PUUTTUVAT VAIHTOEHDOT

Hotellin respassa törmättiin gallupiin jossa kyseltiin kansalaisilta että kuinka ”julkisen talouden lasku koronaepidemiasta pitäisi hoitaa?”. Ja eikä siinä mitään. Voihan niitä gallupeita tehdä ja niitä tietysti kannattaakin tehdä. Mutta jos niitä tehdään niin silloin tulisi tietysti tarjota kaikki tarvittavat vaihtoehdot puntaroitavaksi. Tässä kyseisessä gallupissa tarjottiin seuraavat vaihtoehdot:

Huomattavaa tässä on kohta ”supistamalla julkisia palveluja”. Siinähän julkiset palvelut on laitettu yhteen könttiin. Sisältäen mm. terveydenhuollon ja vanhustenhuollon. Jota harvempi haluaa vähentää. Mutta entäs jos tuohon gallupiin olisi sisällytetty seuraavat julkisen sektorin ja sosiaaliturvan menoerät:

1. Koko haittamaahanmuuttoteollisen kompleksin aiheuttamat menot?

2. Koko kehitysapu?

3. Julkishallinnossa ja NGO-organisaatioissa ”työskentelevien” hölynpölytöntekijöiden ylläpitäminen? Niitä on ehkä satatuhatta. Ehkä enemmän.

Jos nämä kohdat olisivat olleet mukana gallupissa niin minkälaiset lukemat olisivat olleet?

Sitä vaan täällä hotellin respassa tuumaillaan. Vai saako tällaisia kysymyksiä yleensä esittää?

VAKA VANHA

Huitsinnevadan Örnätjärvellä, näinä päivinä…

Perskeleen Ykä istui keittiössä pöydän ääressä ja katsoi mietteliäänä kädessään olevaa tuohenpalasta jonka hän oli noukkinut muun postin mukana postilaatikosta. Tai itse asiassa tuohenpala ei ollut postilaatikossa vaan kun Ykä oli postilaatikolla hakemassa Huitsinnevadan Paikallisdemokraattia se oli vain tuulen mukana lennähtänyt hänen käteensä. Ylva istui keittiössä hänen vieressään. Pöydällä oli myös kännykkä. Ykä katsoi kännykkää ja tuumasi:

- Lötjönen muuten soittaa aivan kohta.

- Mistäs arvaat?

- Arvaanpa vaan.

Eihän siihen mennyt kuin minuutti. Puhelin pärisi ja Ykä vastasi:

- Morjens.

- Morjens. Saitkos lentopostia?

- Sainpa hyvinkin. Taisit saada sinäkin?

- Vissiinpä sain.

Lötjösellä oli kotonaan kädessään samanlainen tuohenpala. Siinä luki:

MORJENS, POJAT.

KIITOS VIIMEISESTÄ.

EIKÖHÄN OTETA ENSI SYKSYNÄ UUSIKSI?

EI TARVITSE VASTATA. TIEDÄN KYLLÄ JOS OLETTE TULOSSA.

SAMA PAIKKA, SAMAT KOORDINAATIT. OLEN PAIKALLA KUN TULETTE. KOSKA TAHANSA.

V.

- Niin, mitäs siitä viime kerrasta onkaan?

- Onhan siitä neljä ja puoli vuotta. Ensi syksynä sitten tulee viisi.

- Ja tottahan sinne mennään.

- Joo, mentäishän sinne muutenkin. Ja nyt mennään varsinkin. Eihän tämmösestä kutsusta kieltäydytä.

*

Neljä ja puoli vuotta aikaisemmin, Pinnanmaa, Uusi Hyisiana, Taempi Hyijärvi:

Ykä ja Lötjönen olivat kulkeneet pitkän päivän Taempaa Hyijärveä ympäröivässä maastossa mutta metsästysonni ei ollut oikein suotuisa eikä ruuti ollut palanut. Olihan kulkeminen sinänsä aina yhtä mukavaa ja miehet olivat tehneet tulet Vinkeämmän Vitutuksen Vaaran vieressä sijaitsevan puron kupeeseen. Siinä keitettiin tulilla lihaliemet ja syötiin eväinä maukasta paikallista hyileipää jossa oli särpimenä paikallisen HÖÖ-Marketin Vantaalta hankkimaa harvinaista vapaana pesivän villin lehmän säilykelihaa. Niillä eväillä oli hyvä jatkaa eteenpäin.

Toverukset päättivät että kuljetaanpa Taemman Hyijärven rantaa pitkin takaisin mökille. Siinä olisi muutama pieni lahdukka joissa sentään saattaisi olla maukkaita rasvalettisorsia. Reitti oli ennestään tuttu. Miehet kulkivat rantaa pitkin ja siinä ranta nousi jyrkkänä kalliona ylöspäin. Hetken päästä olisi edessä luonnon tekemä kallioleikkaus, kymmenen metriä leveä ja kymmenen metriä syvä. Miehet olivat joskus tuumineet että siinä muuten olisi sitten kaikkien aikojen piilorantasaunan paikka. He kääntyivät rantapolkua kulkiessaan leikkaukseen ja…

…helvetti. Siinähän oli rantasauna. Sellainen pieni. Ehkä kolmen perseen sauna. Ja näytti siltä niin kuin se olisi ollut siinä kymmeniä vuosia. Kuinka ihmeessä he eivät olleet sitä aikaisemmin huomanneet? Saunasta tuli ulos huomattavan suurikokoinen mies jolla oli pitkät harmaat hiukset, harmaa parta, kädessään kannel ja päässään väinönlakki. Hän nosti hymyillen kättään ja sanoi:

- Huvittaiskos poikia tulla käymään saunassa?

Oli joitain asioita jotka olivat itsestään selvyyksiä. Sellaisia, jotka eivät tarvinneet nimilappua kaulaansa. Ykä ja Lötjönen olivat reissuillansa nähneet monenlaista eivätkä ihmetelleet sitä että heitä kutsui saunomaan aivan selvästi Väinämöinen. Se tarujen hahmo. Vaka vanha. Siinä aivan ilmielävänä.

- Vaan saunominenhan sopii. Mutta mihinkäs me nää reput ja pyssyt laitetaan?

- Tuossa on pieni pukuhuone. Kyllä ne siellä säilyy, voitte olla varmoja. Ja mulla on pojat sahtia kanssa. Ei tartte saunassa kuivin suin olla.

