lauantai 18. marraskuuta 2017

UUSINTA: ANTIFASISTINEN TAISTELURYHMÄ

Lukijahan on hyvin perillä siitä että hiljattain takkutukat menivät ja polttivat neljä Valion tuotteita kuljettavaa jakeluautoa. Kyse oli virallisesti protestista maitotuotantoa vastaan. Noin varsinaisena syynä on tietysti leikkipartisaanien turvallisissa ja riskittömissä olosuhteissa suorittama elämysmatkailu, jota tehdessään leikkipartisaani voi hetken ajan tuntea olevansa Che Guevara. Ajattelin kirjoittaa asiasta muutaman rivin, mutta sitten tuli mieleeni että ehkä tässä olisi uusinnan paikka toukokuussa 2014 kirjoittamalleni jutulle. Joku saattaa kuvitella, että minä esittäisin tässä jutussa kirjoitetut erikoiset ja ehkä jopa brutaalit menettelytavat jonkunlaisena manuaalina eikä hän välttämättä ole täysin väärässä. Tosin jos joudun polpon kuulusteluun niin kiistän kategorisesti kaiken ja vetoan amatöörikirjoittajan tekotaiteelliseen vapauteen. Siirtykäämme siis Pinnanmaan maakunnan Härnävän kuntaan joskus tulevaisuudessa:

ANTIFASISTINEN TAISTELURYHMÄ

Tapahtuma-aika ja –paikka: Vuonna 2023, kesäkuussa, myöhään yöllä,  Pinnanmaan maakunnassa, Härnävän kunnassa


Pakettiauto läheni paikkaa, jossa aktivistien oli määrä tehdä iskunsa. Autossa oli neljä nuorta miestä.

- Anders, 17 vuotta, lukiolainen. Asuu vanhempiensa luona.
- Juge, 20 vuotta, ylioppilas, suunnittelee hakevansa joskus valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Asuu vanhempiensa luona.
- Pärre, 18 vuotta, lukiolainen. Asuu vanhempiensa luona.
- Zebu, 19 vuotta, yhteiskunnallisen sortorakenteen vuoksi työtön. Selviää hengissä ainoastaan lakimiesisänsä ja ekonomiäitinsä almuilla. Asuu vanhempiensa hankkimassa yksiössä.

Nämä neljä nuorta tuimailmeistä miestä olivat valmiita iskuun. He kuuluivat Antifasistiseen Aktivistitoimintaryhmittymään AFATR:ään ja he olivat ajaneet Pinnanmaan Härnävään aina Helsingistä saakka. He noudattivat AFATR:n keksimää nerokasta toimintastrategiaa, eli eri paikkakunnille hankittiin iskujen tekijät aivan muilta paikkakunnilta, että fasistisen poliisin olisi mahdollisimman vaikeaa saada iskujen tekijöitä kiinni. AFATR:in mielestä oli jo lopultakin aika seurata ruotsalaisten partisaaniaktivistien tiellä, ja aloittaa suora toiminta.

Tämä ryhmä oli AFATRin yksi kokeneimmista, he olivat osallistuneet aikaisemmin jo kolmeen samanlaiseen iskuun. Heidän kohteenaan olisi tällä kertaa härnäväläinen perussuomalainen kunnallispoliitikko, kansallismieliseksi julkisesti tunnustautunut ja paikallista fasistista toimintaa johtava Antti Ärvähtälä. Hän saisi nyt kokea luokkatietoisen työläisvihan. Iskuryhmä suhtautui tehtäväänsä äärimmäisen vakavasti, sillä siihen osallistuvat Anders, Pärre ja Zebu eivät olleet juoneet matkan aikana kuin kuusi pulloa olutta per aktivisti. Juge oli aivan selvinpäin, sillä hän oli ainoa porukasta, joka oli ajanut ajokortin. Suuremmat kaljamäärät ja muutamat hyvät tötsät vedettäisiin vasta onnistuneen iskun jälkeen. Ammattilaisiahan tässä oltiin.

Anders ei ollut aivan varma siitä, miksi hän oli tässä toiminnassa mukana. Mistään luokkatietoisuudesta tai köyhyydestä ei ollut kyse, sillä Anders oli ylempään keskiluokkaan kuuluvien vanhempien ainoa lapsi, eikä hänellä ollut puutteesta ja persaukisuudesta minkäänlaista käsitystä. Luonnollisesti hän vihasi natseja, sillä natseja kuului muodikkaasti vihata. Hän ei sinänsä oikein hahmottanut, mikä tekee natsista natsin, ja miksi niin moni ihminen heidän liikkeessään natsiksi määriteltiin.

Ei hän toisaalta sillä jaksanut päätään vaivata. Hienointa, ja varmaankin tärkeintä oli toiminta itse. Anders tunsi elävänsä jännityselokuvassa. Ja hienointa oli, että tässä jännityselokuvassa ei oikeastaan ollut loukkaantumisen vaaraa. Poliisikaan ei oikein jaksanut jahdata heitä. Tai olisi se kai jaksanutkin, mutta ei saanut lupaa tarpeeksi tehokkaaseen toimintaan. AFATRilla kun löytyi huomattavaa tukea puoluekentältä. Anders ei tajunnut, että oikeastaan hän ei ollut mikään kapinallinen, vaan puoluepolitiikan työkalu. Toisaalta se, mitä ei tajunnut ei myöskään mieltä vaivannut. Aikaisemmat, pääkaupunkiseudulla tehdyt keikat olivat olleet helppoja. Nyt oltiin menossa maaseudulle, mutta varmaankin ne peltopellet olisivat vieläkin avuttomampia.  

