ROHKEA JA ENNAKKOLUULOTON AVAUTUMATTOMUUS

- Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Täällä Antero Lärvänen ja keskeytämme ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi Sävelradiomme jossa soi parhaillaan Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-yhtyeen suosittu kappale ”Radiossa sammakkona naamariisi uin”. Olemme nimittäin saaneet tietoomme että valtamediassa eräs naistoimittaja ei ole julistanut vaadittavaa interperspirationaalisen feministisen epistolan mukaista saarnaa.  Pitemmittä puheitta kytken lähetykseemme Helsingistä puhelinhaastatteluun toimittaja Linnea Hööttenön Ilta-Ryönästä. Tervetuloa lähetykseemme, Linnea.

- Kiitos, Antero.

- Sinä olet siis todellakin tehnyt niin, että et ole julkaissut Ilta-Ryönässä feminististä avautumista?

- Kyllä näin todellakin on. Lopultakin. Vuosien jälkeen. Minä kun olen kyllästynyt siihen että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana montasataakuuskytviis naistoimittajaa ja muuta feminististä härpäkettä on kirjoittanut toinen toisensa jälkeen täsmälleen samanlaista epistolaa suomalaisen miehen vioista feministisen naisen näkökulmasta, suomalaisen miehen avoimesta ja piilorasismista sekä suomalaisen naisen 80 sentistä. Ja joka ainoaan avautumiseen toiset samanlaiset suhtautuvat että tuo oli rohkea ja ennakkoluuloton avautuminen ensimmäistä kertaa tuhannetta kertaa. Minäkin rupesin kopioimaan kirjoituksia Keijo Kaarisateelta ja muokkasin ne vielä hullummaksi ja joka ristuksen kerta minä olin suuri yhteiskunnallinen näkijä. Ja vaikka varma palkka juoksi sen vuoksi koko ajan niin lopulta tympiinnyin.

- Sinä siis päätit toimia tällä kertaa toisin?

- Kyllä. Päätin olla avautumatta. Kirjoitin kolumnin ”Mitä suomalaisen feminismin tulisi vielä saavuttaa”.

- Valaisetko sen sisältöä?

- Jospa minä laitan sen suoraan sinulle nyt saman tien sähköpostina?

- Annapa palaa. Hetkonen… joo, tuli läpi.

- Eli siinä on otsikon jälkeen pelkkä piste.

- Jep. Pelkkä piste.

- No voi juma örtsy. Siinähän se on tiivistettynä. Tässä oli juuri sellainen rohkea ja ennakkoluuloton avautumattomuus jota koko valtamediamme on kaivannut. Mutta mikä oli reaktio? Todettiinko että olit suuri yhteiskunnallinen näkijä?

- Ja narttukissan paskat. Sosiaalisessa mediassa ämmät rääkyvät että minä olen pettänyt sen maailman tärkeimmän asian eikä kukaan mutise maalittamisesta yhtään mitään. Ja Ilta-Ryönästä ilmoitettiin että ei tarvitse enää tulla. Tavarani lähetetään postitse. Mutta en ole huolissani. Se itkupotkuraivari on ollut sen verran kaunista. Ja minulla on varasuunnitelma. Se on kehkeytynyt vuosien saatossa.

- Ennen kuin kerrot varasuunnitelmastasi niin kerrotko, mikä sai sinut ajattelemaan uudella ja, no, realistisella tavalla? Sinähän olit kuitenkin pitkään ihan aito, epistolaan uskova interperspirationaalinen vihervasemmistolainen feministi.

- Törmäsin reaalimaailmaan. Läksin muutama vuosi sitten ystäväperheen kanssa Pinnanmaalle. Mökkeilemään Lällävedelle. Se oli ihan uusi kokemus. Ja siellä tapasin paljon ihmisiä. Yksikään ei ollut ajattelemaan akateemisesti sertifikoitu mutta hoksasin jossain vaiheessa että hehän osasivat ajatella valmiin sabluunan ulkopuolelta. Sabluunan, jonka ulkoa opettelun olin mieltänyt ajatteluksi ja älykkyydeksi. Sen, ja vain sen. Tajusin siellä myös, että nuo tavalliset ihmiset pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Ja minä olenkin täysi oheistuote.

