Siinähän elettiin aivan niitä 1970-luvun alkuvuosia. Ja siinä oli varsin suuri järvi, jonka rantaa lähestyi viisiheppaisen Terhin voimalla hitaasti mutta varmasti kulkeva vene. Veneessä isä- ja äiti-Perskeles, pikku-Ykä sekä tuttavaperheen isä joka oli tuomassa Perskeleitä kyseisen perheen mökille. Siellä odottivat jo tuttavaperheen äiti sekä kaksi noin suurinpiirtein pikku-Ykän ikäistä sisarusta.
Noin teknisesti ottaen kyseessä ei ollut
vielä mökki vaan pelkkä mökkitontti. Täysin luonnontilassa oleva sellainen. Eihän
sinne oltu vielä rakennettu muuta kuin savustuspönttö ja ulkohuusi. Jossain
vaiheessa siihen rakennettaisiin sille ajalle tyypillinen lautamökki ja
vedettäisiin vielä pisto parinsadan metrin päässä olevalta metsätieltä.
Mutta mökittömyys ei tahtia haitannut.
Majoittuminen tapahtui tuolle ajalle tyypillisissä kupoli- ja
harjakattoteltoissa. Niitten päälle oli laitettu pyykkipojilla muovipressut
sateen varalta. Luksusta oli tarjolla sillä Perskeleet olivat ostaneet bensikseltä
ohuet kenttäpatjat sekä kesämakuupussit. Kun kesää elettiin niin jo vain niillä
pärjäsi. Ruokapuolikin oli kunnossa ja priimuskeittimellä lämmitettiin
purkkihernesoppaa, kahvi keitettiin pannulla nuotiotulilla samoin kuin tietysti
lenkkimakkaraa ja olihan tarjolla myös savustettuja ahvenia. Eihän sillä nälkä
lähtenyt mutta siirtyi oikein mukavasti. Ja illaksi mukuloille oli tarjolla
järvessä jäähdytettyä Sitruuna-soodaa.
Mökkitontti oli täynnä tekemistä.
Ympäröivässä luonnossa oli kaikenlaisia pieniä asioita jotka kiinnostivat
kovasti niin pikku-Ykää kuin tuttavaperheen sisaruksia. Sisiliskojen ja
rantasammakoitten kanssa koetettiin kehittää juttua mutta kovasti tuppisuita ne
olivat ja läksivät aina omille teilleen. Mutta mukavaa niitä oli seurata. Rannalla
pyöri tietysti kaikenlaisia vesilintuja ja huutelipa illalla vähän enemmän
selän puolella kuikka.
Tulipa natiaisille oppituntikin siitä että
luonto on julma. Nähtiin nimittäin muurahaisten sota. Siinä kaksi pesää
kävi sotaa jossa armoa ei aneltu eikä annettu. Kummatkaan muurahaiset eivät
olleet niitä tyypillisiä kusiaisia vaan mustia ja toiset muurahaiset olivat
pienempiä kuin toiset. Ja ne pienemmät voittivat sen sodan. Seuraavana päivänä
ne kuskasivat hävitetystä pesästä yhtä mittaa munia omaan pesäänsä.
Sotasaalista. Sota on julmaa ja muurahaisväki raakaa.
Näin jälkeenpäin iso-Ykä on ihmetellyt
noita muurahaisia. Lajina yleensäkin. Niillähän on aivan mikroskooppisen pienet
aivot mutta ne yhdessä saavat aikaan kehittyneitä, toimivia ja järjestäytyneitä
yhteiskuntia. Miljoonien yksilöiden toimivia suurkaupunkeja. Millä hemmetillä
ne saavat sen oikein aikaiseksi?
Niin. Elettiin siis 1970-luvun alkua. Aikaa,
jolloin mukuloilla ei ollut älykännyköitä eikä muutakaan elektronista
viihdettä. Eihän sillä tontilla ollut edes matkaradiota. Mutta luonnon
tutkimisen lisäksi ajan sai kulumaan arvauspelillä jota pikku-Ykä pelasi
sisarusten kanssa. Siinähän yksi pelaajista miettii jotakin asiaa. Se saattaa
olla vaikka kissa, rautakanki, ampiainen, lentokone tai ihan mikä hyvänsä.
Toiset yrittivät sitten arvata kyseisen asian johdattelevilla kysymyksillä
joista ensimmäinen oli aina että ”kuuluuko se eläin-, kasvi- vai kivikuntaan”.
Siinähän pähkäillessä meni helposti useampi tunti.
Tietysti suurin viihde oli maaston
tutkiminen. Joka tapahtui ilman vanhempien vahtimista. Mitä vahtimista meissä
mukuloissa olisi ollutkaan? Hyvin me pärjättiin. Ja maasto tarjosi löytöjä.
Jopa suuria löytöjä:
- Iskä! Minä löysin pääkallon!
- Hä? Älä paljailla käsillä sitä… siinä
voi olla vaikka sun…
- Mutta kun tää on puuta!
- Puuta? Anskumä tulen kattomaan… no
niinhän tää on… niin kuin pienen hirvenvasan pääkallo… täähän viedään kotiin
mukaan…
Sitähän ei niin pikku- kuin iso-Ykäkään
tiennyt että mikä sen puunpalan oli muotoillut sen näköiseksi mutta se on
Ykällä tallessa vieläkin. Ehkä muistona vanhoista, yksinkertaisemmista ja
varmasti paremmista ajoista.
Hyvää
ja rauhallista juhannusta teille kaikille.
27 kommenttia:
Olipas hieno lapsuustarina! Pistetään tähän lisää muistoja legendaarisen Impivaaran ajoilta.
Me nukuimme velipojan kanssa kesäisin Lapissa jopa kuukausia teltassa pihalla. Aamulla sitä heräsi siihen, kun aurinko lämmitti telttaa.
Meillä oli järvi siinä ihan reilun sadan metrin päässä ja velipojan kanssa pidimme jo alle kymmenvuotiaina siellä verkkoja. Heti herättyämme juoksimme suoraan veneelle ja verkoille. Siikaa, haukea, yms. ja se oli tarpeen isolle perheelle. Isäukko ei koskaan käskenyt kalaan, mutta puhui "siellä olis pojat nyt itätuuli ja muutenkin hyvä kalailma". Ja aina se tepsi, koska kalastaminen oli hauskaa ja siitä sai kehuja. Aika paljon sitä kalaa tuli vedettyä kesän mittaan ja monilla eri tavoilla.
Tervehdys, Nils-Aslak ja kiitos mainioista jaetusta muistosta.
Hyvää Juhannusta Ykälle ynnä muille. Suljetaan mediat ja somet muutamaksi päiväksi ja nautitaan elämästä. Kuunneltavaksi käy vaikka Juha Watt Vainion Käyn ahonlaitaa.
Lapsuusjuhannukset 1970-luvulla tuli vietettyä usein serkkujen kanssa. Limonadi ei ollut vielä arkipäiväistynyt, joten jo se nosti juhlatunnelman korkealle juhannussaunan jälkeen. Grillissä paistui paahtokylkeä ja makkaraa, joita oli viimeksi saanut edellisjuhannuksena. Päälle keitettiin kahvit, jonka kanssa oli poikkeuksellisesti muutakin kuin pullaa. Siihen aikaan harva lapsi joutui kantamaan liikakiloja.
Tunnelma tiivistyi valoisassa yössä, jolloin sai valvoa niin pitkään kuin pystyi. Käveltiin ulkona ja höpöteltiin joutavia Jupiter-teltassa. Jossain vaiheessa uni voitti sitkeimmänkin. Aamupäivällä aurinko kuumensi teltan, jolloin oli pakko kömpiä ylös.
Sateisiakin juhannuksia oli, mutta ei se tahtia haitannut. Silloin grillin ylle viritettiin jonkinlainen suoja. Isoisän ullakkokamarissa sitten istuttiin ja kerrottiin vaikkapa kummitustarinoita.
Tosiaankin hyvin yksinkertaista oli elämä silloin, mutta parhaat juhannusmuistot ovat siltä ajalta.
Yksi oma mieleenjäänyt juhannusmuisto kaukaa lapsuudesta on se, kun sauna paloi. Aattoillan saunassa ehdittiin kyllä käydä ja seuraavana päivänä paistettiin vielä kytevässä hiilloksessa maukkaita pieniä perunoita. Koska kukaan ei tuntunut olevan pahoillaan, eikä palokuntaakaan hälytetty paikalle, saattoi olla, että ikivanha hirsisauna poltettiin tarkoituksella. Uusi, niinikään hirsisauna, nousi nopeasti hiukan toiseen paikkaan ja sen lauteilla on aikoinaan nautittu satoja kertoja ihanista pehmeistä löylyistä oikeasta koivusta tehdyn vastan jäljittelemättömässä tuoksussa. Samalla syntyi ikuinen rakkaus suomalaista saunaa kohtaan.
Hyvää juhannusta kaikille!
Rouva Ano
Sellainen muisto lapsuuden juhannuksista: Isä laittoi aina juhannusaattona porrsapieleen juhannuskoivut kumallekkin puolelle. Ikään kuin koivukujaa astuttiin sisälle taloon.
Huru-ukko
Jahas, kohta on aika lähteä mökille. Tänä vuonna tulee hyvä käpysato, männynkäpysato. Ylivuotisten, kuivien käpyjen sato.
"Mit vit?": kommentoi tietämättömät. No, kuivat kävyt syttyy ja palaa hyvin. Ja jättää kuuman hiilloksen. Kokkoon, nuotioon, kamiinaan muttei grilliin. Kävyt sisältää PAH-yhdisteitä, myrkyllisiä, syöpää aiheuttavia mutta hyvin syttyviä, kivan hajuisia ja hyttysiä kiukuttavia.
Pyssymies
70-luvusta minulle jäi mieleen erityisesti niiden lautamökkien tunnelma. Meillä oli käytössä sellainen, joka lisäksi oli varustettu erillisellä rantasaunalla. Vanhat Upo-kaasuhellat, säilykkeet ja juomavesi kantamalla paikalle. Järvessä niin kullankeltainen hiekkapohja ettei paremmasta väliä. Onget bambuvapoja. Sana "presidentti" tarkoitti Kekkosta. Johnny Weismüllerin Tarzan oli aina kohokohta eikä lainkaan haitannut, että sitä töllättiin matkatelkkarista. Miehet metsästivät, roikottivat teeriään ja riekkojaan talon tikkaista, ja kummisetä pyysi ja teloitti vahinkoeläimiä, kuten minkit ja piisamit niin ahkerasti, että siitä voiton vei vain muikunpyynti. Ilmakiväärit tilattiin Anttilasta - El Gamo oli kova sana. Ja aivan kyläkeskuksen liepellä saattoi olla vielä navettoja ja heinäseipäitä pystyssä. Aivan musertavalta tuntuu ajatellla nykylapsia puhelimineen, pelikonsoleineen ja tietokoneineen. Ja sitä, että eduskunta myy meidät EU:n sekopäille. Ja sitä kaikkea muuta, mistä täällä on puhuttu.
Vietetään kuitenkin hyvä juhannus, sillä ensi talvi ei ole hyvä.
PS-lehdenjakaja
Mukavaa Juhannusta ja kesää Ykälle! Terveisin maalla lapsuutensa kesät viettänyt ja muurahaisia yhtä lailla seurannut entinen lapsi - itse satuin näkemään, kun yhden kiven alla olleen pesän muurahaiset (pienet ruskeat) orjuuttivat toisen asukit (mustia ja valloittajiaan isompia). Aikuisena löysin jostain tiedon, että kyse oli orjuuttamisesta, jossa kuningatar tapettiin, jotta elossa olleet työläiset siirtyivät palvelemaan valloittajiaan. Kovin inhimillistä...
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Rouva Anolle, Huru-ukolle, Pyssymiehelle, PS-lehdenjakajalle ja Professorille & kiitos myös jaetuista juhannusmuistoista sekä oikein hyvää ja rauhallista juhannusta.
Tämä jussi sujuu edellisvuotista paremmin:
lähden pari tunnin kuluttua viileiden vesien äärelle hyvään seuraan hirsiseen mökkiin havisevien havupuiden keskelle.
Jos kuolen, minun ei tarvitse kuolla yksin, kuten olisi vuosi sitten käynyt.
Mutta koska me kaikki pyrimme sitä välttämään, on minun uusittava jussiloruni vuoden takaa, kun en uuttakaan keksinyt.
Ja onhan se opettavaisuudessaan toistoa kestävä:
Oikein hyvää juhannusta!
Muista, kun sa aiot kusta
toivo että joku estää
tekemästä venehestä!
Siihen yks ja toinen hukkuu,
muiston päälle käki kukkuu!
Oisko hauskaa? Eipä sille
nauraa vois kuin mättähille
joiden päälle sopii kusta:
se ei tuota pahennusta.
Henkikulta siinä säilyy
kun vain antaa veden päilyy
raukeassa katsehessa
Tsuhnan Kostoo nauttiessa!
Tätä kaikki asianosaiset tarkoin noudattakoot!
Itse olen muurahaissotien asiantuntija. Lapsena laitettiin jokainen mahdollinen laji ottamaan mittaa toisistaan ja aina isompi voitti. Paitsi nuo isot mustat, ne oli aina täysin kädettömiä. Muurahaisyhteiskunnat on rakennettu kommunismin periaatteille ja lienee harvinainen poikkeus noiden periaatteiden toimivuudesta :) Hyvää juhannusta itse kullekin säädylle.
Hyvää jussia Ykälle ja koko sakille. Maanantaina nokivasaran nokka lähtee kohti Pelloa.
Jätkät laittoivat kuvan toissayön saalista. 19,58 kg:n lohi.
Vähän meinaa poltella paikallepääsy.
Irtisanoutumisilmoitus tehty ja lähetetty Puolustusvoimain komentajalle. Joppos123 siirtyy reserviin 1.1 .2023, 36 vuotta palvelleena.
Kyllä tämä alkaa riittämään.
Hyviä eläkepäiviä Joppos123 ja kireitä siimoja:)
Huru-ukko
Tervehdys Qroquius Kadille, Anolle, Joppos123:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Ohjelmasi kuulostaa oikein mainiolta. Hyvää juhannusta ja muistetaan porukalla noudattaa runon ohjeita.
Ano: Joo, muurahaisyhteiskunnissa ei paljon demokratiaa tunneta. Onneksi muuten Suomessa ei ole niitä tulimuurahaisia.
Joppos123 & Huru-ukko: Toivottelen Joppokselle samaa kuin Huru-ukko. Onhan tuossa jo varsin komea sarka sotavaltion palveluksessa. Ja toivottavasti tilanne pysyy sellaisena ettei sinua enää tarvitse uudelleen komentaa riviin.
Kiitos vielä Joppos123:lle yksityisviestistä ja oikein hyvää juhannusta.
Hyvää Juhannusta Ykä, ja kiitos tarinasta. Tuollaistahan se oli siihen aikaan. Aika kului vaikkei pelejä ollutkaan. Itse asuin maalla, perukassa jonne talviaurattu tie saatiin vasta joskus -70 luvun taitteessa.
Hyvää juhannusta ja rauhallista sellaista koko poppoolle.
Tervetuloa eläkkeelle joppos123.
yt. toinen evp
Tervehdys kertsu59:lle, Kryptalle ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne.
kertsu59: Kiitos sinullekin. Noita menneitä aikoja kaipaa vanhetessaan aina vain enemmän.
Krypta: Ja sitä samaa teillekin.
Thorvald: Terveiset välitetty.
Kiitoksia Thorvald.
Katsoo nyt mitä tässä alkaa isona tekemään vaiko mitään. Kovasti on jo kosiskeltu siviilivirkaan aluetoimistoon. Määräaikainen 2 vuotta. En oikein jaksaisi. Jos isänmaan etu sitä vaatii niin kai sitä muutaman vuoden voisi vielä pyristellä. Ei oikein osaa olla tekemättä mitään.
Sotilasvirasta tulee joka tapauksessa kenkää 1.5.2023.
Tässä on jo "joulupukki" eli jatkoajalla.
Olishan se ihan hyvä vaihtoehto vaan olla.
Ei tämä helppoa ole kun on tottunut hääräämään kaikenlaista ja yhtäkkiä URHO-MATTI ja kaikki seis.
Se mitä ne läänistä tarjoaa ei kauheasti houkuttele. ESJA-10 ja 17% henkilökohtainen osuus. Nyt on JSA-15 ja täydet prosentit. Eli tuossa on 3 tonnia klappia.
Taidan jäädä oloneuvokseksi jos ei tule parempaa tarjousta.
Me oltiin kai vähän Ykää rikkaampia, kun meillä oli jo kesämökki. Ei tosin mitään sähköjä tai vesijohtoa/viemäröintejä. Isä rakensi sen suunnilleen omin käsin ja tarvitsi apua vain kiukaan/takan valuissa ja muurauksissa. Me lapset olimme kantajina. Sisällä valona oli ensin öljylamppu, ja sitten petromax jonka valotehossa ei ollut valittamista. Ruokana kiukaalla kypsennettyä lenkkimakkaraa sinapin kera. Korttipelinä iltaisin "paskahousu".
Timppa
Tervehdys Joppos123:lle ja Timpalle & kiitos kommenteistanne.
Joppos123: Kaipa sitä oloneuvoksen hommaan tottuu. Itselleni se sopisi jo paremmin kuin hyvin. Joskushan täällä kommenteissa oli puhetta että jos alkaisit käymään metsällä. Vaihteeksi näillä siviilipyssyillä. Ja kiitos yksityisviestistä.
Timppa: Sinänsä siihen aikaan duunareillakin oli varaa mökkiin. Nimenomaan mökkiin, ei näihin nykyisiin hirsilinnoihin. Valopetroolilampun muistan minäkin hyvin ja paskahousua on tullut pelattua. Kauan aikaa sitten. Nyt nimittäin kun muistelen niin enhän minä enää muista että kuinka sitä pelataan.
Kiitos Joppos123:lle viestistä jonka ymmärsin yksityisviestiksi.
Joo hetken on kulunu ku viimeks kommentoin mitään mihinkään. Mut no tulipahan tosta mieleen yks oma jussi vai oliko ees jussi paha sanoo. Jotain 90 lukuu elettiin alkupuolta ja olin jossain stadilaisen landella eli siirtolapuutarhassa. Aikuiset oli ottanu hiukan taikajuomaa ja mä istuin reippaasti nuoremman serkkulikan kanssa jossan puhallettavassa uima-altaassa kattellen ku se paukutti lapiolla jotain vanhaa kattilaa. pam pam pam pam pam pam pam ja oli kai onnellinen. Vintillä oli jotain jeesuksen aikasia lännentie ja tex willer sarjiksia ja jostain pikkukiskasta sai irtokarkkeja jätskiä ja limsaa.
Tais olla sillon punanen jaffa se kova sana.
Jollain ite tehdyllä jouskarilla ammuttiin jotain kieroja nuolia jotka kanto sen 5 metriä ja se oli kivaa. Kaikkialla haisi enempi vähempi kusi ja paska ku oli joku kurja huussiakin huonompi viritys käytössä joka vuosi.
Stadilaisena pääsin nauttimaan tästä ja sitten tykkäsin vuosittaisista reissuista suokkiin, korkeasaareen ja seurasaareen. Siihen aikaan ei voinut korkeasaaren reissua korvata hengaamalla kontulan ostarilla. Nykyään voi
T labrotta hiukan maistissa
Tervehdys, labrotta. Nuohan olivat ihan mukavia muistoja. Lande yksillä mutta kesä kaikilla. Eikös siellä Helsingissä ole vieläkin niitä siirtolapuutarhoja?
Lähetä kommentti