keskiviikko 27. syyskuuta 2017

PARI SÄLLIÄ JA TYHJÄ METSÄ


Jos lukija ottaa avukseen ajatusten siivet, hän voi tehdä Pinnanmaan maakunnan mäkisillä tasankomailla nopean lentopyrähdyksen alkaen Hömpstadin maakuntakeskuksesta, ylittäen Huitsinnevadan ja Lälläveden kunnat saapuen Ala- ja Ylä-Tölöviöön, edeten siitä Äkkölämäkölään ja Härnävään, päätyen lopulta Pinnanmaan perimmäiseen sopukkaan eli Uuteen Hyisianaan ja puolestaan senkin perimmäiseen sopukkaan Taemmalle Hyijärvelle, tarkemmin sanottuna jonkun verran sen itäpuolella sijaitsevalle Tyhmän-Jyrkin salolle, jossa hän huomaa pienen aukean reunassa  palavan nuotion sekä sen vierellä istuvat kaksi keski-ikäistä miestä joilla on päällään maastopuvut ja jotka ovat laittaneet mukanaan kuljettamansa haulikot ja kiväärit puun runkoa vasten. Nekin saisivat nyt hetken levätä, vaikkeivat ne tällä reissulla olleetkaan joutuneet pahemmin töitä tekemään.

Ajatusten siivin tasaisen kuivan maan telemark-alastulon tehnyt ja ympäristöä tarkkaileva lukija huomaa, että nuo miehethän ovat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Molemmat hörppäilivät mukeistaan termospullosta otettua tsajua ja natustivat samalla ruisleipää jotka oli sivelty paikallisella hyimariinilla sekä terästetty yhtä lailla paikallisella Pollevainaan Muistometukalla. Makkarakeppien päässä nuotiotulilla näytti molemmilla lämpiävän myös Lälläveden Läski & Leivonnaisen Vanhan Ajan Lenkki. Ykä näytti samalla kuivaavan nuotiotulilla toisen jalan saapasta ja sukkia.

- On se perkele, kun koko hehtaarin alueella on se yksi ainoa vesimonttu ja siihen pitää törpön mennä astumaan. Polvea myöten. No, puusilmä mikä puusilmä. Tulipahan olevinaan katseltua lintuja joita ei tässä metsässä kumminkaan ole. Vallitsevassa tilanteessa olis ehkä ollut viisaampaa kattella jalkoihinsa ja unohtaa ne linnut. Metsot, teeret ja pyyt. Tai vaikka hänessä korppikotkat. Joista mistään ei täällä ole hajuakaan. Ei niin minkäänlaista. Ei täällä ole muuta kuin noita merkeleen hirvikärpäsiä.

Lötjönen otti hörpyn saikkaa ja tuumaili puolestaan:

- Vallitsevassa tilanteessa ja noin niinkun pitkässä juoksussa saattais olla myös viisasta meidän molempien palata takaisin niihin vanhoihin jalkarätteihin. Ne kun kuivais noilla tulilla ihan hetkessä. Noitten sukkien kanssa on aina vähän semmosta.

Ykä kokeili märkien sukkiensa kuivaustilannetta sormillaan, puisteli päätään ja vastasi:

- Saatat olla oikeassa. Vieläkö noita tosin osais jalkoihinsa kääriäkään? Vaan kai sen taas oppis kun opettelis. Mutta pakko sanoa, että en minä näin tyhjää metsää ole ikinä nähnyt. Ei niin hiirenhyppyä. Osasihan tuon uumoilla kun Örnätjärven Erämiehetkin pani kaikki metsäkanalinnut rauhoitukseen ensimmäisen kerran meidän elinaikanamme mutta olishan sitä luullut että täällä on edes jotakin. Tää alue on kumminkin sen verran syrjässä. Mutta ei näy eikä kuulu. Aivan tyhjää. Kun kattoo ympärillä tuota puolukan määrää niin evästä olis. Vaan kun ei ole syöjää. Eikä edes kuulu mitään. Ei pulinaa, ei suhinaa eikä piipitystä.

- Joo… viime vuosi oli poikastuotannon kannalta paha. Ja tää vuosi oli sitten aika lailla katastrofaalinen, etten sanois. Se kevät varsinkin. Vuoron perään vettä ja pakkasta. Ja kun metsäkanalinnutkaan ei mitään varsinaisia hoivaavia kanaemoja ole vaan ne lähtee aamulla sapuskan perään ja siinähän ne poikaset sitten menee, kun eivät ressukat pakkasta kestä. Seuraukset näkee nyt.

- Toi on yks seikka joo, tosi sellanen ja senhän arvasi jo etukäteen. Kunhan käytiin täällä tarkastamassa sen, minkä muutenkin tiedettiin. Sitten on noi pienpedot lisäksi. Niinhän ne paikalliset totesivat myös että supikoira on lisääntynyt täällä Uudessa Hyisianassakin ihan pirusti. Sen minkä huono vuosi jättää, niin loput menee parempiin supisuihin. Oliskohan valtiolla aika panna pystyyn taas jonkunlainen tapporaha noista pienpedoista?

- Ei muuten olis huono idea ollenkaan. Tosin kun sellainen sanottais ääneen niin piipertäjät hahmottaisivat sen suurinpiirtein niin, että ”metsähallitus ±¶ĭƏƣɕʭ͏- ΅ͱζϡϠ TAPPORAHA!!!1!! Ѩ҈ʭ҉Ջ±¶ĭƏƣɕʭ͏   joten äärioikeistolaisuutta, polttouuneja ja sillai… eikä maailmakaan pelastu…”.

- Taidat olla oikeassa. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan punaviherkuplasijoitetun opiskelijan ja samaan kuplaan kuuluvan häntä komppaavan toimittajan näkemys luonnosta on kieltämättä varsin toisenlainen kuin meidän, jotka siellä actually liikumme. Ne ajattelevat asiasta enempi teoriassa ja me taas käytännössä. Me jopa nähdään se luonto. Piipertäjät vaan puhuu siitä. Vaikka eivät siitä mitään tiedä.

Miehet alkoivat jälttäämään nuotiolla kypsynyttä maukasta lenkkiä ja samalla heidän ylitseen korkealla lensi metelöivä hanhiparvi. Hanhen muutto oli hyvää vauhtia menossa. Oli se vuodenaika.

- Valkoposkia ovat.

