keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

PIENI JUHANNUSTARINA 2020


Voipaperin rapinaa

Kekkoslovakia, Nyhtänköljä, Pieni Särkkäjärvi joskus kesällä, 1970-luvun puolessa välissä…

Muuan korppi katseli männyn latvasta kun sellainen omituinen koppakuoriainen jota ihmiset nimittivät Toyota Corollaksi saapui Pienen Särkkäjärven rantaan. Tai no, ei aivan rantaan sillä pysäköintipaikalta oli vielä sellainen sadan metrin kulku tiettyyn niemenkärkeen johon autosta noussut hieman yli kolmikymppinen isä ja noin kymmenvuotias poika olivat suuntaamassa. Itse asiassa kyseinen korppi oli juuri sen korpin muinainen esi-isä joka kymmeniä vuosia myöhemmin katselisi kun nuo samat silloin huomattavasti vanhentuneet miehet nousisivat uudemmasta koppakuoriaisesta ja  upottaisivat samaan järveen muuan pistoolin.

Kyseessähän olivat pikku-Ykä ja isä-Perskeles jotka olivat menossa kesäkalalle. Ihan pelkillä huiskaongilla. Ei sen monimutkaisemmilla. Kun tutulle kalapaikalle oltiin päästy alkoi isä-Perskeles purkaa reppua, viritellä onkia ja samalla hän lauleskeli sen ajan iskelmiä hissukseen omilla sanoituksillaan:

- Sinun silmiesi tähden… nostan kytkintä ja lähden…

- Oo lapalooma jalakaa…

- Mistä alkaisin… kun mummon kirjopyykin vahingossa valkaisin…

Pikku-Ykä siinä vähän kalastuksen odotuksen innossa säesti:

- Hei mampoo… tehhäänkö Kekkosesta luurankoo… siihen ei tarvita kuin heinähankoo…

Isä-Perskeles katseli poikaansa naama hymyn tirrillä ja totesi:

- Häh-hää… toi oli aika hyvä… muistan minäkin tuon… jo nulikkavuosilta… mutta tota noin, äläs sitten laulele tuota koulussa… ainakaan silloin jos opettajat kuulee…

No, sitten ei muuta vaan kuin kohot kellumaan niin kuin Vanha Isäntä-yhtye lauloi juuri niinä aikoina. Aurinko paistoi ja kalan jallittaminen oli mukavaa vaikka syönti ei ollutkaan kovin kummoinen. Mutta eihän se ollutkaan pääasia. Vaan se, että sai olla isin kanssa kalassa. Pikkuveli Jykä oli vielä niin pieni että hän oli äiti-Perskeleen hoivissa kotona. Muutama ahvenen sintti sentään tuli parin tunnin aikana. Sitten isä-Perskeles totesi:

- Jaa… eiköhän panna tulet pystyyn ja otetaan palasta.

Metsäpalovaroitus ei ollut voimassa vaikka aurinko paistoi mukavasti. Tai siihen aikaanhan se tunnettiin nimellä kulovaroitus / kulohälytys. Nyt oli pikku-Ykänkin aika alkaa opetella tarpeellisia erätaitoja. Isä-Perskeles näytti erästä harmaata ja lahoa kantoa:

- Katos poika tuota… siinä on aarretta sisällä…

Isä-Perskeles potkaisi kannon nurin ja lahon sisältä paljastui hyvää punertavaa tervaspuuta jonka haju kertoi että tässä oli tarjolla ensiluokkaista tulen ruokaa. Isä-Perskeles pilkkoi kantoa vähän pienemmäksi puiksi ja alkoi tehdä kiehisiä. Pikku-Ykäkin sai koitella pienellä puukollaan mutta jälki oli vähän toistaitoista. No, ei kukaan ole seppä syntyessään. Samalla keräiltiin kuivia oksia ja kuusen alaoksia tulen ruuaksi. Kun nuotio oli viritetty antoi isä-Perskeles pikku-Ykälle tulitikkuaskin, osoitti sormella ja sanoi:

- Tuohon kun tuikkaat… siitä se lähtee…

Ja lähtihän se. Ai tuntuiko pikku-Ykästä ylpeältä? Vähänkö sytytin tulet? Melkein omin avuin. Melkein sataprosenttisesti. Minkä nyt isi vähän auttoi. Eikä sitä prosenttilaskua oltu koulussa vielä edes opetettu joten ei sillä ollut niin väliä muutenkaan. Kun nuotion hiillosta odoteltiin aukoi isä-Perskeles reppuaan ja otti sieltä ensiksi hyvän Airamin termospullon jossa oli teetä. Ja sen jälkeen voipaperipaketin. Voipaperin rapina oli aina kertonyt että jotain erikoista oli luvassa. Perskeleitten kotiruoka oli hyvää ja pikku-Ykä söi sitä mielellään. Mutta voipaperin rapina kertoi että nyt oli tarjolla evästä. Se oli aina eri asia. Tällä kertaa eväs oli ruisleipää jonka päällä oli pötköstä leikatut viipaleet lenkkimakkaraa. Mikäs niitä oli pistellessä ja teetä hörsiessä.

Tämän jälkeen paistettiin tietysti vielä makkarat. Lisää lenkkiä tietysti. Grillimakkara oli vasta tekemässä tuloaan näille selkosille. Sitten pantiin kohot taas kellumaan. Nyt kala söi paljon mukavammin ja kyytiin tuli yli kaksikymmentä ahventa. Äiti-Perskeles jauhaisi ne ja tekisi niistä maukkaita kalapullia jotka syötäisiin perunoitten ja ruskean kastikkeen kera. Kyllä sitä vallan äyskäröisi ääntä kohti.

Kun isä ja poika läksivät Corollalla kohti kotia kysäisi isä-Perskeles:

- Mitenkäs… jokos sinä lähtisit elokuussa sorsajahtiin? Ihan seuraksi… ja kattelemaan?

- Joo!

Niinhän pikku-Ykä sitten läksikin. Ja ampui sillä reissulla elämänsä ensimmäisen kerran haulikolla. Puupalikkaa vaan ja tietysti ohi. Se Ykän ensimmäinen sorsa odotti vasta vuosien päästä. Mutta olipa mitä odottaa. Ja mikäs tässä oli tätä kesää viettäessä. Tätä pikkuisen pojan kesää.



Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille.

36 kommenttia:

Krypta kirjoitti...

Hyvää juhannusta sinne päin myös. Kiva tarina onkimisesta ja särjistä tulee muuten myös hyviä kalapullia.

Anonyymi kirjoitti...

Mukulana-ajasta juhannuksesta olen muistavinani: Mäntsäläss oli kaksi kartanoa, saman suvun omistuksessa, Linnainen ja Kassila. Yhdessä ne järjesti työntekijöille ja muulle henkilökunnalla kesäjuhlat.Oli kaikille kaikkea ohjelmaa, miehille mm. pussijuoksua jne.
Sitten omiin juhliin: Äiti paistoi aina, kuten monessa savolaisperheesä oli tapana, muurinpohjalettuja. Siis aitoja oikeita savolaisia, ei niinkuin nämä kultturin omijat muurikassa vehnälättyjä. Aito tehdään lettutaikina tehdään ohrajauhoista, vehnäjauhoja vain siteeksi. Ja valmis lettu on kuin pitsiliina.
Ja juhannuskoivut porraspielssä kuuluivat tietysti asiaan. Ja se tuore koivunoksanippu, vihta tai vasta, ihan sama:)
Oikein mukavaa juhannusta itse kullekin säädylle ja tenkin sinne hotellin respaan henkilökuntineen.

Huru-ukko

Kalevi Nissila kirjoitti...

Ensimmäinen juhannukseni oli, kun isä vei minut polkupyörän tarakalla joskus 50-luvulla katsomaan Lentäjien Juhannus - juhannustapahtumaa. Eniten kiinnosti lentokoneet. Silloin muistan nähneeni eka kertaa VL Viiman läheltä. Se oli Valtion lentokonetehtaan valmistama kaksitasoinen ja -paikkainen koulutuslentokone (vihreä runko oranssit siivet). Kyseiset koneet pudottelivat ennen juhannusta lentolehtisiä, joita me pojat sitten innokkaasti keräilimme.

Suihkukalustosta muistan esitellyn Vampiren. De Havilland Vampire oli brittiläinen yksimoottorinen suihkuhävittäjä. Mieleen jäi sen kaksiosainen pyrstö. Muita mieleenpainuneita tapahtumia oli laskuvarjohypyt useamman Viiman kyydistä. Surullista vain, että yksi hyppääjä sotkeutui varjon naruihin, eikä selvinnyt.

