PULUSHAKKI

Törmäsinpä interwebin ihmeellisessä maailmassa tällaiseen. Se on kyllä erinomaisen kuvaava joten jaan sen teillekin:

Tietysti oikein arkkityyppi tuosta on tuo S. Marin joka pääsi vahingossa pääministeriksi, vaalien jälkeen haistatti pitkät äänestäjilleen ja läksi kansainväliseksi bimboksi. Mikä rooli tietysti hänelle parhaiten sopiikin.

Miettikääpä piruuttanne, mihin päädyttäisiin jos tuo viisikko olisi saanut jatkaa vielä neljä vuotta?

Lyhyen postauksen lopuksi vielä pieni (iso) toive hallitukselle: Ryhtykää nyt hemmetissä karsimaan niitä akateemisia suojatyöntekijöitä. Niitten puolesta tuskin AY-liikekään ryhtyy tukilakkoihin vaikka se kaikin keinoin yrittääkin saada Suomen takaisin sille vekselivetoiselle linjalle joka väistämättä johtaa valtion kokoiseen pankrottiin.

AJAN OHITTAMAT

Sauna oli valmiina. Puut rätisivät kiukaan pesässä kutsuvasti. Oli närettä mukana. Sen kyllä kuuli. Ei sieltä puuttunut enää kuin saunojat. Ja sieltähän he tulivat. Kaksi vanhaa miestä. Yli kahdeksankymppinen isä ja kuusikymppinen poika. Miehet avasivat oluttölkit ja heittivät löylyä kiukaalle.

Löylyn mukana tapahtui se, mitä oli tapahtunut niin monta kertaa ennenkin. Saunojat siirtyivät muistojen maailmaan. Nyt lauteilla oli noin 35-vuotias isä ja kymmenvuotias pikkupoika. Jotka olivat näillä lauteilla 1970-luvulla. Siellä kaukaisessa Kekkoslovakiassa. Jossa Oy Firma Ab turvasi kunnan ihmisten elannon ja Urkki hoiteli suuremmat asiat. Ainakin niin uskottiin. Mikäs heillä oli ollessa.

Saunojat muistivat hyvin siinä ajassa eläneen toivon tulevaisuudesta. Varmaankin isä menisi eläkkeelle Oy Firma Ab:sta ja poika jatkaisi työtä samassa firmassa. Tokihan se jatkaisi toimintaansa. Kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin. Poika muisteli saunassa lämmöllä niitä aikoja Oy Firma Ab:n asuntoalueella. Hän oli jo koulussa oppinut valitettavan hyvin, kuinka sadistisia paskiaisia lapset saattoivat toisilleen olla. Mutta tuolla asuntoalueella oli vain kavereita. Ketään ei kiusattu. Ketään ei rääkätty.

Jostain kaukaa lauteille alkoi kuulua taistolaislauluja. Mutta uusi kauhallinen löylyä karkoitti ne. Isä totesi löylyä heittäessään että kulttuuritaistolaisen on ihan turha laulaa työläinen Esko Kulosesta jos ei itse edes tunne yhtään työläistä.

Pidettiin tauko ja laitettiin takkaan tuli. Avotakkahan se, silloin aikanaan rakennettu. Tauko jatkui samassa tunnelmassa ja samassa ajassa. Uusiin löylyihin siirryttäessä oltiin sitten jo 1980-luvulla. Lauteilla oli nyt noin 45-vuotias isä ja vähän päälle parikymppinen poika. Joka tietysti kuvitteli olevansa jo täysi mies kun oli se inttikin tullut käytyä ja naisiinkin jo tutustuttua. Vähän päälle parikymppistä viisaampaa ihmistä ei helpolla löydy. Aika sitten tyhmentää häntä. Sitä saattaisi sanoa viisastumiseksi.

