maanantai 8. huhtikuuta 2019

JOTAIN IHAN MUUTA LXIV


Välipala


Keskellä meneillään olevaa ja varsin absurdeja piirteitä saanutta vaalikamppailua kannattaa välillä hieman puhaltaa ja keskittyä hetkeksi johonkin ihan muuhun. Niin kuin aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-kirjoituksessani totesin, niin Suomen Sotahistoriallinen Seura on tehnyt valtavan hienon kulttuuriteon siirtämällä kaikki ilmestyneet Kansa Taisteli-lehdet verkkoon ihmisten luettavaksi. Tämä on hienoa kahdesta syystä:

1. Yleinen syy: Noita sodat kokeneitten miesten tarinoita ei tule unohtaa.

2. Henkilökohtainen syy, johon tämäkin blogikirjoitus pohjautuu: Noissa julkaistuissa lehdissä on myös mukana huomattava määrä mainoksia ja mikäpä kuvaisi ajan henkeä paremmin kuin mainokset. Niinpä laitan tähän postaukseen Kansa Taisteli-lehdestä pelastettuja mainoksia ajalta jolloin Kekkonen oli jo Suomen presidentti mutta maa ei ollut muuttunut vielä varsinaiseksi Kekkoslovakiaksi. Eli vuosilta 1957 – 1961. Aloitetaan:

Tämä ensimmäinen vakuutusmainoshan sopisi oikeastaan myös nykypäivään. Mainoksessa oleva sotilas pitäisi vain vaihtaa poliisiksi ja ampumarata jonkun eurooppalaisen suurkaupungin kaduksi:



Sekä olutta että tuliseipäitä tarvitsivat tietysti senkin ajan suomalaiset:



Eikä nuori suomalainenkaan elänyt pelkällä sanalla vaan tarvittiin myös leippä:



Ai että olikin perinteisen pottunokan näköinen poika. Silloin ei vielä ymmärretty mainoksissa ehdottoman tarpeellista etnistä diversiteettiä. Snagarimainontakin oli selkeän militaristista:



Siihen aikaanhan tietysti tupakkiakin mainostettiin häpeilemättä. Selväähän on että meikäläisellekin 40 vuotta kestänyt tupakointi saa aikaan ennenaikaisen lähdön manan majoille, tosin suvussa on muotina kuolla sydänkohtaukseen. Mutta loppuupahan sitten se vihakirjoittelu ja siks toiseks minä olen maksamani tupakkaveron myötä aivan varmasti kustantanut tarvitsemani saattohoidon. Niin että pölli huuleen ja myötätuuleen:



Maalejakin myytiin huomattavasti nykyistä militaristisemmalla otteella:



Seuraava mainos aiheuttaisi ilman muuta sydämentykytystä nykyisissä tiedostavissa piireissä. Onhan siinä sekä selkeän iloinen perinteinen heteroydinperhe ja kyseisen juustomerkin s-kirjaimet ovat ikävän korostuneita:



Piru vie kun pääsisi aikakoneella maistamaan noita eSSes-juustoja. Ja seuraava mainoshan aiheuttaisi perinteisten sukupuoliroolien myötä taivaankorkeaa interperspirationaalista feminististä älämölöä eikä asian aikaansaamasta rytmihäiriöstä toipuisi ilman muutaman tunnin vitunvirkkaamista ja feministisiä kiroiluiltamia:



Blogissa on aikaisemminkin puhuttu siitä kuinka menneitten aikojen tuotteet olivat nykyisten suurten kauppaketjujen bulkkitavaraa paremman makuisia. Jälleen kaivataan aikakonetta että päästäisiin maistamaan Karjakunnan makkaraa:



Ja eihän tää olisi Ykä-blogi ellei siellä mainittaisi voimasavuke Bostonia:



Tietenkin tulee muistaa myös Vihtavuoren tuotteet. Tuohon aikaan muuten mainoksessa näkyvä rinnakkaispiippuinen haulikko oli vielä huomattavan yleinen. Siihen aikaan oli myös varsin paljon 16-kaliiberisia haulikoita.



Luonnollisesti täytyy tarjota myös suomalaista traktorivoimaa:



Tommosia kopittomia traktoreitahan kutsuttiin myös isännäntappajiksi eikä syyttä sillä kun tollaisella meni liian syvän ojan yli niin traktori herkkään kiikkasi ympäri ja kaatui isännän päälle ikävin seurauksin.

Ja hei, tokihan päätä särki aika ajoin myös sen ajan suomalaisella. Hota-pulverin lisäksi tarjolla oli muitakin lääkkeitä:



Palataanpa tupakkihommiin ja piippumies tiesi että kunnon varusteet olivat nautinnolliseen savutteluhetkeen tarpeen. Piipunpolttaminenhan on taitolaji verrattuna savukkeiden polttamiseen:



Siihen maailmanaikaan ei tiedetty pankkiautomaateista ja -korteista mitään mutta silloinkin oli varakeino:



Sen ajan suomalaisilla oli tonttitöissään käytettävissä tehokkaita apuvälineitä:



Ja tässä vaiheessa maistuukin jo huurteinen. Eihän silloin ollut Lahden voittanutta. Tsuhnan Kosto kehitettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin:



Siihen aikaanhan postiauto oli kansalaiselle tärkeä ja maan joka kulmalle yltänyt kulkuväline:



Luulenpa että interperspirationaaliset feministit eivät erityisemmin tykkäisi tästäkään mainoksesta sillä sehän myös ylläpitää perinteisiä sukupuolirooleja. Todellinen esimerkillinen nykynainenhan on yhteiskunnan elättämä anarkisti joka tilaa vegaaniruokansa Foodorasta. Tai sitten vielä jotain edistyksellisempää jota ei hotellin respassa osata hahmottaa.



Tuohon aikaan myös televisio alkoi rantautua Suomeen. Katsottavaa ohjelmaa oli ihan yhtä paljon kuin nytkin:



Ja pannaanpa sitten taas makkaraa leivän päälle. Tuohon aikaan kun ei mistään nykyisin niin muodikkaasta tofupelleilystä ollut tietoakaan.



