keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXIX


Nortti huuleen ja myötätuuleen

Varoitan heti alkuun että tämä kirjoitus on sellainen että se ei kiinnosta osaa, suurtakaan osaa lukijoista sillä tässä pannaan urakalla tupakki röyhyämään ja käydään läpi kekkoslovakialaista tupakkitarjontaa. Kiitokset kommentoija Huru-ukolle inspiraatiosta ja eräälle keräilijä Kettuselle sivustostaan josta oli huomattava apu.

Tietysti tupakkia poltettiin jo ennen Kekkoslovakiaa joten aloitetaan kirjoitus sodan ajoilta. Tupakki oli hirveetä myrkkyä tietysti silloinkin mutta sotilaalla oli muita ja huomattavasti suurempia & välittömämpiä vaaratekijöitä sotatyössään joten tupakkia ei nähty välittömänä uhkana mitä se ei tietysti ollutkaan. Jo YH:n aikana jaettiin sotilaille muonatupakoina viisi savuketta päivässä. Sodan ajan tupakkatarjontaa esitellään seuraavassa kuvassa:



Tupakkia ei muutenkaan pidetty silloin niin suurena pahana. Oheisessa kuvassa sotasairaalan lääkäri tarjoaa tupakin haavoittuneelle sotilaalle:



Koska sattuneesta syystä ei itselläni tullut vielä sota-aikana pantua palamaan niin käydään läpi hieman (käsitykseni mukaan) sen ajan suosituimpia tupakoita. Ensimmäisenä tietysti Työmies:




Työmies – niin kuin muutkin sen ajan tupakit – olivat luonnollisesti holkki- eli loppi- eli karvapersetupakkaa jota poltettiin yleensä imukkeen kanssa:



Muita sen ajan mainittavia tupakkamerkkejä olivat Saimaa:



Mies sai maata läheltä Saimaata ja siellä se sai maata ja poltella Saimaata.

Sekä Klubi, joista suosituin oli Klubi 22 eli Pilli-Klubi:



No hupsis. Meni hieman läskiksi. Eli tää 22 on pölliklubi ja se pilliklubi oli 77. Kiitos tarkkaavaisille lukijoille.

Niksmannienkin tupakkia sodassa polteltiin eli Junoa:



Sekä Salemia:



Kuulemani – täysin vahvistamattoman –  tiedon mukaan sota-ajan yksi huonoimmista ja vähiten suosituista tupakoista oli Kultaleima:



Nähtävästi itänaapuri oli ymmärtänyt tuon komealta kalskahtavan Kultaleiman nimen hieman väärin ja saman vahvistamattoman kuulopuheen mukaan naapurin propagandajätkät olivat huudelleet megafoneillaan suomalaisten asemiin että ”te sotamiehet joudutte polttamaan Työmiestä samaan aikaan kun upseerinne polttavat Kultaleimaa”.

Tule sinä hakeen leipäs päälle voita.

Tietysti suomalaiset viljelivät sodan aikana myös kessua:



Jonka myötä sätkäkone tuli monelle tutuksi:



Tosimies tietysti vääntää sätkän käsin ilman konetta. Sodan aikana oli myös myynnissä noin kilon paperipusseissa ”tupakan jätettä” josta olen nähnyt kuvan joskus mutta en löytänyt sitä tähän postaukseen. Veikkaisin että siihen on jauhettu mahorkan tyyliin myös tupakin varret ja ehkä juuretkin.

Vaan sittenhän se syttyi se rauha. Normaalit loppitupakit paloivat edelleenkin suomalaisten suupielissä mutta alkoihan myyntiin tulla muutakin. Osa oli tietysti ollut myynnissä jo sodan aikana niin kuin North State eli Nortti. Tarjolla oli sekä punaista filtterinorttia (myydään nykyisinkin) sekä vihreää karvapersenorttia (väristään huolimatta ei todellakaan mitään mentholsavuketta) jonka myynti loppui 1990-luvulla:





Jep. Miehet jotka yskivät, rykivät ja räkivät sen tietävät. Nortti on täyttä tupakkaa. Luonnollisesti tässä postauksessa tulee mainita voimasavuke Boston jota vielä 1970-luvun alkuun saakka oli tarjolla Suomessa. Sen jälkeenhän sitä ei ole myyty enää muualla kuin Pinnanmaalla:



Tässä se on. Se legendaarinen voimasavuke Boston.

Boston myös mainosti varsin voimakkaasti. Kyseisessä mainoksessa mainostetaan sitä miedompaa valkoista Bostonia. Huomatkaa 1970-luvun tukka- ja pulisonkityyli:



Mainostettiinhan voimasavuketta myös televisiossa:


Ja kärysihän monen sällin suupielessä Armiro:



Se kaikkein kuuluisin ja menestynein tupakki oli (ja on kai vieläkin ellei sitten myöhemmin myyntiin tullut Älämölö eli L&M ole vienyt titteliä) tietysti Mallu eli Punainen Marlboro:




Mallua oli ja on myös menthol- ja valkoisena versiona mutta jätetään pikkupoikien pajatupakat tässä postauksessa väliin.

Kekkoslovakian aikana opittiin myös että Colt iskee miehen makuun. Tai väännöksenä ”Colt iskee miehen katuun”:




Tokihan kansalaisten suupielissä röyhysi myös Gold Dollar:



Gold Dollaria mainostettiin otsakkeella ”Hyvä homma. Ja homman päälle hyvät savut. Gold Dollar”. Valitettavasti en vaan löytänyt ensimmäistäkään kyseistä mainosta tähän postaukseen. Ehkä kekkoslovakialaiset muistavat muutenkin.

Tokihan Kekkoslovakiassakin oli miehiä jotka kulkivat omia polkujaan. Tosin kyseinen lause on kai pöllitty Camel-bootseista mutta monen häiskän suupielessä kärysi Camel ilman bootseja. Ja se Camel taisi tulla ennen niitä bootseja:



Ja meille nulikoille taas myytiin lakritsitupakkina melkein Camelia eli Pamelia:




Myös Smart kärysi erityisesti miespuolisten kansalaisten suupielissä:




Tunnettuja mutta ei ehkä aivan yhtä myytyjä tupakkamerkkejä olivat Partner, Kent ja Meil:



1970-luvun alussa tupakkimarkkinoille pyrki voimakkaasti Form:



Formiahan mainostettiin kuin jotain terveellistä luontaistuotetta konsanaan. Pankaa merkille mainoksen miehen muodikkaat telkkarisilmälasit joita käytti Kekkonenkin:



Myös kevyempänä savukkeena mainostettu Belmont tuli markkinoille Kekkoslovakian loppuaikoina:




Piippu- ja sikarimiehillä oli sitten tietysti omat merkkinsä ja piipunpolttohan on muutenkin paperossin röyhyttämisen rinnalla rauhallisen miehen taidelaji. Mutta sätkätupakoissa Kekkoslovakian kurko oli tietysti Kulta-Aroma:


Tässä tuli käytyä läpi hieman sodanjälkeisen ajan ja Kekkoslovakian tupakkitarjontaa ainakin sieltä yleisimmästä päästä. Lopuksi pitää tietysti todeta että tupakointia ei kannata aloittaa. Tupakka on myrkkyä, maksaa paljon ja palaa savuten. Ja johan Eppu Normaali opetti kekkoslovakialaisille jo vuonna 1979 että myrkkyä ei syödä saa. Uskotaan Eppuja:

77 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö.
Paljon katavamman selvityksen noista tupakeista sait aikaiseksi kuin mitä itse olisin saanut. Nyt kun katseli listaa, monia monia on tullut itsekin tähän ikään sauhuteltua. Milloin pöllitty isävainaan askista, joskus edesmenneen äitini askista. Pilliklubia musi polttelia aikoinaan, yöhempinä aikoina tuo "kulta taala". Viimeisin taisi olla Colt. Isävainaalta pöllittiin Bostonia, sitä valkoisessa askissa. Tuli mieleen tuosta bussikuskin päivästä, ei Boston vaan se auto. Samanmoisia vehkeitä ne oli kun minäkin tsadissa ajelin, viisseiska volvoja, kabiini samanlainen:)
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Ja tuolta keräiljä Kettusen sivulta löytyy vielä enemmän. En esmes koskaan ole tiennyt että Suomessa on ollut ”7 Veljestä”-tupakkia. Ja noita erilaisia Boston-askeja siellä on ihan tolkuton määrä.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö. sulla on pieni virhe tuossa listassa, pillilubi, joka oli naisten suosiossa oli 77, 22 oli taas ns. pölliklubi jota miehet polttivat. Siinä pilliklubissa oli sellainen pahvinen, oliko joku pumplisuodatin sen pillin sisällä. Kakskakkonen oli taas niitä pöllisavukkeita kuten saimaa, töymies jne. Armiroakin muistaakseni myytiin juurikin tuollaisena pöllitupakkina, jossa oli holkki erikseen. Ne holkit oli nöösipoikien suurimpia aarteita, kas kun niillä sai puhalletua erikokoisa saippuakuplia. Vähänn sen mukaan kuinka päin sen holkin sine saippuaveteen kastoi.
No joo, 7-veljestäkin on poltettu, kai sitä aikoinaan kaikki mistä savu lähti ja mitä sai käsiinsä on tullu kokeiltu ainakin.
Ja ohan näistä ns. pöllisavuukeista joku meikäläinen laussakin maininnut, että poltettiin loppitupakkia...
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Minä opin tupakoimaan kun tyttöystäväni sanoi että nuuskalle tuli nyt loppu, vuonna 1980... Sitten poltin mallua, Winstonia, punaista Norttia (ja Camelia, kun halusin siirtyä kevytsavukkeisiin). Kun rahat loppuivat aloin kääriä sätkiä, aluksi koneella mutta kun annoin koneen tälle silloin jo ex-tyttöystävälle ja rahat olivat edelleen tiukoilla, käärin sormin siitä eteenpäin. Mikä oli hyvä taito osata, kun olin töissä laivoilla Pohjanmerellä. Purseri kun myi ainoastaan tupakkkia ja papereita. Sitten tuossa viisissäkymmenissä alkoi koko touhu yskittämään pahasti ja vaihdoin höyryihin. Ei muuten yskitä enää aivan yhtä paljon. Ehkä näissä höyryissä pääsen hautaan saakka?

