tiistai 21. toukokuuta 2019

RIKOLLINEN


Radanvarsikaupunki, joskus tuonnempana…



Kuutiokaupunginosan eräässä asumiskompleksissa, osoitteessa Ratkaisevan Direktiivin Prospekti 66 C 478 sijaitseva luukku oli tyypillinen suomalainen yksilapsisen proletaariperheen asunto. Tai asunnoksi sellaista ainakin nimitettiin. Energiatehokas, ympäristöystävällinen ja ilmastoa suojeleva seitsemän neliön asumisyksikkö. Toisella seinustalla oli vanhempien kerrossänky ja toisella – pienessä syvennyksessä – pieni makuusoppi perheen lapselle. Minimaaliset keitto-, wc- ja säilytystilat veivätkin sitten muun tilan. Sen verran ylellisyyttä kuutiossa yksinasuvien vielä pienempiin kuutioihin sentään oli että siinä mahtui seisomaan. Jos ei ollut yli kaksimetrinen. Yleiset suihkutilat löytyivät käytävältä. Asiaa nimeltä sauna ei näissä komplekseissa tunnettu eikä sitä paljon muistettu muutenkaan.

Juuri seisaallaan oli kuution ulko-oven edessä perheen 35-vuotias isä Hjalmar Vekk. Kello oli puoli yksi yöllä, hän oli pukenut ulkovaatteet päälleen ja asetteli tiettyjä tarvikkeita Suomen armeijan vanhaan kaasunaamarilaukkuun. Laukku oli kulkenut sukupolvesta toiseen ja paljon muuta vanhasta Suomesta ei Hjalmarilla jäljellä sitten ollutkaan. Ei oikein muistojakaan. Hän oli syntynyt kuutioasuntoon niin kuin hänen vanhempansakin. Hänen vaimonsa, 33-vuotias Laura Vekk istui sängyllä. Laura oli omasta halustaan ottanut itselleen Hjalmarin sukunimen vaikka vallitsevan käytännön mukaan hän oli joutunut ensin käymään asian tiimoilta Radanvarsikaupungin pääfeminiitan puhuttelussa. Ei nähty hyvänä että patriarkaalisia tapoja siirrettiin sukupolvelta toiselle. Huhun mukaan käytäntö tultaisiin tulevaisuudessa kieltämään kokonaan. Perheen kahdeksanvuotias poika Aleksi nukkui pienessä syvennyksessään jonka edessä oli verho. Laura kysyi kuiskaavalla äänellä:

- Oletko nyt varma tästä? Jos jäät kiinni, niin joudut varmasti vankilaan.

Hjalmar vastasi yhtä lailla kuiskaamalla. Mutta hänen äänessään oli silti sekä varmuutta että kyllästynyttä väsymystä.

- Eipä se olennaisesti teidän tilaanne huononna. Yksinhuoltajaäitinä sinä saat paremmat tuet. Sehän kun on nykyisin viisaampien mielestä se oikeimmaksi katsottu perhemuoto. Niitten perkeleen sateenkaariviritelmien lisäksi mitä se nomenklatura harrastaa. Ja linnassa minulla on ainakin katto pään päällä ja varma ruoka. Tää keikka on riski joka kannattaa ottaa. Siitä maksetaan hyvin. Tartteeko mun muistuttaa tuon ruokakaapintekeleen sisällöstä ja siitä että Aleksi ei tosiaan kärsi ylipainosta?

Ei Hjalmarin tarvinnut muistuttaa. Laura muisti muutenkin.  Soijarouhetta, soija-annoksia, makaroonia, kaurahiutaleita, aika ajoin perunaa ja noin joka kolmas päivä kalajauhoa. Sekä suuri määrä kaikenlaisia esansseja jotka saivat ruuan mukamas maistumaan muulta kuin mitä se oli. Toimettomille ja tekemättömille aikuisille muurahaiskansalaisille se nippa nappa riitti mutta Aleksi olisi kasvavana poikana tarvinnut paljon enemmän lihaa. Fed-Marketin nomenklaturan osastolla sitä oli kyllä tarjolla mutta suoraan kuutiokansalaisiksi syntyneillä Vekkeillä ei ollut mitään mahdollisuutta niihin hintoihin joita ankarasti ilmastoverotetulla lihatiskillä vaadittiin. Ja johon nomenklaturalla puolestaan oli varaa.



Laura ei ollut koskaan eläissään ollut töissä. Ei ollut mitään mahdollisuuksia saada sellaisia. Hjalmarilla oli käynyt pari vuotta sitten tuuri ja hän oli päässyt yövartijaksi Radanvarsikaupungin Läntiseen Fed-Markettiin. Kyseinen Fed-Market oli malliltaan samanlainen kuin muutkin vastaavat Suomen maakunnassa ja koko liittovaltiossa. Siinä oli proleosasto laihoinen annoksineen ja sitten erillinen nomenklaturan osasto. Ei nomenklaturan osastolle pääsyä varsinaisesti kielletty muurahaiskansalaisiltakaan mutta mitäpä he siellä laihoine peruspäivärahoineen olisivat tehneet.

Ei yövartijankaan palkka mikään kaksinen ollut mutta sen ansiosta Vekkien perheessä oltiin sentään syöty vähintään joka toinen päivä joko halvinta jauhelihaa tai sitten kuivattua turskaa. Neljä kuukautta sitten se herkku oli loppunut. Fed-Market automatisoi yövartiotoimintansa ja Hjalmar joutui luopumaan elämänsä ensimmäisestä ja todennäköisesti viimeisestä työpaikastaan. Silloin palattiin taas ruokavalioon joka ei kasvavalle lapselle riittänyt. Niin sanottu ilmastoaliravitsemus oli yleistä mutta virallinen koneisto kielsi sen olemassaolon ja tarjosi tilalle iskulauseita ilmastonmuutosta vastaan käytävän taistelun tärkeydestä. Hjalmar oli muistanut jonkun vanhan miehen aikanaan sanoneen että Suomessakin aikanaan tuotettiin ruokaa ja tavaroita. Nyt ollaan edistytty eikä tuoteta kuin iskulauseita. Ei ruokaa eikä tavaroita.

Fed-Markettien yövartion automatisoiminen oli kestänyt kaikkiaan kuukauden ja Hjalmar oli ollut vielä sen ajan töissä. Kuin jostain etiäisestä hän seurasi hyvin tarkkaan miten automatisointi ja käyttöön otettavat yövartijarobotit toimivat. Samalla hän piirteli ylös koko marketin pohjapiirroksen yksityiskohtia myöten. Pirustako sen tiesi vaikka noista tiedoista olisi joskus hyötyä. Tietokin oli rahanarvoista sillä muurahaiskansalaiset pyörittivät kaiken kykynsä mukaan omaa – joskin vaatimatonta – harmaata taloutta. Maassa kun oli kolme valuuttaa. Päävaluuttana oli virallinen, pelkästään sähköinen ja setelitön euro. Sen lisäksi oli käytössä dollari sekä neuvostotyyppinen blaat, eli tavara tavarasta, palvelu palveluksesta.

Blaatia ei mielletty rikolliseksi vaikka se kiellettyä olikin. Sillähän pyrittiin hankkimaan lähinnä ruokaa – mikä oli tärkeintä –  ja päälle jotain pientä ylimääräistä. Mitä vain saattoi saada. Huumeita ei kukaan enää välittänyt sillä liittovaltio myi niitä muutenkin pilkkahintaan Fed-Marketeissa eikä rahattomia kannattanut ryöstää. Nomenklaturan alueet taas olivat liian tarkkaan vartioidut ja rangaistukset suhteettoman kovia. Blaatin myötä Hjalmarkin huomasi mahdollisuuden. Hän oli saanut vaihtokaupassa haltuunsa viestittimen  lisälaitteen joka mahdollisti hänen pääsyn Euroverkosta täysin irralliseen Vapaaverkkoon. Hjalmar muisti että jotkut hänen sukulaisensa olivat parikymmentä vuotta aikaisemmin lähteneet Radanvarsikaupungista ja muuttaneet Reunansyrjään. Pimeille Maille.

