tiistai 18. syyskuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LVI


On taas aika vaihteeksi tuulettaa ajatuskoneistoa globalistisesta punavihreästä vallitsevasta todellisuudesta ja kirjoittaa jotain ihan muuta. Otsikon mukaisesti hotellin respasta tehdään ensin kunniaa lämpö-, vesi- ja ilmastointialan ammattilaisille. Ilman selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan ammattilaisia pärjätään kyllä oikein hyvin mutta ilman teitä ei pärjättäisi ensinkään.



Sinänsä tämä jotain ihan muuta ei liity otsikkoaan enempää LVI-hommiin vaan jatkamme ilmailun parissa ja laittelemme näkyville puoliarvovallattoman yhden miehen raadin näkemyksen kakkosrähinän jälkeisen ajan tyylikkäimmistä ilmamasiinoista. Mukana on sekä sotilas- että siviilikalustoa. Sulassa sovussa. Miksei olisi? Tämähän on kumminkin rauhanblogi. Yritän pysyä suhteellisen hyvin aikajärjestyksessä 1940-luvusta nykypäivään todennäköisesti surkeasti epäonnistuen. Aloitamme koneella joka oli mukana jo kakkosrähinässä ja joka mainittiin jo aikaisemmassa asiaan liittyvässä postauksessa. Kakkosrähinän koneethan suunniteltiin lähinnä suursodan myllyyn kulutustavaraksi eikä niitten käyttöä silloin pahemmin sodan jälkeiselle ajalle mietitty. Se sota kun piti voittaa/hävitä ensin ja fundeerata jatkoa vasta sitten. Mutta tämä kone teki itselleen pitkän ja menestyksekkään uran sodan jälkeenkin:



Eli kyseessä on jälleen legendaarinen Douglas DC-3 joka Suomessakin palveli rauhan aikana Karhumäki Airwaysin, Finnairin ja puolustusvoimien palveluksessa. Kyseisessä kuvassa oleva kone on ainoa Suomessa oleva lentokuntoinen yksilö. Kiitos kuvasta kommentoija S.E.P:lle. Myös Neuvostoliitolla oli vähän samanlainen tosin varsin eri näköinen mutta yhtä lailla tyylikäs ilmojen työjuhta eli Antonov An-2:



Kyseessä on käsittääkseni suurin koskaan valmistettu kaksitasoinen ja yksimoottorinen kone jolle edesmenneessä Neuvostoliitossa oli käyttöä sillä sattuneesta syystä siellä päin maailmaa etäisyydet ovat suhteellisen pitkiä. Jos lukija haluaa nähdä kyseisen koneen livenä niin sellainen löytyy ainakin Utin ABC:ltä. Aikanaan sellainen oli myös Temmeksessä erään bensiksen pihalla mutta käsittääkseni se on sieltä hävinnyt. En ole muutamaan vuoteen käynyt paikassa joten en ole aivan varma asiasta.

Siirrytään sotilaspuolelle ja rumuuden kauneuteen jota löydämme naapurimaastamme Ruotsista. Eli esittelemme hävittäjäkoneen Saab 29 Tunnan:



Koneen lempinimi oli siis ”tynnyri” mutta oman näkemykseni mukaan kone muistuttaa enemmän veneen pohjalla suutaan aukovaa ahventa. Joka tapauksessa konetta voi pitää menestyksenä sillä ruotsalaiset valmistivat sitä kaikkiaan 661 kappaletta eivätkä ruotsalaiset ihan kaikissa asioissa typeryksiä ole. Eivät ainakaan siihen aikaan kun noita koneita valmistettiin. Myöhempi historia on sitten tietysti asia erikseen. Koneesta oli sekä hävittäjä-, rynnäkkö- että tiedusteluversio. Sen huippunopeus oli 1.060 km/h ja aseistuksena neljä 20 millin tykkiä ja kaksi Sidewinder-ohjusta sekä erilaisia ilmasta maahan-raketteja.

Siirrymme pommikoneisiin ja Neuvostoliittoon jonka kalustosta esittelemme kevyen pommikoneen (liekö ollut viimeisiä varsinaisia kevyitä pommikoneita) mallia Iljušin Il-28:



Kyseisen pommikoneen suurin nopeus oli 900 km/h ja pommikuorma nykyaikaan nähden varsin vaatimaton 2.500 kiloa. Lisäksi koneessa oli kaksi eteenpäin ampuvaa 23-millistä tykkiä ja kaksi samanlaista taka-ampumossa. Suomalaisilla näitä koneita oli käytössä neljä kappaletta vaikka Pariisin rauhansopimus kielsi meiltä sisäisillä pomminripustimilla varustetut pommikoneet. Näitä koneita käytettiinkin maalinhinauskoneina sekä meritiedustelussa. Asiasta lukemani mukaan nämä koneet partioivat jatkuvasti Suomenlahtea kun Tshekkoslovakian miehitys oli käynnissä ja epävarmuus tulevasta Suomessakin suuri. Neuvostolaivastohan oli silloin liikkeellä myös varsin lähellä Suomen aluevesiä huomattavan suurella alusmäärällä.

Mainittakoon että kyseinen konetyyppi esiintyi Arto Paasilinnan vuonna 1972 kirjoittamassa tulevaisuusfiktiossa ”Operaatio Finlandia” joka käsitteli Suomen ja Ruotsin välillä vuonna 1977 käytyä sotaa eli joka on siis nykyisin vaihtoehtohistoriaa. Kirjassa nämä neljä Iljušinia hyökkäsivät suomalaisten Drakenien saattamana Uumajaan ja saivat aikaan huomattavaa tuhoa. On pakko tunnustaa että kirjassa lievää suuremmin liioiteltiin näitten siihen aikaan jo pahasti vanhentuneitten koneitten taistelukykyä sillä hyökkäyksessä tuhottiin neljällä koneella Svenska Cellulosa Ab:n tehtaat, muuntaja Holmsundin puolella ja vielä riitti pommeja terroripommittamaan Uumajan keskustaakin.

Kirjassa meni myös tulevaisuuden veikkaaminen totaalisesti reisille. Kyseisessä fiktiossa Ruotsi oli muuttunut fasistiseksi valtioksi joka terrorisoi ulkomaalaisia. Tosiasiassahan Ruotsi muuttui fasistiseksi valtioksi joka terrorisoi ruotsalaisia. Siirrytäänpä sitten reippaaseen rynnäkkötunnelmaan ja esitellään seuraavaksi Douglas A-1 Skyraider:



Koneen tyylikkyys pohjautuu tietysti siihen että sen ulkonäkökin selkeästi kertoo että ”täältä pesee”. Vaikka kyseessä oli vanhanaikainen mäntämoottorikone niin sitä käytettiin paljon vielä Vietnamin sodassa. Koneessa oli aseistuksena neljä 20-millistä tykkiä sekä 3.600 kilon asekuorma joka koostui pommeista tai raketeista.

On aika siirtyä taas hävittäjiin ja esitellä suomalaisillekin (ainakin kekkoslovakialaisille) kovin tuttu MiG-21:



Kuvan kone on Suomeen 1970-luvun lopulla ostettu Mig-21 bis-versio joka oli kehittyneempi kuin aikaisemmin suomalaisten käytössä ollut F-versio. Voin henkilökohtaisesti todeta että noissa MiGeissä oli varsin miehekäs ääni johon verrattuna esmes nykyiset Hornettimme ovat varsin hiljaisia. Kyseisen bis-version maksiminopeus oli 2511 km/h ja sen aseistuksena yksi 23-millinen kaksiputkinen tykki sekä neljä joko infrapuna- tai tutkaohjusta tai vaihtoehtoisesti neljä rakettikasettia.

Länsipuolella samoja aikoja tuli tapetille hävittäjäpommittaja McDonnell Douglas F-4 Phantom:



Koneella oli nopeutta komeat 2780 km/h ja se kuljetti mukanaan kahdeksan ja puolen tuhannen kilon asekuorman joka koostui ohjuksista ja/tai pommeista. Kone tuli Yhdysvalloissa käyttöön vuonna 1961 mutta on vieläkin käytössä esim. Saksassa joka odottelee Eurofighter Typhoon-koneitten valmistumista. Siirrymme pommikoneisiin ja palaamme 1950-luvun vanhukseen joka käy ja kukkuu tänäkin päivänä eli vuorossa on Boeing B-52 Stratofortress:



Kyseinen vuonna 1955 käyttöön otettu ja vieläkin käytössä oleva pommikone on oikeastaan symboli koko kakkosrähinän jälkeisille pommikoneille. Koneen asekuorma on kaikkiaan 31.500 kiloa (mikä saa esmes kakkosrähinän Lentävän Linnoituksen tuntumaan lentävältä kioskilta) ja kuorma koostuu joko konventionaalisesta ranttalista tai sitten ydinaseista. Neuvostoliittolaisella vastapuolella on sitten puolestaan raskaan ja kovaäänisen metallin puolella tarjolla Tupolev Tu-95:



Heavy-metalista on kyseisen koneen kohdalla kyse siinäkin mielessä että se lienee maailman kovaäänisin lentokone. Alun perin strategiseksi pommikoneeksi suunniteltua konetta on käytetty lähinnä meritiedusteluun mutta se pystyy kuljettamaan sisällään kaikkiaan 15.000 kiloa kaikkea hyvin ilkeää. Neuvostoliitolla oli toki vielä kehittyneempiäkin pommikoneita mutta ei yhtään näin tylyn tyylikästä.

Jos pysytään oikein heavy metallissa niin seuraavaksi täytyy esitellä amerikkalainen North American XB-70 Valkyrie:



Tämä prototyyppivaiheeseen jäänyt pommikone oli sitten lopulta liian kallis jopa amerikkalaisille. Koneen tarkoitus oli lentää 25 kilometrin korkeudella nopeudella 3797 km/h jolloin silloiset neuvostoliittolaiset sekä hävittäjät että ilmatorjuntaohjukset eivät olisi mahtaneet sille mitään. Kone olisi kuljettanut sisällään 31.700 kiloa kaikenlaista ikävää räjähtävää ja ydinräjähtävää. Koneita kuitenkin tehtiin vain kaksi kappaletta.

Heavy metallin puolella pysytään nytkin, tosin matalammissa lentokorkeuksissa ja esitellään rynnäkkökone LTV A-7 Corsair II:



Tämän rynnäkkökoneen habitus kertoo myös että ”täältä pesee”. Koneen aseistuksena oli 20-millinen kuusiputkinen tykki sekä kaikkiaan 6.800 kiloa erilaista sovellettua neuvottelumateriaalia.