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Vihreällä nortilla tuli aloiteltua kun sitä löytyi isältä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli intissä opeteltua tuo tupakoinnin jalo taito, mutta onneksi näin vanhempana olen päässyt tavasta eroon. Ehkä olen sen verran rauhallista sorttia, ettei noi nikkikset iske päälle vaikka tumppaa lopullisesti. Muuatta ex-avopuolisoa lämmöllä muistaen, jonka hermot menivät tup-akka-lakkoa kokeillessa. Häntä veetutti erityisesti se, että lakolla ei ollut meikäläiselle mitään vaikutusta/merkitystä, mutta hän itse oli kuin viulunkieli parin päivän savuttomuuden jälkeen. "Miten sää voit olla noin rauhallinen?!". Ah niitä aikoja :-)!

Ameriikkalaisten sotaleffojen kunnioitukseksi tuli erityisesti kokeiltua Lucky Strikeä, sitä en tiedä jotta tuleeko siitä yhtään onnekkaammaksi, mutta paikat olivat harvassa mistä tuota sai Suomessa ostettua. Autourheilupuolelta tutuiksi tulivat John Player Special (siisti sellainen 50 röökin musta muovirasia) ja Rothmans. Mm. Ari Vatasen Ford Escortissa oli pähee sponsorimaalaus, hyi mitä tupakan piilomainontaa!

Ja jos oikein kovaa "myrkkyä" halusi kokeilla niin venäläinen pillitupakka Belomorkanal tai ranskalainen Gitanes, noita ei voinut köh köh montaa vetää päivän aikana. Niinno, keuhkot saivat ainakin kyytiä!


- Soomepois Eestist -

Anonyymi kirjoitti...

Mun vaarini poltti Kerho 2 -tupakkaa. Juoksin pikkulikkana kivikikkarille päässäni hokien: "Kerho kakkosta yks aski ja lopulla nalleja", siis karkkeja.

Ite savuttelin Colt -tupakkaa, Aromaa tai Kiltaa piipussa tai sätkinä. Muistan varsinkin 60-70-lukua, kun ihmeteltiin jos joku ei polttanu. Mikä kauhee käry oli monissa sisähipoissa! Ja diskoissa!

Nyt enää tekee vaan mieleni kun saa nenäänsä tupakan tuoksun. Täällä Ruotsissa ei saa enää polttaa oikeastaan missään julkisilla paikoilla. Nuuskaa kuluu sitäkin enemmän. Yäk! Niitä klönttejä ja tyynyjä on sitten joka paikassa.

Eija

Anonyymi kirjoitti...

Kuvan 7 Klubi 22 on Pölli-Klubi. Se Pilli-Klubi oli Klubi 77, neliön muotoisessa askissa 25 savuketta. Sauhukkeesta puolet oli pahvista imuketta eli sitä pilliä. Mainokset väittivät pillin viilentävän savua, mutta melkoisen kitkerää tavaraa tuo oli.

KKi kirjoitti...

Tuttuja, valitettavan tuttuja romppeita. Mites toi Nortti? Saako vielä kaupoista. Losseilta nimittäin kadonnut. Itsekin joutunut valkkaamaan vaihtoehdon.

Halppismerkki Winston ihan OK, vaan taidan sittenkin palata pentuaikojen Cameliin.
Niin ja muistammehan Camel-kondomit, miehille jotka tulevat ennen aikojaan.

Vasarahammer kirjoitti...

7 veljestä oli olemassa myös olutmerkkinä.

https://olutposti.fi/olutta-ja-mennytta-maltaista-panimohistoriaa-mainosten-valityksella-26/

Valmistajana oli vuosina 1970-71 Mallasjuoma.

Pertti Ilmari kirjoitti...

Koskettava kirjoitus. Palautti uskomattoman määrän muistikuvia, joita ei olisi muistin syövereistä enää muuten löytynyt. Ainakin kaksi edellistä polvea suvun miehiä tapoineen ja tarinoineen ja lisäksi näitä minun ikäisiä ukkoja, joista tosin kaikki vielä elossa olevat ovat onnistuneet lopettamaan. Tietysti ne muutkin.

Anonyymi kirjoitti...

Taidanpa laittaa tupakiksi ja ihmetellä maailman menoa, harmi vaan kun ei ole kyrillisin kirjaimin varustettua askia, tai etelä helsinkiläistä, mutta joskus ne rajatkin aukee. Lompakko ei oikein tykkää alepan hinnoista. Paljon oli merkkejä mistä koskaan ole kuullutkaan. Sätkän käärimisen käsin oppi viimeistään intissä sadeviitan alla vesisateessa syyspimeällä. Nuorena koltiaisena kiivettiin katolle opettelemaan savurenkaiden tekoa ja sitte karkkia ostamaan hajun poistoon. T. Oloneuvos

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Manio jälleen kerran tuo "Nortti huuleen ja myötätuuleen"! "Jotakin ehkä tietäisin - olinhan siellä (tupakkatalkoissa) minäkin"...
Minä tosin polttelin piippua. Merkkini oli CLAN, se pysyi ja paloi tasaisesti ja hitaasti antaen hyvän fiilingin. KILTAA koetin joskus, mutta ei, se nyt vaan ei maistunut. Sitten oli se ehdottomasti kauhea JYMY - jos siitä henkoset vetäisi kerrankaan, niin keuhkot piti pihalle rykiä!!! Kyllä Jymyn - polttajien on täytynyt olla kovia jäpejä - ei se poikasilta onnistunut. Piipunpolttoni alkoi intissä - tietysti - (1965-1966) ja jatkui vuoteen 1972, jolloin rusensin viimeisen Clanin ja heitin jorpakkoon. Piipun toki säilytin ja se on vieläkin kaapissani pyhäinjäännöksenä, nimittäin sveitsiläiseltä kirjeystävältä saatu. Se siitä. Siihen jäi.

Anonyymi kirjoitti...

Kerrotaan että ensimmäinen onnistunut lobbaus osui juuri suomalaisiin tupakoihin jossain 60-luvulla. Silloin Työmies Saimaa ja Klubi mm todettiin haitalliseksi ja amerikkalaiset filtteritupakat viittävaille terveelliseksi. Niin loppui suomalainen tupakkateollisuus. Ensimmäinen lobbari taisi olla Philip Morris, ehkä myös British tobacco jota epäilen koska oli täällä harvinaisempi.

Klubi tupakasta jäi vain muisto jossa sanotaan että suunnittelun taso romahti kun Klubin valmistus lopetettiin. Klubiaskin kanteen piirrettiin suuriakin rakennuksia ja rakennettiin myös. Autocad ei ole korvannut Klubiaskia.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Itse aloitin tupakoinnin vasta opiskeluaikana. Kämppäkaveri, joka ei myöskään poltellut, kesätyössä ollessaan oli yksistä harjakaisista sosialisoinut ylijääneet tupakkakartongit, merkkiä en muista. Ne olivat avaamattomina koko syksyn, kunnes päätettiin kokeilla, miltä ne maistuvat. Ei olisi kannattanut! Lopetin vasta, kun työpaikalla jouduttiin tupakoimaan ulos pakkaseen johonkin lumikasan päälle. Alkoi olla liian nöyryyttävää.
Minäkin varoitan, seuraava teksti ei ole tupakoinnin puolesta puhumista.

Tässä kun on pidempään puhuttu suolistotaudeista, jotka ovat nykyaikana olleet lisääntymään päin. Töissä ollessa minua parikymmentä vuotta nuorempi työkaveri päätti lopettaa tupakanpolton. Vähän ajan kuluttua alkoi ulosteessa olla verta. Lääkäri tutki tilannetta tarvittavilla menetelmillä ja totesi, valitettavasti pienempi paha olisi jatkaa tupakointia. No, kaveri päätti kokeilla ja vähän ajan kuluttua ulosteen verisyys loppui.

