tiistai 27. syyskuuta 2016

PÄIVÄ VIHATUTKIJAN ELÄMÄSTÄ

Lähitulevaisuuden Helsingissä, tarkemmin sanottuna Kalliossa 26-vuotias Anniperttiina Ilmivalta heräsi pirteänä herätyskellon soittoon aamulla klo 6.00. Otettuaan virkistävän suihkun hän nautti maittavan aamiaisen, joka koostui marjaisesta kookos-kauratuorepuurosta sekä vaniljasoijalattesta. Samalla hän luki postiluukustaan kopsahtaneen kätevän tabloidikokoisen Helsingin Sanomat. Lehdessä ei ollut sinänsä mitään, mitä hän ei jo edellisenä päivänä olisi tiennyt työnsä puolesta mutta aamiaisella oli kiva olla jotain joka rapisee. 

Syötyään maittavan vegaaniaamiaisensa hän aloitti meikkaamaan itseään työpäiväänsä varten Rabbit Mama-yhtiön tuotteilla. Saatuaan aikaan itseään tyydyttävän kasvonaamion hän puki ylleen hillitysti minimittaisen mittatilaustyönä tehdyn siniharmaan jakkupuvun jonka kauluksissa oli poliisin miekkaleijonatunnus ja jonka rintapielessä luki ”A. Ilmivalta: Sisäministeriön Erityisasiantuntija”. Kaikki hänen tarvitsemansa työvälineet löytyivät hänen työhuoneestaan Kalasatamassa sijaitsevassa Sisäministeriön rakennuksessa mutta käsilaukkuunsa hän sujautti vielä ysimillisen CZ 75-pistoolin joita sisäministeriö oli hankkinut nimenomaan naistyöntekijöilleen muutama vuosi aikaisemmin. Sinänsä Anniperttiina sai kulkea kadulla aivan kaikessa rauhassa sillä tiedettiin että sisäministeriön erityistyöntekijän virkapuku päällä kulkevan henkilön aseenkäyttöoikeus oli huomattavasti laajempi kuin tavallisen rivipoliisin. Muutenkin Anniperttiinan virkajakku sai tavallisen ihmisen kääntämään katseensa alaspäin ja antamaan hänelle tietä. Jopa suomalaisnaisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin luovasti suhtautuvat maahanmuuttajat ymmärsivät, että tuota virkapukua kantava nainen kannatti jättää rauhaan. Hän oli koskematon.


Hänelle annettiin tietä. Häntä väistettiin. Häntä pelättiin. Niin kuin pelkäsi eräs mies kolmosen ratikassa, johon Anniperttiina nousi pysäkiltä. Voi että hän nautti tästä. Tästä ihanasta absoluuttisen vallan tunteesta. Ratikka oli vain puolillaan mutta hän meni pysäkiltä siihen noustuaan ja valtion IKI-korttia lukulaitteelle heilautettuaan kyseisen miehen viereen seisomaan. Hän ei sanonut miehelle sanaakaan. Katsoi vain. Mies oli noin kolmekymppinen, kaljupäinen, noin 190 senttiä pitkä ja lihaksikas. Mies nousi, viittasi Anniperttiinalle että tämä paikka on vapaa ja meni nöyränä seisomaan ratikan takaosaan. Seuraavalla pysäkillä hän poistui ja jäi odottamaan seuraavaa ratikkaa.

Miehellä ei ollut rintapielessään tiettyä merkkiä ja siksi hänen oli syytä esiintyä nöyrästi virkakoneiston edustajan edessä, joka halutessaan saattaisi tuhota hänen elämänsä. Sinänsä kuka tahansa kansalainen saattoi halutessaan saada ”irtisanoutujan” merkin rintapieleensä. Se oli rauhankyyhky jonka nokassa oli oliivipuunlehden sijasta naissukupuolta ja sen voimautumista symboloiva tunnus. Kansalainen saisi tuon tunnuksen mikäli hän sekä allekirjoittaisi että julkisesti lukisi julistuksen, jossa hän irtisanoutuu rasismista, äärioikeistolaisuudesta, sovinistisuudesta, viha-ajattelusta sekä kaikista niistä asioista jotka Sisäministeriön alainen Valtion Viha-ajattelunvastainen Virasto sellaisiksi julistaisi. Kyseinen julistus videoitiin,  tallennettiin viraston tiedostoihin sekä julkaistiin sekä youtubessa että Ylen sitä varten perustetuilla sivuilla. Anniperttinaa hieman ihmetytti että vain noin 650.000 kansalaista oli hankkinut itselleen kyseisen merkin ja suurin osa heistäkin oli julkisen sektorin työntekijöitä, jotka eivät uskaltaneet riskeerata uraansa. Etnisesti edistyksillisille maahanmuuttajillehan tämä merkki myönnettiin ilman mitään julistusta, sillä olisihan ollut suoranaista rasismia, jos heidän ei annettaisi edustaa vapaasti omaa kulttuuriperintöään vaikka se eroaisi suomalaisesta vastaavasta huomattavasti. Anniperttiina ei nähnyt tässä asiassa mitään ristiriitaa eikä olisi ymmärtänyt jos häneltä oltaisiin kysytty perusteita mielipiteelleen. Jotkut asia ja mielipiteet yksinkertaisesti olivat oikeita. Ei niitä tarvinnut perustella.


Miksi olisikaan? Miksi varsinkaan Anniperttiinan? Sillä Anniperttiina Ilmivalta oli kyseisen viraston ansioitunut viha-ajattelun vastainen tutkija. Hänen feministikyyhkysymbolinsa oli kultainen ja sen ympärillä oli laakerinlehdet. Se kertoi tavalliselle kansalaiselle että hän oli saanut kiinni ja tuomiolle vähintään kymmenen viha-ajattelijaa ja sen vuoksi hän sai matkustaa myös lyhyen metromatkansa Hakaniemestä Kalasatamaan aivan omassa rauhassaan. Nekin ihmiset, joilla rintapielessään oli hopeinen merkki pyrkivät välttämään hänen seuraansa. Hän oli pelottavaa eliittiä. Uutta suomalaista nomenklaturaa. Eri kieltä puhuvaa, mutta aivan samanlaista kuin se, joka aikanaan kävi ostoksilla muilta kansalaisilta suljetussa GUM-tavaratalon viidennessä kerroksessa.

Hän nousi metrosta Kalasataman asemalla ja tervehti samasta metrosta noussutta kaukaista sukulaistaan Uuno Nilviötä joka työskenteli samassa sisäministeriön rakennuksessa virallisena kuolinpesärealisoijana. Hänen tehtävänsä oli realisoida kuolleitten ihmisten omaisuus ennen kuin heidän ahneet sukulaisensa pystyivät puolestaan polaamaan sen itselleen viranomaistoimenpiteitten ulottumattomiin. Olihan selvää, että kuolleitten ihmisten omaisuus kuuluu vain ja ainoastaan valtiolle, joka käyttäisi sen hyödyllisiin ja yleisinhimillisiin tarkoituksiin sen sijaan että ahne perikunta rälläisi sen mielensä mukaan ilman minkäänlaista viranomaisvalvontaa. Uuno oli monesti manannut sitä, että käteinen raha oli vieläkin olemassa. Sehän oli pelkkä veronkierron ja rikollisuuden väline. Täysin turha ja haitallinen muinaisjäännös.

Anniperttiina arvosti Uunon työtä. Mutta vielä enemmän hän arvosti omaa työtään. Ja sitä arvosti valtiokin. Valtiota väitettiin hitaaksi toimenpiteissään. Mutta tärkeissä asioissa se oli nopea. Kun sisäministeri Risikon masinoima Lex Jimi saatiin aikaiseksi, sen perusteella saatiin aikaiseksi myös puolessa vuodessa perustettu Valtion Viha-ajattelunvastainen Virasto VVV, jonka palveluksessa oli tällä hetkellä jo noin 1.200 tutkijaa ja 700 avustavaa työntekijää Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion, Vaasan ja Oulun toimipisteissä. Suurin toimipiste oli luonnollisesti Helsingissä jossa Anniperttiinan kollegoina toimi 700 tutkijaa sekä 400 heitä avustavaa työntekijää.

Määrärahat viraston perustamiseksi oltiin saatu aikaan sekä pysyvällä lisäbudjetilla, nappaamalla hieman terveydenhuollosta, tielaitokselta ja puolustusvoimista sekä vähentämällä aina vähemmän tarpeelliseksi käyvästä poliisin kenttätoiminnasta. Perusteena tälle vähennykselle hallituksella oli tutkija Vesa Puurosen tilaustyönä tehty ja laajasti siteerattu tutkimus jonka mukaan tavallisen kansalaisen turvallisuustilanne tällä hetkellä oli parempi kuin koskaan aikaisemmin ja suoranainen välitön uhka ihmisten turvallisuudelle tuli vain viha-ajattelusta ja sen aikaansaamasta niin sanotusta potentiaaliväkivallasta jota ei varsinaisesti ollut juurikaan tapahtunut mutta jonka uhka oli olemassa ja joka saattaisi räjähtää valloilleen ellei siihen etukäteen reagoitaisi. Kiitokseksi työstään Puuronen oltiin valittu ilman viranhakumenettelyä VVV:n pääylijohtajaksi. Hänen lisäkseen virastolla oli kuusi ylijohtajaa, kaksitoista apulaisylijohtajaa sekä 24 avustavaa apulaisylijohtajaa sekä luonnollisesti tarvittava määrä osastopäälliköitä.


Anniperttiina oli hakenut tutkijan paikkaa heti kun se oli tullut julkiseen hakuun. Hänet oltiin valittu saman tien. Hän oli ihannetapaus. 19-vuotiaana kuusi laudaturia kirjoittanut nuori tyttö, varakkaan lääkäri-lakimiespariskunnan ainoa lapsi joka oli päässyt papereillaan suoraan Tampereen Yliopistoon lukemaan toimittajaksi. Hän oli sinkku eikä hänellä ollut vielä minkäänlaista työkokemusta edes kesätöitten muodossa joten reaalimaailma ei ollut pilannut hänen asenteitaan. Puolen vuoden tutkijakoulutus viimeisteli verenhimoisen tutkijan pätevyyden. Koulutuksen jälkeen hänelle – niin kuin kaltaisilleen – myönnettiin myös poikkeusluvalla ja poikkeuserityisosaamisella perusteltu yhteiskuntatieteitten erityismaisterin pätevyys.

Nimenomaan Anniperttiinan kaltaisia nuoria ihmisiä haluttiin tähän tehtävään. Yli kolmekymppisiä ja varsinkin perheellisiä pidettiin kertyneen elämänkokemuksen myötä liian epävarmoina ja epäluotettavina. Erityisesti tämä koski miehiä eikä tässä virastossa ollut miespuolisia tutkijoita töissä kuin viitisen prosenttia. Avustajissa työntekijöissä heitä oli huomattavasti enemmän mutta heidän työnsä olikin hoitaa avustavaa tekniikkaa, ei varsinaista tutkintaa.

Kun Anniperttiina avasi tietokoneensa ja keskittyi päivän ensimmäiseen työtehtäväänsä tuli hänen maisemakonttorissa sijaitsevan työpöytänsä luo tällainen avustava työntekijä eli Jaakko-Pekka Könehmäinen, ammatiltaan tietotekninen ammattihenkilö. Könehmäinen kertoi saaneensa edellisenä päivänä selville sen vihapuhujan henkilöllisyyden jota Anniperttiina oli kytännyt jo viikon verran. Vihapuhuja oli Bloggerin kautta toimiva Pohjanmaan Pertti-blogi johon kyseinen nimimerkki Pertti oli laittanut jatkuvasti tietoja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Hän ei ollut juurikaan kommentoinut niitä, korkeintaan hän oli sanonut että ”tätäkö me haluamme” mutta Anniperttiina muisti oikein hyvin Lex Jimin myötä virkahenkilöille annetun perusohjeistuksen:

”Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen. Vastakkainasettelua lisätään sillä, jos kerrotaan julkisia kanavia käyttäen maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Näistä rikoksista kertominen, vaikka aivan faktoihin perustuen saa aikaan sen tilanteen, että epätasapainoiset henkilöt voivat saada näistä faktoista kannustusta maahanmuuttajiin ja suvaitsevaisiin ihmisiin kohdistuviin väkivallan tekoihin. Joten epäkorrektien faktojen esittäminen on yleiseen turvallisuuteen vedoten laitonta ja sen vuoksi ankarasti rangaistavaa”

Ja se tietäisi Pohjanmaan Pertille kylmää kyytiä. Anniperttiinaa avustava tietotekninen asiantuntija Jaakko-Pekka oli pistänyt tuoreen Findhateperson-ohjelman toimimaan, etsi Pertistä kaikkea mahdollista mitä hänestä saattaisi netistä löytää ja sai selville että kyseinen mies käytti myös Facebookia ja ja osallistui muutamille keskustelusivustoille, tosin epäpoliittisissa tarkoituksissa. Kirjoitus- ja sanontatavat sekä lopulta löytynyt IP-osoite osoittivat kiistattomaksi että kyseessä oli Raahessa asuva 46-vuotias teknisten töitten opettaja Mauno Räsänen, kolmen tyttären isä. Viha-ajattelijan henkilöllisyys oli paljastunut ja loppu olisikin sitten oikeusvaltion riemujuhlaa. Tämä oli Anniperttiinan työn yksi palkitsevimpia hetkiä ja se sai hänelle aikaan sellaista tietynlaista kutinaa joita hän ei oikein kehdannut paljastaa kollegoilleenkaan, tosin hän tiesi oikein hyvin heidänkin nauttivan samanlaisesta kutinasta.