Siirrytään heavy metallista light metalliin ja esitellään James Bond-elokuvastakin tuttu gyrokopteri Wallis WA-116 Agile:



James Bondhan pisti kyseisellä gyrokopterilla haisemaan elokuvassa You Only Live Twice. Tässä parhaat palat helipööperitaistelusta. Suomalaisethan muuten kehittivät omankin gyrokopterin mallia Kokkola Ko-04:



Sitä hotellin respassa ei tiedetä että onko Supon salainen agentti Jaska Pöntynen käyttänyt gyrokopteria tehtävissään. Jollain gyrokopterilla lennettiin Speden leffassa ”Leikkikalugangsteri” mutta en tiedä onko kyseessä tämä vai joku muu. Pystyään vielä varsin kevyessä mutta kuitenkin jo kiinteäsiipisessä kalustossa ja esitellään uusseelantilainen Bennet PL-11 Airtruck:



Kone kuuluu sarjaan ”niin ruma, että on jo kaunis”. Konetta oli tarkoitus käyttää maatalouskoneena (siis sen oikeassa merkityksessä) mutta sitä tehtiin vain kaksi kappaletta.

Siirrytään sitten helipööpereihin jolloin esille täytyy ilman muuta nostaa suomalaisillekin varsin tuttu Mil Mi-8:



Kyseinen kopteri palveli Suomessa sekä sotilas- että pelastustehtävissä kunnes se korvattiin NH90-koptereilla joista henkilökohtaisten tuttavatietojeni mukaan ei olla Utissa kovinkaan innostuttu. Kyseiset kopterithan hankittiin kun Suomeen suunniteltiin sitä helikopteripataljoonaa joka olisi tarvinnut turvakseen taisteluhelikoptereita joita ei sitten tilattukaan ja koko homma jäi pahasti vaiheeseen. Omasta amatöörimäisestä mielestäni kyseiseen pataljoonaan olisi sopinut oikein hyvin Mil Mi-24:



Sen lisäksi että kyseinen pööperi on erittäin tyylikkään ”täältä pesee”-näköinen se kuljetti mukanaan pirunmoisen asekuorman sekä ryhmän verran jalkaväkisotilaita. Yleensäkin masiina oli/on edelleenkin ikävä uutinen kaikille, jotka olivat sen keulan etupuolella. Seuraavaksi voimme heittää kysymyksen että onko se lintu… onko se kala… onko se laiva… onko se lentokone… onko se Teräsmies… ei, vaan sehän on Ekranoplan:



Eli Neuvostoliiton kehittämä laivan ja lentokoneen sekoitus joka käytti hyväkseen ns. maaefektiä joka salli laivan/lentokoneen/whatever lentää muutaman metrin merenpinnan yläpuolella. Koneen aseistuksena oli neljä 23-millistä tykkiä sekä kuusi meritorjuntaohjusta ja sen suurin nopeus oli 550 km/h. Koneen/laivan/whatever kuljetuskapasiteetti oli sata tonnia joten esmes maihinnousuhyökkäyksissä kyseessä olisi ollut varsin soiva peli. Tätä ei kuitenkaan tehty kuin yksi prototyyppi.

Käydään välillä matkustajakonepuolella joita tässä postauksessa on varsin vähän johtuen ihan siitä että matkustajakoneet ovat olleet jo hyvin pitkään aivan saman näköisiä. Mutta nostetaan esille muutama eli ensiksi vielä mäntämoottoriajoilta amerikkalainen Lockheed Constellation:



Ja sitten esitellään Finnairinkin aikanaan käyttämä Douglas DC-8:



Kyseinen kone kuljetti suomalaisia etelän aurinkorannoille varsin mukavalla nopeudella 850 km/h mutta jos etsitään matkustajakonetta joka meni vielä kovempaa haipakkaa niin sehän oli tietysti Concorde:



Tämä ranskalais-englantilainen kone lenteli Atlantin yli nopeudella 2499 km/h eli oli nopeampi matkustajakone kuin mikään koskaan. Neuvostoliitolla oli samanlainen projekti nimeltä Tupolev Tu-144 mutta kun siitä tuli Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 1973 Putolev eikä projekti muutenkaan kannattanut (Neuvostoliitossa kun ei ollut sattumoisin kovin paljoa matkustajia joilla oli varaa maksaa tonneja per lento) niin koneesta sitten luovuttiin. Koneita kuitenkin valmistettiin 16 kappaletta.

Jos puhutaan nopeudesta niin silloin kannattaa mennä tiedustelukoneitten puolelle ja tuoda esille strateginen tiedustelukone Lockheed SR-71 Blackbird:



Tämä konehan meni melkoista haipakkaa ja vei haipakan toiseen potenssiin eli se kävi vaklailemassa paikkoja nopeudella mach 3,35 eli 4.062 km/h 26 kilometrin lakikorkeudessa mikä teki siitä ylivoimaisen maalin Neuvostoliiton niin hävittäjille kuin ilmatorjuntaohjuksille. Siirrytään korkeuksista sitten matalammalle eli rynnäkkötehtäviin ja esitellään amerikkalainen rynnäkkökone Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II:



Konehan on lihaksi – tai no, metalliksi – muuttunut Simpauttaja-kirjan Impan lausuma ”tulehan, niin saat turpaas”. Itse asiassa kone on lentävä seitsemänputkinen 30-millinen konetykki, tulinopeudeltaan 3.900 laukausta minuutissa. Sen lisäksi koneen siivissä oli tarjolla 7.200 kiloa kaikenlaista pikku- ja isoa ilkeää. Kone oli suunniteltu toimimaan mahdollisen kolmosrähinän alkaessa Neuvostoliiton panssarikiiloja vastaan ja koneen tykin sarja olisi repinyt parhaatkin panssarit kuin sillipurkin.

Siirrytään kevyempään rynnäkkökoneeseen ja esitellään argentiinalainen FMA IA 58 Pucará:



Konehan ei varsinaisesti ole rynnäkkökone siinä mielessä kuin se normaalisti ajatellaan vaan ns. COIN-kone eli counter-insurgency aircraft eli kone jota käytetään kaiken maailman sissijärjestöjä vastaan. Etelä-Amerikassahan ei olla oikein käyty niitä valtioitten välisiä sotia aikoihin mutta kaikenmaailman sissiyrittäjää on kyllä löytynyt. Koneen huippunopeus oli 500 km/h ja aseistuksena kaksi 20-millistä tykkiä, neljä 7,62-millistä konekivääriä sekä kaikkiaan 1.600 kilon asekuorma. Argentiinalaiset käyttivät kyseistä konetta Falklandin sodassa mutta huonolla menestyksellä. Suurimman osan koneista englantilaiset tuhosivat lentokentille.

Toinen tällainen kevyehkö potkureilla varustettu rynnäkkökone oli Rockwell OV-10 Bronco:



Vietnamin sodassakin käytetty kone oli ominaisuuksiltaan varsin paljon virkaveljeään Pucaraa vastaava mutta kantoi melkein tuplasti isomman kuorman. Pannaan sitten jälkipoltto päälle ja esitellään ruotsalainen Saab 37 Viggen:



Siihen aikaan kun Ruotsilla oli vielä huomattavan voimakkaat puolustusvoimat kyseinen kone oli pitkään sen tehokkain ilmanyrkki. Koneen maksiminopeus oli 2572 km/h ja sen aseistuksena oli 30-millinen tykki sekä kuusi infrapuna- tai tutkaohjusta ja rynnäköintitehtävissä neljä 135 mm rakettikasettia tai 1920 kiloa pommeja tai kaksi meritorjuntaohjusta. Ruotsalaiset valmistivat konetta kaikkiaan 329 kappaletta ja se olisi todennäköisesti ollut hankala vastus niin itä- kuin länsiblokin parhaalle kalustolle.

Aikanaan amerikkalaisten lähinnä omien liittolaistensa käyttöön valmistama Northrop F-5 Freedom Fighter palveli mm. Norjan ja myös puolueettoman Sveitsin ilmavoimissa:



Tämän siron ja kevyen hävittäjän huippunopeus oli 1700 km/h ja aseistuksena kaksi 20-millistä tykkiä ja 3200 kilon asekuorma (ohjuksia, rakettikasetteja ja pommeja). Kone on sinänsä vanhentunut mutta käytössä vielä useitten maitten ilmavoimissa.

Kokonaan käytöstä poistettu puolestaan on tämä neuvostoliittolainen korkealla lentävä Sukhoi Su 15-torjuntahävittäjä:



Koneen lakikorkeus oli 18 kilometriä, huippunopeus 2230 km/h ja aseistuksena kuusi ohjusta. Konetta pidettiin sen verran oleellisena osana Neuvostoliiton ilmapuolustusta että sitä ei viety edes liittolaismaihin. Mainittakoon että tämä kyseinen Su-15 ampui vuonna 1983 alas korealaisen matkustajakoneen aiheuttaen 296 ihmisen kuoleman.

Sama tyyppinimike Su-15 oli myös prototyyppiasteelle jääneellä neuvostohävittäjällä vuodelta 1949:



Käytöstä poistettujen listalta täytyy tietysti nostaa esille brittiläinen lentokenttää tarvitsematon Hawker Siddeley Harrier:



Tämän VTOL-koneen huippunopeus oli 1176 km/h ja aseistuksena kaksi 30-millistä tykkiä sekä 2268 kilon asekuorma erilaisia pommeja, raketteja ja/tai ohjuksia. Nämä koneet olevat erityisesti tapetilla vuonna 1982 käydyn Falklandin sodan aikana. Kyseiseen sotaan osallistui myös viidellä eri pommituslennolla pommikoneveteraani Avro Vulcan:



Pian Falklandin sodan jälkeen käytöstä poistettu Vulcan oli alun perin suunniteltu korkealla lentäväksi pitkänmatkan ydinpommittajaksi joka kuljettaa mukanaan yhden 1,1 megatonnin (melkein sata Hiroshimaa) ydinpommin. Konventionaalisessa ranttalissa se kuljetti 21 tuhatpaunaista pommia eli 9534 kiloa.

Siirrytään jälleen venäläisiin koneisiin joista ilman muuta on mainittava venäläinen Sukhoi Su-27:



Kyseinen ilmaherruushävittäjä ja sen eri tyypit ovat vieläkin Venäjän ilmavoimien ykkösnyrkki ja pysyvät sellaisina varmaan varsin pitkäänkin sillä venäläisen viidennen polven Su-57:n kehitys on tietojen mukaan joko lopetettu tai pitkälle viivästynyt. Koneen huippunopeus on 2500 km/h ja aseistuksena 30-millinen tykki sekä kymmenen erilaista ohjusta tai vaihtoehtoisesti pommeja ja rakettikasetteja.

Kovasti saman näköinen mutta enempi torjuntahävittäjänä käytetty MiG-29 oli tapetilla Kekkoslovakian aikaan. Tai no, siinä mentiin jo Koiviston aikaan kylläkin. Mikäli Suuri ja Mahtava ei olisi romahtanut niin se 1990-luvun kuuluisa hävittäjäkilpailu olisi jäänyt käymättä ja suomalaiset olisivat läiskineet kiltisti sinivalkoiset kokardit kyseiseen konetyyppiin:



Ajat ovat muuttuneet siinäkin mielessä että kun kekkoslovakialaiselle neuvostokoneen synonyymi oli MiG niin nykyisin venäläiskoneen synonyymi alkaa olla Sukhoi. Vissiinkin jossain vaiheessa MiG hävisi kilpailun Sukhoille ja kun CCCP:n pohjaton sotilaskassa ehtyi, ei Venäjällä ole varaa pitää yllä samanlaista lentokoneteollisuutta kuin aikanaan.

