AJAN HENKI OSA II

Se aikaisempi Ajan Henki-kirjoitus koski lastensuojelua. Tämä taas ei sinne päinkään mutta ajan hengessä liikutaan siinäkin. Taustaksi voi sanoa että jos joku tyyppi puhuu levottomia niin ei siinä sinänsä mitään. Saahan sitä poskeaan solista ja leukaansa laulattaa. Mutta jos Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat julkaisee kyseiset levottomat pläjäykset opiksi ja oivallukseksi muurahaiskansalaisille niin asiasta voi hieman huomauttaa.

Eli itse asiaan. Helsingin Sanomissa joku, joka nimestä päätellen on miesoletettu on murrillaan. Jaa miksikö? No lasten piirrettyjen takia. Antaapa häiskän itse kertoa:

Lastenohjelmien suurin vitsaus ovat taantumukselliset sukupuoliroolit.

Yhä edelleen pojat säntäävät seikkailuun ensimmäisinä ja kiintiötytöt kompastelevat kintereillä. Niin Ryhmä Haun kuin Oktonauttien sankarit ovat voittopuolisesti poikaoletettuja.

Myös kotielämän kuvaus on vanhoillista. Pipsa Possu näyttää ilahduttavasti kuusivuotiaan hengentuotteelta, mutta sikaperheen roolit ovat umpikonservatiiviset. Äiti hoitaa ruoan pöytään isän selaillessa sanomalehteä. Tytöt on eroteltu pojista mekoilla, mutta jotta dikotomia ei jää kenellekään epäselväksi, sukupuolet on lisäksi värikoodattu sinisellä ja pinkillä.

Tässähän on ajan henki hyvin tiivistettynä. Joku vähemmistön vähemmistön vähemmistö triggeröityy jostakin joka on täysin luonnollista ja haluaisi tilalle jotain luonnotonta. Ja valtamedia hakkaa bongobongoa kompiksi minkä ennättää. Monessako suomalaisessa perheessä ollaan todellakin sitä mieltä että lapsille tulisi tarjota interperspirationaalista transjotakin-animaatiota?

Aikuisille suunnattu fiktiivinen ohjelmatuotantohan onkin jo pitkälti sukupuolisensitiivistä ts. siellä 60-kiloiset naiset mäiskivät satakiloisia miehiä säännöllisesti turpaan mennen tullen ja katsojan pitäisi kuvitella että reaalimaailmassa tämä menee ihan samalla lailla. Tämä ei kyseiselle tyypille (ja HS:lle) riitä vaan lastenohjelmatkin tulisi pilata edistyksellisen oikeaoppiseksi. No, kaivattiinhan tässä hiljattain suomalaisiin koteihin feminististä joulupukkiakin. Ja sitäkin kaipasi nimenomaan Helsingin Sanomat, joskaan se ei kertonut että kuinka monessa suomalaisessa kodissa sitä ihan oikeasti kaivattiin. Ihanko viidessä ehkä?

Heppuoletettu taitaa tosin itsekin tajuta että hän pääsee valistamaan vain siksi että valistus on valtamedialle mieleen:

Nämä ohjelmat nauttivat maailmanlaajuista suosiota. Varmaankin juuri konservatiivisten asetelmiensa ansiosta.

Kyseinen tyyppi on muuten – oliko yllätys – Tampereen yliopiston tuotoksia. Joten hänen loppulitviikkinsä ei varsinaisesti hämmästytä:

Vallankumousta odotellessa.

Sitä vallankumoustahan siellä Tampereen yliopistolla on puuhailtu jo viisikymmentä vuotta. Ei sitä varsinaisesti olla saatu aikaiseksi mutta maan mädättäminen on kyllä huomattavan pitkällä. Sehän oli aikanaan se kommunistien välitavoite matkalla kohti kommunismia mutta nykyisin se mädättäminen itsessään näyttää olevan päätavoite.

Ja mädättämisen kärkikaartissa toimii tietenkin Helsingin Sanomat.

VÄESTÖNSIJOITTAJA

Radanvarsikaupunki, tuonnempana…

Toisin kuin muurahaiskansalainen köyhyydessään ja syrjäytyneisyydessään saattoi katkerana kuvitella, ei vihervasemmistolaisen Suomen EU-maakunnan nomenklaturaan kuuluvan virkahenkilön työ virantoimituksessaan ollut suinkaan etuoikeutetun ihmisryhmän ylipalkattua laiskottelua. Se oli kovaa, välttämätöntä ja arvostettua työtä. Sen tiesi myös Radanvarren Väestöbyroon virkahenkilö Jaakko Aisanen joka oli koulutukseltaan kaupunkimaantieteen maisteri ja joka toimi Väestöbyroon väestösiirtotoimiston yhtenä pääorganisaattoreista.

Aisanen tiesi että hänen työhönsä kuului suuri määrä suunnittelua, valvontaa, organisoimista ja toteuttamista. Tärkeää ja välttämätöntä sellaista. Oltiinhan Suomessa kuitenkin toteuttamassa nopealla aikataululla suoritettava välttämätön väestönsiirto jolle vertailukohtana oli ainoastaan Karjalan evakoitten uudelleen asuttaminen silloin kauan, kauan aikaa sitten. Silloin evakuoinnin syynä oli sota ja aluemenetykset. Mutta sotahan oli käynnissä nytkin. Sota ilmastonmuutosta vastaan ja Suomi sen edelläkävijänä ja EU-maakuntien pilottihankkeena oli toteuttamassa sen myötä väestönsiirtoa jossa suomalaiset siirrettäisin kymmeneen suurimpaan kaupunkiin asumaan ekologisesti ja ilmastoystävällisesti. Muu maa jätettäisiin luonnonpuistoksi ja hiilinieluksi.

Aisanen tiesi, että jo alkanut väestönsiirto ei varsinaisesti ollut tapahtunut vapaaehtoisesti. Ihmiset varsinkin haja-asutusalueilla olivat vielä kovin rajoittuneita ajatusmaailmassaan joten luovia kannustimia tarvittiin. Mutta koska Suomi osana Euroopan Unionia oli sekä humanismin että ihmisoikeuksien supervalta, niin luonnollisesti sekä valta- että virkakoneisto vierasti termiä väestönsiirto. Varsinkin termiä pakkoväestönsiirto. Siispä pakko oli muutettu vapaaehtoisuudeksi. Jossa tosin itsessään oli mukana käytännön pakko. Verotus- ja säätelypolitiikalla asuminen kaupunkien ulkopuolella oli muuttunut pikkuhiljaa täysin mahdottomaksi.

Lopullisena pisteenä i:n päälle oli sähköverkon toiminnan lakkauttaminen suurimmasta osasta Suomea, suurimpien kaupunkien ulkopuolisten teiden muuttaminen yksityisteiksi sekä peruspäivärahan ja muun sosiaaliavun myöntäminen vain niille, jotka asuivat määritellyillä keskusalueilla. Koska aina kasvava määrä ihmisiä oli riippuvaisia valtion tulonsiirroista – niistä niukoistakin – ei heillä ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Vain sitkeimmät jäivät mutta heiltäkin loppuisivat voimat jossain vaiheessa. Suuren kokonaisuuden kannalta heillä ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä.

