SAKUN TALVIKORTTEERI

Huitsinnevadan Örnätjärvi, männäsyksynä…

Muuan örnätjärveläisen omakotitalon pihalla eräs umpiruma mies, tarkemmin sanottuna Perskeleen Ykä istuskeli pihakalusteitten tuolilla, poltteli voimasavuke Bostonia, nautti kylmää Tsuhnan Kostoa ja tuumaili että alkaa pian olla aika viedä nämäkin kalusteet taas talviteloilleen. Siirrytään sitten istuskelemaan grillikotaan tulien ääreen. Ykällä oli vierellään pöydällä universaali käännöskone jonka välityksellä hän oli käynyt kaksi keskustelua. Toinen, miellyttävä ja varsin filosofinenkin keskustelu oli käyty vanhan tuttavan pihakorpin kanssa ja toinen taas naapurin kissin kanssa joka totutusti oli kuitannut keskustelun sanomalla Ykälle että haista sinä jätkä paska. Se ei ollut kyllä millään muotoa seurallinen kissi se. Mutta nirhasihan se hiiriä tontilta kumminkin.

Ykä tumppasi voimasavukkeen ja aikoi sammuttaa käännöskoneen mutta samalla vierestä kuului pläts ja krook-ääni. No mikäs siinä? Jaa, siinähän aivan Ykän jalan vieressä istui tyypillinen ruskosammakko eli Rana temporaria. Sammakko katseli Ykää pää kallellaan ja kurnutti vielä muutaman kerran. Jaa, sillähän on selvästi asiaa.

- Odotas hei simmakka vähäsen. Minä säätelen tään masiinan oikealle taajuudelle… näpl näpl… hipl hipl… räpl räpl… no niin, nyt tään pitäis pelittää… mitäs Sakulla on asiaa?

- Örggffbllbläät ärdblstwgöö brrblkrruaak klääg.

- Jaa hitto, minä kalibroin tään masiinan vahingossa rupisammakolle. Ootas vielä… no nyt… meneekö signaali läpi?

Sammakko kurnautti vielä kerran vähän niin kuin olisi rykinyt sammakkojen virkayskää ja vastasi:

-  Joo, nyt tulee signaali läpi ihan selvästi. Niin että morjens vaan naapurille.

- No morjens vaan. Mitenkäs se Sakulla on kulunut kesä ja syksy mennyt?

- Siinähän se näitä sammakon bisneksiä hoitaessa suht mukavasti. Tällai jo vanhempana ja viisaampana sammakkona. Lapsuus nuijapäänä ja nuoruus pienenä sammakkona oli kyllä kova. Mullakin oli tuhannen siskoa ja veljeä mutta eihän meistä selvinnyt täysi-ikäiseksi sammakoksi kuin viisi. Muut menivät parempiin suihin. Mutta mitäs tässä vanhoja muistelemaan sillä viihdyn kovasti tällä teidän tontilla. Sinänsä tää sammakon työ on kovaa, ei siitä mihinkään pääse. Ei öttiäinen itsekseen suuhun lennä eikä ylityökorvauksista ole tietoakaan. Niin kuin teillä ihmisillä. Saati sitten sairaslomista. Tai jostain hemmetin sosiaalihuollosta. Mutta meillä on kuitenkin sammakkojen työehtosopimuksessa etuna se koko talven kestävä loma. Eli talvihorros. Sen aikana ei mikään ota päähän. Ja siihen liittyen mulla olis teittillen talon isännälle sekä pyyntö että kysymys.

- Jaa. No minähän autan naapuria aina minkä vaan voin. Mutta mikä se on se kysymys?

- Mahtaako talon isäntä muistaa minut ja tietyn episodin viime keväältä?

Ykä tuumaili keskenään että sammakot näyttää kaikki kyllä suht samanlaisilta mutta entä se episodi? Sammakon kanssa? Hitto joo, hänhän muisti…

…edellinen kevät…

Ylva kaiveli talven jäljiltä jäänyttä vajaata multapussia tarkoituksena istutella hieman kukkia amppeliin mutta toimenpide katkesi rääkäisyyn:

- Hui!

- No? Mikäs nyt? Onko hätä? Tarvitaanko äärimmäisiä toimenpiteitä? Joko mä haen haulikkoni?

- Ei tarvita. Säikähdin vaan. Täällä multapussissa on meinaan sammakko. Ihan komean kokoinen. Ja se heräilee talviuniltaan. Taisin perhana herättää ressukan tuossa multaa kaivellessani.

Ykä tuli katsomaan ja sieltähän sammakko kömpi multapussista ulos jäykin jäsenin. Kesken talviunia herätettyä sammakkoa selvästi vitutti kuin, no, kesken talviunia herätettyä sammakkoa. Se kömpi grillikodan alle ja sen päällä suorastaan saattoi nähdä mustan pilven kun sitä otti päähän. Onneksi ei ollut koiran kokoinen. Olisi varmaankin antanut läsärit kummallekin. No, toivottavasti se saisi otettua vielä siellä grillikodan alla parin viikon tirsat. Ihan harmitti sammakon puolesta. Vaan mistäs tuon etukäteen olisi tiennyt?

…Ykä palasi muistoistaan ja vastasi sammakolle:

- Joo, muistanhan minä. Sinä olet se sama sammakko joka siitä multapussista kömpi kovasti pahalla päällä.

- Sehän minä. Ja siellä multapussissa oli sinänsä ihan mukavaa viettää talvihorros. Enkä minä pahalla muistele. Sattuuhan sitä. Mutta tossa talon nurkalla olis samanlainen multapussi. Ei siitä ole käytetty kuin kolmasosa. Ajattelin mennä sinne koisaamaan talveksi mutta kuinkas me voitais välttää se ennen aikainen herättäminen? Sitten ensi keväänä.

- Jaa, no sehän ei ole ongelma. Jos minä köijään tuon pussin tonne ison risukasan viereen ja sanon Ylvalle että se on sitten rauhoitettu?

- No mutta, se olis kyllä äärimmäisen kohteliasta. Siinä olis mukavaa painaa talven ajaksi päätä multaan.

- Sinne risuläjän alle kyllä tulee varmaan jokunen siilikin talviunilleen mutta tuskin se haittaa?

- Eihän toki. Äly ämpärissä me kumminkin ollaan koko porukka.

- No, ei kai tässä sitten muuta kuin…

Ykä vei multapussin ison risuläjän viereen ja puoliksi sen alle, pöyhi vielä vähän multaa että Sakun oli mahdollisimman helppo tehdä itselleen talvikortteeri ja toivotteli vielä:

- No, eihän tässä muuta kuin hyviä talviunia sitten.

- Kiitos kovasti ja ehkäpä me ensi keväänä taas tavataan.

Saku kömpi talvikortteeriinsa ja veti läskit silmilleen. Ykä puolestaan siirtyi sisätiloihin ja tuumaili sinne menessään että kyllä hyvät naapurisuhteet ovat sentään kultaakin kalliimpia. Auttamisen vaiva voi olla pieni mutta ilo sitäkin suurempi. Auttakaa toisianne. Sitä pienintäkin. Varsinkin sitä. Iloitsette siitä itsekin.

