keskiviikko 27. elokuuta 2014

APULUKIO TAI JOTAIN SINNEPÄIN

Hotellin respassa törmättiin hieman jälkijunassa uutiseen, jonka mukaan opetus- ja viestintäministerimme Krista Kiuru meinaa poistaa nuorisotyöttömyyttä ja parantaa kansantaloutta oikein urakalla. Keinona hänellä on se, että lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta pitäisi tehdä pakollinen kaikille. Tällä tavoin saataisiin ns. koulupudokkaat takaisin yhteiskunnan rulliin ja ehkäistäisiin sitä kuuluisaa syrjäytymistä.

Jos asiaa ajattelee tyypillisen sosialidemokraattisesta näkökulmasta, ehdotushan on aivan erinomainen ja toimiva, eikä siinä pitäisi olla mitään hörisemistä. Sosialidemokraattisen ajatustavanhan mukaanhan on niin, että jos ihmisellä on viranomaisen myöntämä paperi, on hänellä tietenkin hallussaan sen paperin ilmoittama osaaminen. Ja sosialidemokraattisen ajattelutavan mukaan on myös helppoa sanoa mitä, miettimättä sitä hyvin loogista jatkokysymystä eli miten.

Täälläpäin kun ollaan oltu ammatikseen iät ja ajat tekemissä nimenomaan niitten koulupudokkaitten ja syrjäytymisvaaran kohteena olevien nuorten kanssa ja mietitty hyvinkin taajaan kysymystä miten, tuossa Kiurun esittämässä pakkokouluttaumisideassa on hieman ongelmia.

Ensimmäisenä, ja oikeastaan kaikkein suurimpana ongelmana nousee esille kysymys miltä pohjalta.

Sosialidemokraattisen ajattelutavan mukaan on luonnollisesti oletettavaa, että jos henkilöllä on hallussaan peruskoulun päästötodistus, hänellä on luonnollisesti myös päässään peruskoulun oppimäärä. Itse olen ollut pitkään tekemisissä erilaisten tuettujen opetusmuotojen kanssa ja voin kertoa sosialidemokraattiselle ministerille yllätyksenä että näin ei ole. Pääosin nämä oppilaat ovat saaneet päästötodistuksensa joko säälistä tai siitä syystä, että koulujen on yksinkertaisesti pakko saada oppilaille päästötodistukset, ja tämä on jo pitkään saanut aikaan sen, että heidän kohdallaan mennään siitä, mistä aita on matalin.

Näin ollen niin ammattikoulun kuin lukion rehtori osaa ottaa näitten päästötodistusten keskiarvoista pois paikasta riippuen 2 – 3 numeroa saadakseen selville oppilaan oikean osaamisen tason. Ja koska rehtori aivan hyvin tietää, että kyseisellä oppilaalla ei yleensä ole puutteellisen osaamistasonsa lisäksi myöskään pienintäkään mielenkiintoa jatkaa koulunkäyntiä peruskoulun jälkeen, hän on yleensä hyvin tyytyväinen, että kyseinen oppilas ei hänen harmikseen tule.

Entä jos systeemi muuttuu, ja on pakko?

Koska itse olen oppinut ajattelemaan että miten, tulee ensimmäisenä tietysti mieleen, että kuinka kyseinen oppilas sitten yleensä saadaan menemään vaikkapa koneistajalinjalle? Jos heppua ei huvita? Kantamallako ehkä? Jos kyseessä on laitokseen sijoitettu nuori, se olisi ollut aikanaan ollut vielä teknisesti mahdollista, muttei ole enää sielläkään. Ja täytyisikö ohjaajan olla vahtimassa koko koulupäivän ajan, että heppu pysyy ammattikoulussa? Silloin kohdataan henkilöstöongelma ja todetaan, että ei väki riitä.

Lisäksi voi huomauttaa ministerimme elävän siinä harhaluulossa, että nuori ihminen, tämä syrjäytymisvaarassa olevakin saa itselleen säännöllisesti peruskoulun päästötodistuksen tarkalleen norminmukaisessa noin 15,41 vuoden iässä ja silloinhan hän ehtii opiskella uuden pakkovelvollisuutensa aikana vaikka hurumykke. Tosiasiassa hän saa nippa nappa kitkuteltuaan itselleen sen päästöspettarinsa suurinpiirtein ikähaitarilla 16,58 – 17,54-vuotiaana.

Jolloin sitten joko laitoksen henkilökunta tai avopuolen tuki-ihminen yrittää sekä etsiä tyypille opiskelupaikan että lopulta saada hänet sinne jollain ihme konstilla motivoiduksi tai ainakin fyysisesti läsnäolevaksi ja kun tämä sessio on lopulta saatu näverrettyä valmiiksi, niin heppu on silloin iältään noin 17,08 – 17,86-vuotias ja ilmiselvää on, että hän ei ehdi käydä sitä pakollista koulua täyttä lukuvuottakaan, kunnes hän täyttää 18 ja toteaa että pitäkää tunkkinne.

Ei siis onnistu.

Jos siten keksitään joku ihmeellinen sosialidemokraattinen keino, jolla kyseinen heppu saadaan menemään sinne kouluun, törmätään toiseen, perustavaa laatua olevaan ongelmaan.