Hänellä oli nyt käsissään kokonaisen ihmiselämän tuhoaminen. Räsäsen nuorin tytär oli 15-vuotias joten hänet otettaisiin ilman muuta toistaiseksi huostaan. Kaksi muuta tytärtä olivat valitettavasti täysi-ikäisiä. Heihin ei voinut koskea. Mutta selvää oli, että Räsäselle tulisi vähintään vuoden ehdoton vankeusrangaistus eikä hänellä olisi enää minkäänlaista mahdollisuutta harjoittaa ammattiaan, ainakaan julkisella sektorilla. Rasistia ei voisi missään nimessä pitää nuoren sukupolven opettajana ja valistajana. Anniperttiina katsoi viranomaisvaltuuksillaan perheen tilitietoja ja huomasi että heillä oli vielä noin 60.000 euroa maksamatta omakotitalonsa lainasta. Laina menisi välittömästi Räsästen henkilökohtaiseen lunastukseen ja omakotitalo valtion takavarikkoon joko myytäväksi tai maahanmuuttajaperheen asunnoksi.

Ainoa keino välttää tämä toimenpide olisi Räsäsen vaimon julkisesti esittämä ”irtisanoutumisilmoitus” ja avioeroprosessin aloittaminen jolloin lainavastuu siirtyisi kokonaan Maunolle ja tyttären pysyvältä huostaanotolta saatettaisiin välttyä. Joka tapauksessa Maunon elämä tuhottaisiin ja äidistä tulisi yksinhuoltaja. Mikäli äiti puolestaan ei suostuisi täyteen pesäeroon Maunosta ottaisi järjestelmä heidän tytärtään tukasta kiinni eikä laskisi irti ennen täysi-ikäisyyttä. Asiasta tehtäisiin aikanaan paljon paperia ja pöytäkirjoja mutta kaikki oltaisiin alun perin päätetty Anniperttiinan tietokoneella juuri tässä ja nyt. Valta oli hänellä ja se hiveli häntä. Voi kuinka juovuttavan hyvältä se tuntuikaan.


Hän siirtyi seuraavaan kohteeseensa, joka oli sinänsä lähestulkoon viaton, eli erään kaveriporukan ylläpitämä Pahtajätkät-sivusto. Sivustolla oltiin kerrottu porukan vaellus- ja metsästysreissuista eikä niissä ollut sinänsä mitään laitonta, tosin Annaperttiina kaupunkilaisena ihmetteli että kuinka nuo jätkät jaksaa hypätä jossain hornanperseessä kastumassa ja palelemassa ja  vegaanina hän inhosi syvästi metsästäjiä muutenkin mutta valitettavasti metsästys ei vielä ollut kiellettyä. Se, mihin Annaperttiina kiinnitti huomionsa oli se, että sivuston sivupalkissa oli jatkuvasti päivittyvä mittari, joka kertoi islamilaisten terroristien tekemien iskujen määrän. Mittari, joka löytyi niin monesta kielletystä sivustosta. Se antoi väärän mielikuvan siitä, että islamilaiset olisivat jotenkin väkivaltaisempia kuin esimerkiksi tavalliset suomalaiset.


Se, että mittarin lukemat pitivät sinänsä paikkansa ei ollut mikään luvallinen syy sen julkaisemiseen. Islam oli virallisen ideologian mukaisesti rauhan uskonto ja tässä tapauksessa syyllistyttiin oikeitten faktojen julkaisemiseen kyseenalaisilla perusteilla jotka saattaisivat yllyttää väkivaltaan. Sinänsä kyseisen sivuston rikos ei vielä ollut niin raskas, että se johtaisi syytteeseen, mutta Annapertiina laittoi sivuston ylläpitäjälle sähköpostitse vakavan varoituksen. Tuo – sinänsä paikkansa pitävä mittari – tulisi kadota Pahtajätkät-sivustolta viikon sisällä. Muuten viranomaiset olisivat pakotettuja puuttumaan sivuston toimintaan ja aikaansaamaan sivuston henkilöille huomattavia hankaluuksia.

Tämän jälkeen Anniperttiina luki sähköpostiinsa tulleen nimettömän ilmiannon vihasivustosta. Hän aukaisi lähetetyn linkin ja huomasi päätyneensä erään RASMUS-ryhmän aktiivin facebook-sivulle jossa aktiivi totesi että kaikkia natseja ei kovasta yrityksestä huolimatta vieläkään oltu saatu hiljennettyä. Ja kaikki natsit eivät tunnusta virallisesti natsiaatetta mutta juuri he ovat sitäkin vaarallisempia sillä he esittävät hämäävästi kunnollisia kansalaisia. Ne kaikki kuuluisivat kuopan reunalle ja jos valtiovalta ei suostu niitä ampumaan niin rasisminvastaisten aktiivien on otettava oikeus omiin käsiinsä. Kirjoitus loppui julistukseen:

”Väärillä perusteilla julkaistu oikea totuus saa aikaan ruumita joten se on estettävä toisilla ruumilla! Oikein perustein julkaistu ideologisesti oikea muunneltu totuus on keino suojella rauhaa, solidaarisuutta ja ihmiskuntaa! Niskalaukaus kunniaan! Ja valtion antama asekoulutus aktivisteille, että me opitaan kuinka se tehdään!”

Anniperttiina ihmetteli että mitä ihmeen ilmiannettavaa tässä oli. Tämähän oli selvästi vain voimakas mielenilmaus, jota ei tulisi missään nimessä ottaa kirjaimellisesti. Ja joka tapauksessa RASMUS kannatti monikultturistista ideologiaa eikä sitä kannattavat julkilausumat olleet mitään poliittisia asioita vaan puhtaita inhimillisiä rikkumattomia tosiasioita jotka olivat poliittisen keskustelun yläpuolella. Vähän niin kuin luonnonlait. Vesi valuu alaspäin ja jäätyy pakkasella.

Anniperttiina näki että ilmianto oli tullut henkilökohtaisesta ja täysin salaamattomasta sähköpostiosoitteesta. Ilmiantajan henkilöllisyys saataisiin helposti selville joten hän laittoi turhan ja aiheettoman ilmiannon tekijälle voimakkaan varoituksen. Seuraava aiheeton ilmianto johtaisi toimenpiteisiin eli vähintään sakkorangaistukseen mutta sen tosiasiallinen ja vakavampi seuraus olisi henkilön julkinen nöyryyttäminen. Mikäli henkilö työskentelisi julkishallinnossa hän menettäisi myös työpaikkansa. Luonnollisesti Anniperttiina laittoi henkilön sähköpostiosoitteen ja nimen automaattisen seurannan kohteeksi.

Oli ansaitun ruokatunnin aika ja Anniperttiina siirtyi sisäministeriön hallintorakennuksen viihtyisään ja täysin lihattomaan ruokalaan. Ruokalan seinällä oli suuri taulu jossa oli Pavlik Morozovin kuva ja iskulause: ”Ideologialle vahingollinen yksittäistapaus on AINA yksittäistapaus! Ideologiaa hyödyttävä yksittäistapaus on AINA ilmiö! ILMIANTO YHTEISKUNNAN TURVANA!”


Hän valitsi ateriakseen nyhtökaura-bolognesekastikkeen ja sen höystöksi keitettyä kvinoaa sekä biodynaamista parsaa. Jälkiruuaksi hän otti muodikkaan kahvi-suklaa-mansikka-kurkku-sahanpuru-kukkakaali-teräketjuöljy-vehnänalkiomoussen. Hänen ruokailuseuranaan oli hänen kollegansa ja ystävänsä Nilveena Tvätt-Vittvätt joka toimi VVV:n historiantarkastusosastolla. Hänen tehtävänään oli etsiä  ja poistaa internetistä vanhoja uutisia jotka saattaisivat saada vallitsevan ideologian ikävään valoon.

 Ansaitun tauon jälkeen Anniperttiinalla oli moniammatillisen työryhmän kokous jossa käsiteltiin kaikkein vaarallisimpia vihakirjoittajia. Tällä kertaa tapetilla oli Vittu Joo-blogi jota ylläpiti nimimerkki Yrjöjaska Lekatonttunen, joka toimi amerikkalaisen Bloggerin kautta ja jolla oli ikävän paljon lukijoita. Ei ollut täysin selvää oliko kyseessä yksittäinen henkilö vai työryhmä mutta blogin jäljille oli vaikeaa päästä sillä se ei käyttänyt facebookia, whatsuppia eikä mitään muutakaan viestinnän välinettä Bloggerin ulkopuolella joten Findhateperson-ohjelmasta ei ollut hyötyä. Myöskään yhteydenotto amerikkalaisiin viranomaisiin ei ollut tuottanut tulosta sillä amerikkalaisilla oli vieläkin jotenkin vääristynyt käsitys sananvapaudesta. Presidentti Trumpia manattiin tässä kokouksessa sillä antaumuksella mikä onnistui vain vaikutusvaltaiselta tiedostavalta kansalaiselta.

Jossain vaiheessa tuo paska tai nuo paskat vielä jäisivät nalkkiin ja hänelle / heille langetettaisiin tässä virastossa kuolemantuomio. Toki Suomessa ei moista tuomiota ollut ja virallisesti viharikoksesta saisi maksimissaan neljä vuotta ehdotonta. Mutta sehän ei ollut ongelma sillä kaikki tuomitut raskaan sarjan vihakirjoittajat laitettaisiin vankilassa istumaan samalle osastolle missä olisi pääosin etnisesti edistyksellisiä vankeja. Luonnollisesti he anoisivat välittömästi pääsyä pelkääjien osastolle mutta VVV:n kulissientakaisen määräyksen mukaan tämän anomuksen käsittely tulisi kestää kaksi viikkoa jolloin ns. avustettu luonnollinen poistuma ehtisi oikein hyvin tapahtua.

Anniperttiina piti käytäntöä sekä järkevänä, käytännöllisenä että inhimillisesti oikeana. Ei ollut kyse siitä, että nämä pykälien ulkopuolella teloitetut ihmiset olisivat tehneet varsinaista väkivaltaa tai edes yllyttäneet siihen. Mutta he olivat tehneet jotain vielä vakavampaa. Henkistä väkivaltaa jonka kohteena oli myös Anniperttiina itse ja hänen kollegansa jotka oltiin tehty näissä vihasivuistoissa – ja saatana vielä perustellusti - naurettaviksi. Jossain aivojensa peränurkassa Anniperttiina ymmärsi ettei voittaisi keskustelua heidän kanssaan joten hän – ehkä tietämättään – toimi Stalinin oppien mukaan ja tuumi että kuollut ei protestoi eikä perustele. Ja kuoltuaan hän on hyvä varoittava esimerkki toisille. Tunnontuskia hän ei tuntenut. Hänhän oli kumminkin oikeassa. Vaikkei osannutkaan löytää sanoja joilla perustella oikeassaolemistaan.