Silloin oli jo tämä Sotainvalidien Veljesliiton järjestämä Juhannusneito-kisa (vuosina 1952–2006 ja 2008). Osittain hyväntekeväisyyteen tarkoitettu tapahtuma järjestettiin ensi kerran vuonna 1945 ja Lentosotakoulun lakkauttamisen myötä viimeisen kerran 2012. Olin mukana myös tässä viimeisessä tapahtumassa.

Hyvää Jussia kaikille!

Juha Kivela kirjoitti...

Aitoja kokemuksia elämästä. Mukava juhannustarina.

Rauhallista Juhannusta kaikille!

PS. Ykälle onnittelut miljoonannen suomalaisen vierailijan rajapyykin ylityksestä!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle, Huru-ukolle, Kalevi Nissilälle ja Juha Kivelälle & kiitos kommenteista, juhannusterveisistä ja jaetuista muistoista. Se miljoonahan on sinänsä mennyt rikki jo aikaa sitten. Tuo lippulaskuri on laitettu vasta kesällä 2015.

Joppos123 kirjoitti...

Hyvää jussia Ykälle. Eka harri ikinä ja 1.4kg punnittuna. Samasta paikasta jänkäkoirat. 1.5kg ja 6kg.

Ekku kirjoitti...

Näin Tikkakoskelaisena/jyväskyläläisenä olen sitä mieltä, että kernaasti olisitte saaneet pitää sen Ilmasotakoulun Kauhavalla. Nyt kun se on täällä, niin Finavian herrat pitää kentän säilymistä niin varmana, että mitään ei panosteta siviili-ilmailuun. Teillä päin sillä laitoksella oli kuitenkin suurempi merkitys ympäristönsä kannalta kuin täällä. Täällähän oli jo ennestään Ilmavoimien esikunta, viestikoulu, viestikoelaitos yms.
Onneksi Kauhavalla ei jääty täysin tuleen makaamaan vaan keksittiin panostaa kiihdytysautoiluun. Siitä tulee ajan saatossa varmaan sen alan merkittävin paikka Suomessa ja se on ruotsalaisia kilpailijoita ajatellen lähellä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle ja Ekulle & kiitokset kommenteistanne.

Joppos123: Kiitokset ja oikein mukavaa kalareissua sinulle.

Ekku: En yleensäkään tykännyt tuosta armeijan keskittämistouhusta. Mutta toivotan onnea ja menestystä niin tikkakoskelaisille kuin kauhavalaasille.

QroquiusKad kirjoitti...

Kohta joka iikka huutaa: "Hyvää Jussia!"
Pian ei kenelläkään ole lupaa nu...
...kkua.

Ei, vaan vedetään viinaa naamariin,
siihen luvan on antanut Sanna Ma...
...ei siihen mitään lupia Sannalta tarvita!

Voi rietale että tuli huono juhannusloru.
Yrittäkäämme viettää Jussi paremmin ja taitavammin.

Älkäämme ryypätkö itseämme hengiltä joko
kuivalla tavalla alkoholimyrkytykseen,
märällä tavalla sepalus auki järvestä löytyvänä eikä niiden välimuodolla,
kuivuttavalla tavalla sammumalla saunaan kolminumeroisella kehonpainolla, josta löydettäessä on haihtunut saunailmaan vähintään kolmannes.

Ei mitään sellaista, vaan sanan varsinaisesaa merkityksessä hyvää Jussia!
Tätä kaikki asianosaiset tarkoin noudattakoot.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Ekku: Joo, olihan se aika haikeata, kun Vinkat kävivät jättämässä viimeiset hyvästit (siipiä vaaputtaen) Lapuan yllä ja suuntasivat sitten kohti Tikkakoskea. Kuvasin videolle ko. laivueen lennon muistoksi. Harmi, että koronan takia Kauhavalle juhannuksena pidettäväksi suunniteltu Air Show 2020 (Ilmailuliiton päälentonäytös) jouduttiin siirtämään elokuun lopulle. Hyvä kuulla:) Tikkakoski on minulle hyvin tuttu paikka ja en voi ymmärtää tätä siirtoa. Jäätiin tyhjän päälle - myöskin nykyiset pikkupojat, jotka eivät enää näe päivittäisiä lentoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Ei tuo mikään huono ollut. Ja Sannaltahan me emme lupia kysy. Onneksi niitä saunakuolemia ei enää siinä mitassa ole. Niitähän teki aikanaan ne sähkökiukaat joissa ei ollut ajastinta.

