JOTAIN IHAN MUUTA CXXII

Vaihteeksi ihan sellainen välipala. Aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-jutussa käsittelin kakkosrähinän raakaa ilmavoimaa. Tässä postauksessa käsitellään raakaa maavoimaa mutta se on täysin luonnonmukaista eli käydään hieman läpi Suomen alueella asustavia suurpetoja ja oman valintani mukaan muitakin petoja. Muita petoja siksi että muuten juttu jäisi varsin lyhyeksi.

Postauksen idea on vähän sama kuin näissä sotilaallisissa postauksissa eli hirvittävän tarkkaa tietokokoelmaa ei tähän laiteta. Jokainen voi niitä etsiä interwebin ihmeellisestä maailmasta. Tuleepahan näytettyä että meillä on näitä tämmöisiä maamme alueella. Luulen, että lukijalle nämä kaikki ovat erinomaisen tuttuja mutta saattaahan mukana olla nuorehkoja ja hyvinkin urbaaneja lukijoita. Tuskin kuitenkaan kaupunkivihreitä sellaisia.

Aloitetaan metsiemme kuninkaalla joka on tietysti karhu: 

Tämä meillä asusteleva karhu on siis ruskeakarhu eli Ursus arctos. Muinaissuomalaisten mystinen eläin. Otso. Mesikämmen. Kontio jne. Ruskeakarhun elinalue on Skandinaviasta aina Tshuktsien niemimaalle saakka. Vaikka itse olen harrastanut metsästystä yli 40 vuotta niin en ole koskaan nähnyt karhua luonnossa elävänä. Tosin olen aivan varma että karhu on nähnyt minut. Karhunjälkiä riistahommissa kartoittaessani olen nähnyt karhujen viskomia tommosia 400 kilon rehupaaleja ja täytyy sanoa että tuolla otuksella on voimaa vaikka se ei ole koskaan salilla käynytkään.

Lötjösen kanssa ollaan aika ajoin tuumailtu että jos me saataisiin karhu kiväärin ristikolle niin painamattahan se liipaisin jäisi. On se sen verran uljas eläin. Metsien kuningas, todellakin.

Seuraava suurpeto on tietysti susi:

Mystinen eläin sekin ja kovasti mielipiteitä jakava. Itse näen että suden kuuluu saada elää, mutta sen kuuluu saada elää erämaissa jonne se kuuluukin. Suomalaisille kaupunkivihreille susi on puolestaan muotieläin ja he ovat kovasti huolissaan että onko Suomessa susia pian ollenkaan. Aloitin kirjoituksen sanomalla ”Suomen alueella asustavat suurpedot”. En siis ”suomalaiset suurpedot”. Kas kun susi, niin kuin muutkin villieläimet eivät ymmärrä mikä on raja ja mikä on valtio. Ne elävät siellä missä pystyvät.

Sudella (harmaasusi, Canis lupus) ei ole mitään hätää. Se on hyvin elinvoimainen laji joka elää koko Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se saa elää myös Suomessa mutta jos se ei täällä elä niin ei se ole siitä moksiskaan. Kas kun sillä ei ole minkään valtakunnan passia eikä se tiedä, mikä on Suomi. Omien metsästystuttujen kanssa ollaan todettu että susi saa sinänsä olla aivan rauhassa mutta jos se uhkaa koiraa niin silloin se ammutaan ja pidetään suut asiasta kiinni. Kas kun susilauman ja koiran kohtaamisessa ei serkkurakkautta tunneta:

Lisäksi susi on ollut ongelma tietyille karjankasvattajille. Suden paikka ei ole lähellä ihmistä vaikka se kuinka muotia olisikin. Cityvihreille voisi sanoa että muodikkaalla sudella ei ole lajina mitään hätää mutta jos haluatte muodille toisen kohteen niin metsäpeura ei elä kuin Kainuussa ja Vienan Karjalassa sekä istutettuna Suomenselässä. Ottakaa se muotieläimeksenne.