Moniammatillisen työryhmän kokouksen jälkeen Anniperttiina aukaisi jälleen sähköpostinsa ja huomasi saaneensa välittömästi vastauksen Pahtajätkät-sivustolta. Sieltä pyydettiin anteeksi ja ilmoitettiin että kyseinen vihalaskuri oltiin poistettu sivustolta. Anniperttiina tarkasti sivuston, huomasi että näin oli tapahtunut ja vastasi että sivusto voi jatkaa toimintaansa tosin huomauttaen että metsästys saatetaan kieltää lähivuosina joten miesten kannattaisi ehkä jo valmiiksi miettiä muita harrastuksia, mm. maahanmuuttajien kummitoimintaa. Tämän jälkeen hän keskittyi rutiiniasioihin joista selvittiin yleensä varoituksella tai sakoilla. Kyse oli nimettömien ilmiantajien antamia vinkkejä facebookissa lausutuista harkitsemattomista sanoista.

Yksi näistä ilmiantojen kohteesta eli ”No nyt se repes se persekin”-blogi kuului niihin, jotka hän siirsi automaattisesti Erityistutkinta- ja tulkintaryhmälle. Kyse oli huumoriblogista jossa julkaistiin vitsejä, pilakuvia ja hauskoja tarinoita. Anniperttiinalla ei itsellään ollut minkäänlaista huumorintajua niin kuin ei viraston tutkijoilla yleensäkään joten nelihenkinen Erityistutkinta- ja tulkintaryhmä pyrki määrittelemään onko kyseessä viaton huumorisivusto vai vittuillaanko siinä poliittisesti epäkorrektilla tavalla. Itse asiassa ryhmän toiminta oli pitkälle lantinheittoa sillä se koostui yhtä lailla huumorintajuttomista ihmisistä. VVV:llä oli ollut jo pitemmän aikaa auki kaksi huumorintutkijan virkaa mutta jostain syystä huumorintajuiset ihmiset eivät olleet kiinnostuneet sitä hakemaan. Ehkä Oikea Asia oli sellainen jota ei yksinkertaisesti voinut edistää kieli poskessa.

Kun Anniperttiina oli hoitanut näitä rutiinitapauksia niin sitten hänellä oli edessään se päivän, ehkä viikon, ehkä kuukaudenkin hankalin juttu.

Pihtiputaan Mummo.


Kyseistä naista ei tarvittu etsiä millään ohjelmalla sillä hän esiintyi blogissaan omalla nimellään ja osoitteellaan. Hän oli 78-vuotias Martta Heinävaara, leski, viiden lapsen äiti, kymmenen lapsen isoäiti ja kolmen lapsen isoisoäiti. Tehnyt pitkän uran maanviljelijänä neljä vuotta sitten kuolleen miehensä kanssa. Ja viimeisen vuoden aikana aktivoitunut vihakirjoittajana. Nainen oli älykäs, havaintokykyinen, huumorintajuinen, erittäin hyvä kirjoittaja ja ennen kaikkea hyvin suosittu.

Mitä tehdä hänelle?

Anniperttiina oli lähettänyt hänelle parikin virallista varoitusta mutta vastauksena Pihtiputaan Mummo oli kehottanut Anniperttiinaa vetämään majavan ulkosynnyttimet korvilleen ja kaikkoamaan mäkimaastoon. Ja hän oli vielä todennut että linna ei pelota sillä siellä hänellä olisi huomattavasti leppoisammat oltavat ja sairaanhoitokin pelaisi paremmin kuin mitä hänellä olisi tarjolla kunnan tarjoamassa vanhainkasarmissa jota hän viimeiseen asti vältteli. Mummo ilmoitti soittavansa poskeaan niin kuin ennenkin ja – perkele soikoon – tuolla vanhalla ämmällä oli yli kymmenentuhatta lukijaa jokaisella jutullaan. Mikä eniten loukkasi mummon vastauksessa Annaperttiinaa oli se, että mummo kehotti häntä kokeilemaan muutaman vuoden ajan oikean työn tekemistä. Eikä Annaperttiina mukamas tehnyt oikeaa työtä? Eikö hänen työnsä mukamas ollut äärimmäisen tärkeää yhteiskuntarauhan ylläpitämisessä? Annaperttiina ajatteli itse, että tämä ns. oikea työ oli aivan liikaa yliarvostettu, hänelle itselleen ei jonkun juntin kuulunut vittuilla ja asia muuttui hänelle henkilökohtaiseksi.

Anniperttiina raapi tiedostavaa päätään ja mietti ankarasti. Vaihtoehtoja oli, mutta yksikään ei tuntunut täydelliseltä:

1. Nostetaan syyte, aloitetaan oikeusprosessi ja hommataan naiselle neljän vuoden vankeustuomio. Ehkä tässä tapauksessa ns. etnisesti avustettua luonnollista poistumaa ei kannattaisi käyttää. Se herättäisi liikaa huomiota. Ja itse oikeudenkäyntiprosessikin oli riskaabeli. Se kun vuotaisi julkisuuteen sosiaalisen median  puolella joka tapauksessa.

2. Otetaan yhteys VVV:n kaikkein salaisimpaan osastoon eli niin sanottuun Taktisesti Välttämättömien Toimenpiteitten Osastoon. Osasto ei varsinaisesti kuulunut VVV:n alaisuuteen mutta sitä oltiin käytetty erityistilanteissa. Osastoon kuului uussuomalaisia ammatti- ja taparikollisia jotka olivat salaisen toimeksiannon mukaan tappaneet kolme hankalaa maasta paennutta viha-ajattelijaa Suomen rajojen ulkopuolella. Kaksi Virossa ja yhden Tanskassa. Tämäkin tapa saattaisi herättää liikaa huomiota vaikka tapahtuma kyllä saataisiin totaalisesti hiljennettyä valtamediassa. Mutta kun – helvetti soikoon – oli muutakin kuin valtamedia.

3. Annetaan Pihtiputaan sosiaaliviranomaisille ns. tarjous josta he eivät voi kieltäytyä eli pakotetaan heidän julistamaan Pihtiputaan Mummo kyvyttömäksi huolehtimaan itsestään ja sitä kautta holhouksenalaiseksi. Silloin hänet saataisiin sijoitettua vanhainkodin suljetulle osastolle ja sitä kautta pysyvään lääketokkuraan.

Koska kyseessä oli niinkin suosittu viha-ajattelija Anniperttiina ei voinut tehdä päätöstä yksin vaan siirsi sen seuraavana päivänä kokoontuvalle moniammatilliselle työryhmälle ehdottaen vaihtoehtoa 3 eli Pihtiputaan Mummon avustettua dementoimista. Valtuuksiaan käyttäen hän määräsi teknisen avustajansa Jaakko-Pekka Könehmäisen aloittamaan mummon blogia kohtaan välittömästi palvelunestohyökkäyksen. Anniperttiinan suunnitelman mukaan hyökkäystä tuli pitää yllä kuukausi niin että lukijat alkaisivat pikkuhiljaa unohtaa blogin. Sen aikana viranomaiset voisivat tehdä sen mitä viranomaisten tulisi tehdä. Estääkseen viha-ajattelun ja kansalaisiin kohdistuvan virkakoneiston ulkopuolella tapahtuvan kansalaisten aikaansaaman mielivallan. Tosin saattoi olla, että mummo saisi apua muilta vihakirjoittajilta ja palvelunestohyökkäys torjuttaisiin parin päivän aikana. Mutta ainahan sitä kannattaisi yrittää.

Päivä oli pulkassa. Anniperttiina käveli virastorakennuksen vieressä sijaitsevalle Kalasataman metroasemalle ja Hakaniemessä hän käveli vegaaniravintola Oikeaoppiseen jossa hän nautti maittavat punajuuripihvit perunamuussilla, kurkulla ja tomaatilla sekä huuhteli annoksen alas palestiinalaisella viinillä. Sen jälkeen hän käveli jälleen omassa rauhassaan ratikkapysäkille ja astui kolmosen ratikkaan. Ja kas, kukas se siellä olikaan. Se sama jätkä joka oli poistunut hänen katseensa edestä aamulla. Näytelmä toistui. Mies antoi hänelle paikkansa. Hänen silmistään näki sen tunteen että hän olisi halutessaan voinut repiä Anniperttiinan palasiksi. Ja kyllähän hän halusi. Mutta hän ei uskaltanut. Hän oli vain mies. Ja Anniperttiina oli Koneisto. Vain Mies väistyi ja poistui jälleen ratikasta.

Anniperttiina oli onnellinen. Hän rakasti tätä ratikkaa. Hän rakasti tätä kaupunkia. Hän rakasti työtään. Hän rakasti itseään. Ja ennen kaikkea hän rakasti tätä yhteiskuntaa joka antoi hänelle mahdollisuuden elää ja ansaita siitä, että hän rakasti itseään ja vihasi oikeita ihmisiä. Jossain alitajunnassaan hän ymmärsi että hänen asemansa ei perustunut hänen poikkeuksellisiin kykyihinsä tai lahjakkuuteen vaan ainoastaan siihen että hän oli oikea nainen oikeaan aikaan oikeassa paikassa toteuttaen sokeasti oikeaa ideologiaa. Mitä väliä sillä oli? Hän oli oman elämänsä kuningatar. Toisten kustannuksella. Se riitti.

What a wonderful world.

*

Kiitos vakikommentoija Juhalle rintamerkki-ideasta.

50 kommenttia:

Becker kirjoitti...

Sarjassamme "Lähitulevaisuuden näkymiä Suomesta." DDR:ssä varmaan oli jo tällainen virka ihan oikeesti. Ja kyllä pian muuten Suomessakin, tai saattaa jo ollakkin, mutta toistaiseksi epävirallisesti. Tässä on aika hyvä blogaus Lauantain tapahtumasta:
https://sarastuslehti.com/2016/09/26/taistolaisuuden-paluu/
Blogista jäi mieleen Tolstoin lausahdus, että pahan pitää antaa mennä loppuun asti.
Kuinka paljon munattomat poliitikot ovat tuon vihervassari porukan talutettavissa, eli missä se loppu häämöttää, vai pitääkö taluttajia vaihtaa.
Olen nähnyt joidenkin ruotsalaisten naispoliitikkojen käyttävän kyseistä femakkomerkkiä
mm. kaulakoruna. Ruotsissakin kommunistit ovat ns. rumsrena eli sisäsiistejä verrattuna natseihin vaikka tappoivat neljä kertaa enemmän ihmisiä ja sama tilanne taitaa olla Härmässäkin. Hyvä mutta hyytävä kirjoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän se on menossa nyt, ainakin jos uutisiin on uskominen.
Hyi helevetti!
T. Huru-ukko

Vasarahammer kirjoitti...

"Yrjöjaska Lekaperttunen", johan nimen lohkaisit.


Ratikan "vain miehen" passivisaggressiivuus oli kuvattu hyvin. Lukija tiesi, että miestä vitutti mutta mies myös pelkäsi liikaa, jotta olisi pystynyt tekemään mitään.

Pihtiputaan mummo oli ainoa, joka ei pelännyt. Yleensä totalitaarisissa järjestelmissä pelkäävät ne, joilla on jotakin menetettävää, eli jotakin, jolla sortokoneisto voi kiristää ja painostaa uhriaan.

Pahuus oli tässä kuvattu nuoren jakkupukuisen naisen muotoon eikä univormupukuisen miehen, eli nyyinen suvaitsevaisuus ei tarvitse niin paljon virallista väkivaltakoneistoa kuin aiemmat. Siksi sitä kutsutaankin "pehmototalitarismiksi", joka sekin voi olla uhrilleen julma.

Janne kirjoitti...

Näitä Yrjöperskeleen tulevaisuus-kuvauksia lukiessa alkaa jo pelottaa... pitäisiköhän tässä opetella venäjää, jos vaikka muuttaisi sinne. On sielläkin asiat päin v*ttua muttei sentään mitään multikultia viritellä.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Fantastisen hieno fiktio. Toivotaan että se pysyy fiktiona.

Anonyymi kirjoitti...

Muutamat pienet ja hiljaiset merkit viittaavat vähän siihen suuntaan, että jos rasistiset ja poliittista väkivaltaa kannattavat ja harjoittavat järjestöt pistetään suurennuslasin alle, niin siinä samassa myräkässä saattaa joutua useampi anarkistinen, äärivasemmistolainen, islamistinen jne. verkosto ja järjestö tutkittavaksi. Tämä olisi loistava asia.