- Kokemus oli alkuun pelottava ja pyrinkin nopeasti unohtamaan sen ja pääsemään takaisin Helsinkiin Nuorten Älykkäiden Naisten seuraan. Mutta siemen jäi itämään. Ja sen myötä aloin syyllistyä siihen, mitä interperspirationaalinen feministi ei saisi koskaan tehdä. Eli ajatteluun. Ajattelu on interperspionaaliselle feminismille syöpää. Joten tässä ollaan. Ja siitä päästäänkin siihen varasuunnitelmaan.

- Kerrotko siitä.

- Muutan Pinnanmaalle. Tarkemmin sanottuna Huitsinnevadaan. Ja alan toimia siellä tarjoilijana Huitsinnevadan Ase & Mättö-asekaupparavintolassa. Minunkin on aika opetella oikeita töitä.

- Tuohan kuulostaa loistavalta. Paranemisprosessi on varmasti ollut pitkä ja välillä raskaskin mutta olen onnellinen puolestasi. Tosin valitettavasti se on vain pisara meressä. Nytkin muuan typykkä teki rohkean ja ennakkoluulottoman feministisen avautumisen piirtämällä sarjakuviinsa nännejä ja pikkuhousuista pursuavia häpykarvoja. Totesi vielä että tämä on feminististä ekokriisin torjuntaa ja sai totta kai koko potpurrista valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Ja luonnollisesti ylistystä valtamediassa.

- Niin että kauas on vielä pitkä matka ja se on koko ajan kauempana. Mutta jokos muuten olet opetellut sen pinnanmaalaisten tunnuslauseen?

- Johan nyt toki. Täällä hipit ei hillu eikä anarkistit askartele. Ja voit muuten uskoa, kuinka hyvältä se kuulostaa entiseltä interperspiraatiohipistä joka on päässyt kuplasta karkuun.

- Linnea Hööttenö, kiitän sinua haastattelusta ja toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Pinnanmaalle. Täällä Antero Lärvänen, siirto rutioon.

Lämmin kiitos Reijo Koiraalle inspiraatiosta kirjoitukseen. Hän kommentoi aikaisempaan postaukseeni näin:

*

Tämänkaltaisissa artikkeleissa on kiehtovaa se, että niitä edelleen pidetään 'rohkeina ja ennakkoluulottomina avauksina', vaikka muistan esim. tuosta kapeasta miehenmallista lässytetyn jo 20 vuotta sitten. Eikä se minun nähdäkseni pitänyt silloinkaan paikkaansa, miehet vain käyttäytyivät tavalla joka ei ollut feministin mieleen. Ja komeasti mennään metsään siinäkin, jos sanotaan että Trump-ilmiö, Brexit ja jytky ovat vain työelämän muutoksista johtuvaa ihmisten oireilua.

*

Ja muistakaapa ihmiset lukea säännöllisesti Reijon piirtämää Suomen parasta Ryppy & Reikä-sarjakuvaa.

FEMINISTISTÄ MIESMÄÄRITTELYÄ

Niin kuin lukija hyvin tietää, pyrkii interperspirationaalisen feministinen valtamedia määrittelemään asiat jatkuvasti täysin omalla tavallaan ja mikäs on määritellessä kun valtamediasta ei juuri soraääniä löydy. Erityisen kunnostautunut siinä on Helsingin Sanomat joka jatkaa linjallaan esitellen muuan Noora Vallinkosken joka on kirjoittanut kirjan. Jutun kuvituksena on tietysti kolme valokuvaa kyseisestä naisesta että naama jää varmasti muistiin. Juttu on sinänsä varsin sekava mutta jotain siinä pistää silmään

No, Noorahan selvittää miehen ahdistusta vaikka miehet tuskin häneltä ovat selvittämistä kysyneet ja lataa alkuun sen tunnetun kliseen:

Koin ahdistusta siitä, miten kapea miehenmalli edelleen on, ja miten vähän mahdollisuuksia on olla mies hyväksytyllä tavalla. Kirjoittaessa mietin, että onko näiden kirjani miesten todella pakko olla näin ahtaalla ja jumissa.