Vapaaverkko oli käytännössä ainoa keino pitää noille vapaaehtoisesti eristyneille maille yhteyttä ja Hjalmar huomasi myös että verkossa toimi myös sukulaisten etsintäpalvelu. Hän otti heti yhteyden palveluun joka puolestaan kuulusteli häntä varsin tarkkaan ennen kuin vei asian eteenpäin. Selvää oli ettei Pimeillä Mailla pahemmin välitetty liittovaltion nuuskijoista. Ajan myötä etsintä tuotti kuitenkin tuloksen ja Hjalmariin otti yhteyden hänen serkkunsa Viljami Tuimasto Reunansyrjästä. Kuvapuhelussa miehet tunnistivat vielä toistensa kasvot vaikka parikymmentä kulunutta vuotta tietysti muokkasi pärstävärkkiä melko lailla. Tuimastot olivat lähteneet Reunansyrjään kun Viljami oli ollut pieni poika.

Viljamin ansiosta Hjalmar sai kyydin Pimeitten Maitten laittomille markkinoille jotka pidettiin eräällä metsätien kääntöpaikalla Naakkamon ja Reunansyrjän puolessa välissä. Ei Vekkeillä ollut silloin kuin muutama dollari mutta Viljami oli antanut lisäksi heille muutaman purkin venäläistä säilykelihaa todeten anteeksi pyydellen:

- Enemmänkin antaisin mutta näitä kun ei ole meilläkään varaa jakaa sosiaalihuoltona. Mutta ne tiedot mitkä kerroit meille ovat kyllä hyvinkin tarpeen. Niistä voi poikia jotain. Paljonkin. Mennäänkö tuonne autooni ja katsotaan vähän?

Autossa Hjalmar avasi muistiinpanonsa, esitteli Fed-Marketia ja ennen kaikkea sen automaattivalvontaa.

- Niin… ne vartiorobotit… niissä on kamera… ja etälamautin. Niitä kiertää kaupassa kaikkiaan neljä. Ulkopuolella niitä ei ole. On vain kameravalvonta jonka signaalit menee valvontakeskukseen joka itse asiassa sijaitsee Helsingissä. Olen sitten piirtänyt kameroitten valvonta-alueet ja niin kuin näet, niin niissä on itse asiassa useita kuolleita kulmia. Tärkein kohta on tuossa… katsos… Fed-Market on säästänyt nuukuuttaan ja kameroitten data menee vanhoja piuhoja pitkin. Itse tietokoneet ovat tietysti kaupan sisällä mutta tuossa kohdassa on ulkona kytkentäkaappi jossa piuhat yhtyvät ja jatkavat eteenpäin. Kuolleessa kulmassa. Kaapin saa auki tavallisella avaimella. Ja minä otatin siitä jo aikaa sitten kopion.

- Hjuu… tuo on mielenkiintoista… näytäpäs sitä pohjapiirrosta… sieltä nomenklaturan puolelta…

Hjalmar otti esille tarkan pohjapiirustuksen. Viljami tutkaili sitä kiinnostuneena. Muutama kohde oli yli muiden. Nomenklaturan apteekki, tietysti itse ruokaosasto ja sitten rautapuoli. Tavalliselle kuutiossa asuvalle muurahaiskansalaiselle sillä ei ollut mitään käyttöä mutta olihan vieläkin firmoja jotka tarvitsivat erilaista tavaraa. Lisäksi nomenklaturan edustajilla oli kesämökkejäkin ja niitä varten oli myytävänä kaikenlaista. Siitä Hjalmar totesi Viljamille katkerana:

- Muistan kyllä kun meille koulussa opetettiin että kesämökkeily oli ympäristöä tuhoavan kerskakulutuksen halveksittavimpia muotoja josta piti päästä eroon. Mutta nyt ne nomenklaturan paskat harrastavat sitä itse edelleenkin. Yhtään häpeilemättä.

- Joo… sehän on niin että älkää tehkö niin kuin me teemme vaan niin kuin me sanomme. Missäs kohtaa tuolla alueella on muuten polttoainepumput?

- Parikymmentä metriä tuon rautapuolen pariovien ulkopuolella.

Viljami teki vielä hieman muistiinpanoja ja totesi sitten.

- Minä laitan asian eteenpäin. Me otetaan yhteyttä.

Vekkien ei tarvinnut odottaa kuin viikon verran. Sitten yhteys tuli ja hän tapasi kuutiokolossin ulkopuolella erään Pimeiltä Mailta tulleen miehen. Hän antoi Hjalmarille muovisen, noin savukeaskin kokoisen rasian jonka toisessa reunassa oli pari kiinnityskoukkua:

- Tuon jos saat aseteltua siihen kytkentäkoppiin. Painat sen tuosta hanikasta päälle. Toi valo syttyy silloin vihreäksi.

- Mutta enhän minä osaa mitään kytkentöjä tehdä.

- Ei sinun tarttekkaan. Katsos, vaikka ne nomenklaturassa toisin luulevatkin niin ”country don´t mean dumb”. En minäkään osaa selittää miten tää toimii mutta meillä on yksi tuhattaituri joka väsää mitä vaan. Ja sille taiturille toimitetaan vielä tarvittavia osia Japanista. Tiedäkkös, sielläkin päin maailmaa toimii kansallinen suomalainen vastarintaliike. Sitä vetää semmonen kaveri jota sanotaan Tuumailijaksi. Vanha mies jo kuin mikä mutta teräväpäinen edelleen. Organisoi avustustoimintaa. Mutta joka tapauksessa sinun tarttee vaan ripustaa tää sinne kiinni, käynnistää ja se jotenkin nauhoittaa kaiken datan mitä niitä piuhoja pitkin kulkee. Sitten sun pitäisi vuorokautta myöhemmin hakea se pois ja ilmoittaa meille. Me haetaan tuo masiina sitten sulta takaisin.

Näin sovittiin. Hjalmar oli tehnyt Fed-Markettiin jo kaksi keikkaa. Toisellä hän vei laitteen ja toisella haki sen takaisin. Oletettavasti keikat olivat onnistuneet sillä liittovaltion poliisi ei ollut tullut utelemaan että mitäs liittokansalainen oli oikein hiippaillut paikoissa jotka eivät hänelle kuuluneet. Ja nyt oli aika sen kolmannen keikan. Sen varsinaisen. Viljami oli sanonut että he voivat hoitaa keikan omineenkin mutta Hjalmar oli puolestaan todennut että hän tuntee ne katvealueet parhaiten. Turha ottaa riskiä. Niistä katvealueista kun kaikki oli oikeastaan kiinni. Niinpä sovittiin että hän tulee mukaan. Hjalmar halasi Lauraa ja poistui kuutiosta. Laura ajatteli että perinteisen kaavan mukaan hänen pitäisi päästää nyt itkut. Mutta ne jäivät itkemättä. Mitä heillä oikeastaan oli menetettävää?



Fed-Marketin ympäristössä ei myöhään yöllä ollut liikennettä. Minkäänlaista yöelämää ei Radanvarsikaupungissa ollut. Muualla kuin nomenklaturan alueella. Muilla ei ollut sellaiseen varaa. Fed-Marketkin sijaitsi nomenklaturan alueen ulkopuolella ihan sen vuoksi että sillä haluttiin pitää yllä illuusiota siitä ettei mitään nomenklaturaa ollutkaan. Alueella oli myös hyvin vähän katuvaloja. Sen, ja katvealueitten turvin kaksi miestä hiipi kytkentäkaapille. Toinen oli Hjalmar. Toinen puolestaan Tuomas Högkö, se tuhattaituri josta Hjalmarille oli kerrottu.