UTOPIAN PELLEHYPYT

Niin kuin lukija tietää, on huulipunahallitus ja erityisesti sisäministeri Maria Ohisalo aukaisemassa ns. kreikkalaista tulppaa ja pyrkii haalimaan Suomeen ns. yksintulleita alaikäisiä. Tähän mennessä tämänlaisten tulijoitten / haalittujen kohdalla alaikäisyys on vaihdellut muutamasta oikeasti alaikäisestä aina kolmekymppiseen ja yksintulijalla löytyy Suomeen pääsemisen jälkeen yllättäen parikin linja-autolastillista sukulaisia. Ja niin kuin virallinen linja jo pitkään on ollut niin kotoutuminenhan onnistuu parhaiten kun kotoutettavalla on koko suku Suomessa tukenaan niin että hänen ei esmes tarvitse opetella suomen kieltä. Tulkkipalveluthan pelaavat ja valde maksaa koska yksintulleella ja hänen suvullaan on siihen oikeus. Näin on joku päättänyt.

Niin vauhtisokeutunutta Ohisaloa kuin yhtä lailla vauhtisokeutunutta hallitusta yleensäkään ei huolestuta se, etteivätkö turvapaikan perusteet täyttyisi sillä se ei niistä edes välitä. Näinpä se on ilmoittanut jatkavansa urheasti sillä linjalla mitä aikaisempi lyhytaikaiseksi jäänyt Rinteen hallitus jo suunnitteli. Eli otetaanpa otteita asiaan liittyvästä uutisesta:

Osa kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista voi saada työluvan "jonon ohi" – hallitus selvittää lisää helpotuksia.

Hallitus linjasi hallitusohjelmassaan, että se ”kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella.”

Ensimmäisenä voi tietysti kysyä, että kuinka suuri osa on se ”osa”? Ja sitten voi taas kertaalleen huomauttaa sen itsestäänselvyyden että maassamme on satoja tuhansia kantasuomalaisia työttömänä ja noilla jonon ohi kulkijoilla ei ole niin kieli- kuin ammattitaitoa jota näillä suomalaisilla on kuitenkin huomattavasti enemmän. Eikä näillä suunnitelluilla jonon ohi kulkijoilla ole myöskään suojelun tarvetta. Ovathan ne helvetti soikoon saaneet jo hylsypäätöksen.

Niin kuin ennenkin on todettu, ainoa ”firma” joka tarjoaa näille työpaikkaa – ainakin ja nimenomaan paperilla – on Oy Alin ja Abdulin Joutomiespalvelu Ab sopivaa korvausta vastaan. Kun on vietetty sopiva aika näennäistyöntekijänä kotoutuminen on todistetusti toteutunut ja sen jälkeen voikin siirtyä loputtoman elatusautomaatin pariin. Neljä vuotta notkuttuaan voikin sitten hakea Suomen kansalaisuutta. Ja myös saada sen.

Kun hallitus toteuttaa jatkuvasti kasvavaa kiimaansa saada maahamme aina vain lisää etnisesti edistyksellisiä kehitysmaalaisia niin se kiima menee yli kaiken muun. Myös kyseisen väestönosan suomalaisiin kohdistuvien niin väkivalta- kuin seksuaalirikosten. Jonka hallitus ilman muuta tietää. Hallituksen tuontirikollisuutta suosivaa linjaa ei voi perustella millään terveellä järjellä.

Ehkä hallituksemme todellakin kuvittelee että pyyteettömään ja ennen kaikkea rajattomaan rakkauteen vastataan samalla pyyteettömällä rakkaudella. Tosiasiassa tieto hallituksen sisäänheittotuotteista on levinnyt maailmalle interwebin ihmeellisellä nopeudella ja siellä Suomi tunnetaan hyväuskoisten typerysten maana joka tarjoaa pysyvän elatuspiikin jokaiselle tänne tulevalle etnisesti edistykselliselle henkilölle. Tai jatkossa ei tarvitse edes tulla kun suomalaiset käyvät heitä itse hakemassa mikäli Ohisalon märkä uni toteutuu. Siellä maailmalla varmaan tuumitaan että ovatko ne syntyjään noin typeriä vai onko siellä asiaa varten joku pakollinen kurssi?

Muistutetaanpa vielä että tällaisiin asioihin liittyvä uutisointi saattaa tulevaisuudessa olennaisesti vähentyä. Tämä hallituksen suunnitelma on edelleenkin voimassa:

Hallitus haluaa salata ulkomaalaisten tietoja suomalaisten tietoja kattavammin – onko kyse Migrin toiminnan arvostelun estämisestä?

Salailua ulkomaalaisten asioiden käsittelyssä ollaan lisäämässä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa. Sen sivutuotteena julkisuuslakia muutettaisiin niin, että ulkomaalaisten asioita suojattaisiin paremmin kuin suomalaisten vastaavia asioita.

Julkisuuslaki suojaa jo nyt kaikkien yksityiselämää. Ulkomaalaisten osalta salaaminen halutaan kuitenkin ulottaa myös sellaisiin tietoihin, jotka eivät ole yksityiselämää ja jotka suomalaisten osalta ovat julkisia.

Mainittakoon vielä tuosta alussa linkitetystä uutisesta että Ohisalo perustelee näitä toimia ”syrjäytymisen ja varjoyhteiskunnan syntymisen ehkäisyllä”.

Eli varjoyhteiskuntien syntymistä ehkäistään tuomalla maahan mahdollisimman paljon juuri niitä ihmisiä jotka ovat luoneet niitä kyseisiä varjoyhteiskuntia joka ristuksen maassa mihin heidän on annettu asettua?

Elämme tilanteessa jossa meitä johtaa hallitus joka aivan oikeasti uskoo siihen että se, mikä on mennyt perseelleen jokaisessa läntisen Euroopan maassa jostain ihmeen kumman syystä onnistuu meillä ja onnistuu vielä niillä samoilla keinoilla joilla kyseinen asia on mennyt perseelleen jokaisessa läntisen Euroopan maassa.

Ja sitten kyseinen hallitus on pahalla päällä kun sitä ei oteta vakavasti.

Hä? Ai eiks altaassa oo vettä vai? No, onpahan komea pellehyppy kumminkin. Ottakaa mallia!

JOTAIN IHAN MUUTA LXXVII

Eli linja-autossa on tunnelmaa

Nykypäivän utopiasuomalainen todellisuus on sen verran päällekäyvää ja mynnähtänyttä että aika ajoin – eli varsin usein – tarvitsee palata turvallisiin Kekkoslovakian aikoihin ja maisemiin. Niin kuin lukija on huomannut, niin meikäläisellä on tietynlainen lukkarinrakkaus vanhoihin autoihin. Niillä oli nykyisiin verrattuna, no, sielu. Ainakin ne näyttivät omanlaisiltaan verrattuna nykyisiin autoihin jotka ovat kaikki samasta tuulitunnelista. Nyt esittelen raskaampaa kalustoa eli linja-autoja. Tällä kertaa asiassa auttoivat mainio Vanhat Koneet-lehti joka ansiokkaasti esittelee entisöityä vanhaa kalustoa ja Bussivarikko-sivusto.

