VIHREÄ PAKKOMIELLE JATKUU

Helsinki on toista maata ja siellä ilmastokiima pysyy ja paranoo. Yhtenä sen johtotähtenä on edelleenkin kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki joka on tietysti huippuammattilainen kyseiseen tehtävään sillä hänet pätevöittää se, että hän on opiskellut Venäjän kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Plus hän on sanoittanut Ultra Brata ja omaa suuren, suuren määrän visioita.

Ja se tuorein visio iskee taas kertaalleen autoilijoihin:

Helsingin kaupunki harkitsee parhaillaan bensiini- ja dieselautojen käytön rajoittamista tietyillä keskustan alueilla.

Polttomoottoriautojen kieltämisellä tietyillä alueilla on tarkoitus vauhdittaa sähköautoihin siirtymistä. Se taas liittyy päästöjen vähentämiseen.

Luonnollisesti se liittyy myös vihreän egon ruokkimiseen ja Helsingissähän se onnistuu. Mainittakoon, että tällä hetkellä Helsingin autokannasta täyssähköautoja on 8,3 prosenttia ja hybridejä 10,8 prosenttia. Eli polttomoottoriautoja  on yli 80 prosenttia.

Tätä voisi pitää oikeastaan kiusantekona nimenomaan köyhemmille. Aika harvalla siellä Helsingissäkään on varaa hankkia sähköautoa. Ja mielenkiintoa vielä vähemmän koska Helsingissä eläminen on kallista. Ehkä vihreät eivät hahmota näitä reaalimaailman asioita. Tai eivät välitä.

Mutta ikävän todennäköistä on että tuo vihreä egonruokkiminen jatkuu Helsingissä vielä seuraavien kunnallisvaalien jälkeenkin.

Ja sitten hirveä uutinen. Breaking News! Oh my God in heaven. Nyt purkka pysähtyy. Muuan Anne-Mari Lahtinen joka on sittemmin muuttanut nimensä Magdalena Haiksi ja joka on saanut lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon on ilmoittanut että ei osallistu Linnan juhliin. Peruste on se, että perussuomalaisten hyväksyminen hallitukseen on normalisoinut äärioikeistolaisuutta.

Sinänsä tällainen tavallinen käppäukko lähinnä tuumii että joku halusi huomiota itseensä – ja sitähän VMP tarjoaa – ja se joku saisi ottaa selvää, että mitä se äärioikeisto oikein tarkoittaa.

SUOMALAINEN SOMALIMAAN PRESIDENTIKSI?

Ei. Kyseessä ei ole Lötjönen, Kutvonen, Hakkarainen, Korhonen tai Mustonen. Kyseessä on häiskä nimeltä  Abdirahman Mohamed Abdullahi jolla on myös Suomen kansalaisuus ja joka on valittu Somalimaan presidentiksi. Kisassa oli mukana myös toinen ”suomalainen” eli Faisal Ali Warabe.

Muistutetaan että somalit ovat tulleet Suomeen nimenomaan siksi, että he olivat kertomansa mukaan kotikunnaillaan hengen- ja terveyden vaarassa. Somalit ovat jatkuvasti lomailleet siinä maassa jossa he ovat kuulemma vaarassa ja laittaneet lapsiaankin sinne.

Tälle porukalle on myönnetty Suomen kansalaisuuksia kuin ämpäreitä markettien avajaisissa. Se, että ”Suomen kansalainen” on valittu lähtömäänsä presidentiksi ei herätä mitään ylpeyttä vaan on hyvä osoitus siitä kuinka maahanmuuttopolitiikkamme on tietoisesti mennyt pieleen yli kolmekymmentä vuotta.

No, onnea ja menestystä Somalimaalle. Alkakaapas haalia niitä Suomeen tulleita huippuosaajia takaisin.

Ja joo, että päättäisin postauksen positiivisesti niin totean että somalit eivät ole katkaisseet sitä Suomen ja Saksan välistä tietoliikennekaapelia.

