lauantai 30. heinäkuuta 2022

JOTAIN IHAN MUUTA CXXIII

No niin. Tässä kun ollaan pian tämä heinäkuukin saatu lusittua niin on aika laittaa blogi kärsimään massiivisesta mammuttitaudista. Idea postaukseen tuli vakikommentoijilta Huru-ukolta sekä Qroquius Kadilta. Kiitokset heille. Eli nyt on vuorossa todellista heavy metalia jonka rinnalla joku Metallica, Iron Maiden ja Anthrax ovat hyvin kevyttä kamaa.

Eli vuorossa on pieni – joskaan ei millään muotoa kevyt – muistelu siitä, minkälaista mammuttitykistöä viime vuosisadalla oli käytössä. Nykyisinhän tykistössä ei oikeastaan missään ole sellaisia mammuttikaliibereja kuin aikanaan oli, vaikka armeijoitten tulivoima on tietysti jatkuvasti kehittynyt. Lasketaan tästä postauksesta pois ohjukset ja raskaat raketinheittimet ja pitäydytään ihan tykistössä.

Nykyisin se yleisin raskas kaliiberi on 155 milliä ja itänaapurissa osittain 152 milliä. Suomen sotavaltiolla näitä 155-millisiä on kolmea tyyppiä eli se Etelä-Koreasta ostettu panssarihaupitsi K9, kotimainen vedettävä 155 K 83 ja osittain itsevetävä kotimainen 155 K 98. Laitetaanpa kyseinen tykki tämän jutun kevyeksi kansikuvamalliksi ennen kuin siirrytään sille oikeasti raskaalle osastolle:

Ja siirrytään sitten pikkuhiljaa isompiin kaliibereihin vaihe vaiheelta. Pysytään kuitenkin vielä alle 200-millisessä kalustossa ja esitellään – yllätys – pohjois-korealainen M-1978 Koksan-telakanuuna:

Tässä seurassa kevyehkön telakanuunan kaliiberi on 170 milliä, se on edelleenkin käytössä Pohjois-Koreassa ja sitä käytti myös Iran 1980-luvulla Iranin ja Irakin välisessä sodassa jota sodittiin vuosikausia ykkösrähinän juoksuhautamalliin. Tykin maksimikantama on varsin vaikuttava 60 kilometriä.

Siirrytään uusille kaliiberiluvuille ja esitellään amerikkalainen M110-telahaupitsi:

Kaliiberi tässä aseessa on 203 milliä, pisin kantama 30 kilometriä ja vaikka se on poistunut käytöstä Yhdysvalloissa niin se on vielä käytössä useissa maissa. Se on ollut taistelutehtävissä Vietnamin sodasta Persianlahden sotaan. Esitellään sen venäläinen – tai siis Neuvostoliiton aikana kehitetty – vastine eli 2S7 Pion-telakanuuna:

Tässä siis kaliiberi myös 203 milliä, murkulan paino max 110 kiloa ja maksimi ampumaetäisyys 55 kilometriä. Kyseinen 1970-luvulla käyttöön tullut asetyyppi on tälläkin hetkellä käytössä Ukrainan sodassa, samoin kuin 2S4 Tjulpan-telakranaatinheitin:

Tämän kevyehkön nakunviskojan kaliiberi on 240 milliä. Sen maksimikantomatka standardikranaatilla on n. 10 kilometriä ja rakettiavusteisella n. 19 kilometriä. Tulinopeus on vain yksi laukaus minuutissa mutta toisaalta kun katsoo kranaatin kokoa (130 kiloa) niin lähteehän siinä kerralla melkoinen annos ikävää evästä. Aseella voidaan ampua myös ydinkranaatteja:

Tässä olivat ne ainoat nykyisin käytössä olevat vehkeet ja nyt täytyy siirtyä kokonaan historian puolelle joten pistäydytäänpäs Suomessa. Rantapyssyssä on tunnetusti ollut kovasti suurikaliiberisia vehkeitä ennen ohjusaikoja ja esitelläänpä siis Kuivasaaren linnakkeen 305-millinen Obuhovin kaksoiskanuuna:

Se on periaatteessa ampumakuntoinen vieläkin mutta se on poistettu SA-vahvuudesta. Sen viimeisin suunniteltu tehtävä olisi ollut ampua mahdollisen maahanlaskun tullessa Seutulan lentoasemalle ilmassa räjähtäviä sirpalekranaatteja ja niiden loputtua 450 kilon miinakranaatteja.

Käsittääkseni amerikkalaisilla oli aikanaan jopa yli 400-millisiä rannikkotykkejä mutta pysytellään maalla kulkevassa tykistössä, mennään ykkösrähinään ja esitellään kaksi saksalaista 420-millistä tykistöasetta. Ensimmäisenä Paksu-Bertta eli 42 cm kurze Marinekanone 14 L/12:

Tämän 46 tonnia painaneen aseen pisin ampumamatka oli vähän päälle yhdeksän kilometriä ja tulinopeus oli kahdeksan laukausta tunnissa. Samankaliiberinen mutta vielä massiivisempi oli Gamma Mörser:

Tällä möhkäleellä oli painoa kevyet 150 tonnia ja se pystyi ampumaan noin 14 kilometrin päähän. Murkula painoi maksimissaan 1.160 kiloa. Sillä oli rajoitettua käyttöä myös kakkosrähinässä ensin länsirintamalla ja sitten itärintamalla Sevastopolin piirityksessä.

