GENITAALIHIEKKAA

Eli laitetaanpa sitten hieman suvaitsevais-tiedostavia avautumisia perussuomalaisten suhteellisen hyvän vaalimenestyksen johdosta. Osa löytyi Hommaforumilta (kiitos) ja osa nopeasti itse etsimällä. Avautumisiin voisi suhtautua huvittuneesti ja jopa hieman säälilläkin mutta niissä näkyy valitettavan hyvin se asiantila että ihmiset, joilla ei ole hajuakaan siitä mitä ”natsi” tarkoittaa määrittelevät natseiksi aivan tavalliset ihmiset joilla ei ole koko aatteen kanssa mitään tekemistä. Aloitellaan. ”Koomikko” Iikka Kivi taisi saada etiäisen jo ennen äänten laskentaa:

Jos muuten puhutaan koomikoista ja ”koomikoista” niin Leo Lastumäki osasi aikanaan tehdä komiikkaa edes pahemmin puhumatta. Ja sitten aletaankin etsiä syvempiä merkityksiä sormien asennoista:

Valkoinen ylivalta ja fasistit bongattu:

Vihreitten kiintiöulkomaalainen Ozan Yanar putosi ja teki johtopäätöksiä:

Olen tosi huolissani monesta asiasta. Siitä, millaisessa yhteiskunnassa nuoret kasvavat. Hyväksyvässä vai sellaisessa, jossa vähemmistöt jatkuvasti joutuvat taistelemaan rakenteita vastaan.

Hotellin respasta huomautetaan että harvassa maailman maassa ulkomaalaisvähemmistöt ovat nostettu sellaiselle jalustalle ja automaattiselle elatukselle kuin Suomessa. Mikä Yanarille olisi tarpeeksi? Mikä riittäisi? Riittääkö mikään? Ja seuraavaksi alkaakin sitten kommentoijalla keittää oikein kunnolla:

Ei muuten Suomen kansa tiennyt kuinka lähellä täydellistä eksterminaatiota oikein oltiinkaan. Tuosta tulee mieleen Vares-elokuvan Hillosilmä-Munck: ”Vittu jos syslerissä on yksikin naarmu niin tapan koko Tapanilan”. Kyseinen kommentoija määrittelee vielä linjaansa tarkemmin:

Jäi vähän epäselväksi mitä tuo tarkoitti mutta jotain komean interperspirationaalista varmaankin. Ja sitten löydetään jälleen fasisteja ja kyydityksiäkin:

Huomatkaa muuten tykkäysten määrä. Tuo kyseinen nimimerkki on valaissut aikanaan poliittisen ajattelunsa taustaa ja kyseinen ajattelu lienee suvaitsevais-tiedostavaistossa varsin yleistä:

Ja sitten jälleen hieman fasismia:

Erityisesti niitä natseja löytyy haja-asutusalueilta:

Ja tässähän taidetaan löytää taiteelliset vaikutelmat Husulta:

Ja sitten hieman tajunnanvirtaa:

Ja täytyyhän tietysti Suomen kuuluisimman palkka-anarkistin olla asiasta jotain mieltä:

Ja sitten muuan Jussi O. Jalonen pähkäilee jälleen ihan tosissaan sitä että missä kulmassa ne sormet oikein olivatkaan:

Ja sittenpä löytyy rasistisella pelolla ratsastajia:

Minkä jälkeen alkaakin jo hirvittää:

Ja kun hirvittää niin sitten alkaa jo keittää. Eikä tietysti ihmekään koska Suomesta löytyy niin paljon typeriä ihmisiä jotka eivät ymmärrä että maailman ilmastoasiat ratkaistaan vain ja ainoastaan Suomessa:

Ja sitten mennäänkin jo helvettiin. Ei sentään tsuhnan helvettiin:

Lisää natseja bongattu:

Ja lopuksi painutaankin jo sinne niin:

Siinähän heitä äkkietsimällä (eikä mennyt edes pitkään). Otos oli pieni, tiedostavaa peppukipua löytyy somessa varmasti lisää ja Son Lönsönin genitaalihiekkalouhos painaa hommia kolmessa vuorossa. Nuo ihmiset varmasti kärsivät ihan oikeaa tiedostavaa hyvää pahaa oloa ja ovat mielikuvissaan rakentaneet kuvan Suomea uhkaavasta natsismin vaarasta vaikka ne natsit majailevat heidän korviensa välissä. Jopa se, että sen mielikuvakuplan yrittää puhkaista faktoilla on natsismia. Mieleen vaan tulee tietty kysymys:

Entäs jos näillä ihmisillä olisi absoluuttinen valta? Kuinka paljon he eroavat niistä ihmisistä jotka keskiajalla näkivät demoneita joka nurkassa?

