisille Eestist & kiitos hyvistä kommenteistanne. Pitkät kommentit ovat sallittuja sillä eihän tästä blogin kommenttiosiosta paperi kesken lopu.

Apoliteia kirjoitti...

Tervehdys täältä ysärillä syntyneiden vinkkelistä, joista katsoen nämä kaikki ovat jo museoautoja enkä ole kuin aniharvan kyytiin itse päässyt. Lienenkö koskaan kuplankaan kyydissä ollut, nyt kun asiaa oikein mietin? Jotenkin puutteellinen olo tulee!

Syy kommentointiini oli amerikkalaisautojen olemattomuus Pikku-Ykän Nyhtänköljässä - sattuu nimittäin olemaan niin, että sekä isäni puolen isoisälläni että äitini puolen iso-isoisälläni oli 1960-luvun alussa alla jenkkirauta, vaikka kumpikaan ei ollut mitään parempaa väkeä!

Miten näin saattoi olla, kun vielä tänä päivänä jenkkiauto on todellisuudessa Suomen kaduilla harvinaisuus (ei niihin ollut täällä varmaan koskaan varaa)? No, isänisäni osti kuulemma Chevrolet Bel Airinsa (en tiedä vuosimallia) Tampereen yliopistollisen ylilääkäriltä käytettynä, mistä tämä lienee auton alkujaan sitten saanutkaan. En ihan tarkkaa ostovuotta tiedä, mutta varmaankin 1960-luvun alussa. Pappa ajoi sillä sitten taksia pitkän aikaa ja ymmärettävistä syistä hän olikin suosittu taksi - olihan se varmaan komeaa letukkataksilla ajella.

Äidin pappa taas voitti jostain arvalla Willys Aero-Larkin 1950-luvun lopulla, joka sitten myöhemmin valitettavasti myytiin. Sen verran harvinainen (varsinkin Suomesssa) kärry käsittääkseni on, että se olisi poikaa laitellla käyttökuntoon ja museorekkareihin! Vaan mikäs teet.

Oma ensiautoni on siitä veikeä juttu, että kyseessä oli vitoskoppainen saksalainen v, 1991 Ford Escort, samoin oman isämiehen ensimmäinen auto oli Escort - tosin MkII 1970-luvulla. Vieläkin han jaksaa sillä tunnelmoida ja mikäli taloon ostetaan pelikonsolille autopeli jossa MkII:sta voi ajaa, kokeilee hän aina miten siinä pelissä on simulaatiossa onnistuttu.

Anonyymi kirjoitti...

Saabilla on lempinimiä aika paljonkin, vai oavtko haukkumanimiä, mene ja tiedä. 96 onlen kuullut sellaisia kuin kajakkikaksiikko ja pulkka. Saab yleensäkin on svaolaisten pornoauto, suap eestä ja suap takkoo.
Nuo tuon ajan kulkineet olivat siinä mielessä ahlppoja, että niitä osasi melkein ukko kuin ukko korjata pihalla, nyrkkipajsaa, ja jopa tien päällä.
t. Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Apoliteialle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Apoliteia: Erityisesti nuorempien lukijoitten kommentit Kekkoslovakian ihmemaasta ovat mielenkiintoisia. Mutta meillä ei ollut juurikaan jenkkiautoja. Saattaa olla, että se vaihteli vähän paikkakunnittain.Niitä tuli meille sitten vuosikymmenen vaihteessa ja silloin tuli niitä jenkkejä jotka oltiin veroteknisistä syistä muokattu pick-upeiksi. Muistan kyllä että Nyhtänköljässä oli parikin Ford Zephyriä taksina. Tommosia siis:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/90/Ford_Zephyr_211E_front.jpg/280px-Ford_Zephyr_211E_front.jpg

Varmaankin 1970-luvun kuuluisin jenkki oli se Roadrunnerin kannessa ollut Cisse Häkkisen Cadillac:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/c/c7/Hurriganesin_Roadrunnerin_kansikuva.jpg/260px-Hurriganesin_Roadrunnerin_kansikuva.jpg

Huru-ukko: Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minulle se Läskinpala on jotenkin jäänyt elämään. Ja joo, nykyisissä autoissa pystyy niihin vanhoihin verrattuna lähinnä tarkistamaan ilmanpaineet ja täyttämään pissapojat.

Anonyymi kirjoitti...

Näin ja Suomen media (+päättäjät) vaikenevat:

https://www.kansalainen.fi/italia-pakolaiset-kayvat-verista-sotaa-poliisia-ja-puolustusvoimia-vastaan/

Ai niin mutta onneksi Suomessa ei tule tapahtumaan vastaavaa...