Virallisestihan tämä pakollisen vapaaehtoinen väestönsiirto oli täysin vapaaehtoinen ja valtamedia uutisoi nimenomaan haja-asutusalueitten asukkaitten ilmastovastuullisuudesta kun he ymmärsivät toteuttaa globaalin velvollisuutensa siirtyen ekologisesti vastuullisempiin asumisen muotoihin ja siinä samassa luopuivat vapaaehtoisesti yksityisautoistaan jotka muuton myötä muuttuivat tarpeettomiksi ja valtiolle pakkoluovutettaviksi. Jaakko Aisasen vaimo Aila toimi opetushallituksen etätyöryhmässä jonka päätehtävä oli luoda tulevaisuuden koululaisille opinkappaleet siitä kuinka kaikki tapahtui vapaaehtoisesti ja sulassa ilmastovastuullisessa yhteisymmärryksessä. Valtion, no, sanotaanko muuttoon ankarasti kannustavia toimenpiteitä ei opetuksessa tultaisi koskaan mainitsemaan. Muuttoliikkeen kerrottaisiin tapahtuneen täysin vapaaehtoisesti ja globaalisuuden hengessä. Tuleville sukupolville tuli opettaa oikeaa ideologiaa ja suojella vahingollisilta ajatuksilta. Voisiko opetushallituksella suurempaa tehtävää yleensä ollakaan?

Jaakon osaston päätehtävä oli asuttaa nämä vapaaehtoisella pakolla siirretyt maalaiset ja pikkukaupunkilaiset Radanvarsikaupunkiin. Tyhjennettävä alue koostui Radanvarsimaakunnassa Tyrellistä, Reunansyrjästä, Heukensaaskista, Paljasvedestä ja keskustaajamaa lukuunottamatta koko Naakkamosta. Tehtävä oli jättimäinen ja sai Jaakon muistelemaan muuatta Veikko Vennamoa. Vaikka Jaakko olikin luonnollisesti viherjärjestelmäpuolueen kaaaderijäsen niin hän – toisin kuin puolue – joutui työssään sanan mitä jälkeen miettimään myös että miten. Se kysymys ei kuulunut järjestelmän sanavalikoimaan joten hänen täytyi olla varsin varovainen siitä miten kommentoi vallitsevaa tilannetta ja virkatehtävänsä vaatimuksia. Ainakin julkisesti. Mutta kysymys miten oli silti varsin visainen. Puhuttiin kuitenkin valtavasta määrästä ihmisiä.

Luvatut valtavat kuutioasuntokompleksit olisivat olleet tietenkin ratkaisu mutta ne olivat vasta suunnitelmatasolla. Jaakolle oli tehty selväksi että järjestelmän rahat eivät nyt siihen riitä. Tuli totta kai ottaa huomioon myös se että maassa sijaitsevien etnisten enklaavien sekä elin- että asumistaso oli ehdottomasti säilytettävä ennallaan. Suomalaisiin kohdistetut toimenpiteet eivät tietenkään niitä koskeneet. Globaali ilmastoajattelu ei millään muotoa poistanut rasisminvastaista taistelua eikä etnisesti edistyksellisiä uussuomalaisia voinut saattaa vastuuseen suomalaisten tekemistä kestämättömistä ympäristöratkaisuista.

Mutta kuinka toimia? Kunnalliset vuokra-asunnot luonnollisesti muutettiin kommuunikäyttöön. Kaksi perhettä yhteen asuntoon. Keittiö- ja saniteettitilat olivat yhteisiä. Uusia asuntoja ei rakennettu sillä niihin ei kerta kaikkiaan ollut varaa. Omakotitaloihin ei vielä saatu puututtua mutta lakiehdotus siihenkin oli vireillä. Epäilemättä sekin menisi läpi.

Jäi siis yhteiset majoitustilat lopetettuihin kouluihin, teollisuusrakennuksiin sekä vielä parakkimajoitus joihin sijoitettiin yksin asuvia ihmisiä neljä per parakki. Lopetettuihin kouluihin tehtiin pikapikaa väliseiniä joilla saatiin välttämättömiä majoitustiloja. Pariskunnille riitti kuuden neliömetrin tila. Perheille 10 – 12 neliötä perheen koosta riippuen. Nopealla toiminnalla jokaiseen majoitusyksikköön saatiin asennettua yksi sähkötöpseli  mutta virran käyttö oli rajoitettu. Paljoa virtaa ei sinänsä tarvittu sillä ruokailu tarjottiin yhteiskeittiöistä joissa oli tarjolla kaksi kertaa vuorokaudessa hyvää ja terveellistä kasvisruokaa.

Osa majoitetuista oli tietysti hankkinut pienen sähkölevyn joilla ne lämmittivät hankkimaansa liharuokaa, lähinnä säilykkeitä. Siihen ei puututtu sillä vapaaehtoiseen pakkosiirtymiseen osallistuville annettiin valtion taholta majoituksen ja ruuan lisäksi sata euroa käyttörahaa per kuukausi. Ostakoot sillä mitä hyväksi katsoivat. Kyseisen rahamäärän vaikutus globaaliin ilmastoon oli sinänsä mitätön, varsinkin kun lihan hinta oli noussut rakettimaisen korkealle.

Ongelmaa oli tuottanut pysyvän tilapäismajoituksen lämmittäminen. Koska käytössä oli vain ympäristöystävällistä energiaa – poislukien nomenklaturan alue ja etniset enklaavit – ei sähkönjakelu toiminut kuin päivisin kello kymmenen ja kahdeksantoista välillä. Siirretyt ihmiset olivat saaneet tuoda valtiolle pakkolunastetuista kodistaan vain noin kolme matkalaukullista tavaraa per henkilö ja suositus oli että se koostuisi pääosin vaatteista. Lämmitykseen liittyvät ongelmat ratkaistaisiin tilanteen mukaisella pukeutumisella ja olihan maalta muuttaneilla yleensä myös makuupusseja.

Sekä koulu-, teollisuushalli- että parakkiasukit olivat esittäneet pyynnön että majoitukseen laitettaisiin kamiinoita joihin he etsisivät ympäristössä olevaa jätepuuta sekä risuja ja metsien irtopuuta. Pyyntöön ei oltu suostuttu sillä puulämmitys oli hallituksen näkemyksen mukaan ekologisesti kestämätön lämmitysmuoto. Metsät piti jättää kaikissa muodoissaan koskemattomaksi hiilinieluiksi. Jos puulämmityksen pirulle antoi pikkusormen se vei koko käden. Näin ollen tilanteen mukainen pukeutuminen oli ainoa hyväksyttävä ratkaisu. Kyllähän ihmisillä oli lämpimiä vaatteita ja Radanvarsikaupungissakin virkakoneisto oli tarjonnut siirretyille huomattavan määrän huopia.

