torstai 16. toukokuuta 2019

LKP 1985 OSA II


Niin kuin kirjoituksen ykkösosassa todettiin, jalkaväen sotilas tarvitsee tuekseen mahdollisimman paljon epäreilua tulta jota antaa tietenkin kranaatinheittimistö ja tykistö. Vuonna 1985 kaikenlaisia putkia oli käytössä itse asiassa varsin paljon mutta melkoinen osa oli varsin vanhaa kalustoa ja kalusto oli perin kirjavaa. Kranaatinheittimistössä tulitukea antoi vieläkin käytössä oleva 81 KRH 71 Y:



Samoin tukea antoivat sodan jälkeen valmistetut 81 KRH 56 ja 81 KRH 64. Näitten lisäksi käytössä oli useita satoja 81-millisiä vanhoja sodan aikaisia tai vieläkin vanhempia kranaatinheittimiä niin Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Ruotsista kuin Puolastakin.

Rannikkopuolustuksen käytössä oli taas kaikkiaan 450 kpl aikanaan sotasaaliina saatua neuvostoliittolaista 82-millistä 82 KRH/37 82-BM 37 ja 82 KRH/41 82-BM 41-heitintä.



Kevyen kranaatinheittimen kaliiberista ja sen 1 mm erosta suomalaisen ja venäläisen välillä antoi Taisteluvälineupseeri mielenkiintoisen tiedon joka oli ainakin itselleni uusi:

Brandt-Stokes oli se ensimmäinen kunnollinen kranaatinheitin 3,2" kaliiperillaan ja siitä sen kaikki muut kopioivat.

Kaliiperin merkintä vain poikkeaa; angloilla 3" (tod. 3,2" = 81,2), saksalaisilla 80mm (81,2mm) ja venäl. 82mm (81,2mm).

Tämä on näitä lost in a translation-juttuja. Yleismaailmallinen kaliiperi, joka ilmaistaan/merkitään vain maa/aluekohtaisesti.

Raskaissa 120 millin kranaatinheittimissä oli myös melkoinen kalustokirjo.



Uudempaa kalustoa silloin olivat:

120 KRH 65

120 KRH 73

120 KRH 76

120 KRH 85

Vanhempaa kalustoa oli myös useamman sataa putkea:

120 KRH/38 120-HM 38 joka oli modernisoitu malliksi120 KRH 38 77
                                                                                                 
120 KRH/38-42, modernisoitu malliksi 120 KRH 38-42 77

sekä

120 KRH/40

Joita niitäkin oli vielä 1985 käytössä kaikkiaan 360 kappaletta.



Raskaampaa tukea tarjosi sitten tietysti kenttätykistö jossa oli myös melkoista kalustokirjavuutta. Tuoreinta tavaraa edusti suomalainen raskas kanuuna 155 K 83 joita oli vahvuuteen ehtinyt 13 putkea:



Kyseiset – varsin vähäiset – tykit olisivat olleet ylijohdon tykistön käytössä. Varsinainen tykistön työmyyrä olisi silloin (niin kuin vielä nytkin) ollut 122 H 63 kaikkiaan 400:n putken vahvuudella:



Kyseiset tykit oltaisiin varattu silloisten jääkäriprikaatien käyttöön. Sekä rannikkopuolustuksen että ylijohdon tykistön käytössä olisi puolestaan ollut 130 K 54 vahvuudella 140 putkea:



Tämän jälkeen alkoi Suomen puolustusvoimille ja varsinkin sen huollolle tuttu kalustekirjo. Käytössä oli vielä saksalainen 150 H 40 eli ”Hitler-haupitsi”. Näitä oltiin varattu 40 putken verran Erillisen tykistörykmentin käyttöön Ahvenanmaan puolustamiseen:



Samoin käytössä olivat neuvostoliittolaiset 152 H 37 ja 122 K 31 jotka oli 60 putken vahvuudella varattu liikkuvan rannikkotykistön käyttöön. Noista kolmesta tykkimallista (mukaan lukien Hitler-haupitsi) sitten muutama vuosi myöhemmin modattiin 152 H 88-haupitsit.