Kolmikko siirtyi valmiiksi lämmitetyn saunan puolelle ja Ykä sekä Lötjönen huomasivat että Väinämöinen ei ollut ollenkaan sellainen runollinen kanteleensoittaja josta Lönnrot kirjoitti. Ensinnäkin hän oli parimetrinen karpaasi joka selkeästi nostaisi penkistä montasataakuuskytviis kiloa. Lisäksi hän oli pirteä ikivanha äijä jolla riitti vuosisatojen varrelta kalevalaisen mukavia härskejä juttuja vanhaksi itseään kuvitelleitten mutta nuoreksi äkkiä huomanneen Ykän ja Lötjösen kuultavaksi. Ennen saunaan menoa hän oli vielä vetäissyt kanteleestaan Hurriganesin Get On-kappaleen alkutahdit kuin Järvisen Alppu aikanaan ja Järvelän Pertta nykyisin.

Väinämöisen kanssa saunassa rupatellessaan toverukset oppivat että Väinämöinen ei ollut syntynyt ihmisestä vaan ihmisistä ja ihmisten yhteisistä ajatuksista. Suomalaisista, suomalaisesta mielestä, saattaisi sanoa että suomalaisten yhteisestä sielusta. Väinämöinen oli syntynyt jo silloin kun suomalaiset olivat pelkkiä erillisiä heimoja erillään korpien kätköissä. Näkymättömänä taustahahmona hän oli antanut noille alkusuomalaisille voimaa jaksaa ankarissa oloissa. Aikana, jolloin leipä ei ollut asia josta saattoi puhua teoreettisesti vaan se oli jotain joka oli itse hankittava omalla työllä ja josta eloonjääminen oli ollut kiinni. Josta ajasta ei kovin kauaa ollut nykyisinkään.

Kun Suomi ja ajatus suomalaisuudesta oli varsinaisesti syntynyt oli Väinämöinen vahvistunut. Aikanaan, jossain Raatteen tiellä ja Tali-Ihantalassa hän oli ollut mukana näkymättömänä ja antanut miehille henkistä voimaa kestää vielä yksi hyökkäys, vielä yksi keskitys ja vielä yksi päivä. Tässä vaiheessa toverukset kysyivät Väinämöiseltä:

- No entäs se Kalevala? Onko se vaan tarina?

Väinämöinen hörppäsi tuhtia sahtia, röyhtäisi ja vastasi:

- Pelkkä tarina. Kansakunnat tarvitsevat sellaisia. Ne ovat tarpeellisia. Niin kuin tuo virolaistenkin Kalevipoeg. Kalevipoeg on muuten syntynyt samalla lailla kuin minä ja asustelee nykyisin pääosin Otepäällä. Mutta se minua siinä Kalevalassa jurppii että nykyisin Suomessa moni ämmänrutale pitää minua perverssinä vanhuksena sen Ainon takia. Ainon, joka oli pelkkää tarinaa. Kai minä nyt hitto soikoon ymmärtäisin muutenkin että ei tämmöinen ikivanha harmajapää olisi nuorten naisten keskuudessa mitään kovaa valuuttaa. Vaikka kuinka kovassa kunnossa olisikin. Sen sijaan ne ämmät eivät noteeraa sitä mitenkään että niissä kuujumalaansa palvovissa maissa tyttölapsia naitetaan jatkuvasti väkisin vanhoille äijille niin kuin karjaa. Ja se ei ole tarua, vaan totta.

Toverukset totesivat että Väinämöinen on oikeassa ja muutenkin Suomessa vaikuttaa nykyisin syöpä nimeltä feminismi. Jonka hulluimmillekaan ideoille ei uskalleta sanoa ei. Mutta sitten he kysyivät:

- Me ollaan pyöritty näissä maastoissa paljon. Kuinkas me ei olla koskaan aikaisemmin nähty sinua?

Väinämöinen vastasi:

- Yleensä minä olen taustalla näkymättömänä. Annan voimaa ja jaksamista ihmisille. Se on minun päätehtäväni. Mutta olen minä tietyissä paikoissa näkyvänäkin. Erityisesti täällä Pinnanmaalla ja varsinkin täällä Taemmalla Hyijärvellä.

Toverukset ihmettelivät:

- Miksi juuri täällä?

Väinämöinen vakavoitui, oli hetken ajan hiljaa ja vastasi:

- Siksi, että täällä minä näyn takuuvarmasti. Katsokaas, minähän en ole ihminen. Sellainen kuin te. Minä olen ajatuksesta syntynyt kokonaisuus ja kun ajatus haihtuu, niin minäkin haihdun. Jos oikein huonosti käy niin minä haihdun kokonaan. Katoan tuuleen eikä minua enää ole. Minulla on ollut kovia aikoja. Ja kovia paikkoja. Erityisen kova aika ja paikka oli silloin YYA-aikana. Silloin minä olin monessa suomalaisessa paikassa lähes läpinäkyvä. Erityisesti joku Helsingin Kumpula oli sellainen paikka että minun siellä kulkiessani lävitseni olisi voinut lukea Tiedonantajaa. Ja siellähän sitä luettiin kylmä rinki persesilmän ympärillä. Ne taistolaiset jotka siellä hörsivät algerialaista punkkua ja natustelivat juustoa eivät nähneet minua ollenkaan. Koska eivät halunneet nähdä. Heillä oli omat visionsa. Ja heidän vaikutuksensa oli paljon laajempi kuin heidän lukumääränsä. He tekivät hirvittävää hallaa suomalaisille ja suomalaisuudelle. Heidän käsityksensä edistyksestä oli henkisen selkärangan mädättäminen.

Väinämöinen oli taas hetken aikaa hiljaa ja jatkoi:

- Ja ne perkeleet taisivat onnistua. Ainakin osittain. Sillä ne kovimmat ajat ovat juuri nyt. Valitettavasti. Jos minä liikun Helsingissä niin minä olen lähes täysin läpinäkyvä. Ajatus ei enää elä. Se on tarkoituksella unohdettu. Tai se on pakotettu unohtumaan. Ja jos menen Kallion kuplan alueelle niin minua ei näe enää ollenkaan. Olen vain häilähdys ihmisen silmäkulmassa. Ihmisen, joka miettii että näkikö hän jotain vai kuvitteliko vain?

Ykä totesi:

- Tuntuu siltä että ne jo pitkään valtaa pitäneet vastuuttomat ihmiset haluavat haihduttaa sinut kokonaan. Olemisesta, ajatuksista, muistoista. Kaikesta.

Lötjönen jatkoi:

- Mutta mietin sitä, että haluavatko ne tarjota jotain sinun tilallesi? Jotain, mitä niin minä kuin Ykä kuin moni muu tuskin haluaa?