Nuo 1980-luvun isä ja poika muistivat että maassa oli silloinkin sellainen yleinen tulevaisuuden toivo. Yleisen elintason noustessa. Mutta heidän kohdallaan se alkoi jo järkkyä. Isä tiesi, että Oy Firma Ab alkoi ulkoistaa toimintaansa. Se saattoi jossain vaiheessa tietää joko tympeitä reppurin hommia tai sitten työttömyyttä. Kun kunnassa ei paljon muuta ollut. Pois muuttamista ei ajateltu. Minnekäs sitä ihminen kotoaan lähtisi? Poika puolestaan tiesi että Oy Firma Ab:n varaan ei enää kannattanut varata mitään. Oli mietittävä jotain muuta.

Saunan seinästä kuului kaukaista kahinaa. Jaa, ne olivat seteleitä. Silloinhan vietettiin suurta nousukautta ja kulutusjuhlaa. Oli niitä juppeja. Ja juntteja. Joita isä ja poika olivat ihan suosiolla. Ei heillä ollut varaa mihinkään kulutusjuhliin. Eikä kiinnostusta Lacosten paitoihin. Painukaa helvettiin, he totesivat seteleille koska tiesivät niiden olevan tyhjän päälle rakennettua kuplavalhetta ja kipollinen löylyä karkoitti ne lopullisesti.

Oli aika taas uuden tauon. Takkaan lisättiin puita ja elettiin edelleenkin 1980-luvulla. Tauon jälkeen saunaan siirtyivät 1990-luvun isä ja poika. Isä jotain 55 vuotta ja poika puolessavälissä kolmeakymmentä. Saunan hirret nirskahtelivat kuuluvasti. Jep, miehet tunsivat äänen. Siinä romahti tässä maassa sekä luottamus että toivo tulevaisuudesta. Oli se Suuri Lama. Joskus aikaisemmin – he muistelivat – 60.000 työtöntä sai aikaan hätätilahallituksen. Nyt sadoista tuhansista työttömistä tuli vain tilastoluku. Ei mitään muuta. Suomen henkinen selkäranka särkyi.

Isä varautui pitkäaikaistyöttömyyteen. Oli sentään vielä tuolloin sauma päästä ns. uraputkeen. Poika oli tehnyt jo valintansa ja mennyt virkamieheksi alalle joka muuttui jatkuvasti vittumaisemmaksi. Mutta poispääsyä ei enää ollut. Jossain saunan seinissä kaikui jonkin sen ajan poliitikon ääni ”me elimme yli varojemme”.

Isä ja poika totesivat yhteen ääneen että haista sinä jätkä paska. Joku ehkä eli mutta me emme. Ei meillä ollut kulutusjuhlasta tietoakaan. Kipollinen löylyä karkoitti äänen lopullisesti. Oli aika siirtyä jälleen tauolle. Ja sen jälkeen vielä löylyihin. Nyt löylyissä olivat jälleen päälle kahdeksankymppinen isä ja noin kuusikymppinen poika. Yksi eläkeläinen ja yksi pitkässä virkaurassaan loppuun kulunut. He tajusivat kyllä, mitä oli matkan varrella tapahtunut. Ehkä jopa että miksikin.

Mutta viimeistä kymmentä vuotta he eivät enää hahmottaneet. Se oli vain sellaista oksennuksenkirjavaa mielettömyyttä jota kirjavana sumuna lääti saunan seinään hysteerinen joukkorääkyvä ämmälauma. Ämmälauma, jonka pääasiallinen missio näytti olevan asioiden sotkeminen asioista tietämättömien vahvojen tunteiden vietävänä. Isä ja poika eivät sitä hahmottaneet. He eivät sitä tajunneet. Eikä aika tuntunut tajuavan heitä. Aika oli mennyt heistä ohi. Ajan henki oli mielettömyys, eikä se kysellyt heidän mielipidettään. He olivat dinosauruksia, joista haluttiin päästä eroon.

He läksivät jälleen tauolle ja katsoivat palavaa takkatulta. Takkatuli kertoi heille lohduttavaa omaa viestiään. Viestiä lukemattomista samanlaisista saunoista joissa istui samanlaisia miehiä. Ajan ohittamia. Dinosauruksia. Mutta he olivat silti olemassa. Niin kuin isä ja poikakin. Eivät he tienneet, antoiko takkatuli heille toivoa järkevämmästä tulevaisuudesta. Mutta ainakin se kertoi, etteivät he olleet yksin.

