maanantai 23. lokakuuta 2017

ISOISÄN PISTOOLI

Nyhtänköljä, myöhäinen syksy, jokunen vuosi tästä päivästä taaksepäin


Yksinäinen korppi istuskeli Nyhtänköljän kunnassa sijaitsevan Pienen Särkkäjärven rannalla puolittain kelottuneessa männyssä ja katseli pää kallellaan ympärilleen tarkastellen omia korpin manttaaleitaan. Lähistöltä kuului jyrisevää ääntä mutta korppi ei sitä säikähtänyt. Viisaana lintuna se tiesi, että sieltä oli tulossa sellainen outo, mutta tutuksi käynyt valtavan suuri pyöreäjalkainen koppakuoriainen joka kuljetti sisällään ihmisiä. Ne koppiaiset eivät olleet itsessään vaarallisia mutta ihmiset saattoivat kyllä olla. Varsinkin jos ne kuljettivat mukanaan sellaisia omituisia mustia putkia jotka pitivät paukahtavaa ääntä. Tosin korppi oli oppinut, että ihmiset eivät osoitelleet sitä niillä vaarallisilla putkillaan. Enempi ne olivat metsäkanalintujen, hirvien ja jänisten perään. Korppi oli päätynyt siihen johtopäätökseen että ihmisetkin söivät lihaa. Niin kuin karhut, sudet, ketut ja tietysti korppi itsekin. Hyvä maku noilla ihmisilläkin.

Näillä jättikoppiaisesta nousseilla ihmisuroksilla ei näyttänyt olevan niitä ikäviä putkia mukanaan. Tuttuja miehiähän ne muutenkin olivat. Isä-Perskeleshän se siinä ja sitten poikansa Ykä, jolla tosin oli jo harmaa parta hänelläkin. Miehet näyttivät työntelevän venettä vesille. Olisivatko ne menossa kalalle? Ei niillä kyllä ollut mukana sellaisia vermeitä mitä ihmisillä siinä puuhassa oli. Sellaisia ohuita keppejä, kiinteitä ja pitkiä hämähäkinverkkoja sekä niitä sellaisia puoleensa parin korpin mittaisia häkkyröitä. Nyt miehet näyttivät menevän vesille ilman varusteita ihan omin nokkinensa. Korppi päästi pienen raakkuvan naurahduksen mielestään kertomansa hyvän vitsin vuoksi. Omin nokkinensa. Eihän niillä onnettomilla ollut nokkaa ollenkaan, kraak!

Veneessä Ykä istui soutajan paikalle ja alkoi soutaa venettä hissukseen järvenselälle. Hän katseli korppia ja tuumaili:

- No perkelettäkö sinäkin siellä noin kovasti raakut? Mikäs niin erinomainen ny on? Tosin hyvähän se että tuo korppi on ittekseen ja korpijärvellä kytiksellä toisin kuin pääosa sen nykyisistä lajikumppaneista joita löytyy satamäärin kaatopaikalta seisovan pöydän äärestä. Vaan mitäs varten me täällä järvellä soudellaan ilman kalavehkeitä? Sinä vaan sanoit salamyhkäisesti että käydään kääntämässä vene ympäri talvea vasten ja hoidetaan samalla yks homma.

Isä-Perskeles kaivoi povitaskustaan pienen pistoolin ja vastasi:

- Tää on se homma. Meillähän on monenlaista tykkiä, niin sulla kuin mulla mutta tätä sinä et ole ennen nähnyt.

Ykä sytytteli kämmenten suojassa Voimasavuke Bostonia ja vastasi sitten naama hymyntirrissä:

- Jaa sinä meinaat tuota 6.35-millistä Astra-pistoolia. Seittemän patruunan lipas. Valmistettu
Espanjassa muistaakseni vuonna 1927. Ja joka on ollut sulla kotona piilossa jo Kekkosen aikana. Kun olit huomattavasti nuorempi kuin mitä minä olen nyt.


- Hä? Mistäs sinä…

Ykä veti pitkät henkoset voimasavukkeestaan ja jatkoi naama edelleen hymyntirrillä.

- Olet tainnut isä unohtaa, että ainoa luonnonvoima mikä on pikkupojan mielikuvituksen veroinen on pikkupojan uteliaisuus. Minä taisin olla kakstoistavuotinen kun löysin sen sun kätkön. Ajattelin vaan että piruako tuosta puhumaan jos et itse halua puhua. Ja sitten kun pääsi räpläämään muita, ihan kunnollisia aseita niin ei se oikeastaan enää niin kiinnostanutkaan. Tommonen sikapyssyhän tuo vaan on. Eihän sillä mitään tolkullisessa käytössä tee.

- No perkele, olishan tuo pitänyt arvata. Tietääks muuten Jykä myös tästä pyssystä?