Ei uskonut, että tämä johtuu tästä ja lopetti taas tupakoinnin. Vähän ajan kuluttua uloste oli taas verinen. Kokeili sitten näitä sähkötupakoita. Nämä lopetti ulosteen verisyyden. Jostain syystä ehkä nikotiini todennäköisesti suojasi suolistoa? Ruokailutavat eivät olleet muuttuneet tupakoinnin lopetuksen yhteydessä.Tämä kaikki parin vuoden ajanjaksolla. Että tällainen tarina tupakoinnin lopettamisesta. Itsellä tätä ongelmaa ei ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Terve, Yrjö!
Vuosia blogiasi seuranneena vasta nyt innostuin kommentoimaan. Sätkäkone, Aroma, Rizlat ja Ventit olivat minulle tuttuja jo alle kouluikäisenä. Olin nimittäin tuolloin kelpo sätkänkäärijä tupakoivalle isälleni. Pienillä sormilla sai äkkiä veivattua hienon metallisen savukerasian täyteen. Saattaisi onnistua vieläkin, minkä nuorena oppii jne. Mitähän kukkahatut sanoisivat moisesta nykypäivänä? Enpä muista tuosta traumatisoituneeni, ainakin jonkun kädentaidon tulin oppineeksi.
Kiitos vielä hienosta blogistasi, antaa voimia vaeltaa tässä järjettömässä todellisuudessa.

Terveisin Ikätoveritar

Joppos123 kirjoitti...

Tuttuja merkkejä valtaosa ja muutama tuntematon. Työmiestä ja Saimaata joskus -70 luvun puolivälissä tullut maisteltua ja oli kaameaa.
Ensimmäiset kokeilut oli kuitenkin faijavainaan röökiaskista pöllityt vihreät nortit. Voitte vaan kuvitella kun killi vetää ensimmäiset henkoset sellaisella tavaralla, meinas yskimisen seasta laattakin lentää.
Ei kannata aloitella koko lajia, itse poltellut muutamia pidempiä taukoja lukuunottamatta jo lähes 40 vuotta.
Ei enää Norttia vaan "shessua".

DuPont kirjoitti...

Muistatteko 90-luvulta, pian kielletyn Death-tupakan. Askissa oli muistaakseni pääkallo. Hassua kyllä, Death-tupakkaa oli myös light-versiona valkoisessa askissa...!

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Kaikki muita noista olen polttanut paitsi: Juno, Salem ja Kultaleima.

Anonyymi kirjoitti...

Norjassa tupakki on ollut aina kallista ja itsekäärityt sätkä suosittuja. Siellä teini-ikäiset tytötkin kääräisevät sätkän yhdellä kädellä taskussa ja pistävät palamaan.

Euroopasta. Italiassa joskus töissä ollessani ihmettelin kun viinaa sai joka kioskista mutta tupakkia vain tupakkikaupasta. Humalaisia ei näkynyt koskaan mutta nuoret tytötkin polttelivat jokapaikassa. Lentokentilläkin paikoissa joissa tupakointi oli kielletty. Sitä se viranomaisvalvonta teettää. Jos meilläkin olisi viina ollut vapaassa myynnissä iätajat niin tuskin sitä kukaan huomaisi nykyään. Ei tarvitsisi eduskunnan pähkäillä kymmentäkään vuotta voiko kaupassa myydä 0,7 prosenttia vahvempaa olutta.

Anonyymi kirjoitti...

Tupakkia olen poltellut minäkin. Eka savut joskus 1974. Oppikoulussa en vielä poltellut, mutta kun "the Peruskoulu" saapui, alkoi välituntitupakointivillitys.

Eräällä lippakioskilla myytiin jopa irtotupakkaa. Kotikaupungissa oli pääkadulla oikein tupkointitarvikkeisiin erikoistunut Tupakkakauppa.

Omia viikko- ja myöhemmin tienestirahoja käytin. 2,50 markan iso Marlboro aski riitti viikon pari teininä. Suomen harmaassa käärittiin sätkiä rullakoneella. Jossain vaiheessa tuli sellainen pitkittäisliikkeellä toimiva hylsykonekin muotiin. Nämä sätkät näyttivät enemmän tehdasmaisilta tupakeilta.

1990-luvulla tuli tutuksi Chesterfield -merkki noista kansaivälisistä ympyröistä. Tätä myytiin Suomessakin. Parikymmentä vuotta käryyttelin yhteensä. Vuonna 1993 lopetin tupakanpolton kokonaan. 25 vuotta meni ilman savun savua.

Näin vanhempana olen sortunut hieman paheisiin. Nyt tulee hankittua silloin tällöin pikkusikaaria rasia viskin tai konjakin kanssa. Kuten tulevana pääsiäisenä varmaan käy. Tai ulkomaan lomamatkalla.

Lisäksi sallin itselleni pari kertaa vuodessa pösäyttää laadukkaampaa sikaaria esim. Romeo Y Julietta.

heppa

Anonyymi kirjoitti...

https://yle.fi/uutiset/3-11299218

Prioriteetit kohdillaan ja luultavasti tämä mitään kertomaton numerosarja tatuoidaan jokaisen käsivarteen kuten ennen muinoin...


-Tvälups-

KKi kirjoitti...

Heh.

Muistoja herättää aihe. Oli rööki aikoinaan jonkinlainen juttu meille pennuille. Kuului siirtymisriittin pojasta mieheksi. Onneksi nykyään ei enää niin kovin "kovasikajuttu".

Sitä vain en ymmärrä, että pitääkö meidän pinttyneiden röökipappojen elämästä tehdä niin kovin vaikeaa?

Tulee mieleen ilmiö jossa seitenkymppiseltä syöpäsairaalta kielletään konjakkinaukut, koska, voi seurata akoholisimi. :P

Maailma muttuu. Ei siinä. Vaan onko p...kele pakko muuttua niin kovin lujaa? Antakaa meidän pappojen lähteä viimeiselle keikalle, keikalle pannuhuoneeseen, ennenkuin kovasti tiedostavan mieleisenenne yhteiskunnan rakennatte.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Jollekin Toiselle, Patelle Pankavaarasta, Soomepoisille Eestist, Eijalle, Ano1:lle, KKi:lle, Vasarahammerille, Pertti Ilmarille, Oloneuvokselle, Terho Hämeenkorvelle, Ano3:lle, Kalevi Nissilälle, Ikätoverittarelle, Joppos123:lle, DuPontille, Buurille Johannesbuurista, Ano4:lle, Hepalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko & Ano1: Kiitos huomautuksesta. Virhe korjattu.

Joku Toinen: Se höyryttelyyn siirtyminen voisi olla varteenotettava vaihtoehto minullekin. Jos vaan saisi jotenkin onnistumaan.

Pate: Ja vihreä nortti ei ollutkaan aloittelijalle ihan sitä kevyintä evästä.

Soomepois: Aikanaan saatiin haltuun sitä itänaapurin holkkimahorkkaa ja melkoista myrkkyähän se oli. Gitanesia en ole maistanut mutta Gauloisesia kylläkin ja melko lailla mahorkan tuntu oli kyllä siinäkin. Lucky Strike taisi olla se tupakki jota nimenomaan jaettiin jenkkisotilaille ja suosio seurasi siitä.

Eija: Olihan siitä tupakkalaista sinänsä paljon hyötyä kun monet sisätilat olivat silloin kuin savustamossa. Itse en ole polttanut enää vuosikymmeniin sisätiloissa.

KKi: Punaista norttia myydään vielä. Skordaripuolelta muistelen mainosta ”Kevyesti nussii Ossi, Ossilla on Amirossi”. Kakkosviesistä voi todeta senkin että kuolemansairaalle ei voi antaa lisää morfiinia ettei se vaan tule riippuvaiseksi. Maailma muuttuu ja ikävä kyllä se muuttuu aina vain enemmän kolmikymppisiä kaupunkilaisia sinkkunaisia miellyttäväksi.

Vasara: 7 veljestä on myös villalanka. Myynnissä nykyisinkin. Luulis muuten että 7 veljestä olis ollut brändinä menestyksekkäämpi mutta joku ei vaan natsannut.

Pertti Ilmari: Kiitokset. Täähän olikin nimenomaan tarkoitettu ajankuvaksi.

Oloneuvos: Ja kyseisen hallituksen aikana hintoja nostellaan vielä lisää. Täytynee siirtyä jossain vaiheessa takaisin sätkiin.

Terho: Clanin muistan, sen verran mitä piippua polttelin. Ja sitten MacBarenin, Caravellen (”aidolla rommilla aateloitu”) ja Borkum Riffin.

Ano2: Muistan myös että tuohon aikaan tuli joku virkamiespäätös että uusille tupakoille ei saanut enää antaa suomalaisia nimiä.

Kalevi: Kuulostaa ihmeelliseltä mutta kropathan ovat uniikkeja. Joku voi reagoida noinkin.

Ikätoveritar: Lämmin kiitos kannustuksesta. Ja ei tuolloin vielä ymmärretty traumatisoitua. Nythän meillä on palkattuja ammattilaisia jotka etsivät aina vain uusia traumatisoitumisen aiheita.

Joppos123: Työmiestä olen maistellut joskus kauan aikaa sitten minäkin ja aika jytyähän se kyllä oli. Ja vihreä nortti ei ole ainakaan mikään kevyt aloitus tupakointiin.

DuPont: Joo, muistan. Ei ollut kovin kauan aikaa markkinoilla. Tuossa Death:

http://www.kolumbus.fi/collector.kettunen/Uusi%20Suomi%20modernit/Death%20black%2019,40mk%20imp.%20Suomen%20Noramac.html

Ja tuossa Death Lights:

http://www.kolumbus.fi/collector.kettunen/Uusi%20Suomi%20modernit/Death%20lights%2019,40%20imp.%20Suomen%20Noramac.html

Buuri: Veikkaan että kyseiset tupakit häipyivät myynnistä Suomessa melko pian sodan jälkeen.

