maanantai 13. kesäkuuta 2022

PAKKOWOKELLETTU FIRMA

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Teldec-Tek Oy:n henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp istui hyväntuulisena työhuoneessaan. Teldec-Tek Oy oli monialafirma joka valmisti hilavitkuttimia, kutkuttimia, härspediräättöreitä, ökkötölöhölököttimiä sekä myös yleissekoittavia hallintomallin uudistusvaikeuttamisratkaisuja nimenomaan julkiselle sektorille.

Firma oli työntekijöittensä keskuudessa varsin pidetty, niin kuin oli myös henkilöstöpäällikkö Luunapp joka piti osaltaan huolen että työntekijöitä oli tarvittava määrä tarvittaviin tehtäviin ja työntekijöitä arvostettiin. Hehän työllään firman liikevaihdon ja -voiton mahdollistivat. Niin liikevaihto kuin -voittokin olivat viime aikoina lisääntyneet kun maa oli lopultakin päässyt eroon koronasta, apinarokosta, pokeriflunssasta, pfizeriitistä, hyppivästä anaalipaiseesta ja hallinnollisesta kaikenvaraepidemiasta. Sen myötä niin kotimainen kauppa kuin vientikin oli alkanut taas vetää ja työntekijöitä oltiin voitu palkata lisääkin.

Mutta joku näytti olevan vialla. Hänen toimistoonsa tuli firman pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Alarik Spenttinen joka näytti siltä niin kuin olisi syönyt kaksi vuorokautta sitten jotain hyvin hapanta joka ei ollut vieläkään suostunut tulemaan ulos henkilökohtaisessa pönttöpostissa. Ilman sen kummempia tervehtimisiä Alarik sanoi:

- Ne perkeleet sitten tekevät sen. Sain sen lähteitteni kautta tietoon.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… siis tekevät minkä? Ja ketkä?

- No eduskunta. Ja sen lain.

- Siis sen lain?

- No just sen. Se runnotaan läpi ihan pikapuoliin.

Luunapp huokasi. Se laki. Sovelletun tasa-arvon työelämää koskeva laki. Julkinen sektorihan oli positiivisen syrjinnän vuoksi ollut viturallaan jo pitkän aikaa mutta nyt wokellus työntäisi kärsänsä lain pakkosanelemana myös yksityisiin yrityksiin. Jos samaa työpaikkaa haki joku tavallinen, koulutettu ja kokenut kantasuomalainen sekä joko etnisesti edistyksellinen tai mihin tahansa LGBTQTiiTyy-kategoriaan kuuluva hakija niin uhrikategoriassa ylempi oli valittava vaikka se kantasuomalainen olisikin ollut pätevämpi ja kokeneempi. Lain lopputuloksena tuli olla se, että tietty prosenttimäärä yrityksen henkilökunnasta tuli olla uhriutumisluokitettua. Spenttinen pani palamaan pikkusikarin ja sanoi kyrpiintyneenä:

- Ja minä laskin että meidän firmassa pitää olla sen lain mukaan kymmenen uhriutumispyramidiin kuuluvaa. Vaikka niillä ei tekisi hevon sanonkomamitä, hä?

Luunapp pisti puolestaan palamaan punaisen Nortin ja totesi muutamat hermosavut otettuaan:

- Ja tulee muistaa, että jos näitä sorrettuja-etuoikeutettuja irtisanotaan koeajan perusteella kun huomataan että osaaminen ei ollut sitä mitä vaadittiin ja varsinkin maksettiin niin nehän nostavat pirunmoisen metelin valtamediassa. Vaikka ne olisivat kuinka törppöjä töissään niin eihän meitä uskota vaan valtamedia rääkyy että ne pistettiin pihalle siksi, että firma on niin pirun rajoittunut, sortava, käppäukkoinen sekä muita pitkiä rumia ja karvaisia sanoja. Todisteeksi riittää että joku kokee tulleensa sorretuksi. Ja sehän tietää lain mukaan merkeleellisiä rangaistussakkoja, korvauksia ja ennen kaikkea sitä että julkinen sektori lopettaa tilaamiset meidän firmalta. Ja tiedä vaikka joitain leikkipartisaaneja tulisi tekemään tiesulkuja firman pihalle.

Spenttinen vastasi:

- Jep. Eli kusessa ollaan. Ja eihän niitä uhriutujia voi sinne varsinaiseen työporukkaan laittaa. Siellähän jätkät hermostuisivat kitinään ja tunkisivat niille rautakangen perseeseen. Eli niitä täytyy palkata hallintoon. Joka meillä on ollut aina korostetun vähäinen. Vain sen verran kuin tarvitaan. Ei ensimmäistäkään suojatyöpaikkaa. Ja nyt me joudutaan joksikin hemmetin maakuntamalliksi himmeleineen kaikkineen. Olisko sulla ideaa mitä tehdä?

Henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp tumppasi norttinsa, sytytti samantien toisen ja vastasi vinosti hymyillen:

- Itse asiassa on. Firman on siis pakko palkata kymmenen täysin turhaa uhriutumispyramidiin kuuluvaa työn näennäistekijää. No, pannaan haettavaksi kymmenen inchange-exchange special operative managerin hommaa. Ja pannaan sana kiertämään että värväämisessä suositaan erityisesti sekä vain ja ainoastaan uhriutumispyramidin jäseniä.

- Vaan mitähän nuo hommat ovat? Titteli on kyllä komea, se täytyy myöntää.

- Käytettyjen kirjekuorien kääntäjiä.

- Piru vie… tuossa saattaa olla ideaa… ne eivät pääsisi sotkemaan mitään varsinaista työhön liittyvää… mutta eihän meillä ole kirjeliikennettä enää juuri ollenkaan.

- No kehitetään sitä sitten. Puolet näistä inchange-exchange special operative managereista kirjoittaa tyhjiä kirjeitä firmamme osoitteeseen, postittaa ne ja toinen puoli ottaa ne vastaan, kääntää kirjekuoret ja toimittaa ne taas lähettäjille. Ja sehän on sitä paljon mainostettua kierrätystäkin. Kirjaimellisesti.

- Hitto joo, noinhan me tehdään. Tietysti tosiasia on että meille ei jää niiden palkkaamisesta edes sitä tuulen huuhtomaa persettä vaan puhdasta persnettoa mutta pystyypä firma kumminkin jatkamaan toimintaansa. Vaikka kalliiksihan se tulee. Mutta meillä on sen lain tiimoilta vielä toinen ongelma.

- Mikäs?

- No se, että firmojen hallituksesta puolet pitää olla naisia. Mikä on aika mielenkiintoista sinänsä tässä sukupuolettomassa yhteiskunnassamme. Mutta minä olen itse keksinyt siihen ratkaisun.

- Kerro.

- Meillähän firman hallituksessa on vain neljä jäsentä. Minä itse sekä Vottosen Väne aiotaan julistautua transnaisiksi sekä kolmannen, neljännen, kahdeksannen ja kuudennentoista sukupuolen edustajiksi. Eiköhän se sillä suttaannu.

- Suttaantuu varmasti kun vielä annatte mahdollisimman näkyvät haastattelut asian tiimoilta Helsingin Sanomiin, Naisten Lehteen, Akateemisen Naiskansan Uutisiin ja Julkkispötsiin. Tehän olette silloin rohkeita edelläkävijöitä joita ei voi arvostella. Hitto vie, tehän pääsette osaksi uhriutumispyramidia.

- Joo. Jumala siunakkoon sovellettua työelämän tasa-arvoa…

Lukijalle: Kirjoitus on saattanut saada vaikutteita tapaus Ilmarisesta sekä EU:n määrittämästä pakkotasa-arvosta.


11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kymmenen turhan LGBTQ+ työntekijän palkkaamisen sijasta voitaisiin selvittää, onko firmassa työntekijöitä, jotka palkankorotusta vastaan olisivat halukkaita esiintymään uhristatuksen omaavina.

Voitaisiin järjestää tarjouskilpailu, jossa henkilöstön jäsenet kilpailisivat palkankorotuspyynnöillä. Kymmenen alhaisinta tarjousta voittaisi. Voittajien kuuluisi vakuuttaa identifioituvansa johonkin uhriryhmään kuuluvaksi.

Ratkaisu tulisi ehkä halvemmaksi kuin henkilökunnan lisääminen ja silti lain kirjainta noudatettaiin. Kilpailu voitaisiin uusia joka vuosi.

Jos firmassa on sata työntekijää, joista kymmenen voittaa keskimäärin 10 prosentin palkankorotuksen, firman palkkakustannukset kasvavat vain yhdellä prosentilla.

acc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, acc. Piru vie, tuo saattaisi olla käyttökelpoinen idea monelle firmalle wokelletussa tulevaisuudessa.

Seppo Oikkonen kirjoitti...

Siinäpä sitä tulevaisuudennäkymää, jossa yhteiskunta on pantu uusiksi uuden uljaan ihmistieteen pohjalta.

Wanhoina aikoina positivistisen tieteenihanteen maailmassa kysymys oli siitä, että ilmiöitä piti kuvata sellaisilla lähtökohtaisilla käsitteillä jotka sitä parhaiten kuvasivat ja mahdollistuvat sen, että käytettävissä oli ja tulokseksi tuli "mittauskelpoista faktaa".

No nyt tilanne on sellainen, että lähtökohtana ovat "intersektionaalisen feminismin" käsiteraameihin sijoitetut uhrihierarkiat, ja tutkimuksessa tavoitellaan "wokelluskelpoista faktaa".

Tässä käsitesekaannuksen maailmassa juristeristit voivat vakavalla naamalla tosiaankin palkita idolinaan korkean virkamiehen, joka rohkeasti tulkitsee lakeja "luovasti".