Heppu ei osaa.

Siis heppu ei osaa opiskella. Hänen peruskouluopetuksensa on ollut kovasti tuettua opetusta, jossa hänen kasvua ja kehitystä on tuettu kokonaisvaltaisesti ja häntä on tuettu löytämään ja kehittämään omia voimavaroja ja vahvuuksiaan ts. menty ali sieltä, mistä aita on matalin ja hepun osaamisen taso ei ammattikouluopiskeluun kertakaikkiaan riitä. Eikä siis tietenkään myös lukio-opiskeluun. Näitä tapauksia menisi myös sinne, koska sormien rasvaaminen ei läheskään kaikkia kiinnosta.

Eli meillä on nyt sitten käsissämme hyvin monta heppua ja hilmaa, jotka eivät osaa, jotka eivät kykene ja joita ennen kaikkea ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja heille sitten pitäisi saada virallisen päätöksen mukaan ammattipätevyys tai valkolakki.

Mikä neuvoksi?

No luonnollisesti. Valtavasti lisää tuettuja opetusmuotoja ja henkilökohtaisia kouluavustajia niin ammattikouluun kuin lukioon. Joitten avulla niin heppujen kuin hilmojen kasvua ja kehitystä jälleen tuetaan kokonaisvaltaisesti ja heitä tuetaan löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan, mikä heille onkin jo ennestään tuttua. Samaan aikaan kuin muut opiskelijat itse asiassa yrittävät ihan oikeasti opiskella.

Kiurun ehdotuksen myötä tämä systeemi kohoaa toiseen potenssiin. Ja tässä vaiheessa olen kirjoittanut ainoastaan suomalaisista oppilaista. Kun otetaan huomioon se, että Kiurun ehdotus koskee luonnollisesti myös maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään, on oppilaitoksissa lopputuloksena yleinen hulina, joka ei kansantaloutta ainakaan kasvata.

Mikäli niin ammattikouluissa kuin lukioissa sitten päädytään systeemiin, että osa opiskelijoista aivan oikeasti valmistuu ammattipätevyyteen tai suorittaa lukion oppimäärän ja osalle taas on annettu vastaavat todistukset ilman oppimäärän tosiasiallista suorittamista, niin totta kai siihen omalla tavallaan reagoivat niin työmarkkinat kuin jatko-opiskelupaikat ja ne rupeavat hyvin nopeasti selvittämään, onko kyseessä:

ammattihenkilö

vaiko

ammattihenkilö™

tai

ylioppilas

vaiko

ylioppilas™

Yksityinen sektori, jossa ihan oikeasti tehdään työtä haluaa ja tarvitsee itselleen osaajia, ei osaajia™. Samoin on hyvin vaikeaa kuvitella, että alettaisiin perustaa apulukioitten lisäksi apuyliopistoja, tosin nykymeiningin huomioon ottaen en pidä sitäkään täysin mahdottomana. Joka tapauksessa ministerin keinoilla väkisin ammattikoulutettujen tai lukion käyneitten (ellei sitten täysi-ikäisyyttä nosteta takaisin 24:ään vuoteen) määrä olisi siihen upotettuihin veroeuroihin nähden kuitenkin niin pieni, että lopputuloksena olisi lähinnä tuulen huuhtoma, ja hyvin kallis perse.

Mikä sitten neuvoksi?

Yksi vaihtoehto on tietysti lyödä hanskat tiskiin ja tunnustaa, että elätettävien määrä jatkossakin vain kasvaa. Koska ovathan tässä syrjäytymisluvussa mukana myös ne, jotka eivät ole varsinaisia ongelmatapauksia. He vaan yksinkertaisesti eivät pärjää tässä nykyisessä ylikoulutusta ylistävässä yhteiskunnassa. Ei riitä lukupää. Ennen vanhaan he olisivat pärjänneet erilaisissa kouluttamattoman aputyöntekijän hommissa vallan hyvin ja eläneet ihan suht mukavan elämän ihan omalla vastuullaan ja kustannuksellaan. Mutta sellaisia töitä ei enää ole.

Entäpäs jos niitä yritettäisiin saada takaisin? Maahanmuuttajienkin kohdalla vaahdotaan, että työelämä kotouttaa, sopeuttaa ja estää syrjäytymisen ja siksi räätälöityä työtä on järjestettävä ja siinä ei hintaa lasketa. Miksi näin ei vaahdota kantasuomalaisten kohdalla?

Ajatellaanpa tilannetta, jossa sanotaanko vaikka suuri ABC-asema palkkaa pari aputyö-Annaa. Heillä ei ole oikein lukupäätä, eikä koulu edes kiinnosta. Mutta he osaavat kuskata ravintolan puolelta astioita, pyyhkiä pöytiä, tyhjentää roskiksia, siistiä paikkoja ja olla yleisenä apuna muutenkin. Niin kuin heitä joskus olikin. Sehän saisi jopa asiakkaalle aikaan palvelun tunnetta nykyisten työmaaruokalatyyppisten ravintolaratkaisujen sijaan.