Hjalmar aukaisi kaapin ja Tuomas laittoi piuhoihin kiinni sen saman laitteen jonka Hjalmar oli tuonut paikalle vuorokaudeksi. Hän kytki laitteen omaan viestittimeensä, teki hieman säätöjä ja painoi enteriä. Laitteen valo muuttui vihreäksi. Nyt hän naputteli vielä vähän, painoi taas enteriä ja odotti. Muutaman sekunnin kuluttua laitteen valo muuttui punaiseksi. Tuomas Högkö otti radiopuhelimensa ja painoi tangenttia viisi kertaa. Vastauksena radiopuhelin kohahti myös viidesti.

- No niin. Toi masiina otti marketin turvajärjestelmän haltuunsa ja lähettää vuorokauden vanhaa materiaalia valvontakeskukseen. Pannaanpa toimeksi.

Hjalmar katsoi toimintaa oikeastaan ihaillen. Pimeitten Maitten miehiä oli kaikkiaan parikymmentä ja he toimivat kuin hyvin öljytty kone. Osa ajoi polttoainepumppujen viereen kaksi traktoria joissa oli kuutiometrin kokoisia muovisäiliöitä. Niihin pumpattiin polttoainetta suoraan säiliöistä traktorien mukana kuljetetuilla pumpuilla.

Osa miehistä aukaisi rautapuolen suuret pariovet ja… jumalauta… nehän olivat hankkineet jostain sähkötrukin. Trukki ajoi elintarvikepuolelle ja alkoi kuljettaa säilyke- ja makeislavoja pihalla odottaviin pakettiautoihin. Toiset miehet taas lastasivat toisiin autoihin kaikkea tarpeellista rautapuolelta. Muutama mies osallistui apteekin tyhjentämiseen Reunansyrjän lääkärin Jorma Öngmanin johdolla. Öngman jos kuka osasi sanoa, mikä oli tarpeellista ja mikä turhaa. Kosteusvoiteita ei tarvittu. Antibiootteja ja kipulääkkeitä kylläkin.



Kadulla joka kulki Fed-Marketin itäpuolella ajoi hiljakseen kansainvälisen Corbeauforêt-pörssiyhtiön alaisuuteen kuuluvan Suomen Poliisin partioauto normaalilla rutiinikierroksellaan. Repsikan paikalla istuva nuorempi konstaapeli pyysi jarruttamaan ja katseli marketin pihalle päin:

- Hei, tuollahan on autoja ja porukkaa kuin meren mutaa.

Vanhempi konstaapeli totesi kyllästyneellä äänellä:

- Jotain huoltoporukkaa varmaankin. Oltaishan me saatu automaattihälytys jos siellä tapahtuisi jotakin.

Nuorempi konstaapeli katseli hetken kiikareilla, antoi kiikarit vanhemmalle todeten:

- On se vaan niin että huoltoporukoilla ei yleensä ole päässä kommandopipoja ja selässä pyssyjä.

Nyt vanhempi katseli kiikareilla. Katseli hyvän aikaa, antoi kiikarit takaisin ja totesi sitten – mikäli mahdollista – vieläkin kyllästyneemmällä äänellä:

- Näkyy olevan pyssyjä niin. En tiedä, oletko sinä niitä kuinka paljon opiskellut mutta suurimmalla osalla tuota porukkaa on selässään vanhat venäläiset Sudajev-konepistoolit. Ja tiedätkös mitä se meinaa?

- No?

- Sitä että ne eivät ole etnoja. Vaan ne ovat Pimeiltä Mailta. Mikä taas tietää sitä, että mikäli niitä yritetään ottaa kiinni, niin ne ampuvat aivan varmasti tiensä läpi. Mutta jos niitten antaa viedä sen mitä ne haluavat niin ne häipyvät nätisti omille selkosilleen. Eivät ne terrorisoi ihmisiä niin kuin etnot. Vievät tarpeeseensa. Ja viekööt, perkele. Minusta on ihan hyvä että niitä nomenklaturan nirppanokkia vähän rokottaa.

- Mutta ollaanhan me kuitenkin poliiseja?

- Teknisesti ottaen me ollaan vaan kansainvälisen suurfirman alipalkattu alaosasto. Sulla on pieni tytär. Haluatko lähteä räiskimään ja tehdä siitä puoliorvon? Ja paljonkos tyttäresi saa lihaa muutenkaan syödäkseen? Moneenko jauheliha-annokseen viikossa sun palkkasi riittää?

- Mitäs me sitten tehdään?

- Koska mitään hälytystä ei ole tullut, niin tuolla ei virallisesti ottaen tapahdu mitään. Ja me mennään saman tien pitämään ylinopeusvalvontaa Radanvarsikaupungin länsipuolelle. Nuo tyypit on joko Reunansyrjästä, Tyrellistä, Heukensaaskista tai Paljasvedestä. Oli ne mistä hyvänsä niistä niin ne ei poistu täältä sitä läntistä tietä. Siksipä me mennään sinne ja unohdetaan se mitä juuri nähtiin. Kun mitään automaattihälytystä ei kerran tullut.

Nuorempi konstaapeli ei enää sanonut mitään vaan nyökkäsi. Jonkun ajan kuluttua, kun Fed-Market oli jäänyt jo kauas taakse hän kysyi:

- Tota noin… minä olen kuullut että sinä saat ostettua Pimeiltä Mailta sitä ryssien lihasäilykettä. Pystyisitkö järkkäämään minullekin? Ettei tyttärelle ihan luukato tule kumminkaan. Mulla on kyllä jonkun verran dollareita.

- Voin ehkä järjestää.



Fed-Marketissa huomattava määrä tavaraa oli siirtynyt sisätiloista pimeän kansalaisten autoihin. Hjalmar, Viljami ja Tuomas Högkö olivat jälleen kytkentäkaapin vieressä. Tuomas irroitti laitteensa ja Hjalmar hätääntyi:

- Eikös se nyt rupea syöttämään suoraa signaalia.

- Ei vielä puoleen tuntiin. Ohjelmoin sen niin. Ja lisäksi se on tässä samalla lähettänyt pääsiäismunan.

- Pääsiäismunan?

- Viruksen. Niitä on saatu lähetettyä muutama kerta ympäri Suomea. Se häviää suureen valvontajärjestelmän datamäärään mutta se saadaan tarvittaessa aktivoitumaan. Silloin me voidaan ottaa koko valvontajärjestelmä haltuumme. Sen aika ei ole vielä mutta eihän sitä koskaan tiedä…

Nyt Viljami puolestaan antoi Hjalmarille kirjekuoren:

- Kolmesataa dollaria kolmesta eri keikasta niin kuin sovittiin. Yhden, viiden ja kymmenen dollarin seteleinä.

Hjalmar löi kirjekuoren povitaskuun tyytyväisenä. Dollarin kurssi oli blaat-markkinoilla huomattavasti suurempi kuin mitä sen oma kurssi oli. Viljami antoi hänelle vielä repun:

- Oli parempi ettet ottanut tuolta marketista itsellesi mitään. Jos liittovaltion poliisi saisi selville, että sinulla on nomenklaturan sapuskoja niin koko murto menisi sinun nimiisi. Mutta tuo reppu on täynnä ryssien tushonka-säilykettä. Sillä pärjää hyvän aikaa. Ja siellä on vielä bonus. Vilkaisepas.