VAALITUNNELMIA HUITSINNEVADASTA

Lämpimimmät onnittelut perussuomalaisille suhteellisen hyvästä (17,5 % ja 39 paikkaa) vaalimenestyksestä. Saavutuksen arvoa nostaa erityisesti kaksi asiaa:

1. Tosiasiassa Suomessa on ollut merkittävä kansallismielinen puolue vasta kesäkuusta 2017 lähtien. Kun Soinin vedätys silloin katsottiin, niin silloin ns. asiantuntijat ennustivat (lue: toivoivat) jäljelle jääneitten perussuomalaisten romahtavan muutaman prosentin sirpalepuolueeksi. Toisin kävi. Mielenkiintoista on muuten se että Yle  ilmoittaa persujen voittaneen vain yhden paikan vaikka se lähti vaaleihin 17:llä paikalla ja saavutti 39. Mitenkäs niitten sinisten kävi…

2. Perussuomalaisilla on ollut vastassaan vihan kostajana ei sen vähempää kuin koko valtamedia ja valtakoneisto. Molempien yhteisestä sopimuksesta käydyt eduskuntavaalit pyrittiin väkisin muuttamaan ilmastovaaleiksi. Maassa, joka hoitaa ympäristöasiansa paremmin kuin ehkä mikään muu.

Siihen nähden perussuomalaisten suoritus oli loistava ja Jussi Halla-aho puolestaan harvinainen suojelukohde jonka vanhemmat sukupolvet muistavat termillä ”valtiomies”.

Mutta.

On tietysti selvää, että henkseleitä ei kannata millään muotoa paukutella. Valtamedian ankarasti ja suorastaan epätoivoisesti komppaama järjestelmäpuolue voitti lukemin 161 – 39. Erityisesti viherutopistit ja vasuriutopistit lisäsivät paikkojaan. Oman veikkaukseni mukaan järjestelmäpuolueet sulkevat perussuomalaiset kaiken päätösvallan ulkopuolelle. Ne pystyvät siihen vielä oikein hyvin ja tekevät sen pokkana demokratian nimissä. Ammattibroilerit ja utopistit eivät tunnusta tekemiään virheitä. Ne eivät kestä kasvojensa ja asemansa menettämistä. Varsinkaan ne eivät ole valmiita kantamaan vastuutaan tekemisistään. Osa niistä ei edes tajua, mitä ne ovat saaneet aikaiseksi. Niihin ei auta kuin itä-eurooppalaiset vaalilukemat.

Ne lukemat tuntuvat tällä hetkellä vielä kovin kaukaisilta mutta vaalijärjestelmämme kuitenkin mahdollistaa niittenkin toteutumisen. Jos vanha puoluekanta romahtaa ja näivettyy, niin se ei tarkoita maan romahtamista. Mainitaan toistona että kyseisen ajattelutavan mukaan Vironkin olisi pitänyt romahtaa silloin kun valtaa ei enää pitänytkään NKP:n alainen Viron kommunistinen puolue. Jota sitäkin ikuisena pidettiin.

Erästä edesmennyttä brittiläistä, viskistä ja sikareista pitävää valtiomiestä siteeraten voisi todeta, että tämä ei ehkä ollut lopun alkua, mutta ehkä tämä oli alun loppu.

Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa mutta muutama asia on selvä:

1. Sosiaalinen media täyttyy jälleen (kolmannen) kerran suvaitsevais-tiedostavista itkupotkulupauksista joissa ilmoitetaan että muutanpa pois tästä fasistisoituvasta maasta parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

2. Yksikään lupailija ei kuitenkaan muuta minnekään vaikka kovasti rääkyykin eikä kukaan jäisi heitä kaipaamaan.

3. Valtamedia etsii käsiinsä huomattavan määrän ”asiantuntijoita” jotka analysoivat sitä, miksi niin moni suomalainen äänesti väärin. Yksi varmimmista haastateltavista on entinen/nykyinen kommunisti Martin Scheinin jonka ajatusrännistä on peräisin tämäkin tuore pläjäys:

Kun meillä ne sertifikoidut ajattelijat ovat tuota tasoa niin ehkä kannattaisi kysellä useammin tavallisen tallaajan mielipidettä. Vaikkei meillä sitä sertifikaattia olekaan.

KONETTA VASTAAN

Niin kuin lukija on huomannut, on kuluvassa vaalikamppailussa olleet vastakkain kaksi ryhmittymää eli perussuomalaiset vs. järjestelmäpuolue johon kuuluvat kaikki valtapuolueet vihreistä kokoomukseen. Näistä järjestelmäpuolueista on voinut aistia selvän närkästymisen. Niillä ei ole ollut pokkaa sanoa sitä suoraan mutta viestin sisältö on selvä: Sekä valtakoneisto, siinä valtaa pitävät ryhmittymät että valtakoneiston ideologia on betonoitu ja kiveen hakattu. Eikä kiveen hakattua totuutta saa kyseenalaistaa eikä varsinkaan saa yrittää muuttaa. Sehän olisi väärää demokratiaa. Kyseisen valtakoneiston ideologian voi tiivistää seuraavaan:

                                          

1. Jatkuva kehitysmaalainen maahanmuutto on kyseenalaistamaton itseisarvo. Sitä ei saa arvostella. Sen aikaansaama väkivalta ja jatkuvasti kasvava taloudellinen rasitus on vain hyväksyttävä.

2. Federalistisen kehityksen tulee jatkua ja sen myötä Suomen itsenäisyyden viimeisetkin rippeet on hävitettävä. Sillä valtakoneisto ei ymmärrä nationalismin ja natsismin eroa.

3. Ilmastohysteriaa ja sen myötä suomalaisten kyykyttämistä on jatkettava vaikka Suomi on ympäristönsuojelussaan maailman ykkösmaita jo valmiiksi.