Kalustona olisi ollut myös jalkaväkiprikaatien käyttöön tarkoitettu 105 H 61-37 kaikkiaan 130 putken vahvuudella:



Tämän jälkeen kalustokirjo vain lisääntyy. Edellä mainittujen lisäksi kaikkiaan käytössä oli:

Torjuntapataljoonien tykistötukena:

75 K 17                150 putkea       
76 K 02                210 putkea         
76 K 02-30           29   putkea  



Vanhan Uskollisen 76 K 02:n osa vuonna 1985 olisi vielä kertaalleen ollut pistää kova kovaa vastaan. Vaikka kaliiberi olikin varsin pieni ja eläkkeelle siirtyminen olisi jo varmasti kiinnostanut.

Rannikkopuolustuksessa:

76 K 02-30/40        8 putkea
76 RK 27 (-39)      150 putkea (myös torjuntakomppanioiden käytössä)
76 K 36                  70 putkea
122 K 60                21 putkea
105H33 ja 33-40    60 (varattu Ahvenanmaan puolustamiseen)

Erilliset patteristot:

105 H 41                 24 putkea
105 K 29                 36 putkea
105 K 34                 10 putkea

Jääkäriprikaatit:

122 H 38                 30 putkea

Jääkäri- ja jalkaväkiprikaatit:

152 H 38                 90 putkea

Jalkaväkiprikaatit:

155 H 15                24 putkea
155 H 17                130 putkea



Eli myös vanha veteraani 155 H 17 olisi ottanut useamman patteriston voimin osaa karkeloihin.

Epäreilua raketinheitintulta sitten puolestaan tarjosi silloin pääosin rannikkopuolustukseen varattu  122 RAKH 76 eli neuvostoliittolainen BM-21 Grad kaikkiaan 24 heittimen voimin:



Tykistöstä jos puhutaan niin tavalliselle mosurille – niin kuin tietysti niillekin joilla oli knapei kauluksis – oli erinomaisen tärkeä taisteluväline soppatykki joka tuolloin oli käsittääkseni vielä vanha uskollinen M/27:



Netistä ei valitettavasti oikein löydy kuvaa kenttäkeittiöltä jaetusta noppasopasta joka on tullut tutuksi hyvin monelle sotilaalle. Siihen aikaan kun itse olin armeijassa ei se kuvaaminen ollut niin helppoa kuin nykyisin. Älykännykkä? Mikä on kännykkä? Joku pihakukka? Digikamera? Mikä se on?

Jos vuonna 1985 oltaisiin pantu liikekannallepano pystyyn niin jollainhan niitä joukkoja olisi pitänyt liikuttaakin. Perinteinen marssiminen olisi tietysti ollut yksi keino ja erityisesti jäksterit olisivat liikkuneet paikasta toiseen perinteisellä munamankelilla:



Kyytiä sotilaille olisi tietysti annettu siviilistä pakko-otetuilla kuorma-autoilla ja traktoreilla. Niin kuin näille pinohiirille tässä kuvassa. Pojat vissiinkin ovat menossa pykäämään kasaan miinoitusta:



Puolustusvoimilla oli silloinkin tietysti hyvin monenlaista kuljetuskalustoa ja jos kaiken esittäisi niin jutusta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Esitellään kuitenkin muutama. Ensimmäisenä Sisu A-45 eli Proto:



Sekä Sisu SA-150 eli Masi:



Ja tykinvetäjäksi mukaan ehti vielä Sisu SA-240 eli Rasi:



Tykinvetäjinä oli myös sitten raskaita Scanioita ja olihan varastossa vielä paljon neuvostoliittolaista kuljetuskalustoa niin kuin tämä ATS 59:



Sekä tämä KrAZ-255:



Samoin kuin ZIL-131:



Rattimattikavereitten puolelta todettiin että neuvostokalustoa saattoi kuvailla monilla nimillä mutta ”polttoainepihi” ei kuulunut niihin. Tietysti yksi joukkojenkuljetuksen muoto oli rautatiet eli härkävaunu. Tuolloin muuten varastoituna oli vielä höyryvetureitakin. Kaiken varalta. Herää muuten kysymys että miksi ei enää? Niitä ei sähkö- ja tietoliikennekatkokset haittaa.