Iskuosasto saapui kohteena olevaan osoitteeseen. Juge pysäytti auton sata metriä ennen rivitaloa, jossa Ärvähtälä asui, ja jäi ratin taakse mahdollistamaan nopean vetäytymisen. Anders, Pärre ja Zebu hiipivät hiljaa suorittamaan hyvin harjoitettua iskuaan. He etenivät rivitalon postilaatikoille, josta nopeasti tarkoilla taistelijasilmillään erottivat Ärvähtälän postilaatikon. Tiukan koulutuksensa mukaan he toimivat ryhmänä kuin kone. Pärre aukaisi postilaatikon, Anders pudotti siihen muovipussista matkan varrella vääntämänsä paskat ja Zebu kaatoi postilaatikkoon pari vissypullollista kusta, mitä he olivat matkan varrella tiristäneet.

Partisaani-isku oli vasta alussa. Iskuosastomiehet hiipivät hiljaa Ärvähtälän rivitaloasunnon luo. Vihollisia ei näkynyt ja kaikissa asunnoissa oli valot poissa. He alkoivat spreijata seiniin hakaristejä, sekä NATSI- ja RASISTI-sanoja. Sitten oli vuorossa loppuhuipentuma. Pärre alkoi hakata mukanaan tuomalla kirveellä Ärvähtälän ovea. Asunnossa syttyivät valot, ja he kuulivat miehen huutavan että mitä helvettiä. Nyt oli aika vetäytyä, mutta vielä mennessään aktivistit heittivät mukanaan tuomansa isot kivet rivitaloasunnon ikkunoista läpi.

Ikkunat helähtivät kappaleiksi, Juge kaasutti auton paikalle ja aktivistit hyppäsivät kyytiin. Taustalla kuului lapsen itkua, mutta aktivistit tuumivat, että natseille ei anneta armoa, eikä heidän pennuilleenkaan. Juge käänsi auton kohti Helsinkiä. Fasisminvastaiset partisaanit saattaisivat jälleen raportoida esihenkilöilleen onnistuneesta iskusta. He ajattelivat, että ennen iskujen aloittamista he olivat vielä poikia. Mutta nyt he olivat miehiä. Aktivistimiehiä. Partisaaneja. Saattoipa olla, että Helsingissä alkaisi sankareille ruveta lohkeamaan mukavasti myös aktivistipimpslooraa.

Antti Ärvähtälä tuli ulos pihalle haulikko kädessään ja katseli hävitystä hiljaisena. Tässä olisi työtä korjatessa ja siivotessa. Mutta ensin pitäisi tehdä jotain muuta. Hän käveli takaisin sisään, kaivoi kännykkänsä, ja lähetti ryhmätekstiviestin useaan kymmeneen numeroon.

”Se on alkanut täälläkin”.

*

Kuukausi myöhemmin, heinäkuussa 2023, samaisessa Härnävän kunnassa, Pinnanmaan maakunnassa.

Samaiset neljä nuorta miestä ajoivat jälleen kohti Pinnanmaan Härnävää. Heillä oli nyt uusi tehtävä. Anders katseli aika ajoin repsikan paikan meikkipeilistä mielissään uutta rastakampaustaan, jonka hänen vanhempansa olivat hänelle maksaneet. Harmi, että se ei ulottunut paljoa leukaa alemmaksi. Mutta hänellä oli mielikuva, kaunis mielikuva, jossa hän valkoisena rastasoturina rynnäkkökivääri kädessään hyökkäisi mustan rastasoturiveljensä kanssa kohti fasistien miehittämää rakennusta ja tuhoaisi viholliset. Hän tunsi rynnäkkökiväärin. Hän oli nähnyt sellaisen internetissä. Niin Anders kuin kaverinsakin olivat jonkunlaisen vallankumouksellisen soturiromantiikan lumoissa. Kunhan sen saattoi tehdä itselleen turvallisesti.

Heidän kohteensa oli tuo sama mies. Antti Ärvähtälä. Ja nyt mentäisiin astetta pitemmälle. Mies hakattaisiin. Ja nuo fasistit olivat tehneet asian vielä niin naurettavan helpoksi. Kaksi viikkoa myöhemmin heidän ensimmäisen iskunsa jälkeen oli AFATRin tiedusteluosasto huomannut Härnävän Uutisten nettisivuilla seuraavan uutisen:

”Härnävän Erämiesten ylimääräinen kesäkokous pidetään metsästysmajalla 23.7. 2023 klo 19.00. Puheenjohtaja Antti Ärvähtälä.”

AFATRin tiedusteluosasto oli ottanut selvää siitä, missä kyseinen metsästysmaja sijaitsee. Luonnollisesti he tiesivät myös Ärvähtälän osoitteen. Oltiinhan siellä käyty jo vierailemassa. Ei ollut vaikeaa laskea ajallista ikkunaa, milloin Ärvähtälä läksisi kotoaan kokoukseen ja tehtäväänsä vihkiytyneet aktivistit voisivat suorittaa operaation.