- Paskooks karhu metsään?

Leveä hymyntirri nousi myös Isä-Perskeleen kasvoille.

- Voi nyt poijan perkeleet… kun ovat lampun särkeneet… ja pimeässä pirtissä halitulijallaa… pyssynkin löytäneet…

- Näytäkkös sitä pyssyä?

Isä-Perskeles ojensi pistoolin Ykälle. Hän irroitti aseesta lippaan, veti luistin pari kertaa taaksepäin ja tarkasteli asetta aikansa. Sitten hän loksautti tyhjät pois, otti pari patruunaa lippaasta ja tarkasteli niitäkin. Tämän jälkeen hän laittoi patruunat takaisin lippaaseen, loksautti lippaan kiinni ja ojensi aseen takaisin isälleen.

- Kyllä tolla vissiin ampua vielä voisi. Mutta noitten patien varaan en kyllä enää paljoa laskisi. Mitenkä vanhoja lienevät? Oletan että tää on täysin laiton pyssy ja me ollaan upottamassa tätä.

- Oletat oikein.

- Mistä tää sulle oikein päätyi?

- Mummoltasi. Siis äitisi äidiltä.

- Hä? Tiesinhän minä että se oli kova mamma eläissään. Korjasi moottoripyörätkin itse. Mutta en minä arvannut että se on kulma mekontaskussa kuljeskellut.

- No ei se kuljeskellutkaan. Tää on peräisin äitisi isältä. Hän kun kuoli pikkuisen ennen kuin minä ja äitisi mentiin kimppaan. Hän oli tuonut sen sodasta. Mummosi antoi sen sitten minulle todeten, että ei hänellä sille mitään käyttöä ole. Niin kuin ei ole ollut tietysti minullakaan. Semmonen siantappoasehan tuo on niin kuin itse sanoit. Ajattelin hävittää sen nyt. Nuo valtesmannit nykyisin kun ovat kovasti virkaintoisia ja jos minä kärähdän tästä laittomasta taskupistoolista niin nehän vievät minulta muutkin raudat. Enkä ajatellu näitä mettästyshommia vielä suinkaan lopettaa.

- Hjuu… tosi on… nykyisin me aseelliset suomalaiset miehet ollaan potentiaalisia joukkomurhaajia ja ne oikeat potentiaaliset joukkomurhaajat taas sosioekonomisesti väärinymmärrettyjä uhreja joita pottunokat ei ole osanneet pitää tarpeeksi hyvänä. Vittu joo… vaan näytäpä sitä vielä…

Isä-Perskeles ojensi aseen Ykälle ja Ykä katseli sitä vielä kertaalleen. Hänen äidinisänsä oli palvellut talvisodassa kivääriryhmän johtajana Taipaleessa ja jatkosodassa taas huoltokessuna Syvärillä. Kun vähän vanhempaa ikäluokkaa jo oli. Ykä ojensi pistoolin takaisin ja tuumasi:

- Vaan mikähän tarina tään pistoolin takana oikein on? Ei tää mikään ukin palveluspistooli ole voinut olla kumminkaan. Kai sillä on se kolmen linjan sohlo ollut talvisodassa ja jatkosodassakin ainakin se italialainen Terni-kivääri jos ei muuta. Eihän tommosella kuuskolmevitosella sotahommissa kuitenkaan juuri mitään tee. Töpinässäkään. Ja olishan ne palvelusaseet kerätty pois sodan jälkeen joka tapauksessa.

- No sitä minäkin olen tuuminut. Harmi, ettei ehtinyt kysyä. Ja jos ukkisi olis ottanut talvisodassa ryssältä jonkun sotasaalisaseen niin joku naakani tai tähtipistooli se olis varmaankin ollut. Eihän ryssilläkään ollut palvelusaseena tämmöstä lelua.

Ykä raapi partaansa ja tuumaili:

- Vaan voisko olla niin, että joku neuvostoupseeri oli ollut aikanaan Espanjan sisällissodassa? Olihan niitä siellä silloin. Neuvonantajina tai mitä ne nyt oli. Tai tiedä hänessä vaikka kyseessä olis ollut joku espanjalainen tasavaltalainen joka oli ottanut ritolat Venäjälle kun ne alkoivat saamaan selkäänsä? Joka olisi sitten ottanut tuon taskupistoolin mukaansa, kuskannut sitä sitten mukanaan Venäjällä tai siis Neuvostoliitossa, päätynyt lopulta sattuman satona Kannaksen pakkashelvettiin eli aika kauas Espanjasta ja joutunut lopulta Taipaleessa jonkun suomalaisen, ehkä jopa oman ukkini ampumaksi ja ukki oli sitten ottanut tuon pyssyn mukaansa ja vienyt mukanaan kotiin?