Aputyö-Annan palkkakustannuksiin osallistuisi valtio. Niin no juu, tämähän maksaa. Pitää paikkansa. Siksipä valtio priorisoisi, miettisi mistä on hyötyä ja päättäisi aputyö-Annan palkatakseen jättää vastaavasti kouluttamatta yhden akateemi-Annin.

Tunnettehan akateemi-Annin? Sen typykän, joka kirjoittaa mainiot ylioppilaspaperit 19-vuotiaana ja sitten viettää välivuoden jolloin hän kokee ja matkustaa. Sitten hän menee yliopistoon lukemaan yhteiskuntatieteitä ja valmistuu maisteriksi 27-vuotiaana. Luonnollisesti Anni jatkaa opiskelujaan ja lopulta hän valmistuu tohtoriksi 32-vuotiaana ja alkaa sen jälkeen arvostetun uran Helsingin Yliopiston Klitoria-instituutin tutkijana, jossa hän pyrkii saamaan paikkansa historiassa etsimällä vielä muutaman uuden tavan, jolla patriarkaalinen järjestelmä sortaa naisia.

Samaan aikaan kun akateemi-Anni luo itselleen hulppeaa uraa, on aputyö-Anna korjannut paljon astioita, tyhjentänyt paljon roskiksia ja siistinyt paikkoja useamman vuoden. Jossain vaiheessa aputyö-Anna on huomannut, että tässähän alkaa saada tästä elämän kannikasta ihan mukavasti kiinni, ja hän päättää koettaa voimiaan pidemmälle. 24-vuotiaana hänestä tulee valmis laitoshuoltaja. Kun akateemi-Anni 32-vuotiaana valmistuu tohtoriksi, on aputyö-Anna, nykyisemmin laitoshuoltaja-Anna tehnyt tätä huomattavan tarpeellista ja tärkeää työtään jo kahdeksan vuotta.

Kummastakohan mahtaisi olla Suomelle ja suomalaisille enemmän hyötyä? Aputyö-Annasta vai akateemi-Annista?

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pannaanpa aluksi tuota ameriikinrokkia kevennykseksi.
https://www.youtube.com/watch?v=4OGapXRIBU4

Eihän tuollaiset toimet mihinkään riitä. Syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva henkilö tarvitsee tuen rinnalle sanktiojärjestelmän, jota myös kuriksi kutsutaan, aavistuksen kärjistäen "Sorvaat tai itket ja sorvaat". Tuosta sorvauksesta ja raskaanteollisuuden toimista senverran että ei niissä motivaatirajoitteinen tyhjäpää pärjää, hommissa kun pitää olla mukana logiikka ja melko hyvät matemaattiset lajat.

T. aNo

Jaska Brown kirjoitti...

Tähän ei ole enää mitään lisättävää, jatkakaa. Just noin.

Tai kuitenkin sen verran, että lopun vertausta Aputyö-Annasta ja Apuraha-Annista olen joskus mukaillut toteamalla, että ”moni hyvä laitossiivooja on mennyt ihan hukkaan naistutkimuksen tohtorina”.

Anonyymi kirjoitti...

Julkisen työpaikat niin...

Rouva liikennöitsijä irtisanoutui vakivirasta julkisella koska ..tutus.

Touhusi mittarikortin eli henkilöauton ammattiajoluvan. Pitää hieman epävarmaa ansiota kuitenkin parempana kuin terveyskeskuksen työilmapiiriä.

Terveyskeskuksessa on kuulemma hiukan liikaa AMK-kirjoituspöydänhoitajia.

-KKi-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys aNo:lle, Jaska Brownille ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

aNo: Oma alani on varsin hyvä esimerkki yleislällyilyn muodostumisesta vakiokäytännöksi, eli aikanaan meillä oli käytössä se ”sanktiojärjestelmä, jota myös kuriksi kutsutaan”, mutta nyttemmin alalla on enää oikeus pyytää painokkaasti ja sen jälkeen kirjoittaa helvatunmoinen läjä lanketteja.

Jaska: Suuret kiitokset. Vaan en ole varma, kuinka akateemi-Anni mahtaisi pärjätä laitossiivoojan hommissa. Joskus on tullut todettua, mikä pitää nytkin paikkansa, että jos yhtä-äkkiä 90% selitteläätiön maistereista häviäisi, ei kukaan huomaisi mitään. Sen sijaan jos siivojista häviäisi 90%, se huomattaisiin kyllä hyvinkin äkkiä.

KKi: Ymmärrän rouvasi ratkaisun. Julkiset, ja varsinkin naisvaltaiset julkiset työpaikat eivät ole ilmapiiriltään niitä parhaimpia. AMK-hullutuksesta voin muuten todeta tuntevani erään kirurgisen sairaanhoitajan, jo yli viisikymppisen naisen, joka on tehnyt hommiaan jo jonkun neljännesvuosisadan ja osaa hommansa ihan kybällä. Jos hän haluaisi päivittää itsensä nykyiselle AMK-tasolle, hän saisi vanhasta koulutuksestaan ja pitkästä työkokemuksestan kompensaatiota nolla (0) vuorokautta. Ei muuta kuin koulun penkille neljäksi vuodeksi istumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niinno jossain arvostetaan osaamista ja jossain akakomiikkaa.

Rouvalla kun on vain perushoitajan koulutus. Eli ei edes lukiota.