Jos mietitään sitä että tarvitseeko mies uudelleen määriteltyä miehenmallia jonkin mediatutkimusta ja luovaa kirjoittamista opiskelleelta naiselta niin vastaus on varmasti ei. Varsinkin kun kyseinen nainen perustaa mielipiteensä kirjoittamansa fiktiivisen romaanin henkilöhahmoihin. No, hän jatkaa ja on muutaman vuosikymmenen myöhässä:

”Työväenluokkaisessa maskuliinisuudessa, jos tällaista yläkäsitettä voi käyttää, ruumis on todella keskeinen, koska monissa fyysisissä töissä arvostus tulee sen voiman ja kyvykkyyden kautta”, Vallinkoski kuvailee.

Jos paljon kehoaan käyttävästä ihmisestä tulee vain nappia painava työntekijä, muutos on suuri.

”Millä tavalla työväenluokkaiset miehet voivat sopeutua koneen, automatisaation tuloon säilyttämällä kasvonsa ja säilymällä relevanttina yhteiskunnassa?” Vallinkoski pohtii.

Kyseisellä naisella on unohtunut – tai sitten hän ei edes tajua sitä – että ne leka- ja lapiohommat ovat loppuneet jo Kekkoslovakian aikaan. Työ on vuosikymmeniä tehty koneilla eikä se ole pelkkää napin painamista. Kannattaa kysyä vaikkapa motokuskilta, pyöräkuormaajan kuljettajalta, rekkakuskilta, erilaisilta huolto- ja korjaustyön tekijöiltä jne. Mutta ei hän kysy, vaan kysyy fiktiivisen tarinansa roolihahmoilta:

”Miksi nämä miehet eivät voineet siirtyä töiden loppuessa palveluammatteihin? Minkä takia se on ihan mahdoton ajatus esimerkiksi kirjani miehille?”

Niin. Hänen oman kirjansa kuvitelluille miehille? Mutta ottaahan hän esille tietysti myös niin kovin muodikkaan rasismin. Mitäs Hesarin juttu olisi ilman rasismia?

”Jos ajatellaan palvelualaa, teollisuusalaa ja muita vastaavia ammatteja 2000-luvun alussa, niin duunarithan olivat ensimmäisiä, jotka kohtasivat työpaikoillaan nämä muutokset. Esimerkiksi siivousalalle tuli paljon maahanmuuttajia ja raksoille virolaisia. He kohtasivat työelämän muutoksen etulinjassa ja ihan konkreettisesti työpaikoillaan.”

Muistutetaan muuten että siivoojat ovat pääasiallisesti naisia. Mutta joo, esmes virolaiset ja baltialaiset ovat olleet iso ongelma. Mutta voisiko sen rasismin selittää niillä afrikkalaisilla ja lähi-itäläisillä jota eivät ole tulleet työmarkkinoille vaan pysyvälle elatukselle? Ja jotka tehtailevat valtavan määrän seksuaali- ja väkivaltarikoksia? Mutta eihän akateeminen naisturhake heitä mieti. He kun ovat kyseiselle turhakkeelle tavallaan kollegoita. Kas kun kumpikin porukka tienaa elantonsa tavallisten suomalaisten miesten maksamista verorahoista.

Laitetaanpa muuten muistutuksen vuoksi kuva Hesarin perhetoimituksesta. Mitähän perheitten kannalta olennaista tuosta toimituksen henkilökunnasta mahtaa puuttua?

Elämme läntisessä maailmassa jossa feministeille on tullut oikeus yliselittää, ylianalysoida ja ylilässyttää asiat haluamansa mukaisiksi. Nekin asiat joista ne eivät tajua mitään. Mutta muuan amerikkalainen mies kiteytti asian hyvin ja lyhyesti:

Jep. Feministiset turhakkeet puhuvat keskenään. Ja tosiasiassa nobody fucking cares. Pääasia on että he saavat puhua. Keskenään. Miesten elättämänä.

PIENI SYYSSONAATTI

Voi olla, että on kauniimpiakin näkymiä kuin tuleentunut viljapelto mutta kyllä ne saa laskea sahatyömiehen sormilla. Näin tuumailivat kaksi Häkälän kunnan alueella punaisella Nissanin pick-upilla ajanutta käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka olivat pysähtyneet löröttämis- ja voimasavuketauolle. Toverukset olivat matkalla Turpaanpuottaman järvelle josta heillä oli tarkoitus lähteä kiertämään Jatsinkajauttamankankaan metsästysalueita.

