keskiviikko 28. marraskuuta 2018

KUVIA KYLMÄSTÄ SODASTA JA RAUHASTA


Kirjoitus on jatkoa noin vuosi sitten julkaisemalleni kirjoitukselle ”Kuvia sodasta ja sodan varjosta”. Nyt puolestaan laitetaan katsottavaksi tuokiokuvia Suomesta kylmän sodan aikana joka lopullisesti päättyi vasta siihen pisteeseen kun Neuvostoliitto 26.12. 1991 totesi että läskiks meni, paska reissu mutta tulipahan tehtyä ja päätti lakkauttaa itsensä. Yksi hienoimpia päätöksiä historiassa sinänsä.

Aikaisempi kirjoitus loppui kuvaan jossa suomalaiset sotilaat marssivat Porkkalaan jonka Neuvostoliitto luovutti Suomelle 26. tammikuuta vuonna 1956. Ehkä sillä samalla kuvalla on hyvä aloittaa tämäkin kirjoitus sillä silloin Suomi pääsi virallisesti ja lopullisesti eroon kakkosrähinästä. Tosin ei vielä tietenkään sen varjosta joka jatkui kylmänä sotana.



Neuvostoliitto otti palautuksesta luonnollisesti kaiken PR-arvon irti, mutta suurin syy palautukselle lienee siinä, että Itämeri oli käytännössä muuttunut Neuvostoliiton sisämereksi ja ohjusteknologian kehittyessä kalliin tukikohdan ylläpitäminen ei enää vastannut tarkoitustaan. Joka tapauksessa helpotus Suomelle oli suuri, sillä halutessaan Neuvostoliitto olisi voinut ampua Porkkalan raskailla rannikkotykeillä Helsingin raunioiksi. Nyt alueelle marssivat jälleen suomalaiset joukot ja Suomi – vaikkakin sodan jälkeen silvottuna ja invalidina – oli jälleen yhtenäinen valtio ilman vieraita enklaaveja.

Samana vuonna 1956 astui presidentin virkaan kiistelty poliitikko jota vastustettiin usealta suunnalta. Yhtä kaikki, hän voitti presidentinvaalit SDP:n Karl August Fagerholmia vastaan äärimmäisen niukasti valitsijamiehillä 151 - 149 ja ajan myötä kehittyi diktaattoriksi jota suomalaiset hallintoalamaiset oppivat tai opetettiin rakastamaan. Hänen nimensä oli Urho Kaleva Kekkonen.



Kekkosen presidentinvirka ei alkanut helpoissa merkeissä sillä hän sai virkaanastujaislahjakseen sotaa lukuunottamatta ehkä pahimman mahdollisen eli yleislakon.



Täsmälleen samaan aikaan Kekkosen astuessa virkaansa alkanut yleislakko kesti kolme viikkoa ja johti lopulta palkankorotuksiin jotka inflaatio kuitenkin nopeasti söi. Lakko antoi kuitenkin sysäyksen työriitojen sovittelujärjestelmän luomiselle. Vuonna 1958 Kekkosen ongelmaksi tuli myös Suomen ja Neuvostoliiton välille tullut ns. yöpakkaskriisi.



Neuvostoliitto ei hyväksynyt Fagerholmin III hallituksen kokoonpanoa, erityisesti sosialidemokraattien oikeaa laitaa eli ns. asevelisiipeä edustaneita Väinö Leskistä ja Olavi Lindblomia. Kriisin aikana Neuvostoliitto veti suurlähettiläänsä pois Helsingistä. Kriisi päättyi hallituksen eroamiseen ja sen jälkeen Kekkonen sai käytännössä – Moskovan tukemat – valtuudet päättää tulevien hallitusten kokoonpanosta.

Suomen tilanne kylmän sodan aikana oli tietysti koko ajan tasapainoilua ison karhun kainalossa. Tilannetta saatettiin määritellä niin, että Suomi sanoi: ”Suomi on puolueeton”, Neuvostoliitto puolestaan sanoi: ”Suomi sanoo olevansa puolueeton” ja lännessä Suomea pidettiin de facto Varsovan Liiton sivujäsenenä. Mikä sekään ei sinänsä pitänyt täysin paikkansa sillä Suomen sotilastiedustelu oli jo tuolloin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Tasapainoilu tuotti joka tapauksessa aika ajoin pieniä voittoja joihin saattoi lukea sen, että Suomi solmi EFTA:n kanssa vuonna 1961 erillisen FINEFTA-sopimuksen:



Tuohon aikaanhan muuten Iso-Britannia ei ollut EEC:n vaan EFTA:n jäsen ja wikipedian kertoman mukaan saattaa todeta että sen ajan brittipäättäjillä oli oraakkelin vikaa:

EFTA perustettiin alun perin Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla vastavedoksi EEC:lle, josta myöhemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen Konservatiivipuolueen johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitystä, joka näytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden välisen yhteistyön suuntaan.

Ja kuinkas hänessä kävikään?

Jos palataan takaisin Suomeen niin vuoden 1956 presidentinvaaleista jäi hampaankoloon vähän yhdelle sun toiselle joten Kekkoselle pantiin vielä kertaalleen kunnolla hanttiin vuoden 1962 presidentinvaaleissa Honka-liiton muodossa.



SDP, Kansallinen Kokoomus, Suomen Kansanpuolue, RKP, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16. maaliskuuta 1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa oikeuskansleri Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 presidentinvaaleihin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan. Tästä ei ollut sekä Kekkonen että  Neuvostoliitto mielissään vaan asiasta seurasi Noottikriisi jonka kuuluisin kuva on ehkä tämä:



Me jätkät ollaan Hawaijilla ja jotain noottia kuulemma pukkaa…

Näin jälkeenpäin ei vieläkään osata sanoa varmaksi että mistä Noottikriisissä lopulta oli kyse. Virallisesti kyseinen kriisi alkoi 30. lokakuuta 1961 Neuvostoliiton jätettyä Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta”. Hyvin suuresti ja varmaankin perustellusti epäillään että kyseinen noottikriisi oli ollut selvä hyökkäys Honka-liittoa vastaan ja se tapahtui Kekkosen / Kekkosen & Moskovan / Moskovan (yliviivaa tarpeeton) tilaamana.

Kriisi päättyi siihen että Olavi Honka luopui ehdokkuudestaan ja maanpuolustusta (johon nootti virallisesti liittyi) ajatellen Suomi sai ostettua Neuvostoliitosta hyvin nopeasti ajanmukaisia ja ohjuksin varustettuja Mig-21F-hävittäjiä.



Noottikriisin myötä Suomessa alettiin siirtyä Kekkoslovakian aikakauteen jossa Kekkonen oli Suomen tosiasiallinen diktaattori. Tosin vuoden 1968 presidentinvaaleissa Kokoomus yritti vielä kerran panna hanttiin Matti Virkkusen voimin mutta kun Kekkosen takana olivat  Keskustapuolue, SKDL, SDP, TPSL ja RKP niin peli oli kerralla selvä.

Vuonna 1964 Suomessa käytiin sitten kirjasota. Sodan kohteena oli Hannu Salaman kirjoittama ”Juhannustanssit”:



Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkkalakiin vedoten mutta presidentti Kekkonen armahti hänet. Ehkä Kekkonen tuumi että jumalanpilkkalaki ei kuulu kehittyneeseen yhteiskuntaan. Nykyisessä Suomessa taas doupattu jumalanpilkkalaki on voimissaan mutta se ei suojele kristinuskoa vaan islamia. Eikä presidentti armahda tuomittuja. Mikäli jollekin kekkoslovakialaiselle oltaisiin kerrottu nykypäivän tilanteesta hän olis pitänyt koko asiaa huonona scifinä ja todennut että älä häiskä jauha paskaa.

Samaan aikaan kun maa muuttui pikku hiljaa Kekkoslovakiaksi niin Yle muuttui puolestaan Reporadioksi.



Nimitys tulee tietysti sen aikaisesta Yleisradion johtajasta Eino S. Revosta jonka myötä Yleisradion toiminta muuttui ”edistykselliseen suuntaan”. Allekirjoittanutkin muistaa jotain sen ajan ohjelmista ja on pakko sanoa että se oli peittelemättömästä vasemmistolaisuudestaan ja neuvostomielisyydestään huolimatta oikeastaan varsin mietoa verrattuna nykyiseen Ylen propagandaan.

Samaan aikaan kohua herätti Mikko Niskasen ns. nuorisokuvaus ”Käpy Selän Alla”.



Hotellin respassa ihmetellään kovasti kyseistä elokuvaa tai lähinnä sen menestystä. Elokuvan ohjaaja Mikko Niskanen oli aikaisemmin tehnyt kolme erinomaista elokuvaa eli Pojat, Hopeaa Rajan Takaa ja Sissit. Mutta sen jälkeen hän teki tämän elokuvan joka oli pelkkää höpöttävää tajunnanvirtaa (ehkä elokuvan teki niin suosituksi se, että siinä näkyi Kirsti Wallasvaaran strategiset paikat) ja sen jälkeen hän teki taistolaista tajunnanvirtaa sisältävän elokuvan Lapualaismorsian. Ehkä hänkin oli vaistonnut ajan hengen ja toimi sen mukaisesti.