Eiköhän oteta kumminkin vielä yhdet löylyt?

EGONSA RUOKKIJA OPETTAA

Suvaitsevais-tiedostavaistohan on toistuvasti onnistunut vähättelemään kehitysmaalaista rikollisuutta. Jos se harrastaisi sitä omiin nimiinsä niin asia ei suuresti kiinnostaisi mutta koska kyseinen lössi saa jatkuvasti palstatilaa valtamediapuolue VMP:ltä niin asiasta kannattaa huomauttaa.

Tuoreen ekstravähättelyn suoritti Iltalehdessä joku toimittelija nimeltään Anni Emilia Alentola. Hän totesi että Ruotsin poliisi on laskenut jengirikollisuudessa olevan tavalla eli toisella 62.000 ihmistä, mutta sillä ei ole merkitystä koska aktiivisia jäseniä on ”vain” 14.000. Aktiivisia. Siis aseistettuja. Sain vinkin asiasta vakikommentoija Joppos123:lta (kiitos sinulle) joka totesi asiasta osuvasti:

Antakaas kun lasken. Aktiivisia jäseniä siis 10 jääkäripataljoonaa eli kolme ja puoli prikaatia. Se on muuten puolitoista prikaatia enemmän kuin Ruotsin sodanajan maavoimat.

Asia varmasti suhteutuu tuossa lauseessa eikä siinä ole minkäänlaista vähättelyn aihetta. Mutta kyseinen Alentola heittää pöytään lällällää-kortin:

Selvityksen mukaan aktiivisista jengirikollisista kuitenkin 88 prosenttia on Ruotsin kansalaisia, eikä heitä tietenkään voi minnekään lähettää. Ulkomaalaisten osuus jengeistä on reilut 1 500 ihmistä.

Ja tässäkään asiassa ei ole yhtään lällättämistä. Vaan esille nousee kysymyksiä. Joita tulee esittää myös Suomessa:

1. Millä ihmeen perusteella niitä kansalaisuuksia on jaettu kehitysmaalaisille kuin ämpäreitä marketin avajaisissa.

2. Olisiko aika alkaa vakavasti miettiä, että kuinka niitä väärin perustein jaettuja kansalaisuuksia voisi perua?

Kyseinen Alentola jatkaa pöyristymistä:

Tällaisista luvuista hyötyy oikeastaan ainoastaan Ruotsin hallitus. Niiden avulla on hirveän helppo perustella, miksi tarvitaan esimerkiksi lähiöihin asetettavia tarkastusvyöhykkeitä, joiden vaikutuksia ei juuri ole tutkittu ja jotka mahdollisesti rikkovat useampaa ihmisoikeussopimusta ja lisäävät syrjintää sekä etnistä profilointia.

Ihmisoikeussopimukset huudettu. Kuinkas kehitysmaalainen rikollisuus vaikuttaa kantaväestön ihmisoikeuksiin? Välittääkö Alentola ja alentolat siitä? Ja koska jengirikollisuutta harjoittavat nimenomaan etnisesti edistykselliset niin tämä kauhea etninen profilointi on kyllä välttämättömyys.

Mutta näille alentoloille sillä ei ole merkitystä. Kun ei muuhun pysty niin jollainhan sitä egoa on ruokittava. Ja valtamediapuolue ruokkii sitä niin kovin mielellään.

Ruokin egoani ja opetan.

***

Lisäys ja mainos: Nils-Aslak Näkkäläjärvi on avannut uuden blogin Ihmisiä telineillä II koska Vuodatus-alusta temppuilee jatkuvasti. Löytyy tästä linkistä ja blogini sivupalkista.