Pysytään kaliiberissa 420 milliä ja esitellään vähän tuoreempaa neuvostotavaraa joka sekin on tosin vanhentuneena tai oikeastaan tarpeettomana jäänyt jo aikaa sitten pois käytöstä eli 2B1 Oka-telakanuuna:

Tämän 20-metrisellä putkella varustetun 420-millisen kanuunan tarkoituksena oli ampua 750 kilon painoisia kranaatteja, nimenomaan taktisia ydinlatauksia. Kovin suureen tuotantomäärään se ei päässyt, johtuen varsin heikosta – ylipitkä putki – kenttäkelpoisuudesta sekä siitä, että itse vaunun runko ja moottorin vaihteisto eivät kestäneet voimakasta rekyyliä. Ja muutenkin ohjukset tekivät aseesta vanhentuneen.

Tässä postauksessa on keskitytty maalta ampuvaan tykistöön. Jo historiaan jääneissä taistelulaivoissa oli tietysti massiivinen tykistö ja niistä käsittääkseni suurin oli japanilainen 460-millinen Type 94-kanuuna eli sama japaniksi: 四十五口径九四式四〇糎砲:

Näitä oli japanilaisilla käytössä Yamato- ja Musashi-taistelulaivoissa joissa näitä oli yhdeksän per kippo. Omalaatuinen yksityiskohta oli noissa massiivisissa tykeissä ilmatorjuntaan käytetyt sanshiki-kranaatit jotka sisälsivät suuren määrän eräänlaisia palopommin ja valokranaatin yhdistelmiä sekä teräsnuolia jotka räjähtivät muodostaen eteenpäin levenevän keilan. Näillä kranaateilla ei ollut tositoimissa juurikaan merkitystä ja amerikkalaisten lentäjien näkemyksien mukaan vaikutus oli lähinnä kuin suurilla ilotulitteilla.

Aiemmin esitetyt saksalaisten superjäreät tykit eivät suinkaan olleet ykkösrähinän suurimpia tykkejä vaan ympärysvaltojen piti panna vielä paremmaksi. Esitellään ranskalainen Obusier de 520 modèle 1916:

Tämän rautatiehaupitsin kaliiberi oli 520 milliä ja möhkäleen kokonaispaino 263 tonnia. Maksimi ampumaetäisyys oli 17 kilometriä ja murkulan paino oli maksimissaan 1654 kiloa. Alla kuva murkulasta:

Tykin taisteluhistoria oli, no, varsin ranskalainen sillä tämä ykkösrähinään rakennettu hirviö ei osallistunut ykkösrähinään vaan kakkosrähinään ja siinäkin saksalaisten käytössä sillä saksalaiset olivat takavarikoineet ainoan jäljellä olevan yksilön vuonna 1940. Tykkiä käytettiin Leningradin piirityksessä mutta voi sanoa että saksalaiset ryssivät ranskalaisen aseen sillä se tuhoutui varsin nopeasti kranaatin räjähdettyä putkessa. Myös briteillä oli vastaavanlainen rautatietykki eli BL 18-inch railway howitzer mutta se ei ehtinyt mukaan sotaan. Varsin vaikuttavan kokoinen tuo 457-millinen tykki silti oli niin kuin kuvasta näkyy:

No niin, juttu etenee, vauhti ei ehkä kiihdy mutta kaliiberi vaan kasvaa. Siirrytään kakkosrähinään ja tutustumisvuorossa on saksalainen Karl Gerät-mörssäri:

Kyseisen itseliikkuvan (tosin nopeus oli max 10 km/h ja hyvin rajoitetulla matkalla) mörssärin kaliiberi oli 600 milliä. Niitä valmistettiin kaikkiaan seitsemän ja niitä suunniteltiin käytettäväksi ranskalaisten Maginot-linjaa vastaan mutta taisteluihin ne osallistuivat vasta itärintamalla ainakin Brestissä, Sevastopolissa ja Varsovassa.

Ja mennään siihen superraskaimpaan sarjaan. Saksalaiset rakensivat kakkosrähinään kaksi järjettömän kokoista rautatietykkiä nimiltään Schwerer Gustav ja Dora:

Näillä möhkäleillä oli painoa 1350 tonnia ja varsinaisessa tykissä oli 250 hengen miehistö. Lisäksi tarvittiin huomattava määrä miehiä välttämättömiin rautatietöihin ja yhtä lailla tykin tarvitsemaan ilmatorjuntaan. Tykki siirrettiin paikasta toiseen purettuna ja sen kuljettamiseen tarvittiin viisi junaa. Koottuna tykki tarvitsi kaksi erillistä raideparia liikkuakseen. Tykin kaliiberi oli vaatimattomat 800 milliä ja murkula painoi 7000 kiloa:

Kyseisillä tykeillä oli tarkoitus ampua Maginot-linjan linnoituksia päreiksi mutta se jäi tekemättä kun saksalaiset hoksasivat koukata Belgian kautta. Niinpä tykkejä käytettiin ainoastaan itärintamalla Sevastopolin piirityksessä.

Noita kahta suurempaa tykkiä ei ole koskaan käytetty taistelussa. Aiemmassa historiassa on tosin ollut kaliiberiltaan suurempia aseita mutta niitä ei ole koskaan käytetty taistelussa. Varmaankin suurikaliiberisin oli tämä brittiläinen Mallet´s Mortar:

Kyseisen mörssärin kaliiberi oli peräti 914 milliä mutta muutenhan se oli kooltaan varsin pieni noihin saksalaisiin masiinoihin verrattuna. Tätä mörssäriä tehtiin kaksi kappaletta tarkoituksena käyttää niitä Krimin sodassa mutta sinne saakka ne eivät koskaan päässeet.