Kyseisen ”ajan hengen” myötä stalinistit eli taistolaiset saivat myös ylikorostetun aseman taide-elämässä, mediassa ja yliopistoissa:



Hotellin respassa on mietitty useasti että miksi Kekkonen, joka oli jo varmistanut diktaattorin asemansa salli tämän? Hänellä olisi ollut kiistaton valta estää kyseinen kehitys. Epäilemättä Kekkonen ei ollut kommunisti. Joten miksi hän salli tämän kaiken? Respassa ei oikeastaan keksitä muuta vaihtoehtoa kuin se, että Kekkonen uskoi Neuvostoliiton lopulta voittavan kylmän sodan ja neuvostojärjestelmän leviävän ainakin Eurooppaan. Ehkä tuon taistolaistuputuksen myötä Kekkonen ajatteli että se valmisteli suomalaisia siihen lopulliseen kuiluun putoamiseen eikä se sitten tuntuisi enää niin pahalta. Kun siihen oltiin ainakin propagandan osalta jo totuttu.

Vuonna 1968 tapahtui sitten Tshekkoslovakian miehitys. Suomen kohdalla se vaikutti niin että Neuvostoliiton Itämeren laivasto lähetti suuren määrän aluksia Suomen aluevesien rajoille. Varmaankin näyttämään että täältä pesee jos tarve on ja tsuhnan on parempi olla kusi sukassa kun Varsovan Liitto hoitaa jäsentenvälisiään. Aikalaistiedon mukaan suomalaisilla rannikkolinnakkeilla oltiin valmiit panemaan kova kovaa vastaan, mutta onneksi tarvetta siihen ei lopulta tullut.



Mainittavaa muuten on että ainoa suomalainen poliittinen ryhmittymä joka esitti julkisen vastalauseensa Tshekkoslovakian miehitystä vastaan oli Aarne Saarisen johtama SKP. Kyseisen vastalauseen myötä SKP sitten hajosi miehitystä kannattaviin taistolaisiin ja demokraattista järjestelmää kannattaviin saarislaisiin. Saarisen oppien myötä enemmistöläiset hylkäsivät lopullisesti ajatuksen väkivaltaisesta vallankumouksesta ja pyrivät toimimaan parlamentaarisen järjestelmän puitteissa samanlaisena puolueena kuin muutkin.



Aarne Saarinen, kivimies, Ässä-rykmentin sotasankari ja suurempi rauhan ajan sankari kuin moni hoksaakaan.

Elettiin siis kylmän sodan kuumia vuosia ja sodan pelko oli todellinen. Siksi Suomikin varustautui ja valmistautui tosin puolustusvoimien rahoitustilanne oli heikko. Virallisesti Suomen valmistautuminen sotaan oli tietenkin YYA-hengen mukaista mutta aivan varmasti sotavaltiolla oli kassakaappisuunnitelmat myös hyökkäykseen idästä. Tästä kertoi osaltaan sekin että Suomi siirtyi 1960 – 1970-luvuilla ns. alueelliseen puolustusjärjestelmään. Suomessa toki tiedettiin että Neuvostoliitto pystyi murtamaan minkä tahansa kiinteän puolustuksen joten sotaa valmistauduttiin käymään syvyydessä:



Luonnollisesti tässäkin kaaviossa hyökkääjä tulee virallisesti lännestä

Kyseisessä järjestelmässä alueelliset joukot kuluttaisivat etenevää vihollista ja kävisivät sen selustassa sissisotaa. Lopulta operatiiviset joukot eli tuolloin kai lähinnä vielä traktoreilla liikkuvat jalkaväkiprikaatit olisivat pysäyttäneet sen. Suomellahan oli tuolloin erittäin suuri (700.000 miestä) reservi mutta pääosa oltaisiin aseistettu toisen maailmansodan aikaisella kalustolla.



Sinänsä kyseinen aika ei ollut suom… totanoin kekkoslovakialaisille millään muotoa pelkästään huonoa vaikka sodan uhka pelotti, taistolaisuus sai riekkua mielensä mukaan ja Neuvostoliitolle kumarrettiin niin syvään että näytti jo siltä että tsuhna yrittää nostaa päätänsä. Elintaso nousi kuitenkin kohisten. Nälkä ei ollut enää vieraanamme. Ja kun siirryttiin 1970-luvulle, niin suomalainen yleisurheilu alkoi antaa kekkoslovakialaisille suuren määrän ilon aiheita. Ensimmäisenä sen aloitti Juha Väätäinen joka voitti Helsingin EM-kisoissa kultaa sekä 5.000 että 10.000 metrin juoksuissa ja lopullisesti potin räjäytti Münchenin olympiakisoissa Lasse Viren joka toisti Väätäisen tempun.



Kaikkein unohtumattomin suoritus Lassella oli tietysti Münchenin 10.000 metriä jossa hän kaatui, nousi ylös, jatkoi ja voitti kultaa maailmanennätysajalla. Vasalan Pekka säesti menestystä voittaessaan kultaa 1.500:lla metrillä. Yleensäkin suomalaista yleisurheilua saattoi Kekkoslovakian aikana pitää lähestulkoon Itä-Saksan veroisena. Jos käydään läpi kyseisen vuosikymmenen niin Olympia- kuin EM-kisat niin saldo oli melko mahtava:

12 kultaa
6 hopeaa
10 pronssia

Ei nyt ihan Itä-Saksa mutta nykymenestykseen nähden melko hyvin kuitenkin.

Vuonna 1973 sitten Suomi virallisesti siirtyi Kekkoslovakian aikaan. Kekkonen oli ilmoittanut että hän voi jatkaa presidenttinä mutta ei viitsi alkaa leikkiä enää mitään vaaleja. Niinpä 17. maaliskuuta 1973 eduskunta sääti poikkeuslain jolla Kekkosen valtakautta jatkettiin ilman mitään vaaleja neljä vuotta vuodesta 1974 vuoteen 1978.



Suomi siis virallisesti siirtyi diktatuuriin mikä oli sinänsä poikkeuksellinen diktatuuri sillä kansa hyväksyi sen ja jopa rakasti diktaattoriaan. Ja miksi ei rakastaisi sillä samaan aikaan taloudellisen nousukauden myötä tavallinen duunari saattoi hankkia itselleen talon, auton ja kesämökin. Kekkonen ei ehkä itse saanut sitä aikaiseksi mutta häneen se turvallinen tilanne henkilöityi. Eikä aivan suotta sillä Kekkonen survoi myös vuonna 1975 kokoon ns. hätätilahallituksen koska Suomessa oli 60.000 työtöntä. Nykyinen hallintokoneistomme ei piittaa siitä vaikka maassamme on satojatuhansia työttömiä ja kansalaisia leipäjonoissa mistä Kekkosen aikaan ei ollut tietoakaan ja mikäli olisi ollut niin maa oltaisiin todennäköisesti julistettu jonkunlaiseen poikkeustilaan.

Osa kylmää sotaa oli tietysti Lähi-idän loppumaton konflikti ja vuonna 1973 se heijastui myös suomalaisten elämään kun Jom Kippur-sodan myötä alkanut öljykriisi pakotti suomalaiset energian säännöstelyyn ja lopetti monelle perheelle tutut sunnuntaiajelut.



Energian säännöstelymääräysten rikkomisesta oli tuolloin luvassa sakkoa tai peräti vankeutta mutta yhtään tuollaista tuomiota ei sitten kuitenkaan jaettu. Jos silloisessa Suomessa säästettiin energiaa niin propagandasta ei pihdattu ja Kekkoslovakian ajan kuuluisia mutta ei kovinkaan ansiokkaita symboleita oli ns. Pirkkalan moniste:



Kyseisessä kokeilussa pirkkalalaisia koululaisia opetettiin puhtaasti marxistilais-leninistisin periaattein tarkoituksena kouluttaa uusi sosialistisen Suomen kansalainen. Tultuaan ilmi kyseinen kokeilu johti eduskuntakyselyyn ja lopetettiin. Sen sijaan nykyisessä Suomessa voi sanoa että Pirkkalan monisteen päivitetty versio on otettu käyttöön kaikissa kouluissa. Marxismi-leninismi on vain vaihdettu punavihreään feminismi-monikultturismiin.

Yleisradiohan oli Kekkoslovakian aikana täynnä tiedostavaa taistolaisuutta joten oli selvää, että jonkunlainen vastareaktio sille oli tulossa ja sille oli myös tilausta. Vastauksena oli tietenkin Hurriganes:



Yksinkertaista perusrokkia soittanut yhtye saavutti Kekkoslovakian mittapuulla ennennäkemättömän suosion ja muutti Suomessa ensimmäisenä rock-musiikin harrastuksesta bisnekseksi. Yhtye oli myös korostetun amerikkalainen, tietysti suomalaisella tavalla sillä bändin rumpali ja päälaulaja Remu ei osannut pätkääkään englantia. Houlama houlama silti osui ja upotti. Erityisesti yhtyeen albumia Roadrunner voidaan pitää yhtenä parhaimmista koskaan Suomessa tehdyistä rock-albumeista.