- Joo, niillä kun on sitä sanomista kun ne lentää. Millä hemmetillä ne jaksaa koko ajan pulista lentäessään? Vähän sama kuin Virenin Lasse olis voittanut Montrealin kympin ja samalla hoilannut koko ajan Narvan marssia.

- Tiedä noista. Hyvät keuhkot vissiin. Metsähanhi sentään älyää pitää nokkansa soukemmalla kun se lentää. Vaan paljonkos me ollaan noita tään muutaman päivän aikana nähty? No, parikymmentä tuhatta, eikö lie? Muutto on käynnissä.

- Jotain sinnepäin. Samalla kun nää metsät ovat tyhjät muista linnuista. Mutta ampua noita valkoposkihanhia ei saa. Mikä tuntuu jotenkin höhlältä. Onhan toki selvää, että Suomen yli ei lennä ”hanhia”, vaan ”the kaikki hanhet” mutta sitten kun nuo lentää Suomenlahden yli niin siellä on Viron pojat vastassa suurinpiirtein Sergein kanssa ja antavat palaa.


Virolainen metsästäjä (Viinistu läpiräiskimät jahtliit) odottelee Suomenlahden yli saapuvia muuttohanhia

- Joo, ja Hollannissa niitä ajetaan kontteihin ja tapetaan kaasuttamalla. Helsingissä ne puolestaan paskoo nurmikot käyttökelvottomiksi. Mutta mitään ei saa tehdä. Jonkunlainen metsästyksen salliminen olis kyllä noitten kohdalla paikallaan. Vaan voitaishan asian suhteen tehdä kompromissi. Perustettais hanhien citysuojelualue niille seuduille Helsingissä missä vihreitten kannatus olis kaikkein suurin ja muualla toimittais vihreitten mielestä kovasti vanhentuneen, ettei suorastaan rikollisen maalaisjärjen mukaisesti. Anskumä hetken mietin… joo, jos vaikka…


- Hähhää, joo… ja onhan Helsingissäkin metsämiehiä. Kun ne olis hävittäneet ne liiat hanhet muuten pois kuleksimasta ja säikyttäneet loput huuthelvettiin niin ne vois mennä tekemään riistanhoitotyönä sille vihersuojelualueelle hanhien ruokinta-automaatteja joilla saatais houkutella aluelle vielä lisää hanhia. Joku piipertävä kirjailija voisi tehdä hanhien dynamiittipaskojen väistelyn ohella suureepoksen: ”Kuin pökäle kädessä – suojelimme kaupunkiluontoa”.

Ykä natusteli makkaransa loppuun ja totesi:

- Toi oli ehkä tämän riistattoman syksyn paras idea. Vaan jos palataan tähän tyhjään metsään, niin minä luulen joka tapauksessa että ei me tulla enää eläissämme törmäämään niihin suuriin teeriparviin joita me joskus poikana nähtiin. Se aika taitaa olla mennyt. Kai se tehometsätalous ottaa osansa siinäkin. Kannat on pienentyneet. Ja niitä parvia, mitä meidän isämme joskus näkivät joskus 1960-luvulla me ei olla koskaan edes nähty. Vaikka meillä molemmilla on jo parrassa harmaata. Meidän muistot on vaan eri juttu kuin isiemme muistot. Me jäädään vähemmälle.

Lötjönen puolestaan viimeisteli oman slördensä ja komppasi:

- Totta tuo, totta hyvinkin. Mutta onhan se niin – jos rehellisiä ollaan – että ei me niitten parvien kanssa osattais yhtä hyvin pärjätä kuin ne meidän isämme pärjäsivät. Ne oli jotenkin velhoja siinä hommassa. Me ollaan metsästelijöitä ja ne oli metsästäjiä.

- Joo, me ollaan pyyntimiehiä. Ja ne oli saantimiehiä. Pakkohan tuo on tunnustaa. Olisko niin, että ehkä meillä tuli kuunneltua liikaa rockradiota vuonna 1980? Isäukoilla kun ei semmostakaan ollut. Vaan eiköhän me tästä jatketa? Auto on kilometrin päässä. Saalista ei tullut tänäänkään, tosin jos asiaa positiivisen ajattelun kautta miettii niin eipähän tullut ensimmäistä ohilaukaustakaan. Osumatarkkuus olemattomaan maaliin täydet sata prosenttia. Niin että ei parane kenenkään tulla silmille hyppimään. Ja tarvittavan evään meille pyynti- joskaan ei saantimiehille tarjoaa kuitenkin paikallinen Lähikauppa Rauno Rumppanbul.

- Nimenomaan. Ja onhan tässä kyseisen lähikaupan tarjonnan myötä syöty monipuolista ja vaihtelevaa evästä. Joka toinen päivä lihistä lenkillä ja joka toinen lihistä jauhelihapihvillä.

- Monipuolinen ravinto on yksi inhimillisen hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä.

Miehet sammuttivat nuotion huolellisesti, pakkasivat kamppeensa ja löivät niin repun kuin kiväärin selkäänsä. Sitten he ottivat haulikot käsiinsä, käsi tarkisti vielä selkäytimen käskystä että ase oli varmasti varmistettu ja sitten nuo kaksi miestä alkoivat kulkea Tyhmän-Jyrkin salosta Hukutetun Häntäheikin Puron kohdalla Roskanpamauttamankorveksi muuttuvaa maastoa kohti kilometrin päässä odottavaa autoaan. Huolimatta siitä, että Tapio ei ollut heille aulis, he olivat kovasti hyvällä tuulella. Mikäs näitä reissuja oli porukalla kulkiessa. Ja vaikkeivat he aina olleetkaan saantimiehiä, niin pyyntimiehiä kumminkin joka kerta. Pyyntimiehiä, sano.


Kiitokset WhiteHunterille asiaan liittyvästä ajatustenvaihdosta ja sitä kautta inspiraatiosta.