Ja tässähän sitä heavy metalia oli oikein urakalla. Laitetaan vielä postaukseen sopiva musiikin pläjäys joka on tietysti hyvin heavyä metalia sekin. Eli Cannibal Corpse-yhtyeen kappale Frantic Disembowelment instrumentaaliversiona. Kuulostaa kieltämättä rikkinäiseltä vaihdelaatikolta mutta yrittäkääpäs piruuttanne soittaa sama perässä:


35 kommenttia:

Joppos123 kirjoitti...

Kyllä tässä kohtaa (vaikka se kuinka kirpaisee) myöntää, että tykistö ja sen oikeanlainen käyttö ratkaisee taistelut vielä nykyäänkin.
Meillä on Euroopan suurin ja laadukkain tykistö ja sitä ei mitata pelkästään putkiluvulla.
Ryssä ryskää Ukrainassa edelleen malliin "auringon suuntaan toistaiseksi ampukaa" kun taas meillä on kehitelty eteenpäin tykistökenraali Nenosen oppeja, vähällä tarkemmin.
Tosin tuo vähä on muuttunut sillä virallisesti ilmoitettu noin 1500 putkea ei pidä paikkaansa.
Siinä on ETYJ:n mahdollistama kikkailu ja sitä on käytetty hyväksi.
Se mikä on oleellista on se, että tykistö aselajina on meillä tappiinsa hiottu.
A-tarvikkeita tutkitaan ja kehitetään koko ajan vaikka se tyhmäkin kranaatti tekee tehtävänsä.
Olen päässyt urani aikana kahdesti näkemään tykistön loppuammunan Rovajärvellä ja eipä tekisi mieli olla siellä maali-alueella ottamassa sitä röppyä vastaan.
Alussa mainitsemani "kirpaisee" johtuu siitä, että itse olen kenttä-aikanani ollut sissi-ja myöhemmin vain hyökkäykseen tarkoitettujen varusveijareiden kouluttajana.
Ps. Olen kyllä tykilläkin ampunut.
Poikalyseon aikaan ammuttiin JV-leirillä (Vuosanka) vanhoja piiskan ja 75mm tykin kranuja suora-ammunnalla pois. Valtaosasta tuli suutareita. Sytyttimet oli hapettunut silleen, että ne vaan kilahti.
Samalla saatiin pätevyys räjähtämättömien raivaamiseen kun niitä posauteltiin pois eli samalla ampuma-ja raivausleiri.
Nykyisin ei enää opeteta samalla tavalla ja se on sääli.
Meikälläkin on poikalyseon peruja nuoremman panostajan pätevyys.

Joppos123 kirjoitti...

Tykistöstä vielä sen verran, että kun aikoinaan nuorena upseerintaimena tuli asuttua vekaralla niin vanhojen kämppien ikkunat pullisteli kun patteristo ampui Juurikonmaasta kohti Pahkajärveä.
Ne tuli-asemat olivat vain noin 1,5 kilsaa asutusalueesta.
Sieltä kun 12, myöhemmin 18 155 mm haupitsit höökäisi yhteislaukauksen niin tärisi koko torppa.
Siihen tottui myös lapset.
Sama oli Santahaminassa vaikka siellä ei tykistöllä ammuttu.
Raskaan kranaatinheittimistön iskemät kallioon teki saman vaikutuksen vaikka itse lähtölaukaus on pliisu verrattuna tykistöön.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123 ja kiitos noista lisäyksistä. Suomessahan on tajuttu jo kakkosrähinän ajoista tykistön arvo. Länsi-Euroopassahan vielä hiljattain on naureskeltu että mitä te noin suurella putkimäärällä teette kun maailmaanhan syttyi rauha. Eivät naureskele enää. Tietysti tuota itsevetävää tykkikalustoa saisi olla vielä enemmän. Nuo postauksessani mainitsemat tykkihirviöt ovat tietysti historiaa eikä meillä sellaisia tarvita.

Joppos123 kirjoitti...

Sen verran vielä, että nykyisinhän ei ole enää mitään erillisiä tykistön leirejä vaan ne ovat nimellä MVH eli Maavoimien vaikuttamisharjoituksia. Niihin osallistuu siis kaikki puolustushaarat pl merivoimat.
Merivoimat ovat taasen mukana IPH (ilmapuolustusharjoitus) harjoituksissa Lohtajalla.
Tarkoittaa sitä, että nykyisissä harjoituksissa on mukana koko maavoimapaletti ilmatuella (JOINT).
Tämä on itse-asiassa jenkkien kokemuksien mukaisesti kopioitu toimintatapa ja se toimii.
Mikään aselaji ei käy erillistä sotaa vaan kaikki yhdessä.
Rysällä tämäkin on onneksi ontunut Ukrainassa.
Ei riitä osaaminen.

Joppos123 kirjoitti...

Morjens Ykä.
Ruotsillahan lienee enää noin kaksi täysmittaista patteristoa eli 36 tykkiä.
Me ei tuohon lähdetty, onneksi.
Jos ETYJ:n virallisen laskennan ohittaa ja ottaa huomioon myös kevyille jalkaväkipataljoonille varatut KVKRH:n aseet ottaa laskuihin mukaan niin putkiluku onkin lähes 7000 ja se on hyvä kun katsoo kuinka ryssä käy sotaa Ukrainassa.
Se mikä Ukrainalta edelleen puuttuu on kyky iskeä ryssän syvyyteen mutta meiltä se löytyy.
Sama järjestelmä mutta eri ampumatarvikkeella (MLRS) on heilläkin mutta meidän raketit kantaa sen 300km, perävirtausammuksilla jopa 400km. Tosin tarkkuus vähenee.
Kyllä puttea pitää poissa myös se fakta, että jos se tappi iskee vaikkapa Helsinkiin niin me voidaan hävittää sille niin rakas Pietari.
Ammuksia kyllä löytyy. Niitä ostettiin nyt saaduilla uusilla tilausvaltuuksilla aikalailla lisää, kuten myös hävittäjiin AMRAAM ohjuksia.
Kysymys on kauhun tasapainosta.
Ukrainalla ei tätä mahdollisuutta valitettavasti ole.
Siksi ryssä ryskää siellä miten tahtoo.
Jos Ukraina saisi vastaavia aseita niin se tekisi putelle aika vaikeaksi selittää omalle karjalleen ettei olla sodassa.