Varsinaisesti Kekkoslovakiahan saattoi sanoa alkaneen noottikriisin jälkeen mutta koska Urhas Kekanenas valittiin presidentiksi jo vuonna 1956 niin pidetään Kekkoslovakian alkupistettä siinä. Alkupisteestä aina Kekkosen eroon saakka Suomessa oli syrjäisemmilläkin seuduilla suhteellisen toimiva joukkoliikenne jota pikku-Ykäkin on aikanaan käyttänyt ja törmännyt (ei kirjaimellisesti) eräisiinkin tässä postauksessa esiintyviin linjabiileihin. 1950-luvun lopulla oli sota-ajan häkäpönttö jo hävinnyt ja autot kulkivat ilman puukaasuvoimaa:

Jospa aloitamme vuodesta 1956 eli kun UKK aloitteli yleislakon saattelemana presidentinvirkaansa joka kestikin sitten neljännesvuosisadan. Siihen aikaan – ja koko Kekkoslovakian ajan – postiauto kuljetti tehokkaasti niin ihmisiä kuin postia syrjäisillekin postilaatikoille aikana jolloin maaseudulla ei ollut vielä minkäänlaisia varsinaisia katuosoitteita. 1950-luvun lopulla ihmisiä ja postia Oulun ja Kuusamon välillä kuljetteli Ajokki B-72SU:

Ja samoissa tehtävissä Kekkoslovakian alkuvaiheissa toimi Ajokki-Vanaja VAL 550BD:

Siirrytään postiautoista yksityisiin liikennöitsijöihin ja jossain Hämeessä päin reittiään kulki Scania-Vabis BF61V 1954:

Ja Pakkalan Liikenteen riveissä Pohjanmaalla liikkui Sisu L-54 vuosimallia 1948. Noissa pitkänokissa on aina oma viehätyksensä:

Siirrytäänpä 1960-luvulle ja esitellään ensiksi postiautoja. Suomessahan oli tuolloin varsin kattava postiautoverkosto joka palveli varsin hyvin nimenomaan syrjäisempiä seutuja:

Ja näitä postiautohommiahan hoiteli mm. Ajokki-Sisu B63 ST:

Sekä Ajokki-Sisu KB 124 eli ns. Nalle-Sisu joka tässä kuljettelee kyyditettäviään Muonio – Pallas – Raattama-linjalla:

Vaikuttaa siltä, että tämä Ajokki-Vanaja VLB 47 on toiminut myös jossain suuremman kaupungin lähiössä. 1960-luvullahan niitä alettiin rakentaa kun maaltapako alkoi. Aika pirunmoinen rakennuskolossi tuossa taustalla. Mahtaako joku tunnistaa että missä päin Suomea?:

Sisu puolestaan tarjosi Ajokin korilla Ajokki-Sisu B-83:n joka rekisterinumeron perustella liikennöi Pohjois-Karjalassa. Silloinhan vielä rekkarista pystyi päättelemään mistä päin Suomea auto oli. Harmittaa että enää ei pysty:

Jossain Oulun läänissä päin taas 1960-luvun loppupuolella ajeli Ajokki-Vanaja LE6-50:

Yksityisillä liikennöitsijöillä taas Oulun paikallisliikenteessä matkaa teki Scania BF 110 Wiima M 62:

Ja matkaa teki myös Satakunnan Linjan Volvo B58-60T Kutter 7:

Jossain Keski-Suomessa päin taas matkustajia kuljetti Scania-Vabis B55 1961:

Ja matkaa teki myös suomalais-englantilaisena yhteistyönä tehty Bedford Wiima. Rekisteristä päätellen jossain Mikkelin läänissä päin:

Erään tyypin linja-auto liikkui myös raiteilla 1950-luvulta aina 1980-luvulle. Kyseessähän oli kiskobussiksikin kutsuttu Lättähattu:

Siirrytään sitten 1970-luvulle eli siihen syvimpään suomettumisen aikaan. Autot ja koneet eivät sinänsä suomettumisesta välittäneet vaan kävivät niin kuin ennenkin. Niin kuin tämä Scanian V8-koneella varustettu linja-auto:

Tokihan maanteillämme oli myös saksalaista linjarautaa niin kuin tämä Mercedeksen bussi. Rekkarin mukaan kulkenut tehtävissään Lapissa:

Suomalaista osaamista taas tarjosi jossain Keski-Suomessa ajellut Boxer-Sisu:

Omanlaistaan linjapalvelua tarjosivat myös myymäläautot joita 1970-luvulla Suomessa oli noin 1.200 kappaletta:

Myymäläautot olivat syrjäseudulle elintärkeitä sillä kyläkaupat lopettivat yksi kerrallaan eikä maa ollut vielä läheskään niin autoistunut kuin nykyään. Nykyisin myymäläautot ovat tietysti lähes kokonaan hävinneet.

Myös postiautot liikkuivat 1970-luvulla ja juuri silloin ne myös kuljettivat pikku-Ykää. Yksi niistä autoista saattoi olla Ajokki-Sisu BK82SP:

Ja saattoipa pikku-Ykä mennä tätinsä ja tädin mainion miehen Tanen luokse kyläilemään myös tällä Magirus-Deutzin bussilla:

Tai tällä Ajokki 5000D - Sisu BK87CIT-bussilla:

Nuo Kekkoslovakian bussit eivät välttämättä olleet tekniikaltaan ja mukavuudeltaan nykyisen veroisia mutta oli niissä se ero verrattuna vaikkapa Helsingin paljon myöhäisempiin busseihin että ei niissä tarvinnut miettiä että minkähänlainen perkeleen huumehörhö istuu viereen selittämään levottomia.

Kaksikerroksisia busseja Englannin malliin ei teillämme pahemmin kulkenut mutta silloisten uutisten mukaan Suomessakin oli jonkun verran liikkeellä vielä massiivisempia viritelmiä eli saksalaisia Rotelleja ja silloisilla viranomaisilla oli päänraapimista että voiko moisia möhkäleitä Suomen teillä ollakaan. Itse en kyllä koskaan tuollaista nähnyt. Muita saksalaisia kylläkin. Tuolloinhan vielä saksalaisia oli Suomessa turistina huomattavan paljon:

Ja kaksikerroksiset sitten puolestaan tulivat tutuksi TV:n välityksellä eli kekkoslovakialaiset katsoivat joka ainoan brittiläisen Mennään Bussilla-sarjan jakson:

Sarja oli erittäin suosittu. Niin kuin siihen maailman aikaan kaikki muutkin sarjat. Valinnanvaraa kun ei pahemmin ollut. Pääsipä sarja jopa suomalaiseen namimellimainokseen:

Tässä tätä siviilirautaa tällä kertaa. Kyllä sitä nyt ollaan niin kekkoslovakialaista, niin kekkoslovakialaista…

PORTAAT ALASPÄIN ELI SEITSEMÄN VILLITYSTÄ

Kirjoitusta voi pitää joko historian katsauksena, ymmärrysharjoituksena, niitten sekoituksena tjmv. Kun nimittäin kelaan kulunutta kolmeakymmentä vuotta jonka lopputuloksena on ollut End of the Finland as we knew it voi todeta että kyseiset kolmekymmentä vuotta ovat olleet toinen toistansa seuranneitten suvaitsevais-tiedostavien ihmisten villitysten historiaa. Villitysten, joilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, villitysten jotka olisi pitänyt torpata heti alkuunsa mutta joihin tietty ihmisryhmä on hullaantunut joka kerta aivan täysillä ja joka vaatii muittenkin elämään villitystensä mukaisesti. Ja valitettavasti he ovat onnistuneet. Joka ainoa kerta.

