torstai 2. tammikuuta 2020

VANHAT VALTIOMIEHET TAIVAAN ILOSSA


Taivas, tammikuu 2020 ihmisten ajanlaskua, Taivaan ajanlasku on hieman monimutkaisempi…


Kymmeniä vuosia aikaisemmin maalliset murheet taaksensa jättänyt entinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen vietti iänkaikkista aikaansa mukavassa taivaallisessa residenssissään hieman melankolisissa tunnelmissa. Kyseinen mielentila oli hänelle Taivaassa uusi ja muistutti maallisista ajoista. Kekkonen ei ollut kuolemansa jälkeen ollut tippaakaan kiinnostunut maanpäällisistä asioista sillä uudessa residenssissä oli niin paljon muuta ja huomattavasti vähemmän stressaavaa ajanvietettä. Johan tuota eläessään ehti huolehtia enemmän kuin tarpeeksi.

Tilanne oli muuttunut noin kuukautta aikaisemmin kun hänen vanha tuttavansa muttei välttämättä ystävänsä tuli yllättäen pistäytymään. Hänhän oli Väinö Tanner, kuuluisa demaripoliitikko ja valtiomies edelliseltä vuosisadalta. Kekkonen tuumaili että näinköhän Väinöllä oli jäänyt jotakin hampaankoloon siitä sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ja kysyikin asiasta ensimmäisten tervehdyksien jälkeen. Tanner vastasi levollisella äänellä:

- Enhän minä siitä. Ryssien käsikassarahan sinä olit mutta olosuhteiden pakosta. Ja joka tapauksessa jos meidät oltaisiin tuomittu Moskovassa niin köyttä kaulaan olisi tullut joka häiskälle. Minä tulin ihan muilla asioilla. Oletkos sattunut seuraamaan tuota maanpäällistä meininkiä maanpäällisessä nykyajassa? Tarkoitan nimenomaan sitä meidän maallista kotomaatamme Suomea?

- Jaa… enhän minä. Mitäs minä siitä. Tässä kun on ollut kaikenlaista muutakin. Ei ole vielä jaksanut niistä maallisista menoista innostua. Taivaassa pojan koti on. Vaikka tiedänhän minä että taivaallisilla taivaskanavilla on kyllä kanavat joissa niitä voi seurata ihan suorana lähetyksenä. Vielä paljon tarkemmin kuin maallisilla kanavilla.

- Rupeapas piruuttasi vähän katselemaan. Sitä minun mainitsemaani Suomea kas kun ei ole enää olemassa. Ainakaan siinä mielessä mitä me kumpainenkin silloin aikanaan ajateltiin. Ajattelin vain käydä antamassa vinkin. Minä tulen sitten vaikka kuukauden päästä uudestaan käymään. Som´taivaallinem´moro.

No äkkiäpäs se Väinö sitten lähti, tuumaili Kekkonen. Ei edes kahvikupposta juonut. Tarttee varmaankin ottaa kaverin neuvosta vaari ja käydä vähän vilkaisemassa. Kun se kerran niin salaperäinen oli. Mitähän hittoa se oikein tarkoitti kun totesi että Suomea ei enää ole? Ei kai täällä Taivaassa mitään vanhuudenhöperyyttä ole? Vai oliks tää joku vanhan demarin käytännön pila?

Kekkosta alkoi kiinnostaa ja hän viritti taivaallisilta taivaskanavilta seurattavaksi Suomen tilanteen katsoen ensimmäisenä vallitsevaa maanpäällistä nykyaikaa joulukuussa 2019. Uutinen kertoi vasta nimitetystä uudesta hallituksesta ja näkyville tuli kuva viidestä rivissä seisovasta naisesta ja Kekkonen tuumasi että kas, onpas tasa-arvo mennyt Suomessa pitkälle kun julkisuudessa esitellään myös hallituksen ministerien sihteeriköt. Sitten Kekkonen katsoi kuvatekstiä hieman tarkemmin ja totesi että mitä erinomaisen helvattua… opetusministeri… valtiovarainministeri… pää – voijumalauta – ministeri… sisäministeri… oikeusministeri… mitä helvettiä ne ovat menneet suhraamaan… ja mitä on noi vihreät ja vasemmistoliitto… voisko vihreät olla niitä Koijärven hippejä… ei kai ny sentään… ja ei toi vasemmistoliitto kumminkaan mikään TPSL voi olla….

Kekkonen päätti alkaa seurata kulunutta historiaa aina siitä päivästä alkaen kun hän ilmoitti vuonna 1981 Suomen kansalle että mä en viitti enää. Periaatteessa historia ei näyttänyt alkuun ollenkaan pahalta. Ainakin se meni aivan toisin kuin hän oli aikanaan veikannut ja maan päällä lähes kaiken nähneen Kekkosen suu meni hämmästyksestä auki 26. joulukuuta 1991 kun Neuvostoliitto totesi että paska reissu vaan tulipahan tehtyä ja lopetti itsensä. Täähän rupee näyttämään hyvältä, tuumi Kekkonen ja jatkoi historian tutkimista.

Ja siihenhän se hymy sitten hyytyikin. Kekkonen ryhtyi seuraamaan tapahtunutta historiaa ja hänestä alkoi tuntua samalta kuin silloin aikanaan yli kahdeksankymppisenä. Henki ei tahtonut kulkea ja iänkaikkinen pumppu hakkasi pellemiljoonaa. Mitä ne olivat menneet tekemään…

…ne olivat luopuneet itsenäisyydestä vapaaehtoisesti ja muuttaneet Suomen maakunnaksi… maakunnaksi jota johti jossain kaukana oleva politbyroo joka ei taatusti puhunut suomea… no, eri nimellä se ehkä toimi mutta kyllä vanha kettu tunnisti saman paskan eri paketissa… ne olivat luopuneet omasta rahastakin… ja vielä rajoistakin kaiken lisäksi… kaiken sen kieroilun jälkeen mitä me silloin tehtiin että se itsenäisyys nimenomaan edes jotenkin säilyisi…

Kekkonen piti jonkun aikaa taukoa, nautti pari konjakkia ja jatkoi tutkimista…

…ja mitä mielipuolisuutta tää sitten on… kuskataan maahan jatkuvalla syötöllä joitain hemmetin kehitysmaalaisia elätettäväksi… pelkästään elätettäväksi… ei millekään liukuhihnalle… vaikka maassa on omia kansalaisia työttömänä puoli miljoonaa… ja hän kun aikanaan rustasi pystyyn hätätilahallituksen kun niitä työttömiä oli vain kuuskymmentätuhatta… eikä mitään muualta haalittuja solidaarisuuselätettäviä ensimmäistäkään… ja tuo uusin hallitus… se, mitä hän luuli ensin sihteeriköiksi… eihän se piru vie halua ottaa haltuunsa suomalaista elinkeinoelämää… se haluaa yksinkertaisesti lopettaa sen… ovatko ne tulleet ihan oikeasti hulluiksi…

Kaiken varalta Kekkonen otti yhteyden Taivaalliseen viestinnästä vastaavaan enkeliin:

- Viestintäenkeli puhelimessa.

- No Kekkosen Urkki täällä terve. Onks teillä… tota noin… joitain linjavaikeuksia tossa maanpäällisten asioitten kanavassa… sieltä kun tulee sen verran levotonta settiä että mulle tulee niistä maanpäällisistä ajoista mieleen lähinnä jotkut Kalervo Palsan kipeimmät sarjakuvat.

- Jaa… ei siellä pitäis… anskumä tarkastan… ei kuule, kyllä täällä kaikki on ihan kohdallaan. Se lähetys on aivan kunnossa. Milloinkas sinä muuten olet viimeksi seurannut maallisia menoja?

- Onhan siitä kauan. 1980-luvun alussa.

- Ahaa, no se selittää asian. Sulle on tainnut tulla ylirealistinen surrealismishokki. Se on yleistä sellaisille sieluille jotka katsoo maailman menoa liian pitkän tauon jälkeen ja liian paljon kerrallaan. Ota muutama konjamiini ja katsele materiaalia vain pieni pala kerrallaan.

Kekkonen kiitti viestintäenkeliä, lopetti puhelun ja yritti hahmottaa näkemäänsä. Lähinnä hänestä tuntui siltä kuin joku 1970-luvun Agit Prop-yhtye olisi kopioinut itsensä satakertaiseksi, lisääntynyt sitten keskenään tuhatkertaiseksi ja ottanut Suomessa täyden vallan.

Niin. Se Agit Prop.

Kukas sitä touhua silloin symppasikaan? Tamminiemestä käsin.

Kekkonen alkoi tajuta miksi Väinö Tanner halusi hänen tutustuvan maanpäällisiin asioihin. Täytyi vielä ottaa asioista lisää selvää ennen kuin hän tulee uudestaan käymään.

Ja nyt Tanner oli sitten tulossa. Vanhat valtiomiehet löivät henkistä kouraa kouraan, Kekkonen pyysi Tanneria istumaan ja tarjosi moukun viskiä kaataen itsellekin. Tanner kiitti ja kysäisi:

- No? Kävitkös katsomassa?

Kekkonen otti hörpyn, irvisti ja vastasi:

- Kävinhän minä. Kävin ja kauhistuin. Ja minä arvaan, miksi sinä halusit minun katsovan sitä Suomen meininkiä. Sillä minähän siihen olen syyllinen.

- Et varsinaisesti syyllinen. Mutta sinä loit pohjan ja mahdollistit tulevan kehityksen. Vaikka olisit voinut estää sen. Sinähän olit käytännössä Suomen diktaattori. Sinä annoit niitten kulttuuritaistolaisten ja vasemmistolaisten yliopistospedejen riekkua niin paljon kuin lystäsivät. Tuit niitä nuoria nousevia ja fundamentalistisen YYA-henkisiä vasemmistopoliitikkoja. Ja nyt saman porukan henkiset perilliset – vielä huomattavasti laajalukuisempina – määräävät Suomessa kuinka olla ja elää. Jopa kuinka puhua ja ajatella.

- Kyllähän siinä niin pääsi käymään.

- Miksi? Miksi sinä teit niin? Ei sinua kukaan pakottanut.

Kekkonen sytytti paksun havannalaisen, oli hetken hiljaa ja vastasi sitten.

- Mulla oli etiäinen.

- Etiäinen?

- Etiäinen niin. Katsos, silloinhan käytiin sitä kylmää sotaa. Ja minä olin aivan varma että se on Neuvostoliitto joka sen voittaa ja levittää valtansa vähintäänkin koko Eurooppaan. Minä vaan halusin sillä kulttuuritaistolaisella riekkumisella yksinkertaisesti alkaa totuttaa suomalaisia tulevaan komentoon. Ettei se siirtyminen neuvostojärjestelmään olisi ollut niin suuri shokki. Ja olihan minulla siinä sellainen pieni, no, toivomus että Suomi olisi siinäkin tilanteessa voinut säilyttää edes rippeet vanhasta järjestelmästään. Jonkunlaisena kuuliaisena ja kilttinä Neuvostoliiton lemmikkinä. Joka suolti jatkuvasti sitä hivelevää ystävyyden liturgiaa. Mutta siinäkin minä tein virheen.

- Minkälaisen?

- No katsos, minä hölmö kuvittelin että se meitä nuorempi poliittinen sukupolvi jota minä niin kovasti tuin ja kannustin olisi automaattisesti ymmärtänyt että sitä liturgiaa höpötetään vain siksi että se pitää Moskovan rauhallisena. Mutta kun ne perkeleet sitten menivät ja alkoivat tosissaan uskoa siihen mitä julistivat. Ja sitten kun se liturgian kohde otti ja kuoli niin ei niille juolahtanut mieleenkään että tässä olisi aika alkaa ajatella omilla aivoillaan. Ei, ne onnettomat menivät ja etsivät liturgialleen uuden kohteen ja opettivat sen seuraajillensakin jotka uskovat siihen kaksin kauhein.

Tanner otti moukun ja tuumasi sitten:

- Niin. Niinhän siinä kävi. Mutta miksi sinä olit sitten niin varma siitä että Neuvostoliiton järjestelmä voittaa? Uskoitko sinä sen paremmuuteen?

- Hä? No enhän toki. Mutta siihen oli kaksi syytä. Ensiksi Neuvostoliitolla oli paljon parempi tiedustelu-, solutus- ja maskirovkaorganisaatio. Joka sai vielä kaiken lisäksi toimia lännessä aivan vapaasti. Mistä päästään siihen toiseen syyhyn.

- Joka on?

- Lännessä, varsinkin läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa ihmiset eivät suostuneet tajuamaan sitä kuinka hyvä niillä oikeastaan oli. Ja siksi niin moni ihminen oli halukas leikkimään tulella. Varsinkin ne, jotka eivät tajunneet sen tulen olemusta. Tajuamatta sitä että kun sen kanssa tarpeeksi leikkii niin lopulta polttaa itsensä. Niin kuin perhonen joka lentää liekkiin. Ja näköjään sellaisten ihmisten määrä on entisestään vain kasvanut. Neuvostoliitosta ei olla opittu mitään. Minä muuten kävin tämän asian kanssa maan päällä siellä Persaukistenniemen mökkikylässä. Vähän keskustelemassa.

- Kenen kanssa?

- No Viktor Vladimirovin kanssa tietysti. Se vaati vaan ensiksi hieman paperityötä kun heppu asustelee nykyisin tuolla alakerran firman puolella mutta onneksi nää niin taivaalliset kuin helvetilliset organisaatiot toimivat jouhevammin kuin maalliset vastineensa. Vladimirovhan oli se heppu mikä oli silloin suurimman suomettumisen aikana Neuvostoliiton suurin käsikassara Suomessa. Siinä me sitten saunottiin, juotiin sitä mainiota Tsuhnan Kosto-olutta jota ei ikävä kyllä minun elinaikanani vielä ollut ja keskusteltiin juuri siitä tulella leikkimisestä.

- No, mitäs käsikassara tuumasi?

 - Vladimirov totesi että länsimaisten yhteiskuntien selkärangan mädättäminen oli ehtinyt niin pitkälle että se oli muuttunut jo itseään ruokkivaksi prosessiksi jota ei oikeastaan voinut enää pysäyttää. Niinpä hän oli varma siitä että mikäli Neuvostoliitto olisi pysynyt hengissä niin vuoteen 2020 mennessä kaikki länsi- ja pohjoiseurooppalaiset valtiot olisivat pudonneet sen kouraan kuin mukavasti mädät hedelmät. Yksi kerrallaan ja laukaustakaan ampumatta.

- Saattaa olla, että Vladimirov oli oikeassa.

- Jep. Ja hän vaikutti vähän pettyneeltä. Työ oli onnistunut  mutta siitä nauttija ehti kuukahtaa. Hän oli niin kuin maratoonari joka johtaisi reilusti kilpailua mutta stadionille saapuessaan kuulisi ilmoituksen että kilpailu onkin peruttu. Ja hän oli myös peloissaan. Koska siitä prosessista oli todellakin tullut itseään ruokkiva. Hän näki melko varmana että se pysähtyy vasta kun Eurooppa on taas kertaalleen pantu paskaksi ja palamaan. Sillä eihän niin hän kuin hänen kollegatkaan sekä KGB:ssä että GRU:ssa voineet kuvitella että siitä heidän tekemästään maskirovkasta keräisi aikanaan hyödyn joku helvetin islam. Ja minä  hittovie en eläissäni tullut edes ajatelleeksi että näin saattaisi käydä. Se varasuunnitelma olis pitänyt saattaa voimaan.

- Mikä varasuunnitelma?

- No se… se, jota minä en koskaan edes tehnyt.

Tanner oli pitkään hiljaa. Todeten vain välillä että noin taitaa olla. Lopulta hän katsoi Kekkosta hieman ovelasti hymyillen ja kysyi:

- Taisit muuten käydä Pyhän Pietarin pakeilla?

- Mistäs arvasit?

- Et ole ainoa. Ja asia on ollut kaikilla sama.

- Vissiinkin. No joo, minä kävin ja kysyin että voiskos minut siirtää takaisin maan päälle. Vaikka vuoteen 1966. Niin saisin sen varasuunnitelman aikaiseksi ja estäisin pahimman.

- Ja hylsy tuli anomukselle?

- Hylsy tuli niin. Vielä sillä uhkauksella että jos käyn uudestaan pyytämässä niin yläpihan Äijä siirtää minut kahdeksisadaksi vuodeksi kummittelemaan Tamminiemeen. Täytyy sanoa että Äijä osaa tuon motivoinnin jalon taidon. Eikä vallitsevaan maanpäälliseen nykyaikaankaan pääse enää edes vierailemaan. Ei sen jälkeen kun muuan punikki ja lahtari kävivät Helsingissä vappuna 2018 ja panivat hieman ranttaliksi.

- Joo. Äijän politiikka tässä asiassa on se, että tapahtunutta aikajanaa ei muuteta ja ihmiset eivät saa palata korjaamaan virheitään vaan heidän jälkeläistensä on opittava niistä. Mutta kun aika ajoin näyttää että ne jälkeläiset vain tuplaa ne virheet. Muistatkos muuten ne Simo Salmisen laulut silloin 1960-luvulta?

- Johan nyt toki. Se Rotestilaulu oli aivan mainio. Harmi etten oikein voinut sen enempää suitsuttaa sitä silloin. Kun siinähän vittuiltiin ihan preussilaisesti niille kulttuuritaistolaisille.

- Mutta sen toisen laulun viisaus oli vielä suurempi. Muistatkos laulun Alle Lujaa. Ja sen, mitä kappaleen lopussa sanottiin?

- Muistanhan minä… olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…

Vanhat valtiomiehet kohottivat konjakin sille ajatukselle että jos tuo Simo Salmisen lause olisi laajalti opittu ja omaksuttu niin maailma olisi paljon parempi paikka. Ja samalla he tuumivat että miksi sen lauseen oppiminen oli aina niin turkasen vaikeaa? Varsinkin niillä, jotka olivat päässeet vallan makuun? Eritoten nykypäivänä. Aikanaan se sentään edes alkeellisesti ymmärrettiin.

Mihin se taito katosi ja miksi?



21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terveh, YrjöP, ja hyvää tätä vuotta!

Olet aika hyvässä seurassa tämän aikakysymyksen kanssa. Niin näissä taivaallishelvetillisissä kertomuksissa kuin myös aikamatkailutarinoissasi. Toki edellisessä aikamatkailukertomuksessa ehkä tuli hiukan absoluutin rajoja koeteltua.

Näissä teoksissa kun yleensä aikaa hallitsevat vannottavat ajassa kulkevia vakavasti aiheuttamasta aikaparadoksia. Siis että tulevaisuus ei saa työntää räpyläänsä menneisyyteen. Dan Simmonsin Hyperionissa/Hyperionin tuhossa toki tulevaisuuden hyvikset tarttuivat tilaisuuteen, kun kirjan "nykymaailman" pahikset rakensivat Hyperionin aikahaudat sekä aikaa hallitsevan hirviön. Toki nuo hyvikset sallivat aikaparadoksit erittäin rajoitetusti..tietenkin.

terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Achtung, kiitokset ja hyvää uutta vuotta sinullekin. Tämä Urkkikertomushan ei sinänsä ollut aikamatkailua vaan lähinnä ottiatuotailua historian tapahtumista ja niitten mahdollisistä syistä. Sinänsä kirjoitus ei tainnut olla kovin onnistunut sillä yleensä mulla on kymmeniä kommentteja per juttu ja tässä kirjoituksessa omasi oli ainoa. No, sehän ei ole lukijan vaan kirjoittajan vika.

Minä olen aikanani lukenut hyvinkin paljon scifiä mutta tuo Hyperion on jäänyt lukematta. Täytyy katsoa jos joskus saisi työn alle.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei kirjoituksessa mitään vikaa ole, vaan täällä kommentaattorin päässä:
kirjoitus on niin loppuun asti tehty, ettei siihen ole enää mitään kommentoitavaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitokset. Olen otettu. Ja mukavaa alkanutta vuotta sinullekin.

Becker kirjoitti...

Samaa mieltä veli Qroquius Kadin kanssa. Nuo ajat eläneenä en minäkään löytänyt mitään älyllistä lisättävää Ykän kirjoitukseen. Noinhan se silloin meni ja ne ajat ovat jo varsin kaukaista historiaa.

Itse asiasssa mun huomioni on juuri kiinnittynyt muualle. Aloin lukemaan netistä jokin aika sitten imuroimaani teosta "Ulvilan surma, miksi Anneli Auer on syytön." Pirun hyvää tekstiä josta käy selville suomalaisen poliisin ja oikeuslaitoksen korruptoneisuus ja suoranainen ammttitaidottomuus. Mutta perehtykää itse. Tämä on näitä pakko lukea juttuja. Kirjoittaja on tutkinut asiaa ja teksti etenee luettavasti. Mutta päätelkää itse.
https://drive.google.com/file/d/1L55vVwf4_5E7A39ltd2H0kvnhjzFGYkb/view

Juha Kivela kirjoitti...

Ykä, kirjoituksessai ei ollut yhtään mitään vikaa. Taisipa vain osua ja upota lukijaansa, vähän kuten Qroquiua Kad tuossa edellä jo kommentoikin. Satuin sen lukemaan melko pian julkaisun jälkeen, enkä oikein itsekään osannut siihen kommentoida yhtikäs mitään, nyt oli tämän verran pakko, koska asiaa ihmettelit - ja olin toki itsekin ihmetellyt, ettei kommentointeja nyt ilmaantunut.

Uskoisin asian tosiaan olevan, kuten yllä jo kerroinkin. Ihmiset ovat alkaneet heräämään vallitsevaan todellisuuteen, jota myös kertomuksesi osuvasti kuvaa, siinä määrin, että myös maamme vallan korkeimmilla jakkaroilla ollaan tilanteesta, jonka ovat maanpetoksilla aikaansaaneet, huolestuneita. Siitä antaa selvän signaalin myös maamme valta(valhe)media yhtenäisenä rintamana, koska ovat lähteneet ylistämään maanpetturuutta jo Pohjois-Korealaiseen ja Neuvostoliittolaiseen tyyliin.

Suomi on siirtynyt jo virallisesti diktatuurin aikaan, jota ei vain ole tohdittu rehellisesti ja suoraan kertoa kansalle?

PS. Kävin juuri katsomassa uusimman ja saagan päättävän Star Wars elokuvan ystäväni kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä(kin) oli osuttu myös pimeään ja synkkään aikaamme, hyvin huolestuttavaan sellaiseen, mutta oli siinä toivoakin, joka puuttuu täysin Suomen politiikasta tällä hetkellä, joten asia tullee vaikuttamaan hyvin negatiivisesti Suomen selviytymiseen jatkossa...

Anonyymi kirjoitti...

QK tiivisti vähäisten kommenttien syyn aika hyvin. Taisi myös montaa mahdollista kommentaattoria askarruttaa tuo ensin ajattelun idea, rimakauhu iski.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Juha Kivelälle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Becker: Kiitokset. Olemme eläneet samoja aikoja ja tehneet samoja johtopäätöksiä. Ulvilan tapauksesta en osaa sanoa mitään varmaa. Niin kuin en tapauksesta Jari Aarnio. Niissä on ollut omituisia viranomaistoimenpiteitä. Aarnion kohdalla erityisesti pistää ihmetyttämään väite että niin kokenut huumepoliisi olisi tuonut Suomeen kustannustehokkuudeltaan niin huonoa ainetta kuin kannabis. Tuottavampiakin aineita olisi ollut.

Juha: Kiitokset. Sitä heräämistä vastaan toimii valtamediamme kaikin mahdollisin keinoin. Mielestäni Suomi ei ole vielä diktatuurissa mutta hyvää vauhtia matkalla siihen suuntaan. Niitä Disneyn tuottamia Star Warseja katsoin ensimmäisen ja menetin mielenkiintoni niihin saman tien. Oli pikkusen turhan poliittisesti korrektia minun makuuni.

Pyssymies: Kiitos sinullekin. Äläkä suotta kärsi rimakauhusta. Sulla on hyviä kommentteja. Kiitos niistä.

KKi kirjoitti...

Moro Ykä.

Kommentoijat oikeassa. Taidetaan kaikki olla lapsuutemme ja osan nuoruuttamme viettäneet Kekkosslovakiassa, joten paha tuohon mitään kommentoida.

Ittellä kyllä menny pöristessä viskin äärellä ja luolaa rakentaessa päivä jos toinenkin joten parempi vain kun en kommentoinutkaan.

Olihan Kekkosslovakia ja suomettumisen aika melko skitsofreenistä. Virallinen Suomi kumarsi syvään Moskovaan päin. Liike-elämää ryssä ei kiinnostanut muuta kuin kohteena jonne Kekkonen & band myi vähän epäkuratimpaakin krääsää. Kulutustavarat tuotiin enimmiltään lännestä.

Ihmiset tosiaan tiesivät totuuden työläisten paratiisista. Ei sitä fanittanut kuin se tiedostava porukka. Vastaava kuin tämän päivän... noh, vaikka silakat.

Anonyymi kirjoitti...


Luin myös n. vuosi sitten tuon Beckerin mainitseman tekstin (n300s.) Auerin tapauksesta ja pyörittelin päätäni, että mitä *ittua noiden tutkijoiden päässä liikkuu? Kun"syyllinen" on löydetty niin siihen sitten aloitetaan värkkäämään sopivaa tarinaa vaikka ottaluulla näkee, että ei ole mitenkään mahdollista! Hovissa jutulle naurettiin, että hei pojat lopettakaas nyt jo!
Sitten jatkoksi keksittiinkin juttu joka pystyttiin salaamaan...

Vastaava juttu oli Norjassa, "Kuka murhasi Birgitten"? Syyllinen piti saada vaikka kaikki todisteet tappelivat vastaan. Sitä on näköjään liikkeellä muuallakin.

Birgitte Tengsin murha on yksi Norjan rikoshistorian suurista mysteereistä - Yle Areenalla vielä 3 viikkoa.
https://areena.yle.fi/1-4599355

Johan

Jani Alander kirjoitti...

Ihan mainio kirjoitus tuo oli, sellainen ettei sitä paljon tosiaan edes voi kommentoida.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Yrjö ja koko "popula" ja hyvää alkanutta vuotta itse kullekin. Tuosta Salmisen Simon laulusta, kuljetin bussia sinistä..Aikanaan ajelin jalkapallojunnuja pitkin poikin kotimaata ja hieman tuolla länsinaapureidenkin puolella, ja sattuipa sitten seuralle tulemaan yksi sininenkin bussi. Porukat siitä veistelemään juurikin tuon Simon laulun tiimoilta, niin no, minähän tein siitä oman version, en laulanut vaan laittelin sopivia katkelmia kasetille, siinä kun oli kasettisoitin siinä autossa.
Alkuun se olis kannattanu ajatella ensteks, sitten sitä alle lujaa jne ja lopuksi taas se että olis kannattanu ajatella ensteks. Pojat tykkäs siitä mun versiosta ja valkut kanssa. Ja siinäpä monesti ne porukat ajatteli ensteks, ennen peliä ja sitten pelin jälkeenkin ajatteli, että mikä meni pieleen ku turpiin tuli että tukka läks.
Hienoa aikaa silloisen nuoremman setämiehen elämässä:)
Huru-ukko
PS. Ei se kommentoimattomuus johdu Yrjö sun jutuista, sitä vaan joskus tuntee ittesä niin hölmöksi ettei niihin osaa mitään sanoa, ainakan järkevää. Kas kun siinä pätee se vanha viisaus, että kun et sano mitään toiset ei tiedä ootko tyhmä vai viisas, muuta kun avaat suusi, ei epäilystäkään, kaikki tietää että tyhmähän tuo jätkä on, tyhmä kuin vasemman jalan saapas.

oravan pesän hävittäjä kirjoitti...

Jo vain. Mie en oo tupannu kun ei oo tykätty. Vain t että jos tootta oottakin semmonen kolliporukka joka tuijothellee omia napojansa. En minä oo killa perkele yhtä siivua alle, vain siehän siitä kärsit.

Anonyymi kirjoitti...

Itse tarinan detaljeihin. Vongatessaan paluuta v:een -66 Urkki siis oli saanut uhkauksen joutua kummittelemaan Tamminiemeen 200 vuodeksi. Siitäkin vaihtoehdosta voisi riemua revetä. Yle on tehnyt joitakin radiolähetyksiä Tamminiemestä. Siihenhän kummittelevan Urkin hahmo istuisi kuin nenä päähän. Tai voisi kummitteleva Urkki myös jättää vierailevien kepuosastojen joukosta jääneille vieraille tukkaa nostattavia viestejä...

terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys KKi:lle, Johanille, Jani Alanderille, Huru-ukolle, oravan pesän hävittäjälle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

KKi: Joo, Kekkoslovakian poikia ollaan. Tuntuu vaan siltä että tähän nykyiseen liturgiaan uskovia on suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin siihen YYA-liturgiaan uskovia.

Johan: Pienemmässä mittakaavassa tätä tapahtuu (ja tulee lisääntymään) myös sananvapausoikeudenkäynneissä. Syyllinen on löydetty, pitää vaan keksiä syyte.

Jani: Kiitokset.

Huru-ukko: Jos ei meillä setämiehillä muuta ole niin onpahan kumminkin hyvä läjä muistoja. Ja omat kommenttisi ovat ihan hyviä.

oravan pesän hävittäjä: Jäi vähän epäselväksi tuo kommenttisi sisältö. Negatiivista se vissiin oli.

Achtung: Kummitteleva Kekkonen olis kyllä varsin mainio tarinan aihe.

Anonyymi kirjoitti...

Eipä tähän taida olla muuta kommentoitavaa kuin se Urkin kuuluisa tokaisu ns. myllykirjeissään "s**tanan tunarit!", myös se Kari Suomalaisen pilapiirros jossa Urkki simpauttaa eduskuntaa on pähee.

Hojo hojo!!!

Sopinee hyvin Suomen nykyhallituksen askelkuvioihin, ja miksei myöskin EU:n toimintaan.

Ei mulla muuta....


- Soomepois Eestist -


P.S. Simpauttaja oli suomalaiseksi leffaksi suht'koht hyvä

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois. Karihan oli loistava muutenkin ja tuo ”Hojo Hojo” oli yksi hänen onnistuneimpia piirroksiaan. Pitääpä muuten etsiä se Simpauttaja-leffa taas käsiinsä. Se kun kuvaa aikaa ja maailmaa jota ei taida enää olla olemassa.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Terveh! En ole haudassa, vaan rakensin kommentin, joka meni näköjään johionkin taivaalliseen pilvipalveluun prosessoinnissa, koskapa ei näjy täällä. Kommentoin vain Ykän hyvääkin parempaa valtiomieskatsausta:-)))

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Terho. Ja kehno. Ei ole tullut sitä kommenttia. Blogger veetuilee taas. Pahoittelen.

Qroquius Kad kirjoitti...

Kunnia Urkille korkeuksissa ja maassa rauha hänen luotujensa kesken, joita kohtaan hänellä on Hyvä Tahto!
Paitsi ettei urkinluomien kesken ole rauhaa, vaan suunnaton halu ja tarve repiä alas ja hävittää kaikki, mitä kuluneen sadan vuoden aikana on rakennettu.
Eikä Urkillakaan liene heitä kohtaan pahemmin goodwillia mainitusta syystä, mikäli hän olisi jossain toisessa todellisuudessa seuraamassa Maan menoa.

Eiväthän he kaikki toki urkinluomia ole, vaan perillisiä nyt ainakin. Ja oikeastaan heidän keskuudessaan vallitsee eräänlainen rauha:
he ovat ehdottoman samaa mieltä kaiken juuria myöten repimisen välttämättömyydestä tarjoamatta tilalle muuta kuin utopistisia unelmia.

Jos asia todellakin on niin, että nykytilanne on seurausta KGB:n pitkän aikavälin kampanjasta läntisen Euroopan kansakuntien moraalisen selkärangan mädättämiseksi toivottamaan neuvostokommunismi tervetulleeksi ja se on nyt tullut valmiiksi, joskin potin korjaa islam...

Silloinhan peli on pelattu ja hävitty. Mitä tässä enää voi tehdä, jos millekään tekemiselle ei enää kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tekijöitä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Tämähän oli tietysti vain yksi versio asiasta mutta kyllähän KGB:n mädätystoiminta Euroopassa ehti pitkälle ja tietyllä tavalla sen hedelmät versovat edelleen. Mutta itsekin olet todennut – ja ollut oikeassa – että Suuri ja Mahtavakin romahti valtavan nopeasti. Ehkä siksi kannattaa vielä elää toivossa.