Väinämöinen vastasi:

- Ei mitään uutta hahmoa. Vain tyhjyyttä. Olemattomuutta. Mitätöintiä. Antautumista. Unohtamista. Unohdusta. Ei niillä ole minun tilalleni tarjota mitään. Vain lukemattomien sukupolvien työn tuhoaminen. Ei niistä ole kuin hävittämään ja tekemään hävittämisestään itseisarvon. Rakentamaan ne eivät pysty mitään. Elatuksensakin ne saavat niiltä ihmisiltä joita halveksivat ja joista ovat riippuvaisia. Mokomat paskat.

Toverukset hörppäsivät katajaisista haarikoistaan lisää sahtia ja totesivat:

- Sitä me emme hyväksy. Eikä moni muukaan. Mutta mitä me voimme tehdä? Tässä hulluuden myllytyksessä?

- Sen minkä pieni ihminen voi tehdä. Pienen myyräntyön. Kansa, ja ajatus siitä ei elä eduskunnassa, eikä se elä lehdistössä. Se elää tavallisten ihmisten keskuudessa. Niissä Veijo Esson baareissa. Näissä tällaisissa metsästysreissuissa. Tavallisessa perhe-elämässä. Teillä on sananne. Sanokaa se toiselle. Joka sanoo sen jollekin toiselle. Ja sitten kolmannelle. Mutta olkaa huoletta. En minä ihan vähällä maailmasta ja eritoten tästä Suomesta haihdu. Suomi sairastaa nyt mutta se on parantunut ennenkin.

Lötjönen totesi:

- Ja sehän me tehdään. Niin kuin ollaan tehty tähänkin asti. Mutta tää sahti on ollut aika tuhtia. Huomattavasti tuhdimpaa kuin Tsuhnan Kosto. Millähän hemmetillä me tonne mökille päästään takaisin? Tässä alkaa meinaan olla koko lailla päissään ja tasapainoaistin kompassi heittää ikävästi ympyrää. Ollaan pian reppujen ja pyssyjen kanssa jortanissa kumpikin jos lähdetään mökille lontimaan.

Väinämöinen hymyili ja sanoi:

- Älkää pojat huolehtiko. Minä pidän siitä huolta.

Sitten Väinämöinen heitti kiukaalle löylyä, kaikki muuttui sumuiseksi…

…ja toverukset heräsivät mökiltään sängyistään metsästysvermeet päällä…

- Hitto, kellohan on jo neljä iltapäivällä. Ollaan… noin niinkun… huomisessa…

- Huomenna pitäis lähteä ajamaan kotio päin. Ei me enää ehditä tänään mettälle millään ilveellä. Vaan mikäs tuossa pöydällä on?

Pöydällä oli tuohenpala. Siinä oli tekstiä. Ykä otti sen käteensä ja luki:

KIITOS POJAT MUKAVASTA ILLASTA.

TÄMÄ OTETAAN VIELÄ UUSIKSI.

ILMOITAN SITTEN.

SIELLÄ JÄÄKAAPISSA ON PIENI MUISTO.

V.

Jääkaapissa oli kaksi teertä. Suolistettuna ja kuusenhavut mahassa. Väinämöinen oli käynyt Ykän ja Lötjösen puolesta metsällä samalla kun oli kuskannut toverukset mökille. Seuraavina vuosina Ykä ja Lötjönen olivat kulkeneet samaa Taemman Hyijärven rantaa mutta rantasaunaa ei koskaan näkynyt. Ehkä Väinämöinen kutsuisi heidät taas saunomaan kun sen hyväksi näkisi. Olihan hänellä paljon tehtävää muuallakin. Antamassa toivoa suomalaisille toivottomassa maailmassa.

*

Neljä ja puoli vuotta vuotta myöhemmin…

Toverukset totesivat puhelimessa että totta hemmetissä sinne mennään. Ei tällaisesta pyynnöstä kieltäydytä. Samalla kummankin tuohenpalat alkoivat savuta. Siihen oli ilmestynyt lisää tekstiä:

HUOMASIN, ETTÄ OLETTE HALUKKAITA TULEMAAN.

SYKSYLLÄ NÄHDÄÄN JÄLLEEN. ODOTAN TEITÄ.

V.

Syksyllä 2020 nähtäisiin taas se hahmo jonka suomalainen sielu oli synnyttänyt jo kauan aikaa sitten. Väinämöinen ei haihtuisi koskaan. Niin pitkään kun olisi Suomi ja suomalaisia.

MUUAN MINISTERI JA MUUAN VERO

Helsinki, hieman tuonnempana…

Kunnianarvoisa liikenne- ja viestintäministeri istui mietteliäänä työhuoneessaan ja odotti hyvin tärkeää vierasta. Vierasta, jonka apua, laajaa osaamista ja jämäkkää toimeenpanokykyä hän nyt tarvitsisi. Niin hän kuin koko valtakoneisto. Hallitushan oli jo jonkin aikaa taaksepäin päättänyt että valtamediaa on alettava tukea verovaroin ja samalla pyrittävä tietysti kehittämään kaikenlaista jäynää vaihtoehtomedialle. Tietysti oikeusministeriön puolella kehitteillä oleva vihapuhelaki tulisi olemaan siinä suuri apu mutta lainsäädäntötyö oli siellä viivästynyt koska asiaa valmistelleet lakimiehet olivat törmänneet hyvin vaikeasti ylitettävään esteeseen eli ”kuinka säätää poliittisen sensuurin blankolaki jota ei olisi niin selkeästi poliittisen sensuurin blankolaki”.

Ministeri huomasi hieman kadehtivansa täydellisiä diktatuurivaltioita. Niissä ei tarvinnut uhrata aikaa kansalaisille selittämiseen. Sen kuin meni ja pani tuulemaan. Kieltämättä sen kaltainen absoluuttinen valta hieman kutkutti mieltä. Mutta hän muisti kuitenkin edustavansa virallisesti Suomen historian humanistisinta hallitusta joka toimi – edelleen virallisesti – kaikkea totalitarismia vastaan. Vaikka absoluuttinen valta sille kyllä kelpaisikin. Pitäisi vaan keksiä sille joku vähemmän kalmanhajuinen nimi.

Työhuoneen ovikello soi täsmälleen sovittuna aikana. Tärkeä vieras tuli paikalle juuri silloin niin kuin oli sovittu. Niin hän aina teki. Ministeri painoi sisään-nappia ja työhuoneeseen astui saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Hän istui tuolille ennen kuin ministeri ehti pyytää mutta ministerille ei tullut mieleenkään huomauttaa asiasta. Tässä oli virkakoneiston kovin nyrkki. Rautainen ammattilainen jonka osaamista oli tarvittu mediaveroa suunnitellessa ja ennen kaikkea tarvittaisiin sitä toteutettaessa. Ministeri tervehti Lennipirkittaa ja sanoi:

- Niin, siirrytään suoraan asiaan. Mitä mieltä olet työryhmäni esityksestä ja olisiko sinulla siihen korjausesityksiä?