Ano4: Jep. Kilpisjärven Kilpis-hallissa on hyllyt täynnä Petterøe's Blandingia ja norjalaiset ostaa sitä ihan simona. Kun se on heidän vinkkelistään halpaa. Ja kai joka kansoilla on omat kulttuurinsa noissakin asioissa. Suomalaisilla se on pitkään ollut perjantaipullo.

heppa: Joo, se kone oli se V.S.O.P-kone. Liekö niitä myynnissä vielä.

Tvälups: Joo, ei hyvältä vaikuta. Jos muuten koneisto meinaa laittaa mulle sellaisen sirutunnisteen niin silloin pitää olla monta isoa ukkoa pitelemässä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä niitä hylsykoneita on vieläkin, mullakin toinen kone menossa. Se V.S.O.P sano sopimuksen irti jokunen vuos sitten, nykyisen merkki Bonus. Viimeisiään vetelee tämäkin, saa nähdä kumpi loppuu ennen mies vai kone. Nää hylsytupakit on parempii ku tehtaan tekemät, kun näissä ei oo sitä "palojarrua" ja on heman paksumpia mitä se tehtaassa tekee.
Menneinä aikoina Bostonia ja Mallua ajovat ennen hinnankorotusta varastoon ns. vanhalla hinnalla. Kai siinä jotain myyntietua sai kilpailijoihin, mene ja tiedä. Serkkupojatkin Amer-tupakalla paino kahtu vuoroo peräkkäin ja lomat oli siirretty tuota tuonnemmaksi, kun sitä "halpaa" tupakkaa piti saada varastot täyteen.
Niistä hylsyistä vielä, ne on Rizlaa ja täytteenä mie käytän sinistä Westiä. Häkkisen auton merkkiä:)
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Eldanka järven jää: On sota tuimaa, ei Juno päätä huimaa, pum...

Muistikuva mainoksesta 60-luvun lopulta: kaveri ajaa kuormuria, vettä roiskii tuulilasiin. Sitten: "Miehet jotka menevät näkevät ja tekevät vetävät ne väkevät. Strong" Pinterestistä löytyy myös vastaavall riimillä mainos.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Mitenkä kommentoisit sen hylsykoneen taloudellista kustannustehokkuutta akselilla sätkätupakka vs. valmiit savukkeet?

Ano: Ja tuossa se Strong:

http://www.kolumbus.fi/collector.kettunen/Uusi%20Suomi%20modernit/Strong%201,84mk%20Amer.html

Se ei käsittääkseni lyönyt itseään kovin laajalti läpi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Pilliklubi oli paperossi kun oli imuke kuten tuossa itäisen naapurimme valkoisenmeren kanaalissa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate ja kiitos lisäyksestä.

Becker kirjoitti...

Vanhana vielä hengissä olevana röökaajana on noista suurta osaa tullut kokeiltua mutta suosikit ovat olleet kyllä Nortit ilman filsua ja filsulla sekä Mallu. Eikä kyse ole ollut mainonnan tehosta vaan aivan siitä minkä mausta on eniten pitänyt.

Nuorempana me vedettiin Työmiestä ja Saimaata jonkun aikaa ihan vaan piruillaksemme. Niissä oli se puinen imuke mukana jota me kutsuimme sklutsiksi. Oli meinaan tyylikästä kun se fimppi oli viimeisillään, niin sklutsi laitettiin peukalon alle kämmentä vasten ja sitten lyötiin toisella kämmenellä päälle niin että ilmanpaine heitti fimpin ulos sklutsista. Se oli aika spräädää ja Mallun imijät oli ihmeissään.

Vihreätä Norttia vetelin aika pitkään kun pidin sen vahvasta mausta ja sitä paitsi filtterittömän röökin vetämisessä on oma tekniikkansa jotta röökin pää ei kostu, eli kuivin huulin. Sitten tuli kuviin Mallu jonka mausta pidin myös ja sopi nuoren miehen imagoon. Ei sitä kehdannut diskoissa mitään Smarttia tai Kenttiä imeskellä. Viimeisin röökimerkki sitten keski-ikäisenä oli kyllä Diisseli eli punainen Nortti, jossa oli myös mieluisat aromit, eikä sen mahdollinen duunari status häirinnyt tippaakaan. Piippua on myös tullut aika paljon polteltua, mutta se on tarina erikseen. Sätkäkin osataan kiertää jos tiukka paikka tulee.

Viime vuodet ollaan oltu pikkusikaarin polttajia mutta nyt siitäkin ollaan ilmeisesti pääsemässä eroon. Keuhkotko? Ne pelaa vieläkin varsin mainiosta, eivät ahista. Me käytiin ulkosalla sikarilla ja kun se galvanoitu peltiämpäri alkoi olla täysi niin sitä katseli vähän sillä silmällä että olisko jo aika alkaa olla ilman. Aika iisisti sitä pystyi lopettamaa, mutta joskus kun nauttii muutakin kun kansalaisluottamusta niin kyllä sauhuja tekee mieli. Ei kai siitä koskaan kokonaan eroon pääse.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Citroën 2CV (deux chevaux, 'kaksi hevosta') on Citroënin 1930-luvulla suunnittelema pieni, halpa ja taloudellinen kansanauto, jota valmistettiin vuosina 1948–1990, sanottiin myös sätkäkoneeksi. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta oli yhtäläisyyksiä sätkän käärintäkoneeseen.

Becker kirjoitti...

Unohdin tuossa mainita että sain nuorena pentuna maistaa kaverin luona jotain sellaista jonka nimi oli Carioca, ellen väärin muista. Se oli kuulema tehty tupakasta jota oli nostettu uponneets laivasta ja sitten kuivattu ja tehty röökeiksi. Oli se kamalan makuista,kun en edes vielä silloin polttanut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Kiitos mainiosta katsauksesta. Minulla on se tupakoinnin lopettaminen käynyt aika ajoin mielessä mutta ei se taida onnistua kuin ns. varmalla luonnonmenetelmällä. Oliko se Carioca-aski tuo:

http://ismos.mbnet.fi/Suomi%20Tobacco/Carioca%20Rettig.html

Noista omalaatuisista kokemuksista voi kertoa että joskus 15-vuotiaana löysin mummoni jäämistöistä pussin Vaarin Vartti-tupakkaa joskus 1960-luvulta. Mummo oli keitellyt sitä vedessä ja kaadellut nesteen kukille. Pakkohan sitä oli kokeilla ja saattaa todeta että tupakki – toisin kuin viini – ei parane vanhetessaan.

Kalevi: Rättisitikka on kovasti symppis auto ja eikös Citroenia kutsuta sätkäksi vähän laajemminkin.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Varusveijarina 8kk:n päiväraha oli somasti 50p:ä alle marlboroaskin. Luultavasti kriisitilanteessa huolimatta kasvisfacismista niin löytyy jostain kassaholvista merkinnällä avataan oikeassa kriisitilanteessa muonatupakoiden ja annosviinojen tilauslomakkeet. Eli kolme savuketta ja puolenlitran viinapullo 4 mieheen jonka ryhmäjohtaja jakaa.

Anonyymi kirjoitti...

Rättisitikka on kyllä se ainoa malli jota kutsutaan sätkäksi. Ja nimenomaan sen kangaskaton takia, sen jonka sai rullalle katon takaosaan.
Bostonin mainoksista valitsit sen jota kaikenväriset voivat kärytellä. :)
Sätkien rullaamiseen ajattelin itsekin palailla. Oma suosikki on sininen smart sätkätupakka sekoitettuna clan piipputupakkaan, n.50-50. Nykyajan Clan on kuitenkin aika karkeasti leikattua verrattuna paremman ajan tuotteeseen.
-Puskarossi

Anonyymi kirjoitti...


Joskus 60-70-luvun vaihteessa kaverin luo tuli USA:sta vaihto-oppilas, joka sai purutupakkalähetyksen kerran kuussa kotoaan. Tätä RED MANia sitten riitti muidenkin kokeiltavaksi. Maku oli makeahko, luumumainen. Purutupakka aiheuttaa voimakasta syljen eritystä, joka sitten liottaa tupakasta maun. Tämä sylki piti ehdottomasti sylkeä pois ellei halunnut mahanpuruja. Kun sitä käytti sisällä, niin piti olla pullo, jonne sylki ruskean liman. En muista ilmoitettiinko pussissa jotain nikotiinimääriä mutta se meni päähän kuin vihreä nortti - siis selvästi tuntui 13-14-vuotiaan juniorin kupolissa.

https://www.worthpoint.com/worthopedia/americas-best-chew-redman-tobacco-1916703229

Johan

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Puskarossille ja Johanille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Muistelen että kun olin itse varusveijarina niin päiväraha kattoi just Marlboroaskin. Tosin itse ostelin silloin kustannustehokkaammin Aromaa. Ja voi olla että kriisitilanteessa (lue: sota) ne muonatupakatkin saattaisivat palata. Viinasta en oikein usko. Toi sotiminen kannattaa tehdä selvinpäin.