Laskelmat osoittautuivat oikeaksi. Sadan metrin päässä Ärvähtälän talosta pakettiautossa kyttäävät aktivistit näkivät, että Ärvähtälä tuli ulos rivitaloasunnostaan ja käveli kohti autoaan. Tilanne oli otollinen. Ärvähtälän lisäksi näkyvissä ei ollut ketään muuta ihmistä. Ainoastaan pari Ärvähtälän auton lähellä olevaa parkkeerattua tummaikkunaista pakettiautoa. Aktivistit laittoivat kommandopipot päähänsä. Juge löi tallan pohjaan ja he ajoivat Ärvähtälän auton viereen. Kaikki ryntäsivät autosta ulos, heillä oli rautaputket käsissään ja heistä isokokoisin Juge meni ensimmäisenä Ärvähtälän luo, näytti rautaputkeaan ja huusi:

- Arvaatkos natsipaska mitä seuraavaksi tapahtuu?!

Andersin ihmetykseksi Ärvähtälä ei ruvennut ruikuttamaan armoa, vaan totesi tyynesti, että joo, kyllä mulla melko hyvä kuva siitä on. Tämän jälkeen hän pamautti vielä uhoavaa ja rautaputkeaan heiluttavaa Jugea nyrkillä päin naamaa. Juge putosi saman tien katuun. Samalla Anders kuuli aukeavien liukuovien ääniä. Ne pakettiautot. Anders kuuli askelia ja katsoi taaksepäin. Heidän ympärillään oli kahdeksan miestä. Heitä vanhempia. Kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä. Kooltaan keskikokoisesta jääkaappipakastimeen. Heillä kaikilla oli käsissään pesäpallomailat. Joita he taputtivat hymyillen kämmeniinsä. Ärvähtälä sanoi:

- Saattaa pojat olla viisaampaa, että pudotatte ne astalot tuohon maahan. Muuten me joudutaan ottamaan ne teiltä pois. Ja se ottaa pojat sitten kipeetä se.

Andersin sisällä asuva valkoinen rastataistelija läksi yllättäin lomille osoitteeseen poste restante ja hän pudotti rautaputkensa maahan. Samoin tekivät Pärre ja Zebu. Miehet tulivat, repivät pois heidän kommandopiponsa, löivät heidän päähänsä huput ja sitoivat heidän kätensä nippusiteillä. Sitten heidät heitettiin pakettiautoihin ja käskettiin pitämään turvat kiinni. Partisaaniunelmastaan tylysti herätetyn Andersin oli hyvin helppoa noudattaa määräystä.

Anders ei nähnyt, mihin heitä vietiin, mutta ajo kesti ehkä parikymmentä minuuttia. Loppuvaiheessa auto tutisutti sen verran, että jopa helsinkiläinen Anderskin ymmärsi heidän olevan metsätiellä. Andersin sisällä myllertävä pelko lisäsi tutinaa entisestään. Lopulta auto pysähtyi, Anders raahattiin autosta ulos ja kävelytettiin kahden miehen välissä. Kävelyttäminen oli ehkä väärä sana, sillä Andersilla eivät jalat juuri maata tavanneet. Lopulta loputtoman tuntuinen matka päättyi. Anders kuuli vetisiä pärskähdyksiä ja kauhunhuutoja. Sitten oli hänenkin vuoro. Hän tunsi putoavansa johonkin märkään ja kylmään. Henki salpaantui. Hän tunsi, kuinka hänen olkapäittensä alle työnnettiin jonkunlaiset parrut, ettei hän hukkuisi. Missä helvetissä hän oikein oli?

Sitten huppu vedettiin pois. Hän huomasi olevansa hartioitaan myöten suossa. Juge, Pärre ja Zebu olivat muutaman metrin välein samanlaisessa suomontussa. Miehiä heidän ympärillään oli jo toistakymmentä. He katsoivat ahdingossa olevia partisaaneja väsähtäneen halveksuvilla ilmeillä.

Valkoinen rastasoturi oli Andersista lähtenyt jo loman sijasta varhaiseläkkeelle, hän tunsi laskevansa allensa ja kysyi itkunsekaisella äänellä:

- Aiotteko te tappaa meidät?

Antti Ärvähtälä tuli Andersin suomontun viereen ja ihmetteli:

- Tappaa? Eihän me nyt toki semmoista. Tehän olette pojat aktivisteja. Ja ymmärtääksemme te olette myös kovia luontoaktivisteja. Joten me joviaaleina miehinä annamme teidän tutustua Härnävän koskemattomaan luontoon. Ihan perstuntumalla. Tää on kuulkaa pojat ihan luonnontilainen ojittamaton suo. Nyt tutustutaan siihen jonkun aikaa.

Pärre huusi itkunsekaisella äänellä:

- Mutta me kerromme teistä poliisille! Tää on kidutusta!

Silloin taempaa Pärren luo tuli eräs viiksekäs viisikymppinen mies ja totesi:

- Kidutusta? Jaa-a. Myöntää täytyy, myöntää täytyy. Vaan nytkös teille fasistipoliisin apu alkaa kelpaamaankin? Mutta minähän olenkin oikea mies siinä pulassa. Minä olen katsokaas Härnävän nimismies Pentti Rytönen. Ja sillä aikaa kun te makaatte kaulaa myöten suossa, niin Härnävän poliisiasemalla kirjataan ylös juopumuspidätys ja putkakeikka neljästä helsinkiläisestä huligaanista. Niin että alkakaahan pojat nauttia aidosta koskemattomasta luonnosta, mistä te niin kovasti tykkäätte puhua. Onhan teidän lopultakin aika tutustua siihen myös livenä.