- Jaa-a… ei tuokaan mahdoton versio ole… tuo ase osais kertoa, mutta se eihän osaa puhua muuta kuin sitä karua kieltä mitä aseet puhuvat. No, ruvetaas hommiin. Tässä kohdassa on viisi metriä vettä ja mutapohja. Kyllä se sinne häviää. Souteles hiljalleen.

Ykä alkoi soutaa hissukseen ja isä-Perskeles poisti ensin pistoolin lippaasta patruunat ja heitti ne yksi kerrallaan järveen. Sen jälkeen perässä seurasi lipas. Sitten hän purki pistoolin ja nakkeli osat veteen yksi kerrallaan. Kun viimeinenkin aseen jäljiltä jäänyt vedenripe oli kadonnut, totesi Ykä:

- Sääli sinänsä. Vaikkei tolla tietysti varsinaisesti mitään tehnytkään. Olispahan ollut kumminkin muistona menneistä ajoista ja ihmisistä. Minä kun ajattelen asioista niin, että jokaisella esineellä on taustallaan tarina ja tarinan myötä sielu. Mutta nyt ei sen tarinan kertojaa enää ole ja se tarina jää lopullisesti arvoitukseksi. Niin monta kertomatonta tarinaa jää kuulematta. Kuulijoita kyllä olis. Mekin esitettiin tuon aseen tarinasta vain sivistymättömien miesten sivistyneitä arvauksia. Todellisuus voi olla ihan muuta. Pirustako sen tietää vaikka ukki olis ollut aikanaan Algoth Niskan hommissa pirtutrokarina ja pyssy on niitä peruja? Taas yksi kertomaton tarina.

Isä-Perskeles vastasi miettivä ilme kasvoillaan:

- Joo, tottahan tuo on. Olis mukava tietää tuon aseen kertomaton tarina. Mutta sinähän Ykä olet kirjoitellut niitä kertomattomia tarinoita siinä blogissasi. Sun kannattais kuule olla sen blogin kanssa vähän varovaisempi. Sinä olet poika vielä kusessa sen homman kanssa. Semmoset merkit on ilmassa että ne pistää sinut vielä linnaan. Kyllä minäkin sen verran aikaani seuraan vaikka vanha mies olenkin.

- No joo… en tässä tietysti ihan nuori ole enää itsekään. Vaikka tottahan isälle poika on aina se pikkunen pellavapää joka just hiljattain oppi itse pyyhkimään perseensä. Mutta kyllä sen blogin kanssa on se kriittinen raja jo ylitetty. Siinä ei enää anteeksipyynnötkään auta. Katotaan nyt, mitä hänessä tapahtuu kun aika kuluu. Me eletään sairaita aikoja ja totuudenpuhujat ovat rikollisia. Ja sen pohjalta sanon kyllä, että vaikka tuo sikapyssy sinänsä ehkä joutikin tonne jortaniin niin jos ukki olis ollut mukana asekätkennässä niin tilanne olis toinen. Jos mulla olis hallussa ukilta periytyneitä konepistooleja piilossa niin kakskymmentä vuotta sitten olisin ilmoittanut ne viranomaisille. Mutta nyt enää en. Pitäisin ne tallessa ja hyvässä öljyssä. Kun ei tiedä, mille mallille ne panee tään maailman ja ennen kaikkea tään maan.

Isä-Perskeles mietti hetken ja vastasi:

- Kakskymmentä vuotta sitten en olis ymmärtänyt sitä, minkä just sanoit. Olisin ihmetellyt. Ja miettinyt, että helvettiäkö sinä nulikka oikein selität. Mutta nyt kyllä ymmärrän. Enkä pane ajatukselle hanttiin. Eiköhän soudeta rantaan ja panna kotona sauna lämpiämään? Otetaan saunan lämmitessä vaikka mukilliset Ylämaan Lintua sen pistoolin kertomattoman tarinan muistoksi.

- Minähän en kuuliaisena poikana sano koskaan isälle vastaan joten näin tulee tapahtumaan. Ja toiset viskit otetaan ukin muistoksi. Miehen, joka tiesi sen tarinan mutta jätti kertomatta.

- Ja eikös se vanha suomalainen viisaus sano, että ei kahta ilman kolmatta?

Miehet soutivat rantaan ja käänsivät veneen pukkien päälle talviteloilleen. Puolittain kelottuneessa männyssä koko ajan istunut korppi oli seurannut ihmetellen heidän touhujaan. Se katseli, kuinka  miehet istuivat sisään siihen jättiläiskoppakuoriaiseen joka alkoi pitää sitä jyrisevää ääntä ja tuprutella pahanhakuista savua ilmoille. Sitten se poistui paikalta ja korppi ajatteli että olivat ne vaan perin kummallisia nuo ihmisten touhut. Ei niistä järkevä ja asiallinen siivekäs mitään tolkkua ottanut.