Lisäksi Radanvarsikaupunki oli järjestänyt yhteissuihkutiloja sekä pesukonepalveluja. Pesukonepalvelut olivat tilanteeseen nähden kohtuullisia sillä siirretyille mahdollistettiin kahden tunnin pesukoneaika viikkoa kohden. Tuli muistaa, että tämäkin palvelu oli ilmainen ja se, että varsinkin omakotitaloista siirrettyjen kaikki kiinteä ja pääosa irtainta omaisuutta oli pakkolunastettu valtiolle ei ollut millään muotoa kohtuuton. Tarjosihan valtio heille elatuksen ja majoituksen palveluineen ilman minkäänlaista vastavaatimusta.

Kaiken kaikkiaan Väestöbyroon henkilösiirtotoimiston yksi pääorganisaattoreista Jaakko Aisanen saattoi todeta että väestönsijoittamisessa oli onnistuttu olosuhteet huomioon ottaen varsin hyvin. Hän katsoi kelloa. Jahah, ruokatunti. Hän siirtyi kaupungintalon ruokalaan jossa oli tarjolla hyvää, ravitsevaa, maittavaa ja ilmastoystävällistä kasvisruokaa. Kotona hän kyllä – asemastaan johtuen – saattoi aika ajoin syödä myös perunamuussia lihapullakastikkeella mutta täällä syötiin mitä tarjolla oli eikä purnattu. Ja kyllähän niitä tofunakkeja pisteli. Kun niihin oli vuosien varrella tottunut.

Hänen vieressään istui kaksi hänen tuttavaansa virkakoneistosta. Toinen oli logistiikkainsinööri Kalevi Koistinen jonka päätehtävä oli realisoida vapaaehtoisten pakkomuuttajien takavarikoitua autokantaa. Autothan oli heiltä takavarikoitu korvaukseksi uusista majoitustiloísta ja elatuksesta. Koistinen kertoi että melkoinen osa meni romuksi mutta parhaimmat jätettiin virkakoneiston välttämättömään käyttöön.

Lisäksi Koistinen kertoi että Radanvarsikaupungistakin oltiin viety satoja tarpeettomaksi muuttuneita autoja laivoilla Afrikkaan. Maastoautoja, pakettiautoja ja nelivetoja. Suomalaiset pakkosiirretyt eivät niitä enää tarvinneet sillä he asuivat joukkoliikenteen piirissä eikä heillä ollut tarvetta liikumiseen pahemmin muutenkaan mutta Afrikassa niille oli tarvetta. Afrikka oli kasvava manner jonka kasvava väestö tarvitsi teknologista osaamista. Afrikan väestöräjähdyksestä ja koko asian suuresta ristiriidasta ei työruokalan pöydässä puhuttu. Se oli tabu. Jos joku puhui niin joku toinen saattoi kertoa jollekin toiselle joka kertoi jollekin kolmannelle. Asiaa ei ollut olemassakaan ja autoja vietiin jatkossakin Afrikan kehittyville kulttuureille. Joilla oli suomalaisillekin paljon opetettavaa. Niin valtakoneisto opetti ja sitähän ei kyseenalaistettu.

Toinen hänen lounastaan nauttiva tuttavansa valtakoneistosta oli demjuristi Annika Pakotteinen joka toimi puolustusasianajajana. Hän kertoi saaneensa suuren voiton sillä eräs arabimies oli – suomalaisen naisen mukaan – raiskannut hänet mutta juttu oli rauennut sillä raiskaukselle ei ollut muita todistajia ja epäillyn kiinni ottaneet poliisit eivät voineet todistaa etteivätkö he olleet pidättäneet arabimiestä rasistisin perustein. Poliisit olivat nyt pidätettyinä virantoimituksestaan ja heitä kohtaan oltiin nostettu syyte. Pakotteinen tuumasi että rasistinen poliisimielivalta on tästä maasta kerta kaikkiaan saatava kitkettyä.

Kolmas lounastauolla oleva oli Pirjukka Teeskentäinen joka oli omassa työryhmässään toteuttamassa Radanvarsimaakunnan alueella valtionhallinnon yhteiskuntavastuullisen yritystoiminnan projektia. Sen mukaan yrittäjä – nimenomaan PK-yrittäjä – ei saanut ansaita yrityksestään enempää kuin mitä hänen työntekijöittensä keskimääräinen palkka oli. Projekti eteni tyydyttävästi joskin Pirjukka ihmetteli sitä kuinka moni yrittäjä oli lopettanut firmansa toiminnan tämän edistyksellisen projektin myötä ja siirtynyt elämään niukalla sosiaaliavustuksella. Jotain pimeää bisnestä ne varmaan pyörittivät ja Pirjukka ihmetteli että kuinka ihmisen toimintaa saattoi henkilökohtainen ahneus niinkin pahasti määritellä. Uudistushan pyrki vain täydelliseen taloudelliseen tasa-arvoisuuteen. Miksi se oli niin vaikeaa ymmärtää?

Pöydän ohi kulki kaupungintalon turvallisuuspäällikkö majuri Lunsson joka toimi Federaation Turvallisuuskomitean palkkalistoilla. Lunssonin tehtävä oli sinänsä varsin helppo. Väkivaltaa Radanvarsikaupungissa kyllä esiintyi mutta pääosin etnoalueella jossa käytiin jatkuvia jäsentenvälisiä kovapanosammuntoja. Sen sijaan suomalaiset – pakkosiirretytkin – olivat rauhallisia. Suorastaan alistuneita. Suomalaisen erotti katukuvasta helposti sillä lähes kaikki kulkivat pää painuksissa ja ympärilleen katsomatta. Heistä tuli mieleen se tilataideteos Hiljainen Kansa.

Ehkä niitä suomalaisia hävetti se, että juuri he itse olivat äänestäneet valtaan koneiston josta nyt eivät enää päässeet eroon ja jotka omaa voimattomuuttaan joutuivat alistumaan sen mielivaltaan.

Väestöbyroon väestösiirtotoimiston yksi pääorganisaattoreista Jaakko Aisanen jatkoi tärkeää työtään kello kuuteentoista ja sen jälkeen siirtyi kaupungintalon parkkipaikalla odottavaan Opel Dystop-sähköautoonsa johon hän oli oikeutettu virkansa puolesta. Soiva peli, kulki täydellä latauksella sata kilometriä jos ei ollut pakkasta. Hän ajaisi nomenklaturan alueella sijaitsevaan omakotitaloonsa. Nomenklaturan jäsenille oltiin suotu tiettyjä välttämättömiä etuoikeuksia mutta niitähän tarvittiin ja ne olivat ansaittuja sillä he olivat yhteiskunnan toiminnan kannalta ehdottoman välttämättömiä henkilöitä.

Ennen kuin Jaakko siirtyi autoonsa hän katsoi vielä Radanvarsikaupungin kaupungintalon massiivista rakennetta. Siinä oli jotain kaunista. Se symboloi valtaa. Vihreää valtaa. Ja sitähän Jaakkokin toteutti. Hyvänä viranomaisena. Miettimättä ja kyseenalaistamatta. Eikä hän saattanut ymmärtää sitä napinaa mitä tästä täysin välttämättömästä ja perustellusta ilmastotaistelusta oli kuulunut. Tosin vain netissä, ei muualla. Muualla eli se Hiljainen Kansa. Mutta netissä toimia oli verrattu joihinkin Stalinin teettämiin väestön pakkosiirtoihin.