Lähisukulainen on työkseen vähän sellainen pseudoakateeminen Anniperttiina. Ainakin sen kohdalla asia on aina ollut niin että pahin maailmasta löytyvä rikos on hänen erehdystensä, virheidensä, osaamattomuutensa, tietämättömyytensä, kyvyttömyytensä, epärehellisyytensä, logiikkavinoutumiensa jne. esille tuominen. Toiseksi pahin synti maailmassa on se, että eri mieltä hänen kanssaan - etenkin jos on eri mieltä jostain arvoihin tai hänen itse julistettuihin etuoikeuksiinsa liittyvästä asiasta. Nuo ovat majesteettirikoksia hänen yli-ihmisyyttään kohtaan ja siis törkeintä mitä maailmasta löytyy. Kyseessä on eräänlainen aidosti hyväntahtoinen pahuuden ruumiillistuma. Tämä kuulostaa toki sisäisesti ristiriitaiselta - niin kuin onkin. Ristiriita selittyy sillä, että hyvää edustaa se, mikä palvelee häntä ja pahuutta se, mikä vastustaa häntä. Tämä sama dynamiikkahan on pahuuden pohjana lähes aiina.


Itse luulen että nimenomaan huumorintajuiset ihmiset saattaisivat hyvinkin hakea innolla huumoritutkijan paikkaa VVV:stä. Vielä tarkemmin suisidaaliset huumorintajuiset henkilöt, joita kiinnostaa rakentaa se Viimeinen Vitsi oikein komeasti.

Jotenkin tuo kirjoitus tuo muuten Ritvaperttiina Viljasen aika vahvasti mieleen. Lienevätkö perttiinat sukua toisilleen ideologiageneettistä reittiä?

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Siksi sitä kutsutaankin "pehmototalitarismiksi", joka sekin voi olla uhrilleen julma.

+Vasarahammer
Tällainen pehmototalitarismi voi olla uhrilleen mittaamattoman julma, koska virkahenkilö on täysin vakuutunut siitä, että hän on tekemässä maailmaa paremmaksi paikaksi samalla kun hän tuhoaa ihmisten elämisen mahdollisuuksia.

Anonyymi kirjoitti...

"Muutamat pienet ja hiljaiset merkit viittaavat vähän siihen suuntaan, että jos rasistiset ja poliittista väkivaltaa kannattavat ja harjoittavat järjestöt pistetään suurennuslasin alle, niin siinä samassa myräkässä saattaa joutua useampi anarkistinen, äärivasemmistolainen, islamistinen jne. verkosto ja järjestö tutkittavaksi."

Tämä on todennäköinen syy sille, ettei paljon kohkattua uutta lakia sittenkään päätetty säätää. Vahojen lakienkin soveltamisessa ideologisesti oikealla tavalla saattaa tietysti tulla ongelmia, koska on olemassa netti, missä tuomioita voi vapaasti arvostella. Sangen pessimistisesti suhtaudun kyllä tulevaisuuteen; Halla-Ahon tuomio lienee ensimmäinen selkeästi poliittinen tuomio vuosikymmeniin, ja kun tulppa on auki, niin vesi virtaa...

Toinen professori

Anonyymi kirjoitti...

Tere Ykä!

No niin, tästä se show lähtee. Tätä kirjoittaessa suht'koht tuore uutinen Poliisi vaatii MitäVee-sivuston kaveria vangittavaksi. Sitten vaan hakupyyntöä Epsanjan poliisi-sedille vai joutuvatko kääntymään jopa Interpolin puoleen. Saas nähdä kauan kaveri pystyy pakoilemaan viranomaisia vai ilmoittautuuko itse poliiseille?

Mites se Stalin-vainaa totesi, rikollinen meillä onkin jo hallussa, sitten vain keksitään rikos. Neuvostoliiton viranomaisilla oli "hienovaraisia" keinoja saada epäilty tunnustamaan vaikkapa kusseensa Kremlin muuriin, vaikka ei olisi koskaan Moskovassa käynytkään.

Ylen Teemalta tuli joskus venäläinen TV-sarja Arbatin lapset, siinä näki sen systeemin pähkähulluuden ja karuuden. Suosittelen lukemaan tuon romaanin ja/tai katsomaan tuon TV-sarjan. En nyt muista oliko tämä se ohjelmasarja jossa 2 kuorma-autokuskia joutuvat tosi pahoihin ongelmiin kuljettaessaan Stalinin rintakuvaa, se oli sidottu kiinni lavalle köysin ja ne menivät sopivasti Isä Aurinkoisen kaulan ympäri. Tästä pahasta seurasi kuulustelut ja epäilyt Neuvostovastaisesta toiminnasta ja agitaatiosta. Kuskeja epäiltiin toiveesta että Joosef killuisi hirressä!

Ykän juttu oli jälleen viihdyttävä ja samalla puistattava. Hyviä ilmaisuja olet ainakin keksinyt, muutamia nyt mainitakseni: "Rabit Mama" kosmetiikkasarja (viitannee naisten Rabbit leikkikaluun?), "Sisäministeriön erityisavustaja", "Virallinen kuolinpesärealisoija", "VVV-virasto", "Vittu joo blogi" ja sokerina pohjalla "etnisesti edistykselliset vangit" jotka sitten hoitavat tosiaan joo sen luonnollisen poistuman. Bravo tuollaiselle keksinnölle!

- Soomepois Eestist

Juha kirjoitti...

No nyt mulla ei ole enää peitto hyvin ja tyynykin hiertää:
"Jigsaw Conversation AI"

Google on julkaissut uuden työkalun kiusaamisen, vihapuheen yms. automaattiseen kitkemiseen internetistä - ihan vähän vaan kuin tekstissä ollut findhateperson-softa. Tekoäly seuloo tekstisi, ja jos humoristinen letkautuksesi tulkkaantuukin jotakuta loukkaavaksi, niin kieltolista kutsuu.

Jösses. Ensin sitä lukee parodiaa ja heti perään saa linkin toteutukseen.

Anonyymi kirjoitti...

@ Juha, älä muuta virka! Unohtui laittaa edelliseen viestiini muuan kirjoitus Puheenvuorosta Luen MitäVee lehteä koska..., kommentointi on tuolla ainakin värikästä. Koska poistuu Usarista? Kannattaa ottaa kuvankaappauksella helahoito talteen.

IJ:llä lienee suunnitelma B varalla tällaiseen Suomen viranomaisten hakupäällä-sattumukseen? Jos olisin hänen asemassansa hakisin ihan piruuttani poliittista turvapaikkaa Venäjältä! Joko ottaa lennon Moskovaan tai menee Venäjän suurlähetystöön. Tietääkseni hän osaa venäjää niin ei tule ainakaan kielen suhteen kauheaa kulttuurishokkia. Ja tuolta käsin voi vaikkapa jatkaa tuota julkaisutoimintaansa, jolloin sen sulkeminen olisi Suomen viranomaisille lievästi sanottuna haastavaa.

- Soomepois Eestist -

P.S. Reijolle ainakin riittää pilakuvamateriaalia....

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Huru-ukolle, Vasarahammerille, Jannelle, Yhel Turkkulaasel, Anolle, Toiselle professorille, Soomepoisille Eestist ja Juhalle & kiitos kommenteistanne. Kirjoituksenhan voi ottaa ihan puhtaana fiktiona mutta kun katsotaan nykymeininkiä ja suvaitsevaisen väestönosamme vaatimuksia niin tuohon suuntaanhan ollaan menossa.

Niin kuin Vasara totesi, ei totalitarismi nykyisin tarvitse koppalakkia ja rähinäremmiä. Jakkupuku riittää aivan hyvin.

"Muutamat pienet ja hiljaiset merkit viittaavat vähän siihen suuntaan, että jos rasistiset ja poliittista väkivaltaa kannattavat ja harjoittavat järjestöt pistetään suurennuslasin alle, niin siinä samassa myräkässä saattaa joutua useampi anarkistinen, äärivasemmistolainen, islamistinen jne. verkosto ja järjestö tutkittavaksi."

Tuo on aivan totta. Ja jos niin ei puolestaan tapahtuisi niin silloinhan virallistettaisiin se tilanne, että väkivalta itsessään on sallittua jos sen tekee sopivan ideologian kannattajat. De factohan se tilanne on jo niin.

Soomepois: Itse asiassa se Rabbit Mama on ihan oikea kosmetiikkasarja. En minä näitä asioita sinänsä tunne kun oma pärstä ei muutu kauniiksi hiomakoneellakaan mutta netistähän se tieto löytyy.

Tuo Juhan linkittämä Jigsaw Conversation AI oli mulle uusi tuttavuus. Saas nähdä mitä siitä tulee, mutta tietyillä tahoilla se mielletään varmaankin hyvin tervetulleeksi.

Mitä tulee vielä MV-lehteen niin siitä toteaisin että sen kohdalla kysymyksenasettelu hyvä / huono on väärä. MV ei ole hyvä eikä huono vaan se on tällä hetkellä välttämätön.

Anonyymi kirjoitti...

IS:n toimittaja Vesa-Pekka Koljonen julkaisi vuosia sitten (ehkä 10 v.) kolumnin, joka koski Radio Mafiassa tehtyä kahden vegaanin, Iitan ja Janin haastattelua. Loppuosa jutusta menee näin:

"Edellä mainitun haastattelun jälkeen ymmärsin, että kunnon vegaani ei tyydy pelkkään kasvissyöntiin. Hän ei käytä muitakaan eläimistä tehtyjä tuotteita, esimerkiksi nahka-asusteita. Iita kylläkin sanoi käyttävänsä semmoisia vanhoja nahkavaatteita, mutta pidättäytyvänsä hankkimasta uusia. Maailmankatsomuksellisesti vegaani vastustaa kulutusideologiaa ja pitää kaikkinaista elämää, niin ihmisten kuin eläinten, samanarvoisena.

Nuoret olivat oikein sympaattisia. Vastailivat ystävällisesti toimittajatädin kysymyksiin ja vaikuttivat tasapainoisilta. Iita kertoi opiskelevansa yliopistossa kulttuuriantropologiaa ja Jani käytännöllistä filosfiaa.

Sitten toimittaja kysyi nuorilta, että mitä heistä tulee oikein isoina, vaikkapa peräti kolmenkymmenen vuoden korkeassa iässä.

Iita toivoi voivansa työskennellä omalla alallaan - ei tosin käynyt ilmi, mitä kulttuuriantropologi oikein tekee. Sen lisäksi hän sanoi voivansa tehdä jotain myös käsillään; hänellä ei olisi mitään ruumiillistakaan työtä vastaan.

Jani kertoi haluavansa työtä esimerkiksi oman alansa tutkijana ja luennoitsijana, joka käsittelisi luennoissaan kriittisesti yhteiskuntaa.

Mitä tästä opinme? Emme mitään, mutta voimme tehdä sen havainnon, että hyvinvointiyhteiskunnan äidinsyli on kaikesta huolimatta yhä laaja - hyvä niin.

Ihmistaimi voi viettää elämänsä vaikka siten, että yhteiskunnan kustantamista potkuhousuista päästyään menee yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon, kouluun ja yliopistoon, harrastaa vapaa-aikoinaan tuotantoon ja kulutukseen perustuvan yhteiskunnan ylläpitämänä tuotannon ja kulutuksen vastustamista ja siirtyy yhteiskunnan palkkalistoille arvostelemaan päätyökseen yhteiskuntaa, jättäytyäkseen elämän ehtoopuolella yhteiskunnan ylläpitämien hoitopalveluiden varaan.

Eläköön, hyvinvointiyhteiskunta!"

Että näin. Ykä on kyllä sellainen tarinaniskijä, että aivan ansaitusti on verrattu Veikko Huoviseen! Mutta oma kommenttini tai siis lainaus paljastaa aika hauskalla tavalla nurinkurisen koulutuksen aikaansaannokset. Ja veikkaanpa, että juuri tämänsorttisen koulutuksen opiskelijat ja valmistuneet (mihin työhön?) olivat enemmistönä Helsingin lauantaisessa mielenosoituksessa Senaatintorilla. Ehkä he ovat suorastaan samassa veneessä ns. pakolaisten kanssa, resursseja kuluu ja rahaa tuhlataan, mutta heidän eväillään ei Suomineito tule lamaojan pohjalta ikinä nousemaan.

Rouva Ano

Anonyymi kirjoitti...

Onpahan ollut uutiskylläinen päivä ja ilta on vasta aluillaan..!

Hakkarainen syytteeseen ja Janitskinia esitetään vangittavaksi
-nyt alkaa hallituksen eilinen kriisipalaveri kantaa hedelmiään

Kaupan päälle tämä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201609270151434_uu.shtml
-mites se meni? Irti eu:sta! -> Vähemmän eu:ta! => kaikin tavoin kiinni eu:hun?