26 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Saahan niille valkoposkille, kun iholle tai omaisuuteen alkavat kiinni käydä, luvan. Ei Sitä Lupaa, vaan ns. häirintäluvan, jonka toimeenpanolle nuo kälättäjät kaiketi lähinnä nauravat, ja palaavat edelleen naureskellen viiden minuutin kuluttua häiritsijän poistuttua ruokapöytäänsä. Alkukesästä Maaseudun Tulevaisuus raportoi jostakin pohjoiskarjalaisesta kylästä, jonka keskellä on pieni järvi, että siellä oltiin kirjaimellisesti paskassa kiljuhanhien kanssa. Pesimäalueilleen kylmän kevään takia hiukan myöhään matkanneet kiljuhanhet käyttivät tuon järven ympärillä olevien karjatilojen nurmia levähdys- ruokailu- ja paskomispaikkoina, mikä pilasi tilojen ensimmäisen nurmisadon kutakuinkin kokonaan. Yksi hanhiparvi ei paikalla montaa päivää viivy, mutta kun seudulla käväisi alkusuven aikana vissiin puoli miljoonaa lintua, niin se jo alkoi tuntua. Riistakeskus myönsi sitten sen häirintäluvan, mutta isännät sanoivat, että ei siitä oikein mitään apua ollut. Joku kylän nuori julli kaiketi paineli mönkijällä parvien perässä niitä hätyyttäen, mutta siirryttyään seuraavaan paikkaan parvi tuli takaisin. Kyllä se vaan siltä näyttää, että "There Must be Blood" ennen kuin alkavat karttamaan niitä vahinkokohteita. Olisi varmaan ollut niin tilallisille kuin ympäristölle aiheutetun vahingon minimoinnin kannalta parempi pistää puolenkymmentä hanhea pataan - tästä ei Länsi-Siperian pesivä hanhikanta olisi kärsinyt yhtään.

Kanalintujen poikueet, luulen, tuhoutuivat lähinnä nälkään. Eikös ne poikaset alkuviikkoinaan ole enimmäkseen hyönteisravinnon varassa? Kylmän kevään ja alkusuven takia hyönteiset eivät olleet vielä liikkeellä, eikä siis toukkiakaan ollut. Oman lähisuon teeriä en ole ehtinyt käydä kurkkimassa, mutta kotometsän pyillä näkyi heinäkuussa olevan ainakin yksi lentokykyinen poikue. Tiedä heistä, moniko pääsi syksylle asti.

Suosittelen kyllä jalkarättien kunnianpalautusta! Itse olen 14-vuotiaasta asti käyttänyt niitä - pakkasilla tosin villasukka on parempi. Mulla kun tuo jalka on sen mallinen, että vasta nykyaikaiset vyöhykkeelliset teknosukat pysyvät kunnolla paikallaan, sen sijaan jalkarättien kiedonta on pitänyt noin 99% ilman korjauksia. Nuorempana käytin myös sidottavia varsikenkiä/alppikenkiä, ja ohueksi kuluneet rätit toimivat niissäkin. Kunnollisen rättimateriaalin saaminen on nykyään vaan hiukan vaikeaa. Kaikkein parasta on semmoinen karkeahkolle kuviolle kudottu puuvillakangas (tai ehkä vielä mieluummin pellavarohtimesta tehty), jollaista ennen käytettiin mm. patjojen kuorina ("polstarikangas"). Myös karkeasta farkkukankaasta tulee hyviä jalkarättejä. Vanhojen farkkujen reisiosan kummaltakin puolen saa sopivankokoiset rätit (saumat pois!), ellei jalkaterä satu olemaan jumalattoman pitkä. Kunnollinen kiedonta vaatii hiukan kokeilumielistä opiskelua, mutta kun ideasta ja rutiinista saa kiinni, kiedonta käy vaikka silmät kiinni. Ja tietenkin seisten. Jalkarättien kulta-aikana istualtaan kietominen katsottin kaiketi vanhojen ukkojen touhuksi. Vaikka itse varmaan kuulun jo tuohon kategoriaan, kiedon silti yleensä seisten. Onhan sekin hyvä arkinen koordinaatio- ja tasapainoharjoitus vanhenevalle miehelle.

Terv. Achtung

Ekku kirjoitti...

On tainnut Yjäkin lukea viimeaikaiset kirjoitukset siitä yhdestä onnettomasta ilveksestä ja sen kohtalosta tiedostavien nykyihmisten käsissä...

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Joo, jalkarätit, siis tietysti jalkarätit näissä ronttoshommissa, joita silloin tällöin joutuu tekemään. Ja kumisaappaassa aivan ehdottomasti jalkarätit! Nahkasaappaassa pärkää villasukillakin.
Tosiaan, sitomisen / kietomisen osaa vielä unissaankin, kun aikoinaan oppi - jo ennen armeijaa. Näin vanhalle ukolle seisten sitominen jo hiukan asettaa haasteita. Metsässä olis vissiin pakko onnistua sekin.

Näillä mennään vaikka, no, sanonko mä mihin...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Ekulle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Joo, kyllä tuo valkoposkien täysrauhoittaminen on aivan turhaa ja vahingollistakin. Hätyyttelykin on hyödytöntä kun ne huomaavat, ettei siinä henki yhdeltäkään kääkältä lähde. Keväällä vaikutti varmasti nälkä ja myös kylmä ja lisäksi oli kerrannaisvaikutus sillä aikaisempikin vuosi oli huono.

Achtung & Terho: Jalkaräteissä on kieltämättä omat puolensa. Sinänsä näihin uusiin tyköistuviin vaelluskenkiin niitä ei taida saada aseteltua.

Ekku: Tuo oli mulle kyllä uusi juttu. Olisko sulla jotain linkkiä?

Nimetön kirjoitti...

Kyllä täällä Pohjanmaalla fasaaninpoikaset kuolivat kylmyyteen viime keväänä. Siitä pidin huolen, että ruuasta ei ollut puutetta.

Tässä K-jokirannassa omakotialueella esim. viime vuonna 10 ja 9 pennun poikueet selvisivät syksyyn mutta nyt 8 ja 7 pennun poikueet pienenivät 2 ja yhteen poikaseen. Nyttemmin ovat kadonneet kokonaan. Vain pari kukkoa käy syömässä tarjoamaani evästä. Viime vuonna ehdin nähdä kuinka urospoikasten väri muuttui mutta en tänä vuonna.

Siitä Ekun mainitsemasta ilveksestä:
IS: Virkamiehet haluavat lopettaa Uuraisilta löytyneen Pirkko-ilveksen
http://www.ksml.fi/kotimaa/IS-Virkamiehet-haluavat-lopettaa-Uuraisilta-l%C3%B6ytyneen-Pirkko-ilveksen/1044670

Johan

Nimetön kirjoitti...