Se oli naurettavaa puhetta. Ei tässä ollut kyse pakosta. Eikä myöskään mistään yksinvaltiaan totalitarismista. Kaikki toimenpiteet oli tehty parlamentaarisessa järjestyksessä ja täysin demokraattisesti. Asioista oli sekä poliittinen että virkakoneiston päätös joten Jaakko tunsi toimivansa demokratian puolustajana eikä totalitarismin käsikassarana. Ja siksi toiseksi, se Hiljainen Kansahan oli tosiaan itse aikanaan äänestänyt valtaan sen koneiston joka piti nyt valtaa pysyvästi. Jos se kansa napisi hallintoaan vastaan niin sehän napisi oikeastaan itseään vastaan.

Kyllä niin epävakaa porukka tarvitsi ammattitaitoisen virkakoneiston paimentamaan ja suojelemaan itseään sekä itseltään että turhalta ajattelulta. Ja sen virkakoneiston ylpeä edustaja oli väestönsijoittaja Jaakko Aisanen.

ITSEPETOKSEN VIHREÄ TAIDE

”Itsepetos on tilanne, jossa ihminen ei-tietoisesti tulkitsee todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristellen totuutta ja lopulta uskoen unelmaansa. Vääristellyn käsityksen avulla voi välttää tuskan, jonka oikea tieto aiheuttaisi”

Siteerauksesta itse postaukseen. Lähes unelmahommassaan oleva sisäministerimme Maria Ohisalo innostui twiittailemaan hurjan lailla kun hänen lemmikkiensä ei-niin-toivotut harrastukset levisivät (hetkeksi) valtamediaankin. Käydään muutama kohta läpi:

- Perussuomalaisten Jussi Halla-Aho väittää, että Suomi on “Ruotsin tiellä” nuorten väkivaltarikollisuuden kasvussa. Väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Ministerin pestiin valitun ihmisen pitäisi ymmärtää että pelkkä asian kiistäminen ei muuta omaa väittämää yhtään todemmaksi. Saa vain lähinnä aikaiseksi Muhammad Sa’id al-Sahhaf-efektin:

Nyt nähdyt – tai nyt puhutut, niitä on nähty jo kauan aikaa – ilmiöt sekä kantaväestöön kohdistuva väkivalta ja alaikäisten raiskaukset yleensäkin ovat haittamaahanmuuton tuontitavaraa, väitti Ohisalo mitä hyvänsä ja hänen on turha vedota sisäministerin arvovaltaansa. Ei sellaiseen voi vedota, mitä ei ole. Tuontitavara taas puolestaan on saanut olla kantaväestöltä rauhassa. Aivan niin kuin Ruotsissakin. Ja jos Suomessa on tehty kaikki samalla lailla kuin Ruotsissa niin miten me olemme ”eri tiellä”?

- Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmenten aikana muuttunut entistä turvallisemmaksi. Suuri kiitos siitä kuuluu muun muassa laadukkaalle koulutukselle, nuorisotyölle, viranomaisten väliselle moniammatilliselle yhteistyölle ja nuorten harrastusmahdollisuuksille.

Satun toimimaan itse tässä viranomaisten välisessä ”moniammatillisessa yhteistyössä” (karmea sanahirviö muuten) aivan siellä käytännön tasolla ja voin todeta että jos viimeisen kymmenen vuoden kehitys on turvallisuutta niin mitä hemmettiä on sitten turvattomuus? Berliini toukokuussa 1945 ehkä? Mahtaakohan Ohisalo muuten tajuta että sadat tuhannet suomalaiset työttömät ovat hänen mainostamiensa viimeisten vuosikymmenten aikana muuttuneet normaalitilaksi. Milloin tahansa aikaisemmin kyseessä olisi ollut hätätila. Ehkäpä Ohisaloa ei edes kiinnosta sillä suomalaiset eivät kuulu utopian teoriaan.

- Nuorten tekemät henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ovat koko maassa laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Laskusuunnasta huolimatta koronavuosi näkyy poliisin mukaan vakavien rikosten määrän nousuna, mikä on huolestuttavaa ja tuomittavaa.

Minkähän Ohisalo keksii tekosyyksi sitten kun koronasta on päästy eroon? Katsotaas vähän niitä rikoksien ”laskevaa määrää”. Onkohan Ohisalo vahingossa kääntänyt piirtoheitinkalvon ylösalaisin?

- Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Suomessa on onnistuttu pitkälti välttämään kaupunginosien välistä vahvaa eriytymistä ja ongelmien kasautumista tietyille alueille.

Määrittelepäs Ohisalo että mitä tarkoittaa ”pitkälti välttäminen” ja muistapa että minkä poliittisen suunnan edustajia nämä ns. asiantuntijat ovatkaan. Asiantuntijat, jotka unohtavat säännöllisesti että nämä etnisesti edistykselliset nimenomaan itse haluavat ghettoutua.

- Meillä yhteiskunnan turvaverkko koulutuksesta sosiaaliturvaan estää ihmisiä putoamasta pohjalle, ja kohtuuhintaista asumista tarjotaan myös lähellä kaupunkikeskustoja. Maailmalta on esimerkkejä siitä, kuinka eriytyminen ja eriarvoistumisen kasvu ruokkivat rikollisuutta.

Yhteiskunnan turvaverkko ei muuten estä kantasuomalaisia putoamasta pohjalle. Tuli mainittua jo aikaisemmin se suomalaisten työttömien määrä. Ja unohtipa Ohisalo sanoa että ketkä menevätkään kantasuomalaisista asuntojonoissa ohitse? Ja ketkä puolestaan maksavat ohitse pyyhältäneiden asunnot vaikkei heitä huvittaisikaan? Vihervasemmiston ajatus siitä että levitetään tämä etninen edistyksellisyys myös kalliimmille asuntoalueille on kieltämättä uusi ja saa aikaiseksi white flightin aina uudemmillakin alueilla. Ehkä se on sitten se suomalainen omaperäinen ratkaisu. Kun sitä harjoitetaan tarpeeksi ahkerasti niin ehkä mekin saamme ikioman Detroitin.

- Perussuomalaisten ainoa ratkaisu vaikuttaa olevan Suomen irrottaminen kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista, jakojen tekeminen ihmisten taustojen perusteella.

Kertauksena kysymys, johon Ohisalo ei koskaan vastaa: Mitkä olivatkaan ne sopimukset jotka velvoittavat Suomen ottamaan ikuisen elatusautomaatin piiriin ihmisiä jotka eivät tarvitse suojelua?

- Tällaisesta näemme esimerkkejä maailmalta ja pahimmissa tapauksissa näissä yhteiskunnissa vastakkainasettelu maiden sisällä on kärjistynyt väkivaltaisuuksiksi ja turvallisuus horjunut.

Jep. Niin kuin vaikka Libanon jossa islamilaisten määrän raju kasvu sai aikaiseksi sisällissodan. Eikä Länsi- ja Pohjois-Euroopan lisääntynyttä turvattomuutta ja väkivaltaa ole saanut aikaiseksi kantaväestön asenne eikä perussuomalaisten politiikka, vaan tuontitavarana tuotu väkivalta jonka olemassaolo kiistetään.