Näitä villityksiä voi verrata vaikkapa Bay City Rollers- ja Dingo-hysteriaan mutta ne ovat kyseisiä hysterioita paljon haitallisempia. Jos olisin uskovainen niin voisin käyttää villitysten sijasta termiä vitsaus mutta enhän minä ole ja Raamatussakin niitä vitsauksia oli kuitenkin kymmenen ja tässä kirjoituksessa vain seitsemän. Mutta saahan niistä vitsauksista sentään suht sopivia kuvia kirjoitukseen. Käydään hieman läpi niitä villityksiä.

1. Monikulttuurisuusvillitys

Tämähän alkoi vuoden 1990 - 1991 vaihteessa kun Suomeen saapui huomattava määrä somalialaisia. Ei pidä sanoa että somalialaisia pakolaisia sillä kyseinen porukka tuli Moskovasta jossa toimi Lumumba-yliopisto jossa koulutettiin nomenklaturaa Neuvostoliiton sosialistisiin liittolaismaihin. Tuossa vaiheessa veli neuvostoliittolainen alkoi todeta että rajansa solidaarisuudellakin ja  lopetti rahoituksen.

Mohamed Siad Barren hallintoon kuuluvat somalialaiset eivät palanneet kotimaahansa vaan (SPR:n houkuttelemana?) päättivätkin tulla Suomeen jossa mm. eräs villiintynyt nuori lakinainen joka on myöhemmin tehnyt huomattavan virkakoneistouran oli toppaamassa laivalla poliiseja samaan aikaan kun somalit repivät passejaan. Hän oli mukana villityksessä. Ehkä hän tunsi itsensä suureksi ihmisoikeustaistelijaksi vaikka ne passejaan repivät somalit todennäköisesti pitivät häntä nenästä vedettävänä typeryksenä. Mitä hän tietysti olikin.

Somaleitten saapuminen sai aikaan ensimmäisen villityksen ja sen myötä maahan tuli tietysti lisää somalialaisia kun viesti suomalaisten hyväuskoisesta hölmöydestä levisi. Aikaisemmin Suomeen – oikeina – pakolaisina tulleet chileläiset ja vietnamilaiset eivät olleet saaneet aikaiseksi minkäänlaista tiedostavaa villitystä. Mutta ehkä somalit edustivat tarpeeksi vierasta toiseutta että tiedostavan väestönosan remmi alkoi lyödä tyhjää, etninen muuttoliike muuttui hyvin nopeasti kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi ja Suomeen rantautui yksi viime vuosikymmenten tympeimmistä ja typerimmistä hokemista eli ”monikulttuurisuus on rikkaus”.

Sen rikkauden hintaa on maksettu kaksin kallein niin rahassa kuin väkivallassa ja tässä vaiheessa alkoi – villitykseen kuuluvana –  myös Suomen kansalaisuuksien jakaminen ilman mitään muuta perustetta kuin se että tyyppi oli huilaillut Suomessa suomalaisten kustannuksella tarvittavan ajan. Eli villitys levisi myös virka- ja poliittiseen koneistoon. Suomen kansalaisuuksien alennusmyyntiä ei olla koskaan järkevästi perusteltu mutta Suomelle se on ollut äärimmäisen vahingollista. Vaikka Suomen kansalaisuuden saanut haittamaahanmuuttaja tekisi millaisen rikoksen hyvänsä niin häntä ei voi voimassaolevien lakien mukaan enää karkoittaa.

Villitystä ei ole millään lailla laimentanut tieto siitä että turvapaikkastatuksella täällä oleskelevat somalit – myöhemmässä vaiheessa myös muutkin kansat – lomailevat siinä maassa josta ”pakenivat” ja kyseisen väestönosan suhteellinen osuus väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa on huomattavasti suurempi kuin suomalaisten. Ehkä monikultturismin kannattamisesta muodostui jonkunlainen 1990-luvun (ja sen jälkeisenkin ajan) vastine edellisen vuosikymmenen jupeille. Molemmathan halveksivat tavallista junttia raappahousukansaa ja monikultturismin kannattaminenhan nostaa tiedostavan ihmisen astetta noita muurahaiskansalaisia ylemmäksi. Ainakin omasta mielestä.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Heidän kotinne on teidän kotinne. Älkää kysykö, millä he maksavat elantonsa vaan miettikää, kuinka te voisitte antaa vielä enemmän ja rakastaa heitä vielä enemmän. Vain siten teistä tulee valaistuneita.

Monikulttuurisuusvillitys elää edelleenkin eikä yksikään viimeisen kolmenkymmenen vuoden villityksistä ole kadonnut minnekään. Uudet villitykset vain tulevat edellisten lisäksi tavallisten ihmisten harmiksi ja villiityneitten iloksi. Suurinpiirtein silloin kun vuosituhat vaihtui niin riesaksemme tuli:

2. Federalismivillitys

Tämä villitys on alkanut alun perin lähinnä ns. korkeissa portaissa. Vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessähän EU myytiin suomalaisille pelkästään kauppaliittona eikä mistään liittovaltiosta (lue: keskusjohtoisesta valtiosta) ja itsenäisyyden menetyksestä ollut mitään puhetta. Vaikka en ole mikään salaliittoteorioitten suuri ystävä niin mitä varmimmin tietty suomalainen eliitti tiesi jo siinä vaiheessa mitä tuleman piti ja itsenäisyyden menettäminen nähtiin hyväksyttävänä hintana sille mitä jotkut saavuttivat. ”Seuraa rahaa” on sinänsä viisas sanonta.

Mainittavaa on että tätä federalismikehitystä kannattivat ja edelleen kannattavat myös ne vasemmistolaiset jotka aikanaan jo Kekkoslovakian aikaan vastustivat ankarasti Suomen vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa ja EEC oli kumminkin EU:n esiaste ja EU sen suoraa jatkumoa. Tuolloin 1970-luvulla kyseiset henkilöt luottivat voimakkaasti Neuvostoliittoon ja suorastaan rakensivat identiteettinsä sille kumartamisen varaan mutta kun se hajosi, niin kyseinen ihmistyyppi näemmä tarvitsi jotain ylikansallista systeemiä kuin lapsi tissiä. Se ei osaa olla ilman, siltä pääsee itku jos tissi viedään pois ja se haluaa epätoivoisesti uuden tissin entisen tilalle.

Joka tapauksessa syvät suvaitsevais-tiedostavat rivit omaksuivat myös federalismivillityksen ja kyseisen villityksen myötä ne ovat joko typeryyttään tai tietoisesti unohtaneet mikä ero on nationalismin ja natsismin välillä. Mutta federalismivillitys antaa heille mahdollisuuden ruokkia omaa egoaan eurooppalaisena ja kansainvälisenä ihmisenä ja tämähän luonnollisesti nostaa heidät henkisesti juntin raappahousukansan yläpuolelle. Mikä villitysten tarkoitus tietysti onkin. Tiedostavan egon nälkä on suunnaton ja loppumaton.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Miksi te ajattelette vain oman kylänne hyvinvointia? Teidän osanne on olla osa suurempaa. Se on velvollisuus. Ajatus suuremmuudesta on tärkeämpi kuin oma hyvinvointinne. Vain näin ajatellen teistä tulee valaistuneita.