22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan noita taskuvehkeitä ollut aikoinaan runsaasti liikkeellä. Kansakouluajoilta muistuu yksi tapaus kun vanha voimistelunopettaja käytti starttipistoolina. Oli kyllä ottanut luodin pois ja steariinia tulpaksi. Ajoi asiansa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, vaikka kyseisen pistoolin tarina jäi selvittämättä. Aikanaanhan niitä, siis ennen sotia, niitä prouninkeja oli taskussa aika monella.

Ghettomaksaja kirjoitti...

Hieno tarina Ykältä jälleen kerran. Kaikki jutut on luettu vaikka ei ole ehtinyt (muka) kommentoimaankaan kaiken hälinän keskellä; ajattelin kuitenkin nyt ilmoittaa että vielä ollaan hengissä.

Täällä ollaan pikku hiljaa jo päästy siihen vaiheeseen että vitutus ei enää estä verenkiertoa. Hyvä olo ei ole vieläkään, mutta parempaan päin. Työnteko auttaa kummasti - nimittäin 14-16h päivien jälkeen ei jää kauheasti aikaa murehtimiseen ja nukkumatti korjaa ukon ripeästi kyytiin. Ei kulu aikaa turhaan sängyssä pyöriskelyyn.

Jos tästä talvesta selvitään niin keväällä näyttänee elämä jo huomattavasti valoisammalta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ghettomaksaja ja lämmin kiitos. Hurjalta kuulostaa tuo työtahti. Ei muuta kuin äärimmäisen paljon voimia eloon ja jaksamista.

Anonyymi kirjoitti...

Nuo luvattomat aseet on kyllä sellainen asia, minkä kanssa on viime vuosina oma ajatusmaailma muuttunut viime vuosina. Itse olen niistä pysytellyt erossa, mutta kyllähän noita lyhytpiippuisia tuntuu olevan paljon liikenteessä. Kaikki lupa-asioita seuraavathan sen näkee, että nykyinen aselaki suosii luvattomia lyhyitä. Kahden vuoden harrastuneisuus ja ampuma-asekouluttajan todistus vaaditaan ennen kuin voi hommata oman. Jos suhteiden kautta saa melkein minkä vain haluaa parin viikon toimitusajalla luvattomasti, niin ymmärrän kyllä hyvin niitä, ketkä eivät päädy hankkimaan virallisen prosessin mukaan. Etenkin, kun nykyisin suojeluaseita ei saa virallisen kaavan kautta edes hommattua.

Toinen on nuo asekätkentäaseet. Olisi naiivia olettaa, että kätkentään osallistuneet henkilöt olisivat luopuneet kätketyistä aseistaan ilman korvausta tai olisivat kuolleet pitäen tiedon kätköistä vain omana tietonaan. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan tietoja on siirtynyt jo heidän jälkeen kolmanteen polveen. Vanhanaikaisia ja raskaita aseitahan nuo maximit ja suomi-kp:t on nykyaikaisiin aseisiin verrattuna, mutta kyllähän ne paukahtaa, kun niille sopivaa ruokaa antaa.

t. Löylyniemi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Löylyniemi. Ajattelen asiasta samoin. Sanotaan näin, että tervessä maassa asevalvonta on myös viranomaisten taholta tervettä eikä se häiritse tavallisia metsästys- ja aseharrastajia. Nykyinen linja pohjautuu Saurin komitean päätökseen jossa yksi (1) ihminen tajusi aseitten päälle mitään.

Suomi-konepistooli olisi muuten monessa tilanteessa vielä soiva peli.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas se kauhea tarina!
Ihan yhtä hirveää kuin luovuttaa aseensa poliisille rangaistuksetta ja veloituksetta hävittämistä varten.

Porukka luovuttaa jopa luvallisia aseita vaatimuksella, että ase laitetaan pataan sen sijaan, että se myytäisiin huutokaupassa ja siitä vielä saisi jonkun killingin itselleen.

Hoplofobinen propaganda toimii ja entiset tolkun ihmiset kokevat moraalista hyvesäteilyä luovuttaessaan pahoja tappoaseitaan stenametallin ahnaaseen kitaan. Hyi olkoon!

"Voitte palauttaa ampuma-aseenne sekä niissä käytettävät patruunat poliisille"
Huomaatteko jo alkuun selkeän virheen? (käsi pystyyn sen merkiksi!)
Ainakaan itse en ole koskaan saanut eli vastaanottanut poliisilta aseita/patruunoita, joten kuinka hemmetissä voisin siis niitä heille palauttaa?