Hjalmar aukaisi repun ja päällimmäisenä oli vanha venäläinen 6,35-millinen Korovin-taskupistooli ja pari rasiaa patruunoita.

- Kaiken varalta. Kun ei sitä koskaan tiedä. Osaatko käyttää sitä?

- Osaan.

- Piippu on varsin väljä mutta eihän tuo mikään kilpa-ase olekaan. Eikä sillä paljoa yli kymmeneltä metriltä ammuta. Mutta pidetään yhteyttä.

Miehet kättelivät. Hjalmar läksi kävelemään kuutiotaan kohti ja reunansyrjäläiset läksivät kotiinpäin yhtenä saattueena. Saattue näytti jo ulospäin sellaiselta ettei sitä häiritty. Ei etnot eivätkä poliisit.

Fed-Marketin murto huomattaisiin vasta seuraavana aamuna. Eikä siitä koskaan uutisoitu liittovaltion valtamediassa. Harmonian saavuttaneessa yhteiskunnassahan ei ollut rikollisuutta.



Kolme viikkoa myöhemmin

Hjalmar ja Laura istuivat ikivanhan Fiat Mira-pakettiauton kyydissä. Auton omisti eräs Hjalmarin blaat-kaveri joka oli muokannut auton toimimaan kaikella mahdollisella. Valtakoneiston haluama polttomoottoreitten hävittäminen ei ollut onnistunut sillä jopa koneisto ymmärsi että samalla loppuu koko infrastruktuuri. Hjalmarin kaveri totesi ylpeänä että tää masiina toimii vaikka leivänkäryllä.

Auto oli palaamassa reunansyrjäläisten pitämiltä pimeiltä markkinoilta ja Vekkeillä oli mukanaan Fed-Marketin keikasta peräisin olevilla dollareilla ostetut kaksi suurta kassia täynnä liha- ja kalasäilykkeitä. Niillä pärjättäisiin pitkän aikaa. Mutta tärkein asia oli se keskustelu, jonka Hjalmar oli käynyt serkkunsa Viljamin kanssa.

- Me haluamme muuttaa. Pimeille Maille. Koko perhe. Ei meille ole tuolla kuutiossa mitään. Koskaan. Ei varsinkaan Aleksille.

Viljami oli miettinyt hetken ja vastasi sitten:

- Kai ymmärrät, että meille ei asiakseen haeta elätettäviä? Meillä ei ole kerta kaikkiaan varaa siihen.

- Ymmärrän toki. Ja eihän me paljoa osata. Mutta minä olen sentään ruvenut vapaaverkon kautta opiskelemaan sitä kuinka eletään maalla. Oppi on hallussa. Teoriassa ainakin. Ehkä pääsisin kokeilemaan sitä käytännössäkin. Meillä molemmilla on halu yrittää. Ei siellä kuutiossa ole meille mitään. Kenellekään. Seinääntuijotusta. Monet alkavat vetää Fed-Marketin heroiinia. Josta huhu kertoo että niistä pillereistä noin joka sadas on täysin puhdasta. Överit kerralla. Yksi muurahaiskansalainen pois turhia syömästä ja hengittämästä. Tai eihän me olla edes muurahaiskansalaisia. Tavalliset muurahaiset tekee sentään töitä. Me ollaan sukupuolesta riippumatta hyödyttömiä kuhnureita. Joita nykyiset kuningatarmuurahaiset eivät tarvitse edes siittäjiksi.

- Tuo sinun oma-aloitteisuutesi ja uskallukseksi siinä Fed-Marketin keikassa nosti kyllä osakkeitasi. Ja sen vähän perusteella mitä olen kanssasi ollut tekemisissä – tai nähtiinhän me pentuvuosina kyllä paljonkin – minä luotan teihin. Puhun puolestasi ja teen parhaani.



Kaksi viikkoa myöhemmin


Kun Viljami oli ottanut Vekkin perheeseen uuden yhteyden Vapaaverkon kautta ei harkintaa oltu paljoa tarvittu. Niinpä Vekkit olivat Viljamin ohjaaman auton kyydissä matkalla kohti Reunansyrjää. Ajaessa Viljami kertasi sen minkä oli viestittimellä kertonut:

- Niin… meillä on teille paikka. Luulen että pidätte siitä. Ja siitä paikasta puolen kilometrin päässä on erään Vääskeläisen Matin maatila. Matti on alkanut kasvattaa suomenhevosia. Sille on tulossa uusi renesanssi. Ja Matti totesi että hänellä olisi trenkipojalle tarvetta. Lauralle ei ole vielä mitään erityistä mutta teille annetaan tulolahjana pari lammasta ja muutama kana. Niitten hoidon opettelussa menee aikansa. Ja Laura voi auttaa vanhuspartiossa.

- Vanhuspartiossa?

- Meidän omaa sosiaalihuoltoa. Autetaan vanhuksia päivittäisissä toimissaan. Me kun ei niitä mihinkään Radanvarsikaupungin vanhuskeskityslaitoksiin laiteta.

- Osallistun ilman muuta. Mitenkäs Aleksi?

- No, meillähän on koulu. Kiertokoulu. Sitä pitää Ruusenkreenin pariskunta. Ovat pitäneet jo hyvin, hyvin kauan. He ovat itse kouluttaneet tyttärensä jatkamaan työtään. Itse asiassa Aleksi saa täällä paremman koulutuksen kuin Radanvarsikaupungissa. Se vaan keskittyy hyvin pitkälle käytäntöön.

Muurahaiskansalaisille oli ollut jo kauan tarjolla vain neljän vuoden peruskoulu. Jossa opettiin nippa nappa lukemaan ja laskemaan. Eihän kuutiossa kattoonsyljeksijää kannattanut sen enempää kouluttaa. Korkeampi koulutus oli tarjolla vain nomenklaturan lapsille sekä joillekin harvoille poliittisesti oikein soveltuvilta vaikuttaville muurahaiskansalaisten lapsille. Lähinnä esimerkiksi. Jotta voitaisiin väittää että liittovaltiossa vallitsi täydellinen mahdollisuuksien tasa-arvo.

Auto kääntyi metsätielle, ajoi parisataa metriä ja pysähtyi pihalle. Viljami esitteli paikkaa:

- Tämä on erään edesmenneen naakkamolaisen lakimiehen meille perintönä jättämä kuivan maan kesämökki. Tilaa kaikkiaan kolmekymmentäkahdeksan neliötä. Mukana ulkorakennus – jossa voi pitää eläimiä – ja sauna. Katolla on aurinkokennot joista saa valosähkön ja virran pieneen jääkaappiin. Minä uusin akut. Ne ovat muuten peräisin siitä Fed-Marketin keikasta. Sitten mökissä on vanha kunnon rautaliesi. Sillä sekä lämmittää että valmistaa ruuan. Pihalla on käsikäyttöinen kaivo. Liiteri on täynnä puita ja tontilta saa kaataa rauhassa. Siellä liiterissä on moottorisaha. Kyllä minä opetan. Mennääs sisälle.

Vekkit menivät mökkiin. Pieni tupa. Pieni makuuhuone. Tuvassa ruokapöydän vieressä sellainen syvennys josta saisi Aleksille oman sopen. Ja se saunakin. He eivät olleet koskaan eläissään käyneet saunassa. Ja tontti. Mitä se oli? Kolmetuhatta neliötä. Kolme tuhatta! Viljami totesi:

- Eihän tämä iso mökki ole. Meillä kun on omakotitalojakin.

Laura totesi tähän:

- Niin ettei ole iso. Tämähän on jumalauta kartano. Muista, että me tullaan kuutiosta.