Joppos123 kirjoitti...

Nyt ollaan menossa yhä enemmän isokaliiberisiin mutta helposti liikkuviin tykistöaseisiin. Nopeus on valttia kun halutaan välttää vastatykistötoimintaa.
Meille ostetut K-9:t mahdollistaa hajaryhmityksen kantaman puitteissa.
"Moukarit" voivat olla useamman kilometrin päässä toisistaan ja ampua silti samaan maaliin.
Sama on AMOS järjestelmän kanssa.
Ryssällä valtaosa tykistöstä on edelleen paikalla pysyvää ja siksi vastatykistöllä aika helposti tuhottavaa jos vaan löytyy siihen soveltuvaa kalustoa. Meiltä onneksi löytyy.
Avainasia tässä on myös ilmavoimat ja naapurin ilmaherruuden kiistäminen.
Jo nyt olemassa olevalla Hornet kalustolla se voidaan kiistää. Kun saadaan aikanaan F-35:t niin ei ryssällä ole mitään mahkuja lennellä täällä.
Siinähän yrittävät pommitella kaupallisten Garminien avulla. Tonttiin tulee jokainen Suhoi.
Tavan tallaaja ei edes voi kuvitella minkälainen vehje tuo F-35:n on.
Näin pelkistetysti voi todeta, että se on sellainen ase jota ryssän ilmatorjunta tai hävittäjä ei huomaa ennekuin se on jo tehnyt tehtävänsä.
Sillä voidaan oikeasti iskeä vaikka Moskovaan jos halutaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123.

Viesti1: Paljon on muuttunut siitä kun olin itse harmaissa. Silloinhan oltiin ihan oikeasti harmaissa ja siitä on aikaa kevättä. Tietysti on aina hyvä että puolustuskyky lisääntyy. Venäläisten touhu ja menestys – eli sen puute – ihmetyttää sinänsä kun ottaa huomioon ne ennakkoaavistelut ns. asiantuntijoiden taholta. Ukrainan ilmavoimathan piti olla tontissa muutamassa tunnissa, suurimman vastarinnan ohi kolmessa päivässä ja loppu olisi siistiä miehitystä. Toisin kävi. Onneksi niin kun katsoo ryssien touhua koko sodan ajalta ja varsinkin niitä viimeisiä tietoja sotavankien kiduttamisista. Venäjän armeija on tainnut olla näyttävä kulissiarmeija koko ajan ilman oikeaa osaamista ja kalustonkin kanssa on tainnut olla vähän niin ja näin. Sinänsä on ikävä tosiasia että jos tuo menee puhtaaksi kulutussodaksi niin Venäjä kestää enemmän tappioita kuin Ukraina.

Viesti2: Sinäkin muistat kyllä hyvin sen ajan 1980-luvulla jolloin Ruotsilla oli äärimmäisen vahva armeija ja oliko peräti maailman neljänneksi suurimmat ilmavoimat. Ruotsin opetus on se, että hajottaminen on helppoa mutta uudelleen rakentaminen hidasta ja työlästä. Ukrainahan on saanut onneksi paljon hyvää kalustoa monista maista mutta siinä on tietysti se ongelma että kun on paljon erilaisia asejärjestelmiä ja erilaisia ampumatarvikkeita niin se on huollolle ihan perkeleellinen tilanne. Niillä on vähän sama tilanne kuin Suomen tykistöllä kakkosrähinässä kun erilaisia tykkimalleja oli kymmenittäin.

Viesti3: En ole ilmavoimaekspertti mutta noita ”Moukareita” voitaisiin kyllä hankkia rutkasti lisää. Eikä muutama lisäpatteristo niitä raskaita raketinheittimiäkään pilaisi ollenkaan. Oletettavasti muuten tykistön runkona olevat 122 H 63:set ovat käytössä vielä pitkään.

Joppos123 kirjoitti...

Ei ole enää 122:t runkona vaan 155mm kotimaiset tykit. 122mm on aluellisilla joukoilla ja sielläkin aika harvinaisia.
122mm ovat vähenemään päin ja en tiedä yhtään joukko-osastoa joka niitä enää kouluttaa.
Ne ovat olemassa just niin kauan kuin a-tarvikkeen varastointi kestää.
152mm ryssän kalustoakin olkaan korvaaamassa kotimaisella.
122mm on oikeastaan enää panssarihaupitsien kaliiberi ja nekin ollaan korvaamassa uudemmalla tavaralla.
122mm on säilytetty lähinnä panssarintorjuntaan mutta epäsuoraan tuleen alkaa kantama noin 12km olla liian lyhyt.
Panssarintorjuntaan kyllä oiva vehje. Vaikka ampuisi sirpaleella niin burjaateilla olisi lämmin kyyti ilmaan.
Lähtönopeus kranaatilla kohdillaan, heh.

Joppos123 kirjoitti...