- Tarvitsemme politiikkaa, jolla autetaan tukea tarvitsevia nuoria. Politiikkaa, joka kitkee rasismia eikä sysää ihmisiä syrjään. Jossa koulutus, työmahdollisuudet ja kohtuuhintaiset asunnot ovat kaikkien saavutettavissa.

Tämähän on melkein toteutunut. Nimittäin etnisesti edistyksellisten kohdalla joille valtio tarjoaa heidän halutessaan tuon kaiken. Asunnottomuus ei ole kyseisen väestönosan ongelma ja termi ”kohtuuhintainen asunto” silloin kun sen hinnan maksaa suomalainen veronmaksaja on lähinnä vittuilua.

Siinähän ei ole mitään uutta ja ihmeellistä että Ohisalo pistää sakeaa settiä. Sillä ohisalo is as ohisalo does. Mutta mietin keskenäni että mikä saa ihmisen valehtelemaan itselleen niin antaumuksella? Niin antaumuksella että itsepetokseen pitäisi uskoa kokonaisen kansakunnan? Jos ei muuten niin sitten väkisin.

Uskooko Ohisalo tosiaankin utopiaansa? Utopiaan, jossa kaikki ovat pohjimmiltaan pohjoismaisia lällydemareita vaikka olisivat asuneet koko ikänsä kehitysmaalaisessa islamilaisessa yhteiskunnassa? Utopiaan, jossa kusettamiseen ja valehtelemiseen pystyvät vain valkoiset heteromiehet ja jokainen seitsemän Euroopan maan läpi tänne vaeltanut tyyppi on tosiaan ollut välittömässä hengenvaarassa vielä Suomenkin rajalla? Ja ennenkaikkea utopiaan jonka mukaan haittamaahanmuuttajien rikollisuudesta ei saa puhua, koska teorian mukaan sitä ei ole olemassa?

Vai tajuaako hän kuitenkin järkyttävän virheensä mutta hänen egonsa on niin herkkä ettei se salli kasvojen menettämisen pelossa tunnustaa sitä? Joten hän vaatii että hänen valheensa mukaan koko kansakunnan on elettävä?

Vai onko vastaus sittenkin siinä alun siteerauksessa:

”Itsepetos on tilanne, jossa ihminen ei-tietoisesti tulkitsee todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristellen totuutta ja lopulta uskoen unelmaansa. Vääristellyn käsityksen avulla voi välttää tuskan, jonka oikea tieto aiheuttaisi”

Joka tapauksessa on selvää että Ohisalo ja ohisalot tietävät mitä ovat tekemässä. Onhan meinaan niin että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana yksikään hallitus ei ole tiukentanut edellisen hallituksen haittamaahanmuuttoon tekemiä höllennyksiä. Eikä kiristä seuraavakaan. Eikä sitä seuraavakaan. Jos ei muuten niin valtamedian joukkorääkymisen pelossa. Ei ennen kuin meillä on täysin kansallismielinen hallitus. Siksi ohisalot pitävät kiirettä saadakseen aikaan mahdollisimman paljon tuhoa vuoteen 2023 mennessä. Sillä he tietävät, että se tuho on tullut jäädäkseen hyvin, hyvin pitkäksi aikaa.

Ja se on helvetin pelottava ajatus.

JOTAIN IHAN MUUTA XC

Voiman valoisalla puolella eli suvaitsevais-tiedostavaistossa varmaankin tuumitaan tästä blogista että natsiblogihan se on vaikka se käppäukko äijänräähkä muuta väittäisikin. Valehtellee, perkele. Laitetaan siis hieman lisää vettä natsimyllyyn eli kirjoitetaan jotain ihan muuta aivan puhtaasti etnonationalistisesta näkökulmasta ja korostetaan rotujen merkitystä viimeiseen saakka.

Kirjoitus koskee nimittäin ihmisen parhaita ystäviä eli koiria. Ja vielä tarkalleen ottaen suomalaisia koirarotuja. Tässä nykyisessä masentavassa tilanteessa on varsin mukavaa kuunnella ulkona koirien kuonobookia jossa keskustelu käy välillä varsin kiivaana. Mutta joka ainoa haukahdus siinä keskustelussa on silkkaa asiaa. Varsinaisesti suomalaisia koirarotuja ei itse asiassa ole kovin paljoa mutta nostetaan ne tapetille. Sillä vaikka ne haukkuvat meidät säännöllisesti niin ne tekevät sen aina tosi reilusti.

Ensimmäiseksi esitellään tietysti suomenpystykorva:

Tämä mainio vessukka joka haukkuu lehdetkin puusta on rotuna useita satoja vuosia vanha. Sitä voi käyttää kaikenlaiseen metsästykseen mutta sen varsinainen leipälaji on metsäkanalintujen metsästys. Se ilmaisee haukullaan linnun sijainnin metsästäjälle ja samalla kiinnittää sen mielenkiinnon itseensä niin että isäntä voi mennä ja kopsauttaa linnun alas. Ja voi sitä syyttävää ilmettä kun isäntä menee ja ampuu kiväärillään pummin. Toimi tässä sitten amatöörien kanssa…

Suomenpystykorvien määrä on ajan myötä vähentynyt. Eniten niitä rekisteröitiin 1960-luvun hyvinä metsälintuvuosina. Vuonna 1968 niitä rekisteröitiin 2.866 yksilöä. Vuonna 2019 enää 660. Voinemme silti luottaa siihen ettei kansalliskoiramme haukku katoa selkosiltamme tulevaisuudessakaan. Se olisi hirvittävä menetys.

Esitellään sitten hirvimetsästyksen jäyhä duunari eli karjalankarhukoira:

Karjalankarhukoiraa käytetään nimenomaan hirven- ja karhunmetsästyksessä. Se on vähän jäyhäluontoisempi kuin suomenpystykorva joten kun karjalankarhukoira avaa kuononsa kuonobookissa niin voi olla varma että sillä on painavaa ja perusteltua sanottavaa. Se ei tyhjästä lätise. Viime vuosikymmenen aikana karjalankarhukoiria on rekisteröity 550 – 850 yksilöä vuodessa. Vuonna 2019 rotua rekisteröitiin 758 yksilöä. Jostain luin joskus ehkä 15 vuotta sitten että rotu on suosittu myös Yhdysvalloissa ja siellä oli myyty ostajille koiria joita väitettiin karjalankarhukoiriksi vaikka ne eivät olleetkaan puhdasrotuisia. Väitteen todenperäisyyttä en pysty takaamaan.

Siirrytään jänismetsälle ja esitellään suomenajokoira:

Rotu on kehitetty Suomessa joskus 1800-luvun loppupuolella ja sen pääasiallinen leipätyö on jäniksen ja myös ketun metsästys. Eniten rekisteröintejä on ollut 1980 – 1990-luvuilla jolloin niitä on rekisteröity vuosittain n. 3.500 – 4.000 yksilöä. Vuonna 2019 rekisteröitiin 1.046 yksilöä. Yleensäkin metsästyskoirien määrä vähenee, johtuen paljolti kaupungistumisesta. Metsästyskoirat kun eivät oikein sovellu kerrostaloasuntoon. Lisäksi jänis- ja metsäkanalintumetsästys on vähentynyt kun metsästyksen pääsuunta on siirtynyt hirvenmetsästykseen.