Elokuvan puolella epätiedostava vastaisku tuli tietenkin Spede Pasasen ja erityisesti Uuno Turhapuro-leffojen myötä.



Uuno-leffat olivat valtavan suosittuja vaikka kriitikot totesivatkin kerta toisensa jälkeen että tää on ihan kuraa. Allekirjoittaneelle eivät Uuno-leffat kolahtaneet läheskään niin paljon kuin Speden aikaisempi tuotanto jonka huippu oli radion puolella esitetyt Papukaija G. Pula-Ahojutut. Myöskään kirjallisuuden alalla tuulipuku- tai silloinen lämpöpukukansa ei lämminnyt korkeakulttuurin vaatimuksille vaan Kalle Päätalon kirjat olivat säännöllisesti myyntilistojen kärjessä.



Siirryttiin vuoteen 1975 ja suomalaisille syötettiin neljä suurta kirjainta: ETYK.



Kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi järjestettiin niin Suomi oli maailman suurimman huomion kohteena (tai ainakin niin suomalaisille mediamme kertoi) ja itse konferenssi meni niin että meidän Urkki löi vähän nyrkkiä pöytään ja opetti suurvaltojen jätkille että kyllä maailmassa täytyy elää ihmisiksi (edelleenkin Suomessa kuviteltiin näin). Varsinaisesti kokouksessa lähinnä vahvistettiin toisen maailmansodan seurauksena syntyneet rajat ja kahden toisilleen vihamielisen blokin järjestelmä. Toisaalta ihmisoikeuskysymysten esille nostaminen saattoi omalta osaltaan edesauttaa Neuvostoliiton myöhempää hajoamista. Joka tapauksessa voi todeta että vaikka liennytys oli päivän sana niin Helsingissä vuonna 1975 ei puhjennut rauha vaan maailma eli edelleenkin ydinsodan pelossa.

ETYKin aikaan elettiin tietysti sitä syvintä suomettumisen aikaa. Saattoi sanoa että silloin elettiin uusia Vaaran Vuosia sillä se sodan nähnyt poliittinen sukupolvi joka oli olosuhteitten pakosta kehittänyt Neuvostoliittoa nuoleskelevan poliittisen liturgian jota harjoitettiin pelkän liturgian vuoksi huomasi kauhukseen että sitä seuraava sukupolvi ottikin sen liturgian tosissaan. Näitten Vaaran Vuosien synkintä aikaa elettiin koko 1970-luku jolloin Neuvostoliitto esitti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia ja jopa sitä, että Neuvostoliitto ottaisi vastuulleen Lapin puolustuksen. Tämähän olisi tiennyt lopullisesti Suomen liukumista Neuvostoliiton satelliittivaltioksi. Mies, joka pääosin torppasi tämän yrityksen oli silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela:



Jos puhutaan maanpuolustuksesta niin 1970-luvulla parlamentaaristen puolustuskomiteoitten myötä siihenkin alettiin kiinnittää aikaisempaa suurempaa huomiota. Yksi huomion seurauksista oli vuonna 1979 jonkun valtalehden (en nyt muista minkä) otsikko ”Suomesta tuli ohjusmahti”.  Rehellisesti sanottuna ei Suomesta vielä kovin suurta ohjusmahtia tullut mutta saatiinpahan maahan sentään Isajev S-125 Petšora-ilmatorjuntaohjuksia (Naton nimitys SA-3):



Vuotta aikaisemmin Suomeen oltiin hankittu jo kevyempiä olalta laukaistavia Strela-ohjuksia. Jos palataan taas hetkeksi kekkoslovakialaiseen ilmapiirin ja verrataan sitä nykyaikaan niin täytyy muistuttaa Sleepy Sleepers-yhtyeen albumista Takaisin Karjalaan:



Levyllähän irvailtiin kaikkea sitä, mikä YYA-Suomelle oli pyhää. Vittuiltiin asioista joista ei saanut vittuilla. Kuis hepuille kävi? Vastaus: Ei poliisikuulusteluja, ei syytteitä, ei tuomioita. Ei mitään. Verrataanpa tilannetta vuoteen 2018 ja esmes Jösse Järvenpäähän.

Jos palataan suomettumisen aikaan niin oli siitä hyötyäkin hyvien kauppasuhteitten muodossa ja varsinkin kainuulaiset saivat lottovoiton Kostamus-projektin myötä:



Suomalaiset rakensivat Itä-Karjalaan kokonaisen Kostamuksen kaupungin, malmirikastamon sekä 80 kilometriä maanteitä, 44 kilometriä rautatietä sekä 165 kilometriä vesi- ja viemäriputkia. Työttömyyden riivaamalle Kainuulle kyseinen projekti oli suorastaan luojan lahja. Kaikki suomalaiset projektit eivät onnistuneet yhtä hyvin ja yksi 1970-luvun suurimmista munauksista oli Valtion kuvaputkitehdas eli Valco:



Valcon kokonaispersnetto oli noin 800 miljoonaa silloista markkaa ja asia oli Suomessa suuri skandaali. Nykyrahassa kyseinen summa on noin 444,5 miljoonaa euroa eikä moisen summan upottaminen mm. haittamaahanmuuttoon aiheuta minkäänlaista ihmettelyä. Itse asiassa siitä ei saa edes puhua ainakaan asiaa arvostelevassa hengessä.

Silloisessa Kekkoslovakiassa ei ihmisiä kehotettu törsäämään vaan säästämään, säästämään ja säästämään. Pikkumukuloita myöten ja hilujahan laiteltiin sitten pankkien säästölippaisiin niin kuin esmes tähän Postipankin säästöpossuun:



KOP:illahan oli puolestaan Roope Ankka ja SYP:illä maapallo. Minkäänlaisia pikavippejä ei ollut mahdollisuutta ottaa joten yli varojen eläminen ei ollut ensinkään niin helppoa kuin nykyisin. Ainoa sen ajan ”pikavippi” oli vekseli.

1970-luvun loppupuolella suomalaiset tiedostavat ihmiset sitten sekosivat urakalla ja porukalla osoittamaan mieltään ydinaseettoman pohjolan puolesta. Kyseinen metelöinti muistuttaa varsin kovasti nykyistä suomalaista ilmastohysteriaa sillä siinäkin yritettiin puuttua asiaan joka ei ollut ongelma mutta jätettiin puuttumatta siihen mikä oli ihan oikeasti ongelma. Toisin sanoen haluttiin julistaa Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska – joissa ei ollut ydinaseita muutenkaan – ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi mutta sen sijaan Kuolan niemimaa – jossa oli maailman suurin ydinasekeskittymä – ei taas olisi kuulunut siihen. Mutta asia otettiin silti enemmän kuin tosissaan ja jos ei kannattanut kyseistä (jo valmiiksi) ydinaseetonta pohjolaa niin oli jotain, jota kuvailtiin Pahoilla Ja Julmilla Sanoilla.


En tiedä, läksikö juuri tuosta hysteriasta liikkeelle se inhottava käytäntö että pieniä lapsia viedään mielenosoituksiin asiasta josta ne eivät ymmärrä mitään. Se käytäntöhän on vaan levennyt ja laajennut. Se joutaisi lopettaa. Koski mielenilmaus sitten ihan mitä asiaa tahansa. Se on vastenmielistä. Antaa muksujen olla ihan muksuja vaan.


Kirjoituksessa puhuttiin aikaisemmin elokuvasta ”Käpy selän alla” joka aiheutti oman kohunsa. Oman kohunsa aiheutti myös vuonna 1980 elokuva ”Täältä tullaan elämä”:



Elokuva oli vuoden katsotuin suomalainen elokuva ja sitä pidettiin shokeeraavana nuorisokuvauksena helsinkiläisistä lähiönuorista. Epäilemättä Kekkoslovakiassa se sitä olikin mutta kun muuan Yrjö jo ammattinsa puolesta katsoo elokuvaa nykyisin niin hän saattaa todeta että voi jessus noita kullanmuruja. Nehän juovat vain kaljaa. Eiväthän ne polta edes pilveä. Saati vedä sitten kaikkea muuta minkä sen kaiken muun vetäminen on nykyisessä Suomessa räjähtänyt käsistä. Vuoden 1980 Kekkoslovakiassa elettiin loppujen lopuksi varsin viattomia aikoja.