Tämän  jälkeen miehet löivät aktivisteille kapulan suuhun, virittelivät nuotion, pistivät kahvit kiehumaan, paistelivat makkaraa, söivät eväsleipiä ja rupattelivat keskenään mukavia kiinnittämättä mitään huomiota neljään aktivistiin, jotka yrittivät kapulansa läpi huutaa apua, jota ei koskaan tulisi.

Kuinka kauan?

Andersilla ei ollut enää mitään käsitystä kuluneesta ajasta.

Mutta siinä ajassa Anders oppi tietämään, mitä on kylmä. Siinä ajassa Anders oppi tietämään, mitä on kauhu. Hän teki myös ensi kertaa kunnolla tuttavuutta eläimeen nimeltä mäkärä. Tälle suolle oli keskittynyt maailman joka ainoa mäkärä. Ehkä pahinta oli se, että nuo miehet eivät uhkailleet häntä mitenkään. Eivätkä edes kiinnittäneet heihin mitään huomiota. Kunhan paistelivat makkaraa ja antoivat hänen, Jugen, Pärren ja Zebun maata kaulaa myöten suossa.

Lopulta piina päättyi.

Heidät nostettiin suosta ylös ja heidän päähänsä lyötiin jälleen huppu. Sen jälkeen heidät heitettiin taas autoon ja käskettiin taas pitämään turpansa kiinni. Valkoisen Buffalo Soldierinsa menettäneille aktivisteille tässä ei ollut mitään ongelmaa. Ajo kesti tällä kertaa paljon pitempään ja Andersin mielessä kävi kauhukuva siitä, että heidät kuitenkin tapetaan.

Mutta kaikki päättyy aikanaan, niin kuin tämäkin ajo. Heidät revittiin pois pakettiautosta, nippusiteet nipsaistiin irti ja huput vedettiin pois päästä. He huomasivat olevansa Pinnanmaan maakunnan rajalla, parkkipaikalla, jossa oli maakunnan infopiste. Parkkipaikalla oli myös heidän oma pakettiautonsa, ehjänä ja koskemattomana. Nimismies Rytönen totesi aktivisteille:

- No niin, pojat. Saattaa olla viisainta, että te palaatte sinne Helsinkiin, ettekä enää koskaan tule takaisin. Seuraavan kerran, kun te yritätte leikkiä täällä partisaania te palaatte takaisin siihen samaan suohon. Sillä erotuksella, että silloin te olette siellä suossa pää alaspäin.

Miehet siirtyivät omiin autoihinsa ja ajoivat pois. Juge siirtyi kuskin paikalle, käynnisti moottorin ja muutkin siirtyivät autoon sisälle. Ensimmäinen varttitunti meni täydessä hiljaisuudessa kun puhallin alkoi lämmittää ja sulattaa horkassa täriseviä aktivisteja. Kun veri alkoi kiertää tarpeeksi, he alkoivat puhua. He päättivät hetken mietittyään sanoa AFATRille, että operaatio oli ollut osittainen menestys. Kohteena ollut fasisti oli nähnyt heidät liian aikaisin ja juossut paskat housussa karkuun.

Ja he päättivät sanoa AFATRille myös, että he olivat jatkossakin valmiita toimimaan järjestön puolesta.

Tosin vain internetissä.

Olivathan he jo vanhoja ja väsyneitä taisteluveteraaneja. Nyt oli nuorempien aika yrittää.


22 kommenttia:

KKi kirjoitti...

Hjuu :D

Tämä se jaksoi naurattaa taas näin aamutuimaan kaffetta lipittäessä. Sinne Helsingin satamaan kun pitää vientituotteita lähteä viemään tänäänkin.

Näistä tulee mieleen, ehkä eniten itseäni huvittava tyyppi, tämä pikkasen yksinkertaisen oloinen ukkeli joka sai simmun kipiäksi tässä taannoin.
Hitto jotain nelikymppinen äijä öyhöttämässä teinien kanssa. :D

Hauskaa mutta samalla kovin surullista.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Kiehtova tarina kauniista Suomen luonnosta ja jätteiden kierrättämisestä niin että ne eivät saastuta maaperää.
Uskoisin kuvatun kaltaiseen erämaamatkailuun nykypäivänä löytyvän vapaaehtoisia joukottain. Minäkin voisin tulla, mutta makkaran kanssa mieluummin Tsuhnan kostoa palan painikkeeksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle ja Veijo Hoikalle & kiitos kommenteistanne.

KKi: Hyvä että tavara vielä liikkuu suomalaistenkin kuskien toimesta eikä pelkkien litulatujen. Ja meinaat varmaan sitä J. Lainetta joka myös pirinkäytöstään tunnetaan. Säälittävä tapaus.