-Tvälups-

Jaska Brown kirjoitti...

Repesin tuolle Mossemainokselle.
Se on kyllä taivahan tosi, että tuon ajan autot jäivät mieleen, ne oli helppo tunnistaa ja eri merkkien ominaisuudet erosivat toisistaan. Nykyautoista ei meinaa tunnistaa edes omaansa muiden joukosta. Kun pari entistä autoani tulee joskus liikenteessä vastaan, pitää katsoa rekisterinumerosta onko tuo tosiaan se. Joskus ei ole ja silloin tällöin koko auto on jopa väärää merkkiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Todennäköisesti tulee vielä joskus. Tuo oli mielenkiintoinen tuo mafialinkki, mutta se oli poistettu uutisen päivityksestä.

Jaska: Kai se on niin, että nykyautot ovat parempia, mutta ne Kekkoslovakian ajan autot olivat jokainen persoonia.

Becker kirjoitti...

Parempia ja parempia, kaikki on niin suhteellista. Nykyjään tosiaan näkee harvemmin tien poskeen jääneitä autoja, mutta kun se hetki tulee, niin ei auta muuta kuin pistää kolmio auton taakse, soittaa hinuri ja pistää röökiksi. Niinkuin mainitsit niin autot ovat tulleet niin monimutkaisiksi, että ainoat asiat mitä nykyjään pystyy tekemään on tarkistaa rengaspaineet ja täyttää pissapoika. Ennen vanhaan pystyi sentään kätevä mies tekemään pientareella vaikka kansiremontin ja säästämään näin ison tukun vaivoja ja rahaa. Nykyautojen omistajien naamakirjat ja muut blogit ovat täynnä kysymyksiä ja korjausneuvoja mitä ihmeellisimpiin vikoihin. Huippumonimutkaiset autot saavat myös korjaamokäynnit huippukalliiksi. Ilmankos joku Dacia myy koska sen ei ole ollenkaan tarkoitus olla täynnä mitään Hitekkiä vaan ihan koettua perustekniikkaa jonka perään moni nykyjään haikailee minä mukaanlukien.

Anonyymi kirjoitti...

Nuorempia lukijoita voivat nuo tavara-autot - myös Timangi - ihmetyttää. Pakuja ja avolavoja, sekä pakettiautoiksi rekisteröityjä kovatakapenkkisiä farkkuja oli maaseudulla kuitenkin ihan saakelisti. Syy oli verotustekninen: hyötyajoneuvoista ei peritty maahantuonnin (tai ensirekisteröinnin) yhteydessä autoveroa, joka henkilöautoista oli kumminkin noin puolet auton hinnasta ennen liikevaihtoverolaskelmaa. Tavara-autoiksi rekisteröidyt olivat siis selvästi henkilöautoja halvempia. Tällä verohelpotuksella valtio pyrki tukemaan paitsi elinkeinojen harjoittamista myös hyötyajoneuvoreservin kannan kehitystä - sotavaltio kun siihen aikaan suhtautui vielä vakavasti siviiliajoneuvojen otto-oikeuteensa liikekannallepanon yhteydessä. Taisi kuntalaissakin olla vielä maininta hevosenottolautakunnista. Samasta syystä muuten maastoautojen autovero (lähinnä Land Rover, Jeep ja Niva) oli alennettu.

Ellen ihan väärin muista, "Timangi" aiheutti pienimuotoisen kuohunnan autoverotuksen piirissä. Pienen henkilöauton (Corolla) paino- ja mittaluokassa olevaa autoa kun tuotiin maahan tavara-autona - sitähän pidettiin veronkiertona. Olisiko tämän seurauksena pick-upien mitta- ja kantavuusvaatimuksiakin tiukennettu? 90-luvulla paketti- ja lava-autojen sekä maasturien verohelpotukset sitten asteittain lopetettiin. Nykyään pick-upit ovatkin lavalla varustettuja järeitä maastureita, jotka ovat melkoisesti tavallisia citymaastureita kalliimpia.

Terv. Achtung

Strix Senex kirjoitti...

Volvo Duettia voi pitää suorastaan oman aikansa maastoautona. Aikoinaan eräs tyttöystäväni asui talossa, jonne menevästä tiestä viimeiset puolitoista kilometriä kulki savipeltojen halki. Kelirikkoaikaan se tie muuttui varsinaiseksi mutavelliksi. Treffeille mennessäni jouduin melkoisesti sompailemaan sen mutavellin läpi ajaessani, mutta maanmittarin poika on oppinut isänsä kanssa ajamaan pehemmistakin paikoista. Perillä minulle kyllä kerrottiin, että se tie on ajokelvoton, eikä kukaan ole siitä kelirikon aikana pystynyt ajamaan. Mutta Duetissa oli isot pyörät ja kunnon maavara.