Kalevi: Kohtahan ne Hawkitkin joudutaan korvaamaan. Pitkäänhän ne ovat kyllä palvelleetkin.

eki kirjoitti...

Hyvää Jussia Ykälle, Ylvalle ja muille perskeleille ja kaikille Ykää seuraaville.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää juhannusta, ja kiitos kun jaksat pitää tätä blogia.

Anonyymi kirjoitti...

Juhannukseen Tuppukylässä kuului juhannusjuhla, juontaja - nykykielellä kai oikeasti stand up koomikko - esitteli esiintyjät. Naisvoimistelua, joku soitto & lauluesitys, pari tylsää puhetta, yms. Juontaja oli parempi ohjelmanumero kuin ne "oikeat esiintyjät". Myöhemmin sai peräti oman ja suositun TV-ohjelmankin. Kokkoa ei saanut polttaa, kulovaroitus tai -hälytys päällä. Joka vuosi se kumminkin poltettiin, jos ei palomestari antanut poikkeuslupaa, niin paikallinen humalikko tai tunnettu kylähul eiku taajamaoriginelli - elokuvaan päätynyt omana itsenään - poltti kokon ihan ite. Kylmä viima, kaatosaade ja kulohälytys - oi sitä nostalgiaa.

Myöhemmin sitten saaressa muitten kölvien kanssa, makkaraa ja kaloja kävyillä grillailen, lonkeroa ja pöytäliimaa nauttien. Festareilla kuravellin keskellä musiikkia kuunnellen. Takapihalla soavea ja libistä lipittäen, makkaraa ja possua grillaillen - hiilillä, kun kävyissä on kuulemma PAH-yhdisteitä. Pyh.

Kohta isolle järvelle mökille. Savusauna lämpimäksi, lahna, siika, järvitaimen - mitä nyt lähirannan ammattilaisella on tarjolla - savustimeen. Grilliin possun kylkeä ja herkkujen herkkua, lenkkiä. Kunnon sinappia. Mietoa mallasjuomaa, Tullamore Dewiä hieman. Cavaa, hyvin hyvin kuivaa ja vaaleanpunaista. Muutamia tuttuja turisemassa. Oluineen, epäilemättä. Ja kokko, lähikarille jotkut, ihan oudot tyypit, semmosen pykänneet. Ja joku porukka sinne souteli kokon sytyttämään. Tuolta saaren takaa tulivat ja sinne palasivat. Ihan outoja tyyppejä, ei tunnettu.

Kenenkään ei tarvitse todistaa mitään, kukaan ei ui lähisaaren ypäri. Eikä hypi päätään pohjakiviin. Seurattava esimerkki kaikille.

Hyvää jussi itsekullekin.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jussinpäivähän on oikeastaan vasta ensi keskiviikkona, mutta kun ay-liike haluaa, että sitä vietetään jo tulevana viikonloppuna, niin siihenhän ei ole pitkään aikaan ollut vastaan sanomista.

Nuorena likkana tehtiin taikoja ja laitettiin sen seitsemän yrttiä tyynyn alle juhannusyönä. Piti nähdä unessa se tuleva sulho. Ei siellä ketään ikinä näkynyt, mutta eräänä aamuna minulla oli tyynyn alla jumalattoman kokoinen litistynyt hämähäkki. Siihen loppui taikojen teko, mutta kyllä meille kaikille niitä sulhasmiehiäkin sitten myöhemmin ilmaantui ihan elävässä elämässä.

Mukavaa juhannusta vaan kaikille!