Noitten totuuksien sisällä valtakoneisto riitelee keskenään lähinnä nyansseista, esim. ilmastohysterian kohdalla siitä että rakennetaanko Suomeen kaksikymmentä vai neljäkymmentä täysin tarpeetonta Kheopsin pyramidia ja mikä ryhmittymä uskaltaa syöttää eniten suomalaista elinkeinoelämää ilmastohysterian Baalin kitaan.

Joka tapauksessa valtakoneiston näkökulmasta historia on päättynyt eikä uusia mielipiteitä sallita. Tällaisia koneistoja on ollut maailman sivu. Jokainen lopetti omalla vuorollaan historian ja kun historia alkoi uudelleen, se ei muistanut noita koneistoja lämmöllä. Noissa koneistoissa pitivät valtaa oman aikansa utopistit eikä nykyinen koneisto eroa siitä sinänsä yhtään. Utopistit ovat ihmisistä vaarallisimpia sillä he – toisin kuin rehelliset opportunistit – eivät tajua mitä ovat tekemässä. Totesin asiasta hiljattain Adolf Butlerin sanoin näin:

He eivät miellä olevansa pahoja ihmisiä. Päinvastoin, he mieltävät olevansa hyviä ihmisiä jotka tavoittelevat täydellistä ja utopistista yhteiskunnan ihannetilaa. Tietysti heidän ohjaamana ja opastamana. Niin kuin ne kovin, kovin monet hyvät ihmiset ennen heitä. Ja tässä on tarinan opetus: ei totalitarismia saa aikaan tietoisesti pahat ihmiset. Sen saavat aikaan tietoisesti hyvät, tai ainakin sellaisiksi itsensä kuvittelevat ihmiset. He ovat vaarallisia ihmisiä. He ovat juuri niitä, jotka saavat aikaan totalitarismin. Suojellessaan hyvyytensä illuusiota.

Myös Seppo Oikkonen kirjoitti kyseisestä asiasta hyvin osuvasti. Totalitarismi voidaan saada aikaiseksi myös demokratian nimissä. Ja nykyinen valtaa pitävä kone on edennyt sillä tiellä hyvän matkaa. Valtamedian tukemana. Ja miksi se ei sitä tukisi? Sillä se on osa samaa konetta.

Seuraavissa vaaleissa ei tuota konetta vielä murskata. Mutta kansallismielisen vaalimenestyksen myötä säilyy mahdollisuus siihen, että se voidaan joskus tehdä. Se ei ole mahdotonta. Ja vaikka kyseinen koneisto väittää että sen murskaaminen tuo nälän, kuivuuden ja heinäsirkat niin se valehtelee. Ei Virokaan lakannut olemasta vuonna 1991 kun ikuiseksi ajateltu utopistinen koneisto murskautui ja tilalle tulivat kansalliset ryhmittymät. Mitä useamman äänen perussuomalaiset saavat tulevissa vaaleissa sen suurempi toivo elää jatkoa ajatellen.

Ääni perussuomalaisille on ääni suomalaiselle tulevaisuudelle. Ja se on ääni lihonutta, turvonnutta ja vain omaa pohjatonta nälkäänsä kärsivää konetta vastaan.

KOLME KUPONKIA

Sinänsä tämä kirjoitus on blogini lukijoille varsin turha sillä he tietävät muutenkin mistä tulevissa eduskuntavaaleissa on kysymys. Mutta laitetaan tämä nyt kumminkin jos kirjoitus vaikka vahingossa tavoittaisi sellaisen kansalaisen jolla asiasta ei ole täyttä varmuutta. Eli: kirjoituksessa käydään tiettyjen kuponkien kautta läpi sitä, mitä vaalit ovat ja mitä ne eivät ole. Otetaan esille ensimmäinen kuponki:

Kyseessä on veikkauskuponki. Sillä veikataan voittajia. Mikäli veikkaaja veikkaa kaikki voittajat oikein, hän saattaa saada sievoisen summan rahaa. Tietyissä asioissa kannattaa siis veikata. Otetaanpa sitten esille toinen kuponki:

Tämä ei ole veikkauskuponki vaan äänestyslippu. Tällä ei veikata voittajia. Tällä tehdään voittajia. Mikäli hallintoalamainen ei ymmärrä asian eroa niin silloin hän ei varsinaisesti käytä ääntänsä vaan veikkaa voittajaa ja pyrkii tietysti silloin satsaamaan johonkin valtamedian hyväksymään ennakkosuosikkiin kuten vaikkapa Antti Rinteeseen. Ajatellen että se häiskä menee varmasti läpi ja kun se on kerran mennyt läpi niin äänestäjällä itselläänkin on sitten oma mies eduskunnassa. Saattaa olla niin että kyseinen äänestäjä mieltää perussuomalaisten ajattelutavan itselleen huomattavasti sopivammaksi mutta koska hän ei ymmärrä vaalien ja veikkauksen eroa, niin hän toimii mielestään varman päälle ja ajattelee ehkä jopa toimineensa fiksusti.