Mitä tulee noihin "Moukareihin" niin niitä ollaan hankkimassa jokunen lisää. Oleellista ei ole lavettien määrä vaan se, että niihin riittää ammuttavaa. Sitä varastoa ollaan täydentämässä.
Moukari on vähän samanlainen järjestelmä kuin kotimainen AMOS.
Sillä voidaan asemaanmenon jälkeen amupua jopa 4 kranua silleen, että ne osuu maaliin samaan aikaan ja samalla häipyä pois.
Liike on suojaa.
Jokunen kaveri on kysellyt pansareiden merkityksestä Ukrainaan vedoten.
Aina olen vastannut, että länsimainen LEO on ihan eri vehje kuin ryssän T-90 tai T-72, puhumattakaan nyt taisteluissa nähty ja aika usein tuhottu T-64.
" Aaviikkomyrsky" lienee osoitti länsimaiden vaunujen ylivoimaisuuden ryssän kalustoon verrattuna.
Meillä on noin 200 länsivaunua ja niillä menee hyvin jos vastassa on tuollaista museokalustoa kuin mitä ryssä joutuu käyttämään.
64:lla ei ole nuoliammuksia tai muutakaan.
Leolla on kaikki.
Vaununjohtajan jää päätettäväksi kojauttaako sirpaleella vai nuolella, molemmat menee läpi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123.

Viesti1: Tuo tieto 122 H 63:sta oli aika yllättävä. Niitähän pitäisi olla vahvuudessa vielä jotain 500 kappaletta. Jos ne poistuvat niin jotain pitää saada tilalle ilman muuta.

Viesti2: Venäläisillä panssareilla on osoittautunut ongelmaksi se automaattilataaja eli jos pst-ase tulee panssarista läpi niin hyvin helposti siinä räjähtää kaikki panssarissa olevat kranaatit. Tietysti positiivisena puolena voi tankkimiehistön kohdalla sanoa sen, että ei se ehdi panssarimiehille tehdä pahemmin kipeetä.

QroquiusKad kirjoitti...

Kiitoksia kiitoksista, vaikkka en tehnyt muuta kuin mainitsin yhden kerran Paksu-Bertan.
Laitetaanpa siihen liittyvä musalinkki, joka muutenkin kuvaa tämän(kin) päivän tuntemuksia:

https://www.youtube.com/watch?v=udJrUfb9A6Q

Kuten veli Joppos yllä totesi, kummasti se kenttätykistö vain jyrää nykyaikaisessakin sodassa, vaikka muunlaista on ennusteltu:

eihän nykyjan sodassa nähdä enää kiväärimiesten ryntäilevän rajojen yli panssareiden mukana tykistön tukemana, vaan ohjukset ja lentokoneet siellä vain tsuihkivat taivaalla ja tietokonenikkarit ne kaatavat armeijoita!
Kovin erilaislta se Ukrainassa vaan näyttää.

Väärin ennustelu on käynyt Suomelle turhan kalliiksi kahteenkin kertaan, kun ensin tiedettiin pommikoneilla voitettavan tulevaisuuden sota ilmassa ja panssarilaivoilla merellä.
Toisella kerralla Gustav Hägglund tiesi panssarivaunun olevan täysin vanhentunut asejärjestelmä, jonka helikopteri on syrjäyttänyt.

Niinpä sitten piti Suomeen perustaman helikopterijoukot ja ajaa panssarijoukot alas.
Vain jälkimmäinen toteutui osittain, kun Panssariprikaatilta vietiin taisteluvaunut ja ripoteltiin valmiusprikaatien jalkaväelle alistetuiksi, eli tehtiin sama kuin Ranska ennen II maailmansotaa.
Sitten jäätiin Wehrmachtin panssaridivisioonien jalkoihin.

Onneksi nyt ollaan saamassa Ilmavoimille torjuntahävittäjiä joista on myös pommikoneiksi ja vielä vähän päälle, mutta ollaankos Merivoimille hankkimassa jälleen panssarilaivoja uudessa muodossa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Noin yleensäkin voi todeta että vihtaamme on kustu. Ja mitä sotaan tulee niin alueen lopulta miehittävät aina jalkaväkisotilaat.

Hägglundin ajatus helikopteripataljoonastahan meni siinä pieleen että hankittiin pelkät kuljetushelikopterit eikä niille mitään suojaa. Niistä panssarilaivoista voi sinänsä todeta että vaikka se oli hankkeena ehkä susi niin sinänsä sitä ei koskaan päästy käyttämään siihen, mihin se oli tarkoitettu eli Ahvenanmaan liikkuvaksi rannikkotykistöksi. Kuinka se olisi siinä hommassa pärjännyt jäi ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi.

Tuosta korvettihommasta en osaa sanoa. Ihmettelen sitä vähän itsekin. Mutta en ole merivoimien spesialisti millään muotoa. Näkisin silti että maihinnousuhyökkäystä vastaan tulisi edelleenkin varautua ja kevyemmät, saariston suojaa käyttävät ohjusveneet olisivat siinä paikallaan. Itse asiassa se ilmatyynyalus Tuuli ei sinänsä ollut susi vaikka niin sanotaan sillä se oli suunniteltu nimenomaan maihinnousuhyökkäyksen torjuntaan. Pusikosta merelle, ohjukset matkaan ja nopeasti suojaan takaisin pusikkoon.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaista näkökulmaa

Rantapyssylle jäi yhtä & toista merkillistä pietari suuren merilinnoituksen jäämistöä, muun muassa aikoinaan, 1800-luvun loppu, muodikkaita mörssäreitä. Mörssäreitä, joiden piti ampua kaaritulella kannen läpi vihulaisen laivat upoksiin. Sama idea oli amerikkalaisilla manilan rantapyssyllä. No, kaliberia en muista, jotain 225 - 234 tms, milliä, kantamaa ei paljoa. Näiden katsottiin olevan hyödyttömiä II-kähinän aikana rantapyssylle. Niinpä yksi lainattiin maavoimille, Itä-Karjalaan, Stalinin kanavalle. Siellä oli iivana tehnyt yhdestä sulusta bunkkerin tsuhnien riesaksi. Sulun portin kun avasi, pääsi piiskalla päästelemään kohti suomalaisten asemia. Portti kiinni ja ihan turha ampua takaisin. Mörssäri vietiin tuliasemaan muutaman kilometrin päähän ja alettiin ampua, olikohan kolmas laukaus kun osui, hirret lenteli sulkukammiosta ja portit lensi ammolleen. Se piisas ja sai lähteä takaisin.