-Tvälups-

tol kirjoitti...

404. Memory Hole. Paha.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle, Taisteluvälineupseerille ja tolille & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Jälleen lämmin kiitos kannustuksesta. Mutta itse kommentistasi voi todeta että olet oikeassa. Tässä mielenosoituksessa oli varmasti mukana huomattava määrä ihmisiä jotka saavat leipänsä maahanmuuttoteollisesta kompleksista ja joitten koulutus on sellainen että heidät on palkattava tällaisia näennäistarpeita ja –ongelmia etsivään ”työhön” sillä ei heidän koulutuksellaan varsinaisesti mitään tee. Yhteiskunnallisella yliopistollisella koulutuksella on varmasti paikkansa mutta näkisin, että yksi kymmenesosa koulutettavien määrästä riittäisi aivan hyvin ja ensiksi koko koulutus tulisi vapauttaa sitä rapauttavasta poliittisesta rasituksestaan. Mitähän muuten Iitalle ja Janille kuuluu nykyisin?

Tvälups: Joo. Näyttää siltä että ne meinaa saada Janitskinin ihan oikeasti linnaan. Toivotaan, että espanjalaisilla viranomaisilla pysyy kuitenkin homma lapasessa siinä vaiheessa kun luovutuspyyntöjä aletaan esittää. Tuo linkki ei paljon naurata. Sen tien päässä on EU:n sotavoimat ja ne ovat tarkoitettu EU:n kansalaisten kurissa pitämiseen. Siinähän päästäänkin muuten sitten mainiosti keskiamerikkalaisten banaanivaltioitten tasalle.

tol: Piti ihan googlettaa tuo Memory Hole. Juu, Orwellhan tämän ensimmäiseksi keksi. Käsittääkseni muuten Yle on hävittänyt sen (hiljattain somessa levinneen) uutisen Saksan viranomaisten antamasta ohjeistuksesta kuinka tunnistaa äärioikeistolaisten lapset. Tuntomerkkeinä mm. vaalea tukka, letit ja kohtelias käytös.

Jani Alander kirjoitti...

Äää liikaa negatiivisia viboja. Nyt Ykä Pentele niitä positiivisia juttuja missä raa'an sisällissodan päätteeksi noi kaikki Anniperttiinat ja muut myötäjuoksijat saavat joko niskalaukauksen tai pitkiä pakkotyötuomioita ulkoilmaoloissa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Tämä on vaan todennäköisempää. Enkä minä niissä sisällissotajutuissa ole niitä niskalaukauksia ollut juuri jakamassa vaan sitä Totuuskomissiota jossa on yritetty oppia virheistä ja välttää ne jatkossa. Voihan se olla toiveajattelua, en minä sitä kiellä.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi CZ75?

Ukkeli kirjoitti...

Ken elää, se näkee. Totalitaristinen valtio tarvitsee välttämättä lojaalin ammattimaisen väkivaltakoneiston, ei tuollainen epämääräinen etnisesti edistynyt löyhä kaveriporukka vaan riitä. Voiko siihen edes luottaa. Se kääntyisi sopivan tilaisuuden tullen emäntäänsä vastaan. Todellisuudessa tuossa kävisi niin, että joku mopojengi nappaisi vallan yhdessä lähiössä ja shariapoliisi toisessa.

Viime keväänä Teemalla esitettiin mielenkiintoinen sarja 1980-luvun DDR:n agentista, joka soluttautui Bundeswehrin esikuntaan. DDR oli varmasti viimeisen päälle kuriyhteiskunta, saksalainen osaa hommat. Silti se jäi vuosi vuodelta lännestä jälkeen. Tuollainen neukku-Suomi taantuisi pikku hiljaa, lopulta ihmettelisimme EestinTV:stä lännen yltäkylläisyyttä. Virallinen Suomi todistaisi, ettei Eestin K-kaupassa oikeasti ole lihaa ja banaaneja, se on vaan kapitalistien propagandaa. K-kaupan Väiski valehtelee.

Lemminkäinen kirjoitti...

Valta on valttia. Entivanhaan valta oli kirkolla, kunkuilla, keisareilla ja aatelisilla. Jos Mies tai Nainen kauan sitten yritti höpöttää, että kuinkas ne simat ja sörsselit on jaettu tälleen, että maulliset juomat ja maustetut sörsselit on pelkästään kunkkujen jne. pöydillä ja vesitörpöt ja pettuleipä melkein kaikilla muilla pöydillä, että kysyn vaan. Tällaiseen vihapuheeseen reagoi kunkut jne. välittömästi. Mies tai Nainen yritettiin opettaa vallitseville poliittisesti korrekteille hyville tavoille sen aikaisilla menetelmillä. Aloitettiin pakollisella aamuvoimistelulla. Jäseniä kiskottiin, kunnes löytyi oikea nuotti. Jos oikeaa nuottia ei löytynyt, niin jatkettiin lämpöshokilla tai uimaharjoituksilla. Jos uimaharjoituksissa Mies tai Nainen hukkui, niin kysymyksessä oli MV, eli noita. Keskitetty lämpöshokki todisti yleensä sataprosenttisesti, että Mies tai Nainen oli noita. Historiallisesti nähden ei ole lainkaan kummallista, että Mies tai Nainen nykyaikana väistyy, jos valtaa käyttävä alkaa vaikka hyväntahtoisesti hymyilemään. Jos mielipiteitä politiikasta, uskonnoista, kulttuureista jne. ei saa vapaasti esittää, (vihapuhe) niin emme ole oppineet historiasta mitään.

nNci kirjoitti...

Muuten hyvä mutta mistä helv..stä tähän taas vedettiin Tampereen Yliopisto täh?

http://www.tut.fi/rajapinta/etusivu/2016/2

Tre yliopiston sivuilta - Eurooppalainen tutkijoiden yö ensi PE
varmaan ok koko perheelle

http://www.tampere3.fi/tutkimus/tutkijoiden-yo/ohjelma

Yliopistot kautta maan ja länsimaiden samaa

Mitä tulee humanistisiin tiedekuntiin niin ne ovat aivan samanlaisella humamu suuntauksilla varustettuja kautta maailman. Sellaisia ne Yliopistot on, Ei Tampereen YO ole mikään poikkeus. Ei tunnu olevan kovin tuttua niiden maailma?

Onkohan Colossal Order nyt vaaravyöhykkeessä kun ovat siinä vastapäätä?
http://www.colossalorder.fi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cities:_Skylines

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Ukkelille, Lemminkäiselle, nNci:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Laitoin vain hetken mielijohteesta juttua kirjoittaessani googleen hauksi ”best defensive weapon for women” ja siellä tuo CZ75 esiintyi. Se on muuten Suomen tullin virka-ase.

Ukkeli: Onhan se selvää että jakkupukuiset virkanaiset tarvitsevat lojaalin väkivaltakoneiston turvakseen. Luulen edelleenkin että tavallista virkakonstua alkaa hommansa vituttaa. Kiitos muuten kirjoitusideasta. Saattaa olla, että väsään tuosta jutun jossain vaiheessa. Itsenäinen Eesti ja Neuvosto-Suomi nurinpäin.

Lemminkäinen: Luulen, että hoksasin kommenttisi idean. Nykyisin tämä vaan tehdään hienovaraisemmin. Yksi suurin uhka on työnsä menettäminen joka minua julkishallinnon edustajana pelottaa.

nNci: Tampereen yliopiston sekä yhteiskunnallinen että nimenomaan toimittajakoulutus on noussut nykypäivän symboliksi ja tuskin se siihen ihan syytön on, vai mitä luulet?. Siinä jää se yliopiston tärkeämpikin toiminta varjoon.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas mielikuvitusnystyröitä herättelevästä fiktiivisestä tarinasta, joka valitettavasti saattaa muuttua todeksi, kunhan Risikko ensin tomerasti järjestää sisäministeriön organisaatiokaavioon lisää laatikoita yhä paisuvalle vihapuhevirkamiehistölle/-naisistolle. (Kulkee hallitusohjelmassa nimellä "ei lisää hallintohimmeleitä").

Näen sieluni silmin tarinan jatkuvan niin, että suurten kaupunkien kirkkojen katoilta on piispojen vaatimuksesta poistettu ristit. Kristinuskon symbolien tilalle on vaihdettu islaminuskosta muistuttavat kullatut puolikuut, joiden opastamina kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, paperittomat ja luvattomasti maassa oleskelevat osaavat hakea papeilta laitonta apua.

Papisto ei noudata enää maallisia lakeja, mutta sitä ei pidetä vihapuheena. Papisto noudattaa Sharia-lakia ja maahanmuuttomyönteisiä kirkollislakeja. Imaamit saavat saarnata vapaasti kristillisissä kirkoissa. Kirkollisvero kannetaan kristityiltä ja käytetään islaminuskon juurruttamiseksi maahamme. Jos joku uskaltaa arvostella kirkon laitonta toimintaa, niin sitä pidetään rangaistavana vihapuheena.

Helsingin Kalasatamaan on rakennettu Euroopan suurin sunni-moskeija rikkaiden Arabivaltioiden rahoittamina. Imaamit kouluttavat siellä terroristeja, jihadisteja ja itsemurhapommittajia. Risikon vihapuhevalvontayksikkö yrittää tarkkailla moskeijassa mahdollisesti esiintyvää vihapuhetta, mutta se on vaikeaa, koska kukaan tarkkailijoista ei osaa arabiaa, eivätkä he ymmärrä imaamien eivätkä koulutettavien puheista mitään. Joten tarkkailijat raportoivat joka päivä sisäministerille, että mitään vihapuhetta ei ole havaittu moskeijassa.

Kun moskeijassa on rauhallista, niin poliisivoimat keskittyvät penkomaan yhden lakanaan kietoutuneen nuoren miehen yhteyksiä vihapuhekirjoittajiin. Samalla tutkitaan kaikki Perussuomalaisten kirjoitukset, joista pyritään löytämään muiden puolueiden vastaisia vihasanoja ja -ajatuksia. Joka viikko niten vihasanoja löytävä poliisi palkitaan rintapinssillä.

Vihreät puolestaan ovat saaneet aikaiseksi Suomessa ensimmäisenä maailmassa feministisen maanpuolustuksen. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä tästä salaisesta koulutusohjelmasta mitään muuta kuin, että se on tasa-arvoinen. Vihreitten mielestä tärkein arvo maanpuolustuksessa on tasa-arvo. Odotan innokkaasti kuinka feministinen armeija toimii käytännössä.

Vaikka nykyinen hallitus on nimennyt itsensä kokeiluhallitukseksi (Anu Vehviläinen: "me olemme tällainen kokeiluhallitus, kokeilemme kaikenlaista"), niin lyhyessä ajassa on lanseerattu jo aivan uskomaton määrä järjettömiä kokeiluja.

Pitäisikö hallituksen ottaa tuumaustauko ja miettiä, mitä vaikutuksia esimerkiksi absurdista vihapuheen kieltokokeilusta on kansan hyvin- tai pahoinvointiin sekä yhteiskunnan kitkattomaan toimintaan?

Die Heimat

Tuumailija kirjoitti...

nNci:lle (ja muillekin): Voin kertoa, että siellä Tampereen Yliopistossa on toki monen alan opiskelijoita. Porukkaa opiskelee luonnontieteilijöiksi, lääkäreiksi, kauppatieteilijöiksi, opettajiksi jne. Mutta siellä on iso humanistipuoli. Yhteiskuntatiedettä ja muuta sellaista on paljon. Lisäksi Tampereen Yliopisto sattuu olemaan se paikka, jossa on aina koulutettu toimittajia. Se on se kaikkein tärkein tässä yhteydessä. Neukkuaikana erityisesti humanistit ja toimittajat olivat kovasti kallellaan itään. Nyt ihailu on siirtynyt muslimeihin ja homoihin.

Sokea pitää olla, jos ei näe sitä propagandaa Tampereen Yliopistossa. Viimeksi kun kävin, heti aulassa oli mm. Voima-lehtiä jaossa. Tunnen useita siellä opiskelevia/opiskelleita, kyllä sieltä monikultturismihenkeä vaan huokuu. Hieman ehkä käy sääli niitä jotka ovat luonnontieteitä, kauppatieteitä tai lääkistä opiskelemassa, he kun haluaisivat jonkun oikean ammatin eikä heilua baskeri päässä puhumassa siitä, onko isoissa firmoissa tarpeeksi kiintiölesboja.