Nythän tätä viimeisintä eu:n aselakidirektiiviä aletaan soveltaa jäsenmaiden kansallisiin lainsäädäntöihin ja sen johdosta sisäministeriöön on kutsuttu kuultavaksi ne tahot (edusjärjestöt) joita asia koskettaa...
Kuinka ollakaan Suomen aseistakieltäytyjäliitto, Amnesty International sekä Safer Globe (ajatushautomo, jonka rahoitus isoksi osaksi tulee EU:lta) ovat kutsuttujen sekä lausunnonantajien joukossa! Vaikea arvata heidän kannanottojaan mutta mv? Onko niin, että jos seksuaalilainsäädäntöä rustataan uusiksi niin kuulemiskutsun saa Suomen pedo- ja nekrofiilit ry? Taikka aseksuaalit? Noilla yhdistyksillä on aivan liian paljon sanavaltaa sekä julkista rahoitusta takanaan huomioiden kuinka ne toimivat lainkuuliaisia kansalaisia vastaan, eivät puolesta. Samat tahot kun ovat AINA kuultavina kun metsästyslakejakin rukataan.

-Tvälups-

WhiteHunter kirjoitti...

Terveiset hirven metsältä. Kaikki on nurin ja taas vuosi on odotettava seuraavaa kertaa. Tai siis 51 viikkoa.
Tuli moneen kertaan mieleen sinun tarinat kun sellainen iso korppi kävi huutelemassa siinä, että piruakos sinä siellä metsässä istut.

Nuo tuollaiset, perintö työkalut on mielenkiintoisia. Harvasta niistä on enää mihinkään ja patruunoita ei ole. Nykyinen suhtautuminen aseisiin on tullut vainoharhaiseksi ns suuren yleisön puolelta ja siinä edesauttaa lehdistö. Tuntuu että aseita tunnetaan enää vain elokuvien kautta.

Suomessa aselaki ja suhtautuminen aseisiin / metsästykseen on kieroutunut. Nyt Itävalta ja Tsekit on muuttamassa omaa aselakiaan EU-direktiivin takiaan. Itse asiassa muuttavat perustuslakiaan, niin että se jyrää EU-direktiivin.

Asiasta kukkaruukkuun. Näkyy tuo ruotsin meininki saapuvan tännekin. Kohta nousee vakuutusten hinnat. Jos olen oikein nyt lukenut niin tänä vuonna on ympäri Espoota palanut autoja. Nyt Vantaalla sitten homma tehtiin niin ettei jäänyt epäselvää. 4 auton tuhopoltto

Täytyy sanoa, että tulevaisuus ei näytä hyvältä, kun uutisia maailmalta kuuntelee.

ps: Jätin tähän työpöydälle pari viikkoa sitten mun työmotivaation. Joku on ilmiselvästi lainannut sen tai heittänyt roskiin, sillä en löydä sitä millään.


Anonyymi kirjoitti...

Kuten ennenkin olen todennut, niin aseista en mitään ymmärrä, mutta kommentoin silti. Nimittäin juuri tänä aamuna puhuin puhelimessa ystävättäreni kanssa ja päivittelimme maailman menoa. Yhdessä totesimme, että jos joku olisi meille parikymppisille likoille aikoinaan (ja siitä on kauan!) ennustanut, minkälainen yhteiskunta Suomi on juhlavuonna 2017, olisimme nauraneet makeasti ja pitäneet puhujaa pähkähulluna. Eipä nyt paljon naurata. Muuten hyvä ja mielenkiintoinen tarina; Ykällä on nämä asejututkin suvereenisti hallinnassa.

Rouva Ano

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, WhiteHunterille ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Joo, huomaan selkeän virheen. En minäkään nimittäin muista ostaneeni aseita ja patruunoita minkään valtakunnan poliisilaitokselta. Tuo tietosi noista ”asiantuntijoista” on taas kertaalleen kyllä enemmän kuin hälyttävä. Jäädään odottamaan mitä paskaa on luvassa ja odotellessa vaikkapa valmistellaan sitä välikattoremonttia.

WhiteHunter: Korppi on vaan jotenkin niin uljas lintu että sille varailee aina paikkansa näissä tarinoissa. Se, että aseita tunnetaan vain elokuvien kautta muokkaa mielipidettä kyllä vinksalleen sillä kyllähän jossain amerikkalaisessa poliisisarjassa ammutaan laukauksia yhtä paljon kuin kokonainen jalkaväkikomppania rataharjoituksissa. Noita auton tuhopolttoja olen minäkin seuraillut. Onks tää nyt sitä kehitystä? Ettei globalisaatiota? Työmotivaatiosta olen huomannut että se kannattaa kahlita paksulla kettingillä pöytään kiinni, sillä muuten se leijailee heti lähimpään tuuletusaukkoon ja siitä ulos.