Mittarissa hän on kuitenkin arvostettu ammattilainen ja toimii jopa kouluttajana.

Veikkaan hänestä taksitarkastajaa. On sen verran asialleen omistautunut.

-KKi-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Tätä on maailman meno nykyisin. Ei työtaito merkkaa, vaan paperi. Meidänkin alalla jos töitä hakee viisikymppinen mies, jolla on 20 vuotta työkokemusta ja kouluasteen pätevyys tai märkäkorva 25-vuotias AMK-pimu, jolla on työkokemusta se kahdeksan viikkoa, mitä pakollinen harjoittelu oli, niin se pimu valitaan ilman muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo koneistajalinja oli hyvä esimerkki. Se nimittäin sisältää sisäänrakennettuna sen, että miten syrjäytymisvaarassa oleva pääsee eroon työttömyyden kanssa käsi kädessä kulkevasta syrjäytymisriskistä. Näin se menee: Ei kiinnosta, ei jaksa, ei viitsi, ei kuuntele, ei opi, ei keskity --> koneistajalinjalle --> kaljaa, pilveä, teiniseksiä, väsymystä --> poninhäntä tai hiha jää vahingossa kiinni sorvin istukkaan --> sairaalaan --> sairaseläkkeelle ja kuntoutukseen.

Eipäs tullutkaan marginalisoitunutta ja syrjäytynyttä työtöntä vaan ihan kunniallinen sairaseläkeläinen.

Tuo Aputyö-Annojen hommien takaisin tuominen auttaisi taatusti - kunhan niitä hommia täyttämään ei sitten haalittaisi taas tuhansia mamuja. Ja aika usein se nuoren ihmisen valmiuksien puuttuminen johtuu osin siitä että kun on laiska ja tottunut olemaan huolehdittavana niin ei osaa eikä viitsi siirtyö huolehtimaan. Aputyö-tehtävien kautta vähän laiskempikin huomaa että oppiminen on helpompaa kuin raataminen ja yrittää useinkin saada hilattua itsensä ainakin sille seuraavalle portaalle asti.

Itse en kannattaisi sitä että vähennetään akateemisen puolen koulutuspaikkoja. Sen sijaan kannatan vahvasti sitä että asetetaan akateemisen puolen tuet suorituspohjaisiksi ja suorituksille aidosti tieteelliset laatukriteerit.

Aidosti tieteelliset laatukriteerit tarkoittaisivat sitä että pahimpien spedestiikka-alueiden suoritusmäärät romahtaisivat, sillä niillä Suomessa vallitsevat paradigmat ovat epätieteellisiä. Ja kun suurin osa näistä akateemi-Anneista ei kykene aidosti tieteelliseen työskentelyyn niin niiden pitäisi koittaa ihan itse ohjautua johonkin kannaltaa hyödylliseen suuntaan.

Tähän luonnollisesti pitäisi liittyä se, että tieteellisen työn rahoitus kohdistuisi vain ja ainoastaan tieteellisen työn kriteerit täyttävään toimintaan. Ja että jos yliopisto päästää ulos asti kukkua niin kyseiseen hankkeeseen myönnetty rahoitus perittäisiin yliopistolta takaisin.

Suorituspohjainen opintotuki voisi toimia niin että kuka vain voi saada peruskoulun jälkeen opintotukea 240 opintoviikkoa vastaavan määrän. Yhdestä opintoviikosta saisi 200€ + arvosanalisä. Asteikolla yhdestä vitoseen arvosanalisä menisi näin: 1-2.5 = 0€, 3- - 3.5 =50€, 4- - 4.5 = 100€, 5- - 5 = 150€. Eli jos lukee itsensä maisteriksi vaikka 170 opintoviikkoa ja nelosen tenttituloksia vastaavalla tasolla niin koko yliopiston ajalta voi saada opintotukea 51 000€. Ei mitään "jos teet töitä niin tuki peritään takaisin" -naurettavuuksia. Ahkeruudesta ei saa rankaista. Ja opintolainan saamiseen sellainen ehto että valtion takaamaa opintolainaa voi saada euromääräisesti enintään sen verran kuin edellisenä vuonna on saanut opintotukea.

Kellekään ei mitään rajoituksia sen suhteen että paljonko voi opiskella. Yliopistoihin ja korkeakouluihin avoin sisäänpääsy apro-opintoihin. Parhaat aprot mahdollistavat sitten pienelle porukalle pääsyn kumuopintoihin. Parhaat kumut mahdollistavat pääsyn syventäviin.

Tukemisen ei pitäisi kohdistua oppilaana olemiseen vaan laadukkaaseen suorittamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

On vielä lisättävä edelliseen, V*ttumaisimpia ihmissuvun edustajia lienee juuri nämä apu-raha-annit. Täydellisä individualisteja vailla mitään elämänkokemusta, työstä puhumattakaan. Silloin kun vielä vaikutin edellisessä toimessani, saavutettiin nuorempien työntekiöiden parissa hyvää tulosta pistämällä uusimies ammattimiehen pariksi, alussa tekemään nk. N-sana hommat ja pikkuhiljaa työnohessa opetettiin kaveria vastuullisempiin suoritteisiin ja kaskummaa parissa vuodessa pelkän peruskoulunkäyneestä hepusta tuli ihka-oikea ammattilainen joka myöhemmin pystyi välittämään osaamistaan nuoremmille ja jopa olemaan ylpeä ilman ainuttakaan akateemista opintopistettä. Oma lukunsa oli sitten 25vuotias amk ins. jonka mottona oli "mullaonvalkoinenkypärä joten turpakiinni" ja kun homma kusi vika oli typerän haalarihemmon. Onneksi tuli todettua että nämä am k.ins. joko sopeutuivat tai vaihtoivat alaa.