Eli ihan ansaitusti se laitos saa lokaa päällensä. Koko lafka on viherpunikkien kehto ja indoktrinaation äiti. Lisäksi kampuksenne on helkkarin sekava paletti, se varmaan suunniteltiin ideologia edellä?

Jumalalle kiitos että Tampereen Teknillinen Yliopisto päätettiin laittaa erikseen, omaksi opinahjokseen kauas keskustasta. Meillä teekkareilla touhu keskittyy enemmän asiaan ja vähemmän ideologiseen kohkaamiseen. Ja ennenkuin joku älähtää sanan "kusipää", niin totean että kyllä se teidän halveksuntanne teekkareita kohtaan näkyy ihan yhtä lailla.

Anonyymi kirjoitti...

Cz 75 pituus yli 20cm, paino kilo tyhjänä ja suunnilleen 1.3 kiloa täydellä lippaalla.

Glock 17 pituus alle 19cm, paino 625g tyhjänä ja 905 täydellä lippaalla.

Glock 19 pituus reilu 17cm, paino 595g tyhjänä ja 850g täydellä lippaalla.

Glock 26 pituus 16cm, paino 560 tyhjänä ja 740 täydellä lippaalla.

Nämä kaikki ysimillisiä ja kaikissa riittävästi panoksia lippaassa.

Jos halutaan mennä järeämpiin vehkeisiin niin

Glock 33 kaliiberissa .357 pituus 160cm, paino tyhjänä 560g, täydellä lippaalla 755g, lippaassa 9kpl viestikapuloita. Eli .357 puoli kiloa kevyempänä ja neljä senttiä lyhkäisempänä. Toki kahva lienee lyhytsormisille huonosti sopiva.

Jos virkaneitosille halutaan peloitus- ja teloitusvoimainen virka-ase käsilaukkuun tai jakkupukuholsteriin, niin oisko joko toi kakskutonen tai kolmekolmonen passelimpi kuin se tsekkiläinen painonnostorauta?

Vasarahammer kirjoitti...

Tässä tapauksessa täytyy tunnustaa, että Ykän tulevaisuusfiktio osuu harvinaisen ajankohtaiseen aiheeseen. Tosielämässäkin inkvisitio on liikkeellä ja yrittää saada väärinajattelijoita satimeen.

Ykän kirjoituksessa kuvattu maailma on melko lähellä toteutumista.

Anonyymi kirjoitti...

off topic

On olemassa sellainen käsite kuin levikkikierre. Sillä viitataan tilanteeseen, jossa esim. kahden samoista lukijoista kilpailevan lehden kohdalla toinen alkaa pärjätä paremmin, toinen huonommin.

Mainostajat keskittävät siihen, kumpi kasvattaa alueella levikkiään. Lukijat juttelevat siitä enemmän. Lehti joutuu tekemään vähemmän säästötoimia. Pienenevän levikin lehdelle taas käy päinvastoin. Levikkitrendi ruokkii molemmilla itseään.

Nykyisin voisi hyvin puhua myös brändikierteestä. Kun useampi media kilpailee samasta yleisöstä ja samoista mainostajista, niin pelkkä levikki ei ratkaise mainostajien valintoja. Vähintään yhtä keskeistä on se, että mainostaja tavoittaa juuri haluamansa henkilöt haluamassaan tunnevireessä. Tämmöinen tavoittaminen on sitä helpompaa, mitä lyhyempi on mainostettavien brändien ja median yleisön keskinäinen samaistumisetäisyys.

Aikanaan esim. Hesari oli The Sanomalehti. Sitä lukivat kaikki, mutta ennen kaikkea rikkaat ja varakkaat, maksukykyiset, päättävässä asemassa (töissä, kotona, järjestöissä, politiikassa, kulttuurissa...) olevat. Hesari oli täynnä premiumtuotteiden mainoksia. Rolex, MB, paremmat vaateliikkeet...

Sitten Hesari kääntyi sekä mainostajiaan että premium-tuotteiden kuluttajia vastaan. Se haukkoi toistuvasti miehet sovinistisiksi raiskaaja-rasisteiksi. Teki isoja juttuja joissa oli kompromettoiva perusvire. ("Nuijalle töitä" -juttu Bogosta. Sovinismijuttu Audin toimitusjohtajasta. Junakaustijuttu väkivaltaista isäänsä pelkäävän lapsen valheesta. Sata liioittelevaa perheväkivaltajuttua. Aseiden, ampumisen, intin ja maanpuolustuksen vastaisia juttuja jatkuvana virtana. Energiatuotanto- ja tuotantovastaisia juttuja, jatkuvana virtana antisemitististä vihapuhetta, joka oli naamioitu palestiinalais- ja islammyönteisyyteen sekä Israel-kriittisyyteen...)

Hurjalla journalistisella raatamisella Hesari onnistui karkoittamaan premium-tuotteiden mainostajat sekä myös hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa ja kovapalkkaisimpia duunariluokkia koskevat mainostajat - ja lukijat. Hesari oli joutunut itse aiheutettuun brändikierteeseen. Siitä tuli Pravda. Sen brändi haisi eikä suuri osa mainostajista halunnut että Pravdan haju tarttuisi tuotteeseen.

Nyt-liitteellä ja sen toimituksella oli iso rooli Pravdan brändikierteen suhteen. Nyt -liite sai kohtalaista suosiota kaikkia ikäluokkia edustavin henkisesti kehittymättömien tekourbaanien parissa. Seurasi se, että HS kopioi Nyt-liitteen journalistista otetta kiihtyvällä vauhdila itse lehteen, jopa Kuukausiliitteeseen. Kuukausiliite kääntyi arvostetusta Suomen Kuvalehti -suunnasta höttöisempää Image -suuntaan.

Nyt Pravda on tilanteessa, jossa se ei enää kykene oikaisemaan brändikierrettä. Muut mediat menevät oikealta, keskeltä ja vielä enemmän oikealta ohi. Hesarin peräsin on ruuvattu vasempaan ahteriin kiinni ja Sanomapaatti kiertää brändikierreympyrää keskellä somekarikkoa.

Pravdan suhteen ongelmia lisää se, että pohjoismaat ovat muuttumassa hyvinvointiyhteiskunnista kansalaisyhteiskunniksi. Samalla some on kasvanut kokonaiseksi informaatioavaruudeksi, jota media ei voi hallita eikä ohjata pitkäjänteisesti.

Pravda hyötyy kansalaisyhteiskuntakehityksestä siinä, että hyväsiskoverkostojen merkitys kasvaa. Haittaa taas tulee siitä, että mediatoimijat arvioidaan nykyisin yksilö- eikä kollektiivitasolla. Arska seuraa Ykää, Jan Hurria, Ruben Stilleriä, Plokia jne. eikä tiettyjä medioita. Jos toimittaja vaihtaa toiseen lehteen, niin sitä ei välttämättä edes huomata, sillä linkit poimitaan usein somesta eikä mediasta.

Mainosmarkka kulkee ostokykymarkan perässä. Se muuttaa mediakenttää enemmän kuin toimittajien ideologiset perseilyt.

Anonyymi kirjoitti...

Kyl Ykä o oikias!

Tässä aseasiassakin tällä kertaa siis.

2000-luvun alun "suuressa rauhanprojektissa" kaikki valtion aseistetut viranomaiset joutuivat aatteen alttarille. Pv alasajoi itsensä ja tuhosi kalustoaan kuin viimeistä päivää "massavanhenemisen" nimeen. Poliisilta ja Rajavartiolaitokselta kerättiin "ylimääräiset" aseet pois asemilta ja samalla asemaverkostoa on supistettu. Nämä ylim. aseet toimitettiin sitten puolustusvoimille ja sulatettaviksi. Tullin virka-aseet eli 900mm CZ-75 pistoolit kerättiin pois kentältä, mutta! Tulli ei suostunut niitä luovuttamaan tai tuhoamaan vaan ne ovat varastoituja (ja osa palannut aktiivipalvelukseen...).

Joten ihan looginen asevalinta tässä suhteessa siis. Sitä jaetaan jota on.

-Tvälups-

Jk onkos tämä jo tuttu sivusto? http://www.tapiolinna.com/maahanmuutto/mielenosoitukset-rasismia-vastaan-ja-niiden-todelliset-tarkoitusperat/

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Die Heimatille, Tuumailijalle, Ano1:lle, Vasarahammerille, Ano2:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Die Heimat: Ja kiitos sinulle tarinan jatkamisesta. Tuo kaikki on mahdollista ja ev lut kirkkomme on vakaasti kaivamassa itselleen omaa hautaansa. Tosin ei se siitä taida edes välittää vaan muuttaa itsensä jossain vaiheessa täysin maalliseksi suvaitsevaisuusvirastoksi. Laitetaanpa tähän MV-lehden löytämää uutta kirkon unisex-muotia:

http://mvlehti.net/2016/09/27/kirkko-tasa-arvon-tiella-papit-ja-papittaret-halutaan-pukea-samoihin-mekkoihin/

Tuumailija: Kiitos lisäyksestä ja täsmennyksestä.

Ano & Tvälups: Juu, on totta että kevyempiä ja kätevämpiä aseita löytyy, mutta minä nyt käytin tekotaiteellista vapauttani ja valitsin cezkan. Minäkään en ymmärrä sitä aseittenhävitysvimmaa. Jos tiukka paikka tulee niin aseita on huomattavasti helpompaa jakaa varastosta kuin alkaa epätoivon vimmalla ostaa ulkomailta. Tuosta linkistä totean että Linna kirjoittaa asiaa ja osuu kohdalleen.

Vasara: Kirjoituksen kaikki palikat ovat jo olemassa. Valitettavasti. Ei tarvita kuin ”poliittista tahtoa” ja sitähän riittää.

Ano2: Kiitos off topicista ja hyvästä selvityksestä. Muistan itsekin joskus 1990-luvulla (kun Helsingin Sanomia vielä tilasin) ihmetelleeni sitä ristiriitaa joka oli varsinaisella lehdellä ja Nyt-liitteellä. Varsinainen HS kun todellakin oli sanomalehti. Ja niin kuin totesit, niin pian koko lehti oli Nyt-liitettä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo työpaikan menetys voi olla pelote osalle ihmisiä. Tosin, siinä vaiheessa kun asiat alkavat mennä vituralleen oikein urakalla, saattaapi olla yksinkertaisinta suorittaa nk kennedöinti kirjoituksen päähenkilöiden kaltaisien 'ihmisten' kohdalla.
Muistakaa; siviileillä on vähän helvetisti aseita tässä maassa, kyllä niillä enempi tekee kuin uskottekaan.
Kysehän on loppupeleissä vain siitä kenen perse kestää pisimpään ennen kuin on kurat lahkeessa.
Ja lopuksi Mao-sedän ajatonta viisautta: Valta kasvaa kiväärin piipusta.
Muistakaa se.

Lemminkäinen kirjoitti...

Saksa kantaa "valkoisen miehen historiallista taakkaa" Merkelin kapeilla harteilla. Saksalaiset yrittävät pestä karvaisen ja pahalle haisevan historiallisen perseensä ottamalla vastaan pakolaisia sisällissotia (valtataistelua) käyvistä jälkijättöisistä uskonnollisista maista. Pakolaisten integraatio on Merkelin mukaan mennyt suhkuksi ja sehän on ihan luonnollinen asia. Demokraattisissa maissa mennään demokratian säännöillä: Ihmisoikeudet - Tasa-arvo jne. Kulttuureissa, missä pakolaiset ovat saaneet oppinsa ja kehittäneet identiteettinsä, niin näissä kulttuureissa ei demokraattisilla arvoilla pyyhitä edes persettä. Identiteetti kasvaa ja kehittyy vuosien myötä. Jos lapsesta asti on esimerkiksi poikalapsi opetettu, että siskolla ei ole samanlaisia oikeuksia ja vapauksia mitä hänellä on, niin länsimainen demokraattinen kulttuuri ihmisoikeuksineen on shokki tällaiselle henkilölle ja tämän ovat länsimaiset naiset saaneet oppia, sanoisinko, revittyjen nimettömien kautta. Integraation helppous tai vaikeus on käsittääkseni henkilön identiteetistä kiinni. "Valkoisen miehen historiallinen taakka" on ajoilta, milloin mentiin sinne mistä löydettiin orjia ja kilisevää taskun pohjalle. Maakaupat tehtiin myös yksipuolisella sopimuksella. Eurooppa kärsii huonosta omastatunnosta ja yrittää olla ihmisiksi ottamalla vastaan pakolaisia. "Taakalla" voisi Eurooppa tällä hetkellä yrittää osua vaikka vesilintuun ja oikeastaan ainoa "velvollisuus" mitä demokraattisilla valtioilla on sisällissotia käyviä maita kohtaan on, että näiden maiden silmäätekeville kerrotaan, että demokraattisessa maassa käydään myös valtataistelua, mutta ei asein, vaan äänestämällä. Jos ohjelma ei vastaa, niin uusia päivityksiä ei tule ja silloin laskemme kylmästi (paitsi Anniperttiina) että Luontoäiti korjaa pois jälkeenjääneet vajakkinsa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Lemminkäiselle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Työpaikan menetyksen pelko pitää minutkin nimimerkin takana. Ja aseista totean että EU:n tavoite aseitten viemiseksi siviileiltä ei johdu siitä, että sillä pidettäisiin yllä kansalaisten turvallisuutta. Sillä pyritään pitämään yllä eliitin turvallisuutta.