Rouva Ano: Kiitokset. Ja joo, jos tämän päivän tilanne oltaisiin kerrottu ihmisille vuonna 1987 niin eihän sitä olisi uskonut kukaan. Sitä oltaisiin pidetty huonona scifinä. Aseitten päälle ymmärrän toki jonkun verran mutta jos haluaa oikein laajempaa tietoa niin sitä kannattaa kysellä tuossa ylempänä kommentoivalta Tvälupsilta.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ukkivainaan eli isänisän piironginlaatikossa oli juuri tuollainen 6,35 mm taskumutka, joskin merkkiä Schmeisser. Se oli ollut alunperin hänen appensa, joka oli tarvinnut sitä työssään. Ilmeisesti hänen jäämistönään oli laatikossa myös Tampereen valtauksen muistomitali vuodelta 1918 sekä ukkivainaan Talvi- ja Jatkosotien muistomitalit.

Metka juttu oli, ettei niiden seurana ollut hänen ansaitsemiaan 1. ja 2. lk. Vapaudenmitaleja. Hän oli ilmeisesti jostain syystä heittänyt ne menemään, mutta silti hakenut muistomitaleja. Outoa se oli. En ehtinyt häneltä koskaan asiasta kysymään, koska hän kuoli yllättäen ollessani vasta 12-vuotias. Muutamankin kerran olen pohtinut millaisia keskusteluja olisimmekaan käyneet, jos hän olisi elänyt kymmenenkin vuotta vanhemmaksi. Selvittämättömäksi jää.

Siitä pistoolista ei ollut siantappopistooliksi: isävainaa kertoi aikoinaan nuoruusmuiston, jossa ukkivainaa oli yrittänyt mutkaa siihen tarkoitukseen käyttää. Sian otsaan tuli lukuisista laukauksista vain pieniä mustia reikiä sian röhkiessä aina vihaisempana: loppuu se ottaan lyöminen! Kaipa aseen tehon olisi sinänsä pitänyt riittää, joten patruunat olivat ilmeisesti siihen mennessä jo vanhentuneet käyttötarkoitusta vastaamattomiksi.

Ukkivainaa käski poikaansa: "Hae Sako", ja tämä teki työtä käskettyä hakien 5,7x43 mm lintukiväärin. Sian otsaan tuli vielä yksi, suunnilleen samankokoinen musta reikä, mutta sika kellahti kerrasta. Luotia ei löytynyt mistään, liekö hajonnut hyvin pieniksi siruiksi, jotka sitten syötiin luunsiruiksi oletettuina.

Minua oli tietysti kielletty kajoamasta pistooliin, josta tiesin jo ala-asteikäisenä. Kieltoa ei valvottu tehokkaasti, ja hypistelin sitä tuon tuostakin. Eräänä 1980-luvun päivänä se oli kadonnut. Kyselin sen perään, mutta kukaan ei tiennyt sen kohtalosta. Ei ainakaan tunnustanut...

Becker kirjoitti...

Minua aina jotenkin hirvittää aseiden hävittäminen tai niiden deaktivoiminen. Kuohittu
Suomi KP tai Pystykorva on yhtä hyödyllinen kuin tyhjä sardiinipurkki. Sellaista on sääli katsella. Aseet eivät tapa vaan niiden käyttäjä saattaa tappaa.

Meillä oli aikoinaan kotona lukitussa kaapissa Husqvarna revolveri. En tiedä mista se oli faijalle siunaantunut. Kerran kuitenkin saimme kaapin auki ja nyysimme pyssyn ja muutamia paukkuja ja menimme ampumaan syrjäisellä alueella olevan ladon tiilikattoon reikiä. No siitä tietysti narahdimme ja ai perkele sitä selkäsaunaa mikä siitä seurasi. Oikein nahkaremmillä. Kerrankin kyllä aivan aiheesta. Olihan se pirun vaarallista leikkiä vielä ihan pentuina. Sittemmin pyssy hävisi kaapista.

Anonyymi kirjoitti...

Sellaista mutkaa ei olekkaan johon paukkuja ei saisi.
Jos en ny väärin muista niin starline brass ainakin tekee villikissoille hylsyjä tilauksesta ja australiassakin on joku firma jolta voit tilata just sellasia hylsyjä kuin haluat. Sitten on vielä paljon erilaisia ohjeita joilla nykyisistä hylsyistä saa muokattua haluamansa.

Kun olis vaan joku metallimies ja ohjeet ja autotallipaja. Niin saisi vaikka valmistettua 9*19 konepistoolin ja jonku perusyksinkertaisen blowback pistoolin siihen päälle samassa 9x19 konfiguraatiossa. Ilman sarjanumeroa ja häslinkiä ja maastokätkettynä paukkujen kanssa vesitiiviisti hyvässä öljyssä. Haulikkoja ja .22 pitäis olla sit jo helpompaa valmistaa alhaisista paineista johtuen.
Lataamisessa komponenttien saatavuus on hiukan niin ja näin jos paska osuu tuulettimeen joten jälleen lataus auttaa vain normaali elämässä. Mustalla ruudilla ei lataa ku jotain haulikon paukkuja ja nallin valmistaminen on kahjopäistä tuskaa.
Olisko mikään idea vihakirjoittelijalle varata etukäteen joku mesta Virosta esim johon siirtyä. Koen lähinnä turhaksi jättäytyä maanpetturi miliisin käsiin jos sen voi välttää.