Jatketaan häpeämättömän etnonationalistista rotukirjoitusta ja esitellään lapinporokoira:

Niin kuin nimi kertoo, on kyseisiä koiria käytetty porotaloudessa. Itse asiassa jo satoja vuosia vaikka viralliseksi roduksi se on hyväksytty vasta vuonna 1966. Uhkana koiralle on ollut aikanaan Lapin sota joka tuhosi suuren osan kannasta sekä myöhemmin moottorikelkkojen yleistyminen poronhoidossa. Vuonna 2019 rekisteröitiin 278 yksilöä. Toinen lappalainen porokoirarotu on suomenlapinkoira:

Suomessa varsin suosittu koirarotu (vuonna 2019 rekisteröity 1.224 yksilöä) on siirtynyt nykyisin porohommista pääasiallisesti seurakoiraksi mutta sillä on vieläkin paimennus- ja suojeluvietti ja sitä pidetään hyvänä perhekoirana. Suomenlapinkoiran epävirallisena alalajina pidetään paimensukuista lapinkoiraa:

Paremmin kennelasioista tietävät voivat kertoa onko kyseessä ”kieli vai murre”. Sitten voidaan tietysti kysyä että onko pohjanpystykorva suomalainen vai ruotsalainen rotu.

Itse heitän puhtaasti Stetson – Harrison-menetelmällä väitteen että siellä Ruotsissakin pohjanpystykorvaa on ollut nimenomaan Ruotsin suomalaisalueilla. Jos olen väärässä niin tunnustan sen. Tätä metsästyksen suhteen varsin kaikkiruokaista koiraa rekisteröitiin Suomessa vuonna 2019 kaikkiaan 411 yksilöä.

Esitellään vielä kokonaan/lähes kokonaan sukupuuttoon kuollut suomalainen koirarotu eli seiskarinkoira:

Koirasta on myös käytetty ainakin nimeä Suursaaren hyljekoira. Niin kuin nimi kertoo, sitä käytettiin hylkeenpyynnissä. Kun suomalaiset joutuivat tyhjentämään Suomenlahden saaret koirat joko ammuttiin tai hylättiin ja ne kuolivat lähes sukupuuttoon. Rotua on pyritty elvyttämään jäljelle jääneistä harvoista yksilöistä. Sinänsä voi muuten todeta koira-asian ulkopuolelta että on pirunmoinen sääli että Suomenlahden saaret ryöstettiin aikanaan itänaapurille. Sen käytössä ne ovat täysin tarpeetonta joutomaata mutta suomalaisten käsissä ne olisivat loistava matkailukohde.

Suomessahan on tietysti myös paljon mainioita sekarotuisia piskejä joista monet ovat itse asiassa parempia metsästyskoiria kuin puhdasrotuiset. Oma ns. elämäni koira oli juuri tällainen eli sekarotuinen Vuppe josta kirjoitin aikanaan postauksen ”Reilusti haukutut vuodet”. Yleensäkin koira on uskollinen ystävä. Jos kohtelet sitä hyvin se ei hylkää sinua koskaan eikä milloinkaan puukota sinua selkään mikä ihmisillä puolestaan on valitettavan yleinen taipumus.

Koira kaverina metsällä on vielä oma lukunsa. Kun miehet painaa metsässä kymmenen kilometriä niin koira heittää siinä samassa ajassa kevyesti kolmekymmentä ja tulilla se on sitten oma lukunsa. Siteerataan mennyttä kirjoitustani:

Nuotion palaessa Ykä ja Isä-Perskeles hörppivät tsajua termospullosta ja siinä odotellessa Vupelle annettiin omaa palasta. Mutta kruununa oli tietysti nuotiolla paistettavat grillimakkarat, joista jokaisesta Vupelle kuului viimeiset kolme senttiä. Toisin kuin jotkut teerenroippeet, nämä otettiin nätisti kädestä. Ja välillä sitten tietysti asiaankuuluvia rapsutteluja.

Vupen ilme ja olemus nuotiolla oli jotain, jota on vaikeaa sanoilla selittää niille, jotka eivät ole koiran kanssa nuotiotulilla olleet. Sen saattaisi kiteyttää siihen tunteeseen, että minä kuulun porukkaan, minä olen yksi meistä, me ollaan metsällä, minä olen teidän koira, te olette minun ihmisiä, me ollaan yhdessä porukka, samanlainen kuin muutkin samanlaiset porukat, mutta me ollaan silti parempia, sillä me ollaan Meidän porukka. Vupen porukka. Me tullaan aina olemaan samaa porukkaa. Aina samaa porukkaa.

Eiköhän äijät lähdetä taas kulkemaan?

Kunniaa kaikille koirille. Rotuun ja kansallisuuteen katsomatta.

Sieg Hau!

EI MIKÄÄN YLLÄTYS

Valtamedia on taas kerran kovasti yllättyneenä kirjoittanut että Helsingissä riehuvat väkivaltaiset ulkomaalaiset nuorisojoukkiot. Otsikko on Hesarissa sentään kerrankin totuudenmukainen eli Helsingin keskustassa liikkuu nyt joukoissa yli sata mahdollisesti vaarallista nuorta – Asian­tuntijoiden mukaan taustalla on uusi maahan­muuttoon liittyvä ilmiö. Tokihan meidän kaikkien tuntema ja suuresti arvostama Muuan Taponen on todennut että ”150 rikoksilla oireilevaa nuorta ei ole 1 rikollisjoukko” ja sehän tekeekin tapetut vähemmän kuolleiksi, hakatut vähemmän hakatuiksi, ryöstetyt vähemmän ryöstetyiksi ja raiskatut vähemmän raiskatuiksi.

Kyseinen uutinenhan ei ole mikään yllätys eikä uusi ilmiö.

Poliisi on tiennyt sen iät ja ajat.

Lastensuojelu on tiennyt sen iät ja ajat.

Voiman pimeällä puolella se on tiedetty iät ja ajat.

Valtakoneistokin on tiennyt sen iät ja ajat. Mutta sen ratkaisu on ollut ongelman kiistäminen ja siitä valehteleminen. Ongelma ei ole ongelma. Ongelmasta puhuminen on ongelma. Samoin kuin tulee olemaan jatkossakin. Kuinkas sanoo sisäministerimme Maria Ohisalo?

Jos näköalattomuus saisi ihmisen tappajaksi ja ryöstäjäksi niin Suomen suuren laman jälkeen maa olisi ollut kaaostilassa. Tosiasiassa etnistä tuontiväkivaltaa tapahtuu siksi, että sen annetaan tapahtua ja aiheelliset varoitukset on jo kauan aikaa tuomittu vihapuheeksi. Vaan kuinkas asiaan suhtautuu pääministerimme?