Kyseiseen 1990-luvun hävittäjäkilpailuun osallistui myös amerikkalainen General Dynamics F-16 Fighting Falcon:



Kyseessä on yksi maailman tämän hetken yleisimpiä hävittäjäkoneita. Sen nopeus on 2120 km/h ja se kantaa 7700 kilon asekuorman ohjuksia tai muuta ilkeää ja lisäksi siinä on 20-millinen kuusiputkinen Vulcan-tykki joka tyhjentää koneen 511 ammuksen pajatson viidessä sekunnissa. Noin henk koht olin silloin 1990-luvulla Stetson – Harrison-metodiin pohjautuen aivan varma että Suomen uudeksi konetyypiksi olisi valittu juuri tämä F-16. Veikkasin väärin. Tämän nykyisen  HX-hankkeen lopputulosta en lähde veikkailemaan koska tieto ei riitä.

Lisätään listalle vielä itämaista rautaa etelä-korealainen KAI T-50:



Kyseessähän on harjoitushävittäjä ja koska suomalaisten Hawkit menevät joskus 2020-luvulla vaihtoon niin tässä olisi pieni vinkki ilmavoimille. Koneen nopeus on 1640 km/h, sen aseistuksena on kolmeputkinen 20-millin tykki sekä ilmasta-ilmaan ja ilmasta-maahan ohjuksia. Lisäksi siinä – toisin kuin Hawkissa – on myös tutka. Kyllä tuolla ainakin rynnäkkökoneita voisi tosipaikan tullen jahdata koulutustehtävien lisäksi. Ostihan Suomi Etelä-Koreasta niitä K9-telakanuunoitakin.

Laitetaanpa sitten varsinaisen listan loppuun varsinaista heavy-metalia joskin tutkassa näkymätöntä sellaista eli amerikkalainen Northrop Grumman B-2 Spirit-pommikone:



Tämä bumerangin näköinen häivepommikone ei ole ihan persaukisten valtioitten ostoslistalla sillä sen kappalehinta on 737 miljoonaa dollaria. Koneessa on kaksihenkinen miehistö, sen huippunopeus on 1010 km/h ja se kuskaa mukanaan 23000 kiloa konventionaalista tai ydinranttalia.

Siinähän niitä oli varsinainen ruko. On hyvin vaikeaa löytää sitä kaikkein tyylikkäintä ehdotusta joten otetaan avuksi scifi ja esitellään äärityylikäs alus eli Babylon 5-sarjassa usein esiintynyt Omega-luokan avaruusristeilijä:



Tämä alus edustaa tällaisen raappahousuäijän tyylitajun huippua eli kyseessä on avaruudessa lentävä pakkilaatikko jonka ympärillä pyörii neljä pienempää pakkilaatikkoa. Aivan pieniä tosin nekään pakkilaatikot eivät ole, sillä koko möhkäleen pituus on 1,74 kilometriä, paino 44,6 miljoonaa tonnia, siinä on 850 hengen miehistö, se kuljettaa mukanaan 18.500 sotilasta ja 36 erillistä hävittäjää ja siinä on ihan pirunmoinen määrä erinäköistä hiukkas-, laser- ja ohjusaseistusta. Jos tätä juttua lukee tarpeellisilla tiedoilla ja osaamisella varustettu henkilö, hän voisi esittää arviolaskelman siitä että paljonko kyseisen möhkäleen kappalehinta mahtaisi olla mikäli sellaista pystyttäisiin yleensäkään valmistamaan.

Eikä ihan vielä malta lopettaa. Niin kuin lukija tietää, yksi mieliharrastuksistani on ottiatuotailu erilaisten vaihtoehtohistorioitten muodossa. Näin ollen palataan vielä kertaalleen kakkosrähinän aikaan ja esitellään piirustuspöydälle jäänyt suomalainen hävittäjä VL Puuska:



Eli siis VL Puuska, ei VL Pyörremyrsky joka pääsi sentään prototyyppiasteelle. Kyseessä olisi ollut pienikokoinen (puolitoista metriä Me 109:ää lyhyempi) pääosin puurakenteinen hävittäjä jonka huippunopeus olisi ollut mukavat 650 km/h mutta toisaalta siinä ei olisi ollut minkäänlaista panssarointia. Aseistuksena siinä olisi ollut vain yksi MG 151-tykki eikä tarina kerro olisiko se ollut kyseisen aseen 15- vaiko 20-millinen versio.

Jatkosodan lopputulokseen olisi tuskin yhtään mikään vaikuttanut yhtään mitään mutta voihan sitä ottiatuotailla ja ajatella että jos noita oltaisiin ehditty tehdä laivue tai pari, niin kuinka ne olisivat mahtaneet pärjätä taistelussa.

Ja tässä nämä Jotkut Ihan Muut tällä kertaa. Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille.

55 kommenttia:

nakajima kirjoitti...

Nakajiman listalle pääsevät mm. seuraavat lentävät koneet: https://en.wikipedia.org/wiki/Malm%C3%B6_MFI-9, jolla tuhottiin Nigerian ilmalaivastoa menestyksellisesti sekä https://en.wikipedia.org/wiki/PZL-104_Wilga, ehdottomasti kirjoitetun historian rumin lentolaite. Mutta ilmeisen toimiva.

Se Speden rainassa ollut gyrokopteri oli Jukka Tervamäen lentolaite. Jukka Tervamäki suunnitteli ja rakensi useita gyrokoptereita: http://www.tervis.fidisk.fi/JTsite/experimental.html

Moottor Miäs kirjoitti...

https://youtu.be/NvIJvPj_pjE
A-10 Thunderbolt pörisee :)

Heikki Välimäki kirjoitti...

Koska mielelläni teen välimerkille sitä sellaista niin muutamia huomioita ja sekavia yksityiskohtia:

Antonov, kone nousee kunnon vastatuulessa paikaltaan ilmaan ;) eli koneen vaatima nousunopeus on pieni, muistaakseni saakkausnopeus vain jossain 35-40 solmua joten aivan loistava operoimiseen lyhyiltä kiitoradoilta.

Mig-21 kova ääni johtuu siitä että koneessa ei ollut ns. ohivirtausturbiineja toisin kuin saman ikäluokan länsimaisissa vastineissaan.

Constellation eli Connie tunnettiin aikoinaan maailman parhaana kolmimoottorisena matkustajakoneena ;) siitä voinee jotain päätellä koneessa käytettyjen moottoreiden luotettavuudesta.

Blackbirdejä otettiin uudelleen käyttöön jokunen vuosi sitten mittailemaan jotain ilmakehään liittyvää. Käyttöönottotarkastus meni niin että koneiden tankit pumpattiin täyteen kerosiinia ja sillä lennettiin joka vuosi vähiten polttoainetta. Konetyyppihän tankataan varsinaiseen operointimäärään vasta ilmassa. Se johtuu lentonopeuden muodostaman kitkalämmön aiheuttamasta metallin laajenemisesta joka mm. tiivistää polttoainetankit.

Turhan teknisen nippelitiedon lopuksi muistelus venäläiseltä ystävältä joka oli varusmiespalveluksensa Moskovan ilmapuolustuspiirissä lentokonemekaanikkona. Kuulemma jos Mig-31 poistaa tutkakuvun niin nokassa on mukava laakea malja johon tukikohdan kissa menee mielellään torkuille. Jos tässä vaihessa kytkee tutkan päälle niin saadaan rapeaa kissa alle 20 sekunnissa

Anonyymi kirjoitti...

Ammoisessa Babylon-ropessa Omega-luokan risteilijälle oli lätkäisty vaatimaton 20 miljardin krediitin hintalappu.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Harrierista tuli mieleen lähestulkoon asiaanliittymätön tarina. Harrierin edeltäjä oli nimeltään Kestrel. Niitä oli arvioitavana 60-luvulla myös Saksan Bundesluftwaffwessa. Eräs menestyksekäs 2.kapinan pilotti nimeltään Gerhard Barkhorn oli arvioimassa ko. konetta ja onnistui sen sitten laskeutuessaan sen romuttamaan. Kun Barkhornia sitten autettiin pois kovia kokeneesta Kestrelistä hänen kerrotaan mutisseen vain että "drei-hundert-und zwei...". Tiedä sitten onko vain tornihuhu mutta joistain historian kirjoista tällainenkin tarina löytyy.

-Jussi-

Lentokapteenj Hujanen kirjoitti...

"Aekamoista haipakkatta tällaselle rakkineelle."
-Lentokapteenj Hujanen

Juha R kirjoitti...

Nyt oltiin vaihteeksi meikäläisen lempiaiheessa, josta olen luultavasti unohtanut enemmän kuin monet on koskaan tienneet. Ja onneksi tuolla aikaisemmin oli yksi muukin tunnustautunut välimerkkisekstailija, eipä siis minua niin nolota nämä pikku kommentit.

Saksalaiset poistivat Phantomit käytöstä jo muutama vuosi sitten. Japanista, Etelä-Koreasta ja Turkista vielä löytyy ihan operatiivisia kappaleita, viimemainitut ovat niitä käyttäneet tositoimissakin aika hiljattain Kurdeja vastaan. Iranissakin noita lenteli vielä vähän aikaa sitten, mutta ei ilmeisesti enää. Kreikka poisti viimeisen Phantominsa käytöstä noin vuosi sitten. USA:ssa lentää myös yksityinen F-4 Phantom, Collings Foundation-säätiön omistama. Niillä on muitakin vanhoja sotakoneita, P-51 Mustang, B-24 Liberator ja B-17 Flying Fortress kuuluisammasta päästä ainakin.
Tuo gyrokopteri, joka on kuvassa, on itse asiassa Kokkolan veljesten uudempi kone, Ko-04 Super Upstart. Ko-03 Nousukas oli hiukkasen vanhanaikaisemman näköinen, valmistui jo vuonna 1961. Tämä kuvan Ko-04 taas valmistui vuonna 1968, ja löytyy nykyään Suomen Ilmailumuseosta Vantaalta. Tuolla aiemmin jo todettiinkin siinä Speden elokuvassa lentäneen gyrokopterin olevan Jukka Tervamäen tekemä, ATE-3. Tämä ATE tarkoittaa Autogyro Tervamäki Eerola, jossa Eerola viittaa jo edesmenneeseen Aulis "Viki" Eerolaan, joka oli Tervamäen gyrokopterihommissa mukana alkuvaiheessa.
Bennett PL-11 Airtruckin tarina taas ei päättynyt ihan niin lyhyeen. Sitä kehitettiin edelleen, ja varustettuna 300 hv bokserimoottorilla sitä rakensi Australialainen Transavia-yhtiö peräti 118 kappaletta tyyppimerkinnällä PL-12 Airtruck. Se oli ilmeisen hyvä "maatalouskone", yksi kappale myytiin tänne lähelle, Tanskaan. Sen voi vielä löytää Stauningin lentokentältä paikallisesta ilmailumuseosta. Itse asiassa tämä bokserimoottorinen värkki on, jos ei kauniimpi, niin ainakin vähemmän ruma kuin tuo alkuperäinen tähtimoottorillinen.
Ihan hieno pläjäys lentokoneita, teepä joskus toinenkin otos. Itse olisin laittanut mukaan muutaman bisnesjetinkin, mutta makuasioita...