Rouva Ano

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Sovitaanko, että tänä juhannuksena ei sitte ryypätä. Jos kuitenkin vähän ryypätään, niin ei mölistä, tietenkään.Ja jos kuitenkin mölistään, nii ei sit tapella ainaskaan.Ja jos kuitenkin tapellaan, niin ei ainakaan ihan verissä päin.Ja jos kuitenkin tapellaan veripäin, niin ei ainakaan alasti mesota. Ja jos kuitenkin alasti
möyritään, niin eihän ainakaan yrjötä. Ja jos kuitenkin yrjötään, niin ei sitten tuvan pitsiverhoihin. Jos sitte kuitenkin niin käy, niin sammutaan pois. Mutta ensi vuonna ei sitte jussina ryypätä!!!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys ekille, Anolle, Pyssymiehelle, Rouva Anolle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitokset juhannusterveisistä ja jaetuista muistoista.

Joppos123 kirjoitti...

Hyvää jussia kaikille ja kalaterveisiä Muoniosta. Eipä ollut väylälle mitään asiaa, sen verran korkealla vedet mutta onneksi sieltä löytyy mukavia pikkujokia.
Saaliiksi tuli lähinnä harjusta, isoin mölli oli ihan kelpo kala 1,4 kiloa.
Jänkäkoiraa tuli myös, veivät pirulaiset uistimia urakalla .

Heikkius kirjoitti...

Hyvää Jussia Perskeleille ja lukijoille!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Terveiset Joppos123:lle ja Heikkiukselle & kiitos juhannusterveisistä. Minun käsittääkseni muuten saksmannit tulevat Lappiin pyytämään ihan asiakseen sitä haukea. Makuja on monia.

KKi kirjoitti...

Jaa juu.

Hyvää ja hupaisaa mittumaaria Ykälle, Ylvalle, hotellikylän porukalle ja kanssakommentoijille.

Itse perinteisesti vietän mittumaarin kotona nauttien siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Maanantaina sitten taas talouselämän logistiikka kutsuu käynnistämään veekasin, suuntaamaan keulan maakuntiin kiroilemaan karavaanareita. :D

Mutta tänään vielä rauhallista grillailua ja leiskuvaa leukailua rouvan kanssa.

Hitto, toi korona-aika olisi saanut jatkua, oli maanteillä niin kovin rauhallista. Nyt ovat pahuksen maantietamponit takaisin. :(

KKi kirjoitti...

@Terho Hämeenkorpi

"
Sovitaanko, että tänä juhannuksena ei sitte ryypätä.
"

Kyllä muuten ryypätään. Vaan omissa oloissa, muita häiritsemättä.
Olen koittanut tehdä epäsosiaalisuuden maailmanennätystä. Alan päästä tavoitteeseen.

Korona rajoituksia pidin hyvänä asiana. Turhan aikaiset turistit eivät häirinneet.

Joppos123 kirjoitti...

Järvien välillä tuolla tunturissa virtaa pikkujokia ja niissä on haukea ihan pirusti, isoja. Jokainen mikä saadaan ylös jätetään ketuille. Ne perkeleet nakertaa jalokalan pois noista puroista.
Ei tule tuolla käytettyä peruketta niin valtaosa katkaisee siiman ja jää sinne. Onhan ne kovia taistelijoita kun on virrassa ikänsä saalistanut. Parikilonen laittaa enemmän hanttiin kuin 5 kilonen sisävesillä.
Tuo 1.4 kilonen harjus otti noin 5 metriä leveestä pikkujoesta, pikku kosken alta. Oli sekin aika ärjy kun väsytysmatkaa oli alta 3:n metrin. Ilman haavia sain ylös, kävi tuuri.
On muuten Ykä hyvä setti kun paistaa tollaisen pannulla ja kylkeen uusia pottuja voilla. Harjus nahattomaksi nyljettynä ja ruodot nypittynä.
Komeita paikkojahan tuolta löytyy ja kaikki ei ole edes kartalla kovin isoin kirjaimin.
Meillä on kaverin kanssa tapana hypätä autoon ja ajella ihan pikkuteitä, pysähdellä jos paikka näyttää hyvältä.
Jos siis ei pääse "väylälle", nyt ei ollut mitään asiaa sinne. Vesi oli todella korkealla.
Meilläkin aina 10 heppanen oma moottori mukana ja nyt se ei olisi riittänyt.

Joppos123 kirjoitti...