Kekkoslovakiallekin tuli loppunsa ja tuli se päivä kun Suomi pysähtyi. Urho Kaleva Kekkonen eli koko kansan Urkki totesi 27.10.1981 että mä en viitti enää:



Hotellin respassa muistetaan kyseisen päivän Yleisradion pääuutislähetys jonka aiheena oli vain ja ainoastaan Kekkosen ajan päättyminen ja se, kuinka kansalaisilta kyseltiin että kuinkas me tästä eteenpäin pärjämme ilman Urkkia. Tunnelma oli harras ja oikeastaan pelokas. Ettei suorastaan uskonnollinen. Oltiinhan kekkoslovakialaiset (Ykä muitten mukana) opetettu siihen että Urkki hoitaa hommat ja Urkilla oli vielä vaille kasikymppisenä 40-vuotiaan miehen kunto. Suomalainen supermies jokaisella elämänalueella. Mikä puolestaan jälkeenpäin ilmeni paskapuheeksi ja Urkki oli ollut varsin huonossa kunnossa jo melko pitkään.

Yhtä kaikki, kansakunta pysähtyi. Oltiin eletty Kekkoslovakiassa 25 vuotta ja huoli siitä miten tästä eteenpäin jatketaan oli suuri. Ja oikeastaan tähän kohtaan voisin lopettaa tämän kirjoituksen. Ajattelin että jatkan aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka mutta nyt Wordissa on jo yhdeksästoista sivu menossa. Niin että jätetään jäähyväiset Kekkoslovakialle ja jatketaan joskus toiste. Kylmä sotahan jatkui vielä.

46 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Virenin ja Vasalan kultamitalit tulivat Munchenissä 30 minuutin välein. Olympialaisten aikaan olympiakylän terrori-iskun takia Saksassa olivat kansalliset turvallisuuselimet todella herkkinä. Sattui episodi josta Saksan silloinen puolustusministeri kertoi vasta vuonna 2005. Oli saadun tiedon mukaan arabiterroristit suunnittelivat itsemurhaiskua lentokoneella päättäjäisiin. Jostain syystä Finnairin vuorokonetta luultiin ko. koneeksi ja starfighterit olivat jo ilmassa 2 minuutin valmiudessa ampua DC9 alas. Muuten kekkosslovakia oli yleisurheilussa kova sana, oliko 9 heinäkuuta 1957 kun kolme Olavia pisteli kupittaan illassa peräjälkeen alle Me:n tai Jouko Kuha painoi Tukholmassa 3000m:n esteet uudella Me ajalla ja miten asiasta raportoitiin Yhtyneiden Paperitehtaiden lehti kertoi Kuhan juosseen uuden firman ennätyksen me ajalla. Ainoa ulkopoliittinen asia joka vaivaa vieläkin on Kantasen Tapion kohtelu Ruotsi-Suomi maaottelussa ja hyvityksen saanti siitä.

IDA kirjoitti...

Tuollaistahan se oli, mutta se on kyllä sanottava, että kyllä 10/80 on myös kova.

Kumitonttu kirjoitti...

Mainioita muistoja.

Tuli mieleeni mitä en aiemmin ole hokannut, mutta Urkkihan on pantu alulle todellisena juhlayönä tai seuraavana aamuna.

Pauli Vahtera kirjoitti...

Loistavaa historian kirjoitusta. Tuon ajan nähneenä tuntui kuin olisi itse ollut osana oman elämänsä pikakelauksessa.

Kirjoitus loppui oikeaan hetkeen. Hyvä Suomi loppui 1984 kun kasinotalous aloitti pelin, jonka tulema oli 1990-luvun lama. Sen jälkeen kaikki on ollut yhtä ja samaa henkistä alamäkeä. Ja velkaantumista. Ennen Suomessa oli paikka paikan päällä ja markka markan päällä. Nyt kuka tahansa ulkomailta tullut saa rahaa, mikä näkyy iPhonena joka tulijan taskussa. Itse soitin ensimmäisen puheluni treffien järjestämiseksi 16 vuotiaana kylän meijerin vintin puhelimesta.

Köyhä Suomi ei ottanut velkaa, mutta silti kaikki saivat koulutuksen, terveyskeskusjonoja ei ollut, eikä työttömyyttä. Kaikki työ oli arvokasta ja kansakoulun käyneet aloittivat työt itsensä elättämiseksi jo 14-15-vuotiaina. Sosiaaliturvasta ei ollut lapsilisää lukuunottamatta hajuakaan, saatikka että rahaa olisi jaettu holtittomasti sinne tänne ulkomaita myöten. Pikkupojan noteeraamat ainoat maassapiipahtajat olivat ulkomaalaiset urheilijat, jotka kilpailujen jälkeen lähtivät kotiinsa. Salon ”amerikkalaiskisoissa” oli 2-3 amerikkalaista urheilijaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja IDA:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Tuo Finnairin konejuttu oli mulle kyllä aika uusi. Hurjalta kuulostaa. Saksmannithan ottivat tuon terroriasian tosissaan vasta Münchenin jälkeen ja perustivat GSG-9:n. Aiheesta firmat & urheilu voi muistuttaa että Rosenlewin oma joukkue muuten voitti kultaa jääkiekon SM-sarjassa 1967. Suomi-Ruotsi-otteluissahan nahisteltiin muutenkin ja kuuluisa ränävälipari oli Lätsä-Pekka Päivärinta ja Bengt Nåjde.

IDA: Joo, myöntää täytyy, se oli hyvä levy. Hurriganes nosti silloin vielä kertaalleen tasoaan muutaman huonomman levyn jälkeen.

Kumis: No hitto, niinpäs onkin. En hokannut minäkään. Lepikon Torpassa on näemmä juhlittu vuosisadan vaihdetta.

Pauli: Lämmin kiitos. Ja totta tuo mitä sanoit. Muistan ajan jolloin verorasite oli pienempi mutta joka juuttaan kunnassa oli koulut, terveyskeskukset, poliisi, kirjasto jne. Nyt ei ole niitä kuntiakaan. Mihin se veroraha menee? No, se oikeastaan tiedetään. Parempi kysymys lienee että miksi?

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa oli kaksi 1970 luvun vaikuttajaa jotka ovat jääneet aliarvostetuiksi vaikka molemmat sekä Kenraali Sutela ja Aarne Saarinen kulissien takana torppasivat NKP:n haukkojen kuten Beljakovin yritykset sovjetisoida Suomi sisältäpäin. Sutela oli se mies joka 1941 purki ensimmäisen radiolaukaisulla toimineen miinan Viipurissa. Siitä löytyy viestipuolen julkaisuissa tarinaa maailman pisimpään yhtäjaksoisestu soitetusta kappaleesta joka taisi olla Viki Vesterisen Säkkijärvenpolkka kun sen taajuus peitti sytyksen käynnistäneen singaalin. Muitakin hyviä kysymyksiä voisi olla se kenenkä idea oli rakentaa Kivenlahden linkkiasemasta lievästi ylimitoitettu kun tvlähetykset näkyivät pohjoisvirossa. Toisaalta MTV lähetti vuonna 1987 Emmanuelle elokuvat alkuyöstä ja pohjoisvirossa näki niinä öinä varmasti ketkä seurasivat Suomalaisia lähetyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Jos 1980 luvulla irvailtiin sille että noin 5 miljoonan kansaa varten oli virkamiehistö jolla pärjäisi 50 miljoonan asukkaan hallinnointiin niin jokainen voi arvailla mikä tuo suhde on tänään päivitettynä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Kyllä. Molemmat miehet ansaitsevat suuren kunnioituksen. Ja juu, se kappale oli juurikin Säkkijärven Polkka. Suomen TV:n ansiosta Pohjois-Virossa osattiin puhua suomea varsin hyvin. Olihan se ainoa linkki ns. vapaasta maailmasta. K-kaupan lihatiskin mainoksia katselivatten kateellisena.

Ano2: Käsittääkseni mainittu lukema oli 5 miljoonaa vs. 20 miljoonaa mutta joo, eihän se sitä faktaa kyllä mihinkään muuta

KKi kirjoitti...

Hieno katsaus lähihistoriaan. Aikaan jonka aikalaiset muistavat hyvänä aikana. Jolloin oikeasti oö sitä iloa ja toivoa.

Sitten tartti tehrä jotain ja tehtiin Kovistosta pressa. Kovistolla olikin paskempi tuuri. Parikin katastrofia tuli hänen aikanaan. Lama ja somalit.

Neuvostoliiton hajoamisesta voidaan muuten olla montaa mieltä. Aikoinaan siellä ajellessa silloin -90 luvulla saattoi törmätä persaukisen perusryssän mielipiteeseen, ettei kapitalismi niin kivaa olekaan.

Anonyymi kirjoitti...

1967 syntyneelle miehelle [+ Kekkoselle kirjoitusvirheen sisältäneen onnittelukortin vuonna 1975 kirjoittaneelle silloiselle peruskoululaiselle (teksti: 'Onna 75 vuotiaalle Suomen isälle')] tämä kirjoitus oli sitä luokkaa, että lukemista ei voinut lopettaa kuin vasta viimeisen rivin jälkeen. Eli kiitos!

Meillä päin onneksi kommunisteja ja Neuvostoliittoa haukuttiin varsin avoimesti, joten antikommunismi on tuttu juttu jo ala-asteen ajoilta.

