tiistai 30. kesäkuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXIV


Koska nykyhetki on muuttunut masentavasta suorastaan intersektionaalisen masentavaksi niin lienee aika pistäytyä taas tutussa ja turvallisessa Kekkoslovakian aikakaudessa. Joskin nyt keskitytään pääosin sen ajan länsinaapuriimme. Oikeastaan tämän postauksen voisi aloittaa satumuodossa. Eli:

Olipa kerran…

Olipa kerran iloisten, tyytyväisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten maa nimeltä Ruotsi. Sen lisäksi että maa oli kaikilla mahdollisilla taloudellisilla-, sosiaalisilla ja ties millä mittareilla aivan maailman kärjessä oli maa silläkin tavoin onnekas ettei se ollut joutunut käymään sotaa sitten vuoden 1809. Ja sekin sota käytiin maan itäisissä läänityksissä  jossa ihmiset olivat pääosin suomalaisia.

Sitten – joskus 1970-luvulla – maa sairastui Löröttät16-virukseen joka alkoi pikkuhiljaa tuhota maan korkeampaa aivotoimintaa ja ennen kaikkea itsesuojeluvaistoa. Maa päätti kutsua koko maailman – erityisesti kehitysmaat – nauttimaan ruotsalaisesta hyvinvoinnista. Vuosikymmenten aikana sairastunut maa alkoi muuttua omaksi irvikuvakseen mutta koska se ei koskaan tunnustanut sairastavansa niin parannusta tautiin ei saanut edes etsiä.

Sen pituinen se.

Ja tähän sitten heti korjaus (kiitos Qroquius Kadille muistutuksesta) eli olihan Ruotsilla vielä se Ruotsin ja Norjan sota vuonna 1814. Kirjoituksessa ei sitten sen enempää puututakaan yhteiskunnallisiin asioihin (mitä nyt vähän ehkä lopussa) vaan todetaan että kyseisessä Ruotsissa osattiin valmistaa autoja jotka miellyttivät myös maan itäpuolella sijaitsevan Kekkoslovakian asukkaita. Tosin suurin suosio ruotsalaisille autoille tuli vasta 1970-luvulle tultaessa. Tuolloin 1970-luvulla myös muuan pikku-Ykä oppi tuntemaan ruotsalaista autokantaa. Käydäänpä sitä hieman läpi, tosin lopetetaan taas siihen vaiheeseen kun Kekkoslovakiakin loppui. Ruotsissahan oli kaksi merkittävää autonvalmistajaa. Toinen oli Saab jonka ensimmäistä Saab 92-mallia alettiin valmistaa vuonna 1949:



Auton suunnittelussa oli otettu mallia Saabin lentokoneteollisuudesta ja tuloksena oli tällainen symppis aerodynaaminen läskinpala. Autossa oli kaksipyttyinen ja kaksitahtinen 764 kuutiosentin moottori joka antoi tehoa 25 kaakkia mutta tämän kolmivaihteisen auton huippunopeus oli tuohon aikaan varsin kohtuullinen 105 km/h. Vuonna 1955 markkinoille tuli sitten seuraava malli Saab 93:



Ulkonäöltään malli oli pitkälti saman mallinen kuin edeltäjänsä ja kyseiset muodot säilyivät pääosiltaan samanlaisina aina 1980-luvulle saakka. Kaksiosainen tuulilasi oli vaihtunut yksiosaiseksi. Vaihteita edelleen kolme, kone edelleen kaksitahtinen ilman kuutiotilavuuden lisäystä mutta tehoja saatiin enemmän eli 33 – 45 hevosvoimaa. Sekä 92:ssa että 93:ssa oli kaappariovet. Huippunopeus jäi vähän epäselväksi mutta jo tässä vaiheessa Saabeja alettiin käyttää ralliautoilussa.

Vuonna 1956 tarjolle tuli sitten normi-Saabin alustalle pohjautuva urheilumalli Saab Sonett:



Kuvan ykkösmallia ei tehty kuin kuusi kappaletta. Kakkos- ja kolmosmalleja tehtiin yhteensä noin kymmenen tuhatta kappaletta mutta sitä ei tarina kerro ainakaan minulle että onko niitä tullut Suomeen kovinkaan monta. En muista nähneeni ensimmäistäkään. Enkä näihin urheiluautoihin kiinnitä sen enempää huomiota muutenkaan koska allekirjoittaneelle auto on väline jolla kuljetetaan ihmisiä ja tavaraa paikasta a paikkaan b.

Ennen sitä kuuluisinta läskinpalaa tuli Saabilta markkinoille farmarimalli Saab 95 vuonna 1959:



Alun perin autossa oli se vanha tuttu kaksitahtinen, kolmesylinterinen 750-kuutioinen kone mutta myöhemmässä vaiheessa autoon laitettiin nelipyttyinen ja nelitahtinen V4-kone joka tarjosi parhaimmillaan tehoa 68 kaakkia. Auton muotoiluhan oli varsin skitsofreenisen mainio, edestä aerodynaamista kuplaa ja takaa kovastikin kulmikasta. Tässä vielä myöhempi malli vuodelta 1974:



Vuonna 1960 tuli sitten markkinoille se kaikkein kuuluisin läskinpala eli Saab 96:



Alun perin tässäkin läskinpalassa oli kaksitahtikone mutta se vaihtui 1967 V4-nelitahtikoneeseen. Tunnettua autossa oli myös rattivaihde. Auton kuuluisuutta lisäsivät suomalaiset Saab-ralliajajat, erityisesti Simo Lampinen:



Saab 96:n perusmuotoilu pysyi lähes samanlaisena koko valmistusajan. Pieniä muutoksia matkan varrella tuli. Malli 1965:



Malli 1969:



Ja malli 1978:



Vuonna 1969 Suomessa oli rekisterissä vain 6.300 Saabia. Seuraavana vuosikymmenenä Saabin suosio Suomessa kymmenkertaistui ja vuonna 1979 lukema oli 95.000. Osittain tähän varmasti vaikutti se, että Saabia alettiin valmistaa myös Suomessa Uudenkaupungin autotehtaassa. Tässä ensimmäinen siellä valmistettu Saab 96:



Vuonna 1968 tuli sitten markkinoille Saab 99:



Ensimmäisissä malleissa oli nelipyttyinen ja nelitahtinen 1,7-litrainen kone joka kehitti tehoa 87 kaakkia. Mallin tuotanto alkoi Uudenkaupungin tehtailla vuonna 1970. Kyseisestä mallista kehitettiin myös turboversio (1977) sekä tuolloin tapetilla ollut petroliversio (1979). Tässä vuoden 1973 Saab 99:



Saabiahan mainostettiin kovasti Suomen keleihin sopivaksi ja epäilemättä se sitä olikin:



Kekkoslovakian loppuaikoina vuonna 1979 tuli markkinoille myös Saab 900:



Toinen ruotsalainen autonvalmistaja oli tietysti Volvo josta kekkoslovakialaiset muistavat sen tyylikkäät PV-mallit joista tässä Volvo PV544:



Mallia valmistettiin vuosina 1958 – 1965. Samasta mallista tehtiin myös Volvo Duett-farmaria:



Se ehkä kaikkein tyylikkäin Volvo oli tietysti Volvo Amazon:



Jota myytiin myös farmarina:



Autoa myytiin 1,6 – 2,0-litraisella koneella. Itse en kärsi autokuumeesta mutta tuollaisen Amazonin ajattelin ostaa sitten joskus jos lakkaan köyhtymästä. Amazonin valmistus lakkasi vuonna 1970 ja tilalle tuli Volvo 140:



Tämä 1,8 – 2,0-litraisella koneella varustettu auto oli Kekkoslovakiassa jo luksusauto. Vielä enemmän luksusta oli kuusipyttyinen kolmen litran koneella varustettu Volvo 164:



Tekihän Volvo urheiluautojakin. Ensimmäinen oli Volvo P 1900:



Malli oli epäonnistunut ja sitä valmistettiin vuosina 1956 – 1957 viiden prototyypin lisäksi vain 68 kappaletta. Sen sijaan paljon onnistuneempi oli sen seuraaja Volvo P 1800. Autohan tunnettiin Pyhimys-Volvona koska kyseisen sarjan Simon Templar jota näytteli Roger Moore ajoi juuri tuolla autolla:



Meillä Kekkoslovakiassahan ei ollut koskaan mitään Pyhimys-tyyppistä televisiosarjaa mutta jos olisi ollut niin ehkä oma Pyhimyksemme olisi ajellut tällä Urkki-autolla jonka rekisterinumero oli UKK-1:



Käsitykseni mukaan tuo Urkki on käytännössä Triumph Vitesse johon on vaan tehty uusi kori. Jos palataan Svea-Mamman tykö niin vuonna 1974 Volvo toi markkinoille 240-malliston:



Ja 260-malliston. Tässä Volvo 264:



1970-luvun puolessa välissä Volvo sitten tarjosi markkinoille myös pienempiä automalleja, ensimmäisenä tämän Volvo 66-mallin:



Kyseessähän on oikeastaan hieman paranneltu hollantilainen DAF 66. Sitä seurasi vuonna 1976 Volvo 340/360-sarja:



Ruotsalainen autotuotanto toki jatkui tämän jälkeenkin mutta nyt olemme saavuttaneet jälleen ajan jolloin Urkki totesi että mä en viitti enää ja Kekkoslovakia päättyi. Mutta laitetaan tähän vielä pari kappaletta sen ajan ruotsalaista sotilasteknistä osaamista. Ensimmäisenä Stridsvagn 103 eli S-vaunu:



Vaunun toimintaratkaisu ja sitä myötä myös ulkonäkö oli varsin omintakeinen eli siinä miehistö oli makuullaan kaksi eteen- ja yksi taaksepäin eikä siinä ollut tykkitornia ensinkään vaan sen 105-millistä tykkiä suunnattiin koko vaunua liikuttamalla. Erilaisissa vertailukokeissa kuitenkin todettiin että panssari olisi ollut tositoimissa hyvinkin soiva peli. Toinen ruotsalaistankki oli sitten Ikv 91:


Tämän 90-millisellä tykillä varustetun vaunun ruotsinkielinen nimitys oli infanterikanonvagn eli suoraan suomennettuna jalkaväkikanuunavaunu joskaan Suomen sotavaltiolla en ole koskaan tuollaista nimitystä kuullut. Wikipedia puolestaan käyttää siitä nimeä assault gun eli rynnäkkötykki mutta kyllä siinä ihan pyörivä tykkitorni oli. Millähän nimellä tuota omalla kielellämme pitäisikään sitten nimittää?

No niin, siinä vietettiin taas hetki kekkoslovakoidussa ajassa ja siirrytään taas interpervertoituun nykyaikaan. Johan se kesäkuukin on saatu pian taputeltua. Saa nähdä, mikä tuote heinäkuun puolella ensimmäisenä kielletään jotakuta tahoa loukkaavana. Ehkä pesuaineet valkopyykille? Ehkäpä laitamme sen tiimoilta vielä kiinalaisen pesuainemainoksen joka saisi intersektuaaliset verisuonet Suomessa katkeamaan ilman muuta:

53 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Pieni tarkennus alkuun:
kyllä Ruotsi on käynyt sotaa vielä 1809 jälkeen:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin%E2%80%93Norjan_sota_(1814)

Varsin pienimuotoinenhan tuo oli, mutta kyllä siinä oltiin tosissaan, kaatuneita ja invalideja tuli. Tuskin se oli heidän omaistensa mielestä pelkkä leikkisota?

Velipoika lausui kerran läskinpala-Saabia katsoessaan pitävänsä niitä tolkuttoman rumina autoina. Vastasin, että kauneus on katsojan silmässä;
minusta ne ovat sympaattisen näköisiä, eivätkä lainkaan rumia.

Stridsvagn 103 on oikeastaan rynnäkkötykki, vaikka se luokitellaankin taistelupanssarivaunuksi. Ikv 91 sen sijaan ei kyllä minustakaan sellainen ole pyörivän tornin johdosta. Voisiko sen määritellä telatykiksi?

Stridsvagn 103:n ainoa käyttäjä oli Ruotsi, johtuen sen räätälöimisestä Ruotsin oloihin. Se ei olisi toiminut jossain muussa maassa yhtä hyvin, eikä vientiä taidettu koskaan suunnitellakaan.

Joppos123 kirjoitti...

SAAB:a en koskaan ole omistanut mutta muutama volvo on ollut. Ensimmäinen oli Amazon vuosimallia -63, kone siihen oli vaihdettu. Yksi 340:n oli hetken aikaa ja dieselinä sen laiskempaa koslaa saa hakea, kuski kiihtyi aina nopeammin kuin auto.
Sitten menikin pitkä tauko ja ostin V50:n,oli pirun hyvä auto ajaa.
Nyt parkkiksella nököttää S60 D5:n. Vanha mutta vähän ajettu. Kyllä sillä lapin kalareissut kivasti heittää.

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Volvo kategoriasta yksi loistaa poissaolollaan kotoisan autoverotuksen ihme piilofarmari. Isäukko väitti Duetin olleen likimain lantikan luokkaa huonoilla teillä. Mutta ajatelkaapa jos Uutenkaupunkiin olisi saatu SAAB 600 ahdettuna nelivetoisena. Sitten oli nämä limusiini saabit. Tädin miehellä oli yksi triumphin koneella varustettu johon ei ehditty edes vaihtaa punaisten kilpien tilalle tavallisia kun kone porsi kunnolla. Sitten Talboteissa ja Saabeissa joku äkkäsi että lainmukaan kotimaisesta raaka-aineesta valmistettu polttoaine on verovapaata. Isot pojat kertoivat että viimeiset henkiinjääneet petrot poijat ahtoivat kun petro oli ahdinta vailla turbo. Kaveri änkesi vähän isommaksi kuin 1,7 litraa iskutilavuudeltaan olleen hopan koneen peräpuikkoon. V4 moottori oli alunperin 1960 luvun alussa suunniteltuun Fordin masilmanautoon Cardinaaliin suunniteltu. NämäVapaakytkin oli 2 tahtiajalta että kone tyhjäkäynnilläkin voiteli.
Nämä viimeiset saabit eli ooppelit ei oikein innostanut. Sitten ekat 9000 niiden piti olla yhteensopivia mutta eteläeuroopan suunnittelijat eivät oikein innostuneet ruotsalaisten turvallisuus ajattelusta. 99 SAABin hyviä ominaisuuksia oli maavara.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille, Joppos123:lle ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.

Qroquius Kad: Se Norjan sota unohtui tyystin, tarttee laittaa huomautus juttuun. Kauneus on katsojan silmässä ja minusta Saab 96 on myös hyvin symppiksen näköinen auto. Yleensäkin Kekkoslovakian ajan loputtua ja osittain sen aikanakin alkoivat autot muistuttaa aivan liikaa toisiaan. Ilme katosi. Se S-vaunu eroaa esmes Sturm-rynnäkkötykistä siten että sen tykkiä ei voi varsinaisesti suunnata ollenkaan vaan suuntaaminen tapahtuu itse vaunua liikuttamalla ja kallistamalla. Ikv 91 taas on telatykiksi turhan pienikaliiberinen eikä sitä ole suunniteltu ampumaan epäsuoraa tulta. Nää lienee kovasti ruotsalaisia juttuja. Toisaalta se 90-millinen on vielä tuolloiseen maailmanaikaan käynyt panssarintorjuntaan. Jalkaväen tukivaunu?

Joppos123: Siinä Amazonissa on kyllä sitä jotakin. Minkälaiset ne Volvon sisätilat ovat nykyisin? Pari tuttua on sanonut että ne ovat nykyisin suhteellisesti pienempiä kuin joskus ennen.

Pate: Eikös Saab ysivitosia rekisteröity just verotuksen vuoksi pakuiksi silloin? Ja petroli-Saabeissa tosiaan käytettiin verovapaata kotimaista tärpättiä.

Anonyymi kirjoitti...

Saabeista on vähemmän kokemusta, mutta Volvon 245 farmarilla tuli ajettua töikseen. Volvon farkku oli jämäkkä ajettava, kulki kuin raiteilla. Lisäksi siinä oli jo omana aikanaan paljon turvavarusteita, joita nykyisin pidetään itsestäänselvyytenä. Tosin bensa sille maistui, kaiketi 2 litran koneesta ja painosta johtuen. Silti kaikkiaan käypäinen laite.