On nuo ihmiset ihan erilaisia tuolla kairassa. Multakin kerran kysyttiin kalaluvat huutamalla.
Mulla oli intin 05 päällä ja huutaja kysyi onko PV:n vai rajan ukko?
Huusin jotta PV:n.
"Onko kalaa tullut ja kai sulla luvat on?"
On ja on luvat, tuutko tarkastamaan?
"En minä sinne vitelikkoon lähde tarpomaan, jos mies sanoo noissa kamppeissa, että on luvat niin sitten on".
Toki oli kaikki luvat mutta tuo luotto on jotakin mitä soisin jatkuvan tässä maassa jatkossakin.

SuiGeneris kirjoitti...

Joo. Kiitoksia kertomuksesta ja oikein hyvää juhannusta (vaikka se nyt oikeasti ei olekaan vielä) sinulle ja perheellesi

Anonyymi kirjoitti...

Ja taas niin upeaa nuotiontuoksuista nostalgiaa! Nuoremmille lukijoille varoituksena, että niitä toisia tervaskantoja ei sitten sovi potkia. Eväspaperin rapina toi mieleen myös nuo junamatkat mökille - vain kylmähermoisimmat avasivat paketin vasta Pasilan jälkeen. Yhdistelmän ruisleipä/keitetty kananmuna fysiologiset seuraukset eivät tuolloin haitanneet ketään koska hajuallergioita ei ollut vielä keksittykään. Rapisevan eväspaperin tuotanto lopetettiin koska se rapina häiritsi jonkun herkkää korvaa. Tosin vielä aiemminhan käytettiin kääreenä vahapaperia josta eväät sujuvasti valuivat lattialle. Vaan eipäs rapissut!

Rakas Rouva Ano, mitä kamalaa tuhlausta laittaa peräti 7 kukkaa tyynyn alle potentiaaliseksi miestoiveeksi. Nehän olisi pitänyt litistää siihen jokaisen lapsen kesäloman pilanneeseen kuivuriin. Taaskin nuoremmille tiedoksi: jokaikisen yläkoululaisen tehtävänä oli kerätä joka vuosi 30 kasvia, yht. 120, kuivattaa ne prässissä, liimata paperille ja opetella jokaisen tieteellinen nimi ja syksyllä sitten tentattiin. Luulenpa, että edes sotaisat sankarimme joppos 123 ja Pyssymies eivät olisi tähän pystyneet! Nykyisin saa ihan hyvän arvosanan jos edes erottaa männyn kuusesta - tai vaikkei erottaisikaan.

Oikein sydämessä muljahti: 20 ahventa ja tylysti vaan jauhamaan. Mutta net tietenkin tekee joilla niitä on. Mielestäni ahven ja kuha ovat kalojen ehdotonta aatelia, ja ehkä myös Norjan hellefisk. Noin herkkiä makuja ei muualta löydy. Rasvakaloja on maailma pullollaan.
Tämä valitus kirpoaa sellaisen henkilön huulilta, joka lumoutuneena tuijottaa stadin kalatiskien hintoja: lohi 6,95 ja ahven 29,90. Mikä puolue jatkuvasti ajaa sitä ettei kalastaja saa myydä suoraan asiakkaalle? Paitsi suomenruotsalaisten syysmarkkinoilla, tietenkin.

Tämä on aina ollut stadissa se vuoden hienoin päivä. Opiskelijat pakanneet Helly Hanson tai Fjällräven-reppunsa ja apinoidut aatteensa ja lähteneet kotikonnuilleen ylenkatsomaan maalaisvanhempiaan. Turisteja ei tällä hetkellä ole. Suloinen hiljaisuus vallitsee. Paitsi tietenkin tuossa nurkan irakilaiskuppilassa jossa nyt on tapeltu verissäpäin viimeiset viisi vuotta, milloin mistäkin. Kuppilan nimi on kutakuinkin rivosti Onni.
tira+

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Joppos123:lle, SuiGenerikselle ja tira+:lle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Kiitokset ja sitä samaa sinne teillepäin. Ja juhannuksena voi toki törpötellä. Rauhassa ja muita häiritsemättä. Luulen, että vapaa-aikanani kilpailen kanssasi ankarasti siitä epäsosiaalisuuden ennätyksestä. Siunattu hiljaisuus on, no, siunattua. Ja kieltämättä ne karavaanarit riepoo aika ajoin itseänikin.