Nykymeno huolettaa toden teolla. Suvaitsevaisuus on hyvä aate niin kauan kuin suvaittavia on 500. Sitten kun suvaittavia on 500.000, niin peli on käytännössä menetetty.

Anonyymi kirjoitti...

Lihamestari Väinö Purje pitäisikö hänet ottaa myöskin huomioon siinä missä esim. Lech Walesa tai Vaclav Havel henkilöinä jotka murensivat rautaesiripun. Viron KGB johtaja Karl Vaino tuomitsi julkisesti Väiskin ja selitti lihamainokset neuvostovastaiseksi propagandaksi. Tuolloin Virossa ministeritkin saivat lauantaisin lauantaimakkaraa. Suomen raskautetulle köyhälistölle ei Viron kommunistisenpuolueen mukaan ollut lihaa ja se olisi ollut liian kallista. Köyhiä varten oli tiskeillä esillä pahvisia lihan kuvia. Diskoa ja ydinsotaa dokumentissa on aivan uskomattomia tarinoita Suomen televisioonin turmiollisesta ja hapattavasta vaikutuksesta Virolaiseen proletariaattiin kuten ritari ässä, dallas tai dynastia puhumattakaan 1950 luvun uusintaversio silkkisukista.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

152/50 T sehän se siinä. Hieno peli.

Sattuneesta syystä käsiini on päätynyt aika joukko 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Firman vakinaisen väen kouluissa tehtyjä harjoitustöitä ja kuinkas ollakkaan yhdessäkään niistä ei vihollinen tule lännestä.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä horinavuoteeltaan piti Urkki viisi vuotta asioita järjestyksessä:
"Alkää koskaan laskeko kokoomusta hallitukseen. Ne tuhoavat tämän maan"

UKK kuoli ja haudattiin. Reilu puoli vuotta ja kok nousi hallitukseen; aloitettiin "hallittu rakenneuudistus" ja kas sillä tiellä olemme edelleen ja mitäpä nyt huutaa kokoomusnuoret..?


-Tvälups-

Löylyniemi kirjoitti...

Olipa mukavaa lueksittavaa.

Tuo on sen verran vanhaa aikaa, että minulla ei ole noista ajoista mitään kokemusperäistä tietoa.

Suomen historia kyllä kiinnostaa paljonkin ja tälläistä leppoisasti kerrottua on ilo lukea. Kiitos!

Jake kirjoitti...

Mukavasti alkoi katsaus syntymävuodestani. 70-luku on mielestäni paljon mainettaan parempi.Kaikki tarpeellinen oli eikä ilmapiiri ollut tunkkainen. Yle, YYA ja Kekkonen olivat ainakin minun piireissäni vitsejä joille sai vapaasti nauraa. Kauko Kareen Nootti-lehteä ostelin kioskista eikä minuun lyöty natsileimaa. Mitään Pirkkalan monisteihin viittaavaakaan ei koulussani ollut. Eikä juurikaan järjestyshäiriöitä. Keskikoulun jälkeen kävelin suoraan johonkin firmaan kysymään työpaikkaa ja sain. Samalla metodilla vaihdoin pari kertaa jopia ennen armeijaa kun alkoi tuntua homma tylsältä. Armeijassa henkilökohtaisena aseenani oli pystykorva. Sekin tuntuu nyt hienolta.
Ja lehdissä oli eroja eikä ideologinen tuputus ollut näin pahaa kuin nykyään edes vasemmistolehdissä. Ja musiikkimakuni loppuu 70-luvulle, menee siitä paljon taaksepäin muttei yhtään eteenpäin. En tiedä aikaa mä parempaa ja enää tuskin mä näenkään...

Anonyymi kirjoitti...

Ykä, minulla on selkeä muistikuva, että joskus 60-luvun lopulla Aleksei Kosygin saapui näyttävästi sotalaivalla jonnekin Porkkalan edustalle - mikähän painostus silloin mahtoi olla kyseessä? Ilmeisesti aika uhkaava, koska kaikki me tuolloin Berliinin "paremmalla" puolella asuvat suomalaiset aivan vakavissamme mietimme siirtymistä läntiselle puolelle varmuuden vuoksi. Edes Tiedonantajan tai Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja ei ollut missään tapauksessa halukas palaamaan mahd. sosialistiseen Suomeen. Mistä tulikin mieleeni, että monikohan ylen tai hesarin toimittajatar jäisi islamilaiseen Suomeen?
tira+

Anonyymi kirjoitti...

“Toisaalta MTV lähetti vuonna 1987 Emmanuelle elokuvat alkuyöstä ja pohjoisvirossa näki niinä öinä varmasti ketkä seurasivat Suomalaisia lähetyksiä.”

Kerrottiin, että sinä iltana Tallinnan kadunvarret olivat täynnä etelämpää saapuneiden ladoja.

Pahat kielet väittivät myös, että virolaisille selvennettiin Suomen televisio-ohjelmien todellisuutta. Kun K-kaupan Väiski mätki läskiä tiskiin, niin virolaisille kerrottiin, että ei se oikeaa läskiä ole, vaan muovia, ja vaikka olisikin, niin ei suomalaisilla olisi varaa ostaa.

Toinen professori

Trilisser kirjoitti...

Onko jollakulla vertailevaa tietoa että miten suuri virkamieskoneisto on nykyisin Suomi vs. Ruotsi vs. Tanska vs. Norja?

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kiitokset hienosta lähihistorian pläjäyksestä. Tuli mieleen niin paljon "unohdettua elämää", niiq olisin just herännyt ja "tietäväni sen olleen vaan unta"-fiilis. Tarkoitan tietty, että tämä "elämistä haittaava ajanjakso" ollee kohdallani se lopullinen ja sen verran aikaa vievä(?), etten ole enää hengissä kun tämä mielettömyys loppuu. Olisin niin halunnut vielä sen lopunkin tietty nähdä, mutta tästä nk. välissä olevasta ajasta en niin perusta. Toivohan elää, mutta realismi tullee vastaan. Kauanko "väärin ajatteleva" ihminen kestää tätä mielettömyyttä? Sopinee suvakeille, noille hyödillisille idiooteille, toistaiseksi. - Iästä sen verran, että tää kai on ihan ok, että jätetään vanhemmat jäärät ja mummonkehvelit oman onnensa nojaan, ajattelematta sitä omaa tulevaisuutta oikeasti ja vielä ymmärtävän senkin olevan rajattu? (Ei liity rajojen sulkemiseen mitenkään). "Tämähän on selvää", sanoisi Juha Sipilä tietämättä mistä puhuu. Itsenäisen Suomen suurin häpeä ja synti on omien vanhusten ja veteraanien unohtaminen/pettäminen, oli päättäjinä sitten vuorossa mitkä suvakkipuolueet tahansa. No, kohta heitä ei enää "muka" ole (vanhuksetkin loppuu), joten teemakin joutunee vaihtoon? Jos emme ota "uusia veteraaneja", niin mihin "sijoitamme" säästöön jätetyt miljoonat? Palautuslentoihinko vai "uusien veteraanien" lomamatkoihin? Kenties rasismin ennalta ehkäisyyn ja nettikyttien lisäämiseen?

Anonyymi kirjoitti...

Trilisserin kysymykseen, sekä Ykän byrokratia-aiheeseen liittyvän avaukseen liittyen availen käsityksiäni:

Minulla on käsitys, että virkamieskoneiston henkilöstö ei ole ainakaan kasvanut sitten 70-80-lukujen, luultavasti pienentynyt varsin paljon. Konekirjoittajat ja toimistosihteerit kun ovat jo jääneet historiaan, ja arkistointi, reskontraus ja kirjanpitokin erittäin pitkälle tehostettu tietotekniikan avulla. Kuten myös väestökirjanpito ja verotus. Brysselissä on toki merkittävä lauma veronmaksajilla rahoitettua virkamiehistöä, mutta menneisyyteen verraten nettovaikutus lienee vähäinen. Useimpien byrokraattien palkat eivät nekään hivo taivaita - hyvä telakkahitsari pärjää pikkukunnan hallintojohtajallekin varsin hyvin. Virkakunnan paisuminen ei ole siis tyydyttävä selitys verorahojen BlackHoleksi.

Matukulut ovat toki merkittävä lisäerä, mutta fiskaalisessa mielessä, luulisin, kuitenkin toissijainen. Niillä on toki merkittäviä fiskaalisia kerrannaisefektejä, ja ennen muuta kansakunnan psyykeen vaikuttava efekti - tähän en nyt aio puuttua.