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, tähänhän se on menossa. Kirjoituksen mukaisesti parasta olisi sisustaa noille joku leikkihuone jonka oven voi lukita kun työaika on alkanut ja avata taas uudestaan kun on kotiinlähdön aika. Jonkun foodoran lähetin voisi päästää välissä sisään. Tämähän voisi olla joku uusi solidaarisuusvero jossa yhtiö ottaa "oman sosiaaliturvan" piiriin sopivan määrän heille määritellyistä vähemmistöistä, ja maksaa "palkan" suoraan kotiin. Vähemmällä varmasti päästäsiin.

Nykyään on niin mukava pitää jotain palavereja tai kirjoittaa tiedotetta kun jokaista sanaa ja sanamuotoa tarkastellaan sillä silmällä voiko aiheesta jotenkin loukkaantua (spoiler alert: kyllä siitä voi!). Syytetyllä ei perinteisesti ole näissä asioissa ollut mitään puolustautumisoikeutta. Sen vuoksi case Ilmarinen onkin ihan mielenkiintoista seurattavaa, kyse on niin isosta talosta ettei se välttämättä tule heittämään henkilöstöjohtajaansa bussin alle ilman ihan oikeita todisteita. Toisaalta vaakakupissa painaa wokewokewoke -kansan rääkyminen ja sen aiheuttama imagohaitta. Rekrytointihan on jo ihan oma ryssänruletin muoto. Siinä rääkymisen voi aloittaa vaikka ei olisi mitään soveltuvuutta haettavaan tehtävään.

t.Puupääukko

Anonyymi kirjoitti...

OT mutta ajankohtainen: taponen on palkittu helsinki tms. mitalilla. Nyt sitten odotamme, että yli-viikari palkitaan hyvän hallintotavan kunniapalkinnolla, tai hallinnon laihia-mitalilla säästäväisyydestä.

Muuten tuo ilmaris-juttu on ihan uskottava, toodella uskottava. Tirsk.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Angelan tilalle tuli Ursula, mutta tilanne ei yhtään parantunut. Millä eväillä EU sekaantuu pörssiyhtiöiden asioihin? Kai siksi, että se haluaa ja pystyy. Komissiosta on tullut diktaattori, joka kohta määrää kaikesta ihan kuten islam tekee.

Islamista puheenollen; Jutta Urpilainen on nyt kuvauttanut itsensä Abu Dhabissa mustassa kaavussa ja huivissa jossakin moskeijassa tai palatsissa ja hehkuttaa paikkaa sekä islamin rauhanomaisuutta ja suvaitsevaisuutta!

Ei kahta ilman kolmatta. Jari Taponen puolestaan on saanut Helsingin kaupungin kultaisen ansiomerkin. Perusteluissa sanotaan, että Taposen johdolla Helsingin poliisin ymmärrys eriarvoistumisesta ja radikalismista on laajentunut merkittävästi.

Alkaa olla jo liian hapokasta ja paras lopettaa. Jokainen uusi päivä on muutenkin kuin aukaisisi Kinder-yllätysmunan. Tätä sekoilua seuratessa tavallinen kansalainen tulee takuulla yllätetyksi.


Rouva Ano



Anonyymi kirjoitti...

Mie voisin alkaa transjäykäsi sahapukisi jolla on erikoinen perversio ja halu yhtyä muunsukupuolisiin sahapukkeihin takatietä.
Ja ihan peruspalkalla.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Einari Luunapp - kuulostaa samalta kuin Lurppa T Luunappi, rapsutusta ilman tassua -yhtiön edustaja. Aku Ankan juttu.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Kertoo taas paljon pridekaupungin rappiosta, kun Taposelle annetaan gloriaa.

Tapsa vaan

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa Ilmarisen tapauksessa ei kylläkään ollut kysymys siitä, millä perusteella työntekijä on valittava hakijoiden joukosta. Valittu työntekijä kylläkin sattui kuulumaan erääseen "uhriryhmään", mutta siinä vaiheessa hänet valinnut esimies ei sitä tiennyt. Asia tuli työnantajan tietoon vasta myöhemmin, koeajan jo lähestyessä loppuaan. Ja kysymys oli siitä, kelpaako se irtisanomisperusteeksi.
Niin että kuvitelmiesi rinnastaminen tuohon Ilmarisen tapaukseen on kyllä hieman haettua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Seppo Oikkoselle, Puupääukolle, Pyssymiehelle, Rouva Anolle, Huru-ukolle, Tapsalle vaan ja Anolle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Niin kuin Seppo totesi, elämme wokelluskelpoisten faktojen aikaa. Herää vaan kysymys että kuinka pitkälle siinä päädytään. Taposen palkitseminen kuvaa Ajan Henkeä erinomaisesti.

Anolle: Jos et sattunut huomaamaan niin kyseessä oli tulevaisuusfiktio.