Veijo: Joo, maaseutumatkailua voi harrastaa monella tavalla. Mutta nuo wanna be-partisaanipellethän ovat tavallaan valtion suojeluksessa. Vasemmistopuolueet eivät oikein voi tuomita kun nehän on niinqu samalla puolella niinqu ja vastustavat ihan älden ihanasti niitä niinqu natseja. Tai ainakin natsioletettuja jollaiseksi pääsee hyvin helpolla. Ja hallituspuolueet taas ovat keskittyneet siihen etteivät tavalliset kansalaiset vaan vihapuhu monikultturismia ja federalismia vastaan.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Jopa oli nätti pikku kertomus:-))) Kiitos, Ykä!
Tällaiseksi se menee niiden homeen- ja paskanvihreiden ohhoh-desanttien örveltäessä, niin myös "kulttuurin" puolella, mistä, Ykä, kirjoitin Sinulle erikseen.

Ei siellä kirjastossakaan mun tarvinnut kuin kerran pari toivottaa pikkumulkuille
"painumista saatanan helvetin kuuseen täältä"!

Mutta tarvis vissiin liittyä paikallisiin erämiehiin noin niinkuin oman kuntonsa ylläpitämisen vuoksi...!

KKi kirjoitti...

"
Hyvä että tavara vielä liikkuu suomalaistenkin kuskien toimesta eikä pelkkien litulatujen. Ja meinaat varmaan sitä J. Lainetta joka myös pirinkäytöstään tunnetaan. Säälittävä tapaus.
"

Liikkuu toki. Nää mun hommat on sillai ei erikoiskujetuksia mutta erikoisia kuljetuksia. Ollaan hieman kokeellisilla laitteilla liikkeellä, katsos-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Terho Hämeenkorvelle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Terho: Kiitokset sinullekin. Tuohon yksityisviestiisi jo vastasinkin ja totean tässäkin, että käytöstapojen rapautuminen on yleinen ja valitettava ilmiö. Erätoimintaahan voi toki harrastaa ilman asettakin. Luonto hakkaa kaikenlaisen tosi-tv:n mennen tullen.

KKi: Lyckaa ja paljon hyviä ja ennen kaikkea maksettuja ajokilometrejä. Sehän on meinaan niin, että sekä rekkakuskin että sosiaalipiipertäjän pääelinkeino on toi syöminen.

Nimetön kirjoitti...

OT:nä (jälleen) Ykä mainio ruodinta Ylen ohjelmasta "Kun unelmat kuolevat", T. Wiik ja J. Lokka ottavat kantaa tuon dokkarin antiin. Tässä sitten näkee mihin kaikkeen "ihanaan" Yle käyttääkään niitä verovaroja.

Tuo nuori suomalainen blondiini-neiti toimiikin sitten erittäin varoittavana esimerkkinä, mitä ei kannattaisi tehdä. Tulla raskaaksi jollekin turvapaikanhakijalle, jonka työllistymisen kanssa on vähän niin ja näin, sitten vielä päälle näppärä ryöstömurha ja reissu vankilaan. Ihan hyvä tulevaisuus odotettavissa!

Jotkut eivät vissiin usko puhetta, vaan ne realiteetit pitää kokea ns. kantapään kautta raskaimmalla tavalla ja maksaa oppirahat sitä kautta.

Voi hyvä Luoja, jos mun tytär olisi noin sinisilmäinen & johdateltavissa oleva henkilö, olisin tuolloin epäonnistunut raskaasti vanhempana. Saas nähdä kuinka kauan toi ohjelma pysyy Areenan valikoimassa. Ehkä tämän rakkaussaagan kohtalo oli meidän voiman pimeän puolella kulkeneille selvää jo alusta asti....?


- Soomepois Eestist -

Qroquius Kad kirjoitti...

Tässä muutenkin niin hauskassa tarinassa erityisen ilahduttavaa oli, että vuoteen 2023 mennessä Suomen sisäisen turvallisuuden organisoinnissa on palattu vanhaan ja hyväksi koettuun: paikallispoliisiin on perustettu uudelleen nimismiespiirit.

Ellei sitten Pentti Hytösen nimismies-nimike ollut toverillinen ilmaisu tyyliin "Härnävän ruma vallesmanni" ja todellinen virka-arvo ylikonstaapeli?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Niin no joo… minähän olen näitten ns. puolikkaitten kanssa ollut tekemisissä koko pitkän työurani ajan. Heitä on laitoksissa huomattavasti enemmän kuin mitä heitä on väkilukuun nähden suhteessa. Joku siinä touhussa ei vaan toimi. Kirjoitin siitä aikanaan blogissanikin:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2008/10/puolikkaista.html

Qroquius Kad: Kas kun tämä Pinnanmaa on sellainen meikäläisen utopia jossa asiat menevät vanhaan ja hyväksi havaittuun malliin.

Becker kirjoitti...

Tuo edellinen blogi olisi saanut varmaan jopa J.R.R.Tolkienin hyväksynnän. Olisit varmaan päässyt hänelle haamukirjoittajaksi, sen verran tyyli oli samankaltaista. Nuo keksityt mainiot nimet kertovat jo tarinan tekijän luomisvoimasta :) Pidän itseäni jonkinlaisena Tolkien fanina, joten tuo oli mukavaa luettavaa.