Valitettavasti tuolta interwebin ihmeellisestä maailmasta ei löydy kuvaa silloisen (1985) härkävaunun sisätiloista. Niissähän oli kummassakin päässä ylä- ja alalaverit sekä keskellä kamiina. Tuo kuva on vuodelta 1964 mutta samanlaisella vaunulla tuli itselläkin reissattua Rovajärvelle parikymmentä vuotta myöhemmin. Juna kulki silloin Ylämyllyltä Misin asemalle 24 tuntia koska se väisteli matkustajaliikennettä. LKP:n tapahtuessa tilanne olisi tietysti mennyt juuri toisinpäin.

Panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot jäivät tässä käsittelemättä, samoin kuin moni muukin aselaji. Niihin palataan sitten seuraavassa osassa. Ja jälleen kiitokset Taisteluvälineupseerille.

Jatketaan kevättä. Kesää kohti. Västäräkki pyörii jo pihalla ja pääskystä odotellaan.

28 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Mitäs mieltä Yrjö olisi jos meidät vielä hyväksyttäisiin hevosenottolautakuntaan? Muuten tuo kalusto oli sellaista minulla että olen kuullut on kaupunki tuolla. Traktorilla harjoiteltiin pari tuntia yhtenäpäivänä. Pääosin jos saatiin ihan autokyyti oltiin gazin lavalla joskus masin. Tuolla teuvalaisella ei paisteta pistoja, mutta hyvää rokkaa, noppasoppaa, kalakeittoa, kaalikeittoa etc saatiin sillä tehtynä. Ulkoilmareippailussa tuli nälkä, luojan kiitos kukaan ei aikonut pelastaa ilmasto vegaaniruualla. Semmoisella missä hernehet eivät pehmene ja etsivät kaveriaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niitä höyryvetureita ei kannata varastoida koska ei ole enää niitä tukevaa infrastruktuuria, siis lähinnä niitä vesipisteitä.

Hyvä artikkeli, on se huolto varmaan ollut tuohon aikaan painajaista kun joka porukalle on suunniteltu eri vempeleet.

Anonyymi kirjoitti...

Eilinen luontokierros tarjosi euroopanmajavaa, maakotkan, koppelon kuin vihdoin pääskysiäkin. Käen kukuntaakin on kuulunut jo parina aamuna vaikka mittari näyttääkin -2°C lukemia..


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Varsinaista 155 K 83 tykkiä oli vasta puolet tuosta 13 kappaleesta.
Kokonaismäärään kun kuului koemallit (155 K 68), 155 K 74 ja 155 K 74-82 tykkimallitkin.

Kalustokirjavuutta oli mutta ihmekös tuo kun kenttätykistömme putkimäärä oli yli 3500 tykkiä.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Puolustussovan ratekiahan oli yksinkertainen: Jäksterit hidastaa, kiusaa ja ohjaa, nurmiporat pysäyttää ja tykistö tappaa. Testattu ja toimiva, vinkki: "Koko mekka ampukaa".

Suomeksi siis, suojajoukot viivyttää ja kanavoi vihollisen etenemistä, siirtyy sisseilemään häiritsemään huoltoa. Jalkaväki pysäyttää etenemisen ratkaisutaistelua varten ja tykistö tuhoaa vihollisen keskitetyllä tulella. Siksi putkia oli niin pirusti jemmassa.