T. aNo

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja aNo:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Aputyö-Annoiksi ajattelin minäkin ihan tavallisia suomalaisia pottunokkia. Maahanmuuttajien, siis sosiaaliperäisten sellaisten kohdalla näkisin viisampana ensimmäisenä sen, että niitä ei oteta lisää, ja täälläoleviakin motivoidaan muuttamaan pois.

Laiskuudesta ja huolehdittavana olemisesta totean omasta, joskin tietysti ammatin puolesta varmaankin hieman vääristyneestä näkökulmasta, että alani asiakkaat alkavat aina useammin olla ihan hyvistä perheistä, joissa vaan on se ongelma, että mukulat on poispilattu ja passattu, eikä niille ole koskaan sanottu ei. Kaiken on saanut ilman minkäänlaista ponnistelua. Yleensäkin tässä syrjäytymiskeskustelussa on unohdettu nykyisessä ylihumanistisessa yhteiskunnassamme kaksi asiaa. Tai ainakin se on unohdettu päättävillä ja virkamiestasolla, eli:

- jos lasta ei huvita, sen ei tartte, eikä voi pakottaa

- jos nuorta ei huvita, sen ei tartte, eikä voi pakottaa

Minä itse kannatan akateemisten koulutuspaikkojen vähentämistä, nimenomaan ns. selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan aloilla, mutta mikäli nämä esittämäsi ja ihan hyvin perustellut tieteelliset kriteerivaatimukset toteutuisivat, se tapahtuisi itsestään, sillä silloin tämä ns. julistava yhteiskuntatiede kuihtuisi pois. Ja tarpeettomana sille joutaisikin käydä niin.

Mitä tulee tuohon opintotukisysteemiisi, niin se voisi olla kovastikin toimiva, mutta koska en ole tässä ammattilainen ja omista opiskeluajoista on kovasti kauan aikaa, niin en asiaa enempää ruodi.

aNo: Siinä edellisessä työpaikassasi noudatettu systeemi kuulostaa äärimmäisen järkevältä, ja toivoisin tuollaisen oppipoika – kisälli – ammattilainen-järjestelmän tulevan omalle alallenikin. Mutta tässä täytyy kyllä huomauttaa, niin kuin olen huomauttanut joskus ennenkin, että omalla alallani on kyllä myös äärimmäisen hyviä ja taitavia AMK-koulutettuja työntekijöitä. Ei siksi, että he ovat AMK-koulutettuja, vaan siksi, että he kerta kaikkiaan soveltuvat hyvin näihin hommiin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuollainen aputyösysteemihän on jo olemassa: työvoimatoimiston kautta annettavat työharjoittelupaikat ovat useimmiten aputyötä. Tietysti työharjoittelupaikkoja voisi varmaan lisätäkin. Pidän kyllä vähän kyseenalaisena sitä, kannattaako lisätä työpaikkoja, joilla valtio maksaa työntekijän palkan, kun jo nyt työharjoittelijoita käytetään myös korvaamaan ihan oikeita palkattuja työntekijöitä.

Ghettomaksaja kirjoitti...

Näin akateemikon näkökulmasta toivoisin syvästi, että yliopistojen rahoitus muutettaisiin suoraviivaisemmin yrityksiä tukevaksi. Opetukseen olisi varattu x euroa, minkä lisäksi tutkimukseen saisi valtiolta aina 2*y euroa silloin jos jokin yritys sijoittaa samaan tutkimukseen y euroa. Tällä hetkellä kun tilanne on se, että:

-Opetusministeriöltä tulee jonkin verran rahaa, mutta läheskään kaikkea ei saa käyttää opetukseen koska kulukuuri
-Valtiolta tuleva muu rahoitus riippuu siitä, kuinka monta a) tutkintoa oppilaitos tuottaa (=kannustaa päästämään toistaitoisimmankin tunarin läpi jotta yliopisto saa hynää) ja b) kuinka monta tieteellistä artikkelia yliopiston nimissä julkaistaan Julkaisufoorumiin hyväksytyissä lehdissä (joita on humanistisella alalla lievästi sanottuna ihan perkeleen paljon, mutta tekniikan puolella sille listalle on todella hankala päästä).