Samat ihmiset jotka villiintyivät monikulttuurisuusvillitykseen villiintyivät myös federalismivillitykseen. Molemmat villitykset voivat hyvin silloin ja voivat hyvin nyt mutta koska suvaitsevais-tiedostava ihminen on kehittänyt itselleen villiintymisaddiktion niin seuraavalle olikin tilausta:

3. Maamiinavillitys

Ei pysty sanomaan kuka Suomessa oli tämän villityksen patient zero mutta sen primus motor oli kumminkin presidentti evp (silloin vielä valitettavasti ei evp) Tarja Halonen ja ideanahan oli se, että Suomen on kerta kaikkiaan pakko liittyä Ottawan sopimukseen ja sen myötä luopua sekä sakara- että putkimiinoista vaikka maanpuolustuksen kannalta koko masurkka oli aivan järjetön. Mutta villitys voitti sillä olihan selvää että suomalaiset varastossa olevat jalkaväkimiinat uhkasivat tappaa ja rampauttaa angolalaisia lapsia.

Niille suvaitsevais-tiedostaville ihmisille jotka olivat mukana sekä monikulttuurisuus- että federalismivillityksessä oli helppoa hypätä mukaan myös maamiinavillitykseen sillä se antoi taas uuden mahdollisuuden ruokkia egoa ja nostaa oikeaoppisesti villiintyneet tiedostavaiset juntin raappahousukansan yläpuolelle ajatellen että ne eivät ymmärrä tai eivät ehkä jopa välitä Angolan lasten ahdingosta. Ennan kaikkea ne juntit eivät osaa ajatella asioita kuin kansallisesta, ei suinkaan globaalista näkökulmasta ja siitä näkökulmasta suomalaisetkin varastoidut jalkaväkimiinat ovat uhka. Tai ainakin uhkan ajatus ja sehän on tärkeintä.

Mutta villiintyjätpä ymmärtävät globaalin näkökulman ja ymmärtävät myös suomalaisten – joita sekä monikulttuurisuus- ja federaatiohysterian mukaan ei sinänsä ole olemassakaan kuin tietyissä velvoittavissa tilanteissa – vastuun sekä kansainvälisten sopimusten velvoitteet. Tässä vaiheessa muuten mitään tarkoittamaton blankotermi ”kansainväliset sopimukset” alkoi nousta suvaitsevais-tiedostavaan kielenkäyttöön aina uudestaan ja sillähän onkin sen jälkeen perusteltu lähes kaikki perustelematta yhtään mitään.

Ja hei, eikös ne miinat ole ihmisille vaarallisiakin?

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Miksi te kannatte keihäitä ja miekkoja? Ettekö ymmärrä, että aseeton esimerkkinne tuo rauhan. Älkää taistelko. Älkää valmistautuko taisteluun. Ajatelkaa myös aseittenne hyökkääjälle tuottamaa kärsimystä. Vain näin ajatellen teistä tulee valaistuneita.

Sitten siirryttiin 2010-luvun puoliväliin ja villitysten sekä määrä että tahti kiihtyi. Vuonna 2015 tarjolla suomalaisille oli:

4. Uusi haittamaahanmuuttovillitys

Tämä seuraava villityshän on suoraa sukua ja jatkumoa villitykselle nro 1 eli monikulttuurisuusvillitykselle. Mutta syksyllä 2015 se sai valtavan boostin sillä Suomeen saapui jälleen ”turvapaikanhakijana” (seitsemän turvallisen ja sotaa käymättömän maan halki matkustettuaan & we want our money & tää puurokin on ihan paskaa) noin 35.000 pääosin arabijätkää. Varsinaiset muurahaiskansalaiset eivät olleet asiasta millään muotoa mielissään varsinkin kun näitten ”turvanhakijoitten” myötä väkivalta- ja seksuaalirikokset ponnahtivat vielä entistäkin suurempaan nousuun.

Mutta suvaitsevais-tiedostavat syvät rivit menivät villitykseen mukaan pullein purjein ja ennen kaikkea – taas kerran – vedottiin kansainvälisiin sopimuksiin joita ei ole olemassakaan. Oikeastaan kyseinen villitys on vain härskimpi versio tuosta ensimmäisestä eli monikulttuurisuusvillityksestä. Antoihan se taas kerran mahdollisuuden halveksua tavallista junttia raappahousukansaa ja ruokkia omaa egoa. Saattaa hyvinkin olla, että tiettyjen villiintyneitten aktivistien päämotivaatio oli hameen alla ollut värinä.

Tämän villityksen myötä oli egon ruuaksi tarjolla myös mukavaa ja turvallista leikkipartisaaniaktivismia kuten esmes seisomista poliisiauton edessä (muuan punapääpappi), telttamajoituksen – luvattoman mutta sallitun – pitämisen Helsingin rautatieaseman kupeessa (yks sun toinen höyrypää) ja lentoliikenteen viivästyttämisen (muuan vihreä). Ne, jotka menivät mukaan tähän villitykseen olivat tietysti menneet mukaan – ja pysyneet mukana – myös monikulttuurisuusvillityksessä, federalismivillityksessä ja maamiinavillityksessä.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Jos kotiisi tullut ja sinun elättämäsi lähimmäinen satuttaa ja loukkaa sinua, niin sinun tulee katsoa peiliin. Mitä olet tehnyt suututtaaksesi hänet? Kuinka olet loukannut häntä? Kuinka väärin oletkaan hänet ymmärtänyt. Anna anteeksi hänelle ja samalla itsellesikin ja anna lisää maallista hyvää vieraalle. Vain näin sinusta tulee valaistunut.

Mutta suvaitsevais-tiedostavan egon nälkä on loputon joten sille tarjosi lisää ruokaa suurin piirtein samoihin aikoihin alkanut:

5. Transjotakinvillitys

Eli asian voisi tiivistettynä kertoa niin, että kun jo vähän väsynyt homo- ja lesbohypetys ei enää oikein riittänyt – koska heterot antoivat homojen ja lesbojen olla aivan kaikessa rauhassa – niin sitten piti kehittää LGBTQTiiTyy-hypetys jonka perusidea on se, että sukupuolia on noin 36 and counting vaikka biologia ei niitä varsinaisesti ole löytänytkään ja miehetkin voivat synnyttää vaikka tällekään ei ole mitään todistetta tullut. Naisten siittämiskyvystä en ole vielä kuullut väitettävän mutta voihan siitäkin olla joitain tiedostavia todisteita. Biologisia tuskin.

Valitettavasti tämä villitys on mennyt niin pitkälle että sitä on alettu survoa koulujen opetusohjelmaan ja muutenkin voidaan puhua että aikanaan kauhisteltu Pirkkalan Moniste on levinnyt koko maahan. Luonnollisesti tämäkin villitys antaa suvaitsevais-tiedostavalle ihmiselle mahdollisuuden ruokkia omaa egoaan halveksumalla tavallista junttia raappahousukansaa joka ei typeryyttään ymmärrä niitä yhteiskunnallisbiologisia faktoja joita ei ole olemassa mutta jotka tulisi silti hyväksyä faktoina. Ja biologia tieteenä on muutenkin so last millenium.