Puskarossi: Olen kyllä kuullut että sätkäksi on sanottu muitakin sitikoita. Clania olen viimeksi poltellut 1980-luvulla. Oliko siinä mausteena toffeeta?

Johan: Kiitos lisäyksestä. Olen itse nuuskaa kokeillut yhden ainoan kerran ja todennut että ei ole minun juttu tämä.

Anonyymi kirjoitti...

Unohdin edellisessä viestissä mainita hieman oudomman tupakkamerkin mitä tuli sauhuteltua Hollannin opiskeluvaihdossa, Peter Stuyvesant. Oli vissiin nimetty erään hollantilaisen suurmiehen mukaan, hän oli Nieuw Amsterdamin siirtokunnan viimeinen kuvernööri ennen kuin britit ottivat tilan haltuunsa "hienovaraisilla painostuskeinoilla". Neljä sotalaivaa punatakkeineen ja uhkavaatimus jos vaikkapa antautuisitte, heh sopimus josta EI voi kieltäytyä! Mesta tunnetaan nykyään paremmin New York Citynä. Mutta halvalla saivat hollantilaiset aikoinaan ostettua Manhattanin intiaaneilta (vai pitäisikö heitä kutsua alkuperäisasukkaiksi - native Americans?), jos vertaa saaren tonttihintoja nykytasoon.

Pahus etten muista sitä espanjalaisen tupakin nimeä, joita kaveri toi Kanarian reissultansa sen sallitun maksimimäärän, oli myös "hiukan" tuhtia tavaraa poltella. Ducados?

Ja eikös noi mentholsavukkeet joudu banniin EU-alueella toukokuun aikana 2020? Eniten huvitti tupakkien piilottaminen hyllyjen taakse piiloon, ettei vaan nuoriso saisi sytykettä tupakointiin. Tuli vaan ihmeteltyä seikkaa kun käväisin Suomessa lakimuutoksen jälkeen ja huomasin ettei kaupoissa ja R-kioskeissa näy enää tupakkeja (olin tuolloin lopettanut mutta tulipahan vaan huomioitua). Sittenhän se paljastui kun asiakas edellä tilasi myyjältä askin. Ehkä mielestäni hieman liioiteltu toimenpide, toisaalta ainakin askien näpistys lienee vähentynyt?

OT:nä ja Ykän JIM-bloggauksen kunniaksi venäläinen huumoripätkä Ladalla driftauksesta, tähän on pakko siteerata erästä kommentoijaa "Will you ever run out of Ladas?" ja vastaukset kaverin kysymykseen ovat myös mainioita, kuten "Ladas are like cockroaches. Leave one in your garage and pretty soon you have a dozen" tai "In mother Russia Lada runs out of you" :-)


- Soomepois Eestist -

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Jatkosodan viimeiset suurhyökkäyksen jälkeen 1944 annosviinat jaettiin Ilomantsin taistelijoille. Suomi neuvotteli aselevosta ja ei haluttu ärsyttää Neuvostoliittoa niin taistelijat saivat annosviinat.

Vasarahammer kirjoitti...

Yrjö: "Toi sotiminen kannattaa tehdä selvinpäin."

Pervitiiniä käytettiin sodan aikana paljon. Sodan eri osapuolilla oli tarve pitää sotilaat pirteinä ja toimintakykyisinä myös väsyneinä.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi tupakki vielä, Peter Stuyvesant. En muista oliko meillä, mutta Etelä-Afrikassa suosittu. Siellä tupakka pummataan kysymällä saisinko yhden Peterin. Tymänä ensiksi kysyin kuka? No, mikä tupakka vaan on siellä Peter. Mahtoiko olla alunperin joku purjehtija?

Ja fuck on siellä fog. Kun sanoin eihän nyt ole sumua, sain lempinimen mister fog.

Joppos123 kirjoitti...

Nuuskasta sen verran, että opin käyttämään sitä junnuvuosina svedustaniassa ja käytän yhä jos sitä on saatavilla.
Minulla nuuska syrjäyttää röökin eli en polta jos nuuskaa on. Nuuskan pitää mielellään olla mallia lös, pussit ovat tyttöjä varten.
Ruotsista löytyi myös ainakin kahta eri laatua purutupakkaa Piccanel ja Caravelle, jälkimmäinen oli muistaakseni olemassa myös piipputupakkana. Purutupakka ei ollut mun juttu,sotkuista hommaa.
Piippua tuli nuorempana tupruteltua pitkillä leireillä. Viime kesänä ostin pitkästä aikaa Amphoraa pari pakettia lohestusreissulle. Järkytyin paketin hinnasta 22 euroa.
Laatusikaarit ovat aina paikallaan, lähinnä ulkomailla tulee niitä ostettua. Aina Kuubalaista, vaikkapa Cohibaa ja vain hätätilanteessa Dominikaanien tuotteita.
Reissussa kulkeekin aina oma sikarileikkuri mukana.
Helsingin asematunnelissa oli ainakin muinoin ihan oikea tupakkakauppa mistä sai vaikka mitä, en tiedä onko enää.

Anonyymi kirjoitti...

Siihen kannattavuuteen/hintoihin, että valmis sininen West maksaa 7.50 € ja se x 5 eli 100 kpl oleepi 37.50. mulla menee 100 kpl hylsyjä 3.50 + 3 toppaa puruja/ sininen West 7.00 = 24.50 €. Ojalan laskuopin mukaan tulee nykyhinnoilla rapian kympin halvemmaksi. Kun mulle siitä kolmesta purupussista tulee se n. 100 tupakkia.
Huru-ukko.

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja se vielä, unohtui edellisestä, nää "omatekemät" kun on vähäsen tukevampia ja palaa hitaammin, ei mee niin paljoo.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

soomepois eestis mainitsi ranskalaisen gitanes merkin, siitä tuli mieleen kotimainen huippuelokuva raid. Siinä se palkkatappaja poltti kyseistä merkkiä ja poltti kirjaimellisesti loppuun asti.. T.oloneuvos

Anonyymi kirjoitti...

Mies Saimaalta sai maata Saimaalta, sai maata ja poltella Saimaata.

Muonatupakat oli tupakkatehtaiden suuri puhallus, kaikkien aikojen mainoskampanja valtioiden rahoittamana. No, osalta tupakkatehtaista temppu meni pieleen. Junoa ei löydy r-kipsalta, eikä työmiestä. Uusia addiktoituja saatiin muljoonia ja tupakointi normalisoitua. Yhteiskunnasta saatiin tupakkanormatiivinen. Miksei kukaan tajunnut triggeröityä?

Tupakoinnin haitoista ei 30-luvun lopulla ollut laajasti tietoa. Keuhkosyöpä oli ollut ennen 1900-lukua hyvin harvinainen. Toisaalta saasteiden lisääntyminen, I maailmansodan taistelukaasualtistukset, mahdollinen diagnostiikan kehittyminen - ennen kuoltiin ihan vaan rintatautiin ja ruumis kuoppaan ilman ruumiinavausta - hämärsivät kuvaa.

Krimin sodan - muistaakseni - aikana keksitty paperossi oli paljon vaarallisempi kuin sikari tai piippu. Armeijoiden huolto ei saanut piippuja eikä sikareita toimitettua rintamalle, tupakkaa riitti. Ja paperia. Paperossin saa kuka hyvänsä syttymään ja palamaan - piippu on toinen juttu. Paperossin ehtii polttamaan aika nopsaan, toisin kuin sikarin.

En koskaan aloittanut savukkeiden polttamista, rahat ei kölvinä semmoiseen joutanut. Ruutia kun piti polttaa. Eikä pyöräilijä / suunnistaja / sotataidon oppilas voi häiritä hapenottokykyään savualtistuksella.

Sikaria opin polttamaan etelän yössä, kahvilassa auringon laskiessa sikari tarjosi ajanvietettä kahvin ja napsun seuraksi. Ehti seurata ohikulkijoita ja maailman menoa. Kunnon sikarit oli aika halpoja ja niitä kulkeutui suomeenkin matkatavaroissa. Sikari suussa käryämässä piti metsäjärvellä virvelöidessä itikat naamalta poissa. Eikä syövyttänyt siimaa poikki. Haisikin vähemmän kuin hyttysöljy.

Töissä joskus myöhemmin sitten irvistelimme piippua polttavan pomoni kanssa savuketauolle menijöille, ettemme polta paperia. Se kun aiheuttaa syöpää.

Sikaria ei ole pakko polttaa tunnin välein, eikä piippuakaan. Jos olisi, ei työnteosta mitään olisi tullutkaan. Nykyään kesään kuuluu yksi lämmin alkukesän ilta, sikari, kirja ja pullo laadukasta valkoviiniä, auringonlaskusta auringonnousuun laiturilla istuskellen. No, pitkähkö ilta, grillikin toki kuuluu kuvioon myös.

70-luvulla oli hassua seurata luokan nyhveröimmän tyypin miehekästä tupakoinnin aloitusta. Kyyneleet ja räkä valui mutta toki mallu kärysi miehekkäästi. Tai pikkuboston.

kapakat oli savuisia paikkoja ja joka hemmo ja kimuli kärytti. Vaatteet haisi tuulettamisesta huolimatta tupakalle pesua vaatien. Joka paikassa poltettiin muutenkin, urheiluvälinekaupassakin. Tuhkakuppi kuului tiskille ja tietysti joka kodissa olohuoneen pöydälle. Koskas olette viimeksi nähneet myynnissä tuhkakuppeja. Mainoslahjoinakin jaettiin tuhkakuppeja ja sytkäreinä.