Edellä mainituista syistä sellaiset oppilaitokset, jotka tekevät yrityksille erittäin paljon palvelututkimusta ja tukevat näin ollen kotimaista teollisuutta, jäävät rahoituksessa hyvin pienelle osalle, koska usein firmoille tehdyistä tutkimuksista ja opinnäytetöistä ei myöskään saa lupaa tehdä tieteellistä julkaisua. Varsinaiseen koulutukseen ei meinaa riittää rahaa ollenkaan ja jos yrität kirjata käyttäneesi yhdenkään työtunnin omien kurssien kehittämiseen niin siitä nousee haloo saman tien. Samaan aikaan meilläkin on kuitenkin "koulutuksen kehittämiskeskus", mihin on palkattu "opetuksen tukihenkilöiksi" useita... voitte varmaan arvata? Humanististen tieteiden maistereita.

Kirveelle olisi töitä. Ja oppisopimuskoulutukselle tarvetta. Miksei oppisopimuksella voisi kouluttaa vaikkapa siten, että valtio maksaa koulutettavalle opintorahan ja asumislisän ja kouluttava firma sitten vaikkapa 500-600 euroa kuussa päälle? Kaksi vuotta opiskelua noin tonnin kuukausituloilla ei pitäisi olla ihmisarvoa alentavaa. Kouluttajina voisivat toimia kohta eläkkeelle jäävät oikeat ammattilaiset. Esimerkiksi 65-vuotiaalle putkiasentajalle kaksi vuotta apumiehenä pyörivä jolppi olisi erittäin hyvä apu, mikä hieman keventäisi vanhemman asentajan työtaakkaa ja auttaisi jaksamaan työssä 67-vuotiaaksi. Sitten kun jolppi on koulutettu, niin jokin nimellinen opinnäytetyö, paperit kouraan, ukko ansaitulle eläkkeelle ja jolppi valmiiseen työpaikkaan (olettaen että on hoitanut hommansa hyvin).

Anonyymi kirjoitti...

No tota. Eikös näillä akakoomikoilla ole jo aputyöpaikat?

-KKi-

Ekku kirjoitti...

Taksitarkastajan hommaan ei kannata ryhtyä.

Ei sillä hommalla kuitenkaan saa alan hpeäpilkkuja kuriin, mutta samalla voi menettää niiden järkevämpien kollegoiden luottamuksen. tämä ns. "yhteinen hyvä" kun tällä alalla näyttää tarkoittavan sitä, että joku hyötyy muiden kustannuksella työpanoksesta riippumatta.

Jos on pätevä taksikuski/autoilija, niin se on merkittävä kilpailuetu verrattuna niihin vähemmän päteviin.

Asiakkaista suurin osa kuitenkin osaa ammattilaista arvostaa.

Topalassu kirjoitti...


Noh, ehkä tätä voisi jo sanoa apu-maisterien kouluttamiseksi:
http://yle.fi/uutiset/ruotsalaisyliopistojen_ongelma_opiskelijat_eivat_ymmarra_kysymyksia_eivatka_osaa_kirjoittaa/6462775

Puhut aivan asiaa ylikouluttautumisesta. Itse supistaisin kaikkien yliopistojen alotuspaikkojen määrää ja muuttaisin pääsykokeita siten, että sisään pääsisi enemmänkin sellaiset opiskelijat, joilla aivokapasiteetti riittää vaativien asioiden opiskeluun. En ole aivan varma, mutta oletan, että yliopistoihin menee tällä hetkellä aivan liikaa porukkaa ja pitkät opiskeluajat johtuvat osittain siitä, että opiskelijan kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä. Tai tietenkin kaikille voidaan antaa diplomi siitä että on virallisesti insinööri,lääkäri,maisteri tai ekonomi, se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö osaisi tehdä mitään alaan liittyviä asioita. Yritän sanoa tässä sitä, että hieno maisterin titteli ei takaa mitään ja pelkäänpä, että korkeakoulutuksessa on alettu menemään tosiaan sieltä missä aita on matalin. Wikipedian mukaan vuonna 2007 yliopistoissa oli 31 000 aloituspaikkaa ja ammattikorkeakouluissa 22 000. Ikäluokan kokohan on n. 60 000.... Laskekaa siitä

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Ghettomaksajalle, KKi:lle ja Ekulle & kiitos kommenteistanne. Noin alkuun totean, että tämä aputyö-Anna oli kirjoituksessa vain sivuheitto. Pääasia oli todeta, että ministerit (ja muutkin korkealentoiset henkilöt) heittävät ilmoille ideoita ennen kuin kysyvät suorittavan tason ihmisiltä, että onko tällä edes teoreettista mahdollisuutta onnistua.

Ano: Noita työharjoittelupaikkojahan on kyllä verrattu orjatyövoimaan, eikä tuo tietysti hyvin kaukaa menekään.

Ghettomaksaja: Kiitos kattavasta yliopistokatsauksesta. Tuosta saan sen ikävän kuvan, että yliopistoissa varsinainen tutkiva tutkimus näivettyy entisestään ja ns. julistavat oppialat porskuttavat entistä enemmän. Oppisopimusmallia pidän minäkin fiksuna ja siihen kannattaisi satsata.

KKi: Emmä tiä oikein sitäkään. Jos aputyöläinen pyyhkii pöytiä ja tyhjentää roskiksia, niin siitähän on selvää hyötyä. Akakoomikoista taas ei ole hyötyä kenellekään. Käyttäisin heidän työstään ennemmin termiä suojatyö.