Lemminkäinen: Olen samaa mieltä, tosin sillä tarkennuksella että ei koko Eurooppa kärsi huonosta omatunnosta vaan eurooppalainen humanistis-sosialistinen vähemmistö. Mutta kun se on vallan kahvassa niin me kaikki pyydämme kollektiivisesti anteeksi jostain, jota emme ole koskaan tehneet.

Tuumailija kirjoitti...

Juttelin taannoin saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Kysyin melko suoraan (joskin ihan kohteliaasti), että miksi siellä joutuu oikeuteen esim. hakaristin suttaamisesta seinään. Selitin, että täällä Suomessa suttaaja saa rangaistuksen suttaamisesta, ja ihmiset pitävät suttaajaa lähinnä idioottina. Saksassa se on se hakaristi joka on pahinta.

Vastaus oli, että kyllä meidän sukupolvi (80-luvulla syntyneet) ja siitä nuoremmat ajattelevat jo samoin, eli hakaristin suttaaja on lähinnä idiootti. Muutenkin toiseen maailmansotaan suhtaudutaan pitkälti asenteella "paska juttu, mutta se on jo menneisyyttä ja pitäisi keskittyä tähän päivään". Luulen että heitäkin alkaa jo kyllästyttää pyydellä anteeksi isovaariensa touhuja, joilla ei ole tämän päivän nuorten kanssa mitään tekemistä. Sitäpaitsi miten katua sydämestään sellaista jota ei ole tehnyt?

Anonyymi kirjoitti...

Tere Yrjö!

Kun on tullut pohtineeksi tämän multikulttia (ehkä kritiikittömästikin?) ihannoivan porukan toimintatapoja ja sen samankaltaisuutta uskonnolliseen fanatismiin, niin tässä blogissa tuo asia on selvitetty tyhjentävästi.

Those who can see blogi ja kirjoitus Kun edistykselliset tulevat uskoon. Artikkeli on jaettu osiin ja on pitkähkö mutta niin kiehtovaa lukea tuo läpi, vähän kuin kokoaisi isoa palapeliä ja palaset alkavat loksahtelemaan kohdillensa.

I Living our faith, II Dogma, III Fighting heresy ja näistä muutama hyvä poiminta eli ovat blogistin käsialaa:

Hyvää osviittaa katumusharjoituksesta on tuo brittiläisen opettajan vertaus alkoholistin ja rasistin välillä, täytyy joka päivä ajatella anti-rasistisesti jotta en sortuisi rasismiin. Tarvii myöntää että minulla on ongelma. Huhhuh, mitä itsesyytöstä ja -ruoskintaa.

Tää on aika paha heitto, koulupoika tuli kotiin Neuvostoliitossa ja isä kysyi:
"Well, what did you unlearn today?

Vaihto-oppilaan kohtalo Etelä-Afrikassa v. 1993 ja tuosta onkin suora yhteys siihen Tapanilan jengin katuväkivaltaan, kun erään uhrin isä puolusti noita tekijöitä.

Charles Mackay teos Hulluudesta väkijoukossa "Men, it has been well said, think in herds; it will be seen that they go mad in herds, while they only recover their senses slowly, and one by one..."

Blogisti on tehnyt kakkososan, mikä käsittelee aihetta MIKSI?.

Ja mitä Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen tulee niin Hedrick Smith on arvioinut jotta n. 10% puolueen jäsenistä oikeasti uskoi siihen että kommunismi toimii. Loput olivatkin sitten opportunisteja, statuksen ja etujen perässä olevia myötäjuoksijoita. Samaa lienee sovellettavissa tähän multikultiin, valitettavaa vain että pieni äänekäs vähemmistö vie poliitikkoja kuin pässiä narussa. Jottei vaan saisi jonkun foobikon leimaa otsaansa suvaitsevaisilta.

Stefan Molyneux'in hyvä video Totuus orjuudesta, se varmaan on tiedossa monelle blogin lukijoille ettei meidän todellakaan tarvitse kärsiä mistään "valkoisen miehen taakasta". Ei ainakaan suomalaisten.


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tuumailijalle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Tuumailija: Kyllä saksalaisia on kyykytetty jo ihan tarpeeksi ja pakotettu kansalliseen itsehäpeään. Miksi muuten vain saksalaiset? Käsittääkseni pahantekoa ovat harrastaneet muutkin kansakunnat. Tämä juttu kertoo hyvin Saksan nykytilanteesta eli ”ohjeistuksia päiväkodeille siitä, kuinka tunnistat mahdolliset äärioikeiston lapset”:

http://hommaforum.org/index.php/topic,116106.msg2418421.html#msg2418421

Tästä voi todeta että ympyrä on pyörähtänyt ja ne, jotka etsivät natseja ovat muuttuneet itse sellaisiksi.

Soomepois: Näkisin, että näitä multikultti-ihmisiä on pääosin kolmea sakkia.

1. Juuri nuo mainitut uskovaiset.

2. Fanittaja-fiilistelistelijät jota menevät joukon mukana nostaakseen omaa egoaan. Näistä tulisi tuulen kääntyessä hyviä natseja.

3. Poliitikot, jotka ymmärtäneet hyvin luoneensa hirviön, mutta jotka yrittävät väistää vastuutaan loppuun saakka.

Islamilaisethan tähän porukkaan eivät kuulu, sillä heidän tavoitteenaan on vain yksi kulttuuri.

QroquiusKad kirjoitti...

Kaipa se saksalaisten kyykyttäminen perustuu siihen, että liittoutuneet kokivat heidät pääviholliseksi. Hehän olivat vanha kulttuurikansa jonka ei olisi voinut odottaa tekevän teollisia kansanmurhia ja muuta sellaista, mistä heitä edellisen maailmansodan propagandassa syytettiin.

Lisämaustetta sooppaan toi heidän fyysinen ja kulttuurinen samankaltaisuutensa länsiliittoutuneiden kansssa. Japanilaiset oli paljon helpompi kokea oudoiksi olennoiksi, joilta voi odottaa kaikensorttisia kauhutekoja. Nekin oli helpompi painaa ainakin osittain villaisella ydinpommien käytön aiheuttaman syyllisyyden vuoksi, asian minkä USA:ssa tietyt kansankerrokset tuntuvat kokevan edelleen paljon raskaammaksi kuin japanilaisten sotarikokset miehittämillään alueilla.

Mutta itsekin olen pohtinut muutamankin kerran tällä vuosituhannella, kuinka kauan nuoret saksalaiset jaksavat vielä kantaa isoisoisien tekojen syntitaakkaa syyttöminä, ja jos/kun eivät enää jaksa ja halua kantaa - mitä silloin seuraa?

QroquiusKad kirjoitti...

En tiedä hukkasinko äskeisen kommentin, laitan sen sormiharjoituksena uudestaan.

Saksalaiset lienevät saaneet pääkyykytettävän osan koska ovat vanha kulttuurikansa, jonka ei voisi odottaa syyllistyvän teollisiin kansanmurhiin ja vastaavaan organisoituun pahuuteen. Lisämaustetta toi heidän fyysinen ja kulttuurinen samankaltaisuutensa länsiliittoutuneiden kanssa, joiden oli helpompi kokea japanilaiset oudoiksi olennoiksi, joilta voi (saksalaisia vanhemmasta kulttuuristaan huolimatta!) kaikensorttisia kauhutöitä odottaakin.

Japanilaisten sotarikokset taas on ollut helpompi painaa ainakin osittain villaisella ydinpommien käytön aiheuttaman syyllisyyden vuoksi, asian jonka USA:ssa tietyt kansankerrokset tuntuvat edelleen kokevan pahempana kuin sen kaiken mitä japanilaiset tekivät Hiroshimaan ja Nagasakiin mennessä.

Mutta itsekin olen tällä vuosituhannella muutamankin kerran pohtinut, kauanko nuoret saksalaiset jaksavat ja haluavat kantaa syyyttöminä syyllisyyttä isoisoisien teoista ja tekemättä jättämisistä - ja mitä tapahtuu jos/kun he eivät enää jaksa ja halua sitä kantaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Läpi tuli molemmat. Sinänsä muuten länsiliittoutuneille saattoi saada aikaan melko skitsofreenisen tilan se, että Saksaa jyrätessään ne tukivat samalla toista aivan vastaavaa totalitarismia Neuvostoliittoa, saivat tuellaan aikaan sen muuttumisen supervallaksi ja sen myötä sen tilanteen, että maailma eli ihan oikean ydintuhon uhassa kymmeniä vuosia.

Saksalaisten nykyisessä / tulevissa sukupolvissa on hyvin mahdollista kollektiivisen päreitten polttaminen. Heille kun on syötetty tätä monikulttuurisuuden pakkokeittoa huomattavasti useampi lautanen kuin esmes suomalaisille. Ja mitä silloin seuraa? Jaa, emmä tiedä. Mutta semmää tiedän että saksalaiset ovat edelleenkin erittäin hyviä kaikenlaisessa organisoidussa ja tehokkaassa toiminnassa.

QroquiusKad kirjoitti...

Ainakin USA:n osalta voi Neuvostoliiton tolkuttomasta tukemisesta syyttää lähinnä F.D. Rooseveltia, joka oli ymmärtääkseni ihan etevä presidentti kotimaan politiikassa mutta ulkopolitiikassa lähes epäpätevä. Sodan päätyttyä Euroopassa kuultiin mm. panssarikenraali Pattonin toteamus, että teimme selvää yhdestä pirusta ja annoimme samalla toisen, paljon pahemman kasvaa vieressä paljon isommaksi. Churchill puolestaan totesi: "Taisimme teurastaa väärän sian".

Jälkiviisaus on toki sitä parasta viisautta, mutta kun tällaisia lausumia esitettiin kyllä Rooseveltille sodankin aikana: Neuvostoliittoa pitäisi tukea vain juuri sen verran, että se pystyy jatkamaan sotaa. Annettaisiin Wehrmachtin ja Puna-armeijan jauhaa toisensa murskaksi, tehdään maihinnousu vasta sen jälkeen ja vapautetaan Eurooppa sekä hitlerismistä että stalinismista.

Rooseveltin asenne oli tietääkseni suorastaan raivokas: Neuvostoliittohan on arvokas liittolainen ja Stalin parhaimmillaan "Uncle Joe"! Neuvostoliittoa on tuettava kaikin mahdollisin resurssein, että Saksa voitaisiin lyödä totaalisesti. Näin siksi, että Rooseveltin hieman puutteellisen historiantietämyksen mukaan Saksa aloitti I maailmansodan ja kiisti sen hävittyään. Tällä kertaa näin ei annettaisi käydä!

Jos oli Führerhauptquartiäreissä tunnettu Hitlerin linjanvetojen jälkeen tarvetta lyödä päätä seinään, oli saattanut Valkoisessa talossakin muutama kenraali ja siviilitoimijakin tuntea samoin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Samanlainen mielikuva niin Rooseveltista kuin kakkosrähinästä yleensäkin on minullakin. Rooseveltin hyväuskoisuus maksoi paljon. Maksajana olivat Itä-Euroopan kansat. Olet hyvin tuore kommentoija, joten en tiedä oletko lukenut asiaan hieman liittyvän vaihtoehtohistorian, jonka aikanaan kirjoitin. Laitan linkin:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/08/1944-kertomaton-tarina.html

Lemminkäinen kirjoitti...