Omat havainnot ja riistakolmiolaskennat sen vahvistivat; ei ole kanalintuja.
Esitin omassa seurassa täysrauhoitusta koska viimeiset neljä syksyä tilanne on ollut sama ja suuntaus on surkea. Nyt nimittäin karsitaan niitä kantaa ylläpitäviä lintuja ja se ei ole tervettä touhua se. Menikö läpi? No varmasti! "Pitäähän se joulupaistit saada, ei ole joulu muuten joulu".
Jos minulla olisi valta niin kieltäisin joulunkin kun se aiheuttaa mokomaa järjettömyyttä.

Tein tuossa yli 200km autoilun Enon-Ilomantsin-Tuupovaaran takamailla; en nähnyt ensimmäistäkään riistalintua saati -eläintä. Täysrauhoitus tulee ja kun se tulee ministeriöstä niin kesto voi ollakin sitten vuosikausia koska joulupaistien jahtaajat eivät näe omaa etuaan.

Kaikki into pitää saada keskitettyä nyt pienpetojahtiin ja riistanhoitotyöhön.
Meillä täälläpäin maksetaan pienpedoista "tapporahaa" paikallisen kalastuskunnan toimesta, tosin maksu suuntautuu sille metsästysseuralle jonka riveissä olet, joten tuo pitäisi saada muutettua henkilökohtaiseksi palkkioksi sillä se motivoisi metsästäjiä etenkin supi- ja minkkijahtiin.

On se erikoista kuinka täältä itärajalta pitää suunnata muualle jos metsästämällä tahtoo saada saalistakin...

Ekku muuten tarkoittanee sitä Pirkko-ilvestä, jonka kohtelu kuvaa hyvin aikojamme.

-Tvälups-

Becker kirjoitti...

Mainiot nuo termit pyyntimiehet ja saamamiehet. Vaikken metsästä, niin kyllä jossain Huitsinnevadan takamaastossa makkaran paisto kaffen kera hyvässä seurassa on sitä ihteänsä. Jos sitten haluaa ottaa torakan mukaansa niin joku selitys pitää viranomaisille olla, vaikkapa ehkä supikoiran pyynti.

Nuo valkoposket ovat tosiaan riesa myös täällä, suojeltuja kun ovat. Pelottelu ei niihin tehoa, mutta jospa pari kaatoa sallittaisiin, niin sillä voisi olla hyväkin vaikutus niiden poistumiseen. Niitä on niin pirusti joka paikassa, että suojelu tuntuu mielettömältä. Paskantavat nurmikot täyteen etteivät edes asukkaan pääse piknikille kuin asfaltille siihen viereen. Muistelen jostain lukeneeni että ne työntävät paskapökäleen 20 - 30 minuutin välein. Ei olisi mikään ihme vaikka näin olisi.

Kun olin intissä, niin meillä käytetttiin jalkarättejä. Niiden oikean käärimisen oppiminen edellytti kyllä muutamaa hiertymää, mutta kun homman tajusi, niin olivat pirun hyvät saappaan sisällä ja kuivuivat todella teltan lämmössä nopeasti. Mutta se haju sekoittuneena hernerokan (lataa ja varmista)aromeihin oli kyllä jotain ainutkertaista.

Ruotsissa eräs neropatti pistin moskeijan tuleen. Neropatti siksi että jäi siitä ilmeisimmin kiinni. Kouluja maassa palaa alvariinsa, joten ei ihme että jokin moskeijakin tuikataan tuleen paremman puutteesa. Knugenkin sai päähänsä mennä seisomaan savuavien raunioiden ääreen osoittamaan islamisteille myötätuntoansa. Imaamit olivat taatusti ihastuneita kun kuningaskunnan pääkin osoittautuu aidoksi dhimmiksi. Millään muulla palopaikalla ei apinoiden kuningasta ole vielä nähty.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Johanille, Taisteluvälineupseerille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Johan: Kylmä on ollut siis murhaa fasaaneillekin. Itsellä ei niistä ole pahemmin kokemusta. Olen syönyt kyllä ja liha on maittavaa. Kiitos tuosta linkistä.

Tvälups: Kyllähän vallitsevassa tilanteessa pidempiaikainenkin rauhoitus metsäkanalintujen kohdalla on perusteltua. Valtiohan myy tietysti mailleen lupia vaikkei siellä mitään ole, niin kuin myös Lappiin silloin kun riekoista ei ollut tietoakaan. Valtaosa metsästyksestä tapahtuu kuitenkin muualla. Nyt tarvitaan niitä toipumisvuosia ja sitä riistanhoitotyötä.

Becker: Muistan kuulleeni nuo termit jo pikkupoikana ja osuvia ne ovat. Itse olen ollut yleensä niitä pyyntimiehiä. Inttihän oli monenlaisten hajujen sinfonia ja yksi mieleenpainuvimmista oli kahviaamiaisen (Kesto-kahvi) jälkeinen ns. päällekäyvä asevelihenki patterin paskiksessa. Sanovat muuten, ettei se Kalle-kustaa ole penaalin terävimpiä kyniä mutta olis kiva jutella hänen kanssaan kaksistaan hänen hallintokaudestaan sekä siitä, kuinka Ruotsi on muuttunut sillä ajalla ja kysyä että miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Nimetön kirjoitti...

Ykä, en ole IT-tykistöä/merivoimia, mutta näin sinkosimona heitän hyvän pätkän leffasta U-96 "Das Boot". Näin sitä oppii vieraita kieliä, lol... Jos mun komentajana intissä olisi ollut Herr Kapitänleutnant Thomsen, niin olisin seurannut häntä ihan loogiseen loppuun asti. Keine Sprache von daran!

I am not in a condition to fuck - ich kann nicht ficken, niin ja suomalaisethan juovat ihan v*tusti viinaa?

Das Boot ja hyökkäys Gibraltarin tienoilla, here we go dudes - das ist alles was Sie wollen wissen!

0:08; Luftangriff eli ilmahyökkäys kohti sukellusvenettä

0:20; Fliegerangriff, Alarm - ilmasuojaan, sukellusvenettä vastaan hyökätään!

0:30; sofort Sani hier - lääkintämies heti tänne!

0:49; festgehalten - pidä itseäsi täällä, älä luovuta! Lääkintämies täällä! - Sani hier!

0:50; Jawohl Herr Oberstleutnant - kyllä herra ervestiluutnantti! - ehkä kiireessä menee noi sotilasarvot sekaisin laivaston - armeijan välillä, mutta eihän sitä turhasta ollut "Das U-Bootin" komendantti - Kommandierer tai Kapitänleutnant?

