EI SE TYHMÄ OLE JOKA…

Lukija on aivan varmasti tietoinen Suomessa jo kauan aikaa jatkuneesta hakemus-hylsy-valitus-hylsy-valitus jne-ikiliikkujasta jonka avulla kehitysmaalaiset pystyvät notkumaan Suomessa ajasta ikuisuuteen. Nyt yllättäen jopa Yle on uutisoinut asiasta ja esittelee kolmen veijarin seikkailuja suomalaisessa virastoviidakossa. Otetaan otteita. Ensiksi muuan irakilainen:

Yhdeksän vuotta sitten Suomeen saapui kurdimies Irakista ja haki turvapaikkaa. Hän oli yksi monista, sillä vuoden 2015 aikana turvapaikanhakijoita saapui ennätysmäärä, yhteensä yli 32 000.

Mies on yhä Suomessa. Hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty 12 kertaa, mutta hän ei ole noudattanut yhtäkään lainvoimaista päätöstä.

Mies itse on kertonut viranomaisille, että hänellä olisi töitä paikallisessa ravintolassa ja sisko, jonka luona asua. Oleskelulupaa ei kuitenkaan ole hellinnyt.

Joulukuussa 2023 poliisi oli palauttamassa miestä, joten hän teki jälleen uuden turvapaikkahakemuksen. Se on miehen kolmastoista.

Siis kolmastoista. Entäpä muuan somali?

Somalimies oli tullut Suomeen ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla. Mies oli välillä Somaliassa mutta palasi Suomeen vuonna 2018. Hylätyn turvapaikkahakemuksen jälkeen hän katosi.

Seuraavien vuosien aikana hänet etsintäkuulutettiin yhteensä 28 kertaa ja häntä epäiltiin 35 rikoksesta, joista vakavimmat olivat törkeä pahoinpitely ja ryöstön yritys.

Kun poliisi yritti palauttaa hänet vuonna 2021, mies haki neljännen kerran turvapaikkaa.

…

Lopulta poliisi hankki somalin kielen tulkin tilanteeseen, jossa mies soitti Somalian viranomaisille. Puhelun jälkeen tulkki kertoi, että mies oli vastoin poliisille kertomaansa ilmoittanut puhelussa, ettei halua palata Somaliaan.

Tämän jälkeen mies vapautui säilöönotosta ja joutui epäillyksi muun muassa törkeästä ryöstöstä. Joulukuun lopussa 2023 mies oli jälleen säilössä ja haki viidennen kerran turvapaikkaa.

Entäs toinen irakilainen?

Samaan aikaan 13 kertaa turvapaikkaa hakeneen kurdimiehen kanssa Suomi ponnisteli saadakseen palautettua Irakiin miehen, joka on Suomessa suorittanut vankeusrangaistuksen taposta ja hautarauhan rikkomisesta, viidestä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta.

Ennen vapautumistaan poliisi piti miehelle maastapoistumispuhuttelun, jossa mies ilmoitti, että ei halua vielä tehdä uutta turvapaikkahakemusta.

Poliisin näkemyksen mukaan mies halusi näin pelata aikaa, sillä odottamalla hän pystyisi uudella turvapaikkahakemuksella estämään lainvoimaiseksi tulevan maastapoistamispäätöksen toimeenpanon.

Ja arvatkaapas piruuttanne ketkä ovat mahtaneet antaa tällä jätkälle neuvot tähän ajanpeluukikkailuun? Epäilemättä suomalaiset lakirosvot eli juristit joille tämä loputon hakemushylsyautomaatti on helppo ja vaivaton rahasampo.

Ei niiltä edes kannata kysyä että hävettääkö. Mutta olisiko lopultakin aika muuttaa näitäkin lakeja? Suomessa ollaan kuulemma kovasti huolissaan maankuvastamme. No, ainakin kehitysmaalaisten näkövinkkelistä tämä on hyväuskoisten typeryksien maa.

Ai niin, se on taas se perkeleen kellojen siirto. En ole eläissäni tavannut vielä ensimmäistäkään ihmistä jonka mielestä siinä olisi mitään järkeä.