Niin, se vielä että niin Somalia kuin Somalimaa ovat läpeensä islamilaisia. Suomeen on tullut turvapaikkahuilailijoina nimenomaan islamilaisia. Jotka ovat aiheuttaneet jatkuvasti kasvavia ongelmia, ts. seksuaali-, väkivalta- ja huumerikollisuutta. Kuinka asiaan reagoi Vasemmistoliitto? No tietysti se esittää epäluottamuslausetta sisäministeri Mari Rantaselle, koska sisäministeriössä on ollut idea hankkia kiintiöpakolaisina kristittyjä eikä islamilaisia.

DEMAREITTEN UUSVANHA TOIVIOKEINO

Demareita johtava vänrikki Nappula eiku siis Antti Lindtman on siirtynyt tuoreeltaan samaan rintamaan SAK:n kanssa eli kiukuttelee hallitukselle urakalla ja tarjoaa tilalle omia utopioitaan.

Itse Lindtmanin avautumista on blogikollegani Professori käsitellyt jo hyvin. Kannattaaa lukea. Keskityn itse yhteen Lindtmanin loihelausumaan:

Kun aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Hetkonen. Onkos tässä jotakin tuttua? On. Kovin, kovin tuttua. Jotain, jota on hoettu jo kolmekymmentä vuotta. Että ne saattavat pelastaa taloutemme joskus tuonnempana. Että ne saattavat pyyhkiä pyllyjämme kun olemme vanhuksia. Tosin islamilainen jätkä ei pyyhi vääräuskoisen persettä. Tuleepa mieleen ne kultamuna- (saattavat olla) -vertaukset.

'

Ja mikä hitto on investori? Tulee mieleen myös erään legendaarisen Johanna Suurpään vielä legendaarisempi lause:

Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.

Lindtmanin avautuminen on samanlaista kovasti toivomista kuin mitä on harrastettu jo kolmekymmentä vuotta. Että joskus se, mikä ei ole koskaan onnistunut, saattaa vielä kerran onnistua. Ja se tuntuu vain jatkuvan. Tänne Suomeenhan ei niitä varsinaisia osaajia tule, koska tämä on korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa. Sellainen houkuttelee vain elatusautomaatille pyrkijöitä.

Ainoa vetovoimatekijä olisi turvallisuus mutta senkin rapauttamiseen on tehty kolmekymmentä vuotta pitkäjänteistä työtä. Tekijänä mm. demarit.

JOKU KONE YSKII

Aikaisemman postaukseni kommenttiosiossa useampikin kommentoija nosti esille Koneen säätiön jakamat apurahat. Jaettuja apurahoja on sinänsä vuosittain kymmeniä miljoonia joten epäilemättä osa avustuksista menee johonkin järkevään. Mutta osa herättää köyhän kansan karttuisassa järjenjuoksussa kysymyksiä ja ihmetystä. Katsotaanpa hieman näitä taide- ja tiedehankkeita:

Se viime aikojen kuuluisin apurahahan meni mediataiteilija (mitä ihmettä se loppujen lopuksi tarkoittaakaan) Aku Meriläisen Nakurampa-projektille. Summa 76.000 euroa jonka lopputuloksena oli miehen itsestään kuvaama runkkuvideo jossa perseeseen työnnettiin erilaisia objekteja unohtaen viisauden ”exit only”. Tätä sitten esiteltiin Aalto-yliopistossa joka mainostaa itseään laatuyliopistona.

7.400 euroa ympättiin muuan Anniina Peltovaolle ja tuloksena saadaan kylpyammeessa esitettävää ihmispyramidia.

47 300 euroa rojahti taiteen maisteri Sini Hentun taiteelliseen työskentelyyn. Joka on tarkemmin sanottuna Henttu kartoittaa vieraantumisen kokemusta monimateriaalisessa ajassa. Tämän kerrotaan tapahtuvan monimateriaalisesti, muun muassa pullataikinaa koskettelemalla, videokuvaamalla ihoja ja chattaamalla asiakaspalvelubottien kanssa.