Joskus rovajärvellä ulkomaiset sotilasasiamiehet ihasteli suomalaisten mainiota tykkisimulaattoria, pienoistykkiä. K 76 02.

Näytti olevan kuvituksena kuvia Tykistömuseon/Museo Militarian tykkipihalta. Olen joskus käynyt vierailevien ulkomaanvahvistusten kanssa kierroksella ja selittänyt suomen saaneen kaikilta sodan osapuolilta aseapua. Ja olleen siis puolueeton. Tunnelmat on olleet, että really, WTF!

Noita SA:n 82mm heittimiä oli taannoin tarjolla rapakon takana oikein 5 taalan kappale hintaan. Ostajat ammuskelivat kaljatölkkejä, sementillä täytettyjä. Oli varmaan se kauppa sotavaltiolle tosi hyvä busines.

Kuinka monta osaa lkp:a tuleekaan, ilmavaivat, pantsarit, rantapyssy ja puolisotilaallinen purjehdusseura ihan käsittelemättä.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Hatarasti muistitietoa*: Viimeinen höyryveturinkuljettajakoulutus järjestettiin 1972 ja viimeinen linjalla ollut höyryjuna lakkasi 1975. Vetureita pidettiin naftaliinissa ylläpidolla muutama vuosi, mutta sitten ne jätettiin lähinnä oman onnensa nojaan Haapamäellä ja romutus alkoi. Koska ei enää ole muuta kuin eläkeikäisiä veturinkuljettajia tahi -lämmittäjiä, niin ei tuollaista varasysteemiä ole järkevä ylläpitää. Dieselsähköveturit ovat nykyisin poikkeusolokalustoa.



* lukekaa Resiina-lehtiä, mielenkiintoista asiaa entusiasteilta (lue hc-fanittajilta).

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Korjaan zilin lavalla.1

Anonyymi kirjoitti...

Listalle kuuluu heittimistön osalle 12-putkinen järeä heitinpatteri kalustonaan 160 KRH 58.
Ko kaluston mallinimike muuttui koko sen palvelusajan eli tunnetaan myös nimellä 160 KRH 65.

Määrä voi vaikuttaa vähäiseltä mutta niinhän se oli tuolloin kotimaisen 155 K 83 (74 ja 74-82) kalustonkin osalta. Kyseinen järeä heitinpatteri (huom! ei -komppania) kuului ylijohdon tykistövahvuuteen ja olisi siten ollut strategisena tykistöreservinä puolustustaistelujen painopistesuunnassa.

Kotimaista kalustoa oli tarkoitus täydentää mahdollisen sodan aikana sekä jo kriisin uhatessa, jolloin Tampella/Vammaksella olisi laitettu tuotanto täyteen toimintaan sekä valmistuskapasiteettiä olisi myös hajautettu muille maamme metallialan yrityksille.

Esim Raikka Oy oli tällaisia yhteistyöyrityksiä, jotka suorittivat paljon innovaatiotöitä sekä ylläpitivät valmiutta aloittaa täysimittainen asevalmistus tarpeen niin vaatiessa.

Erinäisiä 60mm "Commando" kranaatinheittimiä suunniteltiin hajautetun toiminnan kalustoksi mutta nämä menevät osastolle "riko lasi sodan tai vaaran uhatessa"...


-Tvälups-

Tuumailija kirjoitti...

KrAZ-255:ssä on pari veikeää ominaisuutta. Ensinnäkin siinä on kaksi kardaaniakselia, ts. kummallekin taka-akselille tulee oma kardaani. Auton keskellä on näet erikoinen ja painava keskustasauspyörästö, joka jakaa kummallekin taka-akselille momenttia. Toinen seikka on ohjaustehostin, joka monien mielestä toimii vain vasemmalle kääntäessä. Todellisuudessa tehostin toimii kyllä molempiin suuntiin, mutta tehostimen epäkeskosta rakenteesta johtuen se toimii huomattavasti tehokkaammin vasemmalle. Olisi kiva päästä itse kokeilemaan.