Ekku: Tähän on vaikea sanoa mitään, kun en alan ammattilainen ole. Meillä Huitsinnevadan Örnätjärvellä on yksi ainoa taksiyrittäjä ja hänen kanssaan homma pelittää kyllä tosi jouhevasti.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Topalassulle. Meni näemmä kommenttimme ristiin. Tuo on aika hurja tuo linkki, minkä lähetit. Vaan en oikein tiedä, kuinka tää systeemi tällaiseksi menikään. Minä kirjoitin ylioppilaaksi ennen 1980-luvun puoltaväliä ja jo silloin näytti olevan asenne, että mitä enemmän maassa on korkeakoulutettuja, niin sen paremmin maalla pyyhkii. Ehkä joku unohti, että joittenkin pitäisi vielä tehdä sitä varsinaista työtäkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ja tervehdys myös AT:lle ja kiitos sähköpostista ja linkistä. Laitetaanpa tähänkin:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/lahi-ita/kysely-isis-terrorijarjestolla-kannatusta-myos-euroopassa/?shared=51218-dad20a05-500

Eikös tässä ihan hiljattain ollut uutinen, että Helsingissäkin oltiin kyselty tyyppejä Syyriaan sotimaan?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja kiitos linkistä. Luulen, että ”Vuoden mokutuksen” titteliin otti tämä porukka tiukan otteen. Mutta onhan vuotta vielä jäljellä. Saattaa olla, että hotellin respastakin heitetään joku kommentti tuohon uutiseen.

Castor kirjoitti...

No tuota noin, suoritin aikoinaan silloisen oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon, josta minulle ei koskaan ole ollut mitään hyötyä, mutta yliopisto sai rahaa tästä (jota en silloin tiennyt, olin työelämässä, siis "oikeissa töissä" jos juristin hommia voi sellaisiksi aina sanoa, ja pidin aina välillä pari luentoa universtaassa). Kehottivat kovasti saamaan loppuun tuo tutkinto, eli fyffe oli heille se, mikä merkitsi. Tämä nyt meikäläisestä.

Mutta Aputyö-Annan ansiot elämässä eivät jää koskaan pelkästään siihen työhön. Aputyö-Annoilla kun on taipumus jatkaa selaisellekin merkittävälle uralle kuin suvunjatkaminen, ja se lisää minusta edelleen pisteitä hänen hyväkseen, avioliitto ja pari lasta, jotka käsittääkseni hoidetaan hyvin. Palkka on hiutaleita verrattuna Apuraha-Annaan, joka jostain ihmeestä pystyy kehittämään kaikenmaailman tutkimusaiheita (enkä nyt enää jaksa viitata siihen "Merimies, albatrossi ja koira: suomalaisten merimiesten sukupuolielämä 1970-luvulla"). Ei tuo Apuraha ollut vielä silloin edes syntynyt...

Koulutus ei ole koskaan luonut pätevyyttä, ainoastaan tehty työ tekee sen. Ja sitten Suomessa tehdään aivan ihmeellisiä valintoja. Laitetaan nyt esimerkiksi se Aputyö-Anna vanhiustenhoitoon ja rinnalle tuo Abuhanna, eikun siis Apuraha, niin nähdään kuka tekee ja mitä. Tittelit ovat ihan mukavia sinänsä, mutta ei niillä mitään tee jos ei mitään osaa. Apurahat eivät yleensä osaa mitään, mutta Aputyöt osaavat juuri ne asiat, jotka mielestäni jokaisen pitäisi osata. Apuraha varmaan kysyy aamulla, miten vettä keitetään...

Pikku känni päällä, myönnän, tulin juuri Honkkarista, vaimo ei ole kotona ja Dragon Air tarjoaa kaikkea mukavaa, puhumattakaan lentokentän tarjoilusta ja sitten kotona tietty "poika" pöytälaatikossa. Kello on nyt 20.08 Shanghain aikaa, pikkasen vielä jäljellä, aion sen tuhota, mutta sitten tuutumaan, aikainen herätys, ja toisaalta muutenkin: mitä sitä vanhaa miestä kiusaamaan krapulalla. Meni ihan ohi aiheen, mutta nuorempana kun olin mm. salaojahommissa, metsähommissa, putkiduuneissa, jne. niin siis minullahan ei mihinkään näistä ole ammattitaitoa, mutta kundeilla oli. Ja arvostan yli kaiken. Samoin arvostan Aputyö-Annaa, joka tekee yhteiskunnasta vahvemman, Apuraha heikentää sitä.

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelin jo että tämä koulujärjestelmä on osaltani käsitelty tältäerää mutta kun tuo A-studio;

Oppivelvollisuusiän nosto, komieatyönä tehty sambsi(vaimikäkettusenytoli) jne. tulisi haudata heti ja sen sijaan alkaa painamaan opusta "OPETTAJAN JA KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAN VOIMANKÄYTTÖ-OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET Vol.1" ja suosia opettajien rekrytoinnissa miespuolisia henkilkilöitä joilla on pedagokisten valmiuksien lisäksi työkokemusta esim. Poliisista, puolustusvoimista, turvallisuusalalta ylipäätään ja jotka omaavat nk. maalaisjärjen. Koulunkäyntiavustajiksi veroporkkanalla evp. kantahenkilökuntaa.