En ole pitänyt keskiverto ruotsalaista ämmää kovin fiksuna oliona, mutta kyllä tämä MeToo hysteria kertoo omaa kieltään naapurimaan naisten älyllisestä tasosta tai sen puutteesta. Kun kerron eläväni zombien keskellä, niin se ei ole huumoria pilke silmäkulmassa, eikä sarkasmia vaan faktaa. Olisi varmaan helpompaa tilastoida ketkä eivät ole kokeneet seksuaalista ahdistelua. Feministisessä valtiossa, jossa raiskataan naisia enemmän kuin missään muualla väkilukuun nähden, on syypää siis valkoinen heteromies, eikä se varsinainen raiskari, haittamamu. Mutta tämähän noudattelee pieniä nyansseja myöten kulttuurimarksisimin oppeja. Ei siis ole ihme että ns.tuontivaimot ovat maassa niin suosittuja. Se ei varmaankaan johdu siitä ettei Gunvorilta ja Birgitalta saa tilattua seksiä, mutte niitä ei pitukaan jaksa kuunnella 24/7.

Olen odottanut mielenkiinnolla josko niitä bussinpolttajia olisi jo saatu kiinni, mutta hiljaista tuntuu olevan. Sikäli ihmeellistä, sillä luulisi poliisin olevan varsin hyvin selvillä mistä hakea. Samaa porukkaa taatusti joka pisti maitoautot tuleen. Vaikuttaa siltä että määrätyn lössin tekemisiä ei halutakkaan kovin aktiivisesti tonkia. Prioriteetit ovat kohdistettu enemmänkin meidän pimeän puolen vihapuheiden kyttäämiseen.

Lemminkäinen kirjoitti...

Oikeastaan tuossa metootouhussa on kysymys kulttuurin kehityksestä terveempään suuntaan. Jos jätämme kaikenlaiset oletetut ja kukkahattuemakot omaan karsinaansa ja ajattelemme tavallisia naisia, muijia, tyttäriä ja siskoja ja sitä oikeaa tasa-arvoa, niin metoo on ihan ok. Historiallisesti nähden on nainen aina ollut alisteisessa asemassa, koska fyysisesti heikompi. Mielestäni naisella (ja myös miehellä) pitäisi olla täysi oikeus kulkea alasti, ilman että joku on perseessä kiinni ja kähmimässä muitakin mukavia paikkoja. Suhteet ovat niitä vaikeimpia asioita maailmassa. Meikältäkin lähti "kyllikki kylille" aikoinaan, mutta sellaista se on maailman meno, lol. Nostan hattua naisille siitä että MeToo-kampanja tervehdyttää yhteiskuntaa, kehittää kulttuuria ja tasa-arvoa.

Nimetön kirjoitti...

OT:nä muutama linkki Uuden Suomen puheenvuoropalstalle:

Mielipidevainot ovat totta, Markku Huusko, tää oli hyvä heitto kommenteissa:

"Jos sanavapautta rajoittaa "vain vähäsen", se on samanlainen asia kuin silloin kun tytär on "vain vähäsen" raskaana.

Sanavapaus joko on tai se ei ole. Joitakuita vapaasti sanottu sana voi loukata, voi voi."

Parin vuoden takaa J. Sakari Hankamäen juttu Sanan vankeus ja vähän tuoreempaa settiä eräältä suuresti arvostamaltani vasemmistopoliitikolta.

"Hitlerin Aatu muuten käytti vuonna 1933 juuri tuota Kyllösen ehdottamaa menetelmää saadakseen parlamentissa tarvitsemana enemmistön sen valtalain taakse, joka teki hänestä diktaattorin muodollisesti laillisin menetelmin."

Kommentoijan kanssa samaa mieltä. Huumoripläjäyksenä löysin tällaisen räp-biisin, kyl tuossa olisi ainesta Idolsiin! Vähän vakavammin puhuen *Picard-naamapalmu*. Saas nähdä kauanko toi hittibiisi saa olla Tubessa? Piti oikein kopsata toi kylddyyrilöytö Tube-downloaderilla omalle koneelle....


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Lemminkäiselle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Becker: Kiitokset. Itse asiassa se juttuhan oli tavallinen sotakertomus sijoitettuna epätavalliseen ympäristöön. Tää MeToo-touhu on ylittänyt noin yleensäkin hysterian rajat ja Ruotsissahan hysteria hallitaan. Poliisin prioriteettina on todellakin kytätä sitä, etteivät kansalaiset vaan puhu nationalistisia rumia. Ja tuon linjan vaikutus alkaa tuntua. Minä olen pitkään kunnioittanut tavallista kenttäpoliisia mutta nykyisin alkaa jo poliisiauton näkeminen ottaa päähän.

Lemminkäinen: Koska tuo MeToo on ihan puhdasta joukkohysteriaa, niin minussa se herättää lähinnä äärimmäistä kyllästymistä. Nyt ämmät vouhkaa tuosta. Kuukauden päästä on sitten uusi muodikas hysteria päällä ja sitten vouhkataan siitä.

Soomepois: Kyseinen heppu kirjoittaa asiaa, tosin toteaisin itse että sananvapaustilanne on jo huonompi kuin mitä se suomettumisen aikaan oli. Tuo Kyllösen avautuminen pistää miettimään, että tajuaakohan hän itsekään, mitä tuli suusta päästettyä. Kyllönen-räpistä: kestin 29 sekuntia ja sitten piti pistää poikki.

Lemminkäinen kirjoitti...