ZIL-131 käyttää polttoaineenaan bensiiniä mikä on kuorma-autolle aika railakas valinta. No käynnistyyhän se tietty kylmänä vähän dieseliä paremmin. Ja onhan suurvallalla bensaa yllin kyllin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Ano1:lle, Taisteluvälineupseerille, Pyssymiehelle, Ano2:lle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

Pate: Voi muuten olla että nykymenolla (ihan ilman mitään sotaakin) suomenhevonen palaa taas arvoon arvaamattomaan. Ja suomalaisen sosiaaliturvan päätyökalu saattaa joskus olla se soppatykki.

Ano1 & Ano2: Joo, onhan totta että höyryveturit eivät yksinään riitä jos ei ole kuskeja eikä huoltojärjestelmää.

Tvälups: Kiitos kaikista lisäyksistä. Käsiteltävä materiaali oli sen verran laaja että jotain aina unohtuu. Varsinkin kun ei ole ammattilainen vaan asioista kiinnostunut amatööri. Ja tuo putkimäärä silloin – kaikesta kirjavuudesta huolimatta – oli kyllä varsin vaikuttava.

Pyssymies: Se nykyinen systeemihän on vielä liikkuvampi eikä pohjaa kiinteisiin asemiin mutta se taas asettaa tietysti omat erikoisvaatimuksensa niin huollolle, kuljetukselle kuin viestille. Ja eiköhän näitä osia vielä pari kappaletta tule. Kunhan ehtii tehdä.

Tuumailija: Kiitos lisäyksistä myös sinulle. Suurvallan ajattelumaailmasta muistan kuulleeni (en tiedä onko totta) että suomalaiset olivat aikanaan hieman valittaneet ostamistaan T55-vaunuista että niitten tykin putki ei oikein kestä tuhattakaan laukausta. Siihen olivat neuvostoupseerit lakonisesti todenneet ”keskimääräisessä panssaritaistelussa ei ammuta lähellekään tuhatta laukausta”.

Historix kirjoitti...

GABTU, Glavnoje Avtobronetankovoje Upravlenije, eli Neuvostoliiton autojen ja panssarivaunujen pääministeriö tutki Toisen maailmansodan aikana mm. tuhoutuneiden vaunujen ammuskulutusta. Ilmeni, että suurin osa tuhoutuneista neuvostovanuista ei ollut käyttänyt edes puolta ammustäytöstään. Joten vaunujen pääteltiin tuhoutuneen nopeasti taistelun alettua.

Tähän viittaa myös saksalaisten vuodesta 1942-43 käyttöön ottama tykkikalusto 7,5 cm KwK 40 L/48, KwK 42 L/70 ja 8,8 cm KwK 36 L/56. Näillä vaunukanuunoilla saksalaiset pystyivät läpäisemään neuvostovaunujen etupanssarit reilusti yli kilometrin matkoilta, siis paljon ennen kuin Sotkien ja Klimien 76,2 mm kanuunoilla oli mitään läpäisytehoa. Niinpä taistelun alkuosan sovjettivaunut olivat kuin ampumaratamaaleja, tuhoisin seurauksin. Siksi saattoivat neuvostoupseerit hyvinkin todeta T-55 putken ampumamäärästä kuten Ykä kommentissa mainitsee.

Mukavan nostalginen ja tietopuolinen kirjoitussarja, kiitos Ykä ja Tvälups!