Viipurinlahden rannalla oli yksi 305mm Obuhov kaksoistorni, sen tulivoiman sai kokea itärannalla kohti länttä marssinut joukko-osasto. Yksi kranaatti osui marssijoihin, komppania raatoja ja loput häipyi metsään – juosten tai ainakin kovasti kiireesti.

Kotimainen köyhän miehen stuka taas oli 300mm kranaatinheitin, ei ehtinyt tositoimiin. Jälkeläisensä 160mm heittimet oli käytössä vekaralla, tykinkorvikkeina. Hauska sattumus koeammunnoiden ajalta: Ministeri oli seuraamassa, ammuttiin ja hiekka pölähti kankaalta. Kävivät ihmettelemään osumatarkkuutta, ministeri ihmetteli muutaman metrin montun äärellä hieman pienehköä iskemäkuoppaa. Tampellan insinööri valisti ministeriä: Täytteenä koeammunnoissa kranaatissa ei ollut trotyliä, ammonaalia eikä muutakaan räjähdettä. Oli hiekkaa ja sahanpurua.

USA:lla oli samantapainen värkki, tehty pommien testaamiseen. Olikohan kaliberi pari jalkaa. Tämmöinen sitten oli tarkoitus toimittaa Japanin maihinnousuun osallistumaan, linnoituksia rikkomaan.

Schwerer Gustav ja Dora osallistuivat Sevastopolin piiritykseen, yksi kranaatti läpäisi merenpohjan alla olleen asevarikon 8 metrisen katon ja poisti sen a-tarvikkeet käytostä. Siitä huolimatta tykit olivat aika hyödyttömiä, kranaatit loppuivat ja saksalaiset joutuivat viimeistelemään viimeisen linnoituksen valtauksen pistinhyökkäyksellä.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksistä. Mietin vaan että kuinkahan monta ns. Hitler-haupitsia (150 milliä) saksalaiset olisivat tehneet noihin hirviörautatietykkeihin uhratuista teräksestä, ajasta, rahasta ja vaivasta?

QroquiusKad kirjoitti...

Sakemannia vaivasi läpi koko Ison Kakkosen outo pöhötauti:
kaikesta piti tehdä suurempaa tehokkuuden kustannuksella.

Piti tehdä aina vaan surempia taisteluvaunuja, mutta moottori pysyi massan lisääntyessä ennallaan, vaikka saattoi olla jo aluperin alitehoinen.
Tykkejä oli tehtävä aina vaan kauheampia, vaikka niille ei olisi ollut kuten nähtiin oikein hyötykäyttöä.
Divisioonia piti perustaa sodan loppua kohden kiihtyvällä tahdilla, vaikka entisiäkään ei kyetty täydentämään lähellekään kirjavahvuutta.

Varsinkin viimemainitusta seurasivat ne Hitler-kohtaukset, kun Adolf katsoi kartalta sillä olevia runsaslukuisia panssari- ja krenatööridivisioonia ja antoi sitten käskyn joka olisi ollut erittäin vaikea jopa kirjavahvuisille divisioonille.
Sitten seurasi tolkuton raivoaminen, kun ne pahimmillaan pataljoonan vahvuiset "divisioonat" eivät kyenneetkään täyttämään hänen aivan selkeää ja yksinkertaista käskyään.

Anonyymi kirjoitti...

Aatulla oli ainakin hyvät suojaukset Berliinissä:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000919052.html

Ykän jutussa mainituilla jytkyillä eikä lentopommeillakaan olisi vissiin saatu Aatua matkalle tuonpuoleiseen. Olisiko Little boyllakaan?

Tapsa vaan

Anonyymi kirjoitti...

Schwerer Gustavin piirtänyt inssi kertoi aatulle, että kyllä sillä sopii T34:a ammuskella. Kauhistuneet kentsut kyöräsivät äkkiä hepun pois, ettei aatu vain saa päähänsä "hyvää ideaa". Tiikeri jo oli paha huti, Hiiri, Maus, oli vielä pahempi. Se vain ehtinyt käytöön. 188 tonnia paino, Miten se olisi saatu rintamalle, mistä polttoainetta. Mitä teitä se olisi kulkenut. Tai Ratte, rotta, 1000 tonnia - mitä ihmettä suunnittelija mahtoi ajatella.

Olisi ollut kovasti järkevämpää tehdä Schwerer Gustavin resurseista 150 mm tykkejä. Tai kopioda neukkujen 152 mm tykki ruuteineen, talvella kantama pitempi kuin arjalaisella 150 mm tykillä. Doraan hukatuista olisi voinut vaikka 105 mm haupitseja. Vaikka telatykkejä.

Pyssymies

Joppos123 kirjoitti...

Nyt kun aikaa vähän jäljellä niin sanoisin ,että ryssää vastaan ei ole mitään hätää.
Meillä on ihan vitun oikeasti aika kova armeija.
Olen ollut osa sitä vuodesta 91 ja tämä on vaan kehittynyt.
Meillä ei ole mitään hätää, tulee vastaan kuka tahansa.
Tarkoitan tätä.

Joppos123 kirjoitti...

Veli QK on ytimessä.
Miettikääs kuinka ryssä melskaa nykyisin Ukrainassa. Kansanmurhan elkeet ovat olemassa.
Ryssä tekee samaa kuin mongolivalloittajat teki heille. Raiskaa ja tappaa.
Burjaatit ovat tsesteenien ohella käypää tykinruokaa.
Nyt sanon pahasti mutta ei auta. Kuollut ryssä on paras ryssä. Ryssä on ali-ihminen, ne vaan ovat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Tapsalle vaan, Pyssymiehelle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad & Pyssymies: Joo, kyllä saksalaisia vaivasi mammuttitauti. Vaikka siellä osattiin kyllä tehdä huippuluokankin tavaraa. Sinänsä taas venäläisten ajattelu sopi heille hyvin. Esim. joku T-34 ei ollut priimaa mutta ihan tarpeeksi kuranttia ja ennen kaikkea sitä pystyi tekemään paljon ja nopeasti.

Tapsa vaan: Jaa-a, se Little Boy oli teholtaan jotain 15 kilotonnia eli saattaa olla että Aatun bunkkeri olisi kestänyt.

Joppos123: Suomessa oltiin viisaita kun ei lähdetty Ruotsin linjalle. Ja se, mitä ryssät & sen siirtomaakansat ovat Ukrainassa tehneet kertoo siitä että sivistyksen pintakerros lähtee niistä kansoista hyvin pienellä raaputuksella pois. Jos sitä lie koskaan ollutkaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille. Jätin julkaisematta kommenttisi koska en halunnut julkaista sitä vastenmielistä videopätkää.

QroquiusKad kirjoitti...

No lähetetään se uudestaan ilman örkivideota.

Pääasiahan oli, että Hiroshiman pommi räjäytettiin ilmassa 550 metrin korkeudessa.
Jos "Little Boy" olisi räjäytetty 15 kilotonnin voimallaan maan pinnalla Führerbunkerin katolla, olisiko se riittänyt menemään läpi?

Yhden kilotonnin ydinpommi kaivaa maan pinnalla räjähtäessään yhdeksän metriä syvän ja 40 m läpimittaisen kraatterin.
20 kT pommin kraatteri on 24 m syvä ja läpimitta 193 m.

Eiköhän "Little Boy" olisi pintaräjäytyksellä bunkkerin sisäänkäynnin kohdalla tehnyt paikalle Valtakunnankanjonin?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Maaräjähdyksenä ehkä, mutta Little Boyhan räjäytettiin ilmassa. Sanotaan näin, että tietoni ei riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Ottamatta muuhun kantaa, täytyy puhkaista ilmat pallosta sen kuumailmapuhaltimen eli ilmatyynyaluksen suhteen. Konsepti saattaa olla toimiva mutta etenkään ko laitoksen, ei aluksen, suhteen kaikki meni mönkään.

Työtehtävät / MSK:n asealan kurssit kun sijoittivat allekirjoittaneen Upinniemeen tuon härvelin valmistumis- ja vastaanottovaiheessa.
Täydellinen epäonnistuminen merivoimilta.

Nähdessäni vermoksen ensi kerran olin hypätä sen kannelle sen vieripuolta kulkevilta rakennustelineiltä. Huuto oli hurja; sisällöltään SEIS!!!
Kas kun selvisi kannen kantokyvyn olevan max 80kg eli ei-neuvolassa-punnittavana olisin mennyt läpi kannen kuin heikkojen jäiden ja sen tappion sotavaltio varmaan kestäisi mutta prototyypin rikkoutumista ei,

Samassa yhteydessä sain sitten ensikäden tietoa kaikista tyyppivioista mitä siihen härveliin oli saatu koottua. Lista ei ollut lyhyt ja se kasvoi jokaisen koekäyttökokemuksen myötä.

Esimerkiksi:
Liian heikko yleisrakenne (kun piti tehdä kevyt ja "näkymätön")
Tästä johtuen huono kantokyky niin miehistön kuin aseistuksenkin suhteen
Ammuttaessa ohjuksella tai LKK:llä laite lähti pyörimään rekyylin voimasta
Aseistamattomana laite kykeni merenkäyntiin hyvällä säällä...
Se vaati alleen aina lämmitetyn platan koska lämmintä hallitilaa ei löytynyt mutta laitteen elektroniikka ja etenkin pohjapussirakenne ei sietänyt vähäisintäkään jäätymistä.

Listaa voi jatkaa loppumattomiin mutta eiköhän tuossakin ensi alkuun riittävästi syitä miksi hanke haudattiin. Niin oli etevä värkki ettei käynyt kaupaksi muuallakaan ja RVL ei suostunut sitä vastaanottamaan edes ilmaiseksi.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Type 94-kanuunan ammus oli omanlaisensa. Japanilaset suunnittelivat sen semmoiseksi, että se pitää ampua hieman lyhyeksi. Siis ammus uppoaa syvälle kohteen alle, räjähtää kölin alla ja katkaisee sen. Hieman sama vaikutus kuin pitkässä peitsessä, siinä raskaassa happitorpedossa. Ei toiminut ihan parhaalla tavalla, ainakin yksi USA:n laiva jäi pinnalle kun tuli runkoon osumia ja kranut meni läpi sukkana, räjähti kaukana suojan puolella aiheuttamatta muuta kuin pari puolimetristä reikää vesirajan alle runkoon. Pitkä hidastus sytyttimessä.