Kuinka hallitus tulee toimimaan? Se toimii samoin kuin hallitukset ovat toimineet viimeiset parikymmentä vuotta:

1. Etninen elatusautomaatti jatkuu eikä sitä saa kyseenalaistaa.

2. Lisää etnisesti edistyksellisiä haalitaan Suomeen eikä sitä saa kyseenalaistaa.

3. Suomalaisiin kohdistetaan lisää pakkosyötettyä ”valistusta” jonka mukaan jokainen tänne tullut afrikkalainen ja arabi on samanlainen pohjoismainen lällydemari kuin me muutkin ja jos hän hiukka oireilee niin se johtuu siitä että suomalainen ei ole osoittanut häntä kohtaan aitoa, viranomaispäätöksellä määrättyä pakkorakkautta.

Ja sen jälkeen porukalla ihmetellään että mikä on kun ei homma toimi.

KÄPPÄUKOT JA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT ARKKIPERKELEET

 

Taempi Hyijärvi, Uusi Hyisiana, Pinnanmaa, näinä päivinä…

Taemman Hyijärven itärannalla sijaitsi askeettinen lautamökki johon kuului yhtä lailla askeettinen mutta viihtyisä pieni rantasauna jonka piipusta kohosi ilmoille savua. Saunassa oli kahden ja puolen perseen löylypuoli, kahden perseen pukuhuone ja vielä pieni kuisti jossa pysyi kuivana sateellakin ellei sitten sattunut tuulemaan lännen suunnasta.

Sille kuistille tuli saunasta kropat höyryten eli energiatehotonta hukkalämpöä ympäristövastuuttomasti tuhlaten kaksi huomattavan rumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka panivat kuistilla palamaan voimasavuke Bostonit. Käppäukot olivat olleet myöhäissyksyn kaakanajahdissa Kiroperkeleenmännikön alueella ja käyneet lisäksi virvelöimässä puikkokalaa Kakapaakapaakaka-Pinkanpänkäkäkoskella. Lisäksi oli tehty hieman riistanhoitotyötä eli ammuttu kaksi hollille sattunutta sikakoiraa pois kuleksimasta.

Poltettuaan voimasavukkeet miehet siirtyivät pukuhuoneen puolelle, aukaisivat Tsuhnan Kostot ja jatkoivat löylypuolella alkanutta käppäukkojen Ameriikan aftervaalirutiota. Lötjönen otti hörpyt ja totesi:

- Esitänpä muuten väitteen että jos se Trump sitten lopultakin häviää ne vaalit niin suvaitsevais-tiedostavaisto ainakin Suomessa ja miksei muuallakin itse asiassa jää kaipaamaan häntä. Vaikkei sitä ääneen koskaan tunnustakaan.

Ykä päästi hörpyn otettuaan alppitorviröyhtäisyn joka ajoi saunan katolla loikoilleen harakan närkästyneenä karkuun ja vastasi:

- Ymmärränpä väitteesi perusteet ja olen samaa mieltä. Trump on meinaan useita vuosia hoitanut suvaitsevais-tiedostavalle ihmiselle ehdottoman välttämätöntä arkkiperkeleen asemaa. Arkkiperkeleen joka on olennaisena pönkkäpuuna suvakkien itsetunnon ja egon kohottajana. Välttämättömänä pönkkäpuuna, joka on tehnyt helpoksi esiintyä julkisena asiantuntijana ja yleensäkin hyvänä ihmisenä. Ilman varsinaista itsenäistä ajattelua joka ei muutenkaan ole tiedostavan ihmisen vahvimpia osaamisalueita.

- Jep. Ei ole tarvinnut kuin julkisesti ilmoittaa että Trump on hullu ja minä vihaan sitä niin yliopistollinen kampus-uskottavuus on ollut välittömästi kaakossa. Ilman mitään varsinaisia perusteita. Ja sama on ollut niitten aikaisempienkin arkkiperkeleitten kanssa. Joitten vihaaminen on aina ollut niin tiedostavan muodikasta ja automaattisesti älykkään ihmisen merkki. Ettei jopa Trademark ™.

- Alkaen nyt sanotaanko joistain Richard Nixonista ja Ronald Reaganista, tosin touhu pääsi kunnolla vauhtiin vasta internetin myötä. Olisko nettiajan ensimmäinen välttämätön arkkiperkele ollut George W. Bush? Eihän miehen hallintoaikana tarvinnut Suomessa kuin ilmoittaa julkisesti että Tsoots Rapljyy Bush on tyhmä, hähähää, niin siitähän sai olalletaputusta välittömästi ja älykön maineen. Kylläpä olikin fiksu kommentti. Koska eihän siihen aikaan jo kovasti laajenevassa suvaitsevais-tiedostavassa pesämielessä kukaan uskaltanut sanoa vastaan. Se kun kyttäsi jo silloin omiaan vielä tarkemmin kuin meitä viha-ajattelijoita.

- Seuraavaksi välttämättömäksi arkkiperkeleeksi Suomessa tuli sitten Jussi Halla-aho. Yliopistossa yhteiskuntatanhuamista opiskelevat tytönheitukat nostivat kummasti statustaan kirjoittamalla släsebookissa että ”voi että mä vihaan tuota Jussi Halla-ahoa”. Ja he olivat samantien intellektu-ellejä, suuria humanisteja ja Nuoria Älykkäitä Naisia. Ilman mitään perusteluja. Mutta eihän niitä tarvitakaan. Se on arkkiperkeleen idea. Vähän niin kuin aikanaan kirkolla demonijahdissa. Riittää kun sen olemassaoloon uskoo niin sen perusteella voi jo alkaa polttamaan noitia.

- Näin on. Tuokaa risuja ja öljyä, pojat. Tai siis oikeestaan tytöt. Sitten kun arkkiperkeleeksi tuli Trump niin asia otti boostia vielä askeleen ylöspäin. Halla-ahoa haukuttiin lähinnä natsiksi ja rasistiksi mutta Trumpin kohdalla suvaitsevaistomme siirtyi sitten etädiagnooseihin ja siinä kunnostautui erityisesti valtamediamme. Trumpista on tehty Suomessakin montasataakuuskytseittemän mielenterveydellistä etädiagnoosia joista lievimmissä mies on diagnosoitu varttihulluksi ja pahimmissa umpivaaralliseksi latvabeeksi joka pitäisi sulkea eristykseen jonnekin Antarktikselle, sulattaa sellin avaimet ja tehdä niistä rauhankoruja afrikkalaisille tytöille.

- Joitten tyttöjen isät sitten ottaisivat tytöiltä korut pois, möisivät ne torilla, ostaisivat rahoilla rauhanpatruunoita Kalashnikoveihinsa ja lähtisivät sitten lahtaamaan naapuriheimon hyypiöitä. Siellä Afrikassa kun eletään siinä suvaitsevais-tiedostavaiston kovasti mainostamassa monikulttuurisuudessa. Mutta yhdellekään noita etädiagnooseja esittäneelle valtamedian hyypiölle ei ole tullut mieleen että diagnooseja voivat tehdä vain lääkärit. Eivätkä lääkäritkään tee etädiagnooseja.