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

No mig 21 käyttöikä oli venäläisen arvion mukaan kriisitilanteessa 2 tuntia. Mutta ensimmäisten mig 21 tulo oli NL:n johdon painostusta omille. Ne ilmeisesti oli alunperin varattu Intiaan. Teknisesti kalusto oli niin uutta että Israel onnistui yli vuoden tiedustelutyön jälkeen saamaan Irakilaiselta loikkarilta koneen 1965. Ja US Airforcen miehet näkivät ensimmäisen kerran koneen läheltä vasta Israelissa. Joten kyllä meillä oli ihan huippukalustoakin 1960 luvun alussa. Somalian merirosvoista niin pikkuserkkuni ylimatruusi vanhana tykkimiehenä sanoi että The Parlock Bay olisi pitänyt laittaa sinne, sillä kun roitelisi Mogadishun katuja niin jää pulun paskaakaan Tupi tykkäsi että Pohjanmaa on semmoinen millä kanuunankuulamiehet leikkivät kylpyammeessa, Tupi itse oli palvellu Parlock Bayllä. Muistan että Tikkakoskella ainakin kerrottiin edesmenneen Vaasan rannikkotykkipatteriston piippujenkin olevan aivan väärään suuntaan. Ai niin tuo at 59 voisi olla aika ölvi peli ajella kun saa 36l:n dieselmoottorin käyntiin, siinä sitä piisaisi meteliä ja savua. Niin olisi kiva kruisailla mökillä oikealla 6×6 vehkeellä ja käydä kylällä nakkikioskilla syömässä porilaisen ja lihiksen parilla nakilla sekä ryystää puolikkaan maidon.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

T55 tuttuni kertoi tarinan missä heiltä oli joku hilavitkutin hajonnut tornista. Olivat tilanneet yksikköön uuden osan. Meni jonkun aikaa kun Vainikkalasta soitettiin että täällä olisi lähetys teille. Sitten meni hiljaiseksi kun näkivät että varaosana oli tullut koko torni. Niin ja pikku gazissa ei ollut alunperin edes öljynvaihtoon proppua joten kierrätys oli jo kunniassaan silloin. Nykyään siivileille myydään Gaz Hunteria jota mainostetaan rustiikkisena perinne mallina jonka suunnittelu on peräisin näistä vanhemmista gazin maastureista.

Becker kirjoitti...

Tämä aihepiiri on todella mielenkiintoinen vaikka nostoväkeen tai jo siitäkin yli kuulutaan, mutta näitä jaksaaa todellakin lukea. Kiitokset tekijöille ja kommentoijille. Ensimmäinen maailmansota nyt luettavana ja mielenkiintopista on että Murmansk perustetiin aikoinaan kun Venäjän muut satamat olivat pääsemättömissä.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Beckerille vihjeenä netistä löytyy graduja kuten englantilainen sukellusvenelaivue itämerellä tai aseveljeydestä sallassa koostuen nimismiespiirin ja käräjäoikeuden asiakirjoihin. Pentti Luntinen on kijoitellut saksan keisarillisesta laivastosta itämerellä. Lisäksi suosittelen K M Walleniuksen elämäkertaa mikä löytyy myös netistä. Työväen arkistossa on vapaussodasta ja vuoden 1917 tapahtumista plus viaporin kapinasta digitoituja kirja mukaan luettununa Jukka Lehtosaaren punakaarti rintamalla molemmilta osapuolilta. Myöhemmistä Mirko Hietanen on kirjoittanut suomalaisista tsaarinupseereista. Lueskelemalla noita huomaa että meillä on kirjoitettu heti vuonna 1918 ja sotien jälkeen hieman tarkoituksen mukaista historiaa ja luotu henkilökultteja, jätetty isojoukko ihmisiä joille myös olisi kuulunut kunnia historian hämärään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Historixille, Patelle Pankavaarasta ja Beckerille & kiitos kommenteista ja lisäyksistänne.

Anonyymi kirjoitti...

160mm heittimet pohjaavat 300mm heittimeen jatkosodan ajalta. Kyseessä oli köyhän miehen stuka. Ei ehtinyt tositoimiin. Koeammunnoissa joku, sotamisteri tms. ihmetteli kranaatin iskemää monttua, että yllättävän pieni. Sai sitten kuulla, että täytteenä oli hiekkaa ja sahanpurua, ei trotyyliä. Monttu oli muutaman metrin halkaisijaltaan. heitin olisi ollut 41 hyödyllinen, valmistuttuaan hyödytön. Yksi kappale tehtiin.

Aikanaan Karjalan prikaatille ei ollut varaa hommata 6" tykkejä mutta raskasta tulivoimaa oli tarvis. Pienempiä tykkejä olis ollu muttei niiden teho miellyttänyt. Sitten vaan kehitettiin 160mm kranaatinheitin ja pykättiin niitä tarpeellinen määrä. Köyhä säästää kummallisesti.

Viinalaiva Puuhamaan seikkailuista somalipiraatteja vastaan ei ole tainnut jäädä paljoa kerrottavaa. Mikä iili sekin oli lähettää mokomalle reissulle, en käsitä. Piti kai päteä ja nuolla oikeita tyyppejä. jonkun sompun roudasivat kenialaisten harmiksi oikeuteen ja lai lusimaankin. Keniaan, kas kun eivät tuoneet turvaan vainoa suomeen.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Kiitos lisäyksistä. En venäläisiä hirveästi fanita mutta niitten otteista somalimerirosvoja kohtaan voisivat suomalaisetkin ottaa oppia.

Trilisser kirjoitti...

Höyryvetureista: Uskoisin, että vesitäydennyshomma olisi helppo järjestää, onhan meillä Suomessa esimerkiksi maatalouden imuvaunuja kuinka paljon. Plus on mahdollista rakentaa lauhdutinveturi, jossa merkittävä osa vedestä lauhdutetaan takaisin kattilaan. Sakuilla oli sodassa semmoisia.

Ja Youtubessakin löytyy videoita, joissa perinneyhdistysten aika nuoret hemmot ajavat höyryvetureilla.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Isoilla savuttajilla pääsee ajamaan täällä: http://www.mil-safarit.com/kalusto.html

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Muistaakseni presidentti Risto Ryti oli lentomatkustamisen ohella kiinnostunut kranaatinheittimistä kustannustehokkaana aseena pienen köyhän maan armeijalle. Mutta miksei pv:llä ollut miinanheittimiä. Sota-aikana siellä jossain oli jopa munakäsikranaateille tehty helvetin iso ritsa. Pikkuheittimet näiden nakukraanaattien käyttämiseksi eivät kai vastanneet odotuksia samoin kuin silloiset kiväärikranaatit.

Unknown kirjoitti...

Niitä höyryvetureita minäkin vähän jäin kaipailemaan. Tuossa joku arveli infrasta puuttuvan vesipisteitä, mutta eiköhän se ole hieman toisi: raitateiden vesitornit tarvittiin, koska muuta painevesi-infraa ei ollut olemassa. Nykyisin painevettä on joka kylässä vaikka höyryveturit juottais, myös niissä, joissa ei enää ole rautatieasemaa.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Tuo liikkuva rantapyssy jai minulle aika tuntemattomaksi, esim. en ole koskaan edes nahnyt noita 122 millin vehkeita, mutta tuohon aikaan kiintean kaluston paaputki oli viela 152 T 50. Vaikkakin uudistamista oltiin jo tekemassa eli tuota uudempaa 130 TK:ta oli jo asennettuna ja olihan se ihan eri peli, mutta hauskin oli silti 100 TK 56 eli tuo panssarivaunun torniin perustuva tykki.

Noita 82 millin venalaisia heittimiakin paastiin kokeilemaan ja niiden huonoin puoli oli liiallinen tarkkuus betonialustalta kaytettyna kun kranaatti pakkasi aina osumaan siihen vanhaan rajahdysmonttuun eli siihen piti ampuessa tehda hajontaa ihan itse.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin osa kuljetuskalustosta olisi ollut otto-kalustoa. Järjestään kaikki traktorit sekä rekisteröidyt kuorma-, linja- ja pakettiautot saivat SA-varauksen. Kuten myös maasturit sekä moottorikelkat ja -pyörätkin.