Veikkauskupongilla ja äänestyslipulla on sekin olennainen ero että jos äänestyslipulla veikkaa oikein – esim. Antti Rinnettä – niin äänestysveikkaaja ei voita rahaa, vaan päinvastoin menettää sitä. Erityisesti mahdollisen punavihreän hallituksen tapauksessa. Se kun lupaa lisää energiaverotusta, polttoaineverotusta, lihaverotusta, maitoverotusta, muutamaa vielä keksimätöntä ympäristöverotusta sekä yleistä yrittäjälle vittuilevaa verotusta. Plus sitten tietenkin jatkuvaa ja kyseenalaistamatonta etnisesti edistyksellistä ylöspitoa. Kyseisen suuntauksen myötä aina useampi suomalainen firma menee pankrottiin tai ottaa maasta ritolat aikaansaaden lisää työttömiä ja heikentäen pala palalta yleistä ostovoimaa.

Niinpä – ihan muistutuksen vuoksi – kannattaa ottaa esille vielä kolmas kuponki:

Ja kyseessähän on elintarvikkeiden säännöstelykuponki. Joku voisi tietysti todeta että eihän hyvinvoivassa valtiossa mihinkään elintarvikkeiden säännöstelyyn jouduta. Vaikka vähän veikkailisikin ja äänestäisi utopisteja. No, niinhän ne tuumivat Venezuelassakin. Eikä edes kovin kauan aikaa sitten.

Muista äänestää. Ei veikata.

Sillä sinä olet ratkaisija.

Ja muista varoa vääriä bussikuskeja.

SALONKISOSIALISTI JA EPÄILYKSEN PIRU

Helsinki, nykypäivä

Enää muutama päivä vaaleihin. Muutama päivä ja tilanne näytti – piru vie –  selvästi huonommalta kuin mitä vielä joku aika sitten osattiin uumoilla. Mikä hitto vei varman namipalan ja veret seisauttavan vaalivoiton kun se oli jo huulilla?

Näitä tuumaili mukavalla ja kulttuurillisesti sekä etnisesti rikastamattomalla asuinalueella sijaitsevassa viihtyisässä asunnossaan muuan demaripoliitikko joka istui tietokoneellaan saunapuhtaana päällään Altuzarran kylpytakki ja Agent Provocateun alusasusteet. Katsoessaan tietokoneelta viimeisiä ennusteita hän nautti samalla Château Latour-punaviiniä.

Kyseinen demaripoliitikko kävi oikeastaan nykyisen SDP-aktiivin arkkityypiksi. Hän oli 32-vuotias nainen joka oli kirjoittanut kuusi laudaturia ja sen jälkeen valmistunut Helsingin Yliopistosta pääaineenaan valtio-oppi ja sosiologia sekä sivuaineenaan naistutkimus. Varsinaisen niin sanotun työuransa – ennen kansanedustajaksi valitsemistaan – hän oli tehnyt projektikoordinaattorina Helsingin kaupungin kokonaisvaltaisen aikuiskasvatuksen suunnittelukomiteassa sekä puoluetoimiston valistuskehityskoordinaattorina. Hänen sanottiin olevan yksi niitä kasvoja jotka antoivat SDP:lle uuden, nykyaikaisen, kansainvälisen, ilmastovastuullisen ja feministisen kuvan. Juuri jotain sellaista jota puolue mielsi tarvitsevansa.

Niin. Missä oltiin epäonnistuttu? Puhetta oli ollut siitäkin että demarit nousisivat jopa hyviin ja turvallisiin Lipposen lukemiin. Liki kolmeenkymmeneen pinnaan. Mutta nyt oltiinkin tultu gallupeissa alas ja – helvetti soikoon – niillä persuilla näytti olevan pirunmoinen noste. Mikä niissä persuissa oikein ihmisiä viehätti? Eivätkö ne osanneet yhtään ajatella?

Muuan demaripoliitikko ei millään käsittänyt. Mitään virhettä ei oltu tehty. Kaikkia olennaisen tärkeitä asioita oltiin painotettu.

Ilmastonmuutokseen oltiin paneuduttu tarmokkaasti ja demareitten tulevaisuudenkuvana häämötti polttomoottoriton Suomi joka olisi olennaisesti vähentänyt lihansyöntiä ja maidonjuontia. Eivätkö äänestäjät mieltäneet tätä tarpeeksi vastuulliseksi? Olisiko sittenkin täytynyt pitää vielä tiukempaa linjaa?

Demarit olivat erityisesti korostaneet sitä että kansainvälisestä vastuusta hädänalaisten auttamisesta ei tingittäisi tippaakaan. Yksikään viaton lapsi ei saisi enää hukkua Välimereen Suomen vuoksi. Turvapaikan hylkäämiset tultaisiin demarivetoisessa Suomessa käymään läpi täikammalla. Aina löytyisi peruste hylsyn perumiseen. Meillä ei olisi varaa tinkiä inhimillisyydestä. Ja sen tavoitteen varmistamiseksi meillä on aina taloudellista varaa. Tokihan äänestäjät tämän ymmärtäisivät ja hyväksyisivät. Ainakaan yksikään muuan demarin ystävä ja tuttava ei ollut vastustanut tätä tärkeää yleisinhimillistä periaatetta. Myös asian arvostelun kieltäminen vastuuttomana vihapuheena oli demareitten taholta tuotu selvästi esille.