Pullataikinaa? Sinänsä näissä tekeleissä suurimmat saavutukset ovat noiden määritelmien kehittely. Miettikääs, ”vieraantumisen kokemus monimateriaalisessa ajassa”. Ei tarkoita mitään mutta kuulostaa kovasti hienolta.

No sitten pulitettiin 5 000 euroa taiteen maisteri Maippi Ketolan residenssipaikkaan Saaren kartanossa. Hän aikoo 60 päivän residenssin aikana kasvattaa partaa ja dokumentoida prosessia. Toteaapa hän vielä että kertoo pyrkimyksekseen naisten parrakkuuteen liittyvän tabun murskaamisen.

En kylläkään tiennyt että naisten parrakkuuteen liittyy joitain tabuja. Lähinnä sen, että naisille ei juuri parta kasva. Sinänsä tämä on kyllä ihan uutta. Kas kun nännienvapautus ja kuukautisverellä maalatut pääsiäismunatkin on jo keksitty.

Sitten laitetaan suora lainaus: 32 400 euroa kuvataiteilija Ida Palojärven taiteelliseen työskentelyyn havainnoinnin haurauden parissa. Suunnitteilla kerrotaan olevan muun muassa teos, joka voitaisiin asettaa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneeseen. Teos koostuisi käytävälle mustasta hiekasta tehdystä tarkkarajaisesta kuviosta, joka sotkeentuisi ihmisten jaloissa savukoneella tehdyn savun suojissa.

Tässäkin pitää onnitella uudesta termistä. ”Havainnoinnin haurautta” ei löydy googlaamalla.

Sitten tunnustan kateellisuuteni. ”7 500 euroa taiteen maisteri Stefan Klampferin residenssipaikkaan Saaren kartanossa. Hän kertoo tutkailleensa puun taiteellista ja akustista potentiaalia. Tämä tapahtui kävellen kartanon ympäristössä.”

Minä itse olen kävellyt hyvin paljon hyvin monenlaisissa metsä- ja tunturiympäristöissä mutta en ole koskaan älynnyt vaatia, että minulle maksettaisiin siitä. Tyhmä minä. Mutta röyhkeät pärjää aina.

Ja laitetaan sitten vielä jotain mikä on kovasti sukua Suomen Akatemian rahoittamalle kakkatutkimukselle. Eli: ”83 000 euroa kuvataiteen maisteri Jade Kallion Enter the Void -nimiseen teoskokonaisuuteen. Kallio tarkastelee julkisia käymälöitä tavoitteenaan ”tarkastella kehoon ja tiloihin liittyviä merkityksiä ja niiden suhdetta erityisesti vallankäyttöön, kontrolliin, epäpuhtauden-puhtaisiin käsitteisiin, sosiaaliseen osallisuuteen ja poliittisuuteen”.

Tähän voi tietysti sanoa, että no joo, nämähän ovat Koneen säätiön rahoja ja kyseinen säätiö on irrallaan Kone Oyj:stä. Jokainen taaplaa tyylillään. Mutta voi silti sanoa että epäilemättä noissa avustuksissa löytyy tahatonta huumoria. Sen sijaan se ei yhtään hymyilytä, että kyseinen Koneen säätiö törsäsi 200.000 euroa leikkipartisaaniryhmä Elokapinalle.

No, taidanpa hakea ensi vuodelle 50.000 euron apurahaa jolla tekisin videoprojektin varpaankynsien kasvun seurannasta. Ajattelin sen nimeksi ”eksistentiaalinen vaakatason kymmenjärjestelmä tilassa ja ajassa”.

VÄÄRISTYNYT YHDENVERTAISUUS

Tässä hiljattain yhdenvertaisuusvaltuutettu on soittanut poskeaan sisäministeriön suuntaan kun siellä on yritetty ottaa pakolaiskiintiöön Syyriasta mieluummin kristittyjä kuin islamilaisia. Kyseinen valtuutettu on ilmaissut että moinen pyrkimys on perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää uskonnon perusteella.

