sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

LKP 1985 OSA IV & KERTOMATON TARINA


Ja sitten tässä LKP 1985-kirjoituksen neljännessä osassa keskitytään rannikkotykistöön ja myös hieman rannikkopuolustukseen. Vuonna 1998 merivoimiin sulautettu rannikkotykistö oli vielä tuohon aikaan itse asiassa Suomen kolmanneksi suurin aselaji ja maa varautui nimenomaan maihinnousuhyökkäyksen torjumiseen. Nykyisin strategia perustuu kauppamerenkulun turvaamiseen tosin henkilökohtaisesti veikkaan että sodan aikana sitä pyrittäisiin pyörittämään nimenomaan Pohjanlahdella Ruotsin satamien kautta. Ne vähän kipot mitä suomalaisilla on tuskin saisivat turvattua kauppamerenkulkua koko eteläisen itämeren läpi.

Tuohon aikaan (ja tietysti pikku laskennallisen kikkailun myötä myöhemminkin) rannikkopuolustuksen käytössä oli melkoinen määrä vedettävää tykistöä, osa tietysti varsin vanhaa:

- 76 K 02-30/40         8 kpl
- 76 RK 27 (-39)        150 kpl
- 76 K 36                    70 kpl
- 105H33 ja 33-40     60 kpl (Ahvenanmaa)
- 122 K 60                 21 kpl
- 130 K 54                 140 kpl (osa ylijohdon tykistön käytössä)
- 152 H 37                 60 kpl
- 150 H 40                 40 kpl (Ahvenanmaa)

sekä:

- 122 RakH 76           24

Kyseinen tykkikalusto oli tietysti varsin vanhaa mutta sekä maihinnousujen että maahanlaskujen torjumisessa silti vielä käyttökelpoista. Rannikkopuolustuksen ykkösnyrkki oli tuolloin nippa nappa kinkereihin ehtinyt ruotsalainen (vieläkin käytössä oleva) meritorjuntaohjus RBS-15 jonka kantama oli versiosta riippuen 70 – 200 kilometriä. Taistelukärjessä oli namia tarjolla 200 kg:



Kyseinen ohjus oli käytössä myös silloisissa Helsinki-luokan ohjusveneissä. Pienempi ja sinänsä vanhentunut, alun perin panssarintorjuntaohjukseksi suunniteltu ranskalainen SS.11 toimi rannikkopuolustuksen käytössä vielä tuolloin väylätorjuntaohjuksena.



Suomessa ohjukseen kehitettiin kevyt liikuteltava puinen laukaisuteline, joka todettiin käyttökelpoiseksi koe- ja harjoitusammunnoissa. Suomalaiset ohjusampujat valittiin tarkoin. Osumatarkkuus oli näin selvästi parempi kuin mitä kokemukset muualla olivat. Tietysti olihan esim. Neuvostoliiton käyttämä Lebed-maihinnousualus tankkia selvästi suurempi maalikin.

Rannikkotykistön suurin syömähammas oli kuitenkin vielä tuolloin kiinteissä rannikkolinnakeissa joitten kalustosta esitellään ensimmäisenä 152/50 T:



Tykin kantama oli noin 25 kilometriä, tulinopeus 4 – 6 laukausta minuutissa ja miehistönä 1 aliupseeri ja 12 miestä. Kyseinen tykkimalli oli Suomen rannikkotykistön pääase 1950-luvun lopulta 1980-luvulle jolloin pääaseen paikan oli ottamassa juuri käyttööntullut 130 TK:



Kyseisen tykin maksimikantama oli 24 – 30 kilometriä, tulinopeus kuusi laukausta minuutissa ja miehistönä kolme aliupseeria ja seitsemän tykkimiestä. Minimissään tykki toimi neljän hengen miehistöllä. Kevyempi ja panssarivaunuista tunnettu rannikkotykki oli puolestaan 100 56 TK:



Kyseiset T-55-panssarivaunun torneista väsätyt tykit oli tarkoitettu suojaamaan satamien sisääntuloväyliä. Kyseiset tykit korvasivat rannikkotykistön käytössä vastaavissa tehtävissä olleet vanhat 76 ItK 16 V ja 76 ItK 36 –ilmatorjuntatykit. Tykkejä sijoitettiin seuraavasti: Neljä patteria Helsingin edustalle, kolme Porkkalan-Inkoon alueelle, kolme Hangon alueelle, kaksi Porvoon-Loviisan alueelle, yksi Kotkan alueelle ja yksi Utön alueille.

Vanhempaa ja harvalukuisempaa tavaraa edusti 130/50 N:



Rannikkotykistön käytössä oli myös vanhoja ilmatorjuntatykkejä niin väylätorjunta-aseina kuin kiinteinä it-tykkeinä linnakkeilla:

75 ItK 30 Bofors Siamilainen                                                              9 kpl    

75 ItK 37 SK Skoda                                                                            20 kpl   

76 ItK/31 ss and 76 ItK/31-40 ss                                                        100 kpl   

88 ItK/37 RMB and 88 ItK/37 RMBK "Rämäpää"                             90 kpl   



Kyseinen 88-millinenhän kunnostautui jo jatkosodassa Helsinkiä vihollisen suurpommituksien aikana suojatessaan.

Melko selväähän on että Kuivasaaren mahtavat 305-milliset kaksoistykit eivät kuuluneet enää vuonna 1985 sotavaltion inventaarioon mutta esitelläänpä ne kumminkin:



Tykeistä kertoo Wikipedia seuraavaa:

Viimeinen SA-tehtävä oli tulittaa silloista Seutulan lentokenttää maahanlaskujen torjumiseksi ilmassa räjähtävillä sirpalepanoksilla. Jos panokset olisivat loppuneet, tarkoituksena oli ampua kiitotielle 450 kg:n miinakranaatteja.

Tässä tuli esiteltyä vuoden 1985 sotaan valmistautuvan rannikkotykistön kalustoa. Ja siirrytäänpä hetkeksi siihen liikekannallepanoon jota ei koskaan tarvinnut tehdä:



Jossain Hankoniemellä, 17. syyskuuta vuonna 1985


Jos tykkinsä ympärille kokoontunutta tykkiryhmää oltaisiin kuvattu mustavalkoisella kameralla niin näkymä olisi ollut täysin samanlainen kuin mitä olisi ollut vuonna 1939 ylimääräisten kertausharjoitusten aikana. Miehillä oli päällään ikivanhat harmaat univormut, heillä oli olallaan vanhat venäläiset kolmen linjan kiväärit ja tykkikin oli mallia neuvostoliittolainen 76 K 36.

Miehet kuuluivat Uudeltamaalta mobilisoituun kahdentoista putken reserviläispatteristoon joka oli alistettu Hangon alueelle perustetun läntiseltä Uudeltamaalta kootun ruotsinkielisen torjuntapataljoonan tulitueksi. Yksi tykin ympärillä olevasta tykkiryhmän miehistä oli tykkimies Penttinen. Hän tiesi tilanteesta sen minkä muutkin. Neuvostoliiton politbyroo Suslov – Andropov – Tšernenko-troikan johdolla oli esittänyt vaatimuksen että Saksan Liittotasavalta on muutettava demilitarisoiduksi alueeksi. Tämä siksi että Varsovan Liitto mielsi Naton kasvavan militarismin,  sotilaskoneiston rakentamisen ja Länsi-Saksassa nousevan revansistisen hengen välittömäksi ja vaaralliseksi uhkaksi itselleen. Politbyroo oli todennut että mikäli Nato ja ensi kädessä Länsi-Saksa eivät suostu vaatimuksiin, ne ottavat riskin äärimmäisistä seurauksista.

Nato ei ollut aikaillut vaan vastasi mobilisoimalla ja siirtämällä lisää joukkoja sekä kalustoa Länsi-Saksaan johon Varsovan Liitto oli vastannut puolestaan omalla liikekannallepanollaan joka tosiasiassa oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Suomalaiset, jotka toivoivat selviävänsä tilanteesta puolueettomuuteensa vedoten kuivin jaloin saivat kylmää vettä saappaisiinsa muutama viikko myöhemmin kun tilanteen kiristyessä Neuvostoliitto vaati itselleen tukikohtia Suomen etelärannikolta ja Ahvenanmaalta sekä sen lisäksi koko Lapin puolustuksen alistamista omien joukkojensa vastuulle.

Penttinen ei tiennyt kuinka kauan ja hartaasti Suomen hallitus oli asiaa miettinyt mutta se oli tehnyt päätöksen kieltäytyä Neuvostoliiton vaatimuksista ja saman tien aloittaa oman liikekannallepanon. Näin ollen puutarhuri Penttisestäkin tuli tykkimies Penttinen. Tykkiryhmän ammusmies. Jotakin hänkin tiesi sotilaallisesta tilanteesta vaikkei se paljoa ollutkaan. Joukkoja oltiin perustettu ja siirretty niin itärajalle kuin etelärannikolle. Hangon joukot – joihin Penttinenkin pienenä murusena kuului – kuuluivat Ryhmä H:n alaisuuteen. Ryhmä H:n suurimmat joukot olivat asemissa Harparskog-linjalla. Sillä vanhalla Salpa-linjalla jonka sotavaltio oli pitänyt vieläkin kunnossa. Vanhoine raskaine konekivääreineen joita isoisät kantoivat jo edellisen rähinän aikana.



Siellä olisi asemissa jalkaväkiprikaati ja kaksi torjuntapataljoonaa. Oli siellä kuulemma panssareitakin. Niitä PT-76:sia jotka Penttinenkin muisti ja sitten joitain vanhempia, joitain brittivaunuja ne olivat. Ei Penttinen muistanut niitten nimeä. Hankoniemellä itsessään oli kaksi torjuntapataljoonaa sekä ennen kaikkea pataljoona rannikkojääkäreitä. Kovakuntoisia, nuoria ja hyvin koulutettuja reserviläisiä. Saaret ja luodot olivat sitten täynnä torjuntakomppanioita ja vesistöjäkin oltiin alettu miinoittaa. Niin ainakin huhu kertoi. Huhu kertoi myös että jossain hieman kauempana oli reservissä kokonainen jääkäriprikaati. Jossain Tammisaaressa. Kuulemma.

Itse alue kuulosti jo tälläkin hetkellä taistelutantereelta. Mobilisoiduille joukoille oli jaettu aseet ja ne piti tietysti kohdistaa. Samoin raskaan kaluston käyttöä oli alettu pikavauhtia kertaamaan. Suhteellisen mukavaan elämään tottuneesta suomalaisesta reserviläisestä piti mahdollisimman nopeasti koulia sota-ajan sotilas. Oman lisänsä meteliin toivat pioneerit jotka louhivat asemia mantereelle sekä meripioneerit jotka räjäyttivät puolestaan asemia saaristoon.

Penttisen patteristo ei ampuisi merelle josta hyökkäyksen yksi suunta ilman muuta tulisi. Sillä oli toinen tehtävä. Sen putket oli suunnattu Täktomin lentokentälle. Jos ryssä hyökkäisi niin sinne olisi ilman muuta odotettavissa maahanlasku. Niin, ryssä. Tuo termi oli hetkessä tullut takaisin uinuttuaan virallisessa yya-liturgian piilossa kymmeniä vuosia. Aikaisemminhan oltiin – ainakin julkisesti – puhuttu kiltisti neukuista. Patteriston tehtävästä ja mahdollisuuksista oli ollut puhetta jaosjohtaja vänrikki Huttusen kanssa. Huttunen oli siviilissä  fysiikan ja kemian opettaja Nummelan lukiossa. Tykkimies Antikainen oli kysynyt ihmetellen:

- Näähän on ikivanhoja pyssyjä nää. Kevyt kaliiberi. Hernepyssy. Ja näitten entiset käyttäjäthän on kohta tups´ahossa kaikki. Vanhainkodissa ainakin. Mitä me näillä oikein millekään ja kellekään mitään mahdetaan?

Huttunen oli selittänyt:

- Niin kuin teille on sanottu, niin me toimimme jos Täktomin lentokentälle tehdään maahanlasku. Muistakaa jätkät että se laskuvarjosotilas ei ole panssaroitu. Se on hetken aikaa melko avuton. Meidän kranaatit tekee suojaamattomiin jätkiin kipeetä. Meidän patteristo pystyy ampumaan 180 kranaattia minuutissa. Eikä me olla ainoa patteristo. Ja sen lisäksi torjuntapataljoonilla on kranaatinheitinkomppanioita. Ja käsittääkseni meillä on vielä reservissä BM21-raketinheitinpatteri. Muistakaa vielä että meidän tykit on kaivettu hyviin ja hyvin naamioituihin asemiin ja vaihtoasematkin ovat valmiina. Ei se ryssä sitä lentokenttää ihan helposti siellä ota.

- Entäs jos sitten lopulta ottaa?

- Sitten me joko siirretään tykit Harparskog-linjalle tai jos ei pystytä siirtämään niin räjäytetään putket ja mennään sinne tavallisiksi jalkaväen mosureiksi. Ja muistakaa, vähän Rokkaa siteeraten että ryssällä on vesi selän takana.

- Tapellaanko me sitten näillä ikivanhoilla kolmen linjan tussareilla?

- Luuletko ettei sen luoti sitten kipeetä tee? Älä räiski ja huiski. Ammu tarkasti. Pupu ja paukku, perkele.



Teltalle mennessään Penttinen oli jotenkin huojentunut vaikka perustilana olikin epävarmuus ja pelko. Hän tunsi olevansa osa suurta koneistoa joka tiesi miten toimia, missä toimia ja  miksi toimia vaikka hän itse ei ehkä tiennytkään. Kyllä hänelle kerrottaisiin ja annettaisiin tarvittavat käskyt. Kun oman pienen osansa teki niin ehkä se riitti. Teltassa hän kaivoi esille perunalastupussin. Koko Hankoniemi oli evakuoitu siviileistä. Sotavaltio tyhjensi elintarvikemyymälöitä kaikista elintarvikkeista. Patteriston huoltopatterin talousaliupseeri alikersantti Laitinen, varsin epämääräisen ja pari tuomiotakin sisältävän elämänhistorian omaava mies oli lunkina, ovelana, röyhkeänä ja tilanteisiin tarttuvana miehenä saanut puhuttua itsensä mukaan kyseisiin evakuointihommiin. Kirjaa pitämään ja inventeeraamaan, tietysti.

Kyseisen luovan kirjanpidon seurauksena hän oli tuonut patteristolle useamman vihulaissäkillisen sekä noita perunalastuja, säilykkeitä, suklaata ja tupakkaa. Patteriston komentaja taisi olla oikein hyvin tietoinen asiasta muttei puuttunut siihen mitenkään. Sillä eihän lähimaillakaan ollut mitään sotilaskotia tai kanttiinia. Sotilaskotisisarilla oli ylivoimainen urakka jo puolen miljoonan kokoisen ja vieläkin kasvavan kenttäarmeijan kanssa. Laitisen tekemä evakuointi nosti mielialaa. Tempauksensa seurauksena Laitisen nimi muuttui patteriston miesten keskuudessa samantien Junnu Vainion biisiä myötäillen salakuljettaja-Laitiseksi.

Laitinen oli tuonut miehille myös lenkkimakkaraa josta Penttinen pani lenkinpuolikkaan lämpiämään perinteisellä tyylillä eli lenkki pakinkanteen ja kansi lepäilemään kamiinan kylkeen. Siinä se pikkuhiljaa hautuisi valmiiksi. Aikaisemmin päivällä oltiin syöty noppasoppaa jonka vaikutus samassa puolijoukkueteltassa majailevaan tykin suuntaajaan tykkimies Mustoseen oli tunnettu. Mustonen käänsi kylkeään ja päästi samalla niin hirveän pierun että termi ”perse repesi” muuttui miehille välittömästi todeksi sekä äänellä että hajulla varustettuna.

- Voi vittu Mustonen… mee muualle mätäneen… toi tuli kyllä varren kanssa…

- No helvetinkömä sille mahdan että noi sotavaltion sapuskat tekee minusta ongelmajätelaitoksen… olkaa onnellisia ettei se päivällinen sapuska ollut hernesoppaa…

Penttinenkin meni omalle kenttäpatjalleen. Nimenomaan omalleen. Armeijalla ei ollut antaa läheskään kaikille reserviläisille makuualustaa. Penttisellä oli myös oma makuupussi. Semmoinen huoltoasemapussi mutta tyhjää parempi kumminkin. Malli Cajander oli sentään historiaa mutta hyvin paljon miehet olivat joutuneet tuomaan mukanaan omia varusteitaan. Penttinenkin oli tuonut kenttäpatjan ja makuupussin lisäksi oman reppunsa, puukon, kompassin ja kirveen.

Mieli oli kaikilla levoton. Tuleeko tästä sota? Ottaako ne supervallat riskin? Ja jos ottaa niin entäs jos niiltä lähtee sen touhun kanssa mopo käsistä? Paljonkos niitä atomipommeja olikaan? Kymmeniä tuhansia vissiin. Joka tapauksessa ihan perkeleen tarpeeksi. Penttinen nukahti rauhattomaan uneen ja muisti kuulleensa jossain välissä teltan matkaradiosta Yleisradion uutisen jonka mukaan Moskovasta ei ollut tullut mitään uutisia kahteen tuntiin. Mitähän sekin mahtoi tarkoittaa? Meinaako ne perkeleet hyökätä? Penttinen oli sen verran väsynyt ettei jaksanut jäädä kuuntelemaan vaan nukahti uudestaan.



Seuraavana aamuna:

Penttinen havahtui siihen että tykkiryhmän johtaja alikersantti Issakainen potki miehiä jaloille ja komensi heräämään.

- Mitä vittua… onko hälytys… ei oo mun väijy vielä…

- Turpa kiinni jätkät. Radiosta tulee kohta ylimääräinen uutislähetys.

Unentokkuraiset miehet alkoivat kuunnella uutisia.

- Eli vallan ottaneet sotilaat ovat vakiinnuttaneet tilanteen niin Moskovassa kuin muuallakin. Sotilaat ovat syrjäyttäneet ja vanginneet politbyroon sekä nostaneet uuden politbyroon johtoon tähän mennessä varsin tuntemattoman Mihail Gorbatšovin. Uusi hallinto on esittänyt Natolle – niin kuin Suomellekin – että kaikki aseistetut joukot siirretään mahdollisimman nopeasti viisikymmentä kilometriä pois rajoilta ja sen jälkeen aletaan neuvotella mobilisaation molemminpuolista purkamisesta ja tilanteen normalisoimisesta. Saamiemme tietojen mukaan Nato on suostunut ehdotukseen. Näyttää siltä että kriisi on laukeamassa sittenkin rauhanomaisesti…

Issakainen kaivoi taskustaan tupakkiaskin. Ankarana tupakkimiehenä se oli hänellä vihreää karvapersenorttia. Hän tarjosi tupakan kaikille teltassa oleville miehille.

- Rauhanpiippua, jätkät.

Jopa tupakoimattomat ottivat nortin ja panivat palamaan. Yksi heistä totesi ankarasti yskien:

- Kyllähän… khöh khöh… tää rauhanpiippu maistuu ihan karmeelta… mutta mielellään sen polttelee… jos ei tarttekaan ruutia polttaa…

Yksikään miehistä ei tuntunut olevan katkera siitä ettei päästy tekemään isoisien urotöitä uudestaan. Rauhanpiippu maistui hyvältä. Kitkerältä ja keuhkoja polttavalta mutta hyvältä. Ehkä tässä pian päästäisiin takaisin kotiin. Joka odottaisi siellä mihin jäikin. Ehjänä ja pommittamattomana.



Hyvää alkanutta kesää kaikille lukijoille ja jälleen lämmin kiitos Taisteluvälineupseerille.

50 kommenttia:

Tiukka-meno kirjoitti...

Ennen leipätekstin lukemista, Wilmastrandin kasarmilla ihmeteltiin että mmitähän vittua rannikkotykistö tekee täällä ukot oli järestään päätä pitempiä(ite 180cm.) Eikä niitä näkyny sotkussakaan joka oli tien toisella puolella.joskus iltalomilla näky mut ihmeen arkoja olivat he, jos ei saanu kolmee yhtä vastaan. Kerran aattelin nakkikioskilla ettei tästä ilman turpasaunaaa selvitä kun olin yksin rakuunana ja muut tykkijulleja,juttelin mukavia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Tiukka-meno. Taitaa muuten olla niin että nykyisin ei ole varusmiehinä enää niin rakuunoita kuin rantapyssyn miehiä.

Tiukka-meno kirjoitti...

Joo, ei oo rakuunoita. Joskus tulee ajeltua rakuunamäen yli vanhoja muistellen. Siviilikarkuri II/88.

intrigööri kirjoitti...

Tuli ihan muistoja mieleen, sillä olin 1986 kertiksessä Suomenlinnassa. Rannikkotykistö on minulle vieras aselaji, mutta käyttivät ne meittii Isosaaressa sitäkin ihmettelemässä. Ihmeteltävää kyllä riitti. Vaikuttavimpia olivat tsaarien aikaiset tykit, joiden rakenteita oli kallion sisälläkin monta kerrosta. Pään olisi voinut tunkea tykin putkesta sisään.

Pienempiä kantalinnoitettuja kanuunoita näytti olevan paljon, olivatkohan ne jotain 150 millisiä ja pienempiä. Muisti jo pätkii, en ole varma montaako maalia kapiaiset sanoivat voivansa tulittaa yhtä aikaa, kai johonkin 30 kilsaan asti. Tulenjohtosysteemi oli silloisen varkautelaisen ison bittipajan Altim Controlin tekemä.

Maalit määriteltiin tutkilla ja etäisyyttä varten oli hätävarana myös silloin uutta laserkalustoa. Ohjuksia eivät meille näyttäneet, eivätkä niistä kertoneet. En tiedä miten pitkälti rannikolla nykyisin ollaan pelkkien ohjusten varassa, mutta oletan, että tykkijullien putkistakin vielä tarvitessa pölähtäisi ja osuisi kanssa. Isosaari on tiemmä vastikään avattu yleisölle, ainakin osittain.

Äsken edesmennyt Tuulikki Ukkola oli 1986 samalla kertiksellä. En tuntenut Tuulikkia paremmin, vaikka oltiin melkein sotakavereita. Rauha hänelle.

Anonyymi kirjoitti...

Etenkin 152mm Canet/Tampella kaluston aikana RT:n lataajien piti olla isoja ukkoja.
Kranaatti painaa n. 50 kg ja kartussilaukaus (Täyspanos) 80kg.
Tykille löytyi edellisen yhdistelmää, joka sytyttimineen seisoo 175cm korkeana jöötinä.
Ei tällaisia yhdistelmiä kannattanut yrittääkään latailla lyhyillä sotilailla.
Korosta riippuen latauskorkeuskin kun oli yli puolitoista metriä.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tiukka-menolle, intrigöörille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Tiukka-meno: Noin yleensäkään en pidä sitä varuskuntien lakkauttamiskiimaa kovin viisaana.

Intrigööri: Kiitos jaetuista muistoista. Jäljellä ei ole enää kuin 130 TK-kanuunat ja nekin poistuvat käytöstä 2020-luvulla. Ja rauha edesmenneille.

Tvälups: Hirveitä jöötejä. Selväähän on että niitä Kuivasaaren 305-millisiä pystyttiin käyttämään puolestaan vain konevoimalla. Niihin ei kenenkään haba enää riittänyt. Olis kyllä kiva päästä kertaalleen katsomaan kun Kuivasaari ampuu.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Karvaperse nortilla mikä on vanhan alkiolaisuuden sekä suolakurkun ohella ainoat vihreät mitä kunnioitan, sillä tuli tupakin poltto aloitettua kun "lainasi" isän askista. Muutoin sangen mielenkiintoista. Jotenkin tuntuu että maanpuolustus ja varautuminen oli paljon parempaa vielä 1980 luvulla. Vaikka kalustossa oli vanhaa, no oli sotien aikana raskaita vissiin 1800 luvun loppupuolelta jäykkälavettisia kanuunoitakin, yhtä kaikki kysymyksessä oli hyvin koulutettu reservi joka osasi käyttää niitä ja näin ollen vanhatkin varusteet olivat mahdolliselle eikös se tullut aina lännestä vihulaiselle todellinen uhka. Kehitysmaihin tai maissa missä sivistystaso on heikko viety nykyaikainen kalusto rapistu aika nopeasti käyttökelvottomaksi. Itse kun on ollut näitä puolisotilaallisissa joukoissa ja näemmä huru-ukkona jostain käsittämättömästä syystä vieläkin reservissä sijoitettuna hys hys miehenä ihmettelee ye upseerien natokiimaa. Sitä kuinka käyttökelpoista tavaraa joka huolloilla ja päivityksellä piti vimmalla ja voimalla hävittää. Ajatellaanpa traktoria ja peräkärryä, eihän se Valmetti ole niin hieno kun voitonpäivän paraatissa tai Champs Elyseellä heinäkuun 14 päivän paraatissa panssariautot mutta kriisiaikana ei ajella motareita vaan liikutaan siellä missä on vaikea havaita liikettä. Tuossa kun on joskus Muuramessa katsonut kun toimivia tankkeja viedään Stenalle paloiteltaviksi niin veronmaksajan sydäntä kirpaisee. Afganistanista on löytynyt jopa ranskalaisia ft17 renault panssareita, 37mm:n supersurkealla tykillä kuitenkin väijyksistå päättää hummerin tai kuorma-auton matkan teon. Jossain jemenistä oli kuvia kun heimosoturit oliko T34/85 tulittivat hallituksen joukkoja mutta sen verran varovaisia että tykki laukaistiin narulla ulkoapäin. Ukrainassakin käytetään vielä kuten monessa muussakin paikassa toisen maailmansodan aikaista kalustoa, jos käyttäjät osaavat käyttää niitä ja ottavat rajoitukset huomioon niin ei ne häpeä hypermoderneille hilavitkuttimille joiden hyödyllisyys loppu patterien puutteeseen tai halvalla kiinassa tai vietnamissa tehdyn elektronisen osan porsimiseen. Parhaassa tapauksessa hypermodernihilavitkutin saattaakin tehdä ullatuksia jos Kiinalaiset aktivoivat viruksia tai hakkeroivat. Drone saattaa lähettää hc pornoa tilannekuvan sijasta.

Tuumailija kirjoitti...

Nuorempana kehittelin päässäni mielenkiintoisen salaliittoteorian. Kenraalit ja suurin osa päättäjistäkin ymmärsivät, että liittoutumattomuus ei enää toimi ja NATOon olisi syytä liittyä, mutta kansa vastusti ideaa vielä liikaa. Näin ollen homma ujutetaankin sotilaallisen vajeen kautta: tämän puolustusvoimien hiljaisen heikentämisen, varuskuntien lakkauttamisen, määrärahojen supistamisen, koulutusajan lyhentämisen ja sodanajan miesmäärien vähentämisen taustalla suurempi suunnitelma oli ajaa puolustus niin surkeaan jamaan, että lopulta kansa alkaisi pelätä. Sitten media alkaisi lietsoa tätä pelkoa ja näyttää NATO ainoana jäljellä olevana vaihtoehtona. Kansalle todettaisiin "no nyt on vaan pakko mennä NATOon, koska muuta ei enää voi". Ja näin saataisiin kansan mielipide kääntymään ja Suomi mukaan klubiin.

Tämä hieno salaliittoteoriani kuitenkin kaatui: Jussi Niinistön kausi sai epäilemään että onkohan näin sittenkään, koska puolustusvoimat kieltämättä sai varsin paljon hyvää osakseen hänen aikanaan. Niinistön loikka Sinisten kelkkaan oli ikävää, mutta puolustusministerin tontin hyvää hoitamista en voi nykyisillä tiedoillani oikein kiistääkään.

Henkilökohtaisesti huvittavaa teoriani kannalta oli se, että kuuluin jo tuolloin NATOn kannattajiin (ja olen yhä) ja olisin saattanut olla jopa tyytyväinen jos suunnitelma olisi onnistunut. Nyttemmin ajattelen, että liittoutuminen olisi järkevää, mutta ei se saa tarkoittaa sitä että oma puolustuskyky pitäisi ajaa alas. Oikea ratkaisu on molemmat: Suomella tulee olla hyvä ja laadukas sotaväki, ja lisäksi ison liittouman tuki takanaan. Sitäpaitsi olemme jo nyt niin lähellä NATOa kuin voi olla, olematta kuitenkaan varsinainen jäsen. Yhteistyötä, asekauppoja ja pieniä muutoksia tehdään NATO-yhteensopiviksi ja olemme ns. tarkkailijajäsen jo nyt.

Toisaalta Ruotsin puolustusvoimien kammottava alennustila kyllä suorastaan huutaa NATOa apuun. Ruotsilla oli vielä vuonna 1985 hirmu vahvat asevoimat, mutta nyt se alkaa muistuttaa jo sotilaallista tyhjiötä. Armeijaton maa saa armeijan, halusi tai ei. Nähtäväksi jää käykö niin.

Anonyymi kirjoitti...

152/50 T, omaa sukua 6" Canet, aloitti uransa ranskanmaalla 1890-luvulla. Venäjällä 1895. Kuvassa tykki ns. napalmkilven suojaama. Ko. peltikuori suojaa sateelta ja napalmilta. Ei siis ole varsinainen panssarikupu. Suomessa ura alkoi 45 kaliberin putkella, kantama oli muistaakseni alun toista peninkulmaa. Hökötys käännettiin ylösalaisin kehdossaan ja kantama parani 18 kilometriin. 50 kaliberin putki ja kai parempi ampumatarvike nosti kantamaa lisää 50-luvulta alkaen. 6" Canet edustaa kevyen risteilijän raskasta aseistusta ja on ylimääräisille väylälle tulijoille vakava uhka.

Canetin kääntölaakerin kuulat on muuten miehekkäitä, 4" kuulia. Niitä kyseltiin neukuilta 50-luvulla, ei löytynyt. Piti käyttää 100mm kuulia ja uusia laakerikehät vastaavasti.

8" Canet oli kanssa käytössä, koska poistui, en muista. Teho raskaan risteilijän raskaan aseistuksen tasoa. Käytännössä mikään rannikkoväylälle mahtuva alus ei kestä 8":n tulta.

10" Durlacherit poistuivat kai 50-luvulla jo. Vasta 1890-luvullahan ne olivat vanhanaikaisia. Jäykkälavettisia, mäkilavetille muutettuja. Hitaita ladata, matala koro. Sotivat vielä jatkosodassa. Poistumistaan suri koko rantapyssy. Olivat varmatoimisia ja ammus tehokas, laaki ja hylky - jos osui. Panssarilaivojen 254mm Bofors käytti samankokoista ammusta.

--- jatkuu

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

--- jatkoa

130 TK pystyi muistaakseni ampumaan vallan ilman miehistöä, etähallittuna. Kerran, vai oliko pari laakia - ohjekirja on hyllyssä mutten jaksa hakea. laiskuus on ilonamme. Gerald Bullin firma ja rantapyssy tekivät yhteistyötä ja kehittivät "32 kilometrin ampumatarvikkeen". Sitten joku hermostui Bulliin ja nirtsasi ja firma meni kanttuvei. Rantapyssy kehitti uuden perävirtausammuksen ite. Tornit saivat valonvahvistimen ja muuta kivaa, niinpä ne on nyt jonossa pataan. Viisas päätös...

100 56 TK - näitä hommattiin muistaakseni vielä 90-luvulla kovalla tohinalla lisää puolasta tms. ja modernisoitiin kans. Nyt ne on stenattu tai museoitu kaikki. Helevetin järkevää...

Paitsi, että rantapyssyn osuma sattuu ylimääräisiin väylään tulijoihin, pystyy se suojaamaan väylän miinoittajia ja miinoitusta. Miinoitus ja rantapyssy yhdessä sulkee väylän ihan miltä vaan. Vanha laskusääntö purjelaivojen ajalta on, että yksi rannikkotykki vastaa kolmea laivatykkiä. Horatio Hornblower jo osasi varoa ahjoaan lämmittäviä rantapattereita. Yksi kuusinaulion kuuma kuula riittää pienellä tuurilla tuhoamaan 96 tykkisen linjalaivan, 12 36 nauliota kuumine kuulineen on varma tuho. Rannikkolinnake ei keinu, ei kääntyile, nouse, laske eikä vikuroi. Lataaminen ja ammunta on nopeampaa ja tuli tarkempaa kuin laivatykeillä.

Nykyaikaan tuotuna lisäetuna on se, että rannikkolinnake ei tee navigointivirheitä eikä ajelehdi, sen GPS:ää ei voi häiritä. Eikä se uppoa. Jäätilanne ei estä rantapyssyä. Rantapyssy ei vahingossa ammu aluevesirajan ulkopuolelle. Provokaatio ei eskaloidu.

Rannikkotykistön alasajo on täysin järjetön päätös. Yhdistettynä avomerilaivaston apuveneiden hankintaan on ihan maanpetoksellinen päätös.

Kuivasaaren 305mm Obuhovit, omaa sukua 12" Vickersit, rakennettiin 30-luvulla. Tykit ostettiin muistaakseni ranskasta, osa saatin Inosta. Ino ulottui kronstadtin redille ja vaihtoi yhinmäen- Krasnaja Gora - kanssa tulta ennen Tarton rauhaa. Viipurinlahden torni menetettiin talvisodassa. Mäkiluodon tornin vei Porkkalan vuokraus ja sitä vastapäätä oli Aegna, virossa. Mäkiluoto ja Aegna pystyivät ohjaamaan toistensa tulta ja sulkemaan suomenlahden suun.

Valvontakomissio halusi isosaaren putket maihin varastoon. Menivät muistaakseni Keuruulle - vai menikö ne ensin Parolaan, nyt en muista. Palasivat 60-luvulla. Obturaattoriongelmien takia käyttö loppui 70-luvulla. Vladisvostokissa oli ihan hiljan samalaiset tykit käytössä, olis voitu kysyä niihin obturaattoreihin YYA:ta mutku ei. Tykkien korjaus oli suuri työ. Hauska yksityiskohta ekassa koelaukauksessa oli juuri torniin asennettujen rännien ja viereisen bajamajan lähtö maata kierävälle radalle. Putkesta kun puhaltaa aika paineella ulos ruutikaasuja, ihan eri lailla kuin 6" nallipyssyistä.

Pyssymies

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Vielä tuolloin ainakin nuo Kuivasaaren Obuhoffit olivat täysin ampumakuntoisia ja siistinä pidettyjä. Sen verran jossain meistä oli murtomiehen vikaa, että ovi aukesi ja käytiin kaikki sisällä tarkistamassa. Rikos lienee jo vanhentunut, jos nuorten kollien tiedonhankintaa nyt edes rikokseksi voi sanoa.

Vaikein ladattava oli silti tuo 100 56 TK. Vaikka torni oli kallioon louhittu ei siellä juurikaan tilaa ollut ja nakkipipo oli pidemmälle kaverille taivaan lahja kun pää paukkui koko ajan johonkin. Lataajakin mahtui käyttämään vain vasenta kättään. Niinpä sanonta olikin, että hyvä näitä on Venäjällä käyttää kun joka tornissa on lataajana vasenkätinen kirgisialainen painija, mutta toista se on täällä Suomessa. Sotavaltio oli muuten ostanut noihin aikamoisen nipun Jofan vasemman käden jääpallohanskoja jotka helpottivat hommaa. On siinä ollut Jofan kavereilla varmaan hiukan ihmettelemistä tilausta tavatessaan.

130TK oli hieno peli, periaatteessa sitä pystyi ampumaan yksi kaveri, tietty aina tuli taukoa kun karuselli meni tyhjäksi ammuksista, mutta silloisellakin systeemillä ei olisi tarvittu kuin yksi kaveri laskinasemaan tutkan kanssa ja koko patteria olisi pystynyt ammuttamaan vain viidellä ukolla.

QroquiusKad kirjoitti...

Tätä ja aikaisempia LKP-bloggauksia lukiessaan miettii, miten olisi käytännössä mahtanut onnistua näin kirjavan kaluston ja eritasoisten joukkojen liikekannallepano.

Wolf Halsti muisteli muistelmiensa 3. osassa olleensa seuraamassa yleisesikuntaupseerien karttaharjoitusta. Hän antoi tunnustusta "pojille" heidän paperikoulutuksestaan, joka oli paljon korkeammalla tasolla kuin hänen ja aikalaistensa.
Silti katsellessaan miten suruttomasti he heittelivät kartalla prikaateja ja suurempia yhtymiä, hän kertoi muistelleensa Talvisotaa:

varusmiespalvelus oli ollut miehistöllä 12 kk ja esimiehillä 15 kk,
maastoharjoituksia pidetty ylityötunteja laskematta (tässä kohtaa tosin epäilen hieman Halstin muistia) ja
100 000 reserviläistä harjoitellut sotataitoja vapaa-ajallaan Suojeluskuntajärjestön riveissä.

Tästä huolimatta suurin muodostelma, jolla Halsti kertoi hänen ja kollegoidensa kyenneen Talvisodassa operoimaan oli ollut rykmentti.

Ye-evl.evp. Tuomo Hirvonen kritisoi hieman samaa asiaa teoksessaan "Herra isoherra"
(https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/439909)
pohtiessaan, miten kaikki oikeasti onnistuisi:

hänen näkemissään lkp-suunnitelmissa kun oletettiin paljolti asioiden lutviutuvan itsestään mm. siten, että heti kun pyöräkuormaaja tarvitaan, se pakko-otetaan lähimmältä omistajalta.
Entä jos sellaista ei ole lähellä?

Jos tositilanteeseen oltaisiin jouduttu Kertomattoman Tarinan vuodessa 1985, olisi sotilaspoliisi saattanut päästä arvoon arvaamattomaan saamatta ehkä siitä kuuluvaa ansiota:

Gordon Williamson muistutti tämän teoksensa
https://ospreypublishing.com/german-military-police-units-1939-45-35218
esipuheessa sotilaspoliisin tehtävät ymärrettävän usein vain järjestyksenpitona niin omien joukkojen kuin sotavankien sekä mahdollisen miehitetyn vihollisalueen paikallisväestön keskuudessa.

SPolin merkittävimmäksi tehtäväksi kohosi hänen nähdäkseen ainakin II maailmansodan itärintamalla huoltokuljetusten ohjaus siten, että raskaat patteristot saivat murkulansa ja Truppenverbindungsplatzit lääkintätarvikkeensa, eikä päinvastoin.

Monen rintamamiehen kiukkuun selustarosvojen mukavasta turvallisuudesta Williamson muistutti, ettei liikenteenohjauksen päivystyksessä partisaanivaarallisella alueella ollut sen turvallisempaa kuin etulinjan kenttälinnoitteissa.

Ottaen huomioon maamme puolustettava pinta-ala suhteessa puolustavan väen määrään ei koko maan puolustamisessa päästäne vähemmällä huoltotrafiikilla kuin mihin Wehrmacht joutui itärintamallaan?

Kaipa nämä samat ongelmat kohdattiin meilläkin Talvi- ja Jatkosodissa? Halstin ja Hirvosen mukaan niistä ei ehkä otettu oppia aivan loppuun saakka?

Antakaamme kuitenkin SPolille kunnia siitä, mitä he tekevät vaikka kukaan ei sitä huomaakaan:
jos he alkaisivat tositilanteessa lähettää kaikki huoltokuljetukseet vääriin osoitteisiin, olisi ryssällä edessään lähinnä riemumarssi Pohjanlahdelle.

Ja kuten olen aiemminkin maininnut, kuningaslaji on aina ja kaikkialla huolto:
kun se lakkaa toimimasta, muuttuvat kaikki aselajit pian kiväärijalkaväeksi kunnes sekin lakkaa toimimasta laisinkaan.

Lakki, lepo, lakki päästä Töpinän edessä!

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Mäkiluodon kanuunat olivat nykyisin edesmenneellä seppälän silloisella panssarivarikolla Jyväskylän seppälässä varastoituna.

QroquiusKad kirjoitti...

Olipa kerran
(ei muuten edes kovin kaukana!)
talo, jonka isäntä soi rengille traktoreina ja muuna maatalouskoneistona vanhaa mutta käyttökelpoista.
Renkiäpä alkoikin kyrsiä se, että naapuritilojen rengit saivat ajella niin paljon paremmilla koneilla. Ajelivatpa jotkut jopa leikkuupuimureilla, vaikka pelloissa ei ollut kuin rehuviljaa!

Rengin kyrsiintyneisyys sen kun kasvoi hänen huomattuaan, että isäntäkin vaikutti haluavan ostaa uusia ja hienoja koneita.
Se vaikutti melkein pääasialta:
ostaapa hienompia koneita kuin naapurin isännällä...

Suurimmaksi kynnykseksi kohosi kuitenkin emäntä, joka ei sallinut isännälle talon rahoja tuhlattavaksi johonkin niin mitättömään kuin tilan työt:

Hah!
Hänhän oli havainnut vasta vähän aikaa sitten kylillä käyskentelevien pienten, pienten huutolaislasten ahdingon. Emäntä olikin omistautunut antamaan kaiken talon liikenevän irtaimen rahan näille lapsirassukoille.

Renki oli ällistellyt touhua vähintään yhtä kauan kuin isäntä, mutta eri vinkkelistä:
eiväthän nuo "lapset" mitään lapsia olleet!
Ei, vaan terveitä nuoria miehiä, jotka olivat alkaneet vaeltaa paikasta toiseen kuultuaan sellaisista emännistä, joille itkemällä hädänalaisuutta ja heti perään raivoamalla ylläpitoa sai ikuisen syytinkivaarin aseman.

Renki ei enää keksinyt parempaa tapaa saada uutta kalustoa kuin alkaa rikkoa käytössään olevaa. Isäntä ei pannut pahakseen, vaan salaa kannusti sihen:
kunhan emäntä tajuaisi, ettei talo pysy enää kohta pystyssä, ellei emäntä ala antaa isännälle rahaa ostaa uutta kalustoa rengin rikkoman tilalle, ei emmännälläkään olisi pian tilaa jonka rahoja jakaa.

Naapuritilan isäntä katseli touhua ällistyneenä. Hän nimittäin ymmärsi täysin, miksi renki rikkoi isännän omaisuutta ja miksi isäntä ei puuttunut asiaan...

Mutta sitä hän ei ymmärtänyt,
miksi isäntä ei ymmärtänyt olevansa Isäntä Talossansa,
ja voivansa komentaa
sekä rengin lopettamaan käyttökelpoisen kaluston rikkomisen
että emännän lopettavan talon rahojen lahjoittamisen muualta tulleille pahantekijöille, joita emäntä väittää valehdellen "lapsiksi".

Hänen talossaan kun hän oli isäntä ja vaimonsa oli emäntä.
Ainoa selitys naapuritalon tuhon kierteeseen näytti hänestä olevan, että naapurin isäntä oli ensin omaehtoisesti laskenut itsensä emännän alapuolelle ja nyt näytti siltä, että sen seurauksena jopa taloon asumaan asettuneiden tunkeilijoidenkin alapuolelle.

Renki sen sijaan...
Mihinköhän tuo mahtanee itsensä sijoittaa...?

Anonyymi kirjoitti...

Ryssä räjäytti koko Mäkiluodon linnakkeen lähteissään. Torni meni palasiksi ja matkusti romuksi Tallinnaan. Varaputkiahan noihin tykkeihin oli, liekö ne sillä panssarivarikolla olleet. Jos niitä ei ole lyöty pataan ei kyllä lyödäkään. Museovirasto suojelee, oikeasti. Örössä oli/on kaksi tykkiä ilman tornia ja varaputki on museoviraston suojelemana tykkitien vieressä. Sitä ei ainakaan käsilaukussa salakuljeteta saarelta pois...

Jos kranaatteja on jossain jemmassa niin nekin on suojeltuja, yli satavuotiaita kaikki tyynni.

Olis kyllä komeaa jos Isosaari ampuis uutena vuotena pari aikautettua sirpalekranaattia taivalle. Pläjäys salamavalopulveria trotylin seuraksi ja räjähdys korkealla suomenlahden päällä. Jäis papattimatto toiseksi.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Halstin talvisodan päiväkirja on aika valaiseva kirja. Huollon osuus selviää hyvin, Halsti kun touhusi 5. divisioonan huollossa. Rekipelillä toimi kannaksen huolto. Onnistuminen oli kaiken aikaa kiikun kaakun, onneksi puna-armeijan tykistö avusti. Ei ampunut huoltoreitille öisin - ja huolto ajoi kamaa yöllä. Myös neuvostoliiton ilmavoimat pitivät öisin selustan suhteen tulitaukoa.

Kolonnien aikataulutus oli tarkkaa puuhaa, tollot hevosmiehet olivat tietävinään paremmat reitit ja sotkua seurasi. Tielle kun mahtui kolonna joko menemään tai tulemaan, kahteen suuntaan kun ei mahtunut. Katastrofi oli monesti kovin lähellä, kun joku lähti väärään suuntaan. Ja aamulla teiden piti olla tyhjiä, pommikoneet ja tykistö alkoi aamuvuoron.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavarasta, Tuumailijalle, Pyssymiehelle, keski-ikäiselle pikkupojalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Pate: Vähän samanlaisia havaintoja minulla. Tuolloin 1980-luvulla on ajateltu että jos sillä voi ampua niin se pidetään varastossa. Se kun on kuitenkin parempi kuin käpyjen heittely. Nyt on heitettu paljon käyttökelpoista tavaraa sulattoon.

Tuumailija: Jussi Niinistö oli kyllä sellainen puolustusministeri joka oli aidosti kiinnostunut maanpuolustuksesta. Naton kohdalla tulee sinänsä muistaa että Naton eurooppalaisen siiven puolustus on koko lailla kuralla. Eli jos apua Natolta saa, niin se pitää saada Yhdysvalloilta. Se kun on siinä puljussa ainoa jolla sitä on antaa.

Pyssymies & keski-ikäinen pikkupoika: Minä arvelinkin että kyllä tässä porukassa on myös rantapyssyn miehiä. Kiitos mielenkiintoisista lisäyksistä.

Qroquius Kad:

Viesti1: Luulen, että se oltaisiin saatu sujumaan ainakin arvosanalla ”tyydyttävä”. Olihan sinänsä kakkosrähinänkin varustus niin sekalaista seurakuntaa ettei ole tosikaan. Huollollehan se on ollut ja olisi ollut myös 1985 ihan helvetillinen urakka ja niin kuin totesit niin ilman huoltoa ei toimi mikään aselaji.

Viesti2: Ja kyseisen tilan nimi taisi olla Suomela…

Yrjöperskeles kirjoitti...

Lisätervehdys Pyssymiehelle. Meni kommentit ristiin. Olen lukenut kyseisen kirjan ja nostan hattua sen ajan hevospeliporukalle. Kun miettii jo yhtä ainoaa pataljoonaa niin sen tarvitsema ruoka-, ammus- jne. kalustomäärä on valtava. Sitten kun puhuttiin vielä rykmenteistä ja divisioonista. Huoltopäällikön hommissa on täytynyt olla niitä jotka laskevat eivätkä toivo.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Esimerkiksi Isossa Britanniassa oli pienehkö kaaos Ranskan valtauksen jälkeen kun pelättiin a) saksalaisia laskuvarjojoukkoja b) maihinousua ja siellä poistettiin teitten varsilta kaikki opasteet. Jos oli huono kartta ja henkilö joka ei tiennyt tai ollut tarkka kolonnan sijaintia saattoi määränpään sijasta mennä huitsin helvettiin. Sitten jos tiet ovat kapeita niin käännä siinä useampi auto. Sama oli 1940 saksan hyökkäysessä ardennien läpi. Ranskalainen ryhmä pidätteli muistaaksen 4 tuntia etenevää kärkeä betoni punkkerista käsin. Lopulta tarvittiin stukia selvittämään. Samoin saksalaisten kolonnat jumittuivat siihen asti kun oikein iso herra otti storchin ja alkoi purkamaan ruuhkaa ilmasta käsin. Meilläkin kriisiaikoina tuskin ajellaan lämä pohjassa motareilla vaan kierrellään huomaamattomasti metsäautoteitä tai tilusteitä mahdollisesti jopa moton uria myöten joten eiköhän tuo maastokelpoisuus ole kaiken a ja o. Muuten kukas muistaa vielä 1980 luvun alussa miksi riittävän maastokelpoiset maasturit olivat verovapaita ennen kuin kateusverot romahduttivat myynnin.

vieras kirjoitti...

Hommalla arvaillaan että tulossa on melkoinen sosialistihallitus. Vihreille sisäministeri ja muuta mukavaa? Vittu saatana....en yleensä kiroile mutta nyt....Juneksen tavoin ilmastuna hallitus on full HD-suvakkihallitus, joka on low energy ja ministerit ovat retardeja ja vammaisia.

Pitää toivoa että persun pelko ja mahdollinen sisäinen eripura, sekä EU-puheenjohtajuus hillitsee pahimpia päättömyyksiä. Kun pitää isännöidä 28 maan ministerikollegoja ja virkamiehiä niin se vie huomiota, mikä voi hyvässä tapauksessa hillitä älyttömyyksiä.

Tässä joutuu turvautumaan vieraan apuun vaikka Ehrensvärd ei sitä suositellut. Kuvitelkaa kun Matteo Salvini sekä Unkarin ja Puolan sisämisterit jauhottava Suomen vihreää sisäministeriä...

Pitää toivoa että hallitus hajoaa ennen seuraavia säännönmukaisia eduskuntavaaleja.


Toivottavasti itse kullakin on piirongissa käteistä, mielellään myös dollareita, sekä kultaa ja hopeaa ja muuta arvotavaraa. Ja pihalla pelto jossa kasvattaa pottuja ja porkkanoita tms. sekä marjapensaita ja omena- tai luumupuita. Saa omasta pihasta ruokia ilman lisäveroja. Plussaa jos jollakin on possuja tai nautaaa.

Blat-järjestelmä tekee tuloaan? Kauppalehden EVVK-palsta aktivoituu entisestään?

Ei Kepu näköjään tehnyt viime hetken petostaan ja lähtenyt ulos hallitusneuvotteluista. Tämä olisi ollut niitä harvoja kertoja jolloin Kepun olis ollut paikallaan tehdä petos. Ei kai siinä, persuilla on paikka ottaa Kepun pöydät maaseudulla ja maakunnissa, ne ovat suorastaan tyrkyllä. Muutenkin persuille on tarjolla totaalinen ilmaherrus, näin Juneksen tavoin sanottuna.

vieras kirjoitti...

Persujen Jani Mäkelä on todennut että on myöhäistä haluta NATO:n jäseneksi koska paras tilaisuus olisi ollut 1990-luvulla. Silloin Venäjä oli tuolloin vielä heikko eikä olisi voinut tehdä mitään. Tarkoittanee vuosia 1992-1999, eli Jeltsinin aikaa jolloin Venäjä oli sekaannuksessa eikä sillä ollut neuvotoaikojen edellytyksiä mesota muitten tonteilla.

Putinin tultua valtaistuimelle, vanja on nostanut asevoimieaan alennustilasta. Samalla NATO-ovi on ollut tiukemmin kiinni, koska tietyt NATO:n jäsenet haluavat turvata kaupalliset intressit Venäjän suhteen. Tästä syystä voi olla ettei NATO edes ottaisi Suomea jäseneksi. Lisäksi suurin osa NATO:n jäsenten asevoimista on budjettileikkausten takia alasajettu verrattuna 1980-lukuun

Miksei mieluummin esitetä suoraa kahdenvälistä sotilassuhdetta USA:n kanssa? Samaan tapaan kuin Etelä-Korealla on USA:n kanssa? Tai vaikka semmoinen sotilassuhde mikä on USA:n ja Israelin välillä? Etelä-Koreassa on amerikkalaisjoukkoja, Israelissa ei ole. USA myy tai antaa Israelille aseita, rahaa, lainantakauksia ja tiedustelutietoja mutta se ei sodi iippojen puolesta vaan iipot sotivat itse.

Entä oma aseteollisuus? Maallikko voisi todeta että jos ei jotain saa ostettua ulkomailta, tai ei ole rahaa jolla ostaa, niin tekee itse? Minkä tyyppisiä aseita ja kalustoa voi tehdä itse? Vaatiiko se useiden vuosikymmenien tutkimusta ja tuotekehitystä sekä ison kasan rahaa?

vieras kirjoitti...

Persuyhteistyö ei kelvannut Petteri Orpolle kun julisti näin julkisesti. Eikä kyennyt tai halunnut takinkääntöön tässä asiassa. Luuli leuhkana että marssii Rinteen hallituksen koska Rinne joutuisi suostumaan mihin Orpo vaatii, ja olisi tosiasiallinen vallankäyttäjä kun Rinne olisi vain muodollinen pääministeri. Mielessä myös 2024 presientinvaalit ja sen läänityksen pitäminen kokoomuksella.

Kävikin niin että Rinne jätti Kokoomuksen oppositioon persujen seuraksi. Kokoomus ja viime kädessä Orpo on suurin syyllinen siihen että kohta aloittaa sosialistihallitus vaikka eduskunnassa on ei-sosialistinen enemmistö. Miten meni noin niinku omasta mielestä, kuten kysymys kuuluu....

Jos nyt jotain hupia tai vahingoniloa pitää löytää niin Kokoomus on oppositiossa omien jääräpäisten tekojen ansioista. Jos Kokoomuksessa on kellään älliä, niin Orpo tuupataan pois palliltaan.

Jos sekoomus sekoilee edelleen oppostiossakin niin se tarjoaa persuille mahdollisuuden ryöstökalastaa ja salametsästää myös porvareiden ääniä.

Jos Orpo olisi vaalituloksen selvittyä ehdottanut Halla-aholle (vaikka salaisessa tapaamisessa) että persut, kokkarit ja kepulit muodostavat hallituksen niin veikkaan että se olisi Halla-aholle kelvannut. PS+Kok+Kepu olisi muodostanut hallituksen, ehkä kristilliset vielä täytteeksi. Mutta kun ei kelvannut Orpolle....

Orpon, Risikon ja Mykkäsen jälkeen vihreä sisäministeri ei edes tunnu kovin kamalalta. Samanlaista matuilua ja mokuilua se ajaisi. Ero on siinä että vihreä suvakki on rehellisesti vihreä suvakki. Tässä voi olla paradoksi että vihreä sisäministeri herättäisi, joskin tahtomattaan, "yleisön" tajuamaan missä mennään. Parhaassa tapauksessa tuo voisi aikaansaada painetta muulle hallitukselle pitää sordiinoa mokutuksen suhteen.

Becker kirjoitti...

Tuo Hangon osuus oli mielenkiintoinen se kun on tuttua seutua. Niemi on täynnä kaikenlaista sotaan liittyvää Neuvostoliiton miehityksen ajoilta ja siellä sijaitsee myös erinomainen Rinatamamuseo.

En ole Naton kannalla. On turha ärsyttää itäistä naapuria, joka ei näillä näkymillä muodosta Suomelle mitään uhkaa. Päinvastoin kannattaa olla asiallisissa väleissä. Siitä hyötyy koko maan talous. Venäjä on vain tyytyväinen mikäli maassamme on tehokas puolustuslaitos. Se estää valloittamisen kaikista ilmansuunnista. Natolle Suomi on vain hankalsti puolustettava kaista joka luovutetaan suht nopeasti hyökkääjälle jotta saadaan merialue Naton ja Suomen väliin.
Tuo Krimin takaisinottamisesta johtuva Venäjän boikotointi on tullut maksamaan suomalaiselle teollisuudelle jo huimia summia.

Niin sanotuilla vanhentuneilla aseilla sotiminen tuo mieleen tuo Norjalaisten Oslovuonossa upottama saksalaisten risteilijä Blücher.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Tuttuja vehkeitä kuvissa. Tuli miltei huoleton nuoruus mieleen. :D

Talvirähinässä vaarivainaa oli ajomiehenä Taipaleessa.
Jatkorähinässä aloitti kk:ssa Karjalassa ja lopetti panssarikauhun kanssa (taas Kannaksella).
Tai niin ainakin sotilaspassinsa kertoi.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Kuten aikaisemmin puhuttiin natokiimasta niin 1980 luvun reserviläisarmeijan ylläpito oliko natossa tavoitteena 2,5%:a puolustusbudjetin osuus olisi silloin tarkoittanut budjetin vähintäinkin 2×. Toisaalta natossa on edelleenkin halveksunta asevelvollisuusarmeijaa kohtaan, kuka uhkaa vaikkapa hollantia jossa on pari prikaatia, ruotsin puolustus on ulkoistettu suomelle ja norjalle. Mutta jokaisessa toisen maailmansodan jälkeen käydyissä kahinoissa ammattiarmeijat ovat ottaneet pataan 10-0 tai jättäneet suosiolla maavoimien käytön pois. Näin kävi Afganistanissa, entisen Jugoslavin hajoamisessa, indokiinassa, Indonesiassa, adenissa.., yksi merkittävä ero oli vielä Kekkosen aikana se että kenraalit eivät politikoineet vaan olivat naama näkkärillä niin muuten myös poliisit. Johtuisiko myyräntyö siitä että kuten passinpolttaja Schullerkin vaati vallankumouksen kaadereita suorittamaan sotaväen mieluimmin RUK tai ehkä kadettikoulun jotta uudella punakaartilla olisi ollut sotilaalliset johtajat reaalisosialismin vallankumouksen syttyessä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Patelle Pankavaarasta, vieraalle, Beckerille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Pate: Joo, tällaista on historiassa tapahtunut. Nykyisinhän hyökkääjää sinänsä auttaa GPS tai venäläisillä se Glonass mutta eihän se kulku ihan yksinkertaista ole. Ja olettaisin että sotavaltiolla on kyllä suunnitelmat murrostaa suuremmat tiet. Muistan kyllä tuon maastoautohomman ja siinä oli järkeä. Maanpuolustusta on matkan varrella romutettu monella tavalla. Ja viesti kakkosesta minulla samoja huomioita.

vieras:

Viesti1: Luulen vähän että persun pelko ei vaikuta tässä hallituksessa ollenkaan. Sinänsä puolustusasioissa sen avaus oli jopa yllättävän asiallinen. Ei EU-puheenjohtajuuskaan hillitse mitään sillä hallituksemmehan on samalla linjalla kuin Saksan-Ranskan akseli (uudet akselivallat, hähhää).

Viesti2: Joo, se sauma olisi ollut silloin. Kun jäseniksi pääsivät myös käytännössä aseettomat Baltian maat. USA:lla on se tarvittava voima mutta että asia olisi kahdenvälisessä liitossa aivan selvä ja taattu niin silloinhan Suomessa pitäisi olla koko ajan ainakin pari prikaatia amerikkalaisia joukkoja. Niin että ne olisivat mukana jo ensimmäisissä sotatoimissa. En minä oikein tuostakaan vaihtoehdosta pidä.

Kysyit:

”Entä oma aseteollisuus? Maallikko voisi todeta että jos ei jotain saa ostettua ulkomailta, tai ei ole rahaa jolla ostaa, niin tekee itse? Minkä tyyppisiä aseita ja kalustoa voi tehdä itse? Vaatiiko se useiden vuosikymmenien tutkimusta ja tuotekehitystä sekä ison kasan rahaa?”

Vastaus:

Vaatii. Ja ihan helvetisti vaatiikin. Lisäksi Suomen omaan käyttöön tehtyjen aseitten tuotantomäärät olisivat sen verran pienet että asejärjestelmien hinta nousisi suhteellisesti vieläkin kalliimmaksi.

Viesti3: Kyllä Orpolle kävi tässä hupsis. Sinänsä olen eri mieltä kanssasi kokoomuksen porvarillisuudesta. Kun katsoo sen toimia niin verotuksessa kuin julkisen sektorin turvottamisessa niin vasemmistopuolueen minä siinä näen.

Becker: Kuulun niihin joilla ei ole Nato-asiasta absoluuttista mielipidettä. Mutta tosi on että kun asiansa osaava Natokenraali katselee karttaa niin helposti hän näkee sekä Suomen että Baltian maat alueena joissa hyökkääjää viivytetään, kulutetaan ja sitten (ehkäpä Ruotsin ja Puolan rajoilla) pysäytetään. Se ei ole Suomelle kovin mukavaa se semmonen kohtalo.

Ja nuo Venäjäboikotit ovat pikkuhiljaa tuhoamassa suomalaista karjataloutta. Ja minkä vuoksi? Ei niillä Krimin asemaa miksikään muuteta. Krimin kohdalla (huutakoon joku putinistista jos huvittaa) tulee vielä muistaa että sehän itse asiassa kuului Venäjään ja siirrettiin ns. sisäisenä siirtona Ukrainaan vuonna 1954. Itä-Ukrainan kohdalla tilanne on tietysti toinen.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Minun toinen ukkini muuten oli talvisodassa myös Taipaleessa. Tiedä vaikka olisivat joskus tavanneet.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Entisellä kotipaikkakunnalla missä on EU:n viralliset rajanylityspaikat lentokentällä ja rajalla näkee heti jo markettien parkkipaikoilla ruplan kurssin suhteessa amerikan taalaan sekä öljyn barrelihinnan Rotterdamissa katsoo vain naapurien rekisterikilpiä mistä oblasteista ollaan liikkeellä ja onko maxipakuilla ostosmummuja liikkeellä. Ostoskärryistä näkee kulloisenkin tuonti- tai vientirajoitukset. Esimerkiksi laktoosittomat maitotaloustuotteet menevät kuin häkä päähän, samoin vauvanruokavastikkeet. Alle 10 vuotiaiden lasten vaatteet ja kuomasaapikkaat. Vastaavasti tuontipuolella on lm savukkeet, iv b olut, votka. Kaverit hamstraavat bensiiniä ja dieselöljyä, bensa on aitoa bensiiniä ja säilyy toisin kuin nesteen pumpulta. Tuommoisessa 14000 asukkaan kunnassa yksistään kauppojen noin 5 miljoonan €:n veroton myynti tuntuu ja näkyy.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Ehkä itägooteilla voisi olla kiinnitys Krimille myöhemmin sinne siirtyi tataareja, venäläisiä ja ukrainalaisia olipa tarkoitus jo sota olisi päättynyt toisin niin tuoda pohjoisitaliasta etelätyrolilaiset. Sitten kun otetaan huomioon Ukrainan kansan systemaattinen vaino bolseviikkivallankumouksesta lähtien kun olivat bolseviikkien ja venäläisten silmissä separatisten pyrkimysten vuoksi epäluotettavia. Unohtamatta että mustallamerellä krimin edustalla on kuten latakian rannikolla välimerellä korkkaamatta yhdet maailman suurimmista öljy- ja kaasukentistä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate.

Viesti1: Olen siinä käsityksessä että venäläiset ostavat Suomen puolelta myös erittäin mielellään kaikenlaisia suomalaisia pesuaineita.

Viesti2: Ukrainan kohdalla tulee muistaa ja muistuttaa Holodomorista jolloin bolshevikkien toimesta maassa kuoli nälkään miljoonia ihmisiä. Samaan aikaan kun Neuvostoliitto vei ukrainalaista viljaa maailmalle. Se ei siellä Ukrainassa taatusti unohdu. Mutta nähtävästi nekin ajattelivat että Krimin takia on turha ryhtyä sotimaan.

vieras kirjoitti...

Jos viesti ilmestyi kahteen kertaan niin poista ensimmäinen.

Tarkoitin porvareilla äänestäjiä. Porvariäänestäjä luulee äänestävänsä porvaripuoluetta vaikka äänestää puoluetta joka ajaa lisää veroja, velkaa ja kaverikapitalismia, sekä arvoliberalismia, EU-federalismia ja globalismia.

Miksi noin on? Meneekö tämä psykologian puolelle? Veikkaan että kyse on vanhoista ja vanhentuneista mielikuvista. Tuo mielikuva on peräisin omasta tai vanhempien tai isovanhempien lapsuudesta ja nuoruudesta. Porvarit ja kypäräpapit elävät noita aikoja. Puolueen äänestäminen on tapa ja tottumus, jopa osa identiteettiä.

Toinen on vaihtoehdon puute. Oikella ja konservatiiveissa ei ole ollut kilpailutilannetta. Kaksilla tai useammilla rattailla pelaava kokoomus on ottanut konservatiiviäänet itsestään selvyytenä. Se on kuitannut äänet ilman että on edes houkutellut niitä. Tähän asti.

Persuilla olisi mahdollisuus jollain keinolla kaapata porvareita ja kypäräpappeja. Miten pieni puolue kokoomus olisi jos kypäräpapit ja porvarit siirtyisivät persuihin? Jäljelle jäisivät vain ne jotka haluavat veroja, velkaa, kaverikapitalismia, arvoliberalismia, EU-federalismia ja globalismia. Ei näillä pääse suureksi puolueeksi etenkään jos avoimesta kannattaa näitä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Ei tullut kahteen kertaan. Melkoinen – suurin – osa kokoomuksen äänestäjistä äänestää mielikuvan mukaan. Väitän, että yksi syy on valtamedia joka pitää yllä mielikuvaa perinteisestä puoluekentästä. Mitä tulee persuihin vs. tuo asia niin se on toiveajattelua. Sen näkee viimeisten vaalien tuloksista. Tilanteen on mentävä – ikävä kyllä – vielä paljon huonommaksi.

vieras kirjoitti...

Ei pitäisi puhua mistään tapahtumattomasta mutta tässä ollaan tavallaan kahdeksan vuotta myöhässä. Olen harmitellut että miksi tätä 39 edustajan nuivapuoluetta ei saatu 2011 vaalissa. Eka syy on se että pari edellistä vaalikautta persut oli pikkupuolue. Sen olis tarvinnut olla isompi. Toiseksi se olisi tarvinnut prosessointia parin edellisen vaalikauden verran jolloin uuvatti-hillotolppailijat olisi savustettu pois tai pakotettu nöyrtymään tukemaan nuivia. Se päästiin tekemään vasta 2017 kesäkuusta alkaen mutta on vieläkin kesken. Persut on siksi vieläkin keskeneräinen puolue, jonka pitäisi kuitenkin olla pääoppositiopulue. Paikallisyhdistyksissä ja piireissä on vieläkin uuvatteja.

Ja miksei tuota vihersosialistihallitusta muodostettu silloin. Niin no, sossut ei ollut suurin puolue. Mikäli nykytyyppinen hallitus olisi tehty 2011, oltaisiin romahdettu pohjalle aiemmin ja persuille parien seuraavien eduskuntavaalien voitto, ja päästy aloittamaan uusi nousu ja jälleenrakennus.

Liikennetermejä mukaillen, ennakointi ei kelvannut eikä toiminta vaaratilanteessa. Siksi ollaan nyt vahinkojen minimointi-vaiheessa. Tai onko niin että tarvitaan jättipotti-vaalivoitto jotta päästäisiin siihen asemaan jossa voi minimoida tapahtuneet vahingot? Persujen pitää laatia suunnitelmat kovalle oppositiopolitiikalle, ja plan a, b ja c jos tulee vaalit, ehkä etuajassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Joo. Ei pitäisi puhua mistään tapahtumattomasta. Se on turhaa. Sitä ei ole tapahtunut. Se, minkälaiseksi persut muotoutuvat tullaan näkemään.

Anonyymi kirjoitti...

Tuotapa tuokkeroista. Minä en paljoakaan älyä noista sotahommista, no en kyllä sodastakaan. Yksi asia kiinnitti huomiota tuossa Qrogius Kadin (anteeksi jos nimen kirjoitus ei mennyt oikein) kirjoituksessa Suomen ja Saksan itärintamajutussa. Yksi sakuja haitannut seikka oli raideleveys, vennäänmaala kun se oli leveämpi kuin yleiseurooppalainen, eli leveämpi. Meillä se oli taas historialiisista syistä sma kuin neuvostojen maassa. Sitä en osaa sanoa vaikuttiko se ja kuinka paljon sodan lopputulokseen, mutta sanoisin että se vaikutti. Ainakin Saksan itärintamalla. Suuren ase- ja miesmäärän uudelleenlastaus tietyillä risteysasemilla ja niiden hidastava vaikutus materilaalin ja joukkojen siirroissa aiheutti melkoisia pullonkauloja. Luulisin. Huru-ukko

vieras kirjoitti...

Nuivalla äänestäjällä on se ongelma ettei ole tarjolla semmoista hätäuloskäyntiä, jota pitkin kulkemalla voi tarpeen tullen näpäyttää persuja. Semmoinen Full HD-kämypuolue joka toimisi kirittäjänä ja sparraajana persuille. Totesin tämän jossain aiemmassa viestissä.

Jos ei ole tämmöistä kirittäjää ja sparraajaa, niin ne pitäisi muodostaa persujen sisälle. Olisiko se kirittäminen ja sparraaminen helpompaa sisältä päin vai ulkoa päin?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Tuo on varmasti aivan totta. Miljoona-armeijan huoltaminen on muutenkin hikinen homma ja tuollaiset viivästykset ovat varmasti vaikuttaneet.

vieras: Suomen politiikan mannerlaatat liikkuvat vain niin hitaasti että uusilla yrittäjillä on hyvin pienet mahdollisuudet menestyä. Vaikka olisi kuinka fiksut ideat. Tuosta jälkimmäisestä kappaleesta en oikein päässyt jyvälle. Kilpailija persuille persujen koneistossa?

vieras kirjoitti...

Tarkoitin sitä että menestyviä kämypuolueita ei ole persujen ulkopuolella joten pitäisikö niissä pyörivät aktiivitoimijat värvätä persuihin? Sen tapaisia kuten Jari Leino, Junes ja Tiina jotka ottaisin persujen jäseniksi heti tänään. Näillä olisi ainakin jokin rooli missä pääsee oikeuksiinsa, esim. mediaosaamista vaativia liittyviä hommia, vaikka Suomen Uutisissa.

Jos tämän tapaiset henkilöt toisivat semmoista painoarvoa ettei persut suvakoidu tai muuten laiskistu ja mukavoidu, ja altistu sitä kautta järjestelmäpuolueiden lahjottaviksi? Jos mennään Jussin ja Riikan linjalla niin nuiva linja on taattu mutta pitää varmistaa ettei siitä lipsuta. Sitä ajoin takaa.

Pakkoruotsi on ollut Riikan sokea piste, mutta aikansa mietittyään hän on näköjään luopunut pakkoruotsin kannatamisesta. Joissain twiiteissä hän on sanonut noin. Jos näin on, hän saa minulta synninpäästön.

Trilisser kirjoitti...

Huru-Ukko kirjoitti raideleveyden mahdollisesta vaikutuksesta sakujen tulokseen itärintamalla. No, varmasti eri raideleveydellä oli haittansa, mutta sakujen kohtaloksi koitui sakukansallisosialistien (ja tällä viittaan, että syyttää ei kannata pelkästään nasseja, vaan hommassa oli sormensa sopassa myös ei-nasseilla).

Nimittäin koko Operaatio Barbarossan suunnittelu on oppikirjaesimeerkki toiveajattelusta, ylimielisyydestä ja uhkapelistä. Operaation huolto oli yhden kortin varassa: kaiken piti sujua, miten haluttiin.

Vaikka sakut olivatkin noin kokonaisuutena sodan parhaat soturit, heidän suuri puutteensa oli ymmärtää muita kansoja ja kansanluonteita. Tätä asiaa ei helpottanut se, että itse Aatuhan ei matkaillut muissa maissa, eikä siten omannut ensi käden ymmärrystä muista kansoista. Esimerkiksi perehtyminen englantilaisuuteen olisi saattanut avata hänen silmänsä ymmärtämään, miksi Englanti ei hyväksynyt hänen rauhantarjouksiaan.

Niin, tuo huolto. Sakujen yksi ongelmahan oli saksalaisten perinteinen halveksunta materiaalsiin seikkoihin eli heidän sotilasperinteessään ei riittävästi arvostettu materiaa, joten huoltopuolelle ei saatu välttämättä tasokasta porukkaa. Toinen siihen perusongelma oli, ettei mikään sakujen sotilasajoneuvo ollut suunniteltu (ennen sotaa) kestäväksi koviin oloihin. Sodan alussahan mm. tsekkiläiset panssarivaunut (sotasaalista) päivittivät luotettavuudeltaan sakujen omat selvästi. Sama ongelma oli kuorma-autoissa. Esimerkiksi britit rupesivat siirtymään jo ennen sotaa maastokelpoisiin jokapyörävetoisiin kuormureihin. Mutta sakut työntivät edelleen käyttöön kaksivetoisia rotiskoita. Samoin sakut epäonnistuivat täysin sotilasajoneuvojensa standardoinnissa: saman kokoluokan ajoneuvoja valmisti moni valmistaja ja mitkään osat eivät olleet keskenään vaihtokelpisia. Vrt. amerikkalaisten tiukkaan rationalisointiin.

Operaatio Barbarossan meillä vähemmän tunnettu kohtalokas virhe oli sitten Hitlerin ja Franz halderin juopa. Hitler itse asiassa kannatti Leningradin nopeaa valtaamista, mutta Halder kusi homman ja suorastaan sabotoi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys vieraalle ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne.

vieras: Ymmärrän pointin. Sinänsä on pelko siitä että persut jakaantuivat saman organisaation alla kahteen ryhmään niin kuin aikanaan SKP:ssä saarislaiset ja taistolaiset. Mikä ei ole hyvä. Pakkoruotsia en kannata minäkään.

Trilisser: Hitlerin ja Halderin ränäväleistä en tiedä mutta muuten totean että ihan hyviä huomioita. Tuntemattomassa majuri Sarastie totesi että ”saksalainen ei toivo, se laskee” mutta kyllähän se hyökkäys taisi mennä just toisin päin. Mitä kuvaa se, että saksmannit vielä joulukuussa 1941 joutuivat sotimaan kesävermeissä Venäjän talvessa.

Samoin on totta tuo kansanluonteitten ymmärtämättömyys. Neuvostoliittoa vastaan hyökätessään Saksa olisi voinut saada valloitetuilta alueilta itselleen liittolaisia kommunisteja vastaan mutta yli-ihmisajattelun myötä ne saivatkin aikaan kommunistien puolella taistelevia partisaaneja.

vieras kirjoitti...

Niin joo, varmaan on paras antaa heidän pysyä omissa viritelmissään, mikäli heidän toiminta persuissa johtaisi samanlaiseen jakaantumiseen kuin saarislaisten ja taistolaisten välillä. Tuosta jakaantumisesta on muistissa se kun persuissa oli nuivat ja soinilaiset jotka nykyisin tunnetaan uuvatteina. Uuvatit saivat kuoliniskun eduskuntavaaleissa, ja vielä kovemman iskun eurovaaleissa.

Persut sai eduskuntavaaleissa 17,48 prosenttia, ja uuvateille jäi 0,97 prosenttia. Voiko tuosta sitten päätellä että tuo oli Jabban todellinen kannatus, vaikka hän ei ollut ehdolla? Tai paljonko Jabba olisi saanut ääniä, olisko nostanut vertauslukua niin että uuvatit saisivat paikan? Läpimenon tuova vertausluku olisi edellyttänyt muutamaatuhatta ääntä lisää. Tipahtaminen olisi ollut Jabballe kiusallista, mutta läpimeno olisi tarkoittanut omaa yhden hengen eduskuntaryhmää.

Poistavatko uuvatit itsensä puoluerekisteristä? Viisi uuvattia on vielä Sipilän toimitusministeristössä ja kuittaavat palkat mitä ministerin pestistä saavat. Sen jälkeen he astuvat poliittiselle hautausmaalle haudattaviksi. Sinne he kuuluvat.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Joo, kyllähän noissa vaaleissa kävi selväksi että persuja ei äänestetty Soinin vuoksi vaan Soinista huolimatta. Tosin en ole varma että tajuaako se jätkä ison egonsa kanssa sitä vieläkään. En tiedä mitä uuvatit suunnittelevat mutta aika epätoivoistahan se heidän touhunsa on. Puoluerekisteristä poistuminen voisi olla ihan fiksu vaihtoehto.

Jani Alander kirjoitti...

Pistää miettimään, että luulisi ison osan jaetuista kolmenlinjan kivääreistä olleen näitä Suomi-versioita, eli Pystykorvaa ja Ukkopekkaa, rynnäkkökivääreitä kumminkin oli melkoiselle osalle, ja näitä sotapyssyjähän varastoissa luulisi piisaavan. Ts. ei tarvista ihan sentään alkuperäisille M91:sille.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jani. Reservi oli tuolloin tommonen 700.000 ukkoa. Rynkkyjä oli 300.000. Vanhat kolmen linjan pyssytkin olivat vielä varastoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten Ykä tuossa kertoikin:

1985 olisi puolet reservistä aseistettu ysiykkösillä ja sen johdannaisilla.
Rynnäkkökiväärejä löytyi sellaiset reilu 300 000 kpl.
Kun taas:
m/1891 180 000 kpl
m/91-30 120 000 kpl
m/39 100 000 kpl

Pystykorvat (m/27, m/28 ja m/28-30 yht. 58 000kpl) olivat elinkaarensa lopussa ja poistuivat sotavarauksesta seuraavana vuonna (1986). Miksi sitten vanhempia (ja huonompia) malleja m/91 ja m/91-30 säilytettiin varauksessa aina 1990-luvulle? Niiden määrä. Huollollisesti oli helpompaa varautua suuremman kokonaismäärän omaavien kiväärien jakoon kuin sekalaiseen mallistoon.

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Taisteluvälineupseeri ja kiitos lisäyksestä. Tulee muistaa että ne kiinalaiset ja harppisaksalaiset rynkyt ostettiin vasta 1990-luvulla.

Anonyymi kirjoitti...

Muistettava on myös, että tuolloin doktriiniin kuului vanha oppi siitä kuinka jv-taistelijalle pitää varata kaksi henkilökohtaista asetta. Siis toinen ukolle ja toinen reserviin.

Työkalut kun eivät tahdo kestää ikuisesti.

Vaikka taistelijan varsinainen ase olisi ollut ryhmäase kvkk/kk tai pk niin kaiken varalta varastoituna löytyi myöskin kivääri.

Edelleenkin huolto (täydennys- ja kunnossapito) varastoi myöskin ylim. aseita sillä pitää varautua niiden rikkoutumiseen, häviämiseen ja tuhoutumiseen.

-Tvälups-

Trilisser kirjoitti...

Sotahistoriallisen aikakauskirjan numerossa 4 (1985) on Ernst Klinkin artikkeli, jossa käsitellään Halderin aivoituksia.

Jani Alander kirjoitti...

Kiitos Tvälups, aina silloin tällöin yllättyy erityisesti alkuperäisten M/91:sten määrästä. Saatiinko sitten tuota 91/30:sta noin paljon sotasaaliina vai myikö sakut meille osan noista?

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki m/91-30:t olivat Talvi- ja Jatkosotien sotasaalista.
Kyseistä sotasaalista oli enemmänkin mutta osan näistä Vanja sai takaisinvallatuksi.

Vapaussodan jälkeen ennen toista maailmanrähinää Suomi osti ja vaihtoi kv-asemarkkinoilta kaikki erät m/1891 -kiväärejä, joita vain käsiinsä sai. Osa oli täyttä romua loppuunammuttuine piippuineen mutta näistä kunnostettiin suomalaiset versiot m/91:stä aina m/39 Ukko-Pekkoihin ja myöhemmin TAK-85 myöden.

Suomessa ei ole koskaan valmistettu ko kiväärin kehyksiä/runkoa, eikä kaikkia lukon osiakaan.


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Trilisserille ja Jani Alanderille & kiitos kommenteistanne ja hyvistä lisäyksistänne.