Viljami totesi vielä:

- Leipä ei ole täällä leveä. Liittovaltio maksaa teille edelleenkin ne kansalaisroposet mutta pudottaa ne tietysti puoleen kun olette muuttaneet tänne. Mutta paikallinen kauppa hyväksyy eurot. Ja me autamme täällä toisiamme. Ihmistä ei jätetä pulaan. Tälle tontillenne te voitte tehdä hyvän perunapenkin. Silläkin pärjää pitkälle. Ja me opetamme Hjalmarin metsästämään. Hirvi- ja kaurisjahdista saadaan mukavasti lihaa. Sinne Aleksinkin vatsaan. Soijarouhetta ei täällä tunneta. Ja teidänhän kannattaa muuten opetella uusi termi. Sellainen, jota me täällä Pimeän Mailla mielellään käytetään.

- Mikä se termi on?

- Sen termin nimi on ”koti”. Tervetuloa uuteen kotiinne ja pimeän kansalaisiksi.

25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nämä "Pimeän Maan" tarinat ovat aivan parasta Yrjöperskelettä ! Näiden tarinoiden voima taitaa olla siinä, että riski tuollaisen "Pimeän Maan" muodostumiseen (jossain muodossa)on olemassa... tulevaisuudestahan ei tietenkään voi tietää, mutta kuitenkin riskit ovat olemassa ja voimistuvat.
Tämä nykyinen ilmapiiri joka ikään kuin pakottaa meidät kaikki muuttamaan isompiin kaupunkeihin on vain yksi riski, koska kaikki eivät tosiaankaan halua hylätä sitä rakasta kotiansa maaseudulla. Henkilökohtaisesti en voi edes kuvitella asuvani esim. Helsingissä, vaikka käynkin täällä päivittäin töissä (toistaiseksi). Riittää, että "vilkuilen ympärilleni" 8h päivässä, en haluaisi tehdä sitä vielä vapaa-ajallanikin.
Toinen suuri riski liittyy tuohon etnojen touhuiluun, joka tulee johtamaan tulevaisuudessa toistuviin "kulttuurien törmäämisiin". Turun "huolimaton kokkipoika" saattoi olla vain alkusoittoa, siihen mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kolmas suuri riski tuleva vasemmistohallitus ja sen suunnitelmat. Tiedossa on rutkasti lisää sääntöjä (lakeja), veroja ja maailmanparannusta sekä "hyvien ihmisten diktatuuria", jotka tietävät kantasuomalaisille huonoa...
- Raksaäijä

Nils- Aslak kirjoitti...

Tuo Yrjön kuvaus nomenklaturan etuoikeuksista ja omista säännöistä ei ole yhtään liioittelua.

Joskus vajaat 10 v sitten Osmo Soininvaara kirjoitti Kalasataman hitas- huijauksista. Jotkut olivat pistäneet hitas- asuntonsa suoraan vuokralle, vaikka se on rajusti sääntöjen vastaista. Hitas- asunto on Helsingissä jopa satojatuhansia halvempi ( Hs ), koska niitä tuetaan verovaroin.

Tuon Osmon jutun aikaan olin itse rakentamassa 8- kerroksista hitas- taloa Hgi: n Jätkäsaaressa. Tyypillinen hesalainen työmaa: 80 % työntekijöistä virolaisia ja venäläisiä, jotka tekivät kaikki urakkatyöt. Meitä oli muutama suomalainen timpuri tekemässä rääppeitä ja sutta korjaamassa.

Ryhmärakentamista, joten hitasrahoista huolimatta asukkaat valikoitu tietystä piireistä. Claes Andersson, jolla on ties kuinka monta asuntoa Nizzassa ja muualla. Krohnin koko perhe: Irina ministeri/kansanedustaja, dosenttiveli Petri, sisko lääkärijohtaja/kaupunginvaltuutettu, äiti ex-kaupunginvaltuutettu. Lääkäreitä ja apteekkareita tais olla 20, isoja kihoja kaikki. Muutamat ostivat jopa neljä asuntoa ja kaikki suoraan vuokralle. Kyllä me työntekijät ja pomot ihmettelimme sitä saatanallista menoa.

Asukkaista monet olivat olleet Hgi: n kaupunginvaltuustossa päättämässä Yrjönkadun uimahallin saunassa olevan puukiukaan kieltämisestä. Silti tämän talon katolla olevaan saunaosastoon tuli mahtava jatkuvalämmitteinen puukiuas. Autonosturilla nostettiin perävaunullisen rekan tuomat kymmenet polttopuuhäkit katolle.

Työmaan loputtua minua kyrsi asukkaiden ylimielinen kohtelu, joten väsäsin blogiini kirjoituksen Vihreä talo, missä kerroin asiasta. Lähetin myös MOT: lle juttuvinkin, mutta eihän siellä vihreistä mitään paljasteta. "Käsi käden pesee", kuten berliiniläisillä on tapana sanoa.

Poistin tuon juttuni muutaman päivän kuluttuaa, koska eihän sitä omaa pesää jne. Bloggaus oli kuitenkin mennyt jo noiden kermaperseiden tiedoksi ja siitä nousi hirveä haloo, koska minut oli tunnistettu. Isoilta pomoilta tuli vihaisia soittoja, vaikka he myönsivät minun olleen täysin oikeassa. Taloyhtiöstä oli kuitenkin heitä ahdisteltu "epälojaaleista" työntekijöistä.

Jälkeenpäin olin kuitenkin vielä vuosia noiden samojen pomojen hommissa. Yksi ilta eräskin vanhempi työmaapäällikkö/vastaava mestari soitti minulle ja pyysi tutkimaan erästä hämärää urheilukentän tapausta. "Sinä kun hallitset nämä tutkimus- ja kirjoitushommat".

Loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen, että tuo vihreä nomenklatura sai tietää mitä heistä ajatellaan. Blogijuttuni sai valtavasti Facebook jakoja, vaikka siinä mainittiin vain Vihreä talo Helsingissä.

Tässä osoite siihen taloon https: //www.ryhmarakennuttajat.fi/uutiset.html?5

Kannattaa kysellä mitä tapahtuisi, jos 20. 000 Hgin: n kerrostaloa tekisi samanlaisen saunaratkaisun!!

Tuumailija kirjoitti...

Aah, jälleen lisää Kuutiota / Pimeää Maata. Nämä ovat Ankkalinna-tarinoiden ohella parhaita juonimaailmoja. Tässä melkein nolostuu, kun sain taas kunnian tulla mainituksi näissä eepoksissa, vieläpä jonkinlaisena johtohahmona. Kiitokset. Minua on alkanut kiinnostaa, miten yhteistyökuvio Högkön kanssa on kehittynyt.

Högkön taituroinnista tuli mieleen se, että vaikka Liittovaltiolla on koodareita, niin on niitä vastarintaliikkeelläkin. Asiansa osaava hakkeriliiga voi tehdä pahaa jälkeä nomenklatuuran koneistoon. Kas kun nörtit harvemmin rakastavat pakkovaltaa.

Anonyymi kirjoitti...

Päivän aiheesta:

IL 21.05.2019: Valkeakosken kouluissa kasvisruoasta on tulossa jokapäiväistä: ”Liharuokien annoskokoja rajoitetaan, ettei ruokailu menisi pelkästään makkaransyönniksi”

Näin se alkaa.

-.- thinker Dill

Tita kirjoitti...

Hauska fiktio. En kuitenkaan usko, että suomalaiset suostuisivat sulloutumaan kuutioihin, mutta kaikkihan on aina mahdollista. Ainakin täällä maaseudulla elävät eivät lähtisi, kun kerran omavaraistalous ja naapuriapu pelittävät edelleenkin. Mutta on näitä mukava lukea - kiitos Ykä!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina, taas. Kiitos.