Tuossa vaiheessa suomalainen kaivosteollisuus oli vielä suomalaisissa käsissä ja kansalaisiakin kehotettiin malminetsintään.



Myös pankkimainokset tehtiin tuolloin mukavan isänmaallisessa hengessä.



Nykyisten uivien Itäkeskusten sijasta Itämerellä risteili huomattavasti pienempiä suomalaislaivoja.



Välillä tulee tietenkin keitellä kunnon pannukahvit. Kahvinkeittimiähän oli Suomessa silloin vielä harvakseen:



Ehkä sen ajan sukkamainoksestakin saattaa löytyä nykynäkemyksen mukaan toksista maskuliinisuutta.



Ja paitamainoksistakin saattaisivat nykyiset tasapäistämis- ja alistamisvaltuutetut löytää huomauttamista.



Piru vie, kun näitäkin vielä pääsisi maistamaan. Muuallakin kuin fiktiivisissä Ykä & Lötjönen-jutuissa:




Ja tässä vaiheessa juttua onkin jo aika mennä saunaan ja sen päälle maistuukin sitten herkullinen kiuaslenkki:



Ja saunan päälle tietysti käydään pesulla. Vaan tuleekohan yhdestäkään pesukokemuksesta niin nautinnollista kuin Havin Palmu-saippualla tehdystä pesusta?



Näihin – lähestulkoon orgastisiin – tunnelmiin päätämme tämän välipalan. Sillä tässä vaiheessa ollaan lokakuussa 1961 ja noottikriisin myötä Suomi muuttuikin sitten hyvin pitkäksi aikaa Kekkoslovakian kaljuntasavallaksi.



47 kommenttia:

Becker kirjoitti...

Muistan hyvin nuo mainokset. Mutta tuo oli kyllä blogin paras tuo televisiomainos. Erityisesti kommentti:"Katsottavaa ohjelmaa oli yhtä paljon kuin nytkin." Meinaan että silloin ei sitä ohjelmaa kovin runsaasti ollut, mutta se oli huomattavasti laadukkaampaa kuin nykyisin.
Ja Havin Palmu-saippualla ollaan juuri suorittamassa ns. alapään pesua ilmeestä päätellen.

Krypta kirjoitti...

Hyvä kokoelma mennyttä maailmaa. Kunpa vielä saisi tuota Palmu saippuaa, oli meinaan todella pehmeä ja hoitava. Postiautolla kuljettiin mummolaan yökylään. Penkkejä ei ollut paljon, sillä takatilan postihäkki oli suuri.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo isännäntappaja oli minulle uusi termi. Sen sijaan muistan, että Valmet kaksikymppistä nimitettiin piikkilangankiristäjäksi, koska katsottiin sen voiman olevan juuri riittävä siihen tarkoitukseen. Sanottiin myös, että se kelpasi kaupassakäyntiin; sillä nimittäin voi käydä ostamassa kaupasta kahdenkymmenen pennin hiivan.

Milloinkahan muuten piipunpoltosta luovuttiin? En muista nähneeni piippuja miesmuistiin.

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Kryptalle ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne.

Becker: Minä taas olen liian nuori muistamaan. Ne kun tulivat ennen syntymääni. Ensimmäinen mainos minkä muistan oli joskus 1969 ja se oli Porin oluen mainos. Siinä oli ukkoja jotka pistivät sormen poskeen, tekivät semmosen ”poks”-äänen ja sanoivat sitten ”Pojat! Porilaista!”. Tv-ohjelmista voi todeta että kai katsottavien ohjelmien määrä on aina vakio ja kun ne sotkee liian monelle kanavalle niin ei niitä huvita etsiäkään. Palmu-saippuan hepusta tulee kyllä mieleen se entinen Turun poika eli ”tuling mää, vai onks tää hoitoainett?”.

Krypta: Palasaippuaa käytetään nykyisin muutenkin varsin vähän. Silloinhan ei muita ollutkaan. Postiautolla olen minäkin nöösipoikana liikkunut usein.

Toinen professori: Noita kopittomia traktoreita muuten on liikenteessä vielä yllättävän paljon. Niitä näkee huomattavasti enemmän kuin mainitsemiasi piippuja. En muista tosiaan minäkään milloin olisin nähnyt jonkun pistävän piipun palamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, naapurin isäntä kynti harmaalla verkulla ojan vierestä. Sinne verku kellahti ja isäntä kuoli alle.

- buuri -

Anonyymi kirjoitti...

Toiselle Proffalle ja Ykälle tervehdys ja tiedoksenne, että ainakin allekirjoittanut on piippumiehiä ja on sitä jo tullut kohta 20v harrastettua. Savukkeisiin verrattuna on kyllä melkoinen naatinto pistää puolipesällinen laatutavaraa piippuun ja sytyttää se harkituin liikkein. :)

--Madri

Anonyymi kirjoitti...

Kakskymmpinen Valmetti oli just hyvä piikkilangankiristykseen, ykkösellä tyhjäkäynnillä langan päähän, piti langan kireellä, mutta ei saanut poikki. Koulukaverin isä kehui, että on hyvä peli, jos saran päässä ajaa etuset ojaan, nostaa vain äkeen tai auran ylös ja riski mies nostaa traktorin ojasta.
Katselin tässä juutuubista vanhoja mainoksia ja olipa siellä filmi tehtaalta missä voimasavuke Bostonia tehtiin, eli Amer tupakka Hyrylästä. Siihen aikaan järjestivät oikein tutustumiskierroksia tehtaalla. Olipa siellä pari serkkuakin töissä.
Huru-ukko