Tarttis joskus poiketa Huitsinnevadaan, riittäisi juttua lentokoneista Tsuhnan Kostoa nauttiessa...:).

Kissamies kirjoitti...

Jahas, niin kattava lista että lisättävää pitää oikein miettiä. No sanotaan esimerkiksi, että vaikka en ehkä pidä sitä erityisen hienona, lapsuudesta on iskostunut mieleen McDonell Douglas DC-10 jonkinlaisena matkustajakoneen arkkityyppinä. Eräs lentokapteeni YouTubessa kertoi, että kolmimoottoriset olivat aikanaan muotia, koska ilmailuviranomaiset eivät antaneet kaksimoottoristen ylittää valtameria niin, että maa olisi yli tunnin lentomatkan päässä.

Aikoinaan pidin Mi-24:ää rumana, mutta nyt se on mielestäni hieno. Bell AH-1 Cobra on myös mielestäni aika tyylikäs taisteluhelikopteri. Haluaisin kovasti pitää synkroptereista koska ne limittäin menevät roottorit ovat miellyttävän hypnoottisia, mutta ainoastaan sodan aikainen saksalainen Flettner Fl 282 Kolibri kelpaa katseltavaksi. Muut ovat omituisia, kuten vaikka moderni Kaman K-MAX.

Tuosta Babylon 5:n Omega-luokan hävittäjästä (jostain syystä "hävittäjät" ovat scifi-avaruuslaivastoissa hyvin usein niitä isoimpia aluksia) voin huomauttaa että se on lihaksikkaampi versio 2010-elokuvan Leonovista https://3.bp.blogspot.com/-BGRtBbCIyRU/UBG8UdMwzAI/AAAAAAAAAQw/_RYSTW9ohxU/s1600/Komrade_Alexei_Leonov_final_02.png
Parempi tosin lopettaa scifi-jutut siihen tai ne eivät lopu ollenkaan.

Trilisser kirjoitti...

H. Välimäki: Kyllä tyypillisesti MiG-21:n sukupolven koneissa oli kaikkialla suorat suihkumoottorit. Esimerkiksi Draken ja tuo Phanton. Käytännössä molempia kohtuuläheltä kuulleensa voin sanoa Drakenin olevan äänekkäämpi, jos ei muusta syystä kuin että sen on lentoonlähdössä yleensä pakko käyttää jälkipolttoa, kun MiG saattaa selvitä perusmoottorilla.

Sitten Ykän ilmoittamiin nopeuksiin on syytä suhtautua varauksella. Ts. niissä on laskuvirhe.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys nakajimalle, Moottor Miähelle, Heikki Välimäelle, Anolle, Jussille, Lentokapteenj Hujaselle, Juha R:lle, Kissamiehelle ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne. Nää tämmöset jutut ovat välillä mukavaa aivojen tuulettelua ikävästä nykypäivästä.

nakajima: Joo tuolla pikkukoneella (aseistettu ranskalaisilla raketeilla) todellakin tuhottiin Biafran sodassa lentokentille sekä nigerialaisia hävittäjiä että pommikoneita. Voisi todeta että ei se koko, vaan asenne. Ja tuota puolalaista konetta rakennettiin yli tuhannen kappaletta niin että jotain siinä on onnistunut. Ja kiitos gyrokopterilisätiedosta.

Moottor Miäs: Komeesti se kyllä pieree… peace thru superior firepower.

Heikki: Kyseessä ei suinkaan ole yhdyntä pilkun kanssa vaan ihan mielenkiintoisia lisätietoja. Kiitokset. Ja toivottavasti se kissi ehti häipyä torkuiltaan ennen kuin tutka pantiin päälle.

Ano: Pitäis vaan vielä tietää se krediitin kurssi. Jos ajatellaan sitä möhkälettä niin johan se käytetyn teräksen hintakin olis ihan tolkuton.

Jussi: Ilmailussa sattuu ja tapahtuu. En epäile.

Lentokapteenj Hujanen: Taisi tulla terveiset Kalakukko Airwaysilta. Ja kun savolaistunnelmissa ollaan niin laitetaanpa savolaista heavyä:

https://www.youtube.com/watch?v=lQPy21If6TY

Juha R: Niin kuin ylempänä totesin, kyseessä ei ole herkkä hetki pilkun kanssa vaan ihan mukavaa lisätietoa. Mulla on semmonen käsitys (en kylläkään ala väittämään) että saksalaisilla on noita Phantomeja ns. koipussissa koska maan ilmavoimien kalustotilanne on surkea. Niin kuin maan muunkin puolustuskaluston. Suomen Sotilas kirjoitti aiheesta pari vuotta sitten.

Gyrokopterin mallinumero korjattu. Kiitos lisätiedosta. Tiesin, että niitä on kahta mallia mutta en osannut varmaksi sanoa kumpi oli kyseessä. Mahdetaankohan noita gyrokoptereita nykyisin enää valmistaa ollenkaan? Osaatko sanoa? Kyseinen Bennet oli varmaan maatalouskäyttöön ihan soiva peli sillä sen ohjaamosta on kyllä hyvä näkyvyys. Lentokoneista rupatellessa saisi varmasti tupakoitua kokonaisen iltapuhteen. Erityisen mielenkiintoista olis rupatella niistä suomalaisista koneista jotka eivät päässeet kunnolla tuotantoon tai sitten liian myöhään. Esmes VL Myrsky olisi ollut vuonna 1941 vielä ihan soiva peli. Seuraava jotain ihan muuta tulee vissiin ihan torrakoista.

Kissamies: DC-kympillä olen joskus kauan sitten lentänyt minäkin. Näihin tuplavispilöihin on erikoistunut myös venäläinen Kamov. Ja joo, tuo Omega on melko suoraan pöllitty 2010-leffasta. Se oli sinänsä ihan katsottava pätkä. Se aikaisempi versio oli mulle hieman liian psykedeelinen.

Trilisser: Nopeudet ovat suoraan wikipediasta joten ne eivät välttämättä pidä kutiaan. Tässä kun katsottiin lähinnä tyyliä eikä tekniikkaa.

Ekku kirjoitti...

Kyllä noita Migejä ja Drakeneita tuli pentuna Tikkakoskella kuunneltua. Oli meinaan lentomelu aika paljon kovempaa kuin nykyisin ja ilmeisesti myös lenneltiin useammin matalalla tai sitten ikkunat on talossa vanhemmiten parantuneet, kun ne ei enää helisee niin usein...

Anonyymi kirjoitti...

Utin ABC:n pihasta An-2 on poistunut. Muistaakseni Lappeenrannan ilmailumuseon tjsp suuntaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ekulle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Ekku: Minä asustelin aikanani myös Karjalan Lennoston harjoitusalueella ja muistan sen ulvonnan ja yliäänipamaukset. Mahtaakohan niitä nykyään kuulua enää ollenkaan?

Ano: Kiitos tiedosta. Mahtaakohan siellä Utissa vielä olla se Mersu?

Anonyymi kirjoitti...

Ykä, älä luota Wikipediaan. Esimerkiksi väite "mach 3,35 eli 4.062 km/h 26 kilometrin lakikorkeudessa" on puppua, koska 26 km korkeudessa äänen nopeus on selvästi pienempi kuin merenpinnassa, ts. Mach 3,35 (Mach kirjoitetaan isolla) ei ole yli 4000 km/h.

Puuskasta sen verran, että tarina todellakin tietää kyseessä olleen 151/20-tykin eli 20 mm version. Muita ei Suomessa edes ollut, ja sakutkin olivat luopuneet 15 mm versiosta nopeasti, koska 20 mm oli niin paljon tehokkaampi, etenkin uuden ohutseinäisen miinakranaatin myötä.

Hemuli kirjoitti...

Jostakin lueskelin että Nimitz luokan tukialus maksaa 4.5 miljardia. Nimitz on 333m pitkä. Tuosta raakasti kertotaulua käyttämällä päästään 23,5 miljardiin taalaan (kauhean lähellä 20 miljardia krediittiä).
Nimitzin miehistö 3200 eli suhteessa 17000 miehistö (Omega 18000).

Hemulilla on vahva tunne, että Omega luokan risteilijän speksinä on käytetty Nimitzin lukemia ja kerrottu sopivalla kertoimella.
Toisaalta onko Omega tehty teräksestä vai jostakin tulevaisuus aineesta? Mitä robotti työvoima maksaa? Paljonko voi 3d tulostaa?


Matkustaja koneista olen aina tykännyt sekä DC-3 että DC-8 koneista - klassista kauneutta. Sotakokoneessa taas pahkasikamaisuus luo vakuuttavuutta siksi A-10 ja Mi-24 on lähellä sydäntä....


Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Nimitz-luokan alus maksoi 2018 rahassa n. 9,4 miljardia kappale.

Gerald R. Ford -luokan (Nimitz-luokan seuraaja) lentotukialus maksaa n. 13 miljardia kappale.
Omega-luokan risteilijä on noin 5x pidempi ja 446x painavampi.

Jos oletetaan sen rakentamisen tapahtuvan maan pinnalla, niin voidaan laskeskella vaikka 450x13 = 5 850 000 000 000 rahaa = vajaat 6.000 miljardia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Hemulille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos lisätiedoista. Erityisesti tuosta Puuskasta. Saattaa olla, että kirjoitan asiasta joskus vaihtoehtohistorian. Ja joo, ei wikipedia mitään jumalan sanaa ole.

Hemuli & VNV: Eli mieletön kasa kyhnyä. Yhteen ainoaan alukseen ja B5-saagan mukaan niitä oli vaikka hurumykke. Sinänsä kyseinen möhkäle olisi kai olla pakko rakentaa kiertoradalla koska eihän sitä maan pinnalta saisi minnekään nousemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Saisi nousemaan. Vihreällä uskonenergialla kaikki on mahdollista!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Joo, hitto, unohdin tuon. Yksi vihreän uskonenergian watti on tuhat tavallista wattia.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman toisenlainen bloggaus ja kiitokset siitä!