Suurin selittävä tekijä näyttäisi olevan sotekulujen räjähtäminen käsiin. Tämä johtuu kahdesta syystä. Yhtäältä väestöpyramidi osoittaa liian suuren painon "pyramidin" huipulla. Siis suuret ikäluokat ja osittain meidänkin, 60-luvulla syntyneiden, ikäluokkamme eivät enää tuotakaan verotuloja, mutta käyttävät sotepalveluja yhä ahkerammin. Tähän osaltaan on johtanut parantunut terveydenhoito ja terveysvalistus: vanhukset pirulaiset eivät kuolekaan säädyllisessä ajassa, vaan pysyvät veronmaksajien murheena vaikka miten pitkään, yhä kalliimmin. Mistä tullaankin toiseen syyhyn. Yhä useampien, yhä vanhempien vanhusten yhä parempi hoito maksaa kerrannaisena ihan saakelisti. Hoidon "yhäparemmuudesta" on varmaan kiistäviäkin mielipiteitä, mutta tässäkin osittain määrä korvaa laatua, ainakin fiskaalisessa mielessä. Muuan lääkäri tokaisi minulle äskettäin lakonisesti: "Ennen saatiin armelia sydänlaaki jossain 70:n tienoilla, nyt kun sydänohjelma on onnistunut, sairastetaan syöpää tai Altzheimeria ysikymppisiksi". Jätti hienovaraisesti lisäämättä "ihan helvetin kalliisti", vaikka tämän luinkin rivien välistä.

Julkisella puolella on siis yhä enemmän, yhä kauemmin ja yhä kalliimmin hoidettavaa taakkaa. Kun vielä veronmaksajien - juuri niiden nettoveronmaksajien - määrä ja tuottavuus eivät kehity kulujen kanssa samaan tahtiin, ehkä edes samaan suuntaan, on yhtälö varsin tuhoisa.

Kuitenkaan en tiedä, miten vaikkapa Sveitsin liittovaltio (Confederatio Helvetica) selviää omista julkisista kuluistaan. Byrokratia on, noin otsaluutasolla katsellen, ihan helveticanmoinen täkäläiseen verrattuna: liittovaltiolla, kantoneilla ja näiden alueilla sekä miniatyyrikunnilla on jokaisella ikioma hallinto. Eikä julkinen palvelutaso hävinne meikäläiselle, ainakaan paljoa? Virkakunnan lukumäärä per capita ei taitane selittää tätä. Onko meillä joku ikioma Black Hole? Vai onko niillä vaan niin pirunmoiset verotulot jostakin?

terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Ano1:lle, Ano2:lle, keski-ikäiselle pikkupojalle, Taisteluvälineupseerille, Löylyniemelle, Jakelle, tira+:lle, Toiselle professorille, Trilisserille, Ano3:lle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

KKi: Kiitokset. Usko tulevaisuuteen eli silloin ja perustellusti. Neuvostoliitto oli imperialistinen supervalta mutta on totta että tavallisella Vasililla vaikkapa 1970-luvulla elanto oli turvattu. Länsimaiseen tasoon nähden ehkä niukka mutta varma kumminkin. 1990-luvulla sitten Venäjällä ei ollut varmaa muu kuin epävarma joten ei Putinin nykyistä suosiota kannata ihmetellä.

Ano1: Sanotaan niin että siihen aikaan pääosa ihmisistä ymmärsi että YYA-liturgiaa on pakko hokea mutta se on kuitenkin kulissia. Nykyisin puolestaan kulissit ovat muuttuneet todellisuudeksi.

Ano2 & Toinen professori: Joo, K-kaupan Väiski oli mielessä mutta hänhän mahtuu myös jatko-osaan. Omassa kotikunnassani puhuttiin siitä kun ystäväkaupungin ihmiset Suuresta ja Mahtavasta tulivat käymään niin ne halusivat nähdä sen Väiskin lihatiskin ja yllätys oli ollut suuri kun sellainen löytyi joka ristuksen kaupasta. Olivat kuvitelleet, että niitä oli koko Suomessa vain yksi.

keski-ikäinen pikkupoika: Nuo RT:n tornikanuunatkin ovat jo historiaa. Ei taida olla jäljellä enää ensimmäistäkään. Operatiivisessa käytössä siis. Ja juu, kyllähän meilläkin kapiaiset suupielistään mutisivat että ”vihollinen tulee aina idästä”.

Tvälups: Tosin Urkkikaan ei saattanut käsittää sitä, millaiseksi puolueeksi kokoomus sitten aikanaan itsensä mutatoi.

Löylyniemi: Ollos hyvä. Jos noita aikoja elämätön lukee tällaista mielenkiinnolla niin miellän onnistuneeni.

Jake: Hyvin pitkälle samanlaisia muistoja minullakin. Tosin palvelin vasta 1980-luvulla ja aseena oli rynkky. Tietysti silloin vanhemmatkin aseet vielä opetettiin.

tira+: Muistikuvasi on oikea. Alus oli neuvostohävittäjä jolla Kosygin saapui Hangon satamaan 7.10.1968. Aiheutti lievää suurempaa hämmennystä rannikkopuolustuksessa sillä sana asiasta ei ollut ehtinyt joka paikkaan. Kyseessähän oli sitten kalareissuksi naamioitu neuvottelu vallitsevasta tilanteesta. Varmaankaan yksikään mainitsemasi toimittelijatar ei jäisi islamilaiseen Suomeen enkä oikein tiedä että mitä ne loppulaskussa oikein haluavat. Lähinnä kai ruokkia loputtoman nälkäistä egoaan.

Trilisser: En löydä tähän hätään tilastoja mutta muistan Suomen julkisen sektorin olevan BKT:stä 63 pinnaa joka on enemmän kuin kyseisissä maissa.

Ano3: Kiitokset sinullekin. Siihen aikaan tulevaisuus lupasi toivoa. Nyt ei oikein uskalla edes ajatella mitä se lupaa.

Achtung: Elätettävien – siis suomalaisten – lisääntynyt määrä on varmasti yksi osa. Mutta jos virkakoneistosta puhuu niin siellä on leikattu nimenomaan suorittavalta taholta – minkä takia koko julkishallinto on yleensä perustettu – ja tarpeeton hallintopöhö kasvaa jatkuvasti. Sveitsistä muistan lukeneeni että sen hallintokoneisto on kantoneista huolimatta kevyempi kuin Suomessa. Ehkä siellä keskitytään olennaiseen.

Becker kirjoitti...

Tämä Ykän blogi meni kuin filminä aivolohkosta toiseen. Olin 70-luvulla ns. nuori aikuinen ja muista kaiken tuon varsin hyvin. Poliitikka ei kummasti kiinnostanut, mutta sen verran Kekkonen ja perässähiihtäjät tympi että jätin äänestämättä useissa vaaleissa. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Hesan kapakat kyllä kävi tutuksi. Päivisin tehtiin töitä ja illat metsästettiin hameväkeä. Autoja ruuvattiin vapaa-ajalla ja muistan miten joku neliovinen jenkki oli kovaa valuttaa, vaikka kutvoskoneella.
Intissä morsiamena oli pystykorva ja vielä nytkin sitä pääsee tarvittaessa halamaan.
70-luku oli kuitenkin suhteellisen hienoa aikaa ja usko parempaan tulevaisuuten kova.
Olisi vaan silloin tiennyt mitä tuleman piti.

Anonyymi kirjoitti...

No, olisiko se hallinnon paisuttaminen osin myös siksi tehty koska ilman sitä työttömyysluvut olisivat vieläkin pahemmat? Tehtävästä riippuen osa varmaan suht harmittomia, osa hyvinkin vahingollisia touhuissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaanpas tähän Huovisen lyhyt erikoinen:

https://www.youtube.com/watch?v=UpA99ZZ8OW8


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Kun valtiovalta ei takaa järjestystä ja huolenpitoa kansalaisistaan, vaan korruptoituu (verkostoituu) ja jättää kansalaiset oman onnensa nojaan, alkaa yhteiskunnassa syntymään paikallista itsehallintoa joka ei näy virallisissa tilastoissa. Se alkaa pienistä alueellisista ryhmistä ja saattaa kasvaa jopa euroopan, myös maailman laajuiseksi hallinnoksi. Noita hallintoja ei aseta virkamiehet eivät naiset, vaan hallinnot syntyvät spontaanisti tarpeeseen jonka valtio jätti hoitamatta. He myös antavat nimet ja organisaation hallinnolleen viranomaisille ilmoittamatta. Nimiä noille onkin monta, Italiassa Cosa Nostra, N'drangheta jne... Ans kattoo mitä Suomeen tulevaisuudessa syntyy. Historia kertoo myös, että koskaan valtiovalta ei yritä ratkaisua korjaamalla omia virheitään, vaan käy päättymätöntä sotaa noita paikallishallintoja vastaan.

Pauli Vahtera kirjoitti...

Köyhä Suomi perusti Rautaruukin, Kemiran, Postipankin, Partekin, Outokummun, Veitsiluodon, telelaitoksen (Soneran), Imatran voiman (Fortum), Nesteen, paikallispankit, ja paljon muuta. Maailmaa halaava Suomi on nuo kaikki myynyt ja silti velkaantunut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Ano1:lle, Taisteluvälineupseerille, Ano2:lle ja Pauli Vahteralle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Koska olen jonkun verran nuorempi niin minun 70-luku meni niissä pikkujätkien toilailuissa. Mutta usko oli kova meilläkin ja nykypäivän tilanne oltaisiin mielletty huonona scifinä.