Terveisin Labrotta

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Beckerille ja Labrotalle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Oliko tommonen:

http://www.littlegun.info/arme%20allemande/haenel%20schmeisser%20no%201-01.jpg

Näitä tällaisia piironginlaatikoissa olleita aseitahan on ollut (osittain vieläkin varmaan on) Suomi pullollaan. Ja noita mitaleita taas aikanaan huomasin löytyvän antikvariaateista pilvin pimein. Varmaankin rintamamiehet olivat todenneet, ettei prenikkaa oikein syödä voi ja se hyvinvoiva yhteiskunta oli vielä rakentamatta. No, hehän sen rakensivat.

Jos muuten joudut vastaavaan sikatilanteeseen joskus, niin kehotan, että ei kannata ampua otsaan vaan niskakuoppaan.

Becker: Joo, kyllähän se aseen ruunaamista on. Mutta säilyvät sentään muistona. Vaikuttaa siltä, että kohtahan ne kieltävät dekotutkin aseet. Selkääni olen muuten saanut minäkin ja pääosin kyllä ansiosta. Ei siitä sen pahempia traumoja jäänyt.

Labrotta: Suurin osa meistä vaan ei ole metallimiehiä eikä omista tarpeellisia työkaluja. Itse hylsyjen tekeminen omin päin vaatisi kyllä jo melkoisen ammattimiehen. Latauslaitteet ovat asia erikseen ja olenhan minäkin patruunoita ladannut. Mesta Virosta voisi olla harkittavissa mutta enhän minä kotoani oikein mihinkään osaa lähteä.

Anonyymi kirjoitti...

Oli taas kerran mielenkiintoisesti kerrottu tarina. Minulla itselläni on hämärä muistikuva siitä kun vaarini kanssa olimme riihen katolla variksia "ampumassa".
Olin n.5-vuotias korkkipyssyn kanssa ja papalla oli "siantappopistooli". Lähinnä se
touhu taisi olla lintujen pelottelua marjapuskista. Papan kuoltua pistooli jäi unohduksiin katon rajassa olevaan vaatekaapin ylälokeroon vuosikausiksi. Asiallinen
(jo edesmennyt) naapurimme juoni pistoolin isäukolta poliisin haltuun ja pienet sakot päälle. Isä kävi pyynnöstä ampumassa sian ja kun todiste luvattamasta aseesta oli saatu niin seuraavalla viikolla pyssy vietiin :)

Sepi

Anonyymi kirjoitti...

Hieman off-topicia, Sarastuslehdestä bongattu mielenkiintoinen artikkeli "Takaisinmaksun aika". Ihme että toi Paljasta punikki-sivusto ei enää toimi, samaan syssyyn ja samoilla periaatteilla pitäisi kieltää toi FB:n RHC-sivusto. Eihän siellä neuvota ketään tekemään laittomuuksia kuten esim. kuinka piilottaa "paperiton siirtolainen" ja/tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut "maahanmuuttaja", eihän?

Ja jos se on ilmiannettu/julkaisukiellossa, niin saivatpahan maistaa kerrankin omaa lääkettänsä! Allekirjoittanut on ollut jo pidemmän aikaa mustalla listalla eli blokattuna k.o. puuhastelukerhoon, joten en pysty toteamaan asiantilaa.

Samantyyliseen aiheeseen liittyen Sargonin kommentit Unite the Right marsseista elokuisesta Charlottesvillestä. Erityisesti kohdat 2:50-4:10 ja 4:50-7:45, sanoma kiteytettynä "Sitä saa mitä tilaa". Ihmetelkää nyt yliopiston dekaanit, professorit ja päivystävät dosentit miksi tuollaisia tapahtumia järjestetään, olisiko syytä mennä sen peilin eteen ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset? Syyllinen meinaan löytyy lähempää kuin luulettekaan, jos siis omalta erinomaisuudeltanne pystytte tämän seikan hahmottamaan.

Eipä taida edes Epäilyksen piru pystyä auttamaan näitä henkilöitä...

- Soomepois Eestist -

Qroquius Kad kirjoitti...

Juuri tuollainen se oli. Kajoamiskiellon tarkempaa valvomista ei kai katsottu niin tarpeelliseksi, koska kaikki luottivat järkevyyteeni olla ryhtymättä lippaantäyttö- ja latauspuuhiin, ampumisesta puhumattakaan.