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Joo, kiitos Ykälle taas vanhoista virkistävistä muistoista ! Meillä mehtälässä (kotimökkini nimi!) ei ollut traktoria, eipä ees hevosta, vaan naapureista lainattuun tarpeeseen. Ja tehtiin vastaan töitä ko. naapurissa korvaukseksi. Sepän Eeron 20-kymppinen valmet oli kova sana: Se pyöritti puimakonetta (ryskyä!), kiskoi tukkeja tienvarteen, kynti ja kylvi. Eeron just tapahtuneissa hautajaisissa muistelin noita aikoja tippa silmässä.
Joskus myöhemmin (isän kuoltua) lainasin Peltokankaalta hevosta heinänajoon. Eino muisti onneksi sanoa, että se hevonen oli ollut sodassa ja kammosi ennen kaikkea puusiltoja oien yli. Hyvä, että varotti, sillä muuten olis käynyt hullusti.
Saari-Heikillä oli harmaa Verku, mutta hän asui sen verran kauempana, että ei tullut sieltä asti meille töihin.
Vehkaperässä oli Hanomag - hyvä peli, mutta enimmäkseen talvisin varsinkin Lapissa metsätöissä.
Kannistossa oli Deutsi, jota luokkakaverini Aaro joskus meillä ajoi heinäpellolla.
Köyhyys vaivasi niin, että piippuunkin oli pantava sammalta vanhojen tuhkien päälle, että sai edes jotain aikaan...
Opiskeluaikana sitten sveitsiläinen kirjeenvaihtokaveri Heidi Ganzhorn lahjoitti minulle kunnon käyrävarsipiipun, jossa oli piippuöljyllekin oma säiliö ja reiällinen kansi pesän päällä. Kun siihen latasi Clania, niin johan maistui !!!
Kerran pari vuodessa kokeilen samalla piipulla vieläkin - ja maistuuhan se:-)))

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys buurille, Madrille, Huru-ukolle ja Terho Hämeenkorvelle & kiitos kommenteistanne.

buuri: Näistä olen kuullut itsekin. Oletko muuten Buuri Johannesbuurista vai joku muu buuri?

Madri: Hienoa, että moinen taito on vielä olemassa. Sehän on kiireettömän herrasmiehen laji. Itsekin olen aikanani pannut piippuun mutta siitä on kyllä pitkä aika. Clania tuli laitettua.

Huru-ukko: Nykyisten traktorien komuutteihin kun menee niin mieleen tulee kysymys että oonksmää traktorissa vai Hornetissa.

Terho: Kiitos mainiosta historian pläjäyksestä ja nautinnollisia piippusavuja. Mitäs tupakkia panet piippuun nykyisin?

Trilisser kirjoitti...

Näin savuttomana näkisin mieluummin piipunponttajia kuin savukkeensauhuttajia. Näet piipputupakan savu ärsyttää selvästi vähemmän.

Mitä tulee noihin kopittomiin traktoreihin, niin joihinkin on jälkeenpäin tehty koppi, joka on todella epäergonominen. Parempana pitäisin yksinkertaista teräsputkesta tehtyä turvakaarta suojaamaan kaatumistilanteessa.

Tuumailija kirjoitti...

Nuoremman polven edustajana minulle moni näistä on tuiki tuntematon, mutta jotain ajatuksia herää. Minullehan Tarmo on muuten lähikauppias, en tiedä vakuutusyhtiöstä mitään.

Mummolassa tuli lueskeltua Kansa Taisteli -lehtiä. Niiden parissa vierähti tovi jos toinenkin.

Töllöstä tuli ysärillä välillä hyviä ohjelmia, joista ehdoton ykkönen oli lauantaiaamun piirretyt. Muu aika menikin leikkiessä tai koulussa. Iltapäivän virityskuva oli oikein hyvä juttu: eipähän ollut syytä istua töllön ääressä. Nyt sieltä tulee 24/7 roskaa. Muutettuani pois vanhempieni luota television katsominen vähentyi olemattomiin. Internetistä ja tietsikkapeleistä voi toki olla monta mieltä, mutta niistä voi löytää älyllistäkin viihdettä. Telkkari on lähinnä mielikuvituksetonta aivojen turruttamista tai suvakkimedian propagandaa. Vahinko vain, että televisiosukupolvi on vielä voimissaan ja saa tietonsa Ylen uutisista. Ja äänestää perinteisiä valtapuolueita. Jos äänioikeus olisi vain internet-sukupolvella, kepu ja demarit romahtaisivat pikkupuolueiksi.

Japanissa ja jenkeissä käytetään edelleen shekkejä ihan arkipäiväisesti. Itsekin laittelin pomon shekkivihkoon leimoja.

Muistan vielä kun alle kouluikäisenä minulla oli lasten pankkikirja, johon sai tarroja. Laman aikaan ilmeisesti pankkikirjoista luovuttiin, enkä muista että kouluikäisenä olisin enää käyttänyt sitä.

Itse inhoan tupakkaa, mutta arvostan jollain tavalla piiputtelijoita. Kerran huomasin metsästysporukassamme yhden piiputtelijan ja totesin että tämäpä harvinainen näky. Hän vastasi: "kyllä meitä on, mutta olemme piilossa täällä korvessa".

Anonyymi kirjoitti...

Sama buuri, en vain kiireessä ehtinyt kirjoittaa koko mimeä ;) - Meillä oli kans sotahevonen, se kammosi myös puusiltoja, monesti ukon piti taluttaa se sillan yli. Sen haka oli törmässä ja sinne piti vanhankanavan yli rakentaa sitä varten kunnon sillat.

Nuista SS juustoista tuo "ritarijuusto" herättää mielikuvan, että sitä joskus -60 luvulla olisi pöydässä ollut. Niin hyvää nötköttiä kuin silloin ei enää tehdä, ei niissä paljon jauhoa tms. lisäaineita silloin ollut. Mutta rasvaa ja hyytelöä oli, voi että se oli hyvää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille, Tuumailijalle ja buurille & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: Joo, kyllä piipputupakassa on jotenkin hienostuneempi se haju.

Tuumailija: Tietokonepeleistä en osaa sanoa mitään kun olen liian vanha. Mulla ei se peli-ikä tullut koskaan vastaan ja nyt onkin jo parrassa harmaata. Myöhästyin. Mitä muuten mainoksiin tulee niin saatat ehkä muistaa yhden 1990-luvun parhaimmista mainoksista. Eli räppimasiinan:

https://www.youtube.com/watch?v=y7LCvKOKyro

buuri: Terveiset sinne kauas etelään. Ja meikäläinenkin kaipaa sitä vanhan ajan nötköttiä. Nykyinen on pelkkää gelatiinipuuroa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki "Tiede ja Ase" -julkaisut ovat myös netissä. Tässä esimerkki:
"Tykistöllisten aseiden ja erityisesti kenttätykistön osuudesta taistelujen tuloksiin sekä raskaan tulen aineellisesta ja moraalisesta vaikutuksesta viimeksi käydyissä sodissamme "

https://journal.fi/ta/article/view/47328

Timppa

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja mainoksia, saavat hyvälle mielelle!

Huomattava on, että olutmainoksista piti käydä edes jotenkin selville, että ykkösveroluokan tuotetta nyt kaupitellaan. Sehän oli aivan vapaasti kaupattava tuote. Välikalja pääsi Alkon monopolimyynnistä vähän myöhemmin. Ja vähän sen jälkeen alettiin huolestua keskikaljan piilomainonnasta ykkösen markkinoinnin siivellä..

Uusiin traktoreihin tuli turvahyttipakko joskus v. 1969 tai 1970. Ihan syystä kyllä. Avotraktoreissa näkyi jonkin verran ns. rättihyttejä, jotka olivat lähinnä sääsuojia - mitään turvaominaisuutta niissä ei ollut. Ensimmäiset turvaohjaamot olivat vähän häthätää suunniteltuja tarjottuihin traktorirunkoihin kiinnitettäviksi. Ergonomia ja näkyvyys olivat surkeita, ja koneen ja voimansiirron äänet suorastaan kertautuivat kauheaksi meluksi kopin sisällä.

Vanhat avotraktorit saavat Suomessa yhä olla alkuperäisessä asussaan. Toisin kuin Saksassa, jossa vanhoihinkin oli jälkiasennettava turvakaaret. Sikäläinen traktorien katsastuspakko kannusti tehokkaasti myös noudattamaan määräystä. Viime vuosina Suomenkin markkinoille on tullut noiden perinnekoneiden näköisiä hytittömiä pikkutraktoreita, enimmäkseen Kiinasta, mutta myös JD:llä on karjatilojen nurkkakäyttöön tarkoitettu vakavasti otettava madallettu avotraktori. Niissä on kaikissa runkoon kiinnitetyt turvakaaret. Lisävarusteena kun tällaiseen kiinnittää sade/aurinkokatoksen, on se paljon mukavampi kuin 70-luvun alun metelihirviöt. Tilavampi, ilmavampi, vähempimeluinen. Ja helpompi pestä. Harkitsen vakavasti muuttavani vm.-74 IH-McCormickini meluohjaamon tällaiseksi.

On tosiaan harmi, että piiputtelu on taantunut höpöhamppupiirien harrastukseksi. Nuorukaisena minäkin polttelin piippua. Vaatii kyllä aikaa ja harrastuneisuutta. Piipun pitää olla kunnolla rassattu, purujen laadukkaita, latauksen sopivan tiukaksi rakennettu - ja kiirettä ei saa olla. Jos laiminlyö rassauksen, on maku puruista riippumatta ihan kauhea, ja haju ei kyllä miellytä ympäristöäkään. Minä käytin muistaakseni semmoista merkkiä kuin Caravelle. Karkeaa mutta tosi hienostuneen makuista oli.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Karjakunnan osuustoiminnallisia makkaroita en todellakaan ole jäänyt kaipaamaan, samanlaisia jauho-kamarasekoitteita kuin nykyinen - jostain käsittämättömästä syystä - niin suosittu HKn Sininenkin. 60-luvulla oli kolme lihavalmistamoa ylitse muiden: hämeenlinnalainen Mensa, Seeck ja Marschan. Orjatyökesät penskana mökillä lähellä H-linnaa olivat kulinarismin juhlaa: Mensan paksuja mutta ohutkuorisia napsahtelevia voimakkaasti savustettuja purkkinakkeja, nötköttiä jossa oli täydellisessä suhteessa sikaa, nautaa, suolaa ja pippuria - eikä mitään muuta. Jos johto olisi edes ehdottanut täällä tuolloin toimiville saksalaisille makkaramestareille jauhon lisäämistä tuotteisiinsa - enpä edes uskalla kuvitella seurauksia tästä pyhäinhäväistyksestä. Makkaroitaan kun koski ihan sama tuhatvuotinen Reinheitsgebot kuin oluttakin. Mitähän muuten mahtaisi tuolloinen Franz olla mieltä soijanakoista?

Enpä muistanutkaan, että tuo Klubi-aski oli noin hieno grafiikaltaan; menisi nykyäänkin mainostoimistoissa heittämällä läpi mikäli sisältö olisi esim. kuivattuja heinäsirkkoja. Ja tosiaan, enpä minäkään muista milloin olisin viimeksi nähnyt jonkun piippu suussa. Ehkä ne on kielletty kuten lakupiiputkin? Ei nyt just tule mieleen että kiellettiinkö lakupiiput nikotiinin vai värin takia. Jospa niistä tehtäisiin valkoisia? Silloin ei rodullistettaisi ketään (valkoista ei voi eikä varsinkaan saa rodullistaa).

Kun jokakeväinen koiranpaskakeskustelu saatiin jo maaliskuussa käsiteltyä, nyt on tämä kuukausi aikaa käsitellä parveketupakointia ennen kuin siirrytään grillauksen pienhiukkasiin ja karsinogeeneihin. Sadattuhannet hajuallergiset kaupunkilaiset joutuvat linnoittautumaan sisätiloihin koska joku itsekäs polttaa vierusparvekkeella ja spaddu haisee pahalle. Tosin se sama haju vieruspöydässä ei yhtään haittaa siellä terdellä istuessa. Tai kun se ihana Samir grillaa kalliolaisen kapakan sisätiloissa niin ne nyt vaan on niin paljon parempia hiukkasia.

Elämme tekopyhyyden aikaa.
tira+

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Timpalle, Achtungille ja tira+:lle & kiitos kommenteistanne.

Timppa: Kiitos linkistä.

Achtung: Joo, ykköspilsnerinähän sitä piti mainostaa pitkälle 1990-luvulle. Vai menikö peräti 2000-luvun puolelle? En muista. Kiitos traktoritietoiskusta. Höpöhamppupiirit vissiin normipiipun sijasta pistävät bongin porisemaan. Heitä ei pidä sekoittaa herrasmiehiin.

tira+: En suosi HK:n Sinistä vaan mieluummin Atrian Punaista tai sitten Liiterin Herrain Lenkkiä. Ja kiitos lihahistorian pläjäyksestä joista ensimmäistäkään en ole päässyt maistamaan. Ai minäkö kateellinen? Lakupiiputhan kiellettiin tupakoivia edistävien mielikuvien vuoksi. Itsehän tuli nöösipoikana natusteltua lakritsitupakoita. Elämme tekopyhyyden ja mielensäpahoittajien aikaa.

Becker kirjoitti...

Meilläkin oli aikoinaan sen verran tonttia että hankittiin taloon käytetty klassinen harmaa Ferguson TE-20 bensakoneella. Sillä aurattiin talvella lumet ja kesällä istutettiin perunat maahan ja mikä tärkeintä, sillä opin ajamaan moottorikäyttöistä laitetta. Bensakoneisena se oli vielä pirteä kulkija. Aina kun näen Grållen, kuten sitä Ruotsissa kutsutaan tekee mieli istua puikkoihin.

Tosiaan, piipun polttelijoita ei enään juuri näe. Kaksinaismoralistinen aika on heidät siirtänyt näkymättömiin häpeämään. Rauhallisen piipunpolttajan sijasta näkyy kylillä kaikenlaisia zombeja ja pervoja. Itsekkin polttelin piippua monet vuodet joten se on tuttua puuhaa. Suosikki tupakkia oli mm.Half and Half, Borkum Riff ja Old Briar. Clanista en pitänyt sen toffeemaisen tuoksun ja maun vuoksi. Se ei mielestäni ollut mitään piipputupakkaa vaan ympäristön kosiskelua. Makuasioita nääs. Piipunpoltto ja tupakan käsittely ovat taidetta. Ei sovellu nykyiseen tekopyhään maailmaan. Maissipiiputkin olivat välillä ihan jees, mutta nuo Dollar merkkiset mehumaijat jäivät kyllä kokeilematta. Joskus tekisi mieli aloittaa uudestaan. Maistuisi varmaan entistä paremmalta nykyisen moralismin ansiosta.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

@Tuumailija Viimeksi olen shekin nähnyt 70-luvulla Suomessa kun isäukko sellaisia käytti, Japanissa ei ole koskaan yhtään tullut vastaan vaikka 80-luvun lopulta asti olen täällä maisemia katsellut.

Makkaroissa täällä sentään on oikeaa lihaa toisin kuin nykyisessä HK:n sinisessä josta jäi viime Suomen reissulla vain nahkea kalvo kitalakeen. Onko sinisenkin laatu huonontunut vai muistaako vanha vain nostalgisesti?

Anonyymi kirjoitti...

Lahden ErikoisOlut oli pilsneriä eli kotikunnaillani "ykköspilsua". Ei maistunut 60-luvun oppikoulupojalle mutta Vinetto maistui.

Vieläkö "nötköttiä" saa kaupasta? Ei varmaankaan samanmakuisena herkkuna kuin nuoruudessani.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

PolPo valvoo: Nettivinkin lähetys ei onnistukaan.
"Vinkin lähetys epäonnistui.
Tarkista selaimesi asetuksista, että evästeet ovat sallittuna."

PolPo valvoo myös:
- Kadulla
- Politiikassa

Vaan ylennystä kaipaa Hän? (DCI=RikosYLIkomissaari)

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Mutta onneksi Suur-Yli-PolPo on NPC ?

Tuumailija kirjoitti...

keski-ikäinen pikkupoika: Olen yllättynyt jos et tosiaan ole havainnut Japanissa shekkejä. Oma silloinen pomoni käytti firmansa shekkivihkoa jatkuvasti. Eikä hän ollut mikään menneisyyteen jumittunut kalkkis, vaan suunnilleen samanikäinen kuin minä (about 30v). Apulaisena otin parin kuukauden välein hänelle uuden paksun shekkivihon ja lämpsin firman leimoja niihin. Eikä kyse ole peräkylästä, vaan miljoonakaupungista (ei Tokio). Tosin enpä minä shekkejä tavallisilla ihmisillä nähnyt. Entä näetkö ihmisten maksavan pankkikorteilla? Omasta mielestäni näin ihmisten maksavan yleensä käteisellä.

Yrjö: Ai että, olen kaivannut tuota legendaarista räppimasiina-mainosta! Kiitokset kulttuurilöydöstä! Huvittavaa, että vieläkin kaveripiirissämme kuulee välillä "jou mään, chicago" -heittoa, viimeksi eilen. Eniten hämmästyttää, että se on ysärimainos. Onkos tässä jo kaksi vuosikymmentä ehtinyt tuostakin vierähtää? Enkä ikipäivänä olisi muistanut että se mainostaa Keltaista Pörssiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, keski-ikäiselle pikkupojalle, Anolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksjalle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Noi tommoset traktorit ovat kieltämättä symppiksen näköisiä masiinoita. Ja se piipunpolttohan oli tosiaan herrasmiesten laji.

keski-ikäinen pikkupoika: Kyllä tämäkin vanha muistelee samoin ja jotenkin tuntuu että sen Jyrki Sukulan ilmestyminen HK:n palvelukseen saattoi saada sen aikaiseksi. Aikanaanhan HK Blöö oli synonyymi lenkkimakkaralle.

Ano: Siihen maailman aikaanhan sai mainostaa vain ykkösolutta. Ja kyllä nötköttiä vielä saa mutta enpähän kehota maistamaan. Voi olla melkoinen pettymys.

VNV: Ja luottamus suomalaiseen poliisiin kasvaa ihan kohisten…

Tuumailija: Joo, tuossa mainoksessa kyllä onnistui kaikki. Ja kyllä siitä niin pitkä aika on. Tuo ajankulun nopeus on jotain käsittämätöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhat lehdet on kyllä hupaisia, erikoisesti niiden mainokset. KT:n verkkoon laitto on kulttuuriteko. Ja ne jutut, aitoa historiaa. Lukemisen arvoisia.

Vaikka oikein hyvin tiedän, että tosi kovissa paikoissa olleet tosi kovat ei paljon tekemisistään tai sodasta huudelleet. Olen jokusen kuolinpesän pyssyjä selvitellessäni törmännyt vaarilta jääneisiin outoihin tavaroihin. Miksi vaarilla oli Tula-korovin pistooli, pari luvallista Parabellumia - eikä vaari ampunut tarkkuutta, tavallinen maanviljelijä. Paperipussillinen mitaleja - vapauden ristejä, rautaristi ja muuta sälää - eikä ikinä ollut kertonut muuta kuin "paleli, näki nälkää ja pelkäsi" sodasta kysyttäessä. Paikkoja kysyttäessä kertoi sotineensa koti- ja ulkomailla metässä - älä kysele joutavia.

Osa ukoista näki painajaisia koko loppuelämänsä, tarpeeksi kovassa paikassa kovakin saa säröjä. Joku puhui, joku kirjoitti, joku vaikeni.

Takavuosina ihmettelin Me Naiset -lehdykkää, vuodelta -60, hauskoja mainoksia ja juttuja: suojakypärä autoillessa välttämätön. Erikoisen hieno oli pepitaruudullinen malli...
Ja liika kiihtyvyys saa veren painumaan selkäpuolelle, aiheuttaa vaikka mitä terveysongelmaa. Ei siis syytä ajaa yli kahdeksaakymppiä. Kuvissa Simca 1000 - noinkohan se kiihtyy yli 1G:n kiihtyvyydellä? Sängyssä selinmakuulla 1G voima on ihan normi. Ehkä pepitakypärätädeiltä oli jäänyt fysiikka lukematta keskikoulussa.

Kun työpaikat ja ravintolat muuttuivat savuttomiksi, piipunpoltto loppui. Mikä hupi poltella räntäsateessa puoli tuntia, kellokalletkin hermostuu.

Yhdessä työpaikassa minä ja pomoni pilkkasimme paperinpolttajia, paperi aiheuttaa keuhkosyöpää. Minä harrastin sikaareita ja pomo piippua. Kuulemma tupakkitauko ei saa kestää tuntia -pöh! Josku töitten jälkeen kävimme sikaarilla, piipullisella ja paukulla paikallisessa. Paheksuimme syvästi paperossin imijöitä.

Ja lenkkimakkara miksi se piti pilata ja nötköttikin. Parasta retkiherkkua oli nötköttiviipale pannulla paistettuna, makkarakastikkeen suosiokin hiipui kun kunnon lenkki hävisi.

Minusta ennen sai mainostaa ihan tiukkaa viinaakin, hienoja mainoksia olivat. Joskus koiviston aikaa alkoi mainoskieltolaki.

Ja pikku visa raktoreista: Montakos V-kirjaimella alkaa raktorimerkkiä muistat?


No, Valmetti, Volvo, Voorti, Voortsonni, Verkusonni, Viiatti js Verrari - muistaako joku lisää.

Ja kuulemma teiskossa oli suoosituin Raavit Rauni.

Pyssymies

Tiukka-meno kirjoitti...

Nyt on jotta sanottava kun kannabista huumeeks sanotaan, oo saanu liennetystä vaivaan, en sitä sano ettei kivut viinalla lähe mut se krapula. Okei, heti nerot heittää että pitää se seuraus kestää. Mutta jos se kipu eli seuraus oli ennen helpotusta?

Anonyymi kirjoitti...

Sekeistä tuli mieleen -90 luvulla kun kaveri pyys 10 vippii niin sanoin että tuu hakee. Tein pankkivekselin. Oli naama näkönen kun iskin lapun käteen ja sanoin että mene pankkiin; mihin pankkiin? Ihan sama kun meet johonkin.
Ei se rahasta ymmärtäny sen jälkenkään mitään, ja mä en välitä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Tiukka-menolle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos mainioista muistoista. Minun isoisänihän toi sodasta kotiin 6,35-millisen Astra-pistoolin:

http://www.tanfo.de/0_WA/ASTRA_GS_0002.jpg

Sen pistoolin tarinaa on tullut blogissakin joskus mietittyä:

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2017/10/isoisan-pistooli.html

Tiukka-meno: Meinasit siis että saat käyttää lääkekannabista kipuun? Ainakin jossain päin maailmaa se on sallittua. Tuollaiseen asiaan en sano vastaan vaikka huumevastainen muuten olenkin.

Ano: Tulipa tuosta kommentistasi ja kympistä elävästi mieleen Kasevan kappale Pena:

https://www.youtube.com/watch?v=ph8SqIttKgo

Anonyymi kirjoitti...

Kannabis ei ole huume, siitä vaan tuli paheksuttavaa sen jälkeen ku afroamerikkalaiset tajus sen psykoaktiiviset hyödyt etelässä.
Ja ei, en käytä lääkekannabista halvempi ostaa kunnon kukkaa luotetulta henkilöltä.
Saa herätä aamulla ilman kipuja ja ruoka maittaa, varmaan paha asia jonkun mielestä, jostain syystä ei paljon omatunto nakuta.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on kyllä aika OT:

Korovin on Astran kanssa samaa väljyyttä. Astraa ja vastaavia jaettiin mm. pikakivääriampujille, oikein kolmen (3) patuunan kanssa ja kaukopartiopojille. Korovin oli vain eliitin eliitin käytössä, armeijakunnan politrukit yms. VIP:it. Mistä hitosta se oli nykyisen vainajan, silloisen sotamiehen kyytiin poimittu, ei tietoa.

Tuosta rautaristin tienanneesta ja korovinin evakuoineesta maajussista etsin kovasti tietoa. Vähän löytyi, sekin harmitti - miksen osannut kysellä iteltään, tieto iäksi kadonnut nyt. Vaan mistäs osasin, vasta hautajaisissa selvisi palvelushistoriaa. Semmosia yksikköjä ja taistelupaikkoja, että oksat pois.

Joskus ajattelin tästä kaverista kirjan värkätä, kysymyksiini vastauksen tiennet on vaan nyt kaikki mullan alla. Käsikirjoiyus on kesken ja vajaa - ehkä eläkkeellä väännän fiktion. Vaan oli kyllä kova ukko ja vaikeni loppuun asti.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

ÖNii, siihen aikaan oli yksikkönä kilo, ymmärsit varmaan?

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Tuumailija: silläkin uhalla että me viedään tämä kommenttiosio täysin sivuraiteille niin shekkejä on tosiaan ollut firmoilla, mutta ei yksityishenkilöillä. Tokiossa en itse ole kyllä nähnyt niitä käytettävän edes firmojen välillä, aina on paperilasku lähtenyt ja pankkiin maksettu. Nuo firmashekit ovat kuulemma hyvin epäsuosittuja täällä pääkaupungissa (pitää viedä siihen pankkiin josta ne on lähteneet ja silti kestää kolme päivää saada rahat).

Käteinen on aina ollut kuningas, mutta nykyisin luottokortillakin maksetaan paljon ja sitten on tietty kaikki nämä uudet kännykkä- ja muut maksusysteemit (Suica, Pasmo, Edy yms) saaneet kovasti jalansijaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pankkishekki oli, en tiiä onko vielä kova sana. Siinä huilas iso lompakko pienessä tilassa. Nykyään on pelit ja vehkeet,ei toimi miulla.
Markalla ostat ja kahella myyt se on rosentin voitto.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Pyssymiehelle, Ano2:lle ja keski-ikäiselle pikkupojalle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Meillä on erilainen näkövinkkeli asiaan. Sallin sinulle omasi. Itse näen kannabiksen – työni vuoksi – vaarallisena huumeena. Ja tämän kirjoituksen aihe muuten ei ollut kannabis Suomessa vuonna 2019.

Pyssymies: Kiitos lisätiedoista. Sinänsä muuten – ainakin oman mielikuvan mukaan – jopa tommonen 6,35-millinen olisi ollut asemasodan vartiomiehelle ihan soiva peli. Ajatellen vihollisen vanginsieppauspartioita. Sen pistoolin meinaan kääntää juoksuhaudassa päälle tulevaa vihollista vastaan melko nopeasti ja patruunakin siltä etäisyydeltä puree kyllä ihan tarpeeksi.

Ano2: ?

keski-ikäinen pikkupoika: Viesti välitetty.

Anonyymi kirjoitti...

No, lääkkeen ja myrkyn välillä on raja, kannabista on tuhansia vuosia käytetty lääkkeenä, tiedän ettei se kaikkeen sovi. Ei siinä mitään, ihan niinkuin lysergidi aiheuttas mielisairautta, tai parantais.
Terapeuttinen annos on pienestä kiinni. Taistelu huumeita vastaan on jo hävitty. Vai voitko väittää vastaan?

Anonyymi kirjoitti...

Sanotaan nyt näi että vasta .45 puree kun tilanne on päällä jos ei ydinjatkeeseen osu. Tietoa on 16 puukonreikää nahassa ja still alive, toinen ei. Omasta tahdosta söi pillerit.
Ei nakupyssyllä saa henkee pois oikeesti, shokkivoimaa pitää olla. Lue gunwriters jos et jo oo käyny.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Ano3:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Meni kommentit ristiin. Itse olen käyttänyt matkashekkejä joskus etelässä 1980-luvulla. Ja pankkishekkiä kerran kun ostin rouvan kanssa omakotitalon.

Ano2: Kyllä. Hävitty on. En väitä vastaan.

Ano3: Jaa että 16 puukonreikää ja still alive? No, kyllähän nelivitosta kevyemmälläkin kaliiberilla on ihmisiä saatu hengiltä varsin paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Ykälle ja anolle:

Jeff Cooper, first rule of gunfight: Have gun.

Mitä se on: ei sillä ole väliä, että korsussa on pikakivääri tai kotosalla asekaapissa 44magnum. Se mitä just nyt on käsillä ratkaisee. 25 auto on tyhjää parempi, paljon parempi. Ja 25 auto tappaa useampia päällekarkaajia USA:ssa vuosittain kuin 45 APC. Lähde AHG ja G&A, näillä taas muutamakin eri lähteitä hyödyntänyt kirjoittaja.

Tämä stopping power vs wonder nine/tilastomiehet on vanha juttu. -80 luvulla, rättikaaliaikoinani väänsin asiasta ihan tarpeeksi. Tarkkuus, nopeus, voima - riittävä riittää, jos joku puuttuu ei sitä korvaa kaksi muuta. 25 auto/6.35 läpäise riittävästi oikeaan paikkaan osuessaan.

12 kaliberin haulikon täyteisen sydänosumastakin on jääty henkiin. Siksi aikaa, että on ehditty viipaloida hengiltä haulikolla aseistautunut lainvalvoja. Enkelipölyllä oli osuus asiaan.

Sitä sopii miettiä, ottaisko riu´ulle mennessä mukaan pikakiväärin vai tyytyisikö siihen 6,35 mutkaan. Vartiomies kantaa mielellään suomikonepistoolia, MN m1891:n versio on vähän siinä ja siinä mutta ei taskussa varalla oleva pikkumutka haittaa.

Colt 45 APC on muuten ihan vastaantulija 10 mm Bren Ten:ille.

Sori Ykä tämä OT, mutku ano ärsytti.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Joo, samaa mieltä. Ja luulenpa että Anon kuudessatoista puukoniskussa on noin kuusitoista iskua Lapinlisää.

Trilisser kirjoitti...

Aikoinaan tuli luettua kuuluisa kirja Handgun Stopping Power. Kirjan kirjoittajat Evan Marshall ja Ed Sanow olivat entis/nykyisiä poliiseja. Kirjassa oli runsaasti tapaus esimerkkejä. Yhdessä tapauksessa miestä ammuttiin muistaakseni 6 kertaa vartaloon .45 ACP pistoolilla kokovaippaluodein (ball). Ammuttu vastasi tuleen .22 LR pistoolilla ja pysäytti hyökkääjän. Sen jälkeen 6 kertaa ammuttu ajoi itse sairaalaan ensiapuun ja selvisi hengissä. Kyseinen kirja oli käytännössä tieteellinen tutkimus, joten "lapinlisästä" ei kannata puhua. Ko. tarinan opetus oli se, että hidas kokovaippaluoti on kehno miehenpysäyttäjä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Harrastan metsästystä ja ampumista mutta en pidä sinänsä itseäni hyvin eksperttinä. Mutta voi olla että väittämäsi pitää paikkansa. Noilla raskailla kaliibereilla on hidas – ääntä hitaampi – lähtönopeus ja kakskakkosen kuti taas on leviävä lyijyluoti. Tuolla kyseisellä tyypillä on tietysti täytynyt olla uskomaton tuuri ettei yksikään osuma ole osunut elintärkeään elimeen.

QroquiusKad kirjoitti...

Olisiko tuo 16 puukoniskun ano viitannut kenties Afganistanin tilanteen USA:n asevoimissa aiheuttamaan debattiin, josta "Suomen Sotilas" jokunen vuosi sitten uutisoi:

kun vastaan tulee vastustajia, jotka elävät reipasta ulkoilmaelämää ja ovat sekä uskonnollisen hurmoksen että jonkun huimausaineen vahvan vaikutuksen alaisina, eivät .223 ja 9mmPara enää riitä.
Kivääriin kaivattiin takaisin .308 ja pistooliin .45ACP.

Irakin tilanteesta puolestaan jenkit kiittelivät 7,62x39mm kaliiperia, kehuen sen soveltuvan sikäläisiin olosuhteisiin erinomaisesti.
Olisiko niin, että se soveltuu meikäläisiinkin olosuhteisiin .223:a paremmin, kuten myös soveltui Vietnamiin, ja oli osasyy silloisille GI:lle ilmaantuneeseen tarpeeseen nakata M16 puskaan ja ottaa tilalle AK?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Nelivitosestahan kertoo wikipedia seuraavaa:

”Uuden mahdollisimman pysäytysvoimaisen pistoolin käyttöönottoon vaikutti merkittävästi Moro-kapina Filippiineillä. Koettiin, että .38 Special -kaliiperinen Colt Single Action Army -revolveri ja .30-40 Krag -kaliiperinen kivääri eivät kyenneet pysäyttämään tarpeeksi tehokkaasti kipua lievittävien huumeiden vaikutusten alaisena rynnäköiviä Moro-sotureita. Silminnäkijöiden mukaan Moro-soturit olivat jatkaneet yhdysvaltalaisten sotilaiden tappamista useamman luodin osuman jälkeenkin, käyttäen jopa Barong-veitsiä. John Browningin kehittämä .45 ACP -kaliiperin kookas ja painava luoti nähtiin tähän ratkaisuksi ja Coltin tehtaat ottivat aseen valmistukseen ja se läpäisi asevoimien asettamat vaatimukset.”

Oman näkemykseni mukaan 7,63x39 käy Suomeen paremmin muin Naton 5,56-kaliiberi. Suomen maasto on peitteinen ja raskaampi luoti käy sinne paremmin.

Trilisser kirjoitti...

Ykä, edesmennyt legendaarinen aeetoimittaja P. T. Kekkonen kertoili aikoinaan juuri noista Moro-sotureista muistaakseni taisteluhaulikkoartikkelisarjassaan.

Nyttemmin esim. jenkkipoliisit ja monet pistoolia itsepuolustuksessa kantavat käyttävät 9 mm aseissaan (ja muissakin) esimerkiksi Winchesterin Silvertippeja eli reikäpääluoteja, jotka laajenevat osuessaan. Vasemmestomedia ja Hollywood puhuu näistä "tappajaluoteina" ymmärtämättä, että juuri heidän idolinsa eli huumehörhöiset supjaväriset rikolliset eivät pysähdy vähemmällä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Tuo on täysin ymmärrettävää. Sopivissa kamoissa oleva tyyppi kun ei vähällä pysähdy.

R Leon kirjoitti...

Täällä Yrjöllä on aina niin paljon matskua, omaa, sekä kommentteja, että ihan kaikkea ei kerkeä lukea valitettavasti.

Mielenkiintoista shittiä. Itse olen vähän blogin keski-ikää nuorempi, 33v. Pojan kloppi.

Kirjoitan älyhärvelillä anteeksi virheistä.

Tuumailijalta hyvä kommentti. Jos www-sukupolvi päättäisi eikä TV, Kepu ja SDP kuolisi. Persut olisi 35 pinnan puolue ja valitettavasti virheet isohko puolue.

Toinen asia, asiasta perunAan. Joku puhui tietokonepeleistä.
Asiasta voi olla tosiaan montaa mieltä mutta itse olen harrastanut nettipelaamista since 95.

Monet strategia ja 3d Pelit itseasiassa ovat hyvin haastavia ja kehittäviä. Aivan varmasti niiden himopelaajat ovat jotain Perkeleen aitajuoksijoita tai lätkänpelaajia fiksumpia. (PS. Olen suuri penkkiurheilufani, no offence)

Moni vanhempi ihminen ei vaan tiedä eikä ymmärrä että pelimaailma on hyvin sosiaalinen. Sen lisäksi skenessä olevat ihmiset ovat pääosin kaikki nuorempia miehiä ja 100% nuivia.
Tästä porukasta kannattaa olla sekä kiinnostunut, että huolestunut.

Sekavaa pohdintaa juniorilta😁
Sain 2v pojan vihdoin päikkäreille ja hetken omaa aika jonka voi vihapuhua Yrjön hotlassa.
Sunnuntaina PS vie voiton, siihen luotetaan.

Ja joku mainitsi jossain ählyjen uudet isot rattaat ja kauppakassit. PS. KYLLÄ VITUTTAA. TÖIHIN EN SAATANA PALAA ENNEN KUIN TÄHÄN SAADAAN JOTAIN ROTIA.

Kiitos. 😊

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, R Leon ja kiitokset. Mitä tulee tuohon mainitsemaasi peliasiaan niin en epäile sitä yhtään mutta se pelimaailma taitaa olla sellainen että siihen pitäisi kasvaa. Minä olen sinua parikymmentä vuotta vanhempi ja se juna meni ohi ennen kuin ehdin asemallekaan ja tässä iässä vanha koira ei oikein opi uusia temppuja. Varmasti joku strategiapeli olis hyvinkin mielenkiintoista pelata.