0:59; schneller, schneller - lisää vauhtia suklariin!

1:20; Ruhe in der Boot - hiljaisuus laivassa

1:29; alles was Sie haben - täyttä höyryä eteenpäin

1:34; er läuft was sie alles haben, direkt an die Afrikanische Küst - pomo vetää täysillä kohti Afrikan rannikkoa

1:45; verdammt, verdammt - kirottua, kirottua!

1:50; alaarm, alaarm - heh, no joo tämä ei tarvitse käännöstä! Mutta tuolloin toi ei naurattanut...

2:05; neunzig Meter gehen - sukelletaan 90 metriin

2:25; Scheisse - paskanmarjat

2:30; beide Maschine stoppt, alle beide gerade aus - suklarin moottorit stoppiin, kaikki kohti perää

2:40; schnell, schnell - nopiasti miehet

2:45; mit Luft dribben - tankeista ilmat pihalle

3:00; verdammt noch mal Sani - lääkintämies koita pitää mies hiljaisena

3:05; gerade anblasen - pitää tyhjentää suklarin tankkeja

3:08; beide Maschine Anschlüsch zu zurück - kummatkin moottorit takaisinpäin

3:15; anblasen - ilmat pihalle päätankeista

3:20; voran anblasen - etutankeista ilmat pihalle

3:30; stehen, stehen, - nouse, nouse, "Tiefenmesser" on tietenkin sukellussyvyys

3:35; was für alles sein, alles anblasen - kaikki peliin

4:05; konemestari ilmoittaa "Boot ist nicht zu halten" - eli paatti ei ole enää ohjattavissa. Ja tuosta alkaa legendaarinen kertomus kuinka syvälle se suklari upposikaan...

4:30; Hundert dreissig Meter und mehr - 130 metriä ja enemmän

4:40; Mein Gott - hyvä Jumala

5:40; Jumala heitti lapiollisen hiekkaa kölin alle, ja me selviydyimme. Noin 290 metriä hiekkaa botskin alla...

Jos tuosta selviää, niin sitten ihan mistä vain. Leffa jatkui ironisessa mielessä siten et jätkät seilasivat puoliksi hajonneellla sukellusveneellä takaisin tukikohtaan, mutta britit pommittivat suklarin tekoaltaan pohjaan. Ja tietenkin U-bootin komentaja (Jürgen Prochnow) kaatui tuossa taistelussa.

Heh, jollei muuta oppinut niin saksaksi hälytys on "Alarm"....


- Soomepois Eestist -

WhiteHunter kirjoitti...

Becker, se on 2-3 min välein, se paskantaminen.
Tuossa kun olin aamulla nykäsemässä voimasavuke bostonin, niin näin espoon yli lentävän noin 2000-3000 hanhea. Olisihan siinä paistia. Tuossa kun mietti tuota pienpeto juttua, niin tälläisiä ajatuksia on tullut mieleen joita valtiovalta voisi tukea.
- Valtiovalta antaa metsästää minkä tahansa hanhen, yhtä pienpetoa vasten. Eli supikoira = hanhenpyyntilupa.
- Loukkuja saisi tilattua eräkontista nimelliseen hintaan.
- 10€ saisi vasemmasta korvasta (tämä kattaisi pensarahat, sillä loukkupyytäjillä tulee kilometrejä vuoden aikana)
- Riistan ruokinnan tukeminen ja kannustaminen siihen. Ja ohjeita ruokintapaikkoja varten (sori vaan vanhat jäärät, mutta on parempiakin tapoja kuin kolme kertaa talvessa viedä läjä metsään).
- Lopetusaseen saannin helpottaminen

Mutta, ihan yleisesti pitäisi puhua metsästyksestä enenmän. Minä olen tänäkin kesänä joutunut pariin otteeseen selittämään ihmisille, millaista esim hirvenmetsästys on. Ihmisillä on ihan utopistisia käsityksiä metsästyksestä. Sitten kun korjannut mielikuvia niin ihmiset ovatkin ymmärtäneet että ei se nyt olekkaan mitään julmaa lahtaamista. Olen joskus sanonut että metsästys ei ole tappamista. Tappamista on mielestäni se, mitä tehdään teurastamolla. Toki, ei se hirvi sitä paistia anna ohi kulkiessa, kyllä se pitää siltä väkisin ottaa. Itse olen puhunut avoimesti metsästäväni, harrastavani toiminnallista ammuntaa. Jos tuollaisia asioita hyssytellään eikä niistä puhuta, niin ihmisille muodostuu vääriä mielikuvia. Esim SRA:ta harrastavat ihmiset, ne ovatkin työtä tekeviä perheen isiä ja muutenkin tolkun ihmisiä. Eivät mitään sotahulluja natzi sikoja ja rasisteja. Kun asioista puhutaan, niin metsästys kuin muu aseiden kanssa tapahtuvat toiminnasta, ihmiset tajuavat että nuohan on ihan normaaleja ihmisiä. Sitten tulevakin jo kyselemään.

Puola rakentaa 700km aitaa, estääkseen sikaruttoa. Toivotonta.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen käsittänyt että supi myös levittää tauteja. En ihmettele, kun on nähnyt miten ne tallustelee menemään haaskojen yli.

Yksi iso asia metsästykseen liittyen, on metsästysoikeuden hallinta. Nyt kun maanomistu pilkkoontunut, niin moni kaupungissa elävä ei ole antanut maitaan metsästykseen. Mielestäni seurojen maiden sisällä olevat maat tulisi antaa seuroille käyttöön.

Näin maattomana metsästäjänä, mieleeni tulee erään papin sanat joskun 80-luvun alussa: Maattoman metsästäjän pääsy hirviporukkaan on vaikeampaa kuin syntisen pääsy taivaaseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja WhiteHunterille & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Vielen danken noista. Olen toki nähnyt leffan ja se on hyvä pätkä. Nokitan kirjalla. Eli jos saat käteesi kirjan Hait ja pienet kalat (tekijä Wolfgang Ott) niin lue ihmeessä. Se kertoo myös sukellusvenesodasta mutta on vielä tanakampi. Siitä on tehty joskus elokuvakin, mutta sitä en ole saanut käsiini.