Olihan siellä ukkivainaan pirtin nurkassakin katseeni ja kätteni ulottuvilla Sakon vieressä seisomassa myös rinnakkaispiippuinen haulikko legendaarista merkkiä "Belgialainen" sekä haulirihla, joka tunnettiin "pukkipyssynä", mutta jonka valmistajaksi ilmeni sittemmin muuan Imman Meffert.

Tämä niinikään ukkivainaan apen alunperin omistama toistasataavuotias tulirauta on nyt velipojan asekaapissa edelleen ampumakuntoisena. Mitä lie tapahtuneekaan kun hänen perintönsä jaon aika joskus koittaa: saako arvokaalle asewanhukselle kukaan enää lupaa vai meneekö se sulatuspataan.

Ne ukkivainan mitalit ihmetyttivät kuitenkin silloin ja vieläkin siksi, että hän ei siis jostain syystä ollut halunnut pitää verellä ansaittuja (haavoittui kivääriryhmän johtajana Raatteessa 1940 ja Vienassa 1941) Vapaudenmitaleja, mutta siitä huolimatta oli hakenut muistosellaiset, jotka myönnettiin kaikille mukana olleille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Sepille, Soomepoisille Eestist ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Sepi: Kiitokset. Vaan täytyypä sanoa, että oli naapurilta kirjaimellisesti sikamainen temppu.

Soomepois: Tuo facebookin ns. banana boat song on mennyt varsin mahdottomaksi. Ja tietysti vain yhden suunnan edustajia kohtaan. Onneksi tää blogger toimii asiallisemmin. Kiitos linkistä, katsoin nuo kohdat ja heppu puhui järkeä. Sitä todellakin saa, mitä tilaa.

Qroquius Kad: Joo, kyllä minultakin jäi sen Astra-pistoolin räplääminen vähälle. Minä olin jo siinä vaiheessa saanut ampua isommillakin pyssyillä eikä niissä ollut sellaista kielletyn hedelmän makua. Ukkivainaasi kohdalla täytyy kai siteerata Rokkaa eli ”meit on tääl puol miljoonaa ukkoo”. Jokainen heistä toimi sodan jälkeen omalla tavallaan. Isoisäsi toimi niin kuin hyväksi näki mutta hänen toimiensa perusteet jäivät yhdeksi kertomattomista tarinoista. Joita on paljon ja tarinan kertojia enää vähän.

Jani Alander kirjoitti...

Sukulaisilla on pari pappalta periytynyttä taskupyssyä ihan luvilla, muistoesineperusteella. Patruunoita ei saa hallussapitää, joten eihän niitä sitten virallisesti ole. Vanhoja mutta ihan toimivia vehkeitä, hyvin pidettyjä. Itse tuossa kesällä viimeksi purin ja öljysin ne. Eihän se 6.35 paukku kovin kummoinen ole, mutta no kyllä se tyhjää paremmin asiansa ajaisi. Tiedä sitten miten käy seuraavan polven kanssa. Mulla tosin on semmoinen hämärä epäily, että noi saattavat joutua varkauden uhreiksi...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Kyllähän se kuuskolmevitonenkin itsepuolustukseen lähietäisyydeltä käy ja siihenhän se on suunniteltukin. Jos se asevarkaus suoritetaan ns. yleisistä syistä, niin sen minä nykytilanteessa hyväksyn. Siihen itsepuolustukseenkin kun alkaa olla kasvava tarve.

Anonyymi kirjoitti...

Aseitahan voi säilyttää asekaapin lisäksi esim. osat erillään ja asuntoon kätkettynä, niin voihan käydä niinkin, että asetta ei omistajan kuollessa vaan löydy. Jos aseet on vain hukassa, niin ei kai sitten tarvitse mitään rikosilmoitusta edes tehdä. Ei sille perikunta mitään mahda.

Työkaveri kertoi tapauksen, jossa häneltä lainattiin metallinpaljastinta aseiden etsintään. Sukulaiset tiesivät, että äijävainaa oli kätkenyt aseita jonnekin talonsa rakenteisiin. Ullakolta purujen ja sanomalehtien seasta löytyikin mm. joku sotien aikainen pistooli. Tarina ei kerro mitä aseille sen jälkeen tapahtui.

t. Löylyniemi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Löylyniemi. Joo, ja vähän vaikeahan poliisin on etsiä asetta, jonka olemassaolosta se ei tiedä. Jos muuten ajatellaan että maahan tulisi täydellinen asekielto niin vähintään puolet katoaisi saman tien ja niitten etsiminen työllistäisi poliisia seuraavat kolme vuotta. Ja vanhojen rintamamiestalojen kätköistä löytyy varmasti vieläkin viljalti naakaneita ja tähtipistooleja. Tiedä hänessä vaikka jokunen Lahti-pistoolikin.