Jammun Yrjöperskeles teki jossain kirjassa tupakkalakon, se kun vaati vain lujaa tahtoa. Muijjalta sitä löytyi, nakkasi Yrjön tupakit vessanpyttyyn ja kertoi polttelun olevan ohi. Ja ohi oli.

Pyssymies

vieras kirjoitti...

Onko Ykä kuullut ikinä kissahissistä?

https://www.mtv.fi/sarja/kevennykset-aidosti-suomalaista-28-9-1984-33001025002/kissahissi-421545

Tuumailija kirjoitti...

Muutamia tupakkamuistoja minultakin löytyy, vaikken ole koskaan polttanut.

Pappavainaa tapasi toisinaan käydä talonsa kellarissa pannuhuoneessa tupakilla ja pikkunassikkana menin usein mukaan. Papan seurassa oli mukavaa istuskella hetki rauhassa pannuhuoneen lämmössä. Välillä juttelimme tai sitten vain istuskelimme hiljakseen. Pappa poltteli punaista North Statea, ja se onkin ainoa aski jonka tunnistan välittömästi.

Pappa sai 90-luvun lopulla vakavan sairaskohtauksen ja siitä paikasta lopetti tupakoinnin kuin seinään. Takanaan 60 vuotta jokapäiväistä tupakointia. Harva osoittaa niin kovaa mielenlujuutta, sairaskohtaukseenkaan, että lopettaisi äkillisesti elämänmittaisen sauhuttelun jälkeen. Pappa eli vielä yhdeksän vuotta, eikä koskenutkaan enää tupakkaan.

Piiputtelu on todella tyylikästä ja sehän kuulemma on rauhallisen miehen merkki. Papasta on valokuva 60-luvulta jossa hän lukee kirjaa piippu suussa. Minäkin näin piipun pannuhuoneen hyllyllä monet kerrat, tosin pappa oli jo ennen syntymääni lopettanut piiputtelun. Jos joskus aloitan sauhuttelun (toivottavasti en koskaan), niin olisin ihan ehdottomasti piippumies.

KKi kirjoitti...

"
Huru-ukko: Mitenkä kommentoisit sen hylsykoneen taloudellista kustannustehokkuutta akselilla sätkätupakka vs. valmiit savukkeet?
"

Minäpä tungen nokkani tähän ja kommentoin. Hylsyhärkki on oikeinkin kannattava. Pitää huomioida, että hylsyjen hinnassa on mukana paperi ja filtteri. Lisäksi lopputulos on aivan kaupallista vastaava.

Suosittelen röökaaville persaukisille. Omani investoin tuossa taannoin kun olin työttömänä ja luulin, ettei viisikymppinen enää minnekään kelpaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olin minäkin tupakkamies joskus. Nyt ollut jo 15 vuotta polttamatta. Kaverin isän askista näpistin yhden Colt-savukkeen, poltin sen ja voin huonosti. En kuitenkaan niin huonosti, että olisin jättänyt homman siihen. 80-luvullakin "kaikki" vielä polttivat ja niin poltin minäkin. Armiro oli minun merkki. Se maistui mukavasti lakritsille eikä tarvinnut jättää yleensä kenellekään jämiä. Kun oli vähemmän rahaa käytössä, poltin Aromaa.

Monia eri merkkejä tuli testattua. Kauheimpana on jäänyt mieleen Gitanes. Lapsuuden kaverin mummo poltti piipussa Jymyä. Sitä merkkiä ei tullut koskaan testattua. Sauhuttelu jäi ensin tosi vähälle ja loppui lopulta kokonaan, kun väärä syöpädiagnoosi säikäytti. Koepalan tutkiminen paljasti, että minulla ei ollutkaan syöpää. Ei vaan enää oikein maistunut tuon tapauksen jälkeen.

maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Tere KKi. Saman minkin olen havainnut, hylsyvärkki on edullisempi noin yleensä. Tietyt hintamuutokset ja tässä välillä jopa hylsyjen saatavuus vain teki pienen katkon käyttöön.
Moni on piiputtelujankin mjuistellut, itsekin mokomaa harrastelin menneinä aikoina. Oliko se Dollar nimeltään, alias mehu-maija? Jossa koppa kierrettiin irti ja sen alle sitten sieni? jonka piti ja joka imi liiat mehut itseensä, kunnes tarpeeksi kastuttuaan tarjosi kunnon hörpyt piiputtelijan suuhun. Siitä kai mehu-maija nimenkin sai. Silloisen nurenmiehen paras ja komein/kallein aarre oli aito Briar, hopeahelainen väärävarsi. Ja oli muuteks hyvin tasapainoitettu se vehje, ei väsynyt leuat sitä mukanaan sauhetellessa. Maissipiippujakin tuli kokeiltua, mallia farmar-john, tai uncle-sam:) Ja omatekemä, loppitupakista holkki varreksi ja koivunoksasta poraa apuna käyttäne koppa.
Josku vuosikymmeni sitten jo taisi olla tuttkimus, että mitä se tupakki- ja viinamäen mies kustantaa yhteiskunnalle, kun sitä pitää hoitaa ja paapoa, siinä ennen lähtöä. Tutkimuksessa todettiiin melkoisen selvästi se, että tupakki- ja viinamäen mies, varsinkin kun on perheensä elättänyt ja ikänsä töitä tehnyt, on maksanut yhteiseen kassaan niin ettei hähen loppuelämänsä riitä kuittaamaan kuin osan vaikka kultalautasilta syötettäisin ja silkkilakanoisaa makuutettaisiin. En tiedä löytyisikö moista vielä jostain, ehkä jonkun "yllioppiston" pölyisestä arkistosta, sieltä hyllyjen takaa. Netistä en edes osaa etsiä, mutta sen muistan etteä se julkitultuaan suurinpiirtein vaiettiin kuoliaaksi hetimiten.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Patelle Pankavaarasta, Vasarahammerille, Anolle, Joppos123:lle, Huru-ukolle, oloneuvokselle, Pyssymiehelle, vieraalle, Tuumailijalle, KKi:lle ja maallikolle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista.

Soomepois & Ano: Oliskos se tupakki tämä:

https://cdn-1.eu.xmsymphony.com/b07494ce07c715e0be36659fcd43443a/contents/90000766/90000766.jpg

Käsittääkseni menthol- ja muutkin maustetut savukkeet tosiaan ovat joutumassa banniin. Ja tuosta latukkapätkästä voi todeta että kaikkee se venäläinen keksii…

Pate: Ilomantsin taistelut pimitettiin vähän muutenkin tilanteesta johtuen ja sen vuoksi Erkki Raappana jäi ilman sitä toista Marskin ristiä vaikka epäilemättä olisi sen ansainnut.

Vasara: Joo. Puhdasta amfetamiiniahan se oli.

Joppos123: Mulla on myös muutamia tuttuja jotka polttavat tupakkaa vain silloin jos nuuskaa ei ole saatavana.

Huru-ukko & KKi: Kiitos vinkistä. Tuo pitää laittaa kyllä harkintaan. Ja olen niihin lukemiin törmännyt itsekin mutten nyt muista että mistä ne löytyisi.

oloneuvos:

- Oliskos kollegalla tulta?

(klik)

- Latasin vaan yhden.

Pyssymies & Tuumailija: Kiitos lisäyksistä. Tupakoinnin aloittaminenhan ei millään muotoa kannata.

vieras: Joo, muutaman kerran olen nähnyt noita yotubessa.

maallikko: Se Jymyhän oli vielä otsikoitu ”hienoksi leikattua sikaritupakkaa”.

klova kirjoitti...

Kerkiääköhän sitä näkemään ajan jolloin tupakinpoltto on vain,amerikkalaisten sanoin, bottom three procent harrastus.Meinaten kun alaikäiset eivät nykyään saa tupakkia ostettua ainakaan kaupasta ja on kallistakin,niin jäänee niiden harrastukseksi jotka aloittavat lähempänä 18-vuotta.ja minun mielestä sellainen ei nykytiedolla voi olla järin fiksu.Siis joka aikuisena nykyisen valistuksen ja toisaalta tupakinpolton hankalaksi tekemisen aikana aloittaa aikuisena vailla aikaisempaa kokemusta,sehän on aluksi niin saatanan pahaakin.

Ja juu,tulihan sitä polteltua.Kunnes lopetin,yksi elämäni parempia päätöksiä.

Becker kirjoitti...

Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta arvelin tämän piristävän Pääsiäistä.
Massamurha Vasaloppetissa:

https://www.youtube.com/watch?v=XhxZx7ePenI

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Kun postauksen aihe liittyy hengityselimien käyttötarpeistoon, niin rohkenen sivuta hieman ja poikamiehenä tietysti keskityn 'varmuusvälineisiin'.

"Marinin mukaan pandemiasuunnitelman mukaisesti terveydenhuollon yksiköillä tulee olla varmuusvarastoissaan vähintään 3–6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä suojaimia ja muita keskeisiä terveydenhuollon tarvikkeita."