Tupakoivien käppäukkojen edessä avautuva peltonäkymä oli siinäkin mielessä täydellinen että pellolla oli enkeli. Ei sellainen Raamatun monisilmäinen kummajainen eikä myöskään taiteilijoiden kehittämä valkohurstinen siivekäs nainen. Tällä enkelillä oli päällään haalarit ja se ajoi pellolla leikkuupuimuria.

- Hjuu… tiedettä taidetta on… Massey Ferguson… siinä se korsi katkee ja hyvä niin…

- Totta. Kun ne maalikylien ääliöt eivät tajua kuinka tärkeä tuo häiskä tuossa leikkuupuimurissaan on meille kaikille. Syöminen on ihmisen pääelinkeino mutta hallitukselle tuo mies on herrasta perkeleestä kun hän lisää niitä hiilidioksidipäästöjä. Monikohan suomalainen viljelijä on jo pannut pillit pussiin tään ilmastokiiman takia? Syödäänköhän me jatkossa päästöttömyyden ideaa? Kuinka se valmistetaan ruuaksi? Keitetään? Paistetaan? Vai pistelläänkö raakana? Voiko sen pakastaa?

- Ja katsopa käppäukkokatseella tuonne kauemmaksi. Pellon taakse. Siellähän on navetta ja tuolla laitumella on huomattava määrä lihaa/kött joka märehtii ja piereskelee tuhoten maapallon ilmaston. Ja sen vuoksi tuo heppu on vielä enemmän herrasta perkeleestä. Vaikka hän on tosiasiassa meille kaikille välttämätön kun taas ne kaupunkien pikkusormi pystyssä hienostelevat vegaaniämmät ei.

- Ja tulee muuten muistaa tuon Ukrainan rähinän tiimoilta että kuinka kusessa ovat ne kansakunnat jotka ovat vain tuontiviljan varassa. Tuo kortta katkova heppu on enkeli. Kun taas sille ämmälaumalle enkeli on se tietty siideripissis jonka julkista kuvaa nyt kiillotetaan sillä että hän söi mukuloitten kanssa aivan sattumalta vaahtokarkkeja aivan sattumanvaraisen perheen kanssa jota valtamedia sitten kovasti mainosti.

- Häh hää… joo… sattuma, yhteensattuma, demariyhteensattuma. Vaan eiköhän jatketa matkaa? Edessä on vielä paljon ohiammuttavaa.

Mikäs heidän oli matkatessa. Edessä olivat metsästysmaat ja sitä ennen Häkälän keskustassa Osuuskauppa Häkälän Nälkä joka möi heille reissulleen kotimaisia liha- ja viljatuotteita.

Ja olivathan he nähneet oikean enkelinkin. Ei mitään jyväjemmaria, rehupunttia, turvenuijaa tai peltopelleä niin kuin joku asiasta tietämätön saattaisi sanoa. Vaan ihan oikean enkelin jota ilman kaupunkilainenkaan ei eläisi.

MAALITTAMISEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Hallitus on sitten pykäämässä kasaan lakia jolla ”maalittaminen” saatetaan rangaistavaksi ja siitä saa pahimmillaan vuoden vankeutta. Sinänsä itse termi maalittaminen on jo itsessään hyvin tulkinnanvarainen mutta tässä maassahan tulkitsemisen halua ja kykyä kyllä löytyy. Laki ei suinkaan suojaisi tavallista kaduntallaajaa vaan sillä on selvä suojelukohde:

Maalittaminen koskettaa laajasti erilaisia henkilöryhmiä, kuten viranomaisia, politiikassa tai muussa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mukana olevia, toimittajia sekä tieteen ja taiteen harjoittajia, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa tiedotteessa.

No ketäs muitakaan. Ja keinotkin asian suhteen olisivat kovat, eli:

Televalvontaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi niin, että sitä voitaisiin käyttää salaisena pakkokeinona ja tiedonhankintakeinona maalittamisen selvittämisessä ja estämisessä.

Tähän mennessähän televalvontaa voi käyttää seuraavin edellytyksin:

Kun on syytä epäillä jotakuta

- rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;

- teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehdystä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta;

- teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehdystä, automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään kohdistuneesta luvattomasta käytöstä;

- seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tai parituksesta;

- huumausainerikoksesta;

- terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, terroristiryhmän rahoittamisesta tai matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten;

- törkeästä tulliselvitysrikoksesta;

- törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä;

- panttivangin ottamisen valmistelusta; taikka

- törkeän ryöstön valmistelusta.