Toisin kun se S-vaunu, josta ruåtsalaiset totesivat: "En vagn som skjuter längre än de går". Ongelmat kulminoituivat vaunun turbiinimoottoriin. Se taisi olla, alkuun ainakin, liian tekninen laite käytössä olleisiin resursseihin ja tietämykseen nähden. Puolustuksessa S-vaunu oli parhaimmillaan, kun se ampui väijytysasemista ja vetäytymällä vaihtoi tuliasemaa. Hyökkäyksessä sillä oli kaikki rynnäkkötykin huonot puolet vastustajan panssareita kohdattaessa.

t. Historix

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on näköjään Joppoksen kanssa samanlaista autohistoriaa; Volvo Amazon ja V50, molemmat ostettu käytettyinä, mutta eipä voinut mistään moittia. Näin siis naisihmisenä, joka ei autoista juuri mitään ymmärrä ja varsinkin kun Amazonin aikaan minulla ei edes ollut ajokorttia. Mutta nätti oli, kermanvalkoinen kori ja punaiset penkit. Joskus vielä näkee näitä vanhoja liikenteessä ja se sykähdyttää samalla tavalla kun näkee sellaisen harvinaisen ison koirarodun (leonberg) edustajan, joka meilläkin aikoinaan oli.

Rouva Ano

Ekku kirjoitti...

Noita Amazoneja tulee aina keväisin myyntiin. Ruotsista niitä alkaa saamaan jatkossa halvalla, kun niiden harrastajat ikääntyy ja nuoriso ei niistä kiinnostu.

Kissamies kirjoitti...

Pyörivä torni tai sen puute ei määrittele rooleja vaan käyttötarkoitus. Rynnäkkötykki on telaketjuilla kulkeva suorasuuntaustykki, joka lähinnä kulkee jalkaväen mukana. Sillä perusteella Ikv 91 olisi nimenomaan rynnäkkötykki. Meillä on vaan niin vakiintunut mielikuva Sturmista että termiä on vaikea käyttää. Sama juttu Strv 103:n kanssa. Ruotsalaiset tekevät kaiken väärin päin. No BT-42:kin oli tarkoitettu rynnäkkötykeiksi.

Anonyymi kirjoitti...

IKV-91 toimi erinomaisena testipetinä sitä seuranneelle CV9040 jne tuoteperheelle.
Vaunun keveys mahdollistaa sen hyvän liikkuvuuden mm suomaastoissa.
Toisaalta panssaroinnin ohkaisuus tekee siitä helpon kohteen vihollistulelle.

Pääase on matalapainekanuuna*; rihlattu Bofors KV90S73 90 mm L/54 (*kuten mm BMP-1 ja BMD-1 vaunujen rihlaamaton 73mm 2A28 Grom).
Varsinaiseen panssarintorjuntaan aika (ja kehittynyt panssarointi) on ajanut näiden aseiden ohitse.
Jalkaväen tulitukeen ja kevyesti panssaroitujen sekä panssaroimattomien ajoneuvojen rökittämiseen niistä vielä on tai olisi.


Jalkaväen tulitukivaunu lienee se paras nimitys tuolle systeemille.


-Tvälups-

Dorka kirjoitti...

Saab oli se seksikäs auto, "saapi eestä, saapi takaa"... Ja muistelisin tuon V-4 koneen olleen Ford Taunuksesta. Minulla oli monta vuotta harrasteautona "kanootti".

Miksi Ruotsi sekosi -70 luvulla? Pitkälti toisen maailmansodan mörköjen takia. Kannattaa lukea kirja nimeltä Hitlerin pako. Puiseva kirja, oikeiden tutkivien journalistien tekele. Siinä käy ilmi Ruotsin kähmintä Saksan kanssa ja vaurauteen johtaneet syyt yms. Rahasukujen ja ammattiliittojen symbioosi jne...

Anonyymi kirjoitti...

Muistan joskus 80-luvun alussa vanhemmillani olleen tuollainen Volvo 340 DL. Oli ihan söpö auto, kulki eteenpäin ja tarvittaessa taakse ja totteli rattia. Ajotuntumasta tai -ominaisuuksista en osaa sanoa mitään, koska olin itse sellainen 7-9 -vuotias natiainen. Sittemmin vanhemmat vaihtoivat Hondaan, joka oli myöskin ihan soiva vehje.

--Madri

Anonyymi kirjoitti...

Näitä juttuja on kyllä mukava lukea. S-vaunusta sen verran että kyllä se miehistö ihan istui siellä vaunussa, ei maannut. Se oli suunniteltu nimenomaan puolustukseen ja suuri vahvuus sillä siihen tarkoitukseen oli mataluuden lisäksi se kolmas kaveri joka hoiti taaksepäin ajamisen. Kaivettuaan itselleen tuliaseman ja ampuesessaan sieltä vihulaisia saattaa tulla nopea tarve kuitenkin vetäytyä seuraavaan tuliasemaan. Kolmas kaveri ohjasi vaunun sinne koska vaunu kulkia takaperin yhtä hyvin kuin etuperinkin eli poistuminen tuliasemasta kävi todella ripeästi. Eikä tarvinnut paljastaa vihulle huonosti suojattua peräpäätä. Huono puoli oli luonnollisesti se että tykillä saattoi ampua vain pysähdyksistä. Todella omintakeinen konsepti mutta olisi varmasti ollut veli venäläiselle vittumainen vastustaja mikäli niitä olisi tarvittu.

-Jussi-

Joppos123 kirjoitti...

Uudemmat S60 ja V60 sarjalaiset Volvossa ovat selvästi pienempiä sisältä ja ulkoa kuin oma vuoden 2003 S60. Nythän Volvon 90 sarja on palannut selkeästi isompiin koreihin, ovat vaan hinnoiltaan tavoittamattomissa.
Aikoinaan se ihka ensimmäinen Amazon oli "duunattu" eli pilattu. Siitä oli kattoa laskettu, helvatan pieni ralliratti ja lyöty karvasisustaa.
Kyllä sillä 18v pojanklopin kelpasi tytteleitä kyyditä,luovuin siitä kun läksin inttiin. Ei sellaista päivärahoilla ollut varaa pitää.
Sitä autoa piti oikeasti ajaa, ei ohjaustehostinta ja pieni ratti.

Krypta kirjoitti...

Minulla oli Saab 900 jonkin aikaa takavuosina ja Uudenkanpungin tuotantoa. Mukava ajettava ja maailman helpoin jarruremontti. Aikaa tunkkaamiseen ja renkaan irrottamiseen meni paljon enenmmän aikaa kuin palojen vaihtoon.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Historixille, Rouva Anolle, Ekulle, Kissamiehelle, Taisteluvälineupseerille, Dorkalle, Madrille, Jussille, Joppos123:lle ja Kryptalle & kiitos kommenteistanne.

Historix, Kissamies, Tvälups & Jussi: Kiitokset panssarilisäyksistä. Tartteis oikeastaan tietää mikä oli ruotsalaisten puolustussuunnitelma silloin kylmän sodan aikaan. Porukkaa ja kalustoa oli. Käsittääkseni Ruotsin Lapissa Haaparannan länsipuolella oli vahvasti linnoitettu puolustuslinja. Miten lie Ruotsin etelärannikolla? Oliko tarkoitus pysäyttää mahdollinen maihinnousu heti rannalle? Vai oliko ruotsalaisilla mahdollisesti jonkunlaista aluepuolustussuunnittelua niin kuin suomalaisilla. Jos joku osaa kertoa niin luen mielelläni. Se antaisi lisää osviittaa myös siitä miten noita panssareita oli suunniteltu käytettäväksi.

Mitä muuten tulee siihen BT42-vaunuun niin sen ongelma taisi olla se että ampumatarvike ei toiminut.

Rouva Ano: Siihen aikaan autot olivat, no, persoonia. Niillä oli ilme. Ei haitannut vaikka auto oli rumakin niin kuin tämä yksi suosikkini eli Citroen Van:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2e/Citro%C3%ABn_Typ_H_1981_grey_vl_TCE.jpg

Ruma, mutta ai että se on tyylikäs.

Ekku: Ai nuorille sveduille ei Amazon kelpaa? Taitaa olla niin että Ruotsilla ei ole todellakaan mitään toivoa.

Joppos123: Joo, tommoista olen kuullut minäkin. Ja semmoistakin että Volvoissa on ollut jo pitkään Mitshubishin moottori. Mutta minäkin tykkään autoista joita täytyy ihan oikeasti ajaa. Siinä on se ajamisen tuntu.

Krypta: Kyseinen Saab 900 on mulle vieras. En muista olleenki koskaan edes kyydissä. Saab 96 on tutumpi. Siihen rattivaihteeseen totuttelu hetken aikaa kesti.

Strix Senex kirjoitti...

Pienellä kaiholla muistelen aikaa, jolloin Ruotsi oli hyvinvoiva, hyväntuulinen ja huumorintajuinen. Tytöillä oli lyhyet shortsit, pitkä sääret ja hymy herkässä. Peppi oli maailman vahvin tyttö ja hänen isänsä neekerikuningas. Insinöörityön laatu oli kovassa kurssissa. Volvo teki Amazoneja ja Saab Drakeneita. Nyt ruotsalaista laatua edustavat Henkka-maukka ja Ikea. Pepin on korvannut ikuista hammassärkyä poteva ja ongelmiaan murehtiva komisaario Beck ja ilmapiiriä leimaa takakireä moralisointi.

Mutta itse asiassa se oli tuo Volvo Duett, joka alun perin toi noita muistoja mieleen. Appiukko, silloin vielä tuleva appiukko, oli lunastanut serkkujensa maatilan pihapiirin perheen kesäpaikaksi. Talo oli suurten savipeltojen takana ja keväällä rospuuttoaikana sinne menevä peltotie oli kulkukelvoton. Hyvä, jos siitä pääsi kulkemaan kumisaappaat jalassa, fillaria taluttaen. Sillä tavoin sinne isolta tieltä keväällä kuljettiin. Me asuimme muutaman kymmenen kilometrin päässä tästä tulevien appivanhempien kesäpaikasta ja minun piti tietysti päästä riiaamaan. Meillä oli silloin harmaa Volvo Duett ja sillä minä sitten ajelin sinne perille pihaan asti, kun en tiennyt tai välittänyt, että ei sitä tietä pystynyt ajamaan. Tavallisilla autoilla.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Saab 96:lla olen ajanut elämäni ensimmäisen kolarin. Olin kesällä -71 Ruotsissa Gullspångs Elektrokemista AB:llä tienaamassa opintorahoja. Lähdettuiin juhannuksena yhden työkaverin Saabilla jussia viettämään. Kui sattuikaan, valtatietä kun ajettiin, niin eikös sivutieltä tyttönen tullut pysähtymättä eteen ja ryskis. Turvavyöt jumalauta pelasti meidän porukan:-) Saabista jäi suunnilleen avain käteen! Sen kävin seuraavana aamuna antamassa takaisin auton omistajalle, huh huh. Se oli vähän kireenä, mutta:Vakuutus korvasi kaiken, vieläpä nahkatakkinikin, jonka taskussa oli mustekynä katkennut.

Joppos123 kirjoitti...

V50:ssa oli BSA:n mylly. Broidi joka on vannoutunut Audimies nälvikin "menit sitten rellun ostamaan".
Tuo 2003 vuosimalli on moottoria myöten Göteborgin tuotantoa. Nyt mittarissa 220 tonnia joten ainakin myllyn pitäisi hyvällä huollolla sen saman verran kestää.

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsalaisten Kylmän sodan puolustussuunnitelmat löydät näppärästi interwebistä eli youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=4mXC7UMmwrw

Om kriget kom 8-osainen sarja kertoo kaiken tarpeellisen.

Ilmavoimat oli se ensimmäinen taisteluun heittäytyvä aselaji. Merivoimat toisena.
Rannikkopuolustus kolmantena ja maavoimat vasta neljäntenä tekijänä.

Pohjoisessa Boden-linja (kiinteä keskiötykistölinnakkeisto) oli takarajana.
Jos Neuvostoliitto olisi edennyt esteettä, ilman suomalaisten puolustustaistelua, halki Lapin. olisivat ruotsalaiset iskeneet Suomen alueella neuvostoarmeijan kimppuun.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

https://www.forsvarsmakten.se/sv/information-och-fakta/var-historia/om-kriget-kom/

-Tvälups-

Jk. Taistelu Suomen Lapissa (Döden i Finska Lapland) -osaa ei em. sarjassa ole..

Kumitonttu kirjoitti...

Mahtava bloggaus! Kiitos!

Tuo Saabin eka läskinpala oli vihreä, koska sodan päätyttyä lentokonemaalia jäi yli. Sodan alkaessa Ruotsilla oli vain kaksitaso-koneita, joten tuo vihreä on sikäläinen malli Cajander. Ruotsin onneksi Norja oli rannikkovaltio, joten Aatulla ei ollut tarvetta miehittää Ruotsia - riitti että rahti ei kulje Kiirunasta Atlantille.

Mitä olen yleensä luotettavilta tahoilta kuullut, niin Suomeen tuotavat Volvot on valmistettu Kiinassa (pl. S60). Sinänsä nykyautojen osalta valmistusmaa ei mitään merkitse, koska eipä siellä montaa käsityövaihetta ole jäljellä.

Tulkoon vielä pienenä anekdoottina nostetuksi esiin, että volvohan on latinaa ja tarkoittaa pyöriä, mistä taas tuo mieleen revolverin.

klova kirjoitti...

Pari volvoa on ollut ja pari saabbia,244 6-pyttynen diesel oli kestävä peli jos vaan kansi ei katkennut.Toinen Volvo oli xc60,nämä uudet autot ovat jotenkin persoonattomia vai onko autojen merkitys vähentynyt iän myötä,mene ja tiedä.

Saabit tais olla 99 ja 900,ei pahaa sanottavaa.Jarruremontti,luten tuolla ylempänä mainittiin,oli sikäli helppo että männät kiertyivät sisään satulaan.Rälläkän laikanvaihtoon tarkoitetusta avaimesta sai käyvän avaimen tuohon puuhaan.

Nykyautoille viitsi mitään remonttia edes suunnitella ja hankalaa tuo olisikin,toisekseen vapaa-ajan voi viettää paremminkin kuin makaamalla auton alla.

Nuorempana kyllä tuli ihan pakon sanelemanakin tehtyä remonttia.Rahat eivät riittäneet korjaamoon,toisekseen aika turhauttavaa olisikin ollut korjauttaa muutamalla tonnilla muutaman tonnin arvoista autoa joka vuosi.

Kumitonttu kirjoitti...

Saabista vielä sen verran, että aikoinaan Tekniikan Maailmassa Saabin ajo-ominaisuudet haukuttiin maanrakoon. Eipä toki mikään 70-luvun auto erityisen hyvä ollut ajaa nykyautoihin verrattuna, mutta Saab 900 oli 70-luvun autoksi sekä hyvä ajaa että turbona vielä kovakulkuinenkin.

900:ssa oli vielä se erikoisuus, että jos sillä meni metsään, niin yleensä keula edellä. Nykyiset ajonvakautukset tekevät itse asiassa saman jutun. Sen jälkeen jos autoa ei ehditä enää tiellä pitämään, tietokone kääntää auton keula menosuuntaan.

Toinen nuoruusmuisto on, että niin kivaa autoa ei ollutkaan kuin kunnon jenkki. Takseinahan niitä oli ensin ja öljykriisin jälkeen ne ajautuivat stadissa raggareille. Siksi olikin kummallista, kun Tuulilasin TM:n testeissä nekin haukuttiin pataluhaksi.

Syy, miksi etuvetoiset ja jenkit olivat "huonoja ajaa", oli suomalainen hiekkatiestö, vapaat nopeusrajoitukset ja suomalaisten menestys rallipoluilla. Auto oli hyvä ajaa, jos takapään sai sladiin ja kaasulla pidettyä halutussa kulmassa. Tosin sen ajaan renkaat oli niin paskat, että lujaa ei päässyt - pääasia olikin näyttävä meno!

Vielä 80-luvun alussa kuuli väitettävän, että kyllä uusi kesärengas hakkaa käytetyn talvirenkaan. Samoin paheksunnat jenkkiautojen suuresta kulutuksesta on hyvä laittaa mittasuhteisiin. Muskeliauto (jossa kuitenkin heppoja 300 ja moottoritilavuus viidestä litrasta alkaen) kulutti 12-20 litraa (maantiellä ja kaupungissa). Öljykriisin jälkeen samoista moottoreista revittiin enää 100-150 heppaa ja kulutukset ylivaihteineen laskivat alle 10 litran.

Eurooppalainen vastine oli VW Kupla, jonka 1,2 litrainen 35 heppainen moottori kulutti sekin kymmenkunta litraa satasella. Ei ne eurooppalaiset autovalmistajat mitään taitavia olleet edes 80-luvulla. Bemarilla oli 1502 jota ei saanut tuoda Suomeen, kun sen katto taittoi matkustajilta niskat nurin kolareissa, Fiude 600 oli taas myyntikiellossa Ruotsissa samasta syystä, Audit oli niin paskoja ettei kukaan itseään kunnioittava sellaista ostanut. Mersu nyt oli laadukas mutta kestävyys johtui pääasiassa helvetin matalaviritteisistä moottoreista.

Vielä 80-luvulla oli nyrkkisääntö että autolla ajoi ennen remppaa saman mikä oli moottoritilavuus eli 1,2 litraisella 120 tkm ja 2-litraisella 200 tkm. Siihen Mersut tekivät selvän hajuraon kestävyydellään, mutta eivät ne päässeet lähellekään isojen V8-jenkkien kestävyyttä.

joten monessa mielessä meidän sukupolvemme on nähnyt niin hi

Anonyymi kirjoitti...

Tuossapa vielä Ruotsin kokonaispuolustuksesta tietopläjäys vuodelta 1979:
https://www.youtube.com/watch?v=KxnEFPp-1mI

-Kartta ajalta `jaettu eurooppa` Varsovan liittoineen osoittaa kuinka lähes koko Etelä-Ruotsi oli haavoittuvainen idän uhalle; siksi puolustussuunnitelmat painottuivat ilma-, meri- ja rannikkopuolustuksen varaan. Rannikkotykistö oli Ruotsissa oma itsenäinen puolustushaaransa kun taas meillä sitä on pompoteltu meri- ja maavoimien aselajina. Huomioikaa myös kuinka jääkäreitä kuljetetaan siviili-Cessnoilla vihollislinjojen taakse hajautettuun l. sissitoimintaan. Asia josta nuo viralliset dokumentit eivät vahingossakaan kerro on ne salaiset sopimukset, joita Ruotsilla oli naton sekä Yhdysvaltojen kanssa sodan varalta...

Koko komeuden (ml. maailman tehokkain rannikkotykistö sekä 4. vahvimmat ilmavoimat!) rakentaminen kesti vuosikymmeniä mutta alasajettiin hetkessä. Raskas poliittinen virhearvio, jota onneksi ei ole (vielä) täysin apinoitu meillä Suomessa...


-Tvälups-

Joppos123 kirjoitti...

Ot. Ilmavoimien esikunta luopui swastikasta lipussaan ja tunnuksissaan. Näin nämä hommat etenee kun riittävän kovaa räävytään. Joukko-osastojen lippuihin ne jäävät, toistaiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Yrjö tuossa puntaroi Saab Sonettista: "Kakkos- ja kolmosmalleja tehtiin yhteensä noin kymmenen tuhatta kappaletta mutta sitä ei tarina kerro ainakaan minulle että onko niitä tullut Suomeen kovinkaan monta. En muista nähneeni ensimmäistäkään..."

Ei niitä montaa taida olla. Traficomin rekisteristä pitänee selvittää?

Kerran eräänä kesänä - pari vuotta sitten- näin yhden täällä keskisessä Suomessa yhden kauppapaikan pihalla.

Kävinkin jututtamassa kuskia ja nappasin digikuvan maitokahvin värisestä, kovakattoisesta lasikuitukoppaisesta Saab Sonett III, vm. 1973:sta. Laittaisin tähän sen, jos kuvan voisi liittää. (Tuossa vastaava: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/paivan-urheiluauto-saabin-erikoismalli-97/d36dcb96-b1f3-3c9f-a544-869fcb7d009c)

Naamakirjassa julkaisin kuvan ja kyselin kavereilta kisailumielessä tietääkö kukaan mikä merkki ja malli? Somessa nyt ei kauaa mennyt rattimiehiltä ja autotietäjiltä tunnistaa kulkupeli.

Saabeja tai Volvoja en ole omistanut, ajettu useilla malleilla toki on aimmin asentajahommissa.

18-19-kesäisen kossina kävin yhtä Duettia katsomassa, mutta markka-aikaan rahat eivät riittäneet. Onneksi, sillä myyjä tuli työmutkien kautta 15 vuotta myöhemmin esimiehekseni...

heppa

Anonyymi kirjoitti...

Kummisedälläni oli aikanaan ajopelinä tuommoinen Saab 96 rynnäkkösämpylä, rattivaihteella ja värinä luonnollisesti paskanruskea. Eipä ehkä kaikkein ergonomisin mahdollinen ajoneuvo ainakaan nykystandardeilla katsottuna, mutta pirun lujaa tekoa yhtä kaikki, koripeltikin oli hieman muuta kuin pari maalipintaa vastakkain. Ja taisipa se kestää käytössä aina jonnekin tuonne 90-luvun alkupuolelle saakka.

-J.Edgar-

Kalevi Nissila kirjoitti...

Itse harrastin nuorena näitä Datsuneita. Oli Datsun 1000, 1200, 1600 ja lopuksi 100A, jota sanottiin sata-ampeeriseksi. Siihen vaihdoin heti kättelyssä 1200 kuution moottorin. Kyllä lähti. 70-luvun lopulla siirryin sitten patonkiin, jollainen on vieläkin. Isälläni oli 80-luvulla juuri tuollainen Hollantilainen Volvo 340. Se oli ns. ’henkselivetoinen', eli siinä oli moottori edessä ja variaattori takana. Se oli siis automaattivaihteinen. Tämä oli hyvä syystä, että ajokortin ajoi vasta myöhäisellä iällä. Mopo riitti kulkuvälineeksi sitä ennen.

Anonyymi kirjoitti...

Ralli on tärkeä osa saabin ja volvon tarinaa.

Viidakkorumpu ja Erik Carlsson - Carlsson på taket - legenda wanhoilta ajoilta. Ajoilta, jolloin rallia ajettiin oikeilla autoilla, ei muoviohjuksilla. Stig Blomqvist ja Simo Lampinen kuuluivat myös saabin rattiin. Muuan nuori Markku ajoi Volvolla ja oli puskissa milloin missäkin. Ajoi lujaa ja kun alkoi pysyä tiellä, nimi Markku Alén alkoi näkyä urheilusivujen otsikoissa. Aikoinaan rallitalleissa oli tiedossa,"without Finn you cannot win", suomalaisia oli aikas monella tallilla kuskina ja suomalainen rallin voittajana ei ollut uutinen. Ruotsalaisia oli myös asialla. Espanjalaisia, ranskalaisia, saksalaisia tai brittejä ei pidetty mainittavina kuskeina, ainakaan suomessa. Eka ulukomaanelävä jyskälän rallin voittajana oli UUTINEN. Kulta-aikaa kesti kekkoslovakiasta marastaniaan, manustanian aikaan kyllä jo alkoi ilmetä merkkejä ulukomaankekkeruusien esiinmarssista ralliin. Tallit ja autourheiluherrat työntäjinä.

Yksi, aika suuri, syy suomalaisten menestykseen oli suomalaisten tapa rakentaa autot kestämään. Ruotsalaisetkin osasivat saman jutun. Muut ajoivat niin, että autot kestivät. Suomalaiset niin, että voittivat.

Kaksitahtisen rallisaabin ääni oli helppo tunnistaa, V4:n ääni oli kanssa omanlaisensa. Pimeässä kun ääni oli tunniste nr 1. Muuten kajakkikaksikko oli kapeudestaa tunnistettavissa, valot lähellä toisiaan. Ohi menevän saabin etujarrulevyt hehkuivat yössä valkoisina - rallin tunnelmaa parhaimmillaan. Alenin volvon tunnisti hyvin määrätietoisesta menosta, jopa pimeässä.

Suomalaisten rallikuskien loiston aika oli rallin suuren muutoksen aika. Rallit muuttuivat herrasmiesten kokonontumisajoista automerkkien ja muiden rahakkaiden toimijoiden maksamaksi huippu-urheiluksi. Aluksi ja vielä 50-luvulla, ajeltiin kaikessa rauhassa lähdöstä maaliin, omalla autolla. Matkan varrella oli muutama pätkä, jossa sopi hieman revitellä, näyttää köyhille mistä kana pissii. Autot olivat aluksi aika tavallisia, ehkä ylimääräinen hakuvalo ja pari vararengasta mukaan. Perillä illastettiin ja jaettiin pokaaleita. Jäähdyttimen säleikköön, siihen autoliiton merkin viereen, ruuvattiin rallin emalimerkki ja ajeltiin sitten kotiin ylpeänä.

Kun muovikoriset maantieformulat syrjäyttivät myytäviksi tehdyt autot, saab lopetti rallin. Siitä alkoi alamäki tuotekehitykselle ja myynnille.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Strix Senexille, Terho Hämeenkorvelle, Joppos123:lle, Taisteluvälineupseerille, Kumitontulle, klovalle, hepalle, J.Edgarille, Kalevi Nissilälle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteista, lisäyksistä ja jaetuista muistoista. Ekstrakiitos Tvälupsille noista linkeistä. Ja joo, ilmavoimat valitsi sen pienemmän riesan tien. Merkkien ja tuotteitten pudotuspeli se vaan jatkuu.

Joppos123 kirjoitti...

Kaverilla oli joskus aikoinaan sata-amppeeri. Oli ikimuistoinen hetki kun motarilla ajellessa, meikä ratissa penkki kajahti yllättäen lähes makuuasentoon. Hetkenaikaa oli ohjaamo täynnä raajoja ja kauhua. Siitäkin selvittiin mutta jäi kyllä mieleen pysyvästi.

Ekku kirjoitti...

Syy siihen, miksi Saab lopetti ralliautojen kehittelyn taisi kuitenkin olla se, että 99-malli ei enää sopinut perusrakenteeltaan kovin hyvin ralliautoksi. Kyllähän niilläkin aluksi kokeiltiin, mutta ei oikein tullut tulosta. Tehoahan turbosta saatiin kyllä.

Tuumailija kirjoitti...

Ysisatasen omistin joskus. Oli hyvä ajettava, tuntui että se on valmistettu pohjoismaiselle ihmiselle kunnon polkimineen ja selkeine hallintalaitteineen. Suosittelen kokeilemaan jos joskus saat tilaisuuden. Kryptan kanssa samaa mieltä; auto oli yllättävän hyvä huoltaa ja korjata itse. Talvikäynnistyvyys oli erinomainen ja isojen pyörien ansiosta maavaraakin oli hieman metsäreissuja varten.

Täällä Japanissa vanhoja autoja näkee erittäin harvoin. Kotimaiset autot ovat halpoja ja niihin suhtaudutaan kulutustavarana. En ole satavarma miten käyttömaksut toimivat, mutta minulla on käsitys että verotus ja vakuutus suosivat uusien autojen ostoa ja omistamista; vanhan auton pitämisellä ei oikeastaan voita mitään. Näin autokanta pysyy jatkuvasti uutena ja se näkyy. Ruostetta ei näy liikenteessä missään, vaikka kyllä täälläkin on sadetta, lunta ja jäätä. Autot ovat vain niin uusia. Toki harmipuolena on autoharrastajien kannalta se, että autot päätyvät hyvin nopeasti kierrätykseen joten vanhoja autoja on vaikea löytää. Itselläni ei autoa täällä ole, koska siihen ei kertakaikkiaan ole mitään tarvetta. Täällä joukkoliikenne, polkupyörä ja mopo ovat niin ylivoimaisia tapoja matkustaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Joppos123:lle, Ekulle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

Joppos123: Onneksi ei sitten käynyt sen pahemmin. Mutta joo, amppeeri on tuttu peli. Niitä oli aikanaan Suomi täynnä. Nyt kun sellaisen joskus harvoin näkee niin pistää lämpimästi hymyilemään. Sama juttu kuin kuplan, pommi-Corollan tai pallosilmä-Ladan kanssa.

Ekku: Joo, näin taisi olla. Se 96 oli se rallipeli enkä muista ole sitten kuullutkaan.

Tuumailija: Täällä Suomessahan tilanne on just toisin päin. Uutta autoa ei kannata hankkia ja autokanta on vanha. Ja siellä Japanissahan ovat suosittuja myös ne pienet kei-autot joista meillä taisi olla joskus vähän puhettakin.

Anonyymi kirjoitti...

Isä pelkäsi 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun sorateillä näitä Saab 96:ia, ne kun viskelivät vastaantulevien päälle irtokiviä. Itse muistan poliiseilla olleen Saab 99 -autoja. Kemijärven leirintäalueella kesällä -76 naurettiin serkun kanssa "lentävien" Saabin rekisterinumeroa, joka oli LUU-5.

joopajoo kirjoitti...

Onkohan jossain suuri tynnyri rasvaa, ettei satu kun pitää ottaa jatkuvasti kakkoseen?

Hakaristin poisto on muuten ihan tähän maailmanaikaan kuuluva veto, mutta kun tuo ersatz-kotka uudessa merkissä on sama kuin Natsi-Luftwaffen käyttämä kotka, tosin tyyliteltynä. Natsit käyttivät surutta roomalaisten aquila-symbolia ja Gallen-Kallela melkein natsina varmasti tunsi heraldiikkaa. Vaadin kotkamerkin kieltoa!

Samalla lausun, että professori TT vähälahjainen, joka muna pystyssä etsii natseja ja natsisymboleja sieltäkin missä niitä ei ole.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja joopajoolle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Siihen aikaanhan sorateitä oli tosiaan paljon enemmän ja kiviä lensi kyllä kaikista autoista. See LUU-5 on muuten periytynyt siellä Lapin poliisissa aina uudelle autolle:

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_675,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-5502321.jpg

joopajoo: Ja tässäkin tapauksessa toimittiin ns. kaiken varalta. Pieni lauma hörhöjä pyörittää maata ihan tahtonsa mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Saapasteluja

Tuttavapiirissä oli saabisteja, 96 ja 95 -kuskeja. Valtio, sotasellainen ja tele suosi ilmahöyläsaabeja. Eivät herättäneet kummoista mielenkiintoa silloin. 96 oli useammallakin tutulla, hassu, kapea, pitkä puikula. Pitkä pikkuauto. Rattivaihde ja kuski istui vinossa. Kulki lumessa ja pikkuteillä hyvin mutta muuten aika EVVK.

Jouduin siten kerran juoppokuskiksi 96:n rattiin - ja aloin ymmärtää mokoman faneja. Helevetin mukava kärry soratiellä, rentoa menoa. Isot pyörät siloittivat menoa. Matka joutui ilman erikoista yritystä. Valmistus loppui aika monen fanin mielestä ennen aikojaan.

Saab 99 oli poliisilla panda-autona ja siviiliautona. Muistin läänin liikkuvien siviilisaabien tuntomerkit aikoinaan ulkoa. kaksi sisäpeiliä paljasti useimmiten ne ja takalasiin laitettu, kojelaudan päälisen takaa peittävä tyhmä tarra. Muuten olisi tutka ja muu ylimääräinen kama etuakkunalla näkynyt takaa, siksi se tarra.

Soratiellä ihan ok ajettava, kunhan ei yrittänyt liikoja. Jos yritti tuli hiki, kuskille ja kyytiläisille. Ammattikuski, poliisi, tuttuvani piti transiittia sorateiden kinginä takaa-ajoissa. Saab tuppasi siirtymään ojan väärälle puolelle liian helposti. Asfaltilla taas ei vauhti piisannut saabilla, turbo hieman paransi tilannetta mutta niitäpäs ei panda-autoina ollut.

Karvaralliajoilta hauska sattumus: Kerran iltasella oli autona jonkun tutun isukin uusi saab 99. Lisävaloina hellat, hellan siniset huput valojen päällä. Päätimme pistäytyä mopopoikien suosimalla hiekkamontulla. Apukuski vilkutti lisävalojen kytkintä kun karautimme montulle. Mopopojille tuli kiire, joka suuntaan sinkoili mopoja, ylös rinnettä ja pitkin kangasta.

99:n kuskit oli muuten aika usein mulqvistejä, paitsi liikenteessä niin muutenkin. Kumma juttu.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos jaetuista muistoista.

Joppos123 kirjoitti...

Swastikasta sen verran, että nykytärähtäneistö saisi varmaan Kaakkois-Aasiassa aivoverenvuodon pöyristymisestä.
Swastika löytyy jokaisesta budhalaisesta temppelistä ja patsaasta ja niitä siellä muuten riittää.
Ikkunaluukuissa yleisin koriste budhalaisilla on hakaristi jne.
Intiassa olen seilannut yhden illan jokipaatilla jonka nimi oli Swastika.
On ne vaan kaameita natseja niillä tonteilla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Joppos123. Joo, ja jos ruumissaldoa mietitään niin miksi ihmeessä sirppiä ja vasaraa ei vaadita kiellettäväksi?

Anonyymi kirjoitti...

Volvo, volvo
rakkaus tai kuolema
ahhahhaa

- diskobiisiä mukaillen

Munavolvo, PV ja Duet kuuluvat oikeastaan panssariajoneuvoihin, ne ei oo peltiä vaan levyä. Amazon lie kaksoiskäyttötuote. Sillä on siviilikäyttöäkin, maailman nopein traktori aikanaan kun oli.

Jos siirryn eläkkeellä mökille asumaan, semmonen farkkumallin amazon alkaa kiinnostaa. Aika ikuinen rakenteltaan ja pikkufiksauksiin piisaa sitten aika. Kestänee pikkuteitäkin.

Abina ollessani silloinen luokkatoveri / tyttöystävä haki ajelulle isukkinsa uudella volvolla. Hieno kärry, brittiläiseen luxukseen (mini) tottuneelle oli kuin scifiä. Mittaritaulu valoineen ja hanikoineen oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Pikku hankaluus oli se, että valohanikkaa piti hakea aika tovi huoltispysähdyksen jälkeen. Aika ennen kännyköitä... No, vaikka typy onkin nyt dippainssi - vai onko jo tekniikan tohtori, en tiijä - ei se hanikka ollut löytyä millään. Mut hei, iso musta edustusvolvo, kelpasi sillä körötellä. Ja valot, kun ne saatiin päälle, oli hyvät.

Työkaveri ajeli volvolla rallia, kokeilin kärryä ja oli kyllä aika lotja makuuni. Tie kävi kovin ahtaaksi ja mutkaiseksi. Hassusti säädetty tai sitten en vaan osaa. Tai oikeasti iso lotja.

Yhdellä tutulla oli pyhimysvolvo, kunnosti ja vaihtoi sitten bimmeriin - siihen jonka nokassa oli peilikirjoituksella turbo. Virheliike. Volvo oli hauska ajaa ja aika helppo ylläpidettävä. Ei erikoisen urheilullinen. Toisin kuin bimmeri, joka vaati urheiluhenkeä vähän liikaakin.

Ex-tyttöystävä, nyk. Lady of the House, hyppäsi suoraan pikkuhiivatin ratista kartanovolvon rattiin. 60" pitkä naisenroikale kun saa semmoiseen kunnollisen istuma-asennon. Siis näkee ulos, yltää polkimille, vaidekeppiin ja rattiin. Yhtä aikaa, samoilla säädöillä. Sama onnistuu toki nipponilaisessa koppimopossanikin mutta pitkä työmatka on kivempi isolla autolla. Ja työpäivän aikana ei tarvi pyöriä ympäri kylää ja lääniä, toisin kuin eräiden. Mökkiviikon kamat mahtuu konttiin ahtamatta ja rakkine ei kuulosta hajoavan pikkutielläkään vaikka osuisi kuoppiin.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Jospa minäkin kannan kekoon korteni. On näitä kulkineita ollut, on idästä ja etelästä, ja kaikkea siltä väliltä. ON ollut pihalintua eli rintintiniä, pallosilmää ja äiti armas, tuolta rajan takaa. Ihan eka oli mosse 407. On ollut patonkia, luupäätä ja mitä kaikkea. Ja on näitä nyt puheena oleviakin. Kajakkikakiskko, ysipari ja 142. Volvolla ovien lukumäärän näkin tyypistä, 142, kaksi ovea, 144, neljä ovea. Sama amzonin kanssa. Amazonissa se veikeä juttu, että takajarrurempa ei ollutkaan läpihhuutojuttu. Kas kun se takarumpu oli kartioakselin päässä, kiilalla varmistettu, että pyöri alkselin mukana. Teetti töitä, jos ei ollut tehtaan/merkin omaa ulosvetäjää.
Jos en kovin väärin muista, niin se 96 v-nelkku oli suoraan vaihtokelpoinen taunuksen vastaavan kanssa.
100A tuli kansa tutuksi, tulevalla nuoremman lapsen äidillä oli sellaien, muuten hyvä, etujarrut hankaluutena, kun sieltä tuppasi ajan saatossa osia putoilemaan. Vähän kuin tämä itämaan lentokone, tämä putoilevi, eiku tupolevi:)
Tuossa tein sellaisen noåean päässälaskun, että noin kolmisenkymmentä eri merkkistä tai tyyppistä autoa ollut omanani, siis useitakin saman merkin tyyppejä. Ja vielä useampaan joutunut perehtymään, osin kantapään kautta, opi ja erehdy ja tee se remontti uudelleen. Kun se merkki- ja mallikirjo oli aikoinaan melko surta tuttavieb ja sukulaistenkin nurkissa.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Strv 103C ja Ikv91

Jos englanti on hallussa, Nicolas Moranin näkemyksiä aiheesta Strv103:

https://www.youtube.com/watch?v=JOn6QrN6pCA - osa 1 Strv103

https://www.youtube.com/watch?v=USjxhn8FEwM - museonjohtajan näkemys myös.

Vaunua yritettiin myydä ja kai ostaakin. Niitä vuokrattiin briteille saksaan kokeisiin. Pikku vikoja löytyi: NIH - paha vika, Not Invented Here. Oikeitakin vikoja, liikkeestä ei voi ampua minkäänlaisella tarkkuudella. Strids Vagnin, hyökkäysvaunun kumminkin pitäis semmoiseen pystyä, edes häirintään. Tykin vakaimet nimittäin alkoi olla tähän aikaa toimivaa teknologiaa ja vakaimesta on oikeasti hyötyä. Esimerkiksi mäen takaa ampuillessa, tykki jo maaliin suunnattu kun vaunu nousee ampumaan. Nykyisillä vakautetuilla tähtäimillä ampuminen on vielä etevämpää, kun tykki osoittaa tähtäyspisteeseen tykki laukeaa*. Kiinteätykkinen** vaunu ei tämmöiseen pysty. Huomattiin myös esteen - mäen tms. takana väijyvän Strv 103:n olevan isompi maali kuin tornillisen tankin torni. Oikea tankki voi ampua sivulle, kesken liikkeen, kapealtakin ajouralta. S-Vagn ei. Ja oikeastaan S-Vagn on Tank Destroyer, tankintuhoaja, moottoroitu pst-tykki, panssarintorjuntavaunu, ei panssarivaunu. Siihenhän se oli suunniteltukin. Ei tullut kauppoja. Ilmakuljetusjoukoille se olisi ollut omiaan mutta USA oli kehittänyt juuri onnettoman Sheridaninsa, eikä ollut kiinnostunut.

Muistaakseni Vår Försvaret tms. kirjanen, ruottin intin valistuskirjanen, esitteli innostuneena Ikv91 vaunua. Kulkee tiellä, maastossa ja uikin vielä. Värkki on jalkaväen tulitukivaunu. Ja tankintuhoajakin koko 90mm ammuksen voimalla. Nurmiporille oli kyytiä tarjoamassa sitten miehistönkuljetusvaunu. Nykyään tehtävät on yhdistetty. Kyytivaunu ammuskele tarpeen mukaan.

Onteloammuksia kohtaan kehitettiin toimivia suojauksia ja siksi 90mm ammus jäi tehottomaksi oikeita panssarivaunuja vastaan. Vaunu vanheni noin kymmenessä vuodessa, edelleen toimiva peli rynnäkkövaunuja vastaan. Mutta pienempi konetykkikin riittää vaunuille ja konetykki on kiusallisempi vihulaisen nurmiporille ja hulikukkereille.


*Tykin vakautus vaatii paljon tehoa, tarkka vakauttaminen vielä enemmän. Vakautetaan tarkasti vain tähtäin ja orjuutetaan tykki tähtäimelle. Kun tykki sattuu osoittamaan maaliin, laukaistaan tykki automaagisesti.

** Eikä se tykki ole edes kiinteä, sehän liikkuu rekyylissä ihan normaalisti. Saksalaisilla oli oikeasti kiinteätykkinen vaunu tekeillä. Ei rekyylikoneistoa tilaa viemässä vaunusta. Aika loppui kesken ja oli kai muutakin ongelmaa.


Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Pyhimys-Volvo aikoo tehdä comebackin, joskin aavistuksen verran muuttuneena:

https://www.is.fi/autot/art-2000001178008.html

Hakaristipelleily puolestaan on saavuttanut jo todellakin pelleilyn rajan:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006557860.html

Nähdäkseni tässä on kyse vain siitä, mikä tässä on se pelleilevä taho:
uutisaiheen antanut vai sen julkituonut henkilöoletettu, joka on tämän näköinen

https://twitter.com/LaskaMisty/photo

ja on nyt saanut julkisuutta, joka on kuvasta päätellen hänelle varsin mieluista.

Ekku kirjoitti...

Pyhimys-Volvot on nykyään arvossaan, vaikka eihän se oikeastaan ole kuin Amazonin tekniikka eri korissa. Isän serkku aikoinaan kunnosti niitä kaksi eri yksilöä alusta loppuun.
Tosin eipä ole Bmw 2002 turbokaan mikään halpa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies & Huru-ukko: Kiitos jaetuista automuistoista.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Olisko niin että Ruotsin puolustusstrategia oli liiankin puolustuksellinen? Puolustukseen kun kuuluu myös vastahyökkäys ja siihen noista vaunuista kumpikaan ei ollut kovin hyvä. Olisko sulla jotain linkkiä siitä saksalaisesta täysin kiinteätykkisestä vaunusta? Lukisin mielelläni sillä tieto oli mulle ihan uusi.

Qroqius Kad: Ei toi uusi pyhimys-Volvo kyllä säväytä samalla lailla kuin se edellinen. Ja tuo hakaristipizza & triggeröityminen kuvaa aikaamme hyvin. Potkut työntekijöille ilman varoitusta. Suomen työaikalakien mukaan se muuten ei onnistuisi. Ja niin kuin totesit, niin kyseisen naisen kohdalla attention whore-tutka antaa selviä merkkejä.

Ekku: Ehkä siinä autossa vaan tehtiin jotain oikein. Tai sen muotoilussa.

Anonyymi kirjoitti...

— Tinahattu taas —

Tunnin mittainen video johon - Soomepois Eestist - lähetti linkin. Kyllä tuo on aivan totta, ei tarvitse rustata kulisseja. Seattle, San Francisco, Los Angeles, kaikki samassa kunnossa. Amerikkalaiset kirjoittavat niiden tilanteesta paljon.

Pandora Spox ‪1 day ago‬
Its not just Seattle - the entire west coast is a homeless encampment. It sucks.
https://www.youtube.com/watch?v=bpAi70WWBlw&feature=youtu.be

Anonyymi kirjoitti...

Håkaneilla oli oikeitakin hyökkäysvaunuja, useampi versio Centurioneja. Uusin Strv 104, eka versio Strv 81. S-vagn oli vehje, jonka idea oli tylsyttää hyökkäävän neukkuarmeijan panssarikärki. Iskeä väijyksistä, vetäytyä suojaan ja iskeä uudestaan ja uudestaan.

Ikv:n idea taas oli tuoda panssaritulta nurmiporien tueksi paikkoihin,joissa ei panssarin oleteta pystyvän liikkumaan.

Pyhimysvolvo oli etevään kuoreen paketoitua erittäin tavallista tekniikkaa. Erittäin helppo ja halpa ylläpidettävä. Ei erikoisia temppuja ajamiseensa vaativa mutta silti hauska. Turbobimmeri taas oli ihan päinvastainen juttu. Tylsä kuori ja ihkauutta tekniikkaa. Ajaminen vaati tempun tietämistä - turboviive ja sen hallinta. Erkoista oli sekin, että kapistuksen pystyi rikkomaan ihan vaan sammuttamalla moottorin. Väärään aikaan. Mutta oli se hubaa se ajelu!

Saman värkin turboton versio oli kanssa meillä tarjolla, siinä oli kaksi settiä kaasuttimia. Kesä- ja talvikaasarit. Ei tehdasasennuksena vaan ihan oma keksintö, talviajoa helpottamaan. Muistaakseni nokka-akselikin vaihdettiin samalla kun kaasuttimet. Esson baarissa tiedettiin meidän vaihtavan mäntiinkin talvirenkaat...

Sen nixmannien ihmevärkin tyyppiä en muista. Löytyy kirjasta, kotoa. Tarkistan kun satun paikalle. Mökillä nyt.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies. Joo, olihan heillä niitä Centurioneja myös ja sehän on perinteisempi nimenomaan hyökkäysvaunu. Ja oikein mukavaa mökkeilyä.

Anonyymi kirjoitti...

Mäyrä iskee!

Mit Vit! Kirja "Encyclopedia of German Tanks of world war two
Revised edition -
Peter Chamberlain & Hillary Doyle" löytyi mökiltä. Koska se tänne on kulkeutunut ja miksi - ei mitään ideaa. Mitä se saunakammarissa oleili on vielä hämärämpää.

Jagdpanzer 38 (d) on ko malli ja kirja kertoo sivulla 57: "... The original Czech model was to continue in production as the Hetzer, some with rigid mounted guns ... This redesigned vehicle was capable on mounting the 7,5 cm PaK 42 / 1 (L/70) either in recoiling mount or rigidly ..." Kuvaa asennuksesta ei opuksesta löydy. Hetzer ko. värkin nimenä ei ollut sodan aikana käytössä -olipas -eipäs -olipas-eipäs ... - tästä on netissä vääntöä ihan urakalla.

No sodan jälkeen värkki oli tsekeillä ja sveitsiläisillä käytössä. Oli ilmeisen toimiva värkki vaikka jotkut tituleeraavat "Armoured coffin"-tittelillä kapinetta. Pieni, kapea, matala, lyhyt vaunu. Ahdas ja epäergonominen. vastasi -45 suuresta osasta kolmannen valtakunnan vihollisten vaunutappioista.

N. Moran ja Jgdpz 38(t) Pt 1: https://www.youtube.com/watch?v=TxF6penza6w

Hetzer “Starr” oli se ilman rekyylikoneistoa tehty versio. Lopullinen versio Jagdpanzer 38(d). https://tanks-encyclopedia.com/ww2/nazi_germany/Jagdpanzer-38_Hetzer.php/

https://en.wikipedia.org/wiki/Hetzer
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hetzer


Mikä mäyrä? No, jossain tuo hetzer oli käännetty mäyräksi. Sen edeltäjä oli näätä, Marder.

Pyssymies

QroquiusKad kirjoitti...

Mainitun vaunun nimestä kertoo Lexikon der Wehrmacht näin:

"Das Fahrzeug erhielt die Bezeichnung Jagdpanzer 38 und wurde in einigen Dokumenten auch als 'Hetzer' bezeichnet, wobei diese Bezeichnung niemals offiziell vergeben wurde."

Eli vaunun nimi oli virallisesti Jagdpanzer 38, ja joissakin dokumenteissa mainitaan nimeksi myös "Hetzer", mutta se ei koskaan ollut virallisessa käytössä.
Lisää aiheesta osoitteessa

http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/inhaltsverzeichnisHeer.htm

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle ja Qroquius Kadille & kiitos lisäyksistä.