Tuo oletettu varmuusvarasto kestää käytössä:
- 5 kertaisella kulutuksella 18 - 36 päivää
- 10 kertaisella kulutuksella 9 - 18 päivää
- 20 kertaisella kulutukseela 4,5 - 9 päivää

"Tarve voi arvioiden mukaan kasvaa jopa satakertaiseksi."

Siinä sitä Marinautumista.

Lainausten lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11300200

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Joppos123:lle yksityisviestistä ja luottamuksen osoituksesta. Ja jatkuvia voimia ja pärjäilyjä. Ja kiitos välittämistäsi terveisistä. Olen enemmän kuin otettu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys klovalle, Beckerille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

klova: Tuo on mahdollista. Jossain tulevaisuudessa saatetaan nähdä se päivä jolloin saman aikaisesti tupakointi kielletään ja pilvenpoltto sallitaan.

Becker: Hjaa, vaikuttaa siltä että ampumahiihdon sääntöjä on päivitetty ja siirrytty kakskakkosesta taas jytäkämpiin kaliibereihin.

VNV: Hyvä huomio. Tässähän on erityisesti valtamedian kanssa – niin kuin Jussi Halla-aho osuvasti totesi – että jos huulipunahallitus ja Donald Trump toimivat samalla lailla niin Trumpin toiminta on syvältä ja poikittain kun taas typsylauman toiminta jämäkkää ja johdonmukaista.

KKi kirjoitti...

"
Josku vuosikymmeni sitten jo taisi olla tuttkimus, että mitä se tupakki- ja viinamäen mies kustantaa yhteiskunnalle, kun sitä pitää hoitaa ja paapoa, siinä ennen lähtöä. Tutkimuksessa todettiiin melkoisen selvästi se, että tupakki- ja viinamäen mies, varsinkin kun on perheensä elättänyt ja ikänsä töitä tehnyt, on maksanut yhteiseen kassaan niin ettei hähen loppuelämänsä riitä kuittaamaan kuin osan vaikka kultalautasilta syötettäisin ja silkkilakanoisaa makuutettaisiin
"

Näinhän tämä. Lisäksi vielä jos pahuksen röökaava persvakojuoppo käy oikein palkallisissa töissä omalla autolla. Siinä ropisee palkkaverojen lisäksi polttoaine-, tupakki- ja viinaverot valtion kassaan.

Sitten kun äijä kuolee kuitenkin saappaat jalassa sydäriin, niin eipä tuosta kustannuksia juuri tule.

Tuottavin tapaus yhteiskunnalle taitaa olla röökaava ja ryyppäävä persvakoäijä, joka yksityisellä tienaa sen 3500€/kk.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Olet oikeassa. Ja kyseinen persvakoäijä suorittaa vielä ikävän kansalaisvelvollisuutensa kuolemalla nuorena. Tokihan hänen eläkkeeseen varatut rahat tarvitaan edistyksellisempiin kohteisiin.

Becker kirjoitti...

Selvennykseksi vielä että Vasaloppet on klassinen jokavuotinen hiihtotapahtuma jonka pituus on 90 kilometriä ja osanottajia saattaa olla pitkälti toistakymmetätuhatta. Osallistua saa periaatteessa kuka tahansa. Filkan kohteena on legendaarinen Risbergin lasku jossa pystyssä pysyminen tuottaa suurimmalle osalle suuria vaikeuksia. Joku oli keksinyt loistavan idean pistää hieman taustalle sopivaa äänitettä.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen todennut että "elämä ilman alkoholia ja tupakkaa ei välttämättä ole yhtään pidempi, mutta varmasti tuntuu siltä".
-Puskarossi

KKi kirjoitti...

Hih, tässä kun kotiuduin pääsiöiseksi, niin huomioni kiinnitti jotenkin tyypillinen suomalinen virkamiesammattitaito.

Eikös nämä välkyt menee ostamaan VIROLAISELTA!? ...tun kauneusalan??? kusetta.... eikun yrittäjältä turvallisuudelle oleellisia tuotteita. Voi hyvänen aika sitä käsin kosketeltavan naiviuden määrää. Ei käynyt kyöstin eikä kalkkunan mielessä, että tällaisessa tilanteessa kusettajat kusettaa erityisen kovasti.

Mikä siinä on, että noi tasa-arvon sanansaattajat ei jaksa ymmärtää, että virolainen kusettaa aina. Kai nää tilaa seuraavat maskit Liettualaiselta vitukslavilta.

Toinen mikä huvittaa on nämä maatyöläiset. Jukra kun tuli kepulaiselle yllätyksenä, ettei suomalainen tule paskaduuniin paskalla palkalla. Kun kepulainen maksaa asiallisen tuntipalkan niin alkaa sitä työvoimaa löytymään.

Anonyymi kirjoitti...

Tupakkanormatiivisesta yhteiskunnasta hamppunormatiiviseen.

60- ja 70-luvulla tupakoimaton nuori oli todella erilainen nuori vaikka eivät läheskään kaikki nuoret polttaneet. Teiniliitto ajoi tupakointitiloja kouluihin. Oikeasti.

Kaupoista ja kioskeista sai mukulat ostettua tupakkia ja tulitikkuja ja tupakansytyttimiä ihan vapaasti. Tulitikuista kyllä tavattiin kysellä, että mihin tarpeeseen. Tulitikkuleikit kun on vaarallisia. Kun ipanana hain isukille punaista norttia lähikipsalta, ei minulta kyselty joutavia.

Tupakoinnin aloittamattomuuspäätöstä tuki:

- Vanhempien tupakoimattomuus - ei mallia tupakointiin ja kiinnijäämisen todennäköisyys suuri, haju paljastaa. Eikä sitä ensimmäistä tupakka saa hankittua kotoa.

- Rahaa ja aikaa vievä harrastus - jos ei joutilasta aikaa notkua tupakointia aloittelevien jengissä, eikä raha jouda tupakan ostamiseen, ei ihan helposti tule aloitettua. Yhteiskoulun biologiakerhon jäsenistä harva aloitti tupakoinnin. Tupakkirahat meni kiikareiden ostamiseen tai matkoihin hankoniemeen, virolahdelle, oolantiin...
Minun rahani meni ammuksiin, kisapyörään - erikoisesti renkaisiin. Tuubirenkaat kestää vain pari sataa kilometriä, senkin vain jos eivät osu kivensiruun tai lasiin. Kestävin kapea avorengas - taisi olla kleber - kesti 1000 kilometriä. Siitä vaan taskurahoilla 8 - 12 rengasta kesässä ja pari sisärengasta päälle. Kilpapyörän tuubit siihen päälle. Niitä rahoja piti vielä tienatakin, mainoksia jakamalla, puutarhalla penkkejä harventamalla, tomaatteja keräämällä, porkkanoita nostamalla. Muurarin, timpurin ja sähkärin apupoikana raksoilla. Muutama kesä meni lomakeskuksen saunanlämmittäjänä ja yleissäätäjänä. Missäs välissä olisin ehtinyt poltella. Kalassakin piti käydä ja lintuja kiikaroimassa.

- Päämäärä - jos teini tietää tulevansa lääkäriksi, tuomariksi, papiksi, biologiksi ja tähtää siihen kaiken aikansa ja tarmonsa, ei jää aikaa tupakoinnille tai muulle turhuudelle.

- Opettajat vanhempina - ei vaan voi aloittaa, kun kiinnijääminen on tosi noloa ja aika varmaa.
Mutta se suuri enemmistö, tupakoinnin aloittamattomuutta ei tukenut kuin koulun ja virallisen valistuksen nuivuus tupakkaa kohtaan. Mainokset, elokuvat ja yleinen ilmapiiri kehotti tupakoimaan. Aika harva pystyi vastustamaan.

Tuuli alkoi kääntyä hitaasti, tuli ikärajoitus myyntiin. Tupakointia alettiin rajoittaa linja-autoissa ja yleisissä tiloissa. Mainokset tylsistyivät ja hävisivät kokonaan. Tupakkahuoneet hävisivät kouluista.

Ja nyt sitten tupakointi on sosiaalisesti hyljeksittyä. Edes omassa autossa ei tupakoi kukaan. Vai tupakoiko? Sehän laskee auton arvoa.

Hamppu tunkee tilalle, tuo ihmelääke, joka tehoaa joka vaivaan. Jazztupakka, höpöheinä, pilvi, ganja - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eikä haittoja lain. Tetrahydrokannabioli ei tylsistä, tyhmistä, haittaa ajamista, työntekoa eikä aiheuta mitään negatiivista. kannabiksen savu ei haise, ei sisällä häkää eikä karsinogeenejä. Uskokoon kuka tahtoo.

Pyssymies

Joppos123 kirjoitti...