Me väärinajattelijat ollaan pääsemässä varsin huikeaan seuraan. No kuinkas se asia sitten etenee, jos laki tulee voimaan?

1. Joku vihervasemmistolainen toimittaja julkaisee esmes twitterissä hyvin levotonta vihervasemmistolaista settiä.

2. Kyseinen toimittaja saa suuren määrän kyistä ja perusteltua palautetta.

3. Toimittajalle tulee henkinen pipi ja hän uhriutuu sanoen olevansa maalittamisen kohde.

4. Toimittajan ei tarvitse tehdä mitään, sillä suunnitelman mukaan ”maalittaminen” olisi virallisen syytteen alainen rikos.

Eli laki suojelee sananvapautta. Tosin vain siihen sertifikoitujen ihmisten kohdalla joilla se sananvapaus on ollut ennenkin. Meillä muilla olisi vapaus pitää turpamme kiinni. Sananvapaus romutetaan sananvapauden nimissä.

Miettikääpäs muuten että kuinka pahasti poliisin toiminta menee tuon lain myötä tukkoon. Kas kun esmes tämä blogi ja kaikki samanlaiset blogit joita löytyy sivupalkista voidaan tulkita maalittajiksi. Samoin kuin tänne kommentoijat. Ja paljonko löytyy twitter-tilejä joissa arvostellaan niin valtakoneistoa kuin valtamediaa? Siinä onkin poliisille työsarkaa, jota se tuskin kaipaisi.

Totalitarismin ja vihervasemmistolaisen egon suojelijana.

OHI SALON JA PUTININ

Ei voi välttyä ajatukselta että vihervasemmistolaisissa hallituspuolueissa korkattiin samppanjapullot ja läiskittiin yläviitosia kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Meinaten, kyseinen estrogeenihallitushan on vuodesta 2019 tuhonnut suomalaista kansantaloutta, elinkeinoelämää ja ihmisten elämää yleensäkin tuolla mielettömällä ja ennen kaikkea turhalla ilmastokiimallaan. Mutta nyt on sitten tarjolla patenttiselitys jonka tarjoaa kukas muu kuin Maria Ohisalo:

Eli kun arvostelet perustellusti hallituksen mielettömiä toimia niin olet putinisti. Ja Ohisalo laittaa vielä mausteita soppaansa:

Tässähän tulikin kerralla koko potpurri. Mainitaan – ettei kenellekään jää asiasta epäselvyyttä – että minä en puolusta Putinia millään tavoin. Venäjä käy rikollista hyökkäyssotaa jonka tavoitteena on Ukrainan valtion olemasssaolon lopettaminen. Mutta voi sanoa, että Venäjällä ja vihervasemmistollamme on yksi hyvin yhteinen piirre. Kumpikin ulkoistaa oman tyrimisensä toisten  syyksi.

Niin kuin totalitarismissa tapana on.

YMMÄRRYSHARJOITUS TYHJÄSTÄ

Tämän postauksen inspiraatio tuli suuresti arvostamien kommentoijien Rouva Anon ja tira+:n kommenteista. He kun nostivat esille tämän Fatim Diarran joka on tietynlainen Ajan Hengen arkkityyppi. Hänhän on Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja hän on päässyt asemaansa laajan substanssinsa ansiosta. Substanssi koostuu seuraavista merkittävistä asioista:

1. Ihonväri

2. Sopiva vihervasemmistolainen puolue

3. Ihonväri

4. Feminismi

5. Ihonväri

6. Tavallisiin suomalaisiin kohdistettu halveksunta

7. Ihonväri

Postaus ei koske sinänsä kyseistä Diarraa vaan vihervasemmistolaisia feministejä yleensä. Kas kun siinäkin – jopa siinä – porukassa saattaa olla ajattelevia ihmisiä. Leipäpapittaria. Olosuhteiden pakosta. Nämä ihmiset, joilla on tietysti takanaan sopiva yhteiskunnallinen yliopistokoulutus – tai ainakin osa sitä, niin kuin eräillä – toimivat valtamediassa, yliopistoissa, NGO-organisaatioissa ja osa heistä on päässyt jopa kansanedustajaksi. Merkittävissä asemissa. Vaadittua epistolaa julistaen.