Tasa-arvoa tultaisiin edistämään entisestään. Demarivetoisessa Suomessa siirryttäisiin nimettömään työnhakuun ja hallintokloonistoon palkattaisiin lisää tutkijoita etsimään, löytämään ja eliminoimaan täydellisen tasa-arvon tiellä olevia esteitä ja ennen kaikkea asenteita. Täydellinen tasa-arvo. Biologisesta ja henkilökohtaisesti koetusta sukupuolesta riippumatta.

Lisäksi entinen hallitus oli selvästi yksi epäsuosituimpia hallituksia koskaan. Perinteisesti jo tämän olisi pitänyt tuoda äänivyöryn demareille. Miksi sitä ei ollut odotetussa mitassa sitten tulossa? Miksi suurvoiton eväät hupenivat jatkuvasti?

Yhtä-akkiä muuan demari huomasi läppärinsä näytöllä jotain omituista. Näytön taustakuva katosi, väreili ja tilalle tuli jotain aivan muuta.

No perkele. Siinähän se nyt sitten oli. Tuosta oli jo niin moni puoluekollega varoittanut. Tuo Epäilyksen Piruksi kutsuttu hahmo könysi näytöstä ulos ja näppiksellä kontatessaan sotki ja samalla lähetti julkaistavaksi muuan demarin valmisteleman twiitin joka lähti suunnitellusta ”Demarit! Ja kansaa onni potkaisee!”-muodosta poiketen liikkeelle ”Demarit! Ja kansan tuoni hotkaisee!”-muodossa. Pirullisesti virnuillen tuo rikiltä haiseva sarvipää toisti kysymyksensä:

- Niin. Gallupit eivät ole menneetkään niin kuin suunniteltiin. Olisitkos niin sinä kuin koko tuo puolueesi omaan erinomaisuuteensa tukehtuva kotkottava tupperware-koneisto mahtanut unohtaa jotakin?

- En ymmärrä. Kyllä vaaliohjelma kuvastaa täydellisesti sosialidemokraattien perusarvoja. Ei sieltä ole voinut unohtua mitään. Siellä on kyllä aivan kaikki olennainen.

-  Olennainen? Jaa. Entäpäs duunarit? Sinun on tietysti jo kolmannen sukupolven akateemisena salonkisosialistina sitä vaikeaa muistaa tai ehkä jopa hahmottaa mutta demarit kuules mainostaa vieläkin olevansa työväenpuolue. Se työväki ei vaan sitä oikein enää niele. Työväki, tiedäks, siis se porukka joka tekee ne varsinaiset työt. Jotka pitävät sinutkin leivässä, kalliissa punkussa ja mukavassa asunnossa.

Niin. Ne duunarit. Muuan demaripoliitikko tiesi että siinä asiassa hänellä oli henkilökohtainen musta aukko. Olihan hän niitä nähnyt. Niitä keltaliivisiä miehiä. Persvakoäijiä. Muurahaiskansalaisia. Jotenkin karuja. Rujoja. Hienostumattomia. Rahvaanomaisia. Muuan demaripoliitikko ajatteli että osasivathan ne tietysti korjata ja huoltaa kaikenlaista mutta ei niillä sentään ajattelun oikeutta saanut olla. Eihän niillä ollut siihen yliopistollista sertifikaatiota. Lisäksi muuan demaripoliitikko suorastaan vihasi työväestöä. Sillä hän piti sitä petturina. Työväestön tulisi äänestää vasemmistoa nyt, aina ja ikuisesti ja uskoa sen johtajiin mitään kyseenalaistamatta. Ja nyt se perkele pakeni jonnekin aivan muualle. Aivan kuin se ei olisikaan sielussaan aidon sosialistinen, solidaarinen ja internationalistinen.

Näytti siltä että Epäilyksen Piru oli lukenut muuan demaripoliitikon ajatukset:

- Ei se ole solidaarinen niin… tiedätkös, että ne duunarit aikanaan äänestivät puoluettasi siksi ja vain siksi että saisivat itselleen talon, auton ja kesämökin kohtuullisten palkkojen avulla. Ja silloin aikanaan puolue vastasi huutoon. Duunarin kannatti äänestää puoluettasi.

Muuan demaripoliitikko ja kolmannen polven salonkisosialisti vastasi sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena:

- Kyllä minä sen tajuan! Mutta se on niin väärin! Se on ideologisesti ja inhimillisesti väärin! Nuo luokkapetturit asettavat materiaaliset arvot ei-materiaalisten arvojen edelle!

Epäilyksen Piru päästi kirjaimellisesti perkeleellisen naurun ja totesi silmät markkoina pyörien:

- Hähhää… tiedätkös salonkisosialisti… ongelma on siinä että ne sinun luokkapetturiksi nimittämät tyypit joutuvat kustantamaan omien ja perheittensä materiaalisten arvojen lisäksi myös sinun kaltaistesi akateemisten loisten materiaaliset arvot että teillä olisi aikaa keskittyä niihin ei-materiaalisiin arvoihin. Ja lisäksi ne joutuvat kustantamaan myös teidän etnisesti edistyksellisten lemmikkienne materiaaliset arvot. Joka tietysti teille on kyseenalaistamaton ei-materiaalinen arvo.