Tämä transjotakinvillitys on ehkä se kaikkein paradoksaalisin villitys sillä ne, jotka siihen villitykseen ovat addiktoituneet ovat tietysti addiktoituneet myös kaikkiin aikaisemmin mainittuihin villityksiin. Erityisesti monikulttuurisuusvillitykseen sekä haittamaahanmuuttovillitykseen joitten villitysten kohteitten edustamat kulttuurit ovat siitä tunnettuja että ne oikein mielellään hirttävät tai muuten varsin mielikuvituksellisilla tavoilla tappavat niin homo-, lesbo- kuin transjotakinvillitykseen innostuneet. Mutta villityksissä ei koskaan takerruta turhiin yksityiskohtiin.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Älä pidä mielen köyhyyttä tuomittavana. Hullut ovat jumalten erityisessä suojeluksessa. Älä tuomitse heitä, opi heiltä. Ymmärrä, että vain olemassa olevia asioita särkemällä ja raastamalla voit saada aikaan jotain uutta. Äläkä mieti, onko se uusi entistä parempaa. Vain muutos on tärkeää. Vain näin sinustakin voi tulla valaistunut.

Kun villityksestä ja sen aikaan saamasta nautinnosta on kyse, niin jo olemassaolevien villitysten lisäksi voi seota uuteen villitykseen joka alkoi myös samoja aikoja eli:

6. Sensuurivillitys

Tämä sensuurivillityshän on alkanut jo oikeastaan vuosituhannen alussa mutta pahimpaan vauhtiinsa se on päässyt viimeisen parin kolmen vuoden aikana. Sensuurivillityksen ideahan on turvata absoluuttinen sananvapaus mutta se halutaan turvata vain valtamedian edustajille, valtakoneiston edustajille ja niille yksityishenkilöille jotka komppaavat kyseisten instanssien linjaa joka pohjautuu viiteen aikaisemmin kerrottuun ja sitä seuraavaan villitykseen.

Tavallista kansalaista joka ei ole noista villityksistä mielissään ja jopa vastustaakin niitä ei koske sananvapaus vaan ns. sananvastuu eli oikeus vaieta ettei hän aiheuta henkistä pipiä niille, jotka ovat oikeutettuja sananvapauteen ilman sananvastuuta. Ennen kaikkea sananvastuu tarkoittaa sitä, että valtakoneistoa saa arvostella sen tekemistä järkyttävistä virheistä. Oikeuslaitoksemme tukee tätä villitystä toimien puhtaasti poliittisin perustein vaikka sen pitäisi olla, no, oikeuslaitos. Luonnollisesti suvaitsevais-tiedostava ihminen kannattaa tätä sananvapauden nimissä tapahtuvaa sananvapauden rajoittamista sillä antaahan se – muitten villitysten ohella – hänelle mahdollisuuden halveksua tavallista junttia raappahousukansaa, tuntea olevansa henkisesti sitä ylempänä ja tietysti ruokkia omaa, jatkuvasti nälkäistä egoaan.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Älä kuvittele, että mielipiteelläsi on merkitystä tai edes sitä että sinulla on oikeus siihen. Mielipide on varattu vain oikeauskoisille. Alistu. Nauti oikeudestasi alistumiseen. Vain näin ajatellen sinusta voi tulla valaistunut. Ja sen myötä sinäkin saatat olla oikeutettu mielipiteeseen.

Ja kun egon ruokkimisesta puhutaan niin voidaan siirtyä siihen seitsemänteen villitykseen eli:

7. Ilmastomuutosvillitys

Ilmastomuutosvillitys Suomessa pähkinänkuoressa: Halutaan käyttää äärimmäisiä keinoja että saavutettaisiin jotain, joka ei ole mitään, mutta kun sitä muuallakaan kuin Suomessa ei voida tehdä, niin sehän on tehtävä vaikka sitten väkisin. Sillä muuten ei saada tunnetta siitä, että on hyvä ja tiedostava ihminen ja samalla voidaan tietysti ruokkia omaa, ilmastovastuullista egoa joka on sen villityksen pääsyy.

Ilmastovillityskin on ollut tietysti päällä jo toistakymmentä vuotta mutta sen vaarallisuus on hahmottunut ja vauhti kiihtynyt vasta nykyisen – osittain myös edellisen lyhytaikaisen – hallituksen aikana joka on vienyt villityksen huippuunsa. Reaalimaailmasta täysin vieraantuneet ihmiset ovat epäjumalaansa palvellessaan tuhoamassa sekä suomalaista elinkeinoelämää että suurkaupunkien ulkopuolella asuvien ihmisten elämisen edellytyksiä.

Ilmastovillityksestä kärsivä/nauttiva ei näe tekevänsä tässä mitään pahaa vaikka kyseinen toiminta syö hänen omankin elatuksensa pohjaa sillä hän ei tee eikä ymmärrä tekevänsä maalle varsinaisesti ensimmäistäkään veroeuroa vaan elää toisten tekemiin verorahoihin pohjautuvista julkisista tulonsiirroista. Joita hänen villityksensä syö. Hän ei vaan asiantilaa ymmärrä eikä välitäkään. Sillä hän tuntee tekevänsä oikein. Ja niin kuin on monesti todettu ennenkin niin oikea ja oikeaan poliittiseen viitekehykseen liittyvä tunne on paljon, paljon tärkeämpää kuin reaalimaailman faktat.

Ja Armelias Mielettömyyden Jumala sanoi heille: Äärimmäisen uskollisuutesi osoituksena tuhoa kyläsi, kylvä peltoihisi suolaa ja myrkytä kaivosi. Vain näin sinä voit saavuttaa valaistumisen ja saada kiitoksesi iäisyydessä.

Näihin seitsemään villitykseen/vitsaukseen ovat hullaantuneet/sairastuneet perä perää aina samat ihmiset. Näitä ihmisiä arvostetaan suuresti erityisesti valtamediassa. He ovat myös poliittisessa vallassa. Ja ne ihmiset jotka puolestaan vastustavat noita villityksiä tuomitaan äärioikeistolaisiksi, vihapuhujiksi ja yleensäkin kaikenlaiseksi vastenmieliseksi näljäksi jotka eivät hyväksyttävään ihmisyyteen kuulu. Tuomitsijana ovat ketkäs muutkaan kuin näihin villityksiin hullaantuneet.

Näitten villitysten lisäksi voidaan sanoa että maassa on vielä kaksi pysyväisvitsausta:

1. Feminismi, joka selittää kaiken ja jonka ansiosta naiset – nimenomaan ne villityksistä kärsivät naiset – ovat kaiken virallisen arvostelun yläpuolella.

ja

2. Julkishallintopöhö joka elättää nämä kaikki villityksistä kärsivät ihmiset jotka eivät tuo maahamme ja kansallemme ensimmäistäkään veroropoa. He elävät toisten tekemillä rahoilla ja heidän määränsä kasvaa koko ajan,.

Pari kysymystä:

1. Mikä on seuraava villitys? Epäilemättä sekin on tulossa.

2. Kuinka monta villitystä Suomi enää kestää?

Ja vielä kysymys:

Miksi tavallisen ihmisen, joka haluaisi lähinnä elää rauhassa on kerta toisensa jälkeen pakko elää noitten villitysten kanssa?