Hieman sodasta ja sen logiikasta, koska sota on looginen tapahtumaketju. Sodan kolme kriteeriä ovat: Talous, valta ja alueet. Kaikki sodat mitkä on käyty, sisältävät yhden tai useamman näistä kriteereistä. Sisällissodassa soditaan yleensä taloudesta ja vallasta. Että sota aloitetaan, ei riipu pellehermanneista (valtaapitävät)vaan kansan ymmärryksestä, tai pikemminkin sen puutteesta. Toisen maailman ympäri purjehduksen aikaan olisi Hitler ja Stalin raapineet persauksiaan, jos laivojen miehistöt olisivat yhdessä tuumin ja rennosti todenneet Aatulle ja Isä Aurinkoiselle että: "Vitut, purjehtikaa itse". Sota olisi silloin jäänyt kahden kylähullun keskinäiseksi kapakkatappeluksi. Kansalla on valta, mutta kansa (populaatio) ei vielä ymmärrä sitä. Pohjois-Korea on hyvä esimerkki diktaattorista ja tasarahakansalaisista. Pystyäkseen pitämään ja käyttämään valtaa, niin diktaattorilla on oltava välineet siihen. Välineet ovat armeija ja poliisi. Ilman näitä välineitä ei Pohjois-Korean diktaattori hilluisi päivääkään kukkona tunkiolla. Ja se mikä herättää hilpeyttä on se, että poliisi ja armeija on kerätty kansan syvistä riveistä, joten voisi todeta että kansa kusee itseään silmään. Tämä on stand up-huumoria parhaimmillaan. Koska sota on looginen tapahtumaketju, niin sen voi käydä tai olla käymättä. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Lemminkäinen kirjoitti...

Olen kauan sitten lukenut Linnan trilogian "Täällä Pohjantähden alla". Suomen historiaa romaanimuodossa. Mieleeni on jäänyt eräs kirjan henkilöistä, muistaakseni Halme ja että Halme oli sosiaalidemokraatti. Torpparit ja työläiset halusivat leivän päälle voita ja valinnanvaraisia lisukkeita. Tämä suunnitelma torpattiin heti kättelyssä vastapuolen taholta. Kyrsiintyminen vastapuolen negatiiviseen asenteeseen oli "nyt riitti" kommareille. Halme yritti selitellä että yritetään vielä kerran huomenna, mutta punaisenkiiltävälle kommarille esitys oli tervanjuontia. Venäjällä olivat vallankumoukselliset huhujen mukaan avanneet Paratiisin Portit (kukaan ei tässä vaiheessa ollut tietenkään tietoinen NL:n Paratiisin kitkeristä hedelmistä) ja Suomen punaiset ajattelivat että parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Spekuloidakseni "vaihtoehtoista historiaa", niin Halmeen "vähän kerrallaan" olisi luultavasti pelastanut Suomen sisällissodalta. Entäs sitten Talvisota! NL esitti rajojenvaihtoa Suomen kanssa suojellakseen Leningradia. Suomen johto oli sitä mieltä että mitä tuo ryssä taas horisee. Tuleva Talvisota oli hävitty sillä sekunnilla kun Suomi ei suostunut rajojenvaihtoihin. Kuinka urheasti Suomi taistelikaan, niin NL:n ylivoima hakkasi Suomelta hampaat kurkkuun. Suomi hankki tekarit Saksalta ja hyökkäsi raappahousut vilkkuen Saksan rinnalla kohti Uralia, mutta tekareiden laatu ei vastannut mainoksissa kehuttua laatua ja Suomi-Saksa olivat tällä kertaa hampaattomia molemmat. Kun ottaa huomioon sodan kolme kriteeriä, niin NL:lle oli kannattavampaa että Suomi sai pitää itsenäisyytensä ja Suomen Suomena. Suomi ei ollut enää vaaraksi NL:lle ja NL ei tarvinnut Suomen alueita eikä valtaa Suomen alueilla, joten NL hyötyi taloudellisesti, kun Suomi joutui maksamaan sotavelkoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Lemminkäinen.

Viesti 1: Ymmärrän pointin. Vaan en oikein muista historiasta ensimmäistäkään kertaa, jolloin kyllästynyt kansa olisi pystynyt pistämään stopin pomojensa hulluudelle. No, Ranskan vallankumouksessa sitä yritettiin, mutta saatiin tilalle vain uudet johtajat. Ehkä tämä on ihmiskunnan loputon kirous.

Viesti 2: Ensimmäisestä osasta olen pitkälti samaa mieltä. Halmeen sanoin (jotenkin niin se meni että) ”herrojen olisi jossain vaiheessa pakko suostua työväen vaatimuksiin”. Tulee muistaa, että sisällissodan saivat aikaan teoriasosialistit. Torpparit ja teollisuustyöväestö olisi tyytynyt olojensa parantamiseen.

Toisesta osasta: Ei talvisotaa hävitty. Jos ylivoimaista vihollista vastaan yksin käyty sota päättyy itsenäisyyden säilyttämiseen, niin se ei ole tappio. Neuvostoliiton esittämät rajavaatimukset lisättynä korvauksena Itä-Karjalasta luovutetuista alueista olisivat olleet ymmärrettäviä mutta sotilastukikohta Hangosta ei. Muistutan tässä kuinka Baltian maille kävi. Ja muistutan siitä jatkosodankin jälkiajoista että Neuvostoliitto keksi pitää Suomea sosialistisen ja kapitalistisen järjestelmän rauhanomaisen rinnakkaiselon näyteikkunana vasta joskus 1960-1970-luvulla huomattavasti Stalinin kuoleman jälkeen. Se, mikä esti Neuvostoliiton hyökkäyksen jatkamisen vuonna 1944 oli se, että suomalaiset olivat uuvuttaneet Neuvostoliiton hyökkäysvoiman Tali-Ihantalaan mennessä ja Neuvostoliitto tiesi, että edessä olisi vielä ollut Salpa-linja. Sotavelat sovittiin vasta rauhansopimuksessa, ei sodan aikana.

QroquiusKad kirjoitti...

Kuten Lakeudenmiehen kommentiosiossa mainitsin, olen lukenut kansallismielista blogosfääriä vuodesta 2007, mutta sain aikaiseksi alkaa kommentoida vasta tällä viikolla.

Kaikki alkoi eduskuntavaalien 2007 alla, kun ASE-Lehdessä julkaistiin varsin pieni vaalimainos lakonisella tekstillä: "Voit vaikuttaa maahanmuuttopolitikaan nyt. Tai voit jättää sotkun lastesi siivottavaksi". Ei muuta, vain kahden miehen, Jussi Halla-ahon ja Teemu Lahtisen internet-osoitteet.

Minulla ei lapsia ole, mutta veljelläni on, niinpä netin avattuani vilkaisin ensin Teemu Lahtisen blogin, joka näytti olevan silkkaa asiaa. Sitten katsoin mitä se toinen tyyppi, se Halla-aho sanoo ja se oli menoa! Luin koko siihenastisen tuotannon vähän samaan tapaan kuin Väyrynen Dostojevskin.

Vielä antoisampaa oli katsoa, mitä pitivät sisällään osion "Kriittisiä ääniä" ilmoittamat osoitteet. Voisi verrata melkeinpä aarteen löytämiseen. Sitä kautta löysin tämänkin blogin ja olen lukenut jokaisen täällä julkaistun postauksen. Kommentointiin ryhtymistä on osaltaan hillinnyt sekä blogin että kommentoinnin korkea taso: monestikaan ei enää ole oikein mitään kommentoitavaa, kun kaikki olennainen on jo sanottu.

Joten kyllä, vuoden 1944 vaihtoehtohistoria on luettu. Pidin siitä(kin) kovasti, joskin sen ainoa todellinen heikkous oli juuri Rooseveltin olemassaolo: hänen olisi pitänyt kuolla tai tulla muuten toimintakyvyttömäksi heinäkuun 20. salaliittoon mennessä. Ei häntä olisi saatu tekemään erillisrauhaa väliaikaisen hallituksen kanssa, vaan hän olisi vaatinut sodan jatkamista ja vieläpä Neuvostoliiton kanssa. Enkä ihan varma olisi Trumanistakaan ollut, taisi hänkin alkaa uskoa Neuvostoliiton vihollisuuteen kunnolla vasta Berliinin saarron myötä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Ja tervetuloa kommentoimaan. Niin kuin olen joskus todennut, niin blogialustan etu on siinä, että paperi ei lopu joten kommentoimaan aina mahtuu. Tuosta kommentistasi ja nuivistumisen historiastasi sain muuten idean seuraavaan gallup-kyselyyn kun tuo nykyinen loppuu. Niin Rooseveltista kuin Trumanistakin tuumailet varmaan ihan kohdalleen. Kyllähän setä-Joe heitä vedätti komeasti.

QroquiusKad kirjoitti...

Noihin Talvisotapohdintoihin sen verran, että en jaksa uskoa Suomen valtionjohdon pitäneen syksyllä 1939 "Ryssän hullunhorinoina" esityksia rajansiirroista:
he olivat joutuneet seuraamaan sivusta kuinka muuan A. Hitler oli pyytänyt Tshekkoslovakialta vain pikkuruisia alueluovutuksia - joilla nyt vaan sattui sijaitsemaan Saksan-vastaisen rajan suojaamiseksi rakennettu mittava kantalinnoitusjärjestelmä. Hitlerin kollega Stalin pyysi Suomelta jostain syystä Karjalankannakselta juuri niitä alueita, joille oli rakennettu ns. Mannerheim-linjan kantalinnoitteita, joilla Puna-armeijan jyrää sitten helmikuuhun 1940 asti sillä suunnalla pidäteltiinkin.

Jatkosodan jälkeen Suomen miehittämättä jättämiseen vaikuttivat osaltaan myös käytettävissä olevat resurssit. Neuvostoliiton päähuomio oli Saksassa, ja sen kukistuttua Suomi voitiin jättää roikkumaan löysään hirteen joksikin aikaa; eihän se sieltä minnekään karkaa eikä sitä tule kukaan auttamaan.

Rautaesiripun rakentamisen jälkeen olikin selvää, että jos Suomi miehitetään Ruotsi kiljuu USA:aa auttamaan hetihetiheti!! USA:han olisi ihan mielellään tullut, ja sen myötä Varsovan liiton olisi pitänyt kasata Suomeen saman verran sotilaallista voimaa kuin Keski-Eurooppaan. Sopii kysyä, olisiko neuvostotalous kestänyt tällaista rasitusta. Niinpä välttämättömyydestä voitiin tehdä hyve ja Suomesta näyteikkuna.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Varmaan aika pitkälle näin. Lisäksi tietysti sodanjälkeisen Neuvostoliiton kannatti käydä kauppaa Suomen kanssa sillä suomalainen tavarahan oli kyseisillä markkinoilla kumminkin priimaa.

QroquiusKad kirjoitti...

Neuvostoliitollahan oli sinänsä perusteltu epäily Suomea kohtaan 1930-luvulla: pystyykö ja haluaako se puolustaa aluettaan estääkseen jonkun kolmannen osapuolen hyökkäyksen Leningradiin. Talvisota osoitti, että pystyy. Jatkosota herätti uudestaan epäilyksen halukkuudesta; Lapin sota sai toimia tässä viimeisen päälle rankkana testinä:
Jalkaväkirykmentti 11 todisti Tornion maihinnousulla ja sitä seuraavalla Lapin sodalla Suomen puolustavan aluettaan ketä tahansa vastaan.

Sotakorvaukset vahvistivat edelleen sen, että tsuhnaan voi sekä luottaa että häneltä voi saada kaikkea maallista materiaa, joka on niin paljon parempaa kuin mitä neuvostotalous voi tuottaa. En tiedä pitääkö paikkansa tarina, että vaateteollisuus saattoi myydä Neuvostoliittoon kaikki puvut joiden leikkaus oli mennyt vinoon; ne ostettiin mielihyvin kankaan korkean laadun johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä kyllä tämä on totisinta totta koska suurin osa kuvauksesta on toteutunut. Ihmiset eivät ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Suurin osa ei edes halua ymmärtää tai kuulla koska se asettaisi heidät tiedostavaan asemaan, joka saattaisi johtaa selkkauksiin valtakoneiston kanssa. He mieluummin ovat hiljaa ja nöyrinä tottelevat jokaista kehoitusta joka valtakoneistolta tulee.

On kauheaa katsoa suomalaista laumaa joka kulkee nenä kiinni edellä olevan perseessä ilman omaa tahtoa.

Mitä Suomelle on tapahtunut? Mitä suomalaisille on tapahtunut?