Se vaadittu epistolahan on sinänsä vain feminististä valittamista, ruikuttamista ja uhriutumista mutta he tietävät että se menee valtamediassa ja omassa samanhenkisessä lössissä heittämällä läpi eikä muuta tarvitakaan. Kas kun siitä on tullut muotia eikä keisarinnan paljasta persettä uskalleta paljastaa. Jos he joutuvat puolustuskannalle, he vastaavat että tämä on epäsensitiivinen ja turvaton tila niin kuin se eräs indoeurooppalainen toimittelijatar joka halusi esittää jotain muuta kuin indoeurooppalaista. Tietysti onnistuen. Hänkin on yksi Ajan Hengen arkkityyppi.

Mutta jos tässä porukassa on ajattelukykyisiä ihmisiä niin mitä he ajattelevat kun he katsovat kotonaan peiliin? Jos he  ovat itselleen rehellisiä?

Se olisi heille aika karua kertomaa. Se sanoisi:

Minä olen aikani tuotteena jalustalle nostettu nolla, jolle kenelläkään ei ole tosiasiallista tarvetta.

Minä olen luonut urani valittamalla, ruikuttamalla ja uhriumalla pelkästään sukupuoleni perusteella ja minulla on ollut niin uskomattoman hyvä tuuri että elän aikaa, jolloin se on muotia ja se mahdollistaa sen, että toiset elättävät minut vaikka eivät haluaisi.

Minä en osaa tehdä mitään.

En rakentaa, en korjata, en huoltaa. Yksityisellä sektorilla ei ole minulle mitään käyttöä.

Ei minulle ole tosiasiallista käyttöä julkisellakaan sektorilla. Ainakaan sen siinä osassa jossa varsinaisesti tehdään jotakin. Niitä ihmisille välttämättömiä palveluja.

Olen lukenut yliopistossa jotakin jota kukaan ei tarvitse. Minulle on tarjolla vain toisten maksama suojatyöpaikka joka on nostanut minut nykyiselle jalustalleni. Mutta toki minä haluan siellä pysyä.

Jos minun, ja kaltaisteni suojatyöpaikat katoaisivat, niin kukaan ei huomaisi mitään. Kuin ehkä sen, että jostain syystä närästäisi vähemmän. Ja ehkä ihmeteltäisiin, että minkä ihmeen takia meitä täysin turhia jalustalle nostettuja elätettiin.

Toimiiko tuo järkevä vihervasemmistolainen feministinainen joka on tavallaan vain leipäpappi ajatustensa mukaisesti? No ei tietenkään. Sillä hän tietää, että jos – ja ehkä kun – tämä mieletön muoti menee ohitse ei hänelle ole tarjolla kuin Hesburgerin kassan hommaa.

Ja se haisee liikaa työnteolta.

Siksi hän jatkaa epistolan julistamista. Jalustalle nostettuna ilmapallona jonka sisällä on pelkkää tyhjää.

Sellaisia minä tässä viikon aluksi tuumin. Tällaisena käppäukkona. Mutta käppäukkona on helpompaa.

Ei tarvitse valehdella itselleen.

AJAN HENKI ELI ERÄS UUTINEN ELI UUSI NORMAALI

Eli uutinen lyhesti: Kahdeksanvuotias suomalaistyttö on leikkipuistossa. Tummapintaiset jätkät menevät ja telovat tytön niin että hän kulkee nyt kyynärsauvoilla. Naureskelevat vielä tekemistään.

Jatko: Tekijät nähtäisiin valvontakameran tallenteista mutta mitä sanoo poliisi? Ei tutki. Liian iso urakka.

Joku voisi sanoa että nuo ulkomaalaiset jätkäthän olivat kuitenkin alaikäisiä.

Joku toinen – esmes minä – sanoo että poliisin signaali on selvä. Tämä on uusi normaali. Yrittäkää luovia seassa.

Moneskos samanlainen tapaus tämä on? Tuontitavara pahoinpitelee tai jopa tappaa suomalaisia mutta se ei aiheuta toimenpiteitä? Tulee mieleen eräs Kaisaniemen tapaus.

Ajan henki.