Lennipirkitta näpsäytti muutaman kerran tablettiaan, nosti sitten katseensa ja totesi:

- Teidän esityksenne on laimea. Aivan liian laimea. Aivan kuin te pyytelisitte jo etukäteen anteeksi. Ja te keskitytte esityksessänne aivan liiaksi mediatalojen laskeviin levikkeihin. Kai te tajuatte että oikeaa oppositiota ei olla vielä saatu raivattua pois ja sehän huutaa turvat trumpettina että ”jos mediatalo myy huonoa tuotetta niin ei sen tarvitse saada valtion rahaa vaan sen tarvitsee parantaa tuotettaan”. Ja tuo ehdottamanne muutaman kymmenen miljoonan tukipaketti on pateettinen. Sekin on määrältään suorastaan anteeksipyytävä.

- Kuinkas te haluaisitte sitten toimittavan?

Ministeri ei tainnut tajuta siirtyneensä teitittelyyn. Lennipirkitta ei siitä piitannut. Hän oli tottunut olemaan ihminen jota katsotaan ylöspäin.

- Tietysti mahdollisimman härskiä linjaa. Laskisin että suurinpiirtein noissa Yle-veron lukemissa. Ehkä hiukka enemmän. Tommoset 500 – 550 miljoonaa euroa. Eikä tätä mainosteta minään mediaverona vaan ilmoitetaan härskisti että Suomi on journalistisen hyökkäyksen kohteena jolta suojautumiseen tarvitaan Vastuullisen Valistuksen Pelastusvero. Veroa markkinoidaan sillä että silloin koronaviruksen aikaan valtamedia käytännössä pelasti suuren joukon suomalaisia henkiä uutisoimalla sataprosenttista vastuullista faktaa vaikka vaihtoehtomedian vihakirjoittajat yrittivät hämätä kansalaisiaan valheellisella propagandallaan.

- Mutta sehän on paskapuhetta. Vaikka pääministeri olisi silloin sanonut että omien pierujen haisteleminen suojaa koronalta niin valtamedia olisi toistanut sitä papukaijana ja kehunut että onpa jämäkkää ja johdonmukaista hallintopiereskelyä.

- Totta kai se on paskapuhetta. Mutta luuletteko ihmisten muistavan? Ainakaan niitten jotka lukevat valtamediaa ja niitähän on kumminkin valtaosa. Ja eikös koko touhun ideana ollut nimenomaan säilyttää vallitseva olotila?

- Joo, se on totta. Mutta kuinkas sitten menetellään?

- No ensiksi säädetään se Vastuullisen Valistuksen Pelastusvero. Ja sen jälkeen vaaditaan, että verorahaa saavien medioiden tulee allekirjoittaa sitova Vastuullisen Valistuksen Julkilausuma.

- Mitäs siihen kuuluu?

- Tietysti sen sanamuoto tulee olla sitä perinteistä haavaadeshalluai hassukssäädäätä mutta sen tosiasialliset perusvaatimukset ovat seuraavat:

1. Etnisesti edistyksellinen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo.

2. Euroopan Unionin jatkuva integraatiokehitys on kyseenalaistamaton itseisarvo.

3. Äärimmäiset Suomea koskevat ilmastotoimet ovat kyseenalaistamaton itseisarvo.

4. Feminismi ja sen pikkuserkku LGBTQTiiTyy on kaikkine variaatioineen kyseenalaistamaton itseisarvo.

Ministeri tuumaili hetken aikaa ja totesi sitten:

- Joo, tuohan on sinänsä valtamedian kohdalla jo muutenkin vallitsevaa todellisuutta mutta kyllähän se olisi hyvä ihan betoniinkin valaa. Entäs ne median edustajat jotka eivät allekirjoita julkilausumaa?

- No, hyvähän ne olisi saada tietysti kokonaan kiellettyä mutta ei nyt aleta ahneiksi. Ainakaan ihan vielä. Kaikki aikanaan ja askel kerrallaan. Mutta niille median edustajille voidaan määrätä Vastuullisuuden Vastustusvero jonka summa määritellään erikseen. Ja niille yrittäjille ja yrityksille jotka mainostavat näitten vastuuttomien medioitten lehdissä tai lähinnä sivustoilla voidaan myös langettaa jonkunlainen vastuullisuuden vastustamismaksu. Mitä tulee sosiaalisen median puoleen niin se on sitten taas vihapuhelain ongelma. Koettakaapas saada se rukattua pystyyn mahdollisimman pian. Rakkauden ja humanismin nimissä tietysti. Mutta jos palataan tähän median tukemiseen esittämälläni tavalla niin eihän tällaista kokonaisuudistusta voida aikaansaada ilman erillistä valvovaa viranomaiselintä.

- Sitä minäkin ajattelin. Minkäslainen valvova elin teillä olisi mielessä?

- No ensinnäkin sen mediaveron tai millä nimellä se nyt sitten kyhätäänkään maksutapa ei ole sillä lailla automaattinen kuin Ylellä joka on valtion laitos. Vaan valtionavustusta maksetaan pelkästään kuukausi kerrallaan. Tarvitaan valvova ja ideologisesti luotettava elin joka seuraa jatkuvasti – siis 24/7/365 –  että valitut median edustajat toimivat julkilauselman mukaisesti. Samalla tarvitaan valvojia jotka etsivät kyseisten medioitten vanhoista nettijulkaisuista poistettavaa tai ajanmukaisen ideologian mukaisesti korjattavaa. Tiernapoikia, sopimattomia poliittisia pilakuvia sekä kolumneja ja sen sellaista.

- Ihan niin kuin minä olisin kuullut tuon idean joskus jossain?

- Epäilemättä olette. Julkaisuvalvontaan tarvitaan siis huomattava määrä akateemisia ammattilaisia. Ainakin viisikymmentä tutkijaa ja menneisyysvalvontaan toinen mokoma. Se on minimimäärä. Plus sitten hallinnollinen porras tietysti. Tämä ei käy minkään jo olemassaolevan viraston alaosastona vaan on perustettava Valtion Intensiivisen Tiedotusturvallisuuden virasto VITTU.

- Niin, se on kyllä välttämätön ja onhan sillä työllistävä vaikutuskin. Eihän sivistyneessä maassa saa olla työttömiä yhteiskuntatieteen maistereita.

- Ei saa niin ja siitä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen.

- Mihin ihmeelliseen seuraavaan vaiheeseen?

- Tietenkin Inhimillisyyden Puolustamisveroon.

- Niin… tietysti… inhimillisyyttähän tässä puolustetaan… paljasta pahuutta vastaan… mutta mistäs tässä nimenomaisessa jutussa on kysymys? Ja paljonkos sitä veroa sitten kerättäisiin?

- Tommonen kaksisataa – kaksisataaviisikymmentä miljoonaa. Ja se verohan on sitten korvamerkitty yliopistojen yhteiskuntatieteellisille tiedekunnille ja muulle edistykselliselle sen kaltaiselle toiminnalle. Verosta ainakin sata miljoonaa täytyy puhtaasti korvamerkitä feminismin ja LGBTQTiiTyyn tutkimukselle. Yliopistojen muut alat ovat kuitenkin kovaa tiedettä eivätkä ne pidä pystyssä kuin yhteiskunnan ruumista mutta yhteiskuntatanhuavat alat puolestaan ovat sen sielu ja ilman sielua yhteiskunta on kuin eloton zombie.

- Mutta tuohan oli hienosti sanottu. Voinko siteerata tuota itsekin?

- Totta kai.

Sitten ministeri vakavoitui ja totesi hiljaa:

- Mutta kyllähän tästä kaikesta nousee pirunmoinen älämölö.

- Mistä suunnasta? Luuletko että kokoomus vastustaa? Ennen kuin asia annetaan julki niin kokoomukselle ilmoitetaan että jos vastustatte tätä niin vastustatte samalla niitä eurooppalaisia arvoja joiden nimeen niin kovasti vannotte. Pääministeri tulee kysymään eduskunnassa että eikö teitä hävetä. Kas kun ne julkilausuman kohdat 1 – 4 ovat juuri niitä arvoja joita kokoomus on vahtinut itsekin kuin pikkupiian kunniaa. Ja persuista ei tartte välittää niin pitkään kun niillä ei ole 101 kansanedustajaa. Ja tällä mediaverolla ja siihen liittyvillä ennakkoehdoilla pidämme huolen ettei niin tule koskaan tapahtumaankaan. Maailman itäsaksalaisin kansa nimeltä suomalaiset kas kun uskoo valtamediaa nyt ja uskoo tulevaisuudessakin. Ainakin vallan säilyttämisen kannalta riittävässä mittakaavassa.

Lennipirkitta kohensi asentoaan ja hymyili pirullisesti:

- Nämä toimenpiteet ovat tietysti vasta vallitsevan tilanteen välttämätöntä vakiinnuttamista ja varmistamista. Valtakoneisto, korkein virkakoneisto ja valtamedia nukkuvat saman peiton alla. Se on se ainoa oikea vallan kolmijako. Seuraavaksi sitten laitetaan työn alle se vihapuhe- ja maalittamislaki että turvat saadaan mahdollisimman tarkkaan tukittua. Ja sitten alkaa vasta se varsinainen lainsäädäntötyö.

Ministeri änkytti hieman ja kysyi:

- To… totanoin… niin mikä varsinainen lainsäädäntötyö?

Lennipirkitta otti kasvoilleen suorastaan runollisen ilmeen ja vastasi:

- Tietenkin laki edistyksellisestä perus- ja jatko-opetuksesta. Melkoinen osa aikuisväestöä on siinä määrin menetettyä että se ei tottele kuin pakolla. Mutta lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Kun opetus saadaan oikealle edistykselliselle tolalle ja vanhempien haitallinen vaikutus mitätöidään niin päästään lopulta siihen täydelliseen yhteiskuntaan jonka aikaansaaminen on ollut koko ikäni se suurin tavoitteeni ja unelmani. Ja nyt ollaan lähempänä sitä kuin koskaan ennen.

- Tarkalleen minkälaiseen täydelliseen yhteiskuntaan?

- Se yhteiskunta on iloton, nauruton, vitsitön ja huumoriton. Siinä ihmiset kyttäävät toistensa vääriä mielipiteitä ja samalla pelkäävät kun heidän omia mielipiteitään kytätään. Siinä ei tarvita edes salaista poliisia. Kansalaiset toimivat itse sellaisena. Ja siinä yhteiskunnassa ajattelu on sallittu vain harvoille sertifikoiduille ammattilaisille jotka ovat pääosin naisia. Ajattelu, siinä on se syöpä josta meidän on päästävä eroon. No niin, panehan toimeksi ja ilmoita kuinka homma edistyy.

Saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen poistui ministerin työhuoneesta ja ministeri mietti hetken itsekseen että tulisiko hänen olla jotenkin huolissaan. Mutta sitten hän ryhdistäytyi ja totesi itselleen että hyvyyden, ihmisyyden ja rakkauden asiallahan tässä oltiin. Ei valta turmele. Kun sitä käyttää vastuullisesti. Ja vastuullisestihan sitä käyttävät vain oikeat, edistykselliset ihmiset.

MIINUSTA MIINUKSEN PÄÄLLE

Tämä koronavirus on hiukkasen jarruttanut huulipunahallituksemme pääprioriteetteja mutta eihän se niitä suinkaan ole unohtanut. Tuorein edistyksellinen teko on se, että kyseinen hallitus valmistelee ulkomaalaislain muutosta, jolla helpotetaan turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuksia eli poistetaan karenssiaika, jonka jälkeen saa työskennellä. Perusteena on komeasti:

Muutoksella halutaan hyödyntää maassa oleskelevien kansainvälistä suojelua hakeneiden työpanosta nykyistä paremmin.

Sehän hallitusta ei haittaa että eivät kyseiset turvapaikkahuilailijat ole pahemmin töistä kiinnostuneet muutenkaan. Miksi olisivat, sillä tavoitteena on päästä pysyvän elatusautomaatin piiriin minkä hoksaavat kaikki muut paitsi ne, joitten se ehdottomasti pitäisi hoksata. Noin loogisestikin ajatellen lienee selvää että jos heppua ei kiinnosta kotimaassaan taatelinpoimijan ura niin tuskin hän muuttaa Suomeen tavoitteena mansikanpoimijan ura.

Hallituksen – niin kuin valitettavan monen edellisenkin hallituksen – linjan tähän etnisesti edistykselliseen jätkämaahanmuuttoon jolla imetään Suomeen kehitysmaitten väestöräjähdyksen ylijäämää voisi kiteyttää näin:

Me tiedämme kyllä, että tämä on mennyt perseelleen viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Mutta koska se on meille sekä unelma että päähänpinttymä emmekä milloinkaan aio myöntää olleemme väärässä niin tätä jatketaan niin kauan kunnes se alkaa toimia tai kunnes kukaan ei enää jaksa valittaa asiasta.

Se on ihan yksi lysti mitä se maksaa. Sillä te muurahaiskansalaisethan sen maksatte.

Hjuu, lakia siis suunnitellaan väliaikaiseksi. Uskooko kukaan että tämä hallitus jollain lailla tai jossain vaiheessa kiristää etnisesti edistyksellistä maahanmuuttoa millään tavoin?

Lisäys tolkullisemmasta asiasta: Pauli Vahteran uuden blogin rss-syöte pelaa nyt ja se löytyy blogin sivupalkista niin kuin muutkin suositeltavat lukemistot. Paulin blogin yläpalkista puolestaan löytyy se rss-syöte josta sen voi  halutessaan kopsata omaan blogiinsa.

EPÄILYKSEN PIRU JA NELJÄS TASO

Helsinki, näinä päivinä…

Vaan missäpäs sitä vihervasemmistolaisen suvaitsevais-tiedostavan ihmisen olisi mukavampaa asustella kuin viihtyisässä Kallion punavihreässä kuplassa. Kuplassa, jonka sisäpinta oli peiliä joka tietysti sai uskomaan että kupla ulottui yli tunnetun universumin eikä mitään muuta kuin kyseistä kuplauniversumia ollut olemassakaan. Väitteet jonkun muun ja toisenlaisen ajattelutavan olemassaolosta oli törkeää pilaa joka tuli vaimentaa aggressiivisella lainsäädännöllä joka säädettäisiin äärimmäisen rakkauden nimissä.

Tässä viihtyisässä kuplassa asusteli myös 32-vuotias Nalketta Haarakihl, Helsingin Yliopiston Nänniä-instituutin tohtorikoulutettava Nuori Älykäs Nainen, koulutuksen aiheena queer-perversion syvimmät ilmiöt. Nalketta oli myös hyvin aktiivinen nuori nainen joka oli säilyttänyt nuoruuden innon jota uhkasi aina keski-ikäisyyden jämähtäminen mutta josta Kallion kuplan asujaimisto oli onnistuneesti suojellut itseään. Täällä oltiin nuoria vielä seitsenkymppisinäkin.

Nalketta oli tietysti Vihreiden De Röda aktiivijäsen. Olihan hän myös aktiivijäsen LGBTQTiiTyyAaIiFoo-järjestössä eli LGBTQTiiTyy Against Islamophobia. Olipa hänen äänensä myös voimakkaasti esillä VÄIRT-järjestössä eli Vain Äärimmäiset Ilmastotoimet ovat Rauhan Toimia. Tietenkin hän vaikutti voimakkaasti myös EEMVV-yhdistyksessä eli Etnisesti Edistyksellinen Maahanmuutto on sekä Voimavara että Velvollisuus. Samanhenkisessä seurassa hän oli saanut runsaasti arvostusta, väitöskirja oli hyvää vauhtia valmistumassa ja seuraavissa kunnallisvaaleissa hän olisi melko varma läpimenijä.

Hän ajatteli että ei ehkä ollut niin tärkeää se, mitä hän ja kaltaisensa saivat aikaiseksi. Tärkeämpää oli romuttaa sen arvokonservatiivista yhteiskuntaa pystyssä pitävät pilarit. Isänmaa, avioliitto, perhe. Kaikki sellainen joka joutaisi historian romukoppaan. Juuri se antaisi suuren onnistumisen tunteen. Ja hän oli ollut siinä romuttamistyössä äärimmäisen aktiivinen. Menestyksekäskin. Ei ihme, että hän kotonaan käveli viinilasin kanssa peilin eteen, vinkkasi silmää itselleen ja totesi:

- Sinä olet tärkeä ihminen, tiedätkös.

Mutta peilikuva vinkkasi takaisin pari sekuntia myöhässä. Sitten se irvisti pirullisesti. Ja sitten… se muuttui kokonaan joksikin toiseksi… mitä setämiesten helvettiä tää on…

Tuo hirvittävä kiiluvasilmäinen otus ryömi ulos peilistä, lennähti Nalketan työpöydälle ja päästi julmasti irvistellen rikinkatkuisen pierun jonka Nalketta olisi voinut sanoa muistuttavan moottorisahan ääntä jos olisi tiennyt mikä sellainen on. Voisiko se olla se hahmo, minkä muutama kuplan jäsen oli kertonut tavanneensa? Ja joitten puheet olivat muuttuneet sen jälkeen levottomiksi. Sisältäen… epäilyksen. Väärän ja kielletyn epäilyksen. Jonka jälkeen kyseiset ihmiset olivatkin muuttuneet kuplaihmisille välittömästi epähenkilöiksi joita vihattiin vielä enemmän kuin käppäukkoja, setämiehiä ja kaikkia mahdollisia natseiksi tulkittuja. Mutta epäilijät omien riveistä olivat vielä pahempia. He olivat pettureita. Tuo sarvipäinen otus valaisi tilannetta:

- Joo, juuri minä se olen. Juuri se, mitä ajattelit. Ja jonka muutama kuplasi jäsen on jo tavannut. Tai aika useakin mutta he ovat yleensä niin täynnä itseään etteivät näe kuin oman peilikuvansa. Ja mitäkö minä olen tullut sinulle kertomaan? No sitä, että kuvitelmistasi ja itsekehustasi huolimatta sinä et ole tärkeä. Kaltaisesi yliopistopellet näennäistieteellisine ja tosiasiassa uskonnollisine tutkimuksineen ette ole tärkeitä. Mielipiteenne eivät ole tärkeitä. Eivätkä ne ole rakentavia vaan tuhoavia. Mutta sanotaanko näin, että helvetillis-taivaallisten tutkijoitten näkökulmasta te olette mielenkiintoisia. Hyvin mielenkiintoisia. Te olette jotain, jota ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut.

Nalketta oli saanut hieman koottua itseään tämän yllättävän kohtaamisen aikaansaaman kauhun jäljiltä ja totesi:

- No mutta emmekös me sitten ole tärkeitä? Jos me olemme jotain aivan uutta. Inhimillisen kehityksen uusi taso. Emmekö me ole edistystä ja kehitystä?

Epäilyksen Piru hymyili varsin pirullisesti ja vastasi:

- Ette kylläkään. Te olette jotain, jonka liian pitkälle kehittynyt yhteiskunta näyttää  jostain syystä synnyttävän saadakseen aikaan itseään tuhoavan kehityskulun. Ja me ihmettelemme että miksi. Emme ole päässeet siitä perille. Työnimenä me olemme käyttäneet teistä tuttavallisemmin termiä Jänisrutto ja tieteellisemmin taas termiä Neljäs Taso.

- Neljäs Taso? Mitäs se tarkoittaa?

- Kaipa tiedät – tai ainakin olet lukenut – historian saatossa työnjaon ja työtehtävien kehityksestä?