UTOPISTIT LASTEN KIMPUSSA

No niin, yksi talvi on saatu taas lusittua. Ainakin kalenterin mukaan. Hyvää alkavaa kevättä kaikille ja muistutetaan että utopistit voivat maassamme edelleenkin valitettavan hyvin. Eivätkä ne jätä lapsiakaan rauhaan. Annetaanpa erään utopistin eli ”Naisasialiitto Unionin tasa-arvoisen varhaiskasvatushankkeen” projektipäällikön Nea Alasaaren kertoa varhaiskasvatuslakiin vuonna 2023 tehtyjen muutoksien vaikutuksista päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuslaissa sanotaan, että tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitää edistää. Varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun perusteissa on ollut vuodesta 2018 maininta, että kaiken varhaiskasvatuksen pitää olla sukupuolisensitiivistä.

…

Toiseksi laissa sanotaan, että toimintaa pitää kehittää. Jos on huomattu, että lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa ja sukupuolistereotyyppisillä leluilla, kehittämistoimenpiteeksi ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista.

Laki vaatii konkretiaa eli tässä tapauksessa voidaan esimerkiksi miettiä, onko päiväkodissa sukupuolitettu joitain leluja värien perusteella. Sen jälkeen voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita.

Siis arvotaan leikit ja leikkikaverit? Seuraava vaihe lieneekin sitten se että sukupuolisensitiiviseksi koulutettu henkilökunta ei enää arvo, vaan määrää. Näin lyhyesti voisi vain todeta että voisivatko utopistit jättää sentään lapset rauhaan maailmanparannuskiihkostaan ja antaa lasten olla ihan sellaisia kuin niitä itseään huvittaa?

OPIKSI JA OPASTUKSEKSI

Lyhyt oppimäärä

Niin kuin lukija hyvin tietää, ansiokkaat – tai osittain jopa kieli poskessa toimivat – natsien metsästäjät löytävät aina uusia pöyristymisen kohteita. Hiljattainhan löytyi keitosta natsikatkarapuja ja varsin tuoreeltaan löydettiin myös Ingmanin 88-jäätelöä. Numero 88 on tietysti haram, sillä sen numerot viittaavat tietysti kirjaimiin HH joka meinaa taas Heil Hitleriä. Saa sinänsä nähdä, koska kunta nimeltä Hauho laitetaan natsiepäiltyjen listalle sillä siinähän lausuttuna ne H-kirjaimet korostuvat kyllä pelottavasti. Ja hei, entäs Helly Hansenin takit? Viski 88:n myynti on kylläkin jo lopetettu.

Tavallisen ihmisen on hyvä tietää, mitä välttää ettei aiheuta tiedostaville yksilöille hyperventilaatiota. Onhan nimittäin myös numero 18 erittäin arveluttava sillä sehän meinaa Adolf Hitleriä. Ja samoin 74 on pahasta sillä se meinaa Gross Deutschlandia ja siinä on ihan turha selittää ettei osaa saksaa. Varsinkin jos on käppäukko niin on se Korkeajännityksistä kumminkin oppinut sen verran. Silloin 1970-luvulla.

Numeroitten ja kirjainyhdistelmien lisäksi kannattaa tietysti varoa muutakin, ettei vaan leimaudu äärijoksikin. Leijonakorut ovat silkkaa Lapuaa vaikka kyseessä olisi ihan aito Suomen vaakunaleijona. Musta-sininen villapaita varsinkin julkisuudessa aiheuttaa ilman muuta primitiivireaktion. Vanhoissa viikinkiriimuissa ja Torin vasarassa saattaa hyvinkin olla natsismia. Niin kuin jopa Havaiji-paidoissa. Kas kun ne saattavat viitata amerikkalaiseen Boogaloo boys-ryhmittymään joka on Suomessakin erittäin laajalti tunnettu. Jopa ok-merkissä voi olla sitä pelottavaa äärijotakin.

Sen sijaan sirppiä ja vasaraa sekä Che Guevaraa saa esitellä kaikessa rauhassa. Kas kun ne ovat sitä kuuluisaa niinqu ihan muuta.

Eikä unohdeta muitakaan eläimiä. Jos kravatissa tai muualla on pesukarhu tai mesimäyrä, niin olet epäilemättä äärijotakin josta metelöidään aina eduskuntaa myöten. Supikoira on saanut olla toistaiseksi rauhassa mutta eiköhän pian joku huomaa että sehän muistuttaa pesukarhua.