Krypta kirjoitti...

Olipa kiva historia pläjäys. Etenkin tuo Peugeot 404, jolla olen 3 kk:n ikäisenä ajanut kolarin. Puuttui joukosta ainoastaan polski fiiatti, joka olikin melkoinen ajettava, kun se oli nikkaroitu ST-ajoon.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Jatko-osa Fiiu 600. Ystäväni ajoi, matkalla Tahkovuoreen pujottelubisselle. Poliisilakko päällä, siis vapaa nopeus. Nilsiän keskustassa vastaanajava käppäukko käänty edestä huoltsikalle ja me poikamiehet pikkufiiulla takaovesta neuvostokeksinnön takapenkille. "Autot" jäi siihen, me jatkoimme Tahkolle, eri konein. Ainoa vammani autoilu-uralla, haava peukaloon olutpullon iskiessä kojeen lautaan matkalla mossen sisuksin. Laastarilla hoitu. Jälleen todistus F u 600x turvallisuudesta.
Vielä olis noin 3 vastaavaa kaustia, mutta mennee jo ohjaamon sisävarustelun analysointiin. Ei päävammoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Achtungille, Strix Senexille, Kryptalle ja Veijo Hoikalle.

Becker: Joo, tosi on tuo ja jos auton ajotietokoneessa on nykyisin joku vanha virheilmoitus niin auto ei mene leimaan vaikka se olis muuten kunnossa. Koskahan muuten joku keksii valmistaa jotain vanhaa Latukkaa pikkusen uudemmalla tekniikalla?

Achtung: Olikohan näin, että sen pick up-verokikkailun aloittivat ensimmäisenä rauhanturvaajat, jotka toivat autoja reissultaan. Ja niissä maastureissa piti (niitä sotavaltion mahdollisia pakko-ottoja ajatellen) olla vetokoukku. En tiedä, minkälainen tykinvetokyky niillä oli mutta ainakin raskasta kranaatinheitintä niillä veti. Nykyiset ns. citymaasturit muuten ovat aika veikeitä maastureita kun ei niillä maastossa pärjää.

Strix Senex: Vanha Mossekin muuten pärjäili niillä huonoilla teillä varsin hyvin.

Krypta: Kiitokset. Polski-Fiiu tosiaan unohtui. Pannaanpa kuva nuoremmalle sukupolvelle.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/97/Polski_Fiat_125p_1980.jpg/250px-Polski_Fiat_125p_1980.jpg

Veijo: Siihen aikaan tietysti ihmisiä kuoli kolareissa enemmän kuin ennen. Ei turvavyöpakkoa ja tietyillä pätkillä ei nopeusrajoitustakaan. Oma sukupolveni muistaa Sammy Babitzinin.

Anonyymi kirjoitti...

Faijalla oli aikanaan v. -67 mallinen Opel Rekord, autona toki komea, mutta varsinkin talvella pirun kylmä, ainakin ennen erillisen sisätilalämmittimen hankkimista. Tyylikkkäitähän monet noista tuon ajan autoista toki olivat, mutta eräänä pahana ongelmana mm. se, että varsinkin isommissa autoissa oli jo tuolloin melkoiset konetehot, mutta aika olemattomat ajo-ominaisuudet moniin uudempiin autoihin verrattuna. Plus vielä takavetoisuus. Eikä turvavöistä tietoakaan. (Rekordiinkin ne tulivat sitten jälkiasennettuina, kun turvavyöpakko tuli voimaan.) Ihmekös sitten, että varsinkin tuo 60-70-lukujen vaihde oli auto-onnettomuuksien suhteen todella mustaa aikaa. Eivätkä tainneet maantietkään olla useimmin paikoin kovin korkeatasoisia vielä tuohon aikaan, mutkaa, katveita ja sorapintaa kun piisasi.

-J.Edgar-

Becker kirjoitti...

