JOULUTARINA 2024

Ajankääntäjä

Siinähän elettiin jouluaaton aattoa. Pienen lammen rannassa oli pieni lautamökki. Siinä oli vain pieni oleskelu- ja yöpymistila ja talon päädyssä pieni sauna. Ei ollut vielä hämärää kun mökille alkoi kuulua moottorikelkan ääni. Kelkka pysähtyi mökin pihaan ja siitä käveli mökille muuan mies. Mies ensi töikseen sytytti tulen kamiinaan ja kävi sitten laittamassa pihalle heinäpaalin, auringonkukan siemeniä ja muutaman rasvapötkön. Pitihän eläimille antaa joululahja vaikkei muuan mies niitä itselleen kaivannutkaan. Vain rauhaa ja hiljaisuutta kaikesta muovijoulusta ja itselleen vastenmielisten asioitten pakkotuputtamisesta täysin irrallaan.

Mies lisäsi puita kamiinaan ja pieni mökki alkoi mukavasti lämmitä. Sitten hän laittoi valopetroolilyhdyn palamaan, käynnisti kaasujääkaapin ja täytti sen vaatimattomilla joulueväillä. Ei mies tarvinnut muita kuin karjalanpiirakoita ja pienen valmiiksi tehdyn kinkun. Oluttakin oli jonkin verran mutta se säilyi mukavan viileänä mökin pienessä tuulikaapissa.

Seuraavana mies laittoi saunan lämpiämään. Ennen sitä hän kävi vettä avannosta. Avannon oli tehnyt aikaisemmin päivällä maanviljelijä joka omisti mökin. Muuan mies vuokrasi mökkiä aika ajoin puoli-ilmaiseksi. Maanviljelijä oli sanonut että hyvä kun tuollainen lautarämiskö vielä jollekin kelpaa. Nykyisin ihmiset vaativat pääosin vain isoja hirsilinnoja kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla herkuilla.

Tuli tarttui ahnaasti puihin, hormi veti hyvin ja sauna lämpesi nopeasti. Valoksi saunaan riitti ikkunalle pari tuikkua. Mies kuskasi vielä yökamppeensa kelkan ahkiosta sisälle. Kenttäpatja ja makuupussi, jonka hän asetteli mökin makuulaverille. Mies oli miettinyt että ottaisiko mukaan patteriradion. Oli sekin tullut mukaan otettua mutta mies ei aukaissut sitä. Hittoakos tuosta. Hiljaisuus ja tulen rätinä oli paljon parempaa. Ja se tietty ääni, aivan kuin mökki olisi kehrännyt tyytyväisenä kun sen sisällä oli mökistä aidosti nauttiva ja sen tyyntä rauhaa arvostava mies.

Mies läksi saunaan, otti siellä muutamat hyvät löylyt ja siinä samalla särpi muutaman tölkin olutta. Välillä hän kävi ulkona tupakoimassa kroppa höyryten. Saunan jälkeen hän kaivoi itselleen karjalanpiirakoita ja leikkeli puukollaan kinkusta niitten päälle tukevia siivuja. Mitään muuta hän ei kaivannut. Jälkiruuaksi hän keitteli kaasuhellalla teevettä ja lisäsi siihen hieman rommia. Siinähän oli hyvä yömyssy.

Miestä ei huvittanut valvoa sen pidempään. Hän sammutti lampun ja kömpi makuupussiinsa. Sitä ennen hän oli laittanut kamiinaan pari puubrikettiä. Ne palaisivat hissukseen ja antaisivat lämpöä pitkään. Mies odotti uutta ohjelmanumeroa. Kas hän tiesi, että tämä vaatimaton mökki oli ajankääntäjä. Kun hän nukahtaisi, niin unessaan hän samantien heräisi. Seitsemänvuotiaana pikkupoikana, jouluaattona 1970-luvun alussa. Ja hän eläisi sen pikkupojan iloisen ja huolettoman joulun. Jouluruokineen, saunomisineen, pukin käyntineen ja joululahjoineen. Aikana, jolloin paha maailma ei ollut vielä pikkupoikaa potkinut. Aikana, joka oli muutenkin varmempi ja sisälsi toivon tulevaisuudesta.

Kokonainen päivä huoletonta ja turvallista elämää. Sen parempaa joululahjaa ei mies osannut kuvitellakaan.

Aamulla mies heräsi, laittoi kaminaan lisää tulta, pisti kaasuhellalle kahviveden kiehumaan, kiitti mökkiä joulusta yli viisikymmentä vuotta takaperin ja alkoi viettämään toista, hiljaisen miehen hiljaista ja rauhallista jouluaattoa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

Aikaisemmat joulutarinat:

2023: Jäljet lumessa

2022: Isoisä

2021: Ranta

2020: Majakanvartija

2019: Hömötiainen jouluaamuna

2018: Lumihiutaleita Stadissa

2017: Kuusen kertomaa

2016: Yksinäisen miehen korsujoulu

2015: Vanha mies ja Radio Berliini

2014: Vanhan miehen joulu laavulla

2013: Vartiossa Helvetin porteilla