No, epäilemättä nykyisen lain ja käytännön mukaan on. Mutta sille on kyllä perusteet. Esmes nimenomaan tuolla Syyriassa kristityt ovat pieni vähemmistö ja mikähän enemmistö siellä mahtaakaan kohdistaa uhkaa kristittyihin? Ettei vaan olis islamilaiset. Ja ainoastaan islamilaiset pyrkivät muuttamaan heidät vastaanottaneet maat samanlaisiksi paskastanioiksi mistä he itse lähtivät.

Samoin järki niin Suomessa kuin Euroopassa yleensä sanoo että kun maahan otetaan ulkomaalaisia, niin nimenomaan islamilaiset aiheuttavat vaaraa, mellakointia ja väkivaltaa. Mitä enemmän islamilaisia, sen enemmän vaaraa ja vaikeuksia.

Valitettavasti suomalaiset suvaitsevais-tiedostavat – joita virkakoneistossa on valitettavan paljon – pitävät täydellisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ideologiaa tärkeämpänä kuin tervettä itsesuojeluvaistoa. Eli vaikka islamilaisten vaarallisuus tiedetään niin totta kai heillä on samanlainen oikeus tulla tänne kuin kaikilla muillakin.

Sinänsä valtaosa islamilaisista on tullut tänne aivan muina kuin kiintiöpakolaisina. Heille on riittänyt taikasana asylum. Suomi voisi todeta että koska olemme uhranneet tuolle monikulttuurisuuden alttarille jo enemmän kuin tarpeeksi niin emme seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen ota edes kiintiöpakolaisia.

Me voimme puhua itsemme pyörryksiin yhdenvertaisuudesta. Islamilaisilla sitä ei ole olemassa. On vain he ja alempiarvoiset vääräuskoiset. Heille joku yhdenvertaisuusvaltuutettu on vain hyväksikäytettävä hölmö.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXXVIII

1. Ei mikään yllätys & kysymys feministeille

Täällä voiman pimeällä puolella ei ole varsinainen yllätys että Irakissa on tehty tiettyjä ”hallinnollisia uudistuksia”. Toisin sanoen sinne on tulossa laki joka sallii sen, että 9-vuotiaan tytön kanssa voi mennä naimisiin. Lisäksi muutos kieltäisi naisilta oikeuden avioeroon, perintöön ja lasten huoltajuuteen.

Niin kuin totesin, ei tämä ajattelukykyisiä yllätä millään tavoin. Practical islam in practice. Mutta suomalaisilta feministeiltä voisi jälleen kerran kysyä että onkos se naisten suurin uhka edelleenkin se valkoinen lihaasyövä heteromies joka elättää sen feministin vaiko ehkä kumminkin islam?

Veikkaan että siltä taholta voi odottaa syvää hiljaisuutta. Ehkä kekseliäimmät älyävät vaatia että tilanteen vuoksi Suomeen pitää saada lisää irakilaisia turvapaikkahuilailijoita. Jotka ovat edelleenkin pääosin miehiä. Koska tuo ei ole oikeaa islamia. Oikea islam on sitä, millaiseksi länsimainen feministi sen määrittelee.

Vielä hiljattain tiedostavaiston mielestä ongelma oli tämän näköinen. Liekö vieläkin?

2. Välttämättömyys, kiire, kusetus

Siellä Azerbaidzanin Bakussa pidetään taas ilmastokonferenssia. Minkä olen uutisista ymmärtänyt, niin siellä pääsisältö on se, että kun ns. kehittyviin maihin pumpataan asian tiimoilta jo nyt sata miljardia taalaa per vuosi, niin se ei vielä riitä, vaan rahaa pitäisi pumpata vieläkin enemmän. Itselläni kun on usein kaverinani tämä Epäilyksen Piru niin asian tiimoilta mieleeni nousee hieman kysymyksiä ja ajatuksia.

1. Kuinka paljon siitä sadasta miljardista per vuosi on varsinaisesti mennyt niihin ”kehittyviin maihin”?

2. Kuinka paljon niistä ”kehittyviin maihin” menneistä taaloista on varsinaisesti käytetty jotenkin ilmastoon tai ympäristöön liittyviin asioihin?