Fiat Mira, siis Fiat 238 Mira. Mistä lie sellainen on tulevaisuudessa löytynyt... mahtaakohan tälläkään hetkellä montaa olla liikenteessä? Yhtä kaikki, nostalgisia muistoja kyseisestä kulkineesta palaa mieleen.

Becker kirjoitti...

Pimeän maan tarinat ovat myös minun mieleeni. Niihin eläytyy niin että ne on luettava loppuun ja alkaa miettimään minkälaista elämä olisi tuollaisessa yhteisössä jossa hallinnolla pyyhitää ahteria ja laki ja pelisäännöt tulevat yhteisön sisältä.
Täälläkin alkaa yhteiskunnan toiminnot osaltaan ontumaan joten sitä jo tavallaan eletään henkisesti "Pimeän Maan" tasolla.

Hemuli kirjoitti...

Tita,
Suomalaiset sulloutuvat jo kuutioihin.

https://www.rakennuslehti.fi/2017/11/155-nelion-miniyksiot-ja-muut-pienasunnot-tayttavat-rakennushuumaa-elavan-vantaan-asukkaat-ovat-niihin-tyytyvaisia-ja-uudet-kodit-revitaan-kasista/

Asuntojen minimirajat on nyt poistettu ja kalteva pinta pitää huolen lopusta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, utopia hiilineutraalista, vegaanisesta suomesta on näköjään toteutunut.

Mukava, positiivinen dystopia. Suomi on bryssitty mutta muutos idulla. Kohti tätä näyttää suunta olevan, mm. kämpät kutistuu. Ihan uusiin taloihin pykätään 15 neliön yksiöitä. Tuppukylän keskustaan, ihan parhaalle paraatipaikalle tehtiin laaduksa ja kallis talo, suurimmat asunnot 51 neliötä, neljä huonetta - ja hintaa vallan pirusti. Hinnalla jolla saa kolmen kilometin päästä 200 neliöisen omakotitalon. Ilta-Paska tms. mainostaa kuusihenkistä perhettä, joka asuu 56 neliön kopissa hirmu tyytyväisenä. kaiken aikaa valtamedia hehkuttaa ruuankorvikkeita, härkis, nyhtökaura - miksei se ole "kauris", ötökkäleipää, soija-sitä, soija-tätä.


Joku hajahuomio, asioista joista jotakin arvelen ymmärtäväni:

Langaton, nauhoittava vakoiluvärkki on toimiva idea. Ei helppo toteuttaa mutta ei mahdotonkaan. Piuha säteilee radiotaajuudella kaiken aikaa, teoriassa kuunneltavissa, teknisesti haastavaa. On se kytkentäkaappi kameroille vain tai koko rakennuksen ulkoverkkoon kytkevä, toimii se tulevaisuudessakin tcp/ip protokollalla. Kuparille toteutettua voi kunnella, piuhaan kajoamatta. Kytkettävä laite on riskaabelimpi, reitittimen portteja ei ole auki ja yhden piuhan pois nyhtäminen ja siihen porttiin toisen kytkeminen aiheuttaa teknisen häiriö-hälytyksen. Vapaaseen porttiin ei taas ole hyötyä mitään kytkeä, se ei toimi jos sitä ei ole verkonhallitsija päälle kytkenyt. Kytkimen portista voi muuten kuunnella vain siihen porttiin ohjattua liikennettä. Verkkoon ilmestyvä tuntematon laite ei välttämättä saa IP-osoitetta, ei siis pääse verkkoon. Ja voi aiheuttaa hälytyksen. Verkoissa on lisäksi muitakin tunkeutumisen estoja.

Hyökkäys on sitten vaikeampi toteuttaa langattomasti piuhaan, vaatisi ainakin hyvin läheisen kontaktin yhteen piuhaan. Mutta ei se mahdotonta ole, helevetin vaikeaa vain. Ainakin jälkiä jättämättä.

Korovin on muuten paitsi hieno ja etevä, aika vanha ja harvinainen - viimeiset tehty -36, alle puoli miljoonaa kappaletta, Sergein Valinnassa niitä ei ehkä ole paljouvessa saatavilla. Suomen vapailta markkinoilta voi löytyä, omalla luvalla hallussapidettyjä, puna-armeijalta saatuja. USA:n markkinoilla sen arvo lie alkaen 1000;-. Ei paha bonus ollenkaan. Pistolet Samozaryadny Malogabaritny - PSM taitaa Sergeillä olla halvempi, patruuna 5.45×18mm vaan on aika harvinainen lännessä.

38 neliön mökki liiterillä ja saunalla vahvistettuna ei ole ollenkaan ahdas. Ja 3000 neliön tontilta saa talven perunat. Moottorisaha kyllä kaipaa rinnalleen pokasahaa, jaardin terällä saa isommankin puun poikki. Timpureiden 30" on oikeisiin puihin vähän lapsellinen - harvennusrankoja sillä kyllä pätkii. Ja ilman bensaa. Viila ja jakopihti mukaan, niin uusi terä tarvitaan heti 20 vuoden päästä...

Puulämmitteinen hella on vallan pätö peli, keittäminen ja paistaminen nopeampaa ja helpompaa kuin sähköllä. Kokemusta mökkiasumisesta sen verran, että tiijän.

"On elukoitakin"- sano Leppäsen Preetikin kanoistaan. Onnea vaan uudelle maatalousyrittäjälle.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Raksaäijälle, Nils-Aslakille, Tuumailijalle, thinker Dillille, Titalle, Anolle, Beckerille, Hemulille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Raksaäijä: Lämmin kiitos. Niin kuin olen ennenkin todennut, on tulevaisuuden ennustaminen vaikeaa. Mutta nykyisellä meiningillä se ei ainakaan tule muuttumaan millään muotoa paremmaksi.

Nils-Aslak: Juu, kyllä röyhkeät pärjää. En ole lakimies joten en osaa sanoa varmaksi mutta noissa touhuissa ollaan kyllä vähintäänkin sillä (hyvin) harmaalla alueella.

Tuumailija: Kiitokset. Jotenkin mielsin että kuuluit tarinaan sillä sinulta tuli se korpiposti-idea. Ja noista hakkereista voi todeta että eikös periaatteessa hyvin suunnatulla kyberhyökkäyksellä pysty lamaannuttamaan kokonaisen valtion niin sähköverkko kuin tietoliikennetoiminta?

thinker Dill: Jaahah, ja seuraavana oppituntina sitten pakkosyötettyä hysteriaa. Laitetaanpa se linkkikin:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4d698846-3871-482e-99eb-1b879bb05fe0

Ja niin kuin kyseisestä uutisesta huomaa, niin ilmastoahan tuossakin ollaan pelastamassa.

Tita & Hemuli: Maalla varmaankin pyritään pysymään entisessä mutta kaupungeissa tuo Hemulin esittämä juttu on tulevaisuutta. Ja suomalaisethan ovat loppujen lopuksi sietäneet uskomattoman paljon enkä tiedä, missä se lopullinen raja on.

Ano: Kiitokset. Koska tulevaisuusfiktion autoja on vaikeaa hahmottaa niin annoin itselleni luvan käyttää jo nykyisinkin museoautoksi kelpaavaa kärryä.

Becker: Kiitokset. Näkisin että hallinnon arvostus rapautuu päivä päivältä. Pimeitä Maita se ei vielä tarkoita mutta jotain (esmes 1970 – 1980-luvuilta) on oleellisesti muuttunut. Myös siellä yläkerroksissa. Silloin aikanaan toimittiin suomalaisten eteen. Onnistuen tai epäonnistuen. Nyt toimitaan joko omien etujen tai järjenvastaisten utopioitten eteen.