Ykä otti taas hörpyn ja tuumasi sitten:

- Eivät tee niin. Mutta jos suvaitsevais-tiedostavaisto menettää Trumpissa egonsa pönkän niin silloinhan se joutuu, no, ajattelemaan. Tietysti sallittu ajattelukin on pesäajattelussa ennalta määritelty mutta se ei takaa samaa suosiota kuin arkkiperkeleen vihaaminen. Siispä pesäajattelu löytää uuden arkkiperkeleen. Väistämättä. Koska sen on pakko. Ja se on pelottavaa. Sillä uutta arkkiperkelettä on aina vihattu tuplasti enemmän kuin sitä edellistä. Ja vihan täytyy olla mahdollisimman julkista että se olisi uskottavaa. Eikä sitä vihaa uskalleta olla komppaamatta sillä niin kuin on todettu, pesäajattelu vahtii itseään vielä tarkemmin kuin meitä viha-ajattelevia käppäukkoja. Luopioksi ei uskalleta ryhtyä.

- Näin on. Tsoots Rapljyy Bushia vihattiin niin paljon että Ronald Reagan oli hänen rinnallaan kuoripoika. Halla-ahoa taas vihattiin tuplasti enemmän kuin Bushia. Ja Trumpia neljä kertaa enemmän kuin Halla-ahoa. Mikä onkaan se armottoman, säälimättömän, katkeran ja ennen kaikkea julkisen vihan määrä sille suvaitsevais-tiedostavaston seuraavalle arkkiperkeleelle?

- Sitä me ei osata edes ennustaa kun me ollaan tuossa vihaamisessa vaan noviiseja. Mutta se on selvää että jos tässä maailman ajassa etsitään lynkkausporukoita niin ne löytyvät niistä jotka vannovat rakkauden, humanismin ja suvaitsevaisuuden nimeen. Mennäänkö takaisin löylyyn?

Toverukset polttivat kuistilla vielä voimasavukkeet ja siirtyivät sitten kahden perseen pukuhuoneen kautta takaisin kahden ja puolen perseen löylypuolelle. Tässä seurassa ei sinänsä kaivattu arkkiperkeleitä joita vihata. Rakastettiinpa elämän pieniä suuria asioita. Niin kuin tätä löylyä. Ja Tsuhnan Kostoa. Ja voimasavuke Bostonia. Ja kiukaalla kiuaspussissa kihisevää Lälläveden Läski & Leivonnaisen maittavaa Laardikäyrää joka oli ostettu paikallisesta Rauno Rumppanbulin HÖÖ-Marketista. Näitä elämän pieniä suuria asioita oli tässä pienessä saunassa enemmän kuin viiden tähden hotellissa. Ja yksi niistä suuren suurista asioista oli se, että suvaitsevais-tiedostavaisuutta ei näillä selkosilla näkynyt.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXXX

Palataan tuohon otsikkokuvaan jutun lopussa ja aloitetaan Suomesta jossa Vasemmistonuoret ovat tehneet sitä mitä parhaiten osaavat eli vaatineet prameasti ettei kenenkään suomalaisen omaisuuden arvo saa nousta yli viiden miljoonan euron. Avuksi tähän otettaisiin sitten ”reipas varallisuusvero”. Pistää miettimään että miksikäs ne niin reiluja ovat? Mitä suotta kruusailemahan? Eikö sitä voisi pudottaa puoleen miljoonaan? Kun toisten rahoja ryöstetään kumminkin. Ja jos omaisuudesta suuri osa on maa- ja kiinteää omaisuutta niin aletaanko lohkoa tontteja ja pakkolunastaa kiinteistöjä?

Eihän siinä mitään, sosialismin luonnolliseen kehityskulkuun kuuluukin lähes täydellinen tasa-arvo sillä siellähän miljoonaomaisuutta on vain nomenklaturapyramidin kaikkein terävimmällä kärjellä. Mutta se, mikä hotellin respassa pisti kyseisessä uutisessa silmään oli vasurinuorten seuraava lause:

”Superrikkaiden on aika lopettaa yhteiskunnan siivellä eläminen ja alkaa osallistua yhteiskunnan jälleenrakentamiseen.”

Yhteiskunnan siivellä eläminen? Kuinka monta jäsentä vasurinuorissa enää on sellaista jotka eivät elä yhteiskunnan siivellä? Kuinka monta nettoveronmaksajaa siitä porukasta löytyy? Kuinka monta nettoveronmaksajaa nykyisestä Vasemmistoliitosta nykyisinkään löytyy? 1970-luvulla vasureitten edeltäjät kommunistit sentään ymmärsivät että mistä ne verotaalerit oikein tulevat. Niitten jälkeläiset puolestaan eivät joten heidän on varsin luonnollista kuvitella että heidän elättäjänsä ovat niitä jotka elävät yhteiskunnan siivellä.

Mielenkiintoinen termi on muuten myös tämä ”yhteiskunnan jälleenrakentaminen”. Se tulee todellakin olemaan ajankohtainen. Sitten kun Suomea joskus aikanaan aletaan jälleenrakentaa siitä suosta mihin vihervasemmisto sen on onnistunut upottamaan.

Toinen uutishavainto on suuresta suosikistamme Ylestä joka on edelleenkin omanlaisensa tyylitajun tai sen puutteen mestari. Vilkaiskaas piruuttanne tuota otsikkoa:

Monikulttuurisuutta halutaan rikastaa? Ettei vain tuon kirjoittaja olisi sittenkin salaa nuiva?

Kolmas uutinen ei oikeastaan ole uutinen vaan huomio tästä blogista. Miksei muistakin. Eli sehän on jo tiedossa että F-Secure herjaa ainakin Vasarahammerin ja minun blogeja että niissä on aikuisviihdettä. Nyt eräältä lukijalta tuli viesti että virustorjuntaohjelma Norton luokittelee Yrjöperskeles-blogin vaaralliseksi sivustoksi. Liekö muilla lukijoilla samantyyppisiä havaintoja tästä tai muista blogeista? Tässä blogissa ei ole edelleenkään pöpöjä eikä räjähtäviä kirjainyhdistelmiä joten sivuilla voi käydä kaikessa rauhassa.

Ja sitten siihen otsikkokuvaan. Sehän on jo selvää, että Yhdysvaltain vaaleja tullaan käymään vielä eräissäkin oikeusasteissa. Mutta nämä vaalit ovat siitäkin poikkeukselliset että niitten varsinainen logo taidettiin suunnitella vasta vaalien jälkeen. Ja sehän on väännetty Wisconsinin vaalilaskennan viime hetkien ”lievästä yllätyksestä”:

F niin kuin Fraud. Sanottiin mitä sanottiin mutta kun Bidenille tulee ääntenlaskennan loppuhetkillä rekan nuppikuormallinen yllätysääniä jostain niin pistäähän se ihmettelemään. Ajatteli vaaleista muuten mitä hyvänsä. Tämä after elections-logo onkin levinnyt käyttöön laajalti minkä voi huomata vaikka googlen kuvahausta:

Oikeastaan tuo logo on graafisestikin aika onnistunut. No, jäädään seuraamaan Ameriikan tilannetta. Mitäs muuten tuumitte? Malttaakohan BLM- ja Antifahuligaanit lopettaa riehumisensa jos Biden voittaa? Hotellin respassa veikataan että ne innostuvat vaan. Kun ovat päässeet sen makuun ilman että kukaan tulee kunnolla estämään.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille.