KETTU KANATARHASSA

Poliisihan piti – taas kertaalleen – tiedotustilaisuuden jonka sisältö oli täysin ennalta arvattavissa. Uutinen asiasta kertoo:

Poliisin mukaan alaikäisten tekemät väkivaltarikokset ovat peräti kolminkertaistuneet vuoteen 2015 verrattuna. Erityisen hälyttävä tilanne on alle 15-vuotiaiden osalla.

Ei yllätä. Ei mitään uutta. Varsinaisessa uutisessa eräs olennainen (mikähän se mahtaisi olla) seikka jätetään kertomatta mutta kun seuraa tiedotustilaisuuden raporttia niin toki siellä sanotaan että tuontitavaran osuus tässä on hälyttävän suuri.

Ja se pysyy hälyttävän suurena, mikäli nykyisiä ”keinoja” jatkossakin käytetään. Poliisi sinänsä on ajan tasalla:

Kysytään, mitä konkreettisia pakkokeinoja poliisi kaipaa alle 15-vuotiaiden nuorten rikosten selvittämiseksi.

- Näitä samoja, mitä 15 vuotta täyttäneille, Heinikari sanoi Helsingin poliisista.

Hän tarkoittaa näillä siis pidättämistä, vangitsemista ja matkustuskieltoa.

En epäile, etteikö hyvin monen poliisin mielessä olisi myös ajatus rikoksentekijän ja hänen perheittensä karkoittamisesta mutta sen ääneen sanominen tietysti tietää vieläkin uraitsemurhaa. Mutta yksi asia oman toimialani näkyvinkkelistä pisti tilaisuudessa silmään:

Poliisi: Nuorten hatkamatkoilla tapahtuu synkkiä asioita

Heinikarin mukaan se on todella huolestuttavaa, kun alle 15-vuotias karkaa lastensuojelulaitoksesta.

- He ajautuivat huumerikosten ja hyväksikäytön maailmaan, Heinikari sanoi.

- Se, mitä hatkamatkoilla tapahtuu, on synkkää, Heinikari kertoi.

Totta, mutta vain osittain. Kas kun lastensuojelulaitosten työntekijöiden toimivalta – kiitos innokkaiden lakimiesten – on riisuttu nollaan niin sitä huumeitten käyttöä on kyllä niissä laitoksissakin hälyttävissä määrin. Eikä sille oikein mahda mitään. Ne nuoret ovat jo valmiiksi pilalla ennen sitä hatkaamista.

Ja kyseiset laitokset joutuvat nykyisin turvautumaan poliisin apuun likimain kaikissa rajoittamistilanteissa koska omat valtuudet eivät enää riitä. Tiedossa myös on, että poliisi on tällaiseen touhuun täysin kyllästynyt.

Keskustelussa on noussut esille myös ajatus nuorille tarkoitetuista suljetuista laitoksista. Hyvä idea sinänsä. Sinänsä on jo laitoksia joissa on suljettuja osastoja, mutta niitten sijoitusajat ovat suhteellisen lyhyitä eikä siellä henkilökunnan valtuudet juurikaan eroa muista osastoista.

Mutta ajatus suljetuista laitoksista herättää kysymyksen jota alan ulkopuolinen ei ehkä heti älyä miettiä. Eli: mistä niihin suljettuihin laitoksiin löytyisi sopivat työntekijät? Lastensuojelu – niin kuin sosiaaliala yleensäkin – on hyvin naisvaltainen. Ja naisvaltaisuuden määrä kasvaa, sillä ala pyrkii täydelliseen sosionomi AMK-pakkoon.

Työ noissa mahdollisissa suljetuissa laitoksissa olisi sen verran kovaa että sinne tarvittaisiin aivan toisenlaisia työntekijöitä aivan toisenlaisilla valtuuksilla. Kas kun siellä ei ankarasti pyytäminen enää riitä.

Löytyykö niitä työntekijöitä? Ja ennen kaikkea löytyykö niitä valtuuksia?

Noin yleensä ottaen sekä poliisi että lastensuojelu ovat tämän ”nuoriso”-rikollisuuden kanssa samassa tilanteessa kuin mekaanikko, jonka käsketään vaihtamaan Mossen moottori työkaluinaan ruuvimeisseli ja kaksi klemmaria.

Sillä Suomen laki ja suomalainen yhteiskuntajärjestys ovat tehty suomalaisia varten. Niitten kanssa se jotenkuten toimii. Mutta kehitysmaalaiselle tuontitavaralle se on lähinnä kuin kanatarha ketulle.