- Tietenkin.

- Mutta kertaanpa vielä pikaisesti: Se ensimmäinen taso oli pelkkää henkiinjäämistä. Keräilyä, metsästystä, kalastusta ja maanviljelyä. Maanviljelyn myötä päästiin toiselle tasolle joka sai aikaan vaikkapa seppiä, suutareita, mylläreitä ja ennen pitkää vaikkapa insinöörejä ja ydinfyysikoita. Tämän aikaansaaman taloudellisen kasvun ja sen kuuluisan lisäarvon myötä mahdollistui kolmas, ei-aineellisiin asioihin kehittynyt taso joka sai aikaan vaikkapa kuvataiteilijoita, kapellimestareita, filosofian tohtoreita ja sirkuspellejä. Mutta te olette jotain uutta. Te, niin läntisessä kuin pohjoisessa Euroopassa. Samoin kuin osittain tuolla Amerikoissa. Te olette se Neljäs Taso.

Nalketta oli tässä vaiheessa kaatanut itselleen punkkulasin ja hetken mielijohteesta tarjosi tuolle karmealle vieraallekin. Hörpyn otettuaan hän sanoi:

- Oletan, että selität nyt mikä se Neljäs Taso johon minäkin kuulun sitten on?

- Oletat oikein. Neljäs taso sisältää kaltaisiasi yliopistoihmisiä sekä aina lisääntyvissä määrin valtamedian edustajia joiden työn pääsisältö on oman – varsin mukavasti kehittyneen – yhteiskuntanne täydellinen mitätöiminen, halveksuminen ja sen toimintaedellytysten nakertaminen. Te teette sen vaatimalla – onnistuen – täysin järjetöntä haittamaahanmuuttoa, vaatimalla sen talouden romahduttamista ilmastohysterialla ja vaatimalla sen arvomaailman täydellistä tuhoamista aina ydinperhettä myöten. Normaalisti tämä voitaisiin tulkita pelkäksi hulluudeksi mutta kun kyseessä on yhteiskunnan rahoittama ja sen itsensä tuhoon tähtäävä suurimittainen toiminta niin kyseessä on joku suuremman luokan inhimillinen katastrofi jonka pohjimmaista syytä me emme ole vielä onnistuneet selvittämään.

- Mutta entäpäs jos kyseessä onkin inhimillinen edistys ja kehitys? Se seuraava askel? Askel parempaan?

Epäilyksen Piru sanoi narskuvalla äänellä että ”määrittelykysymys”, naksautti sormiaan ja pöydälle ilmestyi korttipakka.

- Valitse joku kortti.

- No tossa. Pataässä.

- Valitse joku toinen kortti.

- Pataässä tämäkin… hetkinen… näähän on kaikki pataässiä.

- Niin. Koska minä määrittelin ne pataässiksi. Aivan sama mitä ne tosiasiassa olivat. Niin toimitte tekin. Koska teillä on määrittelyvalta. Jolla on yhteiskunnassa suunnaton merkitys. Siksi te voitte määritellä mielettömyytenne edistykseksi ja kehitykseksi. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

- Itse asiassa taidan ymmärtää.

Epäilyksen Piru levitti korttipakan uudelleen pöydälle ja se oli nyt täysin normaali pakka.

- Lopetin määrittelyn ja asiat muuttuivat sellaisiksi kuin ne oikeasti ovat. Jos te toimisitte samoin, niin esimerkiksi biologia uskaltaisi julkisesti määritellä teidät loisiksi ja lääketiede syöväksi. Koska juuri niitä Neljäs Taso on.

Nalketta otti kasvoilleen uhmakkaan ilmeen:

- Mutta mepä emme luovu vallastamme kun kerran olemme sen saaneet.

- Ettepä tietenkään. Enkä minä teitä sitä pyydä tekemään. Mutta mietipä, määrittelyvaltaa käyttävä Neljännen Tason edustaja Nalketta Haarakihl, mitä tulee tapahtumaan jos te pääsette kaikissa vaatimuksissanne absoluuttiseen loppuunsa saakka? Ja miettikää kuinka riippuvaisia te olette tästä hyvinvoivaksi rakennetusta lällydemariyhteiskunnasta niin taloudellisesti kuin kaikilla elämänne alueilla. Siitä lällydemariyhteiskunnasta jota te pyritte sen saman yhteiskunnan palkkaamana tuhoamaan. Käytä miettimiseen niitä kahta kansantaloustieteen kurssia jotka opintojesi alkuaikoina kävit ennen kuin siirryit muodikkaampiin aineisiin. Mieti, kuinka riippuvaisia juuri te olette toimivasta yhteiskunnasta jolla on varaa tuhlata teidän kaltaisiinne turhuuksiin. Ja mieti, entäs jos se vara loppuu? Jos se loppuu niin kertakaikkiaan.

Se, mitä nyt tapahtui oli ollut hyvin harvinaista jopa Epäilyksen Pirun pitkällä uralla. Se saattoi tuntea kuinka Nalketan aivoissa 50-penninen toisensa jälkeen lennähti pajatson keskustaan ja kolikot kilisivät. Tässähän oli kyseessä täydellisen tajuamisen prosessi.

- Voi jumalauta…

Epäilyksen Piru jatkoi:

- Muista myös, että sinun urasi ei ole työtä. Se ei ole tutkimusta. Se on palkattua harrastusta ja egonsa ruokkimista jonka etuoikeuden sinä olet saanut sellaisten ihmisten kustantamana jotka eivät olisi halunneet harrasteluasi kustantaa. Mieti. Kun valtiolle tulee teidän kaikkien toteutuneiden vaatimusten johdosta totaalinen pankrotti jolloin pelkän syömisen hankkiminen ihmisille muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi niin kuinkahan sinun palkatulle harrastuksellesi oikein mahtaa käydä?

- Voi jumalauta…

- Ja jos teidän utopianne saa aikaan typeryyttään haluamansa täydellisen kaaoksen niin sekään ei kestä loputtomiin.  Jossain vaiheessa joku voittaa ja palauttaa järjestyksen hyväksi katsomallaan tavalla. On sinänsä aivan yksi lysti mitä ismiä tai ismittömyyttä se voittaja kannattaa. Joka tapauksessa sille te Neljännen Tason edustajat ovat täysin turhia. Islamilaiset hirttävät teidät. Jos sattuvat olemaan hellällä tuulella. Kansallismielisiltä te ehkä ruinaatte apua ja suojelusta ja ne puolestaan mitä todennäköisimmin käskevät teitä painumaan helvettiin. Te olette täysin avuttomia. Te ette osaa mitään hyödyllistä. Teistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Teistä ei ole edes rosvoiksi. Teidät muistetaan vain idiootteina jotka saivat tieten tahtoen kaiken romahtamaan. Sen kaiken, minkä tavalliset ihmiset olivat rakentaneet. Te olette rakentamassa itsellenne uraa kerjäläisinä mutta ei sellaisina kerjäläisinä joille ihmiset antavat ropoja. Vaan typeryksinä jotka saivat sen kerjäläisyyden aikaiseksi. Maassa, joka oli hyvinvoiva ja kerjäläisyys jotain, jota opetettiin historiantunneilla. Te olette tuomassa sen takaisin.