Sitten Epäilyksen Piru otti kasvoilleen ilmeen jonka perusteella ulkopuolinen tarkkailija olisi saattanut hyvinkin ajatella että keskustelun inhimillisempi ja empaattisempi osapuoli oli nimenomaan tuo sarvipää:

- Tiedätkös, jos sinussa ja kaltaisissasi olisi tippaakaan inhimillisyyttä niin minä säälisin teitä. Kas kun te ratsastatte kuolevalla hevosella. Ne duunarit jotka vielä äänestävät teitä ovat jo eläkeläisiä jotka kuvittelevat äänestävänsä jotain kymmenien vuosien takaista SDP:tä. Ja sen lisäksi olette te. Jatkuvasti lisääntyvä akateemisten suojatyöläisten lauma. Koska sekään ei riitä, niin te haluatte Suomeen aina vain lisää etnisesti edistyksellisiä curley-äänestäjiä. Jotka äänestävät teitä koska te takaatte heidän varman ja vastikkeettoman elatuksensa. Jonka taas maksaa se jatkuvasti pienentyvä duunareitten lauma.

Muuan demaripoliitikko vastasi äänellä josta inhimillisyys oli karsittu perusteellisesti pois fanaattisuuden tieltä:

- Niinhän me  teemme. Entäs sitten? Äänet ratkaisevat. Vain ne osoittavat että me olemme oikeassa. On aivan sama osasiko äänen antaja puhua suomea. Tai ylipäätään edes lukea. Kunhan niitä äänen antajia on vain tarpeeksi. Näin on toimittava. On osoitettava että me olemme oikeassa. Keinolla millä hyvänsä. Sillä minä en kestä… me emme kestä ajatusta että meidän todettaisiin olleen väärässä. Hyväksikäytettäviä hölmöjä. Emmekä kestäisi varsinkaan sitä että se osoitettaisiin julkisesti. Kaikenlaisten muurahaiskansalaisten ilkuttavaksi. Ei… sitä minä en kestäisi.

Epäilyksen Piru siirtyi suorastaan surumieliseen sävyyn:

- Tiedätkös, salonkisosialisti, sinä ja kaltaisesi ovat elävä todiste siitä että aika on kulkenut täyden ympyrän. Te olette juuri sitä samaa porukkaa joka toistasataa vuotta sitten istui kartanon terassilla, joi kahvia posliinilasista pikkusormi pystyssä, jälttäsi leivoksia ja katseli halveksuen pelloilla hikoavia torppareita, renkejä ja mäkitupalaisia jotka raatoivat tyydyttääkseen terassilla istuvan herrasväen niin materiaaliset tarpeet kuin henkiset riennot. Tiedätkös, salonkisosialisti, sinä olet sukupuolestasi riippumatta täysi mulkku. Mutta olet sentään rehellinen mulkku. Ainakin itsellesi. Siksi minä annan sinulle lahjan. Taiteellisen sellaisen. Huomaat sen kyllä. Ja me tapaamme vielä. Som´helvetillinem´moro!

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen pöllähdykseen ja jätti huoneeseen löyhkän joka oli tullut tutuksi kovin monelle yhteiskunnalliselle vaikuttajalle. Muuan demaripoliitikko ja kolmannen polven salonkisosialisti katseli ympärilleen ja mietti että mitähän tuo otus oli mahtanut tarkoittaa taiteellisella lahjallaan. Sitten hän hoksasi:

Jaahah. Voihan… perse. Ja hän kun oli juuri hankkinut seiniensä koristeeksi oikein hyvää tiedostavaa, osallistuvaa, edistyksellistä ja ennen kaikkea arvostettua feminististä taidetta. Ja nyt hän joutuisi katsomaan pelkkää duunarin persvakoa. Kiukkuisena muuan demaripoliitikko ajatteli että kyllähän Epäilyksen Piru taisi olla oikeassa. Hänen ja hänen kaltaistensa kuului olla terassilla leivoksista nauttimassa. Heidän, oikeitten sosialistien. Ja sen rahvaan kuului olla pellolla. Tai mikä missäkin. Kunhan se kustansi aitojen sosialistien henkiset riennot. Muuan demaripoliitikko tajusi vihaavansa noita duunareita.

Minkä perkeleen takia niille yleensä annettiin äänioikeus?

MIINUKSESTA PLUSSAKSI

Eli päättömyyden käänteislogiikkaa

Niin kuin lukija hyvin tietää, on suvaitsevais-tiedostavalla väestönosallamme lievää suurempia vaikeuksia hahmottaa miinuksen ja plussan välistä melko oleellista eroa. Tuorein esimerkki on Helsingin Pravdan uutinen jossa pähkäillään syntyvyydestä. Lehti otsikoi:

Syntyvyys vähenisi jyrkemmin ilman maahanmuuttajia – Muualta tulleet naiset saavat keskimäärin enemmän lapsia kuin kantasuomalaiset.

Korkein kokonaishedelmällisyysluku on Somaliasta tulleilla naisilla.

ja jatkaa sitten:

SUOMEN syntyvyys on pahassa syöksykierteessä. Maahanmuuttajataustaisten naisten ansiosta kierre ei ole niin paha kuin se olisi ilman heitä.

”Jos meillä ei olisi ulkomaalaistaustaisia synnyttäjiä, luonnollinen väestönkasvu olisi vielä murheellisempi”, sanoo väestöpolitiikan dosentti Ismo Söderling.