EPÄILYKSEN PIRU JA KOKOOMUSLAINEN VIRKAMIES

Helsingissä, näinä vaikeina päivinä, näinä vaikeina aikoina…

Helsingin Tammisalossa sijaitsevassa viihtyisässä ja kalliissa omakotitalossa istui muuan tuimailmeinen mies työhuoneessaan ja katseli tietokonettaan. Miehellä oli kädessään tölkillinen Tsuhnan Kostoa ja työpöydän roskiksessa niitä oli tyhjänä jo kolme. Kas, heppu oli tilannut niitä postimyynnistä Pertinlaaksosta. Taisi tuo Tsuhnan Kosto olla monien valtakoneiston edustajien salainen pahe. Julkisesti niitä ei parannut juoda sillä kuusikymmentä täyttänyt mies oli valtionvarainministeriön varsin korkea-arvoinen kokoomuslainen virkamies. Ei niin korkea että hänen kasvonsa ja nimensä olisivat näkyneet uutisissa mutta hän kuului juuri siihen virkamieskuntaan joka tosiasiassa pyöritti valtionvarainministeriön toimintaa.

Miehen toimintaa katseli katonrajassa leijaileva miehen vanha tuttava, oikeastaan ystävä Epäilyksen Piru joka huomasi että mies oli väsäämässä konellaan irtisanoutumisilmoitusta. Mies oli yrittänyt muutamaa versiota ja nyt oli vuorossa taas yksi:

Ilmoitan, että koko hela paska saa haistaa hela paskan. Tämä jätkä lähtee. Minä viitsi enää harhoista kärsiviä paimentaa. Minä mikään saatanan lastentarhanopettaja ole. Kaikella kunnioituksella lastentarhanopettajille mutta ei heitä valtionvarainministeriössä pitäisi tarvita ministereitä paimentamassa. Saatana, sanon mä vaan.

PS: Hypätkää mosseen ja mereen. Varsinkin se ministeri. Ja ne muutkin ministerit. Joka ainoa.

Muuan virkamies puisteli päätään, deletoi tekstinsä ja tuumasi itsekseen että kai tääkin pitää vielä kertaalleen tehdä perinteisen kaavan mukaan vähän kiltimmin ja virkamiesmäisemmin. Vaikka mukavahan se olis pitkän virkamiesuran lopuksi vähän revitellä. Sitten hän oli hetken aikaa hiljaa ja totesi oikeastaan hyväntuulisella äänellä vaikka miehen naama ei ollut pitkään aikaan ollut edes näkkäriä vaan vanhaa vanikkaa:

- Morjens, perkeleellinen ystäväni. Kyllä minä vaistoan sinun läsnäolosi. Nyt kun tulit taas tänne pistäytymään niin lennähdäpäs tuonne baarikaapille, ota whiskypullo ja lasit ja kaada meille molemmille. Ja kaada ihan kunnon paukut. Ei mitään pikkupoikien pajapaukkuja.

Epäilyksen Piru teki työtä pyydettyä, kaatoi whiskyt lasiin ja lasit kilahtivat yhteen.

- Helvetillinen skål. Vaan mikäpä sai sinut tekemään lopultakin tuon päätöksen? Pitkäänhän sinä olet sitä hautonut.

Muuan virkamies tuijotti whiskymukiaan hetken niin kuin odottaisi löytävänsä sieltä sen kuuluisan vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen tietäen että se ei ollut se kuuluisa 42. Sitten hän varmaankin ajatteli että vastaukset tulee kumminkin löytää itse ja hänellähän oli sellainen mietittynä ja valmiina:

- Niin… tiedätkö… ja tiedäthän sinä… meillä valtionvarainministeriössä on vieläkin sellaisia virkamiehiä jotka ottavat valtiontalouden vakavasti. Ja jotka ovat yrittäneet puhua poliitikkojohtajille järkeä. Yrittäneet aika ajoin panna hanttiinkin. Minä olen yksi niistä. Tosin niitten määrä on koko ajan vähentynyt ja viimeisten hallitusten aikana olen mieltänyt työni olevan pääasiassa sitä, että yritän hillitä tyyppiä joka kärsii pikavippiriippuvuudesta muttei välitä siitä koska tietää, että se kuuluisa Joku Toinen maksaa joka ristuksen pikavipin. Sekin on pistänyt pinnan kireelle ja verenpaineen tappiin. Mutta nyt mitta on lopullisesti täynnä. Kun vallassa on tuo katastrofaalinen tuherofalangi niin minä olen saanut tarpeekseni. En halua olla enää mukana tässä katastrofissa.

- Kas kun sillä porukalla ei ole valtiontaloudesta minkäänlaista käsitystä ja se porukka jyrää utopistisen ja katastrofaalisen agendansa mitään miettimättä läpi. Se ei ymmärrä, että ei valtiontalous ole mikään automaattinen Sampo joka sylkee ulos jatkuvaa hyvää törsättäväksi. Nimenomaan törsättäväksi, ei edes käytettäväksi. Siihen Sampoon täytyy syöttää rahaa sisään ja utopiallaan hallitus saa aikaiseksi sen, että sitä rahaa ei pian enää kerta kaikkiaan tule. Ja se ei herra nähköön ymmärrä sitä. Se kieltäytyy ymmärtämästä. Kun olen yrittänyt puhua asiasta niin vastauksena on aina sama hokema niin ilmastotoimien kuin kehitysmaalaisen maahanmuuton välttämättömyydestä. Tulevaisuuden pelastamiseksi kuulemma. Aivan kuin me puhuttaisiin eri kieltä. Ja niinhän me puhutaankin.

- Jos se perkeleen hallitus edes ajaisi jotain puhdasta kommunismia niin sen minä ymmärtäisin, joskaan en hyväksyisi mutta se onneton tuheroporukka leijailee siinä monikultturismin päälle lisätyssä ja liimatussa ilmastonmuutoshysteriassaan joka menee sillä kaiken muun yli. Se on sille jollain lailla ylimaallinen, pilvissä leijaileva muodoton asia jota ei tarvitse edes tajuta kunhan saa tunteen että on tehnyt jotakin sen eteen. Tai siis nimenomaan teettänyt toisilla.

- Sen Sipilänkin hallituksen kanssa tuli edes jollain tavalla toimeen. Vaikka se olikin ihan rehellistä roistomeininkiä niin nekin sentään edes alkeellisesti ymmärsivät että lehmää ei kannata lypsää ihan niin paljon että se kuolee. Mutta tämä nykyinen Tuherotskaja Revolutsija taas julistaa että se lehmä itsessään on kaiken pahan alku ja juuri joten se tulee kokonaisuudessaan hävittää että me kaikki pelastumme. Ne eivät onnettomat tajua että Suomessa täytyy syödä, kämppäkin olisi hyvä pitää lämpimänä ja tavaraa siirtää paikasta toiseen eikä se millään patteri- tai aurinkokennokalustolla onnistu. Patteri riittää naiselle hyvin sanonkoma minkä pärisyttäjäksi mutta infrastruktuuri on vähän toista.

- Sitä lehmää kuoliaaksi lypsäessään ne eivät ymmärrä että nimenomaan siitä lehmästä eli yrityksistä ja vientiteollisuudesta tulee se raha mitä he niin autuain mielin jakavat ja jonka tekemisen tekevät mahdottomaksi. Ja kun he ovat lopulta saaneet maan siihen tilanteeseen että yrittäminen ei kannata ja yrittäjät pakenevat maasta niin ne onnettomat alkavat suunnitella niille yrittäjille rangaistusveroa maastapoistumisesta. Helvetti, jos ne yrittäjät toimisivat niin kuin hallitus haluaa niin ne menisivät kiltisti pankrottiin, jäisivät hirveisiin velkoihin ja siirtyisivät kituuttamaan sosiaalihuollon varaan. Jolla ei ole enää rahaa kun sen rahan tekijät kyykättiin just nurin.