Ykä, kyllä. Oletetut ja emakot keksivät varmasti uusia oletettuja epäkohtia jatkossa mutta nyt oli kysymyksessä ne tavalliset ja meille läheiset naiset ja heidän tulevaisuutensa. Luin jostakin että räpin kuuntelijoissa löytyy enemmän psykopaatteja mitä muunlaisen musiikin kuuntelijoissa. Enkä kyllä ihmettele yhtään. Becker! Ruotsia osaavana olet ehkä katsonut You Tubessa videon "Sinan-Stockholm City"! Olen yrittänyt löytää ironiaa tai satiiria videosta mutta en löydä hakemallakaan. Järkevä yksilö, jos koheltaa, kysyy aina itseltään että missä vitussa minä tein väärin. Hieman järjettömämpi kysyy että kuka tämän minulle teki. Vankilat ovat täynnä gangstaräppäreitä, varsinkin USA:ssa. Ykä, suoterapia taitaa olla parasta terapiaa afavihervassarigangstoille ja muille gangstoille.

KKi kirjoitti...

Vähän jälkikäteen kiitos myös tosta edellisestä Tolkienin unoversumiin sijoittuvasta tarinasta. Itsehän en ole Tolkienia lukenut.

Rekkakuskeista täytyy sanoa, että ainakin Polakit ja Virolaiset ovat ilmeisesti rikastuneet. Syövät ja ostavat kaljaa sekä röökiä ihan aakkospaareista. Hitto se ollaan me, jokka väsätään evästä hyteissä.

Jotain täytyy kotimaisessa kustannusrakenteessa olla persiellään kun ei vaan pärjätä. Toki työnhinta vaikuttaa maakohtaisesti huolto- ja korjauskustannuksiin sekä sitä kautta vakuutusmaksuihin.

Ja edelleen tietysti ne palkkojen sivukulut. Sivukulut ovat nimitys jota käytetään, ettei palkansaaja hoksaisi kuinka paljon häneltä meneekään verolluonteisia maksuja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lemminkäiselle ja KKi:lle & kiitos kommenteistanne.

Lemminkäinen: Tuon pätkän olen nähnyt minäkin ja sen viesti on selkeästi että täältä pesee koska teistä ei ole panemaan hanttiin. Totesit kommentissasi näin:

”Järkevä yksilö, jos koheltaa, kysyy aina itseltään että missä vitussa minä tein väärin. Hieman järjettömämpi kysyy että kuka tämän minulle teki.”

Tuossahan on islamilainen ajattelutapa tiivistettynä.

KKi: Kiitokset Tolkienkiitoksista. Palkkojen sivukulut ovat se asia, jolla tapetaan pienyrittäjät. Ja kun miettii, mihin se raha nykyisin tungetaan niin veronkierto ei tunnu enää ollenkaan rikokselta.

Qroquius Kad kirjoitti...

KKi:n kommentista koskien puolalaisten ja virolaisten rahtareiden rikastumista tulee mieleen kysymys, missä määrin juurisyy on siinä, etteivät asianomaisten kotimaat ole rikastuneet silleen niinkun kulttuurisesti, toisin kuin vaikkapa tässäkin asiassa niin maan edistykselliset pohjoismaat?

MeToo-touhu taas on tuonut mieleeni 1980-luvulla taiteilijaiston keskuudessa riehahtaneen homoseksualisaatiotunnustuksellisuuden. Liekö sen alkuna ollut juuri maskuliinisuuden ilmentymän Rock Hudsonin kaapistatulo HIV-positiivisuuden myötä, jota Richard Chamberlain pian komppasi (nämä kaksi jäivät tuolta vuosikymmneneltä päällimmäisinä muistiini), mutta sen jälkeen alkoi näyttää siltä ettei voi olla ainakaan näyttelijä ellei julista kuuluvansa mainittuun seksuaalivähemmistöön.

Silloista tilannetta sivusi ratkihauskasti satiirinen animaatiosarja "Simpsonit", jonka eräässä jaksossa perhe pääsi vierailemaan Hollywoodissa. Siellä näkikin yhden jos toisenkin tähden; kas, tuolla ovat kotipihansa keinussa käsi kädessä istuvat Ellen DeGeneres ja Anne Heche vilkuttaen perheelle kiekaisten: "We are lesbians!"

Ellen on tiettävästi sitä ihan oikeasti, mutta Anne leikki hänen mukanaan sen aikaa kun se oli muodissa palaten sitten normaaliin. Iltapäivälehtemme (en muista enää kumpi oli kyseessä) toimittajattarelta tämä sai vihaa tihkuvan kommentin tyyliin:
"Anne Heche oli tullut kaapista, kuten jokaisen tosi naisen tulisi tehdäkin sen sijaan, että yrittävät mielistellä sikamiesten hulluja elimiä! Hän oli totisesti aito ja rohkea tosi nainen, kunnes päätti palata takaisin kaappiin!!" No niinpä.

Se oli silloin, nyt on MeToo, jonka myötä jokaisen julkkisnaisen on julistettava tulleensa vähintään kourituksi mutta mieluummin raiskatuksi, ja aina sellaisten miesten taholta, joilla ei ole pienintäkään tarvetta alkaa kouria ketään satunnaista vastaantulijanaista.