Niinpä, noi jenkkien Corsair- ja Republic A-10 Thunderbolt "Warthog" (eli pahkasika) rynnäkkökoneet ovat kyllä tosi päheen näköisiä aseistukseltaan, varsinkin jos niihin on lisätty hainkita-maalaukset nokkaan "Lentävien tiikereiden" tyyliin. 30-millinen Gatling gun kun tekee hieman onhon olon vihulaisen kalustolle/miehistölle.

Blackbirdiähän Itänaapuri ei onnistunut koskaan ampumaan alas, koska se pirulainen lensi melkein kiväärinluodin nopeudella ja korkealla, toisinhan kävi U-2 koneelle 60-luvulla. Tiedustelusatelliitit tosin tekivät Blackbirdistä vanhanaikaisen ja liian kalliin lentovehkeen operoida, koneessa kun käytettiin kiitettävä määrä eksoottisia metalleja kuten titaania. Kaikkia jenkkiautofanaatikkoja lämmittänee kuulla että Blackbirdin starttimoottoreina toimi kaksi Chevroletin 454 kuutiotuumaista V8-moottoria (yksi per moottori), jollen ihan väärin muista Valittujen palojen artikkelista. Heh, jostain olen kuullut, että alle 3-litraiset moottorit autossa ovat starttimoottoreita!

B-52 on myös tuttu drinkistä, mutta noi koneet pudottivat moninkertaisen määrän pommitonnistoa Vietnamiin kuin B-29 Superfortressit Japaniin 2. maailmansodassa (mikä sekään ei ole ihan vähäinen määrä), mutta siltikään Vietnamia ei saatu valloitettua.

Tuo jenkkien B-2 bumeranginmuotoinen pommari on peruja saksalaisten Hortenin veljesten suunnittelupöydältä, aika tiimalasissa vain kävi lyhyeen natsi-Saksan ja Aatun kannalta, eikä tuota Hortenia koskaan nähty tositoimissa. Kävi samallalailla kuten ME-262:lle, liian vähän liian myöhään. Pienenä kuriositeettina mainittakoon että moni saksalainen raketti-insinööri lähti jenkkeihin kun kakkosrähinä loppui, heitä ei kiinnostanut lähteä CCCP:hen. USA saa kiittää von Braunia työryhmineen siitä että jenkit ehtivät ensimmäisenä kuuhun, ja ironisesti sanottuna natsien ihmiskokeiden ansiosta (tai näkökulmasta riippuen takia) NASA sai kullanarvoista tietoa mm. paineen vaikutuksesta ihmiskehoon.

Eipäs unohdeta Itänaapuria ja Sukhoita, tässä se kuuluisa kobra-liike, onnistuisikohan toi manööveri länsihävittäjiltä? Tässä pätkässä taasen yksi kuuluisimmista lentokoneiden yhteentörmäyksistä taitolentonäytöksessä, pilotit pelastautuivat heittoistuimella ja kun yhtä lentäjää haastateltiin keissin jälkeen, niin kyllä siinä hieman tupakka tärisi kädessä. Eikä ihme, noutajan vierailu oli erittäin lähellä, ei siinä kauheasti ollut pelivaraa kun toi toinen kone leikkasi siivun ohjaamon läheltä.

Babylon 5-sarjan Whitestar hävittäjä oli ylläri-pylläri "varjoille", pieni mutta pippurinen. Noi "varjojen" alukset muistuttavat kovasti hämähäkkejä, ja ne Minbarien risteilijät jotain pulleaa kalaa suurine selkä- ja mahaevineen tai jotain...


- Soomepois Eestist -


P.S. välillä tosiaankin kannattaa tuulettaa ajatuksiansa jollain muulla kuin EU-politiikalla, Gutmenscheneillä, Überfeministeillä & seksuaalivähemmistöillä, sama vika Rahikaisella....

Becker kirjoitti...

Minäkin olen himassa tehnyt putkihommia tuloksella että piti kutsua ammattimies paikkaamaan toheloinnit ja vakuutusyhtiö vaihtamaan keittiön lattian paneelit, joten se siitä. Annetaan ammattimieten hoitaa hommat.

DC kolmosella on tullut lennettyä ja täytyy todeta että se elämys voittaa kaikki huvipuiston härvelit yhteenlaskettuna potenssi kahteen. Käykää kokeilemassa niin kauan kuin on mahdollisuus.

Tunnan on luonnossa ja lennossa muhkean näköinen lentolaite. Absurdistanissa on aina osattu valmistaa lentokoneita, jotka ovat ominaisuuksiltaan olleet maailman parhaiden joukossa. Nykyinen JAS taitaa olla viimeinen hävittäjä mitä maassa enään suunnitellaan ja valmistetaan. Tulee meinaan kalliiksi kun niitä pitäisi myös saada myytyä. Maassa on moni lentäjä lentänyt viimeisen lentonsa uusien hävittäjien koelennoissa, niin myös Tunnanin.

Skyraidereita oli Ruotsissa käytössä maalinhinauskoneina. Iso jööti jossa oli valtava 2900 heppainen tähtimoottori. Sen startti kuultiin pitkien matkojen päässä.

Migit olivat suht tehokkaita, mutta pirun kaliita lentää. Mittaristo piti heti uusia länsimaisia speksejä vastaavaksi. Huoltaa piti monta tuntia yhtä lentotuntia varten. Tunsin yhden Migi kipparin ja kysyin millainen on lentää. Vastaus oli että kuvittele silityrautaa jossa on tehokas suihkumoottori. Sen laskunopeudet kentälle olivat huimaa luokkaa. Filkkaa löytyy Youtubesta.

Kävin aikoinaa Thaimaassa DC kasilla. Se oli sentään lentokone. Röökata sai ja nousu oli miehekästä neljän suihkumoottorin jylistessä täysillä. Siihen aikaan matkustaminen oli hivenen erilaista nykyiseen massameininkiin verrattuna.

En ole Concordella lentänyt mutta olen nähnyt sen laskeutuvan Heathrowissa. Oli kuin valtava hyönteinen on saapumassa pitkien laskutelineiden sojotaessa alhaalla ja nokan roikkuessa muusta rungosta alaviistoon. Koneen ympäröi kostean ilman aiheuttama valtava pyörre. Kaikenlaista on nähty mutta tuo oli jotain aivan omaa luokkaansa.

DC kympillä on käyty myös maailmalla. Tilava kone ja mukava lentää. Nykyjään rahtifirmojen suosiossa tehokkaiden moottoriensa ansiosta.

Anonyymi kirjoitti...

Asian vierestä. Yksi kaveri kirjoittaa Espanjasta miten siellä maahanmuutto nykyisin sujuu.
http://operaatiovarpaatmereen.blogspot.com/2018/08/siirtolaiset-eurooppaan-espanjan-kautta.html
Mahtavatko olla isis-rintamakarkureita?

Trilisser kirjoitti...

Ykä, Puuskasta on hyvä artikkeli Suomen ilmailuhistoriallisen lehden numerossa 2/1998.

Juha R kirjoitti...

Tsekkasin tuon Machin luvun, M3.35 on 26 km korkeudessa noin 3600 kmh, aika haipakkaa kumminkin. Se Mersu on edelleen Utissa, ja gyrokoptereita rakennetaan jossakin päin maailmaa kyllä ihan sarjassakin, niitä on aivan viime aikoina taas tullut muutamia Suomeenkin.
Torrakkajuttua odotellen...

Lentokapteenj Hujanen tuas kirjoitti...

Vihreällä uskonenergialla velatkin ovat saatavia.

Juha R kirjoitti...

En nyt malta olla vielä viilaamatta pilkkua yhdestä kommentista. On yleinen harhaluulo, että Northrop B-2 olisi Hortenin veljesten piirrustuspöydältä lähtenyt liikkeelle. Voihan se tietty olla, että Jack Northrop on Amerikkaan roudattua Hortenin lentämätöntä prototyyppiä vilkaissutkin, ehkä jotakin papereitakin, mutta tuskin hän kauheasti uutta niistä oppi. Hän nimittäin oli aloittanut "lentävän siiven" kehittelyn jo 20-luvulla. Ihan puhdas lentävä siipi Northrop N-1M lensi ensi lentonsa jo vuonna 1940, siitä kehitetty N-9M pari vuotta myöhemmin, ja ensimmäinen Northropin suihkumoottorilla varustettu lentävä siipi-mallinen hävittäjä XP-79 syyskuussa 1945. Viime mainitulla oli yhteistä Hortenin Ho 229:ään se, että molempia valmistui lentokuntoon vain yksi, ja molemmat tuhoutuivat koelennolla. Potkurivetoinen pommikone XB-35 lensi myös samana vuonna, ja siitä kehitetty suihkumoottoreilla varustettu YB-49 vuonna 1947. Kuitenkin vasta tässä Yrjöperskeleen tarinassa mukana ollut Northrop B-2 oli ensimmäinen operatiiviseen käyttöön päässyt lentävä siipi.

Ekku kirjoitti...

Varmaan Migillä lentäminen oli kallista, mutta koneet oli vissiin halpoja?
Taitaa huolto per lentotunti olla Hornetilla vähän eri hintaluokassa?

Joppos123 kirjoitti...

Ei ihan osu meikän ydinosaamisen alueelle mutta mielenkiintoista asiaa ja kommentointia. Lentolaitteet sinänsä matkustajan näkökulmasta tuttuja, että maailmaa on tullut ja tulee edelleen kierrettyä aika ahkerasti. Helikoptereissakin tullut notkuttua melkoinen tovi.
Mig 21 bis oli lienee tehoiltaan melkoinen tykki, ainakin mitä aikoinaan hävittäjäkolleegat kertoivat. Yksi kolleega aikoinaan niitti sellaisella melkoisen uran Kirkkonummen maastoihin, RIP.
Legendaa lienee se, että päästäkseen oikeiden hävittäjälentäjien kirjoihin piti Karjalanlennoston satraappien lentää vastoin kaikkia määräyksiä Ohtaansalmen sillan ali. Lienee tornihuhu mutta aikoinaan sitkeä sellainen.
Yksi nopeimpia matkustajakoneita jonka kyydissä olen ollut oli MD11. Matkanopeus lähes 200 km tunnissa enemmän kuin nykyisillä polttoainetaloudellellisilla malleilla. Lenteli aikoinaan Helsinki-Bangkok reitillä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Beckerille, Anolle, Trilisserille, Juha R:lle, Lentokapteenj Hujaselle, Ekulle ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois & Juha R: Minä olen myös siinä uskossa ettei noissa kahdessa lentävässä bumerangissa ollut muuta yhteistä kuin tietty ulkonäkö. Sinänsähän amerikkalaisten moni niin sotilaallinen- kuin avaruusohjelma on kyllä ryyditetty saksalaisilla tiedemiehillä. Sama Neuvostoliitolla joka mielellään kaappasi tiedemiehiä omaan käyttöönsä.