Ano: Mahdollista. Silloin kun itse kirjoitin ylioppilaaksi alkoi olla jo se ajattelutapa että mitä enemmän maistereita niin sen paremmin maalla menee. Miettimättä että mitä niillä oikeastaan tehdään ja mihin tarvitaan. Ja työtön maisterihan on aina suurempi tragedia kuin työtön tavallinen tallustaja.

Tvälups: Kiitos linkistä. Huovinen oli mestari. Ja se rauhanjuna puolestaan egonrakennuspelleilyä.

Ano2: Pitää paikkansa. Olen itse uumoillut noita tietyissä fiktiivisissä kirjoituksissani. Tosin olen pysynyt paikallistasolla. Esmes tommosessa:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2017/05/salametsastaja-ja-karjalan-sissit.html

Pauli: Naulan kantaan. Suomea voi alkaa pitää kansainvälisten pörssiyhtiöitten siirtomaana. Mietin vaan keskenäni sitä että johtuuko tämä kaikki:

ahneudesta

b) typeryydestä

vai

c) tietoisesta tarkoituksesta rapauttaa maa nimeltä Suomi

Anonyymi kirjoitti...

Fuct check:UKK

Ei muuta huomautettavaa

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Nyt jäi viestin sisältö hieman epäselväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Joo muistan ku iso U heitti lusikan nurkkaan, jäi vähän kusetettu ja hölmö olo. Eihän Kekkonen VOI kuolla, mietti 12-vuotias.
Ja sit nää 8o-ja 90-luvun pikavipit,siinä talvi meni nopeesti ku pari kolmekin oli päällekkäin ja takaukset päälle. Miten se auto tarviskiin kolmen-neljän tonnin korjausta perjantai-iltasin,ruokiksella soitto pankkiin ja töitten jälkeen helvetin karkua konttorille.
Sitte maanantaina nöyränä töihin,silmät punasina, paksi poskessa.

Anonyymi kirjoitti...

3.9 -9kk =3.12,näissä tulee kyllä "satapiiruisia" helposti

Becker kirjoitti...

70-luvulla rakennettiin GTS Finnjet, maailman nopein matkustaja-alus aivan uudella tekniikalla. Se jos jokin nostatti ylpeyttä ja kansallistuntoa pienessä Suomessa jossa oltiin totuttu olemaan vaatimattomia ja muuta maailmaa alentuvasti seuraten. Finnjet osoitti että kansassa on potentiaalia ja tulevaisuudessa pystyy vaikka mihin.

No Finnjetin kohtalo oli se valitettava romuttaminen Intiassa Alangin hietikolla. Sitä yritettiin vielä pelastaa joidenkin liikemiesten toimesta, mutta liian myöhään. Poliittinen aateli oli varmaan tyytyväinen ettei tätä kansallistuntoa nostattanutta alusta enään tuotu maahan muistuttamaan korkeamman moraalin ajoista. Niin on myöskin romutettu kansallistunto ja hallinnon moraali. Finnjetin tekijät ovat niin last season
verrattuna maassa loisivaan tulevaisuuden työvoimaan. Harjoittelu on jo aloitettu kaarnaveneillä, joten varsinaisen Finnjetin tekemiseen menee kotvan aikaa, mutta mamujen kotouttamiseen panostetut miljoonat tuottavat varmaan tulosta jahka jaksetaan odotella.

Entäpä Posti? Helsingissä on upeea Postin toimitalo aivan kaupungin sydämmessä. Kun kävelit leveät raput ylös ja avasit yhden lukuisista ovista niin saavuit valtavaan ja valoisaan halliin jonka lattiataso oli täynnä erilaisia postin palvelupisteitä. Ja niitä oli paljon. Tuli sellainen luottamuksen tunne että tämä laitos on hyvällä itsetunnolla rakennettu ja ylpeä toiminnastaan. Sinne kun veit kirjeen niin olit vakuuttunut siitä että he hoitavat sen perille ajoissa satoi tai paistoi ja kohtuuhintaan kaiken lisäksi. Entä nyt? Posti on tiettävästi vuokralaisena samassa rakennuksessa jossain kulmahuoneistossa melkein näkymättömissä. Suuri postisali on kai tietääkseni joku ravintola. Postin palvelut ovat nykyjään harventuneet ja muuttuneet laatikkoleikiksi jossa vastaanottaja saa lähetyksensä jos automaatti pelaa. Pian varmaan joutuu itse noutamaan lähetyksensä paikallisesta Alkosta, sillä onhan sekin valtion monopoli. Ei ihme että kuriirifirmat ovat vallanneet postin toiminnan varmenempina ja halvempina. Kymmenen vuotta sitten joku neropatti keksi muuttaa postin nimeksi Itella ja logoiksi tulivat jotkut siniset pallukat. Itella sanasta tulee mieleen joku utarevoide ja ne pallukat...... Joku konsultti teki kyllä elämänsä diilin nimen ja logon muuttamisessa. Postin arvovalta oli poljettu totaalisesti makkialtaan phjalle. Nyt sentään luojan kiitos posti on jälleen Posti ja toivotaan että ammattiylpeys olla postin palveluksessa on enemmän postia kuin itellaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Jep. Kekkosen testamentinhan sanottiin alkaneen sanoilla ”jos minä kuolen”. Tää nykyinen kännykällä hoidettava pikavippisysteemi joutais kyllä lopettaa.

Ano2: No hemmetti, tarkistuslaskelma osoittaa selvästi lukemat vääräksi. Kiitos korjauksesta.

Becker: Muistan Finnjetin hyvin. Siitä oltiin kovasti ylpeitä ja eikös se alkuun kulkenut Helsingin ja Travemünden väliä? Nythän meille tuodaan todellakin ns. uusosaamista jolle on keksimällä keksittävä joku tarkoitus. Siinä postitalossa tuli aikanaan myös käytyä. Nykyinen postihan ei jaa enää tiistaisin ja eiköhän tuo vähennä jakopäiviä vielä siitäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Todellakin, Beckerin mainitsema Suomen Posti- ja Lennätinlaitos. Eivätkös mahtaneet tuohon aikaan postiljoonitkin kuulua siihen aiemmin käsiteltyyn virkamieskuntaan? Nyt he ovat joko valden omistaman Posti Oy:n tai tämän alihankkijoiden tavallista halpatyövoimaa.

Oli myös valtion suorassa valvonnassa oleva Tie- ja vesirakennushallitus eli TVH, sittemmin laitokseksi alennettu TVL. Josta EU:iin liityttäessä piti erottaa hallintoa varten Tiehallinto, ja joillekin briteille vai mille myyty Destia Oyj. Mutta siihen aikaan tiekonekuskit sekä lapio- ja vesurimiehet olivat suoraan valtion palkkaamia toimihenkilöitä.

Totta on, että noina köyhinä aikoina julkinen valta piti julkiset palvelunsa ylpeästi esillä, ja julkisten palvelutehtävien suorittajat olivat virkamerkillisiä ylpeitä viranhaltiojoita, tai ainakin valtiollista tehtävää suorittavia ylpeitä toimihenkilöitä. Nyt päällikkötason ihmiset toimivat alaisia ja alihankkijoita kohtaan kuin pahaiset kulit: alempia vankeja on varmuuden vuoksi piiskattava, että itse näyttää vartijoiden silmissä tarpeeksi luotettavalta säästääkseen oman henkiriepunsa.

Terv- Achtung

Veijo Hoikka kirjoitti...

Analysoimasi ajanjakso oli suurimmalta osin ihan mukava. Mutta silloin oli jo kärkkymässä voimia, jotka tulisivat antamaan uuden sisällön termille suomalainen. Esim. https://www.google.com/search?q=Juha+sipil%C3%A4+ylioppilaskuva&sa=X&biw=1056&bih=490&tbm=isch&source=iu&ictx=1&fir=k19uTN6TKx0JnM%253A%252Cargbu1oglf-_3M%252C_&usg=AI4_-kTWu3VlEZZzeQtg69e2dF1ycaQ8qg&ved=2ahUKEwiUqvuh8freAhUSpYsKHZMsB2kQ9QEwAnoECAYQCA#imgrc=k19uTN6TKx0JnM:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Totta joo. Mitähän ronkkimattomia valtion laitoksia tai yrityksiä niitä enää on? Outokumpu Oy? Mutta silläkään ei ole enää kaivoksia vaan se tekee pelkkää rosteria tuontitavarasta. Kaivosoikeudet annetaan suosiolla ulkomaalaisille.

Veijo: No johan pläjäytit… oikee kavalkadi… nilkit nuorena…

Becker kirjoitti...

Achtungin mainitsema TVH on erinomainen esimerkki ns. muutoksesta. Muistan kun nuorena TVH:n Jyry-Sisut aurasivat teitä niin että se lumi lensi kaaressa ja pitkälle. Ja tiet olivat auratut ja leveälti. Nyt esim. Itä-Suomessa on Destia kilpailuttanut auraamisen jolloin tuloksena on että joku traktori nylkyttää tiehen kapean ajouran että jos kohtaat bussin, niin joudut ajamaan tieltä jotta linjuri pääsee jatkamaan matkaa.