Noin yleensä ottaen tavallisen ihmisen on varsin vaikeaa väistellä mahdollista natsileimaa joten ehkä kannattaa olla ainakin äärijotakin ihan suosiolla. Ja suorastaan nauttia siitä että on luomassa sitä kuuluisaa epäsensitiivistä ja turvatonta tilaa. Ja kyllähän tämä natsisymbolien metsästys antaa sisältöä joidenkin ihmisten elämään.

Tämä lyhyesti näin karkauspäivänä. Eihän näitä ole kuin kerran vuodessa.

VALEHTELUN VUOSIKYMMENET

Kun tässä itsekseni tuumailen niin voin todeta että minähän olen – piru vie – elänyt koko ikäni maassa jossa valehtelu on ollut pakollinen normi. Pakollinen valehteluhan alkoi jo silloin Kekkoslovakian aikaan jolloin valehdeltiin YYA-valhetta. Neuvostoliitto oli Suomen suuri ystävä, työläisille oikein mukava yhteiskunta ja nimenomaan Neuvostoliitto oli se maailmanrauhaan aktiivisesti pyrkinyt yhteiskunta imperialistista ja sodantahtoista länttä vastaan.

Kyseinen pakollinen valhe oli tietysti paskapuhetta niin kuin valheet yleensäkin mutta kyseistä valhetta – toisin kuin niitä seuraavia – saattoi tietyllä tavalla nimittää vastuulliseksi valheeksi jonka olosuhteet sanelivat. Kahdesta syystä. Ensinnäkin silloisella Neuvostoliitolla oli aivan totaalinen sotilaallinen ylivoima. Ja toisekseen kyseisen Neuvostoliiton kanssa Suomi saattoi käydä tuottoisaa kahdenvälistä kauppaa. Sen vuoksi ystävyyden kulisseja kannatti pitää yllä ja valehdella naama näkkärillä.

Mutta valhettahan se oli yhtä kaikki.

Vuonna 1990 tuli Suomeen seuraava ja nopeasti yleistynyt pakollinen valhe. Meinaten somalit. Joista alkoivat kehitysmaalaisiin liittyvät valheet. Eli se porukka oli virallisen valheen mukaan tullut Suomeen hirvittävästä hätätilasta ja hengenvaarasta. Lisäksi tuohon aikaan moni tiedostava ihminen oli innoissaan ja totesi että on jo aikakin saada kansainvälistä väriä ja värinää ummehtuneeseen Suomeen.

Kyseinen valhe ajan mittaan lisääntyi ja syventyi mutta siinä välissä tuli uusi valhe, eli EU-valhe. Siinähän valehdeltiin suomalaisille että EU:sta on meille pelkkää hyötyä eikä se vie itsenäisyyttämme pois tippaakaan. Muistan, että joku kokoomuspoliitikko mainosti että ”EU:ssa Suomi on itsenäisempi kuin koskaan ennen”. En muista kyseisen tyypin nimeä mutta tajuan että valheen ylläpitäminen vaatii kykyä myös valehdella itselleen. Kas kun tosiasiassa Suomi oli autonomian aikana itsenäisempi kuin nykyisessä EU:ssa.

Ja joo, vuosituhat vaihtui ja se kehitysmaalaisiin liittyvä valehtelu vain syveni. Ehkä on niin, että kun hirviö on päästetty irti, niin sitä ei uskalleta sanoa hirviöksi vaan sitä täytyy sanoa ystäväksi. Jopa välttämättömyydeksi. Silloinhan keksittiin se, että nämä kehitysmaalaisethan ovat Suomen tulevaisuudelle aivan välttämätön voimavara joita ilman ei tulla tulevaisuudessa toimeen. Muistanette lauseen ”kukas sitten pyyhkii teidän pyllyjänne kun olette vanhuksia”? Valheeseen kuuluu tietysti aina propaganda ja propagandan yksi pääsääntöjä on nimenomaan se, mitä jätetään sanomatta.