Olikohan se laiva peräti risteilijä, sai osumia vihollisen uusimman taistelulaivan pääaseesta ja jäi pinnalle.

pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kiitos täsmennyksestä. Eli idea saattoi olla hyvä mutta toteutus kusi pahemman kerran.

Pyssymies: Kiitos myös lisäyksestä. Tämä oli minulle uutta. Ja sen jenkkilaivan miehistö taatusti siunasi sen kranaatin ylijäykän sytyttimen.

Anonyymi kirjoitti...

Type 94 oli muutenkin vinha värkki, sen ammus oli kevyempi kuin olisi ollut kaliberin mukaan oletettavaa, malliltaan kuin S-luoti, yleensä täm öisten tykkien ammus on enempi D-luotia muistuttava. Nimittäin nipponin pojilta puuttui ruudinkeksijä, tai ainakin sopiva ruuti. Siksi ammus oli kovin kevyt ja kantama lyhyt.


Muuten se IT-ammus ei ollut ihan pelkkä ilotulituspaukku, se heilutti laivaa lähtiessään niin, että varsinainen IT tulitti hetken aikaa sinne tänne. Muutenkin niiden isojen laivojen IT-kalusto oli säälittävän ja naurettavan välillä, kuten muukin japanilainen IT-aseistus. Esimerkiksi 25mm tykki - samassa roolissa kuin Boforsin 40 mm. 25 käytti laatikkolipasta, sitä ei voi lisäladata tulitoimnnan ainan kuten boforsia, lipas pitää vaihtaa ja ampujan pitää osata olla ampumatta tykkiä tyhjäksi. Jos tykki / panoskammio tyhjeni, piti tykki virittää uudelleen pitkästä vivusta. Japanin pojat oli pieniä miehiä, voimaa vaativa lataus jäi helposti tekemättä tai sujui hitaasti. Melkein tyhjiä lippaita kertyi tykille, ne piti täyttää erikseen. boforsiin laitetiin uusia kampoja - joka ammus tuli käytetyksi. Eikä tarvinnut rimpuilla lippaiden kanssa. Kantamassa ja tehossa oli kanssa vissi ero. Boforsin osuma lopetti koneen sodan, saattoi se liitää jonkin aika muttei sotia enää.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Mitenhänryssällä riittävät putket kun ne kuluvat aika vinhaa tahti. Kesto on panoksesta riippuen 2000-4000 kutia.

Aikoinaan vm-palveluksen aikana ammunnoissa naapuripatteri ampui maalilautan paskaksi. siitä tuli sanomista.

Anonyymi kirjoitti...

Monikos muistaa kaikkien sotien äitiä, jossa amerikkalainen M110-telahaupitsi sorti irakkien bunkke eiku väestönsuojan? Suomalaista laatutyötä vielä olleen bunkkerin. Ai, ettei semmoista tapahtunut. Kyllä se vain sai bunkkerin sortumaan, semmoisen haupitsin putki oli nimittäin sen pommin runkona. Kierrätys ja uusiokäyttö oli jo muotia.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies:

Viesti1: Kiitos lisäyksestä. Olen itsekin muuten lukenut että kyseitten taistelulaivojen it-miehet eivät olleet yhtään mielissään niitten sanshiki-kranujen käytöstä.

Viesti2: Kerrotko tuosta tarkemmin? Olis mielenkiintoista tietää.

Ano: En ole sotatalouden asiantuntija mutta veikkaisin että venäläiset saavat kyllä uusia putkia valmistettua. Sen sijaan sen teknisemmän aseistuksen kanssa on heikompaa kun ei ole oikein komponentteja.

Anonyymi kirjoitti...

Amerikkalaiset huomasivat niitä väestönsuojia käytettävän ihan muihin tarkoituksiin ja kun niiden piirustukset oli jo saatu haltuun niin piti suunnitella miten semmoinen rikotaan. Niitä 8" tuuman haupitsin putkia oli joutilaina, siis ammuttuina ampumakelvottomiksi ja muutenkin ylimääräisinä niin niitä alettiin käyttää. Semmoisen betonia metritokulla läpäisevän pommin pitä olla aika tukevaa tekoa ja painoa saa olla. Tykinputki on hyvää terästä ja poistetun tykin putki joutaa hyvin muuhun käyttöön. Putkesta piti poistaa kierteet - rihlat - ja hitsata kärkikartio hieman tukevammasta aineesta, perään siivekkeet. Nokkaan asennettiin semmoinen laseriin hakeutuva ohjausosa. Se toimi periaatteella rajoittimesta rajoittimeen, ei siis yritä osua hienovaraisesti vaan ohjaa kaikki oikealle, kaikki vasemmalle - periaateella. Siihen ei ole tarvis asetta kummoisiakaan parametrejä pommin mukaan, se käy ihan mihin vaan pommiin. Näitä saatiin nopeasti pari valmiiksi, toinen pudotettiin tyhjänä testimaaliin - osui. Toinen ladattiin ja lähetettiin irakiin, tiputettiin suoraan uutisiin. https://en.wikipedia.org/wiki/GBU-28

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisätiedosta. Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.

Anonyymi kirjoitti...

Lisää isoja pyssyjä.
https://www.youtube.com/watch?v=7mfJegv2KYo

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Kyllä se nurmiporankin sielua elähdyttää, kun Isot Putket puhuvat julistaen Jumalten Vihaa kansakunnan ja valtakunnan vihollisille!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos linkistä.

Qroquius Kad: Suomella on onneksi varsin voimakas tykistö.