Veijon kuvakavalkaadista toteaisin että ennen huumorimielellä todettiin ylioppilaslakeista että "lunta paskahuussin katolla", mtta piru vie sehän on totista totta, faktaa.

Suomalaiset poliitikot ovat sutenöörejä jotka jakelevat Suomi-neitoa pilkkahintaan sitä halajavalle. Samalla kun neito itse kulkee rääsyissä persaukisena. Häkämies myi Soklin kaivokset pilkkahintaan Norjalaiselle Yaralle ja nyt sitten maksellaan loppulaskua kalliin leivän hinnassa kun lannoitteiden hinta on noussut huimasti. Joskus kesälomareissulla ajetaan kaivoksen ohi ja sen näky vituttaa niin paljon että tekisi sillä kohtaa ummistaa silmät, mutta eihän sitä voi auton ratissa tehdä.

DuPont kirjoitti...

Yhteiskunta kehittyy, mutta eihän kaikki kehitys hyvää ole. Sitä toisenlaista kehitystä kutsutaan taantumukseksi tai rappioksi. Vaikka EU-Suomi on paljon hyvää luonut, ei ole pelkästään hyvää luonut. Avoimmuus rajojen suhteen ovat helpottaneet kauppaa ja ihmisten liikkumista, mutta ovat yhtälailla luoneet uusia ongelmia, kuten mökkiryöstäjät ja "aggressiiviset kerjäläiset" = mummojen katuryöstäjät.

Noita asioita pitäisi kyetä arvioimaan mielellään ilman ideologioita ja katsomaan, mikä toiminto ja päätös oikeasti on ollut kansakunnalle/yhteisölle hyödyllistä. Itse ainakin näen paljon sellaisia ilmiöitä yhteiskunnassamme, joita en toivoisi lapsilleni. Nuo ovat asioita, joita en kutsu "kehitykseksi".

Anonyymi kirjoitti...

Becker hei: itse asiassa Destia Oy ei kilpailuta, vaan on se, joka osallistuu YTJ:n ym kanssa niihin kilpailutuksiin. Tiehallinto (Elykeskus) kilpailuttaa. Alueurakan voittaja sitten rekrytoi alihankkijansa. Meilläpäin auroja tuuppivien liikennetraktorien edessä on yleensä aika hyvänmallinen aura, ja vauhtikin saa nuoskalumenkin lentämään varsin hyvin. Polanteiden hoito on näillä traktorivärkeillä aikalailla heikompaa kuin muinoin kuorma-autojen alusauroilla ja tiekarhuilla. Tiekarhuja on kyllä tullut ikävä - olen kuullut, että se on nykyään jo harvinaisempi kuin pihkatappeja paskova elävä karhu.

Pitää vielä erikseen mainita järjestystä ja turvallisuutta ylläpitävä palvelu. Muistaako joku vielä kaupungeissä järjestystä valvoneet passipoliisit? Julkinen turvallisuuspalvelu pelasi kohtuullisesti. 80-luvun lopulla isoissa kaupungeissa kiinteistönhaltijoita alkoi palvella yhä lukuisampi joukko yksityisiä vartiointiliikkeitä - muistan kuinka irvailimme Securitas:n merkeille, mielessämme Romanian Ceausescun ikioma turvallisuuspalvelu Securitate.

Nyt pitää kyseessä olla varsin vakava rikos, jos poliisin mielii saada paikalle. Ja se pitää osata markkinoida päivystyspalvelijalle tosi vakuuttavasti. Autopartiot toki katsovat kaupungeissa jotakin, mutta vaikuttaa siltä, että poliisi-instituutio keskittyisi enemmän a)tuottoisampaan liikennevalvontaan, jota voidaan yhä paremmin automatisoidakin, sekä b)poliittisen väärinajattelun torjuntaan Internetissä.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Typokorjaus: ei tietenkään YTJ vaan YIT.

terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, DuPontille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Becker & Achtung: Yleensäkin täällä syrjäseudulla huomaa että teitten kunnossapito ei ole enää millään muotoa ykkösprioriteetti. Talvikeleillä se korostuu. Meillä on homma aika lailla tuurista kiinni eli siitä että kenelle yrittäjälle mikäkin tienpätkä on annettu vastuulle.

Soklista tuli mieleen myös Kemira ja siitähän myytiin myös leijonanosa kyseiselle Yaralle ja sekin nosti lannoitteiden hintaa pirusti.

Passipoliisista ja yleisestä järjestyksenvalvonnasta minulla on samanlaiset havainnot kuin Achtungilla. Jos meillä päin näkyy poliisi niin se on pitämässä tutkaa jossain rysäpaikassa.

DuPont: Pitkälti samaa mieltä. Sinänsä EU ei tuonut mitään lisähyvää vaan vapaakauppa toimi EFTA/ETA-akselilla aivan hyvin. Vapaakauppaliittonahan se EU:kin suomalaisille myytiin tai oikeastaan pakkosyötettiin.

Becker kirjoitti...

Kiitos Achtungille oikaisusuta, niinhän se oli. Eräällä paikallisella on oikein vimosen päälle tiekarhu. Hän hoitaa sillä yksityistiet jotka ovatkin sitten aivan erinomaisessa kunnossa. Hän olisi hoitanut kunnallisen tienkin ja paikalliset olisivat jopa maksaneet lystin, mutta sitten hänelle ilmoitettiin että vastuu tienpidosta olisi myös hänen joten hanke raukesi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Jos muuten yksityisteistä puhutaan niin niitten määrähän Suomessa lisääntyy koko ajan. Ei siksi että niitä rakennettaisiin lisää vaan siksi että kunnat muuttavat yleisiä teitä yksityisteiksi ihmisten mieltä pahemmin kyselemättä. Meillekään ei muuten tule julkisen infran kautta yhtään mitään mutta kiinteistövero muistetaan kyllä säännöllisesti periä. Onko Ruotsissa muuten minkä sorttinen kiinteistöverosysteemi?

Heikki kirjoitti...

1970-luku oli hienoa aikaa. Kekkosen valta perustui siihen, että eduskunta oli heikko. Kepu oli hajalla, koska Karjalainen ja Virolainen taistelivat vallasta. SKDL:n enemmistö ja vähemmistö repivät puoluetta.

Oli vähän vaihtoehtoja muodostaa enemmistöhallitus, kun kokoomus, kristilliset, perustuslaillinen ja SMP eivät kelvanneet hallitukseen.

Niinpä Kepu,Sdp, Skdl ja liberaalit muodostivat hallituksen eri kokoonpanoissa. Jos puolueet eivät onnistuneet, nimitti Kekkonen virkamieshallituksen. Valta otetaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Ylempänä kun on useaan otteseen mainittu ulkomaille pilkkahintaan myyty kansallisvarallisuus, olen muutamankin kerran pohtinut sen suhdetta valtionvelkaamme.

Yhdeltä ja toiseltakin taholta on julistettu, ettei valtionvelkaa oikeastaan tarvitsekaan maksaa, jos pitää huolen lyhennyskyvystä tai jotain sinnepäin. Olisiko noin?
Kreikan kohdalla tietysti onkin; jokainen ymmärtää tai ainakin pitäisi ymmärtää sinne "lainattujen" miljardien olevan Zorbasten silmissä lahjaa. Milläpä heiltä mitään perisikään?

Suomi sen sijaan on itsekin ylpeillyt kohta sata vuotta olevansa Maa, Joka Maksaa Velkansa. Sellaiselle on mukava lainata. Vaikkapa valtionvelkaa. Ja laittaa lainan takauksiksi kansallisvarallisuutta.

Tästäkö on kyse? Ovatko nämä näennäisen älyttömät lahjoituskaupat ulkomaille sittenkin velkojien takauksien perimistä, koska velkaa ei ole maksettu?

Vai onko kyse vain eliittiämme kroonisesti vaivaavasta hahmotushäiriöstä? Eino S. Revostakin on mainittu, että hän oli ohjeistanut jonain vuonna Euroviisuihin lähtevää kokoonpanoa etteivät he saa sitten voittaa! Ylen budjetti ei kestäisi ensi vuoden Euroviisujen järjestämistä!

Voin hyvin kuvitella, millaisia katseita edustuskokoonpano oli luonut vuoronperään Repoon ja toisiinsa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Heikille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Heikki: Joo, heikko oli. Kekkonen piti sen heikkona. Kertaalleen hajottikin eduskunnan ja näytti mistä kana pissii. Valta otetaan. Kekkonen otti sen pikku hiljaa ja piti lähes loppuun saakka. Aivan siinä lopussahan kun UKK:n voimat vähenivät alkoi Koivisto panna hanttiin.

Qruquius Kad: Kallistun kuitenkin siihen hahmotushäiriöön mutta en pidä ajatustasi sinänsä mahdottomana.