3. Kuinka moni taala niistä on korvamerkitty niin, että niiden myöntämisen ehtona on väestönkasvun rajoittaminen? Veikkaan että nolla $.

4. Olen elämäni aikana oppinut monta kertaa että yhtä aikaa esiintyvä välttämättömyys ja kiire ovat hyvin todennäköisiä kusetuksen tunnusmerkkejä.

5. Vielä newspeakista. Miksi niitä termejä muutellaan vaikka sisältö ei muutu? Ensin oli ”alikehittyneet maat”. Sitten oli ”kehitysmaat”. Ja nyt ovat ”kehittyvät maat”. Tuumiiko newspeakin keksijät että kyllä paska punniten kuitenkin paranee? Miten olis ”kehityskyvyttömät maat” tai ”kehityshaluttomat maat”?

3. Jaa yllättikös tämäkään?

Jopa Yle uutisoi asiasta josta täällä voiman pimeällä puolella on varoiteltu iät ja ajat:

Poliisijärjestöjen hätähuuto: Ruotsin jengiväkivallasta tullut koko Pohjolan ongelma, johon emme pysty vastaamaan

Pohjoismaiset poliisijärjestöt ovat jäämässä Ruotsista alkaneen jengiväkivallan jalkoihin. Järjestöjen kannanoton mukaan poliisit eivät pysty enää vastaamaan ja ehkäisemään jengiväkivallan leviämistä koko Pohjoismaiden ongelmaksi.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet poliisijärjestöt Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Islannista.

Siinähän se oli lyhyesti ja ytimekkäästi. Meitä varoittelijoita on puolestaan iät ja ajat pidetty vähintäänkin rasisteina, äärioikeistolaisina ja myös hulluina. Ehkä ne meidän varoitukset ovat olleet niitä laitavaroituksia joita tiedostava ihminen ei saa ottaa vakavasti.

Eikä ota vieläkään. Faktat saavat väistyä kasvojen säilyttämisen tieltä.

PALUU PULA-AIKAAN?

Siirrytään sitten Amerikan sfääreistä maan- tai ennemminkin suunläheisiin asioihin. Kas aikanaan, kymmeniä vuosia sitten ei Suomessa syöty läheskään niin paljon lihaa kuin nyt. Se ei johtunut suinkaan siitä etteikö liha olisi maistunut, vaan siitä, ettei siihen ollut niin paljon varaa. Nyt ns. asiantuntijat ovat pikkuhiljaa johdattamassa suomalaisia takaisin siihen lihattomaan pula-aikaan.

On nimittäin tulossa – taas kerran – uudet ravitsemussuositukset. Ja niiden mukaan punaisen lihan viikottainen enimmäismäärä laskisi nykyisestä 500 grammasta 350 grammaan ja esmes leikkeleet tulisi jättää leivän päältä pois kokonaan.

Jollain lailla positiivista lienee että ainakaan uutisen mukaan tällä kertaa ei vedottu ilmastosyihin. Tosin toisen uutisen mukaan taas ”kansallisella tasolla työryhmä arvioi myös muita asioita, kuten ruoantuotanto, omavaraisuus, ruokaturva, elintarviketurvallisuus, eläinten hyvinvointi sekä sosiokulttuuriset näkökulmat.”

Mitähän helvettua ”sosiokulttuuriset näkökulmat” tekevät minun leipäpalani päällä?

Uutisessa todettiin myös että ”yhteiseen päätökseen vedoten ravitsemusneuvottelukunnan halusivat pysyä artikkelissa nimettöminä.”

Tätä en ihmettele. Meinaten, kun ns. asiantuntijat tunkevat kärsänsä ihmisten ruokapöytiin niin ei sillä kavereita saa. No, onneksi ne ovat vaan suosituksia. Täytyneekin käydä pistelemässä kevyehkö aamupala. Suunläheisissä merkeissä.