Pyssymies: Kiitos noista teknisistä lisäyksistä. Olet asioista varmasti paremmin perillä. Minun täytyi käyttää vain mielikuvitusta ja scifissähän se on sallittua. Sillä sellaista ruohonjuuritason scifiähän tämä oli. Mitä tulee noihin pienentyviin asuntoihin niin asiassahan on oikeastaan tuplaristiriita. Kas kun islamilaisille suurperheille pitäisi edelleenkin saada niitä pirun suuria asuntoja. Ei se – utopistien luoma – tarve ole minnekään hävinnyt. Mutta joo, kyllä 38 neliön mökillä ihan mukavasti pärjäilisi.

vieras kirjoitti...

Se on jokin suomalainen perversio että kämpät ovat pieniä ja kalliita. Maa jossa on suht paljon pinta-alaa ja suht vähän porukkaa. Ei me olla Hongkongissa eikä Singaporessa. Jokin tässä ei täsmää...

Joku sanoi että Saksassa on isommat kämpät kuin suomessa vaikka suunnilleen Suomen kokoisella alueella asuu 16-kertaisesti porukkaa. Lisäksi 47 prosenttia saksalaisista (luin jotain 6 vuotta sitten saksan oppikirjasta) asuu omakotitaloissa mikä on isompi prosentti kuin Suomessa.

Siten niihin suomalaisiin taloihin tulee vikoja ja vauroitoia kun on päin vittua rakennettu kiireellä. Näin on ollut varmaan 1960-luvulta alkaen tehdyissä taloissa. Vanhoissa puu- ja kivitaloissa ei noita ongelmia ollut, siksi ne talot ovat vieläkin olemassa.

Becker kirjoitti...

Tässäpä pieni alkuviikon kevennys. Juoppo Juncker antaa käsipusun Greta Thunbergille, joka saattaa olla tuleva Nobel-ehdokas ja joka sairastaa Aspergrenin syndroomaa, on jo kunniatohtori Monsin yliopistossa Belgiassa, ollut Time-lehden etusivulla jossa häntä povataan tulevaisuuden johtajaksi. Tämän tytön käyttö globalistien ja ilmastonmuutos uskovaisten mainosnukkena on jotain aivan pöyrityttävää, mutta kuten on todettu, niin ruotsalaiset pystyvät moraalittomuudessan ja kaksinaismoralismissaan aivan mihin tahansa
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156185461582724&set=a.125938337723&type=3&theater

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vieraalle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

vieras: Joo, kyllähän tuolla Itä-Aasiassa moiset asumisratkaisut ymmärtää. Siellä kun ei ole paljon vaihtoehtoja. Meillä taas on. Samaan aikaan kun noita tulevia homepommeja alettiin rakentaa levisi Suomeen myös (siis 1960 – 1970-lukujen vaihteessa) oloihimme nähden aivan käsittämätön muoti eli taloihin alettiin tehdä tasakattoja. No, viimeistään 1980-luvulla ne sitten muutettiin harja- tai pulpettikatoiksi.

Becker: Hjuu… meidän kaikkien Greta… tyttö joka näkee hiilidioksidin paljaalla silmällä.

”The wolf also shall dwell with the lamb,
The leopard shall lie down with the young goat,
The calf and the young lion and the fatling together;
And a little child shall lead them”

Mulla tulee tuosta Greta-kusetuksesta mieleen The Who-yhtyeen musikaalileffa Tommy. Siinä autistinen Tommy pistää Gretan tapaisena Messiaana ihmiset pelaamaan jatkuvasti flipperiä silmät sidottuina että he saavuttaisivat valaistumisen. No, Tommy oli fiktiota. Greta ja Greta-ilmiö on vastenmielistä faktaa. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti...

https://scontent-arn2-2.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/60624508_10219745471291778_7669173649043095552_n.jpg?_nc_cat=108&_nc_ht=scontent-arn2-2.xx&oh=9149e8471649f111a526fa706494a6dd&oe=5D611FDB

Mistä ne löytää riittävästi säilytystilaa meille kaikille "vihapuhujille"..?


-Tvälups-

Becker kirjoitti...

Jaa että sarkasmi ja totuuden puhuminenkin voi olla vihapuhetta. Mitä sarkasmiin tulee niin mun täytyy ilmeisesti lopettaa puhuminen melkein kokonaan.
Ja näin siis toteaa "Oikeusministeriö", kenen oikeusministetriö? Ei ainakaan suomalaisen kantaväestön.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei kaikille vihapuhujille tarvitsekaan löytyä säilytystilaa.

Kunhan pahimmiksi katsotut vihapuhujat on kaivettu esiin omilla nimillään ja naamoillaan,
kunhan heidät on tuotu Suuren Yleisön eteen julkisesti häväistäviksi,
kunhan heiltä on riisuttu kaikki kansalaisoikeudet (kyllä siihenkin joku pykälä keksitään!),
kunhan heidän puolisonsa on häväisty ja mitätöity samalla tavoin ja ennen kaikkea
kun heidän lapsiltaan on riistetty tulevaisuus minään muuna kuin epähenkilönä...

Niin. Siihen mennessä suurin osa vihapuhujista on sulkenut suunsa vallan vapaaehtoisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa kämpät on kalliita koska niiden hinnoissa on niin paljon veroa. Ja koska suomessa on ihan liikaa virkakyöstejä laatimassa ihan omia määräyksiä ihan joka helevetin asiasta. Viikolla on ollut juttua Vesilahden pinkistä talosta - oikeasti: mitä xittua se talon väri jollekin virkaköpille kuuluu.

Aikoinaan ARAVA:n tyhmät määräykset ja suomen pankin nuiva korkolinja korottivat kustannuksia. Pääomista oli oikeasti pula ja pulaa piti yllä poliittinen sekoilu ja kontrollointifriikkiys. Naapurin arava-talo on tehty 60/70-lukujen vaihteessa, saunaan ei saanut olla kulkua sisältä, piti pihan kautta kiertää. Tarvittiin siksi yksi ihan turha ulko-ovi sisäovineen. Kun lopputarkastus oli ohi, poistettiin levytys ja sisäovi pukuhuoneenseen olohuoneesta sai kahvan. Sitä ylimääräistä ulko-ovea ei sen koommin ole käytetty. maksaa se kummin velkarahalla piti. Vuoden ero naapuritaloissa, ekaan piti rakentaa täysikokoinen kellari, toiseen ehdottomasti ei saanut rakentaa minkään kokoista.

Nyt energiavaatimukset nostavat rakentamisen hintaa. Ja korruptio. Hyvät veljet kaavoittavat ja käärivät hynät sopiviin taskuihin...


Manun älytön Noppa-jutun torpedointi maksaa yhä asunnonostajille ja asukkaille selvää rahaa. Sopii katsoa missä jamassa Tampere on nyt.

Ad Ykä: Liian realistinen scifi on tylsää. Ja sitäpaitsi tuon langattoman hyökkäyksen lankaverkkoon toteuttaa joku hakkeri muutaman vuoden sisään. Haastava ei ole mahdoton. Signaalinkäsittely kehittyy kovalla vauhdilla kaiken aikaa ja tekoäly kans.

Nyt keikan vois alustaa vaikka toimittamalla muistitikulla haitakkeen verkkoon. Tikkua ei tarvi käydä tökkäämässä koneeseen. Riittää, että tipauttaa sen (ne) marketin pihalle, kyllä se siitä kulkeutuu koneeseen kiinni - usko pois, minä tiedän. Ja sitten laittamalla haitakkeella valmistelun jälkeen sen harmaan rasian piuhalla kiinni sinne seinäboksin hakkeroituun reitittimeen.
Vonnegutia lainatakseni: Näin se käy, tralalalaa.