Nyt vähän kevyempään aiheeseen jos vaan Ykälle sopii.
Olen tässä huomannut, että me pimeän polun kulkijat ollaan aikalailla hyvän sapuskan perään.
Uunissa muhii tällä hetkellä 4 karitsanpotkaa resptillä(ihan omasta päästä mutta hyvää on tullut)
2 kpl isoa sipulia, silputtuna aika isoiksi paloiksi, ei muusiksi
6 valkosipulinkynttä, nämä kannattaa rusentaa niin tulee makua.
1 tuore rosmarinin oksa (voi laittaa enemmänkin mutta aika peittävä maku)
3 kpl porkkanaa
1 hujaus hunajaa
1 hujaus balsamicoa
1 reilu lusikallinen voita, ei mitään perkeleen flooraa
5 desiä punkkua (jos on laatumerkki niin saman verran kokille)
1 litra vahvaa lihalientä, eli ainakin kaksi kuutiota litraan
1 hujaus kokonaisia mustapippureita
Kevyt pintarusketus potkille ja mielellään valurautapataan.
Potkat pataan, lisukkeet päälle.
Uuni noin 125 max ja eikun kuolaamaan. Sellaiset 6 tuntia noilla lämmöillä on aika hyvä. Pilalle ei mene vaikka olisi kauemmankin aikaa mutta 6 tuntia minimi. Luun pitää lähteä potkasta irti kuiskaamalla niin silloin passeli.
Kylkeen uunijuurekset, hyvää seuraa ja mieltä niin siinähän se onkin,
Hyvää pääsiäistä kaikille.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Nyt muistui mieleen tupakkamerkki, joita kartonkeja opiskelukaverini oli sosialisoinut, se oli Philip Morris Filter. Siinä oli muistaakseni aktiivihiili suodatin. Kuva löytyy linkin takaa:

http://www.zigsam.at/C_Finland1.htm

Oli muuten yllättävän paljon eri tupakkamerkkejä suomessa.

Joppos123 kirjoitti...

Ja jos hyvää musaa haluua kuunnella niin tähän väliin kunnon sankarihevyä. Sabaton "last stand".

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Puskarossille, KKi:lle, Pyssymiehelle, Joppos123:lle ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Jep. Vähän vastaava Suomessa on se Finlandia-hiihto.

Puskarossi: Ja jos sen haluaa saada tuntumaan vielä pidemmältä niin kannattaa ryhtyä vegaaniksi.

KKi: Joo, ei menny nää hommat kuin Strömsössä…

Pyssymies: Kiitos lisäyksestä. Lisään itse vielä sen että kun aikanaan Suomessa vapautetaan kannabistuotteet niin sitten aletaan totta kai puuhata muidenkin huumeitten vapauttamista.

Joppos123: Sopii, on sallittua ja jopa suotavaa. Siinä on eväs kohdallaan. Mitä pitempään haudutettu, sen parempi. Ja meillä suositaan lammasta muutenkin kuin pääsiäisenä. Pistetäänpä vielä tuo kappale:

https://www.youtube.com/watch?v=i9BupglHdtM

Kalevi: Joo, jonkinlainen muistikuva on minullakin siitä aktiivihiilimainoksesta. Philip Morris ei tainnut Suomessa nousta kovin yleiseksi tupakiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tupakkia ja makeisia, siinä nuorison ravinto.
Tupakoinnin suosio lienee vähentynyt mutta suomalaiset massuttavat sokeria edelleenkin. On sitten hammaslääkäreillä töitä ja lääkekauppa pyörii kun alkaa tulla “diabetes” eli sokeritauti vanhemmiten.

Tuossa eräs amerikkalainen ihmettelee isoja karkkitelineitä suomalaisessa ruokakaupassa.
Tyler Walton
Finnish Grocery Stores
391,157 views
• Sep 10, 2016
Kohdasta 2:00: https://www.youtube.com/watch?v=LsfpVa59vdw


✙ — Pikasossu Nikkupatsi — ✙

KKi kirjoitti...

@Joppos123.

Kiitoksia reseptistä.... Pitäisiköhän Ykän perustaa tänne hotellin, varsin suositulle, sivustolle jokin trendikäs eväs osasto? Noin niinkuin piipertämisen vaihtoehdoksi semmoinen Pinnanmaa nallinen kolmen ärrän kotisivu? (RRR=Rouheat Rasvaiset Ruoat).

Sinne sitten ohjeet nuivista naposteltavista. Alkaen vaikka muusista ja ryynimakkarasta. Mukana tietysti tirehtööri Perskeleen hienoudet, alkaen Pinnanmaalaisesta lällänkierusta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pikasossu Nikkupatsille ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Pikasossu Nikkupatsi: Tuo on totta ja niiden karamellien lisäksi tietysti limodaanien juonti on lisääntynyt huomattavasti jostain 1970-luvusta. Limonaadihan on melkoinen sokeripommi.

KKi: Täytyy panna harkintaan. Se saattaisi ehkä vaatia ihan erillisen blogin perustamista.

Joppos123 kirjoitti...

Tuo kokkaaminen on meikäläisen "kivipuutarha" ja shangri la.
Joskus aikoinaan eräs vanha solttu suositteli jotain vastapainoa duunille. Pysyy nuppi kasassa.

QroquiusKad kirjoitti...

Ruokakaupojen suurista karkkitelineistä tuli mieleen eräs Alkon työntekijän haastattelu, jossa hän kertoili ulkomaalaisten tyypillisiä tuntemuksia visiitillä alkon:
ensimmäinen reaktio on, että huhhuh mitkä hinnat!
Seuraava on, että valikoimat ovat muuten tosi hyvät.

Yksi ja toinenkin Asiantuntija on julistanut suomalaisten kuolevan alkoholismiin justiinsa, jos alkoholipolitiikkaa liberalisoidaan vähänkin. Toiset taas pelkäävät, että viinien ja väkevien tulo ruokakauppoihin romahduttaisi nämä hyvät valikomat.

En usko kumpaankaan, kuten en siihenkään että me kaikki kuolemme koronaan vaikka jotkut kovasti niin haluaisivat; syytä en kyllä tiedä.
Kahteen ensinmainittuun sen sijaan voisin todeta ensimmäisen olevan Turmiolan Tommin aikoihin jumittumista: Virossa väkeviä saa ruokakaupoista eivätkä virolaiset ole kuolleet viinaan.
Alkon valikoimillekin löytyy aivan varmasti käyttäjiä: eivät läheskään kaikki halua juoda Pirkka-viiniä ja Pirkka-viskiä.

Bloggauksen varsinaiseen aiheseen: et in Arcadia ego.

Eli tupakkamies olin minäkin peruskoulun 9. luokalta alkaen, jolloin tein elämäntapamuutoksen; aloin treenata punttia ja pudotin läskit hankkien tilalle kovaa lihasta. Se riitti fyysisen kouluterrorin loppumiseen kuten myös se, ettei enää ollut ylempiä luokka-asteita.
Psyykkinen ja sosiaalinen jäivät, joita vastaan yritin kamppailla mm. aloittamalla tupakoinnin. Merkki oli punainen Marlboro, joka vaihtui lukiossa Smartiin.

Lopetin lukion 3. luokalla aloittaakseni taas intissä palvelukseenastumispäivän stressiä lievittämään. Merkki vaihtui Cameliin, jona säilyi opiskeluvuodet. Seurasi on-off tupakointia itsenäisyysypäivään 1999, jolloin poltin kaksi sikaria; savukkeenpolton olin lopettanut jo aiemmin.

Siihen se jäi. En koskaan ollut nikotiinikoukussa, ja ihmetellessäni tätä eräälle lääkärille hän totesi nikotiinin vieroitusoireiden olevan ylimainostettuja:
joka neljäs lopettaja ei saa mitään fyysisiä oireita.
Se ei lohduta niitä, jotka ovat niin pahassa koukussa, että joutuvat heräämään yölläkin tupakalle.

Mutta lopettaminen kannattaa aina. Suosittelen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Sama juttu minulla. Ruuanlaitto on harrastus.

Qroquius Kad: Mitä tulee tuohon alkoholihommaan niin olen kanssasi samoilla linjoilla. Ja tuossa tupakkihommassa sulla on ollut tuuri kun ei ole ollut niitä nikkiksiä. Tietysti niitten lisäksi on kysymys piintyneestä tavasta josta on kovin vaikeaa päästä eroon.

QroquiusKad kirjoitti...

Tupakoinnilla on lisäksi omat sosiaaliset ulottuvuutensa, jotka voivat olla vaikeampia kuin itse addiktio.
Ase-Lehti kertoi vuosien takaisessa artikkelissaan 7,5 mm koekivääristä siteeraten 1930-luvun kertojaa, jonka mukaan ko. kaliiperi oli ollut esillä aiemminkin tupakkapuheina. Samoin velipoika, joka ei ole koskaan polttanut meni ainakin toissa vuosikymmenellä firman tupakkapaikalle saadakseen kuulla siellä sen, mistä ei puhuta palavereissa.

Edelleen yksi ja toinenkin urheilija on maininnut lopettamisessa vaikeinta olevan pukukoppifiiliksistä luopuminen.
Tunnelmat kilpailuun valmistautuessa ja sen jälkeinen voiton euforia tai tappion katkera kalkki, joka tyhjennettin yhdessä. Melkein parempaa kuin itse kilpailu, ja sosiaalisessa mielessä varmaan tärkeämpääkin.
Janne Ahonenkin joutui lopettamaan kolme kertaa, ennen kuin onnistui.

Mutta toisaalta: mind over matter, sanoo anglosaksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tuo muuten varmaankin pitää paikkansa.

Unknown kirjoitti...

Minä pihisti mummin piliklud
bia, ainakun kun oli mahdollisuus, pihitää tupakki tai kaksi, ei ollu kyllä mitäparhain maku, se kirveli kurkkua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Unknown. Joo, olihan ne sen ajan suomalaiset tupakit aika tuhtia evästä.