Verovapauden sai em kalustoon asennetulla ulosvedolla varustetulla tykkikoukulla.
Valitettavasti lienee tuokin verovapaus jo mennyttä aikaa?
Tosin vetolaitteen käyttämättömyys alentaa veroja:
https://www.traficom.fi/fi/asioi-kanssamme/ilmoitus-kuorma-auton-peravaunun-vetolaitteen-kayttoonotosta-tai

Oheisessa keskusteluketjussa kuvia niin sa kuin siviilikalustosta kertausharjoituksissa 70-luvulla:
http://www.sisua.net/forum/viewtopic.php?t=2927

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Patelle Pankavaarasta, Unknownille, keski-ikäiselle pikkupojalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Trilisser & Unknown: Vissiinkin se suurin ongelma niissä höyryvetureissa – niin kuin eräs kommentoija totesi – oli se, ettei ollut enää osaavia kuskeja. Jos nyt päästän mielikuvitukseni valloilleen niin oliskos aikanaan voinut tehdä niin että höyryveturit varastoidaan, pidetään kunnossa ja rekkakortin omaavia varusmiehiä oltais koulutettu höyryveturikuskeiksi.

VNV: Mahtoikohan tuo olla se pulaaki jossa on myös KrAZin lavalle tehty liikkuva sauna?

Pate: Kaiken kaikkiaan krh on halpa ja tehokas köyhän miehen ase.

keski-ikäinen pikkupoika: Rantapyssyyn palailen tulevissa jaksoissa. Vuonna 1985 suomalaisilla ehti jo nippa nappa olla se rannalta ammuttava meritorjuntaohjuskin. Tietysti ohjusveneissä oli jo ohjuksia ja ne neuvostoveneetkin olivat vielä käytössä.

Tvälups: Kiitos lisätiedosta ja kuvista. Tosipaikan tullen nuokin oltaisiin sitten tietysti maalattu. Siinä olis kuormurikuskia harmittanut jos se olisi maalauttanut omaan autoonsa Marilyn Monroen kuvan.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Olisiko nuo ohjukset tuohon aikaan olleet viela vasta merivoimilla? Kuninkaallinen rannikkotykisto ei ainakaan silloin noihin viela kouluttanut, edes meita prinsseja eli RU-kurssilaisia.

Ja Patelle Pankavaarasta, tykin putkia ei sanonut piipuiksi ekan viikon jalkeen edes alokkaat. Siihen aikaan kun koulutusmetodit olivat viela tehokkaita: "Jaos! Tulenjohtotorni juosten kiertaen, mars mars!".

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset taas Ykälle mainiosta kirjoituksesta! Olin aikoinaan itsekin 1980-luvun lopulla Ylämyllyllä PKarPston 1. patterin 5. jaoksen viestipuolella. Muistan kun alokaskauden jälkeen valmistauduttiin ensimmäiselle reissulle Rovajärvelle. Luulin, että junamatka tehdään tavallisissa VR:n matkustajajunissa... Olihan ne härkävaunut sitten melkoinen yllätys :) Vaan piru, että siellä nukkui kuin tukki kaksi vuorokautta minkä matka kesti! Tykkäsin Rovajärvestä, kun siellä ei aina olleet kapiaiset kimpussa. Niillä keikoilla asialliset hommat hoidettiin, mutta muuten oltiin kuin Ellun kanat...

Mahtaako Ykä muistaa erään legendaarisen luutnantti "rausku" Rauasmaan? Tosin oli Ykän aikaan varmaan ehkä sotilasmestari.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys keski-ikäiselle pikkupojalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

keski-ikäinen pikkupoika: Se MTO85 on hankittu tuolloin mutta en osaa sanoa kuinka suuressa mittakaavassa se olisi ollut käytössä.

Ano: Kiitokset sinullekin. Ja tokihan minä Rauskun muistan. Oli jo silloin luutnantti. Siis toimiupseeriluutnantti.