Huvittava yhteensattuma: Tämän päivän kulutin palaverissa saarnaamalla aiheesta "IOT-verkon suojaus, hyökkäyksen tunnistaminen ja torjunta". Oli siellä toki asiantuntijoitakin mukana messuamassa, en ollut yksin äänessä.

Pyssymies

vieras kirjoitti...

Hongkong ja Singapore ovat käytännössä kaupunkivaltioita. Kiinassa asuu porukkaa mutta se on myös iso maa joten se voisi olla tasaisemmin asuttu. Silloin ei tarvis mitään sillipurkkeja kun ei porukka painottuisi rannikolle niinkuin nyt.

Pitäiskö toivoa että Kepun hermot pettää ja se lähtee ulos hallitusneuvotteluista, heti kun eurovaalien tulos selviää? Jos kepu saa eurovaaleissa pienemmän kannatuksen kuin eduskuntavaaleissa niin alkaisko siellä jo paska mennä housuun? Yrittäiskö Rinne uusia hallitusneuvotteluja kokoomuksen kanssa?

Olen alkanut toivoa että hallituksen muodostamisessa menisi mahdollisimman kauan. Mitä kauemmin siinä menee, sitä kauemmin se lykkää paskahallituksen nimittämistä.

Mitä jostain EU-puheenjohtajuudesta? EU-puheenjohtajuus voidaan hoitaa Pöpilän toimitusminsteristöllä niin saavat vielä kuitata ministerinpalkkoja loppuvuoden. Uuvattiministereillekin kävisi tuo. Tai sitten voidaan nimittää virkamieshallitus joka istuisi tammikuulle asti. Kaikki olisivat oppositiossa jäähyllä EU-puheenjohtajuuden ajan. Tuona aikana voisi käydä useitakin hallitusneuvottelukierroksia. Tammikuussa katsotaan nimitettäisiinkö uusi hallitus vai määrätäänkö hajotusvaalit. Miltä kuullostaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Beckerille, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups, Becker & Qroquius Kad: Kaiken kaikkiaan tuo kuulostaa hirveältä. Nyt kun vaan saisi jonkunlaisen varmistuksen että tuo oli oikeasti oikeusministeriön kysely. Meinaan, Suomi24 tuntuu oudolta alustalta ja kun kävin oikeusministeriön sivuilla ja twitterissä niin siellä ei löytynyt kyseisestä kyselystä mitään tietoa. Tästä kun saisi jonkun varmistuksen.

Pyssymies: Kaiken kaikkiaan hyviä huomioita. Tää on virkakyöstien ja ylisäätelyn maa.

vieras: En lähde neuvomaan kiinalaisia. Sielläkin kun se raha ja mahdollisuudet ovat kuitenkin varsin keskittyneitä vaikka maa onkin hyvin laaja. En kommentoi enkä otattele hallitusneuvotteluja tässä vaiheessa kun ei varmaksi tiedä että kuinka hänessä käy. Selvää on että minkäänlaista tulosta ei esitetä ennen EU-vaaleja. EU-puheenjohtajuudestakaan en kommentoi kun tiedät hyvin itsekin että ei tänne mitään virkamieshallitusta nimitetä.

vieras kirjoitti...

Kuntien kaavoitusmonopoli on varmaan yksi syy miksi kämpät on kalliita. Kunnat pihtailee tonttien tarjonnassa jotta tonttien hinnat pysyisivät ylhäällä. Maanomistajat, kiinteistönomistajat, rakennusliikkeet ja vuokranantajat tekevät tällä tavalla fyrkkaa. Kaverikapitalismia?

Jossain kommentissa sanottiin pari vuotta sitten että jos asuntojen kysyntä ja tarjonta kohtaisivat niin hinnat ja vuokrat olisivat 2/3 siitä mitä nyt, eli pois 1/3. Kuvitelkaa itse kukin oman kämpän ostohintaa tai vuokraa ja ottaa siitä 1/3 pois. Jos oletetaan että palkkataso ja verotus on se mikä on, mutta asuntojen hinnoista 1/3 pois niin kukkaro ei kevene aivan pahasti. Puhumattakaan että ylipäätään hintatasosta 1/3 pois mutta palkkataso olisi nykyinen.

Suomalaiset ovat tavallaan samaan aikaan varakkaita mutta kummiskin köyhiä. Suurin osa omaisuuden arvosta on omistusasunnossa josta saa rahaa jos sen myy, mutta muuta ei olekaan. Ei arvotavaroita irtamistossa, kesähuvilaa, maatilaa, metsää, pörssiosakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, valtion obligaatioita, jalometalleja, sijoituksia pörssin ulkopuolisiin yrityksiin, sijoituksia asuntoihin, liiketiloihin tai kiinteistöihin.

Kansallismielisten kapitalistien tulisi kannustaa kansaa tämmöisen hankkimiseen että kansa voi tuottaa itse itselleen vaurautta. Eikös tämä ole sitä kansankapitalismia?

vieras kirjoitti...

Oliko Ykä miettinyt tämän jutun blat-systeemiä sen pohjalta kun aikaisemman jutun kommenteissa oli puhe varjotaloudesta keinona vastustaa hyvistotalitaarista hallintoa?

Tässä tarinassa taitaa olla niin että Pimeän Maan asukkailla on suhteita virallisen Suomen alueen asukkaisiin. Tuosta poliisista päätellen myös viranomaisiin, joissa taitaa toimia tiedonhankkijoita, käytännössä vakoilijoita? Voisiko jopa nomenklaturassa ja Puolueessa olla myyriä?

vieras kirjoitti...

Pikainen taukomusiikki. Jostain syystä Mongolian kansallislaulua ei meinaa helpolla löytää torvisoittokunnan soittamana mutta niksmanneilla on:

https://www.youtube.com/watch?v=U5uS3CJGf0g&list=PLJ7g9blvEaMLCdApo77zjvr4xl99FfIkb&index=19

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras.

Viesti1: Sinänsä vähänkin syrjemmällä tontteja voi saada hyvinkin halvalla. Tiheämmin asutuilla alueilla tilanne on kyllä tuo. Yksi mikä nostaa vuokra-asumisen hintaa on tuo asumistukijärjestelmä. Vuokranantajat tylysti nostavat vuokraa asumistuen verran. Tuo mitä sanot varakkuudesta ja silti köyhyydestä pitää pitkälti kutinsa. Esimerkkinä meidän oma huusholli (jonkalaisia maa on täynnänsä). Ns. varakkuutta on kyllä talon, manttaalin ja autojen muodossa mutta siinä ne ovatkin eivätkä ne sinänsä tuota mitään. Ne on maksettu omilla rahoilla että saadaan tietyt elämän tarpeet kuntoon. Sen vuoksi kiinteistövero vituttaa. Meille kun ei tule julkisesta infrasta mitään. Ja jos vasemmistolaisten haluama varallisuusvero tulee takaisin niin se on sitten meidänkaltaisten ihmisten kohdalla lähinnä ryöstöä.

Viesti2: Minulla on kyllä tuo blat ollut käytössä jo useammassakin kirjoituksessa. Termihän pohjautuu Neuvostoliittoon jossa se oli jokapäiväinen osa neuvostokansalaisen elämää:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Blat

Viesti3: Kiitos linkistä.

Julma Juha kirjoitti...

Aamulla luin ja ketutti, kun en ehtinyt lukea loppuun, oli pakko lähteä töihin. Kun tulin töistä avasin tietsikan ja aloin tavaamaan ykän tekstiä, ei mennyt kauaa ku nauratti niin perskeleesti.
Kiitos Ykä kaikesta, oot tosikova äijä !!!
KIITOS.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Julma-Juha ja lämmin kiitos. Sinänsähän tekstiä ei oltu tarkoitettu varsinaisesti huumoriksi.