Soomepois: Olis varmaan aika miehekästä kuulostella kun kyseistä Blackbirdiä käynnistetään. Vietnamin kohdalla taisi olla niin että amerikkalaisten pahin vihollinen löytyi kotimaasta. Venäläisten hävittäjien laatua en epäile ensinkään mutta kuinkahan paljon niistä on lentokuntoisia? Nykyisinhän hävittäjät tietysti ovat lähinnä lentäviä ohjuslavetteja. B5-sarjassa oli varsin tyylikästä kalustoa. Itseäni miellyttää erityisesti tämä narnien G´Quan-risteilijä:

https://www.b5tech.org/narn/narnships/narncapships/gquan.html

ja centaurien Vorchang-luokan alus:

https://www.b5tech.org/centauri/centauriships/centauricapships/vorchan.html

Ja joo, välillä tarttee tuuletella ja tuumia jotain ihan muuta.

Becker: Ammattimies on aina paikallaan ja palkkansa ansainnut. Kun tilaa ammattilaisen paikalle pääsee halvemmalla kun itse säätää ja sählää. Tuohon DC-kolmoseen kyllä mielelläni vielä kerran menisin. Katsoo jos joskus onnistuu. Uskon myös että JAS on sinänsä maineikkaan ruotsalaisen lentokoneteollisuuden viimeinen kone. Aikanaan Suomen Sotilas kirjoitti että nykyhävittäjä maksaa enemmän kuin painonsa kultaa. Ja samanlaisia kommentteja olen MiGeistä kuullut minäkin. Tyyliin että ryssä saa vaikka traktorin lentämään.

Ano: Näyttää siltä että Espanjasta on tulossa se uusi elintasosiirtolaisten saapumiskanava. Madridin kommunistinen pormestarinnakin mainosti että laittomat maahanmuuttajat ovat sankareita:

https://www.oikeamedia.com/o1-82512

Trilisser: Kiitos vinkistä.

Juha R: Minkähänlainen rasitus muuten noilla nopeuksilla koneen runkoon tulee ja kuinka kuumaksi kitka sen kuumentaa?

Lentokapteenj Hujanen: Tiivistit juuri osuvasti vihervasemmistolaisen talouspolitiikan.

Ekku: Suomen Sotilas kävi joku aika sitten läpi näitten HX-tarjokkaitten lentotuntihintoja. Äkkimuistamalla ”halvin” oli JAS eli 6000 € per tunti ja kallein F-35 35000 € per tunti. Olen siinä käsityksessä että jonkunlaista YYA-alennusta noissa MiGeissä taisi olla.

joppos 123: Tiedän Ohtaansalmen sillan ja jos sen ali MiGillä lentää niin se on sitten jo tarkkaa touhua. Tuossa kuvassa näkyy sekä uusi että vanha silta ja kun kattelee niin eihän se mahdotonta olis. Voi tosin olla että jos joku on ajanut autolla sillalla juuri silloin kun MiG-jyristelee alta niin ilman jännäkakkaa ei siitä sessiosta kyllä selvinnyt.

https://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/2018/04/12286973-1200x800.jpg

Joppos123 kirjoitti...

Kyllähän tuosta vanhemmasta on ali lennellyt mutta kuten sanoit on siinä saattanut mosse pikkaisen heilahtaa jos on kohdalle sattunut.
Saas nähdä mihin vaihtoehtoon HX projektissa päädytään. Kunhan vaan kone on sellainen, että tuotanto jatkuu vielä kaupan jälkeenkin. Noissa laveteissa kuitenkin ohjelmistopäivitykset näyttelevät aika suurta osaa ollakseen toimivia koko lasketun elinkaaren ajan.
Migejä kun aikoinaan ostettiin niin silloin ei lienee ollut YYA hengessä paljonkaan vaihtoehtoja.
Faijavainaa oli aikoinaan rakentamassa niiden suojaluolastoja Rissalaan ja kertoi, että jokaista vaihetta oli naapuri paikanpäällä "konsultoimassa" ja kyyläämässä.
Suomen Sotilaassa oli julkisiin lähteisiin pohjaava ihan hyvä artikkeli vaihtoehdoista tulevaksi koneeksi mutta asiaan liittyy paljon sellaista mitä julkisista lähteistä ei löydy.
Kalliita noi härvelit nykyäänkin ovat mutta kun asian suhteuttaa muihin valtion kuluihin niin eihän hävittäjäkauppa ole kuin 3 vuoden matutus-ja kehitysapuun survotun summan verran.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Mullakaan ei riitä tieto kehittämään suosikkia tuossa HX-kilpailussa. Mainitsemasi seikat ovat kyllä tärkeitä. MiGien kohdallahan oli se sääntö että puolet ostetaan idästä ja puolet lännestä (toisin sanoen Ruotsista). Sinänsä muistelen että Hawk-kauppa aiheutti aikanaan pientä närää vasemmistossa kun sehän oli silkkaa Nato-tavaraa. Matutuksen ja kehitysavun siirtäisin PV:n hankintamäärärahoihin huutaen.

Jos puhutaan siitä, mihin mulla ei myöskään tieto riitä niin toinen asia on tuo merivoimien neljän korvetin hankinta. En tiedä, onko se hyvä vai huono vai pitäisikö pysyä useammassa ohjusveneessä. Sen tiedän että suureksi merivoimien flopiksi mainittu Tuuli-ilmatyynyalus ei itse asiassa ollut sellainen. Se oltiin suunniteltu maihinnousuhyökkäystä varten ja siinä se olisi ollut soiva peli. Lepikosta luotojen yli merelle, sikarit matkaan ja luotojen yli lepikkoon piiloon. Mutta kun Suomi muutti merivoimien strategiaansa maihinnousuhyökkäyksen estämisestä kauppamerenkulun suojeluksi ei kyseisellä alustyypillä ollut enää käyttöä.

Becker kirjoitti...

Toi korvetti homma on mulle kyllä kans mysteeri. Mihin tarvitaan neljää ohjuksille loistavaa maalia, paitsi operettiamiraalien laivastovierailuihin. Onhan se nyt noloa seistä jonkin pikkuriikkisen mutta tehokkaan ohjusvneen nokalla ja tehdä honnööriä suolaveden pärskähdellessä silmiin.

Jos ja kun tulee tilanne, niin Suomen kauppamerenkulku tapahtuu Vaasa Uumaja akslilla tai sitten maan/rautateitse Tornion kautta. Voin vain kuvitella miten korvetit suojaavat Siljaa ja Viikinkiä matkalla Helsingistä Tukholmaan.

Isot korvetit ovat loistavia maaleja meriohjuksille, etenkin kun niillä ei ole asiaa saariston suojaan. Oltais nyt ostettu joku vanha käytöstä poistettu jonkun laivaston risteilijä ihan vaan laivastovierailuja varten.

Jani Alander kirjoitti...

Hmm tuo Babylon 5 maininta, no moista alustahan ei sinänsä edes nykytekniikalla voisi rakentaa, mutta no oikein karkeasti kun lähtee liikkeelle, niin no kalleinta olisi kokoonpanoinfra. Käytännössä jotta moisen voisi MITENKÄÄN kasata se pitäisi rakentaa Maan kiertoradalla, eli tarvitaan jonkin sortin kiertoratatelakka, lisäksi raaka-aineet olisi hyvä tuoda jostain muualta kuin Maan syvästä painovoimakaivosta. Muistaakseni nykyisellään laukaisukulungit on halvimmillaankin jotain 30 000 euroa kilo, jos ne Maasta nostetaan. Ts. tarvittaisiin kokonainen teollinen tuotantoketju ylös niin jalostamaan raaka-aineet kuin muovaamaan ne aluksen muotoon ainakin kaiken sortin bulkkikaman suhteen. Puhuttaisiin tod. näk. euro-triljoonista dollareista tai euroista. Toki kun infra kerran on pystyssä niin sillähän sitten voi rakentaa mitä lystää ja osaa.

Hemuli kirjoitti...

Jos aina luetettavaan lehdistöön luottaa niin kaksi eri konetyyppiä olisi vissiin optimiratkaisu. Stealth koneilla ensi isku ja perään enemmän ohjuksia kantava kone mutta joo mutulla mennään... kaippa sotavaltio hommansa osaa, toivottavasti politikot ei sotkeennu liikaa väliin.

Korveteista on mielestäni ollut montakin kriittistä juttua. Juurikin kaikki munat samaan koriin ilmiön vuoksi. Isompi määrä ohjusveneitä kuulostaisi maallikon korviin fiksummalta.... Mutta amiraaleita vitutti lähteä Pohjanmaalla merirosvo jahtiin. Kyllähän sitä nyt vähintään korvetteja tarvitaa - eihän sen pienemmällä kehtaa välimerelle meritaksiksikaan lähteä.

Anonyymi kirjoitti...

@ Juho R, nyt kun otit puheeksi tuon Northropin, niin eräässä Mobilisti-lehdessä (en nyt muista tältä istumalta tarkkaa numeroa) oli artikkeli näistä jenkkien "lentävä siipi"-projekteista, Eino Ritarannan mainioita ilmailuhistoriallisia juttuja. Palautui pätkittäin muistiin kuten Uuno Turhapurolla, saa viilata pilkkua enkä ota siitä nokkiini. Lapsuksia sattuu ja tapahtuu. Northropista vaan tulee ensimmäisenä mieleen se kakkosrähinän yöhävittäjä "Black Widow", mikä tuli kersana koottua Airfixin valikoimasta. Eipä tarvinnut paljoa maalailla kun se oli valettu suoraan mustasta muovista, mitä nyt lätkäistä maatunnukset koneeseen.

OT:nä Puola haluaa maaperällensä USA:n joukkoja pysyvästi, ja he ovat valmiita maksamaan siitä huomattavan summan. Ehkä puolalaiset ovat historiansa aikana oppineet, että länsi- ja itänaapurista on "vierailtu" maassa ihan riittämiin ja toi oli "hyvä diili"? Ja olen kommentoija "Kokemuksen ääni puhuu" samaa mieltä. Ihme että artikkelia on saanut ainakin tätä kirjoitettaessa kommentoida?

Puolan kielestä onkin se vitsi, että kun joka kerran valloittaja on käynyt maassa, se on varastanut yhden vokaalin. Koitin joskus kännipäiten ääntää puolalaisen satamakaupunki Szczecin nimeä (entinen Stettin), mutta eihän siitä mitään tullut! Puolalaisilla oli ainakin hauskaa kuunnella allekirjoittaneen lausuntayrityksiä, sellaisia baarikokemuksia heidän kanssa dokaamisesta.