- Siinä vaiheessa minä saattaisin kysyä Simpauttaja-kirjan Ryynäsen Hilppaa siteeraten hallitukseltamme että ”piäsitkö nyt mieles piähän”. Ja hallitus vastaisi kirkkain silmin niin kuin puolestaan Ryynäsen Imppa että ”piäsin”. Kas kun samalla loppuisi se kapitalistinen riistäminen. Tosin samalla loppuisi myös niissä pankrotin tehneissä firmoissa työntekijöitten turha syöminenkin. Ja kaikki tämä sen vuoksi että saadaan vain se ihana tunne että hei, mekin ollaan vaikutettu maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Ollaan vaikutettu todellakin joo. Tuhoamalla yhden valtion elämisen perusteet. Ja siihen se vaikuttaminen sitten jäisikin. Ei perkele, minä en enää sitä hiekkalaatikkoa vahdi. Kas kun ei siellä järkipuhe enää auta. Ei ole auttanut itse asiassa enää aikoihin.

Epäilyksen Piru otti hörpyn whiskyä ja alkoi puhua rauhallisella ja ystävällisellä äänellä. Tässä kun oli kyseessä järkevä ja asiallinen mies eikä mikään kiusattava tättähäärä. Siispä vittuilevaan sävyyn ei ollut mitään aihetta. Ystävällehän tässä puhuttiin:

- Nii-in… ymmärrän hyvin… tulee mieleen tuosta kertomastasi nämä kielen nyanssit… nimenomaan tämän uuden suomalaisen virasto- ja politiikkakielen… siinä kun on se termi ”tilanne on haastava”… joka vanhalle kansankielelle käännettynä menee jotenkin niin että ”Nyt ollaan niin kusessa että tässä ei auta enää edes Nätti-Jussi, Rokan Antti eikä ylä- ja alakerran firmat yhdistettynä. Mutta näytellään silti että homma olis edes jotenkin hallussa. Ja jos joku sanoo toisin niin tukitaan siltä turpa.”… pitkään sulla pinna tuon homman kanssa kesti… mutta ennen kuin aloit väsäämään tuota irtisanomisilmoitustasi hommistasi niin näköjään erosit myös kokoomuspuolueesta… sinähän olet ollut sen jäsen jo nuoresta miehestä… mikäs sen päätöksen sai lopullisesti aikaiseksi?

Korkea kokoomuslainen virkamies sytytti pikkusikarin ja parit savut puhalleltuaan totesi:

- Vastaan kysymyksellä. Kerropa mikä poliittinen aatesuunta haluaa jatkuvaa julkisen sektorin lisäämistä ja suorastaan yliturvottamista, jatkuvasti kasvavaa verotusta, jatkuvasti kasvavaa sääntelyä sekä määräyksiä ja jatkuvasti lisääntyviä sananvapauden rajoituksia?

- No, sosialistithan sitä haluavat.

- Jatkan kysymystäni. Mitäs tämä kokoomuspuolueemme on kiihtyvällä tahdilla halunnut viimeisen noin parinkymmenen vuoden ajan?

- Häh hää, no tietysti julkisen sektorin lisäämistä ja suorastaan yliturvottamista, jatkuvasti kasvavaa verotusta, jatkuvasti kasvavaa sääntelyä sekä määräyksiä ja jatkuvasti lisääntyviä sananvapauden rajoituksia. Joo, viesti ymmärretty. Mutta entäs nyt? Talous sulla on kyllä turvattu. Aiotkos irtisanouduttuasi nostaa julkisen metelin?

Korkea kokoomuslainen virkamies huokasi ja nyökkäsi päällään whiskypullon suuntaan. Empaattisena ja tilannetajuisena virkaperkeleenä Epäilyksen Piru ymmärsi yskän ja kaatoi molemmille tukevat mukilliset. Virkamies otti tanakan ryypyn, ähkäisi ja sanoi sitten.

- Enpä nosta niin. Sano vaikka pelkuriksi mutta en uskalla. Jos oltaisiin pelkkä pariskunta vaimon kanssa niin ei sitten olisi mitään ongelmaa. Säästöjä ja sijoituksia on ja tää talokin myydään. Sen arvo on varmaan jotain kahdeksansataa tuhatta. Meillä on talviasuttava mökki Lopella ja me muutetaan sinne. Mutta meillä on kolme lasta. Kaikki aikuisia. Kaikki töissä julkisella sektorilla. Ei järjestelmä tarvitse mitään kansantuomioistuinta kostaakseen väärinajattelijalle lasten kautta. Ei se sitä tarvitse, sillä onhan sillä käytössään ”välttämättömän organisaation kehittämisen vaatimat päivitykset henkilökunnan koulutus- ja ammatillisissa vaatimuksissa”. Aina se jonkun jäynän löytää. Jos ei muuta, niin urakehitys tyssää taatusti siihen paikkaan.

Epäilyksen Piru katseli virkamiestä ja sen silmissä oli enemmän empatiaa kuin kuudessa broileripuolueessa yhteensä. Se totesi:

- Niin. Asemani puolesta tämä kuulostaa ehkä hieman takaperoiselta mutta täytyy sanoa että kyllä te ihmiset osaatte olla toisillenne aika perkeleitä. Mutta sinä olet järkevä, asiallinen ja muutenkin kelpo mies. Valitettavasti et pysty vaikuttamaan siihen ilman turvavyötä ajettavaan ralliin missä maasi tällä hetkellä on mukana. Juttelisin pitempäänkin mutta minun täytyy lähteä eteenpäin.

- Jäisit vielä. Otetaan mukista, pannaan vaikka sauna lämpiämään ja turistaan.

- Jäisin mielelläni mutta virka kutsuu minuakin. Annoit nimittäin minulle kuningasajatuksen tuolla Tuherotskaja Revolutsijalla. Käyn pistämässä kaikkien kepun kansanedustajien päähän painajaisen. Pistän ne painajaisessa hoksaamaan että tässä nykyisessä Suomen Tuherotskaja Revolutsijassa ne kaikki muut hallituspuolueet ovat bolshevikkeja ja ainoastaan kepulaiset menshevikkejä. Ja kuinkas menshevikkien kävi? No, oli kiva rupatella. Ja minä tulen kyllä jatkossakin käymään. Siinä olohuoneen sohvalla on muuten sinulle pieni lahja. Som´helvetillinem´moro!

Epäilyksen Piru katosi tuttuun keltaiseen rikkipilveen. Korkea-arvoinen pian entinen kokoomuslainen virkamies käveli olohuoneeseen. Mitähän se… no kas… aika lutunen… tuo otetaan ilman muuta sinne Lopen mökille mukaan kun ruvetaan oloneuvokseksi. Ihan reilu tyyppi tuo Epäilyksen Piru. Ja kannattaahan sitä ihmisen epäillä ihan omin neuvoinkin. Ilman helvetillistä avustusta. Kaikki kun ei ole niin kuin väitetään. Vaikka niin kovasti sitä väitetäänkin.