Eli kehitysmaalaisten Suomessakin harrastama voimakas lisääntyminen on jostain syystä positiivinen asia. Josta voidaan heittää aiheellinen kysymys että jos tietyt väestönosat synnyttävät mukuloita höyrypanimovauhdilla suoraan kantaväestön elättämiksi eläkeläisiksi niin missä kohdassa se asian positiivinen osuus oikein oli?

Joku voi tuumia että olipa rasistinen, suorastaan vihalause mutta kun katsoo viimeisen kolmenkymmenen vuoden kehitystä niin rasistiseksi tulkittavia lauseita voi välttää ainoastaan valehtelemalla.

Asiaan liittyvä toinen aiheellinen kysymys: Tämän ”positiivisen” kehityksen myötä maahan muotoutuu kehitysmaalaisten enklaaveja jotka ovat valtion kanssa tekemisissä vain siten, että valtio elättää ne. Muuten ne ovat täysin itsenäisiä ja hyvin pitkälle erilaisten rikollisjärjestöjen hallitsemia alueita. Asian lisämausteena on tietysti jatkuvasti kasvava kantaväestöön kohdistuva arkipäivän terrori.

Joku voi taas tuumia että olipa rasistinen, suorastaan vihalause mutta hänelle voi todeta että näinhän se on, faktat ovat nykyisin vihapuhetta. Ja jos ei Suomen esimerkit riitä niin vilkaisepas muuten piruuttasi tuonne Ruotsin puolelle.

Voi todeta, että Helsingin Pravdalle plussan ja miinuksen hahmottaminen on enemmän kuin vaikeaa mutta Pravdahan onkin ideologisesti oikeaoppinen julkaisu.

Samanlaista päättömyyden logiikkaa harrastaa partiolaisjärjestö joka aikanaan toimi huomattavasti järkiperäisemmin. Se kun keskittyi erätaitoihin ja sen sellaiseen. Nykyään se puolestaan mainostaa että on ympäristöteko kun suomalainen ei lisäänny:

Aikanaan kommunistit mainostivat että ”henkilökohtainen on poliittista” ja samanlainen ilmiö on myös näissä ilmastoaivopöhöä sairastavien keskuudessa. He kun yrittävät saada oman ilmastoahdistuksensa myötä koko yhteiskunnan tekemään ilmastopakkoliitteitä.

Aikaisemmin tuli mainittua nämä etnisesti edistykselliset enklaavit. Tämä kartta osoittaa varsin hyvin kuinka niitä on syntymässä pääkaupunkiseudulle:

Suvaitsevais-tiedostavan logiikan mukaan tämäkin kehitys on positiivista ja jakajien määrän lisääntyminen tarkoittaa automaattisesti jaettavan lisääntymistä. Jos itselleen valehtelu olisi palavaa polttoainetta niin Suomen ei tarvitsisi tuoda tippaakaan öljyä.

JOTAIN IHAN MUUTA LXIV

Välipala

Keskellä meneillään olevaa ja varsin absurdeja piirteitä saanutta vaalikamppailua kannattaa välillä hieman puhaltaa ja keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun. Niin kuin aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-kirjoituksessani totesin, niin Suomen Sotahistoriallinen Seura on tehnyt valtavan hienon kulttuuriteon siirtämällä kaikki ilmestyneet Kansa Taisteli-lehdet verkkoon ihmisten luettavaksi. Tämä on hienoa kahdesta syystä:

1. Yleinen syy: Noita sodat kokeneitten miesten tarinoita ei tule unohtaa.

2. Henkilökohtainen syy, johon tämäkin blogikirjoitus pohjautuu: Noissa julkaistuissa lehdissä on myös mukana huomattava määrä mainoksia ja mikäpä kuvaisi ajan henkeä paremmin kuin mainokset. Niinpä laitan tähän postaukseen Kansa Taisteli-lehdestä pelastettuja mainoksia ajalta jolloin Kekkonen oli jo Suomen presidentti mutta maa ei ollut muuttunut vielä varsinaiseksi Kekkoslovakiaksi. Eli vuosilta 1957 – 1961. Aloitetaan:

Tämä ensimmäinen vakuutusmainoshan sopisi oikeastaan myös nykypäivään. Mainoksessa oleva sotilas pitäisi vain vaihtaa poliisiksi ja ampumarata jonkun eurooppalaisen suurkaupungin kaduksi:

Sekä olutta että tuliseipäitä tarvitsivat tietysti senkin ajan suomalaiset:

Eikä nuori suomalainenkaan elänyt pelkällä sanalla vaan tarvittiin myös leippä:

Ai että olikin perinteisen pottunokan näköinen poika. Silloin ei vielä ymmärretty mainoksissa ehdottoman tarpeellista etnistä diversiteettiä. Snagarimainontakin oli selkeän militaristista:

Siihen aikaanhan tietysti tupakkiakin mainostettiin häpeilemättä. Selväähän on että meikäläisellekin 40 vuotta kestänyt tupakointi saa aikaan ennenaikaisen lähdön manan majoille, tosin suvussa on muotina kuolla sydänkohtaukseen. Mutta loppuupahan sitten se vihakirjoittelu ja siks toiseks minä olen maksamani tupakkaveron myötä aivan varmasti kustantanut tarvitsemani saattohoidon. Niin että pölli huuleen ja myötätuuleen:

Maalejakin myytiin huomattavasti nykyistä militaristisemmalla otteella:

Seuraava mainos aiheuttaisi ilman muuta sydämentykytystä nykyisissä tiedostavissa piireissä. Onhan siinä sekä selkeän iloinen perinteinen heteroydinperhe ja kyseisen juustomerkin s-kirjaimet ovat ikävän korostuneita:

Piru vie kun pääsisi aikakoneella maistamaan noita eSSes-juustoja. Ja seuraava mainoshan aiheuttaisi perinteisten sukupuoliroolien myötä taivaankorkeaa interperspirationaalista feminististä älämölöä eikä asian aikaansaamasta rytmihäiriöstä toipuisi ilman muutaman tunnin vitunvirkkaamista ja feministisiä kiroiluiltamia:

Blogissa on aikaisemminkin puhuttu siitä kuinka menneitten aikojen tuotteet olivat nykyisten suurten kauppaketjujen bulkkitavaraa paremman makuisia. Jälleen kaivataan aikakonetta että päästäisiin maistamaan Karjakunnan makkaraa:

Ja eihän tää olisi Ykä-blogi ellei siellä mainittaisi voimasavuke Bostonia:

Tietenkin tulee muistaa myös Vihtavuoren tuotteet. Tuohon aikaan muuten mainoksessa näkyvä rinnakkaispiippuinen haulikko oli vielä huomattavan yleinen. Siihen aikaan oli myös varsin paljon 16-kaliiberisia haulikoita.

Luonnollisesti täytyy tarjota myös suomalaista traktorivoimaa:

Tommosia kopittomia traktoreitahan kutsuttiin myös isännäntappajiksi eikä syyttä sillä kun tollaisella meni liian syvän ojan yli niin traktori herkkään kiikkasi ympäri ja kaatui isännän päälle ikävin seurauksin.

Ja hei, tokihan päätä särki aika ajoin myös sen ajan suomalaisella. Hota-pulverin lisäksi tarjolla oli muitakin lääkkeitä:

Palataanpa tupakkihommiin ja piippumies tiesi että kunnon varusteet olivat nautinnolliseen savutteluhetkeen tarpeen. Piipunpolttaminenhan on taitolaji verrattuna savukkeiden polttamiseen:

Siihen maailmanaikaan ei tiedetty pankkiautomaateista ja -korteista mitään mutta silloinkin oli varakeino:

Sen ajan suomalaisilla oli tonttitöissään käytettävissä tehokkaita apuvälineitä:

Ja tässä vaiheessa maistuukin jo huurteinen. Eihän silloin ollut Lahden voittanutta. Tsuhnan Kosto kehitettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin:

Siihen aikaanhan postiauto oli kansalaiselle tärkeä ja maan joka kulmalle yltänyt kulkuväline:

Luulenpa että interperspirationaaliset feministit eivät erityisemmin tykkäisi tästäkään mainoksesta sillä sehän myös ylläpitää perinteisiä sukupuolirooleja. Todellinen esimerkillinen nykynainenhan on yhteiskunnan elättämä anarkisti joka tilaa vegaaniruokansa Foodorasta. Tai sitten vielä jotain edistyksellisempää jota ei hotellin respassa osata hahmottaa.

Tuohon aikaan myös televisio alkoi rantautua Suomeen. Katsottavaa ohjelmaa oli ihan yhtä paljon kuin nytkin:

Ja pannaanpa sitten taas makkaraa leivän päälle. Tuohon aikaan kun ei mistään nykyisin niin muodikkaasta tofupelleilystä ollut tietoakaan.

Tuossa vaiheessa suomalainen kaivosteollisuus oli vielä suomalaisissa käsissä ja kansalaisiakin kehotettiin malminetsintään.

Myös pankkimainokset tehtiin tuolloin mukavan isänmaallisessa hengessä.

Nykyisten uivien Itäkeskusten sijasta Itämerellä risteili huomattavasti pienempiä suomalaislaivoja.

Välillä tulee tietenkin keitellä kunnon pannukahvit. Kahvinkeittimiähän oli Suomessa silloin vielä harvakseen:

Ehkä sen ajan sukkamainoksestakin saattaa löytyä nykynäkemyksen mukaan toksista maskuliinisuutta.

Ja paitamainoksistakin saattaisivat nykyiset tasapäistämis- ja alistamisvaltuutetut löytää huomauttamista.

Piru vie, kun näitäkin vielä pääsisi maistamaan. Muuallakin kuin fiktiivisissä Ykä & Lötjönen-jutuissa:

Ja tässä vaiheessa juttua onkin jo aika mennä saunaan ja sen päälle maistuukin sitten herkullinen kiuaslenkki:

Ja saunan päälle tietysti käydään pesulla. Vaan tuleekohan yhdestäkään pesukokemuksesta niin nautinnollista kuin Havin Palmu-saippualla tehdystä pesusta?

Näihin – lähestulkoon orgastisiin – tunnelmiin päätämme tämän välipalan. Sillä tässä vaiheessa ollaan lokakuussa 1961 ja noottikriisin myötä Suomi muuttuikin sitten hyvin pitkäksi aikaa Kekkoslovakian kaljuntasavallaksi.