Valheeseen uskovat ja sitä julistavat ovat jättäneet säännöllisesti sanomatta että nämä ”huippuosaajat” ja ”tulevaisuutemme pelastajat” elävät Suomessa sosiaaliturvalla ja sehän heidän tavoitekin on ollut. Samoin jätetään sanomatta se, että nämä ”hädänalaiset” säännöllisesti lomailevat niissä maissa, joista ne ovat tulleet ”kuolemanpelossa” Suomeen.

Yhtä asiaa ei oikein voinut vaieta eli kyseisten huippuosaajien järkyttävää määrää väkivalta- ja seksuaalirikoksissa mutta siihenhän kehitettiin lieventävä väite eli ”raiskaavathan suomalaisetkin”. Täällä voiman pimeällä puolella niistä han-suomalaisista on vittuiltu sen jälkeen varsin taajaan. Se vaan taisi olla ensimmäinen kerta Suomen historiassa kun valhetta ylläpitävä tiedostavaisto alkoi puolustella vakavia rikoksia sillä perusteella että tekeväthän niitä suomalaisetkin.

Tähän valheeseenhan kuului osana se, että tänne tulleet kehitysmaalaiset islamilaiset ovat aivan samanlaisia lällydemareita kuin me pohjoismaalaiset ja islam on yleensäkin rauhan uskonto.

Kyseinen valhe elää, pysyy ja paranoo. Lähempänä nykypäivää muurahaiskansalainen törmäsi sitten taas uuteen valheeseen. Eli siihen, että ilmastohysterian vuoksi Suomen teollisuus pitää alasajaa ja Suomi pitää yhä lisääntyvässä määrin muuttaa jonkinlaiseksi EU:n luontoreservaatiksi. Tämän valheen ylläpitäjät saattavat hyvinkin tietää, että se kaikki on turhaa, sillä Suomi on ollut koko ajan hiilinegatiivinen mutta sehän ei estänyt valheen ylläpitämistä joten keksittiin uusi termi ”luontokato”.

Yksi niitä tuoreimpia valheita on tämä transpuputus. Eli sukupuolia on tolkuttomasti ja sukupuoli itsessään on täysin mielialakysymys jota voi vaihdella mielensä mukaan. Biologia on tässä valheessa unohdettu kokonaan ja tätä valhetta opetetaan lapsillekin.

Mikä on yhteistä näille kaikille normiksi muuttuneille valheille? Tietysti se. että niin poliittisessa koneistossa kuin valtamediassa hyvin harva uskaltaa kyseenalaistaa valheet ja todeta että keisarilla ei ole vaatteita. Ja ne, jotka sen uskaltavat tehdä, ovat häiriköitä, ongelma ja pelottavaa äärijotakin.

Noin henk koht toivon että – jo suhteellisen vanhana miehenä – ehtisin nähdä vielä sen ajan kun valhe tunnistetaan valheeksi ja totuudesta tulee normi. En tosin pidätä hengitystäni sitä odotellessa.

Ja laitetaanpa postauksen päätteeksi erään valheen syntysanat:

Ja eiväthän ne edes mitään pakolaisia olleet vaan elintasosurffareita. Mutta valheessa on varmaan tiedostavan mukavaa ja turvallista elää.

HALINALLE, MYÖTÄHÄPEÄ JA RASISMI

PT-mediassa esitettiin video jossa on tyypillistä suomalaisten naisten kukkahattuilua. Siinä lauleskellaan kehitysmaalaisille surullisesta nallesta ja se nallekin on kaivettu mukaan. En saa linkitettyä kyseistä videota tähän, mutta se löytyy tästä linkistä.

Samanlaista meininkiä invaasio 2015:n aikaan.

Noin ensimmäiseksi nuo videot herättävät tietysti kasettikuormallisen myötähäpeää. Mutta sen myötä nousee esille kysymys. Meinaten, nuo suomalaiset kukkahattutädithän kohtelevat noita kehitysmaalaisia niin kuin viisivuotiaita suomalaisia lapsia.

Jolloin voi aiheesta kysyä, että ketkäs niitä varsinaisia rasisteja ovat? Suuresta hyvesignaloinnin innostaan huolimatta.