T. aNo

Anonyymi kirjoitti...

Itse pitkään yliopistomaailmassa liikkuneena (nyttemmin voin jo paremmin) täytyy myöskin todeta, että Nuorten Lahjattomien Naisten Hyysäyskoneisto "Kehdosta hautaan" on aivan järkyttävän toimelias, laaja ja yhteiskunnan kivijalkaan saumattomasti betonoitu systeemi, ehkä yksi luotettavimmista palveluntuottajista nykypäivän Suomessa. Kovasti toivoisin jonkun aikamme Karpon jo vihdoin viimein räjäyttävän tämän mätäpaiseen ihmisten silmille sillä tavoin että sen olemassaolo olisi yksinkertaisesti pakko noteerata.

Eipä tässä aiheesta ole sinänsä mitään sen kummempaa sanottavaa, etten nyt liian yksityiskohtaisiin paljastuksiin menisi oman lyhyen urani varrelta... Totean vain, että riittää se tyhmän leikkiminen idealistillekin jossain vaiheessa ja siksi olenkin liikahdellut vähän toisille aloille.

Ykälle kiitos hienosta blogista, jota en ole aiemmin käynytkään kommentoimassa!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Castorille, aNo:lle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Castor: Vei jalat suustani eli olemme asiassa täysin samalla aaltopituudella eli osuit naulan kantaan.

aNo: Juuri noin. Nyt on vaan ikävää, että niin koulussa kuin omalla alallani ei voimakäyttööän liittyviä kysymyksiä käsitellä etukäteen vaan aina jälkikäteen ja käräjillä. Kukaan ei uskalla ottaa minkäänlaista etukäteisvastuuta, vaan nyt pelataan ennakkotapausten mukaan. Ja sehän saa aikaan sen, ettei kukaan uskalla tehdä mitään.

Ano: Suuret kiitokset ja tervetuloa kommentoimaan. Joku Karpon tasoinen tyyppi tuohon kyllä tarvittaisiin, mutta koville se hänelläkin ottaisi, sillä tuossa nousee epäilemättä esiin kysymys ”miten helvetissä tämä oli mahdollista”.

Ekku kirjoitti...

Julkisella puolella käytäntö siis on, että se palkataan, jolla on "parhaat paperit"?

Tuota systeemiä "ne" varmaan ajavat myös yksityiselle puolelle?

onhan se pirullista, kun ykstyisyrittäjä saa palkata työnhakijoista sen sopivimman eikä sitä, jolla on parhaat paperit...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ekku. Kyllä se julkisella puolella valitettavasti menee niin. Työkokemuksella ei ole mitään merkitystä. Julkisen puolen pomotasolla tosin vähän kikkaillaan, mutta siinä ei ole kyse siitä, että saataisiin pomopaikalle ihminen, joka olisi paras tehtävässään, vaan ihminen, joka ei taatusti kyseenalaista järjestelmän toimintaa, ja toteuttaa ylhäältä tulleet määräykset yhtään mutisematta.

Aika ajoin on kuultu sellaista, että tämä systeemi pitäisi saada yksityisellekin puolelle, erityisesti kun on kyse sosiaaliperäisistä maahanmuuttajista, mutta onneksi siihen ei vielä olla päästy. Lyckaa sinne yksityiselle puolelle ja voimia eloon!

Becker kirjoitti...

Noin lyhyesti toteaiasin, että kun katselee noita Ylenannin ohjekmia aiheesta tai sitten muuta mediaa, niin jaksetaan lässyttää seurauksista muttei syistä. Himastahan tuo nuorten näkemys tulevaisuudesta lähtee. Jos vanhemmilla ei ole kykyä/halua kasvattaa penskojaan, niin minkäs teet? Nykyjään tuntuu välillä siltä, että nykyinen elämän tyyli ei juuri arvosta muuta kuin pinnallista "nyt heti mulle" meininkiä.
Ja jos vanhemmat onnistuvat jotain järjellistä pentujensa päähän takomaan, niin netti ja oven ulokopuolinen maailma sen kyllä laimentaa.
Se, että mätkitään vaan miljoonia opetukseen, lisätään opintoaikaa yhdellä vuodella tai koulutetaan opettajia entistä enemmän ei ole ratkaisu, kun herranlahjat eivät tunne mitään mielenkiintoa mihinkään.
Ehkä olen väärässä, mutta kurin puutetta. 6 kuukautta Lapissa jossain korvessa lakkoja poimimassa olisi sellainen sopiva piristysruiske näille "huonosti voiville"hellanteltuille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Kun aloitin aikanaan nämä hommani, niin laitoksissa oli pääosin huonoista oloista tulleita ihan oikeasti pahoja poikia ja tyttöjä. Nykyisin aina vaan enemmän tulee ihan ns. hyvistä perheistä tulevia sijoitettuja nuoria, joilla ei sinänsä olisi mitään ongelmaa, mutta vanhemmat ovat olleet näitä ns. curling-vanhempia, jotka eivät ole osanneet sanoa ei ja kaikki mahdollinen mitä on haluttu, on saatu ilman mitään ponnistuksia. Niin että se kuuden kuukauden lakanpoimintareissu ei välttämättä tekisi ollenkaan pahaa.