Nalketta katsoi vastapäistä seinää tyhjin silmin mutta Epäilyksen Piru tiesi että hänen aivonsa kävivät ylikierroksilla. Se tulisi tapaamaan Nalketan uudestaan mutta nyt se jätti hänet rauhaan. Sillä se tiesi Nalketan aivoissa pyörivän myös toisen esille nousevan kysymyksen: ”Tiedän, mitä olen ollut tekemässä. Tiedän mihin se johtaa. Tiedän sen mielettömyyden. Mutta uskallanko tehdä asialle mitään? Uskallanko aukaista suuni? Mitä siitä sitten seuraa?”.

Niin. Mitä siitä seuraisi? Jos Nalketta alkaisi puhua mielettömyyttä vastaan hän olisi pian itsekin epähenkilö. Paarialuokkaa. Kuplasta karkoitettu. Heimonsa hylkäämä. Eikä hän osannut elää ilman heimoaan. Ja eihän hän osannut tehdä mitään muuta kuin nakertaa itselleen ja heimolleen kuoppaa tulevaisuudessa. Palkattuna. Se, ja vain se oli hänen ammattinsa. Jos sitä sellaiseksi saattoi sanoa. Mutta tuskin hän uskaltautuisi sanoutua siitä julkisesti irti. Epäilyksen Piru poistui paikalta ja ihmetteli näitä lällydemariyhteiskuntia. Ne olivat saaneet itsensä oikeastaan täysin valmiiksi ja onnistuneeksi mutteivät ymmärtäneet sitä ja kuvitellun kehityksensä nimessä ne olivat taannuttamassa yhteiskuntiaan takaisin keskiajalle. Aikaan, jolloin pyhien ajatusten valvojat pitivät huolen siitä ettei pyhiä ajatuksia häpäistäisi. Ainakaan ilman rangaistusta.

Mikä helvetti noita ihmisiä oikein vaivasi?

Kiitokset Qroquius Kadille, Tuumailijalle ja Terho Hämeenkorvelle inspiraatiosta, vinkeistä ja avusta.

MAINOS: PAULI VAHTERAN UUSI BLOGI

Niin kuin lukija hyvin tietää on Pauli Vahtera yksi ehdottomasti tärkeimmistä kansallismielisistä kirjoittajista. Pauli kirjoitti blogiaan pitkään Iltalehteen mutta kyseinen aviisi siirsi bloginsa vuodenvaihteessa Uuteen Suomeen ja sehän ei pelialustana houkuttele.

Nyt Paulilla on kokonaan omat sivut jotka löytyvät osoitteesta vahtera.blog.

Hotellin respa suosittelee lämpimästi. Pyydän, että levitätte linkkiä. Tässä blogissa Paulin sivusto näkyy toistaiseksi päivittymättömässä linkkiosiossa koska päivittyvään sitä ei jostain syystä saa. Korjaan vian heti kun keksin miten.

VAIHTELEVASTI SUOMALAINEN

Valtamediamme toiminta on jo pitkän aikaa ollut suorastaan hellyttävän ennustettavaa. Jos 1980-luvulla kansalainen olisi törmännyt otsikkoon  ”hollantilais-suomalaisessa amfetamiiniliigassa usealle maksimirangaistukset hovissa” niin kyseinen kansalainen olisi hyvin perustellusti voinut ajatella että kas, siinä on Kuosmanen, Korhonen, Laatikainen, Penttinen sekä van Jotakin ja van Tätäkin saaneet ansionsa mukaisesti. Piruakos rosvoilivat.

Nykyisin on oikeaoppisen toisin ja kun kansalainen lukee saman otsikon ”hollantilais-suomalaisessa amfetamiiniliigassa usealle maksimirangaistukset hovissa” niin mieleen tulee heti varsin perusteltu epäilys siitä että ketkähän ne ovatkaan koettaneet onneaan laillisuushaasteisessa liiketoiminnassa. Ja valtamediahan ei petä tälläkään kertaa. Pitkiä tuomioita tuli seuraaville ”suomalaisille”:

- Hauzin Hajipoori

- Soheil Yadzi

- Rawand Chimani

- Yossef Bellassin

- Mohamud Kassem

- Farman Osman Abdulkhadir

- Mahir Heyecan

- Ricardo Hubert Jan Duda

- Halil Kayikcoiglu

- David Cella

Missäs ne hollantilais-suomalaisen liigan suomalaiset olivatkaan? Tai no, suomalaisuuskin on vain sosiaalinen konstruktio, eikös se niin ollut?

Kaavahan on aina sama. Jos etnisesti edistyksellinen henkilö saa aikaiseksi jotain positiivista tai edes jollain tavoin positiiviseksi tulkittavaa niin hänen etnistä edistyksellisyyttään suorastaan hierotaan vasten lukijan naamaa. Sen sijaan kun etnisesti edistyksellinen sikailee, perseilee ja häröilee niin hän aina muuttuukin yllättäen suomalaiseksi. Mutta ehkä valtamedia – varsin perustellusti – olettaa että ihminen lukee uutisesta pääosin vain otsikot ja uskoo niitten sanomaan.

Sen tavallisen kansalaisen tulee muistaa että nimenomaan tällaiselle valtamedian toiminnalle liikenne- ja viestintäministerimme Timo Harakka esittää valtion tukijärjestelmää. Harakka pohjaa vaatimuksensa selvitykseen jonka hänelle toimitti ehdottoman puolueeton entinen Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström.

Eikö se pakotettu Yle-vero riitä? Ei tietenkään. Sillä täytyyhän kansalaisella olla käytettävissään useita tiedonvälitysvaihtoehtoja jotka käsittelevät asioita erilaisista näkökulmista. Niin kuin oli Neuvostoliitossakin. Vremja, Pravda, Konsomolskaja Pravda ja Krasnaja Zvedzda.

Eläköön yksimielinen ja väärinajattelusta vapaa tiedonvälitys! Nyt ja tulevaisuudessa!

Joka tapauksessa oikein hyvää alkanutta toukokuuta kaikille.