- Soomepois Eestist -

P.S. olen hieman huvittuneena seurannut kun Touko-pouko on ottamassa pientä lepotaukoa puolueensa edustustehtävistä. Heh, sitä ne transujen yökerho läpsimiset teettävät...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Jani Alanderille, Hemulille ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Becker & Hemuli: Niin kuin totesin, ei asiantuntemukseni riitä enkä väittämään lähde mutta tuo korvettiasia ja perustelunne siihen herättävät kyllä kysymyksiä. Saariston suojassa puikkelehtiva ohjusvene todennäköisesti elää konfliktissa korvettia pidempään. Ja Suomen ulkomaankauppa mahdollisen sodan aikana menisi varmaankin niin kuin Becker totesi. Pelkään sitä, että kyseisiä korvetteja hankitaan ”kansainvälisiin tehtäviin” ja Ruotsin PV:n tilanne kertoo hyvin siitä mihin siihen keskittymisessä päädytään. Jos muuten ajatellaan sitä että Suomen merivoimat kurittaisivat joitain somalimerirosvoja niin ikivanha käytöstä poistettu tykkivene Nuoli riittäisi siihen aivan hyvin. Perässä 40 millin tykki, keulassa 20 millin tykki ja niillä kun antaisi kyiset terveiset niin somalimerirosvot läksisivät välittömästi ottamaan selvää että kuinka Akpaar se Allahu oikein onkaan.

Jani: Joo, näin on. Jos mietitään edes alkeellisen järkevästi niin raaka-aineet pitäisi varmaankin yrittää kuskata asteroidivyöhykkeeltä. Mutta scifin hauskuushan on siinä että se tekee mahdottomasta mahdollisen. Itsehän olen kirjoittanut yhden ainoan varsinaisen scifi-jutun ja väittäisin että Hollywood-tuotantoon nähden se on suht realistinen:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2014/09/hyokkays-avaruudesta.html

Soomepois: Jos muuten puhutaan Suomen Nato-jäsenyydestä niin ainoa tapa varmistaa Naton apu olisi se, että Suomen maaperällä olisi sanotaanko prikaatin kokoinen amerikkalaisvaruskunta. Sillä varmistettaisiin se, että amerikkalaiset olisivat heti sodassa mukana. Länsieurooppalaisista Nato-jäsenistä en puhu mitään, USA on liitoutuman nyrkki. Jos sitä tukikohtaa ei ole, niin silloin sopimukset ovat vain paperia.

Puolalaisille voi sinänsä kostaa ja pistää puolalaisen lausumaan suomalaisen lauseen ”mennään kuppilaan työstämään ökkötölöhölömäkettä”. Puolalainen kun ei halua ostaa vokaalia Onnenpyörässä.

Toukolle tuli henkinen pipi kun setämiehet heittivät vitsejä. Eiköhän niitä heitetä jatkossakin. Aiheita nimittäin on.

Joppos123 kirjoitti...

HX:n osalta tullee valituksi vain yksi konetyyppi, koneiden lisäksi kun pitää hankkia maajärjestelmät ja kahden koneen vaihtoehdossa homma kävisi aivan liian kalliiksi. F-35 lienee jokaisen lentäjän ja miksi ei myös tuettavan nurmiporan märkä uni siihen asti kun se joutuu ilmataisteluun. Superhornet alkaa olla kehitys-ja myös tuotantokaarensa päässä ja aiheuttaisi sitä kautta ongelmia. JAS:n uusin versio on käytännössä olemassa vasta paperilla ja aikaisempi NH hanke lienee opetti mitä se käytännössä tarkoittaa. Eurofigter, valmis kone ja tositoimissakin testattu. Vahvuutena ja samalla heikkoutena voisi olla se,että se on useamman maan tuotos, mitäs muita niitä nyt olikaan?
Muita koneita saadaan samalla rahalla tuplamäärä F-35:een verrattuna ja kun operatiivisessä käytössä koneita on yleensä se kolmannes kerrallaan niin määrä putoaa aika pieneksi jos 35:lla pitää koko maata puolustaa.
Paras voisi olla tuo Superhornet, maajärjestelmät ja lentäjien koulutus lähes valmiina. Valmistajan pitäisi vaan sitoutua pöivitysten ja varaosien osalta seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
Laivue 2020 meikällekkin aika musta aukko, niin kalustoltaan kuin operatiiviselta käyttötarkoitukseltaankin. Luonnonvoimista tuo laivasto ollut aina se osa jonka kanssa ollut vähiten tekemisissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Se kahden konetyypin systeemihän oli nimenomaan politiikkaan perustuva kekkoslovakialainen ratkaisu. Vähän sama vaikutti (hieman toisinpäin) tässä panssariasiassa eli meillä oli kaksi varsin toimivaa panssaria eli Leopard ja T-72. Noitten venäläispanssareitten stenausta ei ymmärretty mutta kysehän oli rahasta. Kai PV ne olisi pitänyt jos olisi ollut rahaa niitten huoltoon ja tarvittavaan uuteen ampumatarvikkeeseen. Mutta kun ei ollut niin valittiin se parempi.

En lähde veikkailemaan HX-valintaa mutta totean että kyseinen F-35 taitaa olla enempi ylivoimaisen osapuolen rynnäkkökone kun me taas tarvittaisiin torjuntahävittäjiä.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän videopelitunnelmaa vuodelta -72(laskuvarjojen hätämajakat,kun B-52 ammutaan alas)

https://www.youtube.com/watch?v=60ihI7VU2OY

n.27min-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano ja kiitos linkistä.

Juha kirjoitti...

Onhan sitten miehinen matkustamo tuossa Dakotassa (DC-3 militääriversio, vissiin),
onneksi oli kamera matkassa.

https://drive.google.com/open?id=1F6LVVKH_KjsBaXuEG_8TpXXPcK3E_0rq
https://drive.google.com/open?id=117C0zE1bziZUOEUcJDu1ZpvofQLoqtjg
https://drive.google.com/open?id=180GsRlICBhsQCjwMG8sAlc0ZTDJNJBEm

Hygieniaosastokin oli asiallisesti ohjeistettu :)

(mikäli kuvat eivät aukea, niin pahoittelut kämmäilystä)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Juha. Aukesivat. Kiitos hienoista kuvista. Tuosta hygieniaosastosta tuli mieleen jonkun amerikkalaisen kakkelberg-firman mainoslause "your shit is our bread and butter".

Trilisser kirjoitti...

Muutamia näkemyksiä:

1. HX-hanke. On 2 vaihtoehtoa: Ilmavoimat elävät menneisyydessä tai sen lentopojat unelmoivat pääsystä isojen poikien hiekkalaatikolle. Jos ajatellaan Suomen ilmapuolustusta, on sen perustaminen hävittäjiin nykyaikana ja vielä enemmän tulevaisuudessa todella kustannustehotonta. Käytännössä 100 % ilmamaalien pudotuksista tehdään ohjuksilla, ja ohjuksen laukaisulavetiksi ei tarvita jumalattoman kallista lentokonetta, kun koko ilmataistelun johtaminenkin perustuu maa-asemiin.

Asia olisi toinen, mikäli tarjolla olisi puhtaasti aselavetiksi suunniteltu halpa lentokone, eli alisooninen kone, jolla ei haaveilla suurista nopeuksista tai yliäänikaartotaisteluista. Joku Lockheed Vikingin tyyppinen.

2. Minusta korvettihanke on järjetön. Ja pidän jopa ohjusveneitä sellaisina, kuin ne meillä oli, huonoina. Ts. Helsinki- ja Rauma-luokan aluksethan olivat isohkoja uppoumarunkoisia aluksia, jotka olivat niin kalliita, ettei niillä voi toteuttaa "parveilutaktiikkaa", joka on ainoa järkevä tapa toimia kevyellä aluskalustolla tilanteessa, jossa saariston hyödyntäminen suojana on mahdollista. Ohjusveneen tulisi silloin olla liukuvarunkoinen ja vähintään 50 solmua kulkeva, jotta se voisi käyttää myös väistöliikkeitä suojana.

Korvettien sijaan hankkisin sukellusveneitä. Sukellusvene on pintalaivastolle se pahin uhka. Nykyisellä tekniikalla voitaisiin rakentaa matalahkoihinkin meriin sopivia mutta tulivoimaisia veneitä.

3. Nato-jäsenyys olisi suuri virhe, Usan joukot Suomen maaperällä jo henkinen itsemurha. Suomen voimamvarat eivät riitä sellaiseen turvallisuuspolitiikkaan, jota suurvallat harjoittavat. Siihen tarvitaan sekä kunnollista ITSENÄISTÄ sotimiskykyä JA äärimmäisen taitavaa ja teräksisen rationaalista ulkopolitiikkaa, josta kaikenlainen ideologinen maailmanparantelu on karsittava pois.

3.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Tunnut olevan asiastasi varma. Selvästi varmempi kuin minä joka ottiatuotailen kun ei tieto riitä. Mutta kommentoin kumminkin.

Kohta 1: Sinänsä viime aikoina käydyt sodat ovat olleet ns. epäsymmetrisiä sotia ja Suomen ja Venäjän välinen mahdollinen sota ei täysin olisi sellainen koska Suomella on kuitenkin melko vahva puolustus. Ilmapuolustuskin. Asiaa kuvaili varsin hyvin aikanaan Ammattisotilas-blogi:

https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/08/22/ilmasodan-lyhyt-oppimaara/

Tulee muistaa, että Venäjä ei pysty hyökkäämään Suomen kimppuun kaikella voimallaan. Kannatan tietysti ajatustasi että it-ohjuksia kannattaa olla paljon ja enemmän.

Tuota heittoasi Lockeed Vikingistä en ymmärtänyt. Sehän on sukellusveneentorjuntakone.

Kohta 2: Maihinnousuhyökkäysten kohdalla en näkisi ohjusveneitä (ja varsinkaan Tuuli-luokkaa) järjettömänä. Korvettien kohdalla mietin että ollaanko niitä hankkimassa vain ns. kansainvälisiä tehtäviä varten. Suomen puolustusvoimien tulee keskittyä Suomen puolustukseen. Sukellusveneistä en sano mitään koska tieto ei riitä. Olettaisin että Suomessa rakennetut sukellusveneet tulisivat pirun kalliiksi koska aikaisempi kokemus asiasta on 1930-luvulta.

Kohta 3: Ilman muuta (vaikka muitakin ratkaisuja mietittäisiin) Suomen itsenäistä puolustuskykyä ei korvaa mikään. Naton eurooppalainen siipi on hampaaton ja jos Natolta haluttaisiin sataprosenttisen varma suoja niin se tarkoittaisi sitä että Suomen maaperälle oltaisiin sijoitettu valmiiksi ainakin pari amerikkalaista prikaatia ja pari laivuetta niin että amerikkalaiset joukot olisivat vihollisuuksien alettua heti mukana. Mutta kuinka miellyttävä tämä vaihtoehto olisi? Monelle Nato-intoilijalle riittää vain ne neljä kirjainta ja ajatus että oman puolustuksen pystyy ulkoistamaan.

QroquiusKad kirjoitti...

Venäjä ei voine hyökätä Suomeen täydellä voimallaan, mutta tarvitsisiko sen? Sehän voi järjestää suurimittaiset sotaharjoitukset Kannaksella ja Itä-Karjalassa, jakaa vaivihkaa joukoille kovat ampumatarvikkeet, pimentää suurimman osan Suomesta sadan ohjuksen yhteislaukauksella tietoliikenteen ja sähköverkon solmukohtiin ja hyökätä täysillä perässä.
Mikä olisi Suomen valmius heilahtaa täyden rauhan tilasta sotaan?