Syytettyinä näyttävät olevan miehet. joiden ympärillä riittää koko ajan sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta seksuaalisesti haluttavia nuoria ja kauniita ihmisyksilöitä (tulikohan tämä nyt oikein?), jotka ovat valmiit vaikka maksamaan päästäkseen makuukamaritouhuihin kyseisen miehen kanssa.

Niinpä siis: jos ympärilläni olisi
sekä imperiumini palkkalistoilla olevia, jokaista viittaustani tottelevia alaisia
että missitasoisisia neitosia, jotka kärkkyvät päästä sänkyyni saadakseen sen myötä rippusen imperiumistani, minulla olisi silti tarve mennä runkkaamaan jonkun Sofi Oksasen näköisen ja luonteisen naisen naaman eteen?

Jokin tässä yhtälössä ei tunnu olevan oikein loogista, mutta en oikein saa kiinni mikä...johtunee varmaan Y-kromosomista ja sen aiheuttamasta putkiaivoisuudesta eli miehen logiikasta?

Qroquius Kad kirjoitti...

Uusruotsalaisista räphiphop-"artisteista" puolestaan tulee vuosien takaa mieleeni tämä tapaus:

https://sv.wikipedia.org/wiki/Ken_Ring

Jompikumpi iltapäivälehtemme antoi hänelle tuon wikiartikkelissa mainitun tapauksen jälkeen palsta-aikaa toisen siihen liittyvän tuolloisen toisen tapauksen tiimoilta:

kelpo uusruotsalainen Ken oli ollut viettämässä iloista yökerhoiltaa svennehurejen seassa, kun sai vastaansa nuoren miehen joka tivasi mitä tällä on hänen serkkuaan vastaan? Ken ei ymmärtänyt kenestä on kyse, ennen kuin mies esitteli itsensä: Patrick Sommerlath; Ken Ringin raiskausuhon kohteen, Kalle Kustaan tyttären prinsessa Madden serkkupoika!

Mitäs Ken tähän? Hän alkoi omien sanojensa mukaan kuumeta! Hänhän oli moneen kertaan selittänyt Säkerhetspolisenille kuulusteluissa käyttävänsä sanoituksissaan metaforia. En tiedä, miten Säpo oli hänen metaforansa teinitytön raiskaamisesta hyväksynyt, mutta asianomaisen serkkupoika ei niitä hyväksynyt.

Ken alkoi siis aivan ilman omaa syytään vallan kuumeta, ja hänen omien sanojensa mukaan olipa hyvä, että hänen ystävänsä tuli äkkiä väliin nähdessään hänen kuumenevan: hänhän olisi pimeällä kujalla muuten tehnytkin tuosta Sommerlathista vallan selvää jälkeä!

Ehkäpä siellä pimeällä kujalla uusruotsalainen Ken olisikin tehnyt selvää jälkeä Patrickista jenginsä ympäröimänä. Tuossa yökerhossa, jossa Patrick Kenin kohtasi ei viimemainittu ollut kuitenkaan yhtä tulinen kuin hiphopräpeissään, vaan otti Patrickilta turpaansa oman todistuksensakin mukaan.

Joten metaforanahan tämä kaikki on nähtävä? En edelleenkään tosin ihan ymmärrä, että minkä metaforana; aivan suoraa julistustahan tuo minusta kyllä on.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad.

Viesti1: Lienee muuten niin, että esmes baltialaiset kuljetusfirmat saavat EU:n kautta etua kilpailun vapauttamisesta ja siitä että kuskit voivat toimia pienemmillä palkoilla kuin suomalaiset. Nehän ovat täällä keikalla, suomalaiset elävät täällä. MeToosta totean, että nuorempana minua ovat humalaiset vanhemmat naiset kourineet niin munista kuin perseestä mutta en ole jaksanut asiasta traumatisoitua. Niitten teki mieli meisseliä ja jäivät ilman. Varmaankin ne sitä jostain sitten saivat. Ja hyvä niin, ettei tarvinnut puutteessa elää. Tää koko MeToo-touhu on niin kertakaikkisen väsyttävää. Ja tottahan vaikutusvaltaiset miehet panevat jos saumaa on. Itse en oikeastaan varmaan osallistuisi noihin orgioihin. Senkin vuoksi että olen naimisissa ja yhden naisen mies mutta minusta olisi karmea ajatus että nainen levittäisi jalkansa mulle siksi, että olisin The Yrjö. Ei siksi, että hän tykkäisi minusta.

Viesti2: Toi oli mulle ihan uusi tuttavuus. Tietysti en tuota rap-skeneä tunne juuri muutenkaan koska kyseinen ”musiikki” on minusta lähinnä akustinen ympäristörikos. Vaan kai se on niin että jos uusjotakin tai uusjoidenkin kannattaja pieksää suutansa, niin se täytyy aina tulkita metaforaksi mutta jos kansallismielinen pieksää suutaan niin se täytyy ottaa aina kirjaimellisesti.

Dr Outhouse kirjoitti...

Hyvää kerrontaa! Tarina on kohta muuttumassa todeksi, niin siinä käy. Jospa Sofian sukupolvi ottaa ohjat käsiinsä ja siivoaa sotkun. Tämän tuhmemmin en kirjoita, meitähän vahditaan.

Dr Outhouse kirjoitti...

Taisin kommentoida väärän tarinan alle. Kansankodin evakoihin tarkoitin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Dr Outhouse. Idea tuli väärästä kohteesta huolimatta silti selväksi.