Joppos123: Hyvää reissun jatkoa. Ei taida olla pohjoisessa isommille joille vielä menemistä näin yleensäkään. Pukkasi melkoiset tulvat. Ja tuo mainio luottamus mistä kerroit on – piru vie – kyllä hyvää vauhtia rapautumassa tässä(kin) maassa. Miksi ihmeessä toimivat systeemit pitää mennä asiakseen särkemään?

SuiGeneris: Kiitos ja sitä samaa sinullekin.

tira+: Kiitokset jaetuista muistoista. Isä-Perskeles se aikanaan joutui koulussa tekemään sen herpaarion mutta minä olen jo sitä ikäluokkaa että enää ei tarvinnyt. Mutta erotan kyllä hongan männystä ja petäjästä. Vai mitenkäs se menikään… Nykyisinhän tuota järvikalaakin myös purkitetaan, särkeä myöten mutta hinta on aika rohkea. Ja on mulla itsellänikin muistikuva Helsingin hiljaisesta juhannuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

tira+ Enpä ymmärtänytkään, että sillon nuorena syyllistyin luonnon väärinkäyttöön... Kasvit tuli kyllä kerättyä, prässättyä, nimettyä ja tentittyä. Mutta vakavasti puhuen, olen pannut suorastaan pirullisella vahingonilolla merkille, kuinka ihanina valkoiset, siniset ja vaaleanpunaiset lupiinit aaltoilevat valtavina merinä tavallisesti melko ankeiden teiden risteyksissä ja leikkauksissa. Ja kun mikään ei juuri enää pahemmin ihmetytä tässä vituralleen menneessä yhteiskunnassa, niin varmaan vihreät saavat vielä aikaiseksi sen, että Mannerheimin ratsastajapatsaan tilalle nousee ympäristöteos, joka pystytetään tämän kauhean vieraslajin kukistajalle...

Rouva Ano

thinker Dill kirjoitti...

Viimeinen vapaapäivä se oli tämä toinen juhannuspäivä penskana.
Alkoi armoton heinäaika. Pahimmillaan lähes 500 seivästä, ja keleistä
riippuen kuukauden päivät. Lapsityövoimasta ei puhuttu. Ajat muuttuu.
Silloin kulki jalan kurvarit koirineen. Nyt patterinvaihtajat
transporterilla ja hiluxilla. 44 vielä kovempi aika. Ei joutanut isäukko heinälle...

Joo. Ja kyllä karavaanareista ohi pääsee. Minua ei ole koskaan haitanneet.
Jos ei pääse niin vika löytyy konehuoneesta tai ratin takaa. Tehoa pitää olla
vetäjällä sekä ohittajalla. Viisitoista vuotta tuli vaunua vedettyä. 150 kilovattia tehoa ja 500 newtonmetriä vääntöä. Ei jäänyt kenenkään jalkoihin. Ohitusmerkin näyttämisen lopetin, kun harva ymmärsi lähteä heti merkistä. Alkoivat kurkkimaan vasta kun oli paikka mennyt. Se vaunu perässä kyttääjä ne jonot tekee. Väliä ei ymmärrä jättää, eikä ohittaa uskalla.

Jussia & kesää vaan kaikille!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Rouva Anolle ja thinker Dillille & kiitos kommenteistanne.

Rouva Ano: Luonnon väärinkäyttöä ja ympäristörikoksiahan on monenlaisia ja savoksi se on ”iliman pilluu” jonka voi käsittää monellakin tavalla. Ja mahtaiskohan meidän vasemmiston leikkipartisaaneille kelvata Marskin patsaan tilalle kelvata tämä O.W. Kuusisen patsas:

https://photos.wikimapia.org/p/00/02/72/60/97_big.jpg

thinker Dill: Heinäpellolla olen nulikkana ollut minäkin. Liika teho autoissa muuten saa kyllä aikaan myös kamikaze-ohituksiakin kun luotetaan siihen että kyllä siitä kerkiää. Mutta joo, ruuhkaa ei tee se letkan ensimmäinen vaan se toinen joka jää jäkittämään siihen perään. Oikein mukavaa kesän jatkoa sinnepäin.

QroquiusKad kirjoitti...

No niin, on oltu poissa mutta nyt on palattu.

Kolme juhannussista (tuo ei taatusti ole oikea sana) vuorokautta velipojan perheen seurassa vuokramökillä järven rannalla.
Hyvää seuraa, alkoholia kohtuullisesti. Rantasaunaa ja järviuintia.