WhiteHunter: Kaiken kaikkiaan hyviä huomioita ja ehdotuksia. Niin metsästäjät kuin metsästäjäliitto ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet asiallisesti selvittämään metsästyksen sisältöä mutta työ on tietysti vaikea, sillä vastapuoli on kovin mielellään pyrkinyt betonoimaan demonisoidun mielikuvansa siitä touhusta. Joskus olen kyllä tyytynyt toteamaan vauhkoajalle että en minä sinun lupaasi ja hyväksyntääsi tarvitse. Poliisin ja maanomistajan lupa riittää kyllä.

Nimetön kirjoitti...

Yksi metsälläkäytimuisto takavuosilta.
Olin silloin pääkallonpaikalla ratavaltion hommissa. Alkoi parin viikon vapaa silloisilla asumispalkisilla Kainuun ja Pohjoiskarjalan rajamailla. Jotenkin sitä heräsi ilman kellon soittoa sinä aamuna. Siinä varustelin eväitä päivää varten ja keittelin kahvia termokseen, verhon raosta kurskistin säätilaa, no kurjalta näytti, räntää vaakasuorassa, vaan eihän se kunnon metsämiestä haittaa. Parempi puoliskokin siinä heräili, lienenkö liian kovaäänisesti säätä manannut, mutta kuitenkin.
Kysyi siinä, että et kai aio metsälle lähteä, kun on tuommoinen ilmakin. Laittelin asetta pussiin ja totesin, että en aio vaan lähden, on tätä odotettukin.
Ajelin kyliltä reilut 30 km ja käännyin sivutielle, sitä muutama kilometri ja auto parkkiin. Tuuli ja räntää tuli sakeammin kuin kylällä, mutta eikun metsään, kohti tiettyä harjumuodostelmaa, jossa tiesin olevan hyviä tervaskantoja, ja tietysti seuran laittamia nuolukiviä siinä hakkuuaukean laidoilla.
Yksi tervas oli sopivasti pienen hetteen vieressä, siihen muutama potku, hieman terveksen vuolua puukolla ja tulet kannon kylkeen, ja pullosta kahvia mukiin.
Tuuli humisi aukon laitamien ikikuusikossa rännän piiskatessa kasvoja, jos käätyi tuulen suuntaan. Kun roihu oli sopivaa, hetteestä vettä pakkiin ja se siihen keitistangon nojalle tulen tavoitettavaksi. Kun vesi kiehui höystöt pakkiin ja pakki ulommas kuumimmasta poltteesta, kansi päälle ja siinä se sai hautua kaikessa rauhassa. Isolta tieltä kuullui silloin tällöin kuinka puutavara-autot mennä jyrysivät, ja kuinka kuskit vaihtoivat pienempää, olihan vastassa melkoinen ylämäki kulkusuunnassa.
Kannon nokassa istuessa jouti miettimään edellisen parin viikon sattumuksia töissä tuolla suuren kirkon maisemilla ratavaltion töissä ja nauttimaan siitä, että ne ovat nyt siellä ja minä olen onneksi täällä tulilla.
Kävi siinä jokunen tiainenkin tulilla istujaa tervehtimässä, ja yksi harakka, korpit ronkkuivat kauempana , eivät tulleet tulille tervehtimään.
Ehti siinä miettiä useaamankin kerran tuntien kuluessa, että toivottavasti hirvet pysyvät poissa näiltä tulilta, että jos tuohon tulee irvistelemään niin
pakko kai se ampua naama läjään, onneksi olivat viksuja pysyivät poissa, säästyi minultakin aikaa ja vaivaa.
Lienen silloin ollut, en saama-, enkä pyyntimies, kuhan vaa tuleen tuijottaja, siltikin sielu lepäsi.
t. Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko ja kiitokset hienosta metsästysmuistostasi. Ei niihin aina suinkaan sitä saalista tarvita. Samanlaisia kokemuksia on mullakin, mutta pakko on tunnustaa että vanhemmittaan tulee mukavuudenhaluisemmaksi ja jos nykyisin tulee räntää vaakasuorassa niin perin helposti sitä kylkeä tulee käännettyä. En liene ainoa.

Becker kirjoitti...

Tuo Huru-ukon metsämuistelu oli tosiaan mukavia tuntemuksia herättävä. Kesällä mukavimpia hetkiä oli savusaunan jälken istuksella keinussa kaljatölkki kourassa ja seurata illan pimenemistä. Tosin tänä vuonna jäi puuttumaan monivuotinen Lehtokurpan ylilento. Se moikkasi aina sille omituisella äänellä tervehtien kesävieraita.
Mihin lie hävinnyt sillä sitä jäi kaipaamaan.

Sitten vähän muuta. Halla-ahon mukaan ensi vuoden 2018 budjetissa hallitus antaa 5.3 miljoonaa euroa laittomasti maassa olevien sosiaalihuollon järjestämiseen. Samaan aikaan hallitus leikkaa saman verran rintamaveteraaneilta ja yli neljä miljoonaa euroa vanhustenhoidosta. Vastaanottokeskusten toimintaan osoitetaan 250 miljoonaa euroa ja kotouttamistoimintaa puoli miljardia euroa vuodessa.
Jos tämä pitää paikkaansa niin ei voi todeta kuin että kyllä on hallitus ihan itsestänsä perkeleestä. Pitääkö tällaista sietää pelkästään nyrkkiä taskussa puristelemalla.
Ministerit joutuvat vannomaan mm. virkavalan joka kuuluu seuraavasti:
" Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja että muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti että puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Tässä vaiheessa pistää miettimään että pystytäänkö Suomessa pistämään ministeri(t) edesvastuuseen valan tai vakuutuksen rikkomisesta. Heti perään tulee ajatus että tuskin. Demlalainen oikeusjärjestelmä ei tunne termiä kansalaisten tai maan parhaaksi. Ei naurata eikä itketä, sitä vaan istuu ja ihmettelee että sata vuotta on tätäkin valtiota melkein tyhjästä rakennettu ja sitten yksi Sipilä rosvojensa kanssa sen muutamassa vuodessa tuhoamassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Meillä kotonakin lehtokurppa antaa kesäisin aikamerkkinsä melko tarkkaan kahdeksan aikaan illalla ja lentosuunta on aina luoteesta kaakkoon. Vaan mitä tuohon itse asiaan tulee, niin se kertoo hyvin hallintomme prioriteeteista ja voi tylysti todeta että miehityshallinnon kustannukset ovat luonnollisesti tärkeämpiä kuin miehitetyn maan kansalaisten hyvinvonti.