OLIPA KERRAN

Niin, sitähän sanotaan että kapitalistinen satu alkaa sanoilla ”olipa kerran” ja sosialistinen satu puolestaan sanoilla ”kerran tulee olemaan”. Nyt en sinänsä puutu satuihin enkä talousjärjestelmiinkään vaan muistelen taas kertaalleen sitä, mitä joskus oli, mutta ei pahemmin ole enää. Ajan kulkua tai jotain sinnepäin. Muistelun kohteet on valittu hyväksi havaitulla stetson – harrison-menetelmällä.

Mennään ensiksi tavalliseen kauppaan. Arvostan suuresti kaupan myyjien toimintaa, mutta voi sanoa että heidän työnsä on sinänsä helpottunut entisistä ajoista. Nythän he vain pyyhkäisevät viivakoodin lukijaan ja se laskee automaattisesti summan valmiiksi. Joskus Kekkoslovakian aikaan myyjät paukuttelivat vielä mekaanista kassakonetta:

Toinen mekaaninen – myöhemmin sähköinen – masiina joka on ajan myötä kadonnut on tietysti kirjoituskone. Itselläni on vielä jemmassa tällainen vanha matkakirjoituskone. Tai ainakin oletan että se on työhuoneessa kaiken rojun alla:

Olihan aikanaan sellainen ammattinimikekin kuin konekirjoittaja. Ja muistaakseni myös sellainen kuin piirakanrypyttäjä. Ovathan nämä tietokoneet käteviä mutta aika ajoin mietin että mitäs sitten jos netti ja tiedostot kaatuvat? Kirjoituskoneella tehtyyn asiakirjaan ei mikään virus voinut iskeä. Tietysti osa tietokonemaailmaakin on jo varhaisempaa kivikautta joten nuoremmille disketti on jotain outoa. Lähinnä se kai tunnetaan tietokoneella nykyisin tallentamisen symbolina:

Kuvassa varhaisia tietokonetallennuksen muotoja

Nuoremmille lukijoille joille älykännykkä on kasvanut käteen kiinni on lankapuhelin tietysti varsin vieras:

Itse pysyin lankapuhelimessa muuten hyvin pitkään enkä hankkinut kännykkää. Olihan siinä se etu että ihminen ei ollut aina tavoitettavissa. Ja kun puhelin tuli mainittua niin tulee tietysti muistaa puhelinkoppi:

Nämähän sitten hävisivät pikkuhiljaa kun kännykästä tuli vakio. Yksi jo kauan sitten kadonnut viestinnän väline oli sähkösanoma:

Korusähkeitähän voi tietysti vieläkin lähettää, mutta posti ei enää sitä palvelua tarjoa.

Siirrytään sitten tiedon liikkumisesta ihmisten liikumiseen ja muistellaan sympaattista lättähattua:

Jos nyt totta puhutahan niin eihän lättähatun matkustusmukavuus mitään kovin huippua ollut mutta pysähtyihän se sentään kaikille mahdollisille pysäkeille. Ja ymmärtääkseni sanonta ”toimii kuin junan vessa” on peräisin lättähatusta. Sen vessanpöntössä kun ei ollut juurikaan liikkuvia osia vaan lasti tippui reiästä suoraan raiteille. Sinänsä muistini mukaan rautateillä oli vielä 1970-luvun alussa myös höyryvetureita käytössä ja jonkinlainen muistikuva minulla on että olisin aivan nulikkana ollut sellaisen kyydissä.

Mennään sitten rautateiltä tiedon valtatielle tai jotain sinnepäin. Minä kuulun vielä siihen ikäluokkaan jolle koulussa opetettiin laskutikun käyttö:

Sitten 1970-luvun lopullahan alkoivat tulla ne taskulaskimet. Enkä usko, että osaisin itsekään enää käyttää kyseistä välinettä.