Seuraava suurpeto on sitten ilves:

Eiku anteeks, tää oli väärä ilves. Otetaas uusiks:

Tämä Hämeen maakuntaeläin ja kovasti tyylikäs kissapeto elelee likimain koko Suomessa. Enempi kuitenkin Etelä-Suomessa. Ja vaikka olevinaan jonkinlainen metsämies olen niin ilvestäkään en ole koskaan nähnyt livenä. Ilvestä saa Suomessa metsästää poikkeusluvalla. Itse en ole ilvesjahtiin koskaan osallistunut. Enempi on tullut keskityttyä pienriistaan.

Se neljäs suomalainen suurpeto on sitten ahma:

Ahmahan on ollut se pohjoisen yksinäinen peto mutta mitä TTT (tuttavapiirin tietotoimisto) kertoo niin se on levinnyt yllättävän etelään. Veikkaisin kahta syytä:

1. Se tulee etelään ruuan perässä. Kas kun metsäkauriskanta on kasvanut voimakkaasti.

2. Se on oppinut että poromiehet eivät kysele lääninhallituksen lupia vaan laskevat siitä läpitte aina kun näkevät.

Siinähän ne suurpedot olivat. Mutta nostetaan esille vielä kettu:

Kettuahan pidetään tunnetusti älykkäänä eläimenä mutta itse oman kokemukseni perusteella sanoisin että sen älykkyys on pikemminkin arkuutta ja se osaa paeta uhkaavaa tilannetta. Kettu on levinnyt koko Suomeen ja se on hyvin elinvoimainen laji. Vaikka kettu on petoeläin niin sillekin saattaa käydä mahdollisen saaliin kanssa noloja tilanteita:

Tulehan, niin saat turpaasi!

Lisäys samana päivänä: Tarkkaavainen Ano huomasi että naali eli napakettu puuttuu joten lisätään se:

Naalihan elää aivan pohjoisimmassa Suomessa ja alkaa olla täällä hyvin harvinainen. Maailman mittakaavalla se on kuitenkin elinvoimainen laji.

Aiemmin mainitun ahman lisäksi Suomessa on tietysti muitakin näätäeläimiä eli näätäeläinten kaivosmies mäyrä:

Metsien kultarinta näätä:

Sekä vikkelä sissi kärppä:

Suomessa asustavista näätäeläimistä oma suosikkini on se pienin eli vilkkaasti vipeltävä lumikko:

Omalla tontilla on aika ajoin näkynyt lumikko mutta onko se ollut yksi ja sama yksilö on tietysti vaikea sanoa. Lumikko olisi tietysti mainio eläin omille manttaaleille sillä se syö liiat hiiret ja myyrät pois kuleksimasta.

Tälle petoeläinlistalle voisi tietysti laittaa vielä minkin ja supikoiran mutta jätetään ne haitallisina vieraslajeina pois ja muistutetaan että minkki on ollut osaltaan hävittämässä alkuperäistä Suomen luontoon kuulunutta vesikkoa:

Muistutetaan että aikanaan ne kettutytöt ja muut muodinmukaiset pershärpäkkeet ottivat asiakseen murtautua turkistarhoille ja kun ne laskivat tuhansia minkkejä luontoon niin ne saivat luonnonsuojelunsa nimissä aikaan melkoisia luontokatastrofeja.

Suurempi ja voimakkaampi saukko ei minkkiä säikähdä:

Aikanaan tämä leikkisä vesieläin oli kuolemassa Suomessa sukupuuttoon liiallisen turkismetsästyksen vuoksi mutta rauhoituksen myötä sen kanta on päässyt elpymään varsin mukavasti.

Mainitaan vielä näätäeläimistämme hilleri:

Hilleriä on Suomessa Oulun korkeudelle saakka ja sekin joutuu kilpailemaan elintilasta minkin kanssa. Yleensäkin näätäeläimistä voi sanoa että ne ovat sekä vikkeliä että arkoja ja jos joku lukijoista on onnistunut näkemään joka ainoan tässä postauksessa mainitun näätälajin niin ilmoittakoon ja hän saa Hotelli Yrjöperskeleen kunniamaininnan. Itsekään en tuota kunniamainintaa saa.

Tässähän tätä maavoimaa tällä kertaa. Saattaa olla, että julkaisen lähiaikoina Ihmeellinen Luonto-sarjassa katsauksen uusista urbaaneista haittaeläimistä.