Termi ” laittomasti maassa olevien sosiaalihuollon järjestäminen” on jo itsessään enemmän kuin absurdi. Oliskos seuraavana ”etsintäkuulutettujen rikollisten sosiaalihuollon järjestäminen”?

Veijo Hoikka kirjoitti...

No jos minäkin metsästysaiheisen. Ei korvessa tulilla vaan Eliten ravintolassa Töölössä. Ystäväni Masi kertoi hameisille suurriistametsästysreissustaan Afrikassa, saaliina gepardi (ei helppo saalis). Misut moittimaan: miksi te ammutte niitä viattomia
eläinraukkoja? Johon Masi: ei ne kuole muuten.
Nimim. (yksi plakkarissa). Eivät muuten ole sukupuuttoon kuolemassa...

Nimetön kirjoitti...

Guten Abend Ykä, kiitokset nokituksesta, pitää laittaa toi kirja lukulistalle. Kesällä tuli luettua Konstantin Simonovin romaani Elävät ja Kuolleet (Živyje i mjortvyje). Kirja alkaa saksalaisten Barbarossa hyökkäyksellä, mies ja vaimo joutuvat juna-asemalla erilleen kun miehen pitää mennä rintamalle ja nainen koittaa päästä Grodnoon, jossa olivat heidän lapsi ja naisen äiti. Lienee turha kertoa, että he eivät ihan nähneet näitä henkilöitä enää elossa. Grodno kun on nykyistä Valko-Venäjää ja Saksan joukot valloittivat tuon kaupungin jo operaation ensimmäisinä päivinä.

Tässä vielä pätkää Das Boot-leffasta sukellusharjoitus

alusta kohtaan 0:20 Herr Leutnant hoputtaa miehistöä - hop hop hop, weiter weiter weiter, schneller schneller schneller. Das ist Alarm!

0:57 Aprill Aprill, Übung ist das halbe Leben. Kann noch nicht in Mose einsetzen - aprillia aprillia, harjoitus tekee mestarin (tai siis puolet elämästä). Ei saa ruostua (tai sananmukaisesti homehtua paikoilleen)

1:05 Probealarm - hälytysharjoitus ja upseerin p*skainen nauru päälle

1:09 Boot durchbenden - oikaise laiva

1:20 Boot ist durchgebendelt. Entlüftnung schliessen - laiva oikaistu. Sulje ilmastointi/ilmanvaihto

1:26 Entlüftnung zu - ilmastointi suljettu

1:27 tiefer, mann muss sehen wie die Ventilen schlüssel halten - syvemmälle, pitää kokeilla kuinka pakoventtiilit pitävät (dieselin käry kun tukki perän pakoventtiilit, niin sukellettaessa sillä oli huonoja seurauksia. Vesi tuli väärästä paikasta sisään)

1:33 Vorne an fünfzehn, hinten zehn - etuvakaajat 15 astetta ja taka 10

1:45 telakka takaa 90 metriä. Natürlich wir können tiefer - toki voimme mennä vielä syvemmälle

2:00 irgendwann ist natürlich Schlüss - jossain vaiheessa tulee tietenkin loppu vastaan

2:10 Wasserdrück quetsch - vedenpaine murskaa veneen

2:20 Überprüfen - eli jokin laite testattiin ja matka syvemmälle voi jatkua

2:35 Der Wasserdrück. Jah jah, klar - vedenpaine se siinä ääntelee kivasti ja TK-kuvaaja toteaa hieman jännittyneenä "asia selvä"

2:46 tiefer. Hundert vierzig Meter - Syvemmälle. 140 metriä

2:59 das muss das Boot abkönnen - veneen pitää kestää tämä

3:00 Hundert fünfzig Meter - 150 m

3:08 Ein Hundert und sechzig Meter - 160 m, konemestari oikein korostaa syvyyttä tuolla "Ein Hundert" sanalla

3:18 Auftauchen - noustaan pintaan

3:20 Voran zehn, hinten über fünfzehn - etuvakaajat 10 astetta ja taka hieman yli 15

Vahinko, ettei tällaisia leffoja enää tehdä? Hollywood-shcaiba on niin nähtyä. Tässä leffassahan ei ole sankareita tyyliin Rambo, joka teilaa kymmeniä/satoja vihollissotilaita, vaan tässä on sitä realismia.

Kuten eräs kommentoija on tonne hyvin kirjoittanut "Das ist ein Stück deutsche Filmgeschichte!" - tämä on pala saksalaista elokuvahistoriaa tai kuten eräs toinen

"Ruhet in Frieden alle (guten) Deutschen Soldaten. Euch gebührt unglaubliche Ehre und Respekt, den ihr leider nicht bekommt." - Rauha ja kunnia kaikille hyville saksalaisille sotureille. Te tarvitsette uskomattoman arvonannon ja kunnian, varsinkin he jotka eivät valitettavasti palanneet.

About 75% saksalaisista U-venemiehistöistä vaipuivat merten pohjaan - aika paha mieshukkaprosentti.

Tekstissä voi esiintyä mokia, koska en ole koulutukseltani diplomisaksankääntäjä.....:-)


- Soomepois Eestist -

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Vaasassa ilmestyvä sanomalehti Pohjalainen järjestää päivätoimintaa "vajailla venttiileillä" käyville eläkeläisille. ;)

https://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-turvapaikanhakijat-varusmiespalvelukseen-1.2408181

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Soomepoisille Eestist ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Ampumisen peruste sinänsä selvisi ja on ymmärrettävä mutta kyllä multa se gepardi jäisi ampumatta. Ja ne lasketaan kyllä uhanalaisiin eläimiin.

Soomepois: Kiitos noistakin. En kärsi klaustrofobiasta mutta ajatus kuolemasta sukellusveneessä jossain parissasadassa metrissä syvyyspommien paukkuessa ympärillä on kyllä yksi kauheimpia. Edelle menee ehkä vaan napalmipommituksen alle jääminen.

VNV: Nyt kun vaan joku kertois minulle, että oliko tuo heppu tosissaan vai heittikö se tuon juttunsa kieli äärimmäisessä poskessa?

Veijo Hoikka kirjoitti...