Kyllä tällä taas jaksaa kestää aikaame riivaavaa mielettömyyttä keventynein mielin.
En itsekään ole lainkaan sieltä ihmiskunnan sosiaalisemmasta päästä, mutta aika monet Jussit yksikseni kotonani kalsarikännejä nauttineena arvostan kyllä tällaistakin.

Siis nimenomaan tällaista;
en kaipaa tuntemattomia ihmisiä ympärilleni.

Mutta tälleen oli juur hyvä. Voin suositella.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Kuulostaa hyvältä. Akkuja tulee välillä ladata ja hiljaisuudessa ne latautuvat parhaiten.

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Joppos on kalastamassa eri puolella laajaa lapinmaata kuin itse aikoinani. Mie oli lähinnä siellä "itäkairassa", Sallassa kun asustelin. Tuntsa ja Naruskajoilla ja Suoltijoella harria ja tammukkaa onkimassa. Paikalliset sanoivat, että tammukka on arka kala, hiipimällä mentävä puronvarteen ja pensaan takaa ongittava. Piti melkoisen hyvin kutinsa. Harria sai siitä heti ratapihan itäpäästä pikkupurosta, ratasillan alta. paikalliset ei siitä onkineet, kun se puro virtasi hautausmaan ohi, ruumisvedet kuulemma jne. Tammukalle paras ottiviehe oli Tuntsan kärpänen niminen perho, harrille taas Suoltin keltainen. Jänkäkoiria ei niissä purtoissa liiemmin ollut, mutta Tunsalla oli siinä jokisuulla joku oksaan ripustanut pään. Ei siinä ollut kuin luut jäljellä vaan niiden perusteella ei kaukana krokotiilista kokonsa puolesta.
Kovasti tekisi itsellänikin mieli kalavesille, vaan eipä sitä juutikaan huonojalkainen rollaatorin kanssa liikkuva ukonraato pääse.
Niin ja menihän se jussinjuhla juopotteluksi itsellänikin. Kokonaisen pienen tölkin lonkeroa nautin tuossa pihan penkillä ja kuvittelin olevani terassilla:)
Huru-ukko
PS. Niin ja pieniä ne minun saamat harrit oli tuohon Joppoksen "petoon" verraten, taisi puolikiloinen olla suurin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko ja kiitos jaetuista muistoista. Ja harmi tuon kulkemisesi kanssa. Vaan minkä näille mahtaa. Siellä Sallan suunnalla olen itsekin jonkun kerran käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Herbaarion olen viimeksi nähnyt jyskälän erikoiskokeella. Joku lehdykkä siitä julkaisi kuvan otsikolla "Suomen nopein herbaario". Oli joku koukannut pusikon kautta ja auton keulassa oli rehua vöyräästi. Kuka oli kuskina en muista, Alen, Mikkola,..?

Kuulun ekaan vuosiluokkaan, jonka ei tarvinnut kerätä kasveja kesällä. Ongelmana kun oli harvinaisten kasvien uhanalaistaminen, perintökasvioiden käyttäminen - vanhempien ja vanhempien sisarusten / serkkujen / yms. muiden kuin itsekerättyjen. Oppikoulun aloittavien määrä oli myös kovassa kasvussa. Oikeasti lapsukaisten mahdollisuudet keräilyyn olivat myös aika erilaiset sosiaaliluokasta ja asuinpaikasta riippuen.
Vrt, kesä jakomäessä, maatilalla, pikkukaupungissa vs kesä Eirassa, fafan mökillä Hiittisissä, ukin mökillä Sysmässä, lomalla lapissa ja keppiveneilemässä saaristomerllä ja perämerellä. kuka muksu olisi saanut täydet pisteen vähimmällä vaivalla ja kenellä olisi ollut ongelma saada edes hyväksyttävää määrää kasveja.

Biologian tunneilla opiskeltiin opettajan keräämistä kasveista ja tentattiin niitä. luontokerhossa kyllä äimisteltiin kasveja, sieniä, lintuja, nisäkkäitä ja hyönteisiä - ihan luonnossa.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Tuossa oli kyllä varsin hyviä perusteita sille että se herbaariohomma lopetettiin. Ei se ollut oikein tasa-arvoista.