Joo, ja – niin kuin nykyinenkin suomalainen – kaipasi kekkoslovakialainen viikonloppuisin viihdettä. Tosin siihen tarvitsi valmistautua eri tavalla kuin nykyisin kun käytössä oli pelkkä käteinen raha. No joo, shekkejä oli mutta pääosin kekkoslovakialainen meni pankkikirjan kanssa pankkiin, nosti tarvittavan rahan ja sillä oli sitten pärjättävä vaikka suu olisi kuinka napsunut:

Ja kun rahasta puhutaan niin yritettiinhän sitä silloinkin tuurilla. Lotto ja veikkaus ovat olemassa nytkin mutta tuolloin oli myös tasapeliveikkaus jonka kuponkia ei netistä näytä enää löytyvän mutta löytyi sentään mainos:

Tasapeliä tuli itsellä joskus veikattuakin – nollatuloksella – mutta raha-arpaa ei tullut koskaan kokeiltua.

Kyseistä raha-arpaa pelattiin Suomessa jo ennen sotia ja aina 1980-luvulle saakka. Siirrytään maaseudulle. Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän jne. Yksi asia joita Suomi oli aikanaan täynnä oli lato:

Erityisesti tasaisesta Pohjanmaasta saattoi sanoa että ei siellä ole kuin peltoja ja latoja. Nythän ladot – samoin kuin heinäsuovat – ovat korvanneet ne muoviin käärityt hirvenmunat. Toinen koko lailla kadonnut rakennelma oli ennen vanhaan omanlaisena nuorisotalona toiminut maitolaituri:

Laitetaan vielä loppuun pieni muotikatsaus 1970-luvulta eli Retu-kengät:

Tosin en ole aivan varma että olivatko Retut tosiasiassa varsinainen katsemagneetti. No, eri ajat, eri muodit. No niin, tässä näitä tällä kertaa. Mikä oli postauksen tämän kertainen yhteiskunnallinen sanoma? No ei yhtään mikään. Huvittaa vaan välillä muistella menneitä.

ITSEISARVONA KAAOS

Helsingin Pravda jatkaa maahanmuutopropagandaansa niin kuin ennenkin. Propagandapläjäys on maksumuurin takana mutta pääotsikointi kertoo olennaisen. Eli:

Syntyvyys laskee niin nopeasti, että Suomessa voi olla 90 vuoden päästä enää alle miljoona nykyisten suomalaistaustaisen jälkeläistä. Se tarkoittaa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa vielä paljon kipeämmin kuin on ennakoitu.

Täytynee vain muistuttaa, että minkälaista maahanmuuttoa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi on saanut viimeiset yli 30 vuotta? Jep, pääosin islamilaisia kehitysmaalaisia jotka hallitsevat kyllä lisääntymisen mutta elävät suomalaisten rahoilla.

Minkälaista maahanmuuttoa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan Suomi tulee saamaan jatkossakin jos sitä vaan sallitaan? Jep, pääosin islamilaisia kehitysmaalaisia jotka hallitsevat kyllä lisääntymisen mutta elävät suomalaisten rahoilla.

Elätettäviä. Ei elättäjiä.

Lopputuloksena on köyhyys, kaaos ja anarkia. Helsingin Pravdaa se ei tunnu haittaavan sillä sille kehitysmaalainen maahanmuutto on tavoiteltava itseisarvo jota ei voi kyseenalaistaa.

Kysäisen vaan, että miksei tavoiteltava itseisarvo voisi olla Suomi, jossa asuu suomalaisia? Muualla maailmassa sellaista suomalaisten maata kun ei ole. Eli kannattaisiko keskittyä keinoihin jolla suomalaiset alkaisivat tehdä, no, suomalaisia.

Taloudellinen kannustus siihen löytyisi ainakin miljardeja vuodessa syövästä maahanmuuttoteollisesta kompleksista. Toisin sanoen kompleksin lopettamisesta ja maastakarkottamisista.

Ei väkiluku ole itsessään mikään itseisarvo jos se muuttaa Suomen joksikin paskastaniaksi.