Gepardiasia. Gepardeja on Afrikassa alueittain niin paljon, että ne aiheuttavat merkittävää haittaa kotieläintalouksille. Tällöin ampumaluvan saa. Hoituu kaksi asiaa yhdellä kerralla, tilanomistaja/metästyksenjohtaja saa rahaa eikä menetä arvokasta karjaansa ja Valkoinen Kuolema saa paikattua heikkoa eliinjäämisviettiään. Ja, ammutaanhan Suomessakin... Paras osuma lienee golfarin valkopaskahanhen poskipusu, vaikka ei ollutkaan hole-in-one.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tarkennus Afrikan metsästykseen.
Etelä-Afrikka, jonka Nelson Mandela vapautti Pahan ikeestä ja nykymandelat siivoavat loppuja valkeasta saastasta, on tunnustetusti Afrikan menestynein valtio (ref.laatulehdistö). Afrikan johtotähdessä harrastetaan laajamittaista metsästystä rodunjalostusta apuna käyttäen. Eläimet kasvatetaan tarhoissa. Voit valita poikkeuksellisia värejä, poikkeavia sarvityyppejä jne. Ampuminen tapahtuu mukavasti aitauksessa usein auton lavalta. Google South Africa canned hunting.
Lopuksi: en ole kyseiseen lajiin koskaan osallistunut enkä tule koskaan osallistumaan. Muistakaa, että S-A:ssa BLM!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo ja kiitos täsmennyksestä. Gepardi lasketaan uhanalaiseksi eläimeksi mutta en epäile, etteikö alueellisia eroja ole. Noin henk koht mulla on kyllä niin, että tuollaista suurpetoa en pystyisi ampumaan. Sama koskee ihan suomalaista karhua. Tuo canned hunting kuulostaa kyllä täysin järjettömältä eikä sillä ole metsästyksen kanssa mitään tekemistä. Mutta nähtävästi siihenkin halukkaita on sillä jos ei ole kysyntää niin ei ole tarjontaakaan.

Qroquius Kad kirjoitti...

Golffarin hanhenmestausvideosta on nostettu taivaankorkea älämölö, koska siinä on aineksia sellaiseen. Pelkäänpä pahoin, että ensi viikolla Iltatytöt alkavat käyttää tätä totaalisen marginaalista ja sinänsä perusteltua välikohtausta uutena perusteena metsästyksen kieltämiseen.

Entisinä perusteinaan Iltatytöillä ja muilla pimpsakkeilla onkin jo pitkään ollut brittiläinen "metsästyskulttuuri", jonka Saarivaltakunnan lordit veivät ympäri imperiumiaan vaikuttamaan siellä edelleen, kuten omalla saarellaankin. Niinpä sieltä on peräisin nykyään henkilöautojen korimalliksi muodostunut termi

https://en.wikipedia.org/wiki/Shooting-brake

Sen lisäksi, että lordeja kuskattiin ja kuskataan edelleen metsästysalueen viereen ampumaan eteensä ajettuja elukkaparkoja todellakin ajoneuvojen sisältä (nummiriekkojahdeissa mainitaan lordeilla ainakin viime vuosituhannella olleen useita rinnakkaispiippuisia haulikkoja siksi, että palvelijat voisivat jäähdytellä niitä lordin paukutellessa maalintuparviin mattivanhaslaista melkeinpäsarjatulta), on heidän ehdottomasti pidettävä kiinni käsityksestään ketunmetsästyksestä.

En tiedä, kuinka usein asianomaisille on kerrottu vaikkapa suomalaisesta ketunpyynnistä tai onko koskaan, saati olisivatko he kerrotusta mitään ymmärtäneet. Sen tiedän, että lordeilta on useampaankin otteeseen kysytty, eivätkö he voisi harrastaa tätä "ketunmetsästystään" niin, että maastoon vedettäisiin ketun hajuvana jota koirat seuraisivat jahdin päätepisteeseen?

Siellä sitten sinne ykköset yllä ratsastelleet lordit ja heidän ladynsa kumoaisivat "kaatoryypyt": eiväthän he tähänkään mennessä ole yhtään saaliskettuaan itse kaataneet, vaan heidän ns. metsästyksellään on pelkkä rituaalinen merkitys. Miksi siis rääkätä elävää kettua?

Vastaukset ovat aina olleet juuri sitä, mitä voi loordeilta odottaakin, joten en ole edes viitsinyt etsiä heidän mahdollisia kommenttejaan edellämainittuun suomalaiseen ketunpyyntiin. En nimittäin usko heidän kykenevän ymmärtämään mikä siinä voisikaan olla metsästystä: ei ratsastusta, räikyviä torvia ja suurta koiralaumaa, ei mitään mikä kuuluu Oikeaan Metsästykseen eli aatelin etuoikeuteen. Pelkästään jotain metsässä jalan rämpimistä pahimmillaan jopa yksin...sehän on pelkkää talonpoikien laillistettua salametsästystä? Eihän se voi muutakaan olla! Voi noita tasavaltalaisia, kun perusasiatkin ovat heillä noin hukassa...


Mitä tulee vastentahtoiseen väkivaltaiseen kuolemaan joko sukellusveneen imploosiossa 200 metriä syvemmällä tai napalm-pommituksen alle jäämisessä, ottaisin mieluummin ensinmainitun jos olisi pakko valita. Se kun olisi todennäköisemmin fyysisesti nopea lähtö, toisin kuin palaminen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Se hanhenmestausvideo oli typerä idea koska oli varmaa, että se leviää julkisuuteen ja laajalti. Sinänsä siinä ei ollut edes kyse metsästyksestä mutta voin todeta että miljoona asiallisesti hoidettua metsästyssuoritusta ei pääse koskaan julkisuuteen mutta se yksi törppöily pääsee joka kerta ja se myös yleistetään koskemaan sitä miljoonaa. Tuota englantilaista herrasmiesmetsästystä en ole koskaan ymmärtänyt, eikä sillä ole oikean metsästyksen kanssa mitään tekemistä. Sata koiraa juoksee ketun näännyksiin, raatelee sen ja punainen takki päällä ja mirri kaulassa olevat tyypit kuvittelevat olevansa metsästäjiä. Syvältä ja poikittain.

Ja joo, kun sukellusveneen runko menee siinä syvyydessä rikki niin henki lähtee huomattavasti nopeammin kuin napalmpommituksessa.

Nimetön kirjoitti...

Paikannimet pistivät hihittelemään. Muutenkin oivaa tarinaa.

tv: kvit kuli

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kevyen iiteen kuli, ja kiitokset.