Liittovaltio-Suomi,
tuonnempana…
Niin,
eihän Suomen maakunnassa enää paljon metsästysalueita ollut. Uusi punaviherfeministinen
hallitus oli pannut EU:n vaatimukset täytäntöön kaksin kallein ja valtaosa
maasta oli reservaattia. Joillain tarkasti valvotuilla valtion alueilla
tietynlainen metsästys oli vielä sallittua. Niinpä erään sellaisen portilla
olivat jo kovasti vanhentuneet käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis muistelemassa
menneitä.
Käppäukot
olivat jo maksaneet portilla sijaitsevassa toimistossa varsinaisen
metsästysmaksun yhdeksi vuorokaudeksi (100€), luontokatomaksun (100€),
ilmastomaksun (100€) ja yleiset hallinto- ja häpeäkulut (300€).
Mutta
tämähän ei riittänyt. Punaviherfeministisen hallituksen linja oli että ei
metsästysalueelle suinkaan päässyt jos ei osoittanut vaadittavaa määrää
suvaitsevais-tiedostavuutta. Ja koska käppäukoilla ei ollut
suvaitsevais-tiedostavan kansalaisen rintamerkkiä, niin heidän oli kokeessa
osoitettava se muilla tavoin. Niinpä he päättivät lausua runon:
- Nauroin miehelle intialaiselle
kun sillä oli päässänsä turbaani
Vaan piankos se loppui se
naureskelu
kun sain siltä turpaani
Varsin nyrpeän
oloinen naisvirkailija katsoi Ykää ja Lötjöstä alta kulmien ja tuumi että
olikohan tuo aitoa? Ettei vaan ollut tekouskovaisuutta. Näyttivätkin nuo
äijänräähkät ihan käppäukoilta. Eikä se Intiakaan ollut suurinta suvaitsevaista
poppia. Sitten hän tuumasi että no, välttävä miinus, lämpsi viimeiset leimat
papereihin ja painoi nappia, joka aukaisi metsästysaluetta suojelevan raskaan
rautaportin.
Oikeinhan
käppäukot olivat maaston arvioineet. Valtion maat olivat muutenkin olleet jo
kauan luonnonmukaisia eli suomeksi sanottuna täysin hoitamattomia. Mainittu ”kehitys”
oli vain jatkunut ja maasto oli äärimmäisen vaikeakulkuista epätoivoryteikköä.
-
Tetsaamiseksi menee, piru vie, voihan lärse.
- Joo,
ja kun ei tässä muutenkaan mitään nuoria hirvaksia olla, voihan släska.
Oli
siinä sentään jonkun matkaa kuljettua pienehkö helpompikulkuinen pätkä, Joskus
kauan sitten siinä oli ollut metsätie. Ja siitä lähti lentoon neljä ukkoteertä.
Käppäukot eivät viivytelleet vaan heittivät teerten perään metsästysalueen
keskuksesta ostamiaan sertifikoituja heittokäpyjä (17,75€ per käpy) eivätkä
tietenkään osuneet.
-
Taakse jäi, kehno. Ei ole enää käsi niin jäntevä kuin joskus nuorempana.
- Ei
ole niin, myöntää täytyy. Toisaalta nuorempina me kyllä oltaisiin ammuttu noita
pyssyillä.
-
Jumala siunakkoon Liittovaltiota joka takavarikoi kaikki aseet.
Edes
aseen salakuljettaminen ei olisi kannattanut sillä ilmatilassa lenteli varsin
taajaan tarkkailudrooneja. Aseen hallussapito olisi tietänyt ilman muuta
linnatuomiota. No, käppäukot jatkoivat kulkuaan sitkeästi, toisin sanoen
hitaasti ryteikössä laahustaen. He päättivät että sydänkohtauksen saa
vähemmällekin, palasivat vanhalle metsätien pohjalle ja päättivät tehdä tulet.
Ykä
alkoi keräillä maastosta poltettavaa puutavaraa. Lötjönen puolestaan otti
omasta rinkastaan koottavan metallikauluksen jonka hän viritti nuotiopaikan yläpuolelle.
Metallikauluksen päälle oli varattu vielä sähköinen savukaasujen puhdistin.
Ykän rinkassa puolestaan oli tehokas akku johon puhdistin kytkettiin. Näin sitä
maailmaa pelastettiin. Nuotio kerrallaan.
Tulen
sytyttäminen kävi sentään vanhoilta erämiehiltä helposti. Päälle lennähti
drooni ja pörräsi siinä vähän aikaa. Nähtävästi valvomossa valvoja tuumi että nuotio
oli asetusten mukaisesti ilmastovastuullinen.
Sitten
seurasi ehkä se varsin laihan metsästysreissun jännittävin vaihe. Käppäukot
odottivat että droonin ääni oli hävinnyt ja sen jälkeen Ykä kaivoi
reisitaskustaan virolaiselta trokarilta ostettua ihan oikeaa lihamakkaraa joka
oli Suomen maakunnassa ilmastosyistä ankarassa kiellossa. Käppäukot tarkistivat
vielä ilmatilan droonien varalta ja sen jälkeen valmistivat makkarat nuotiolla.
Voi herranen aika kuinka hyvältä ne maistuivatkaan. Oikeitten makkaroiden
pakkaus poltettiin huolellisesti ja Lötjösellä oli vielä varalta mukana tyhjä
kasvismakkarapakkaus. Olipahan näyttöä että oli syöty ilmastovastuullisesti jos
rinkat tarkastettaisiin.
Ykä ja
Lötjönen polttivat vielä itseviljelemäänsä kessua. Metallikaulus ja
savukaasujen puhdistin oli nostettu pois jäähtymään. Kun nuotio oli sammutettu
ja vastuulliset vermeet pakattu tuumasivat toverukset että eiköhän tätä
vastuullista metsästystä ole tullut nyt kokeiltua. Lähdetään Pinnanmaalle
salakalastamaan.
Metsästysalueen
portin ulkopuolella oli suuri mitään esittämätön nykytaidepatsas. Se oli tehty
takavarikoiduista ja sulatetuista aseista. Käppäukot ilmoittautuivat toimistoon
ja se sama virkailija totesi että eikö ole ihanan avartavaa ja voimauttavaa
suorittaa asioita luonnossa ilmastovastuullisesti. Ykä ja Lötjönen tuumasivat
yhteen ääneen että joo, Jumala siunakkoon vastuullisuutta sekä ennen kaikkea punaviherfeminististä
hallitusta ja liittovaltiota.
Käppäukot
poistuivat paikalta ja virkailija mietti että eivät kai ne sittenkin
piruilleet.