KÄPPÄUKOT JA RIITTÄVÄ RYÖMIMINEN

Olihan se kevät etenemässä Pinnanmaallakin mutta kyseisessä mäkisten tasankomaiden maakunnassa, samoin kuin siihen kuuluvassa Huitsinnevadassa lunta riitti vielä viljalti. Moni paha sana oli sitä siirrellessä taas talven aikana tullut lausuttua. Hangen keskellä erään omakotitalon vieressä sijaitsevasta grillikodan savupiipusta nousi jälleen ilmoille sankka pienhiukkassaastutus ja tulilla lämmitteli saunatauollaan käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis.

Kyseiset käppäukot olivat olleet koko päivän Huitsinnevadan uimahallilla valmistelemassa pölkkypääkellumisen Suomenmestaruuskisoja. Ansaittujen löylyjen ansaitulla tauolla miehet nauttivat Tsuhnan Koston kyytipoikana taatusti haramia Lälläveden Läski & Leivonnaisen aleikum salamia. Sitä natustellessaan Lötjönen totesi:

- Mietinpähän tässä keskenäni vaan että mikä olisi se kantasuomalaiselle riittävä ryömimisen taso että rasismihysteerikot lakkaisivat ruikuttamasta?

Ykä natusteli myös aleikum salamia, otti ryypyn Tsuhnan Kostoa ja tuumasi:

- Jaa… se menee varmaan aika lailla samalle teoreettiselle tasolle tuon alkuräjähdyksen kanssa. Sitä kun ei kuulemma voi selittää mutta laskea voi. Shut up and calculate. Mutta ihan jos teoreettisesti mietitään niin ainakin silloin sekä julkinen että yksityinen sektori pakotettaisiin palkkaamaan islamilaista tuontitavaraa ja pakotettaisiin myös kehumaan niiden suurta osaamista. Tosin siinäkin olisi ongelmia.

- Olisi joo, kas kun kieli- ja ammattitaidottomille löytyy sinänsä hommia julkiselta sektorilta kun niitä vaan keksitään ja niitähän keksitään mutta yksityisellä sektorilla pitäisi ihan oikeasti jotain osatakin. Ja siks toiseks tässä unohdetaan se, että ei se tuontitavara ole tänne tullut töihin ensinkään vaan suomalaisten rahoilla huilailemaan ja jos esitettäisiin edes ajatus niiden pakkopalkkaamisesta rasismin torjumiseksi niin sehän olis jo itsessään tota noin sitä rasismia. Joka taas saisi suomalaisissa hysteerikoissa aikaan pahan akateemisen painetilan. Kun tässähän yritettiin toimia sitä rasismia vastaan.

Ykä sytytti voimasavuke Bostonin. Lötjönen teki samoin ja Ykän lisäillessä puuta tuleen hän totesi:

- Hjuu… tätähän voisi jatkaa loputtomiin mutta koko keskustelu on sinänsä pelkkää metafysikkaa. Kas kun eihän sen tietyn, pääosin naispuolisen porukan rasismista ruikuttaminen lopu milloinkaan. Vaikka koko kansa alistettaisiin pakkoystävyyteen ja viikottaisiin katumusharjoituksiin.

- No eihän se lopu. Kun eihän kyseessä ole varsinaisesti mikään rasismi vaan tietyn ämmälauman egonsa ruokkiminen. Monella jopa ansiotyö. Pääasia ei ole asia vaan ruikuttaminen. Ja kun se tyhjänjoutavana porukkana ei muuhun pysty, niin sen pitää jatkuvasti ruikuttaa rasismista. Tosin välillä se innostuu ruikuttamaan ilmastosta. Ja luonnosta. Mistä se ei mitään ymmärrä.

- Jep. Ruikutuksen tarkoitus ei ole Abdullah tai Abdelkarim vaan ruikutuksen tarkoitus on ruikuttaja itse. Ja se ruikuttaja ruokkii egoaan ainoalla tavalla jonka osaa. Tai kykenee. Eihän se siitä luovu.