Tuo Toyota-Timangi aiheutti poliittisen kaaoksen holhousvimmaisessa eduskunnassa. Sitähän markkinoitiin voimakkaasti ns. nuorisoautona, halpana verottomana Pick-uppina.
No tämähän ei mahtunut päättäjien kaaliin, että alamaiset olisivat saaneet jotain kivaa kohtuuhinnalla. Niinpä tehtiin laki joka määritteli pick-uppien lavojen minimi mitat jolloin Timangi tippui pois kuvioista. Valmistajat ja maahantuojat joutuivat muuttelemaan lavojen pituuksia vain ja ainoastaan Suomen poliittisen aatelin päähänpiston vuoksi.
Muutenkin nuo autoveropelleilyt mitä Suomessa virkamiesten esityksistä tehtiin olivat ainutlaatuisia koko maailmassa. Suksiboxi farmarit ja sitten nämä 80 lätkällä varustetut farmari pakettiautot, joissa oli tuo suorastaan vaarallinen kova puurahi selkä menosuuntaan päin. Muistatteko sitten nuo jenkkiautot, joista peräosa muutettin avolavaksi jotta saatiin se autoverottomaksi. Entäpä ns. korinvaihtoprojektit, jossa jokaiselle komponentille oli laskettu jokin prosenttiosuus, jolla sitten voitiin vaihtaa neliovisen sedanin tilalle kaksiovinen coupe. Ei missään maailmassa ole nähty vastaavaa pelleilyä autoverotuksen suhteen. Jokainen nakkikauppiaskin osaa laskea tuotteellen sellaisen hinnan, että kun myynti lisääntyy niin lisääntyy myös tuotto. Paitsi Suomen valtionvarainministeriö. Siellä verotettiin ja verotetaan kulkuneuvoja niin raskaalla kädellä, että verotulot ovat pieniä johtuen juuri heikosta myynnistä. Mutta kyseessä lienee jälleen poliittisen aatelin vittuilu ja holhousvimma verojamaksavaa rahvasta kohtaan.

Näin muuten kerran Hesassa hieman kolhiintuneen ja nuhjuisen näköisen kirkkaan keltaisen Mosse picupin. Sen peräpeiliin oli kirjoitettu käsin punaisella maalilla: "Maksettu käteisellä." Se pelasti päivän aikoinaan.

Becker kirjoitti...

Muistaakseni maastoautot olivat aikoinaan verovapaita, jos niiden jakolaatikossa oli yksi ylimääräinen voiman ulosotto. Korjatkaa jos olen väärässä.

Becker kirjoitti...

Jäi vielä sanomatta, että eivät rauhanturvaajat mitään pickuppeja tuoneet vaan kalliimman hintaluokan Bemareita ja Meruja tms. arvoautoja. Tämä oli yksi porkkana jolla miehiä satiin muuten huonopalkkaisiin rauhanturvahommiin. Ilmeisesti tämäkin ilo on porukalta nykyjään viety. Alkoikohan Arkadinmäellä istuvaa lautakuntaa kyrsimään, kun joillakin oli parempia etuuksia kuin heillä. Nykyjäänkään ei enään edes tunneta muuttoauto veroetua. Jos asut ulkomailla, mutta vaimosi on kirjoilla Suomessa, niin hän saa ajaa ulkomaisilla kilvillä varustettua autoasi viikon päivät Suomessa ilman veroseuraamuksia. Sekin pitää etukäteen ilmoittaa tullihallitukselle, jos vaikka ratsaavat. Jälleen kerran, ei varmaankaan missään muualla ole mitään vastaavaa, ei ainakaan Ruotsissa.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Uusi syötti! Vauhdin Maailma. Pääsin korruptoitumaan Ison Firman retkellä jossakinpäin Suomea. Rallikuskin kartturiksi minä, ja menoks. En ymmärrä vieläkään miten ohjus pysy kuin Märklin raiteilla. Ja sitten vaihdettiin jakkarat. Annoin pelolle sijaa, ja kartturi sen toi esiin. Haikeana hirvisoppaa syödessä (IF sponssas) mietin, miksi minulla oli silloin kauan sitten lusikka väärässä suussa, olisin saattanu oppia ajamaan, jos ois ollu omassa.
3. kausti: MB 250 CE (vm -69) musta jää, tie kaartaa notkossa oikealle, mäkeä vastasuuntaan tulee rekka. Karkaa, MB vie oikealle (!) läpi kaiteen. Sain uuden etuvasemman osuuden mersuun. Ei polliiseja, hinuri riitti.
Ja joku vielä kysyy, miks en pelkää vapaata ilmasuvapauden poliisitointia.
4...

Virkamies kirjoitti...

Silkkaa nostalgiaahan tämä oli, meidän perheessä kun oli aikanaan Anglia, Fiat 600 ja 850 peräkkäin. Jälkimmäiset isän työsuhdeautoja Hankkijalta, uudet myyntitykit kun aloittivat siitä pienimmästä. Kateellisina katsottiin kun jollain vanhemmalla isän työkaverilla oli jopa 128 Fiiatti, sehän oli jo huiman iso auto. Ja mittarissakin ainakin 160. Löysin muuten joskus takavuosina kotitalon pihan ruohikosta Anglian vilkkuviiksen, olin kuulemma onnistunut vääntämään sen irti kun leikin ratin takana autolla ajamista. Mutta kai tämä kehitys päättyy siihen että viimeisinä vuosinaan ei saa itse edes ajaa autoa, auto ajaa itse ilmoitettuun määränpäähän ja erilaiset tunnnistimet tutkaavat muita liikkujia ja mahdollisia esteitä. Kai sitä voi taas takapenkillä vaikka leikkiä itse ajavansa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys J.Edgarille, Beckerille, Veijo Hoikalle ja Virkamiehelle & kiitos kommenteistanne. Tuo Opel Rekord kehno vie unohtui. Beckerin kommentit kaikkiaan ovat enemmän kuin kommentteja vaan jo tiedon pläjäyksiä. Kiitokset. Suomihan on kaikenlaisen verotuksen ja ylisäätelyn byrokraattinen suurvalta. Virkamiehen mainitsemasta ratin takana ajamisen leikkimisestä voin sanoa, että minulla ensimmäiset sellaiset kokemukset olivat vanhan ja ruostuneen Mossen romun ratissa. Mukana loppumaton pikkupojan mielikuvitus. Mutta sellaiseksi vapaamatkustajaksi en itse rupea, minkä mainitsit. Kyllä minä sompaan rattia edelleenkin.

Jaska Brown kirjoitti...

Vanhoissa autoissa oli semmoisia asioita, joista 2000-luvulla korttinsa saaneet eivät ole kuulleetkaan. Testasin asiaa äsken:
"Mikä on autossa semmoinen vempain kuin 'ryyppy'?"
"En ole kuullutkaan."
Ei meidän nuoruudessa autoa saanut edes käyntiin jos ei tuota tiennyt.

DatS kirjoitti...

On toi Citroën DS vaan niin helvetin magee. Vaikka en ollut silloin itse vielä syntynytkään. Jousitus tietty kuulemma oli ihan painajaista alusta lähtien, nykyään varaosat lienee käytännössä mahdottomia hankkia? Mutta kyllä jos sellaisen saisi yhdeksi viikonlopuksi alle niin olisin reteetä poikaa. Samoin tuon aikakauden ja ehkäpä vielä enemmän hieman uudemma mersut on aivan ajattomia koslia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jaska Brownille ja DatS:lle & kiitos kommenteistanne.

Jaska: Joo, toi pitää kyllä paikkansa. Nykysukupolvelle ryyppy on tietysti tuttu mutta autoihin he tuskin osaavat sitä yhdistää.

DatS: Symppiksen näköisiä ne kyllä ovat, tosin pitkässä käytössä olen kuullut ranskalaisesta autotekniikasta pitkiä, rumia ja karvaisia sanoja.

Anonyymi kirjoitti...

Totta puhut Ykä, ennen vanhaan autot olivat persoonallisia, ja se kaikkein persoonallisin oli mielestäni vanha kunnon Trabant eli Trabi, itäsaksalainen laatuauto. Olettaisin, että valuuttaa hamuava DDR vei sitä Suomeenkin? Toki omillekin kansalaisille tätä autuutta oli tarjolla, kunhan odotti 8 vuotta. Warren minimiodotus olikin sitten jo 12 v. Tämä siis 1960-80-luvuilla. - Trabit olivat yleensä hailaskanharmaita, jollain nomenklatuuraa lähempänä olevalla saattoi olla jopa kellertävä. Joka tapauksessa värimaailma sellainen ettei sitä taatusti Tikkurilan värikartoista löydä. Koska en ole autoihmisiä en osaa niiden teknisiä ominaisuuksia kommentoida, mutta ken on kerran sellaisessa istunut ei sitä hevin unohda. En tiedä mistä materiaalista kori oli tehty, mutta muutaman kerran kun näin kolaroineen Trabin niin ainakin jotain sahanpurun tapaista oli onnettomuuspaikoilla. Lastulevyä, vaneria? Mikähän mahtoi olla turvallisuusluokitus? Mutta pieniä, ja niin söpöjä. Samaa ei voinut sanoa niitä valmistavasta valtiosta.
tira+

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, tira+. Vaikka kuinka muistelen, niin en muista koskaan nähneeni Trabantia livenä vaikka niitä Suomeen jonkun verran tuotiinkin. Trabantin kori oli duroplastia joka on kai jonkunlaista muovin ja puuvillan sekoitetta.