Mutta miksi Venäjä niin tekisi? Samasta syystä kuin Krim ja Ukraina:
he eivät ajattele kuten me. He ovat e-ri-lai-sia.

Meripuolustuksen osalta ei ohjusveneiden suorituskyvyn parantaminen liene ainakaan vahingollista, joskaan en tiedä mitä nykyisestä puttuu? Korvettihanke sen sijaan näyttää ainoastaan rahanhaaskaamiselta sen perusteella, mitä "Suomen Sotilas" on asiasta kirjoitanut.
Korveteille ei oikein vaikuttaisi olevan minkäänlaista realistista hyötykäyttöä sodassa, ja mikä pahinta, budjetti sen kun venyy ja paukkuu. Alusten kappalehinnan pitäisi olla 300 megaeuroa, mutta Saksan esimerkki vastaavanlaisesta hankkeesta osoittaa, että loppulasku on paljon enemmän.
Ja mistä hyvästä? Että saadaan komeita paraatipaatteja.

NATO-jäsenyydestä sanoisin sen verran, että Suomessa on jo kokeiltu, millaista on olla Venäjää vastaan totaalisen yksin 1939-40. Ja miten kovin toisenlaista se olikaan uudestaan voimakkaan liittolaisen kanssa 1941-44.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tuossahan on kyse siitä tilanteesta että Suomi ei ole pystynyt tekemään edes osittaista liikekannallepanoa. Eli asia menee arvuutteluksi. Mutta tosiasia on että ei Venäjälle ole mitään hyötyä hyökätä Suomeen. Merivoimista totean sen että tieto ei riitä.

Mutta tuosta 1941 – 1944 vertauksesta voin todeta sen että silloin se Suomen liittolainen oli oikeasti sotilaallisesti vahva. Naton kohdalla on niin että sen ainoa sotilaallisesti voimakas elementti on Yhdysvallat.

nakajima kirjoitti...

Huomaa selvästi kommenttien määrästä, mitkä ovat Ykän blogeista ns. kovaa kamaa. Kannattaa jatkaa samalla linjalla. Mutta oli mulla asiaakin. Tuon Blackbirdin manittiin käyttävän apumoottoria käynnistämiseen. Ei mitään uutta auringon alla, Messerschmitt-hävittäjä käynnistettiin myös apumoottorilla, lutuisella pikku kakstahtarilla. Pikkumoottoteita käytetään edelleen mm. Caterpillarin suurimpien mallien starttaamiseen. Miksi ei käytettäisi, kun muoviton tekniikka nyt vain on pop edelleen eikä tietotekniikkaa välttämättä tarvitse.

Kaikkien aikojen pornoin startti on kuitenkin patruunalla toimiva Coffman-käynnistin. Siinä iso mieskin tirauttaa kyyneleen kun pamahtaa.

Trilisser kirjoitti...

Ykä:

1. Lockheed Viking -heitolla tarkoitin enemmänkin lentorangon näkökulmasta. Siis yksinkertainen, vankka ja suhteellisen halpa lentoranko, johon ei ole ympätty helvetin kalliita ominaisuuksia kuten suuri nopeus tai häiveominaisuudet. Nykyaikaisen ilmataistelunhan ratkaisee käytännössä koneen asejärjestelmä. Ei ole mitään merkitystä, kulkeeko kone Mach 0,8 vai Mach 2, koska ohjus on kuitenkin nopeampi. Mutta Mach 0,8 huippunopeudelle suunniteltu lentoranko maksaa murto-osan Mach 2 kulkevan koneen lentorangosta. Siihen päälle moottorit, niin ero kasvaa. Kun itse lentoranko on halpa, niitä voidaan hankkia paljon enemmän.

2. Rannikkopuolustuksessa ohjusveneet eivät sinällään ole huono ase, mutta siinä muodossa kuin ne ovat meillä olleet ne ovat huonot. Meillä on käsittääkseni yhteensä 8 Rauma- ja Hamina-luokan ohjusvenettä, joka on aivan liian vähän parveilutaktiikkaan, joka perustuu kohteena olevan laivaston puolustuksen kyllästämiseen hyökkäämällä monesta eri suunnasta, jolloin vastustajan puolustus ei pysty torjumaan kaikkia. Tämä taktiikka tuottaa väistämättä tappioita, minkä vuoksi aluksia on oltava paljon. Oma ohjusveneeni olisi uppoumaltaan n. 50 tonnia, liukuvarunkoinen, miehistö max. 5 - 7 miestä, 2 - 4 ohjusta tai torpedoa, nopeus yli 50 solmua (mahdollisesti risteilydiesel + taisteluajoon kaasuturbiini). Mahdollisesti konetykkitorni 25 - 30 mm tykillä. Runkomuoto sellainen, että voidaan ajaa kovaa myös kohtuukorkeassa aallokossa.

Kad:

1. Olen jo pitkään ihmetellyt, miten ihmisten järki sumenee, kun asiana on Venänä ja USA. Esimerkkinä ihmiset, jotka vaativat jääkiekon mm-kisojen siirtoa pois Valko-Venäjältä, koska siellä käytetään kuolemantuomiota. Kuitenkaan en ole yhdenkään em. vouhkaajan vaatinen vastaavaa toimintaa Usaa kohtaan. Käytetäänhän sielläkin kuolemantuomiota.

Jo 1950-luvulla englantilainen laivastoupseeri Russell Grenfell ihmetteli amerikkalaisten vainoharhaista käytöstä "kansallisen turvallisuuden" suhteen. Olihan se geopoliittisesti tunnetun historian turvallisimmassa asemassa ollut suurvalta. Raaka tosiasiahan on, että USA oli 2. maailmansodan merkittävistä sotijoista ainoa, jolle rintamien pettäminen ei olisi käytännössä merkinnyt yhtään mitään. Yksikään vihollissotilas ei olisi astunut sen maaperälle. Ei Saksalla eikä Japanilla ollut minkäänlaista halua yrittää Usan miehittämistä, saatikka reaalisia mahdollisuuksia. Joka muuta väittää, kuuluu syyntakeettomien joukkoon.

Sama geopoliittinen lintukoto USA on edelleen. Ja silti kyseinen valtio pitää yllä valtavia asevoimia. Ja silti sama valtio on käytännössä tuhonnut jokaisen naapurinsa heti, kun se on katsonut itsensä "uhatuksi". Tuhoaminen tapahtuu joko suoralla toiminnalla (Grenada) tai esimerkiksi salamurhin (Chile). Intiaanien tapauksessa ratkaisu oli kansanmurha.

Kun ottaa em. tekijät huomioon, pitäisi jokaiselle täyspäiselle olla selvää, että Venäjän toimet Krimillä eivät poikkea millään oleellisella tavalla siitä, millä USA on historiansa aikana kohdellut uhkiksi kokemiaan tahoja.



Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys nakajimalle ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne.

nakajima: Nää tämmösethän ovat blogin sivuaihe, pääosassa on agitprop. Mukavaa näitä on kylläkin väsäillä. Toi Coffman-käynnistys on kyllä miehekäs.

Trilisser: Ihan mielenkiintoisia huomioita. En lähde sinänsä niitä sen kummemmin analysoimaan, johtuen omista vajaista tiedoista. Viesti välitetty.

QroquiusKad kirjoitti...

Trilisserin huomiot ovat kieltämättä sinänsä valideja. Tottahan tuo on, mitä hän USA:sta toteaa. USA kun on suurvalta, joista Paasikivi taisi todeta jotain senkaltaista että yhteistä niille kaikille on itsekkyys ja omien etujen ajaminen pienempien kustannuksella.

MUtta kun se USA ei ole meidän naapurissamme yli tuhannen kilometrin rajaviivalla, josta suurin osa on asumatonta pöpelikköä.
Venäjä sen sijaan on, ja se asettaa Venäjän aavistuksen verran erilaiseen asemaan tässä suurvaltojen vertailussa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Venäjä on naapurimme. On ja pysyy. Näkisin että meillä tulee olla niin vahvat puolustusvoimat ettei Venäjä näe Suomeen hyökkäämistä millään muotoa kannattavana. Lisäksi tietysti kannattaa olla naapurimaansa kanssa niin hyvissä väleissä kuin mahdollista.

Mitä tulee tuohon Trilisserin ohjusvenehommaan niin en sitä suinkaan tyrmää mutta mietin, että onkohan niitten uppouma (50 tonnia) aivan liian vähän. Vanhan Moottoritykkivene Nuoli-luokan uppoama oli 40 tonnia enkä oikein jaksa uskoa että ne olisivat pystyneet toimimaan ohjuslavettina.

Trilisser kirjoitti...

Ykä: Esimerkiksi amerikkalaisten liukuvarunkoiset PT-veneet olivat uppoumaltaan n. 55 - 60 tonnia. Ja niissä pääaseistus oli 4 torpedoa, jotka painoivat n. 1150 kg/kpl. Vertailuksi suomalaistenkin käyttämä RBS-15 merimaaliohjus painaa n. 800 kg.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. En lähde edelleenkään väittämään vastaan kun en ekspertti ole. Mutta olettaisin, että ohjuslaukaisun rasitus veneen rungolle on huomattavasti suurempi kuin torpedon. Sinänsä ehkä ensimmäisen eli neuvostoliittolaisen Komar-luokan uppoama oli 66,5 tonnia. Tuuli-luokan ilmatyynyaluksen uppoama olisi ollut 90 tonnia.

Trilisser kirjoitti...

Ykä (toivottavasti et pahastu Ykä-nimestä: Ohjuslaukauksen rasitus riippuu toki laukaisutavasta, mutta periaatteessa ohjus voidaan laukausta lähes rekyylittömästi. Mieti esimerkiksi olkapääohjuksia.

Joka tapauksessa ohjuksen laukaisutapahtuman voimat eivät estäisi kohtuupientä venetyyppiä. Ja nyt kuuluu luonnollinen vastakysymys: Miksei näitä ole valmiita näitä pikku veneitä? No siksi, että monet laivastot ovat halunneet ohjusveneistä "isoja sotalaivoja", ts. eivät parveilutaktiikkaan optimoituja massa-aluksia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Miksi pahastuisin? Totean jälleen, etten ole tämän alan asiantuntija mutta mietin että eikös it:n olkapääohjus ja tuhat kiloa painava meritorjuntaohjus ole hieman eri asioita? Jos miettii tuota toista asiaa niin suurin osa laivastoista toimii suurilla avomerillä. Suomenlahti on oikeastaan siinä mielessä järvi. Siihen täytyy kehittää ihan omat ratkaisunsa. Ehkä se ehdottamasi venetyyppi olisi yksi sellainen. En tiedä. Totean jälleen että ei riitä tieto.