- Eli voisi sanoa että rasismihysteerikolle rasismiton tilanne on kuin horisontti. Vaikka kuinka juoksisit, niin ei se vaan tule yhtään lähemmäksi. Mutta eihän hysteerikko juoksekaan vaan seisoo paikallaan ja rääkyy. Eikä edes halua lähestyä sitä horisonttia. Vaan mitenkä on, tulikohan meilläkin taas puhuttua rasistiseksi ja misogyniseksi tulkittavaa puhetta?

- Epäilemättä tuli. Oliskos siis aika katumusharjoituksen? Ehkä suoritamme sen puilla lämmitetyissä hyvin kuumassa tilassa ja heitämme vielä tulisijan päällä oleville kiville vettä, niin että ilmankosteus saa kuumuuden tuntumaan vielä polttavammalta.

- Näin tehdään ja samalla rankaisemme itseämme juomalla tölkistä kylmää hitaasti tappavaa myrkkyä joka saa kroppamme entistä katuvampaan tilaan.

Ja näinhän tapahtui. Käppäukot siirtyivät talon sisään suorittamaan katumusharjoituksia. Mutta… piru vie… eivät ne tainneet katua ollenkaan… etteivät vaan nauttineet olostaan?

Voi helvetti noita häpeämättömiä rasisteja ja misogyynejä.

Voi helvetti noita käppäukkoja.

KONTAKKAA, TYTÖT, KONTAKKAA

Suvaitsevais-tiedostavaistolla on ollut ajan myötä omanlaisiaan mielenilmauksia jotka sen omasta mielestä ovat tietysti hyvin osuvia ja ruokkivathan ne mukavasti egoa. Saa sellaisen osallistumisen tunteen. Ulkopuolisen silmin ne kyllä lähinnä herättävät säälinsekaista huvittuneisuutta.

Ensimmäinen tällainen mielenilmaisu oli jo joskus 1980-luvun loppupuolella jolloin ämmälauma nimeltä ”itkijänaiset” alkoi volista eduskunnan lehterillä ja heitteli alas kangaslappusia joihin oli virkattu ”rauhanlauseita”. Silloinen eduskunnan puhemies Johannes Virolainen ei lämminnyt mielenilmaisulle vaan tyhjennytti lehterin.

Sittemmin näitä on tullut lisää. Yksi tapaus oli ”pyllyttäjät” jotka kävivät näyttämässä persettä eduskunnan edessä. Ja luonnollisesti tulee mainita se pelleporukka joka makasi rähmällään Tuomiokirkon edessä nöyristellen BLM-rikollisia.

Tuorein idea on mielenosoitus konttaamalla:

Asialla oli ilmoituksen mukaan ”taiteilijakollektiivi todellisuuden tutkimuskeskus” ja jo tuo nimi kertoo että vaikka konttaaminen oli tehty ”hoitoalan tukemiseksi” niin epäilen enemmän egon ruokkimista ja julkisuuden hakua. Mitä valtamediapuolue VMP tietysti tarjoaa.

Jäämme odottamaan uusia mielenosoitusmuotoja. Kuinkas olisi vaikka:

- Joukkonenänkaivaminen eduskuntatalon edessä.

- Joukolla housuun pissiminen eduskuntatalon edessä.

- Kuivan kelin potkurimarssi.

- Hengityksen pidättäminen eduskuntatalon edessä.

- Mielenosoituksellisesti metsään eksyminen (suositeltavaa, luulen, että Sipoonkorpi riittää).

- Taiteentekemislakko (suositeltavaa).

- Sinnetänne ryntäily samalla hirnuen. Tätähän on Ruotsissa jo kokeiltu. Oli jonkinlainen feministinen mielenilmaisu.

Mahdollisuudehan ovat rajattomat. Mainitaanpa tässä vielä toisesta mielenosoituksesta (kiitos muuten Qroquius Kadille kummankin linkin löytämisestä ja eräälle Anolle ensimmäisestä vinkistä). Helsingissä vastustettiin taas kertaalleen tota noin rasismia.

Tietysti tämäkin rasisminvastustus on lähinnä egon ruokkimista ja hyvin kuvaavaa on se että jälleen kerran niitä Palestiinan arabien lippuja liehuteltiin urakalla. Siis sen porukan joka mahdollisuuden saadessaan lahtaisi koko Israelin juutalaisporukan.

Mutta kun se ei ole sitä oikeaa rasismia. Oikean rasismin määrittelee suvaitsevais-tiedostava yksilö. Ja se on pirun ovelaa rasismia se. Kun se on piilossa ja rakenteissa. Ettei jopa majailisi sokkelissa? Tai vanhemman talon rossipohjassa?

Vai olisiko se voinut valua jopa pohjaveteen?

Onko meillä enää mitään toivoa?

VARSIN VIHREÄ RATKAISU

Törmäsinpä tässä erään kaverini vinkistä uutiseen jossa kerrotaan Helsingin kaupungin toimivan valkoposkihanhia vastaan. Ne kun ovat siellä kuin kotonaan ja paskovat paikat. Ymmärrettävää, että halutaan tehdä jotain. No, mitä tehdään?

Vastaus: Kaivopuistoon tehdään aitaus, jolla pyritään siihen, että hanhet pysyvät aitauksen ulkopuolella ja ihmiset rauhassa. Luova ja loistava idea. Siinä on tosin se pieni ongelma että valkoposkihanhi on lintu, ja se osaa lentää. Niinnotta tuskinpa se aitaus sitä sen kummemmin pois pitelee.

Tuli vaan mieleen se, että kuinka suhtaudutaan niihin hanhiin jotka lentävät aidan sisälle? Riittääkö puhuttelu ja varoitus? Vai kirjoitetaanko ehkä sakko? Kuinkas tulkkaus hoidetaan?

Tästä ideasta tulee elävästi mieleen muutaman vuoden takainen silloisen (vihr, natuligtvis) ympäristöministerin Krista Mikkosen hanhi-idea:

Hotellin respassa jäädään odottamaan lisää luovia vihreitä ratkaisuja. Uskokaa pois, niitä tulee kyllä.

EI TULLU HALOOTA

Tuumailenpa vaan tässä keskenäni, tällaisena käppäukkona. Meillä kun on se paha tapa tuumailla. Jopa ääneen. Jaa mitäkö tuumailen? No sitä, että jos joku kansallismieliseksi julistautunut nuori mies suunnittelisi kouluampumista ja jäisi kiinni, niin VMP:n lööpithän kirkuisivat asiasta pitkään. Etusivu menisi uusiksi. Ja television keskusteluohjelmat hilattaisiin täyteen ”asiantuntijoita” jotka toteaisivat että kyseessä on yleiselle turvallisuudelle erittäin vaarallinen ilmiö jolle täytyy tehdä jotakin ja heti. Nuorisossamme on jotain pahasti vialla. Tähän on pakko puuttua.

Mutta kun sitä kouluampumista ihan oikeasti suunnitteli – ja onneksi jäi kiinni – nuori nainen joka kärsikin muodikkaasta ilmastoahdistuksesta niin kovasti vähälle asia on jäänyt. Varsinkin kun tappamisfantasioidensa seassa kyseinen nainen varoitteli äärioikeistosta. Ja ehkä juuri siksi.

Olisi ehkä kovasti viisasta alkaa tutkia ja selvittää yleensäkin että kuinka paljon ja kuinka monen nuoren ihmisen pääkoppaa on saatu sekoitettua pakkosyötetyllä ilmastohysterialla. Sillä kun ihan oikeasti saadaan päitä sekaisin. Vaikka se on samalla suurta muotia joka antaa ihmiselle pätemisen mahdollisuutta. Tulee muistaa, että ei se nuoriso itse päitään tällä hysterialla sekoita. Siitä ovat vastuussa aikuiset, jotka pakkosyöttävät sitä hysteriaa jo ala-asteikäisille.

Samalla sitä nuorisoa kannattaisi muistuttaa, että Suomi